Kohtaaminen kassajonossa

Ässällä oli vähän vielä viikkorahoja jäljellä, ja käytiin rauhallisella aamupäiväretkellä kaupassa. Hän oli jo monta päiväää sitten päättänyt mitä haluaa lopuilla rahoillaan ostaa. Laskettiin vielä kaupassa uudelleen, mitä mikäkin lempiherkku maksaa - jos niitä saisikin vaikka kaksi.

Neljävuotiaan katsellessa herkkuhyllyjä rahojensa kanssa, minä menin rattaiden kanssa ihastelemaan pyykkietikkatarjontaa. Silloin Kirppu kyllästyi rattaissa istuskeluun ja otin hänet syliin. Hyllyn toiselta puolelta kuului iloinen ääni kysyen äiti missä sä oot? Ässä pyrähti luoksemme ja kertoi ostavansa Kirpulle tikkarin.

Oi mikä ihana ajatus, mutta annetaanko tikkari vasta kassan jälkeen, sanoin.

Kyllähän te tiedätte. Kun taaperolle antaa tikkarin, niin sitä ei sitten enää takaisin saa. Siitä tulee huuto ja voi olla hankalaa maksaa tikkaria joka ei irtoa kädestä. Ässä veti tikkarikätensä takaisin - mutta liian myöhään. Kirppu ehti jo tajuta, että hänelle oltiin antamassa herkkua ja ei sitten annettukaan.

Pahamieli, pettymys, huuto. 

Mentiin itkevän taaperon kanssa Ässän perässä kassajonoon ja odoteltiin siinä ihan rauhassa, noin niinkuin miten nyt voi rauhassa olla, kun on huutava taapero sylissä. Ja silloin meidän viereen tuli täti. 

Voi mikä sinua itkettää, noin nätti tyttö, leperteli täti Kirpulle. 

Isoveli halusi ostaa pikkusiskolle tikkarin ja äiti kielsi antamasta sitä käteen ennen kuin se on maksettu. 

Kirppu hiljeni, pysähtyi, nojasi päänsä olkapäälleni ja hymyili tädille, joka vuolaasti kehui, kuinka kaunis hymy Kirpulla on. 

Täti jäi kassajonossa meidän taaksemme ja juteltiin ennen Ässän vuoroa. Laskettiin Ässän kanssa  tarvittavat kolikot yhdessä ja kassojen jälkeen avattiin tikkari jälleen rattaissa istuvalle Kirpulle.

Heittämällä yksi viikon kohokodista, tuo ihana kohtaaminen ja herttainen täti.

Palasia arjesta

Tämä viikko ei mennyt niin kuin piti. Vaikka en tosiaankaan tiedä, miten sen olisi pitänyt mennä, koska en todellakaan ole tehnyt suunnitelmaa jota toteuttaisin. Ehkä pitäisi. Tai siis ei mitään ehkä. Vaan todellakin pitäisi. Ostin sitä varten uuden kalenterinkin!

Tavoitteena olisi siis ihan suunnitella mitä postausta ja minkä postauksen kuvia tekisin minäkin päivänä. Tai siis noina kolmena päiväkotipäivänä. Ja loppuviikko sitten fiiliksen mukaan. Tosin nyt viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet minulle vähän niinkuin kaksi päiväisiä työviikkoja, koska ollaan nyt kahtena keskiviikkona käyty puoliskoni kanssa ihan kahdestaan frisbee golfradalla ja syömässä. Ja siis kyllä me ollaan ihan heiteltykin niitä lättysiä, eikä vaan käyty radalla ja häippästy.

Maanantain ja tiistain työaika meni hyvin hitaasti ja käytin aika paljon aikaa uuden kalenterini koodaamiseen. Eli siis värikoodin suunnitteluun ja siihen mitä täytän mihinkin kohtaa, jotta kalenterti palvelee parhaiten. Ja sen lopun mitä työajastani jäi jäljellä käytin lukemalla ja kommentoimalla muita blogeja ja tuuttaamalla kaikkien tänä vuonna julkaisemieni postausten linkit instastroryyn kohokohtiin. Nyt siellä on kaikki, paitsi elokuussa julkaistut postaukset. Niiden julkaisunkin olen jo suunnitellut. 

Tiistain ja keskiviikon välinen yö oli huono. Kirppu ei oikein nukkunut ja lopulta parhaiten nukuttiin istuen ja hän roikkui aika lailla tissitakiaisena koko yön. Aamulla ärsytti liiankin tuttu kipu rinnassa johon olen tutustunut aina ennen rintatulehdusta. Huppari päällä helteeseen heittelemään. Mulla on vähän sellainen tyyli, että en todellakaan laske heittojani väylillä ja saatan heittää samaa väylää yhtäaikaa kahdella eri kiekolla, ihan vaan koska toistot tekee hyvää harjoittelun kannalta. Mutta nyt laskin ensimmäistä kertaa, koska par3 väylällä mä onnistui! Se meni kolmannella sisään! En olisi uskonut. :D

Vaikka yö oli ollut huono, Kirppu heräsi ennen seitsemää ja juoksi eteisessä Jekun kanssa, joten en nähnyt syytä miksi hän ei olisi mennyt päiväkotiin. Päiväkodista hakiessa Kirppu oli tosi nuhainen. Niin räkäistä lasta en olisi aamulla viitsinyt viedä päiväkotiin. Ja ilmeisesti hoitajienkin mielestä nuhanenästä huolimatta Kirppu oli kuitenkin ollut niin reipas, etteivät soittaneet kesken päivän hakemaan. Tosin kun mainitsin, että nyt meillä onkin loppuviikko vapaata, niin siihen hoitaja tuumasi, että onpa hyvä.

 

Olin ajatellut että aletaan käymään vähintään kerran kuussa uimahallissa pienten kanssa heti aamusta. Ajatusta pidemmälle ei tällä viikolla vielä päästy. Torstaina minäkin olin jo tosi räkäinen, rintakin oli edelleen kipeähkö. Mulla on nyt kyllä oikeasti tosi kurja olo. Jos olisin töissä, niin nyt pitäisi soittaa, että tällaisella ololla en todellakaan olisi työkuntoinen. - vaikeroin puoliskolleni ennen hänen lähtöä Jekun futistreeneihin. Lämmitin saunan. Saunominen auttoi, mutta saunan jälkeen olo oli jälleen kurja. 

Perjantainakin vietettiin siis Ässän ja Kirpun kanssa "saikkupäivää" laitoin leffoja pyörimään heti aamusta asti ja viikkasin hyvin verkkaisella tahdilla. Se viikkaus on edelleen kesken. Eikä se tapahdu huomennakaan. Ja nyt vielä kaiken lisäksi valvon edelleen, vaikka on jo sunnuntai. 

Eilen (perjantaina) tätä postausta lopetellessa kirjoitin:

Ja nyt mulla piippaa pyykkikone. Kuka hullu pesee pyykkiä vielä yhdentoista jälkeen illalla. Mutta en voinut jättää niitä aamuun. Huomenna on jalkapalloilijoiden turnauspäivä. Ja törmäsin bottipartion aikana puoliskoni pelisettiin ja ne oli sen näköiset että pakko pestä. Muuten olisin jättänyt pyykit aamuksi.

Noh nyt kello on puoli yksi sunnuntaina, pyykkikone juuri piippasi. Kuka hullu pesee pyykkiä puolenyön jälkeen? No minä pesen jälleen, jotta lapsella olisi huomenna mieluinen paita päällä. Tänään tai siis lauantaina kun oli futispäivä niin sunnuntaina meillä on huvipuistopäivä. 

Pelkään lapsivihamielistä asennetta

Tukahdutanko lapseni ihmettelyn? Pelkäänkö aikuisten katseita tai kommentteja etukäteen lapseni puolesta? 

Mitenhän tämän tekstin vielä otsikoisin. Lapsivihamielisyys. Olen tällä viikolla lukenut aiheesta Valeäitiblogista (KLIK) ja Jutta Eveliina blogista (KLIK). Jutta oli linkannut omaan postaukseensa myös Ylen artikkelin aiheesta (KLIK), jonka tietenkin myös luin. Kommenttia kirjoittaessa aloin miettimään asiaa vähän enemmänkin. Mammuttikommentin sijaan siirryin siis tänne oman blogini puolelle.

En muista, että minulle olisi koskaan tultu kommentoimaan ikävästi lasten käytöstä tai olemassa oloa. Mutta kyllä muistan jännittäneeni tilanteita ja ikäviä katseita on tullut. Tietynlaisen lapsivihamielisen ympäristön olemassaolon olen minäkin huomannut. 

Kirjoitin kommenttiini: "Mutta silti, myös minä huomaan stressaantuvani julkisissa paikoissa, siitä ettei lapset ehkä jaksa käyttäytyä tarpeeksi hyvin – mitä se sitten ikinä edes tarkoittaa."

Ajatuksen kulku jatkuu. 

Kun lapsi on pieni seikkailija, taaperoikäinen tutkimusmatkailija. Ei vielä osaa sanoa muutamaa sanaa enempää, osoittelee ja ihmettelee kaikkea. Silloin itsekin jää siihen taaperon viereen. Osoitellaan yhdessä etanaa ja ötökkää, sen nimi on muuten leppäkerttu ja tuolla on kotilo. Tässä on kukka! Kaunis keltainen kukka!

Bussipysäkillä, joka on täynnä ihmisiä. Ihan hyvin tämän odotteluajan voi käyttää tutkimalla pysäkin takana olevia voikukkia, ötököitä, vesipisaroita, vähän kokeilla lätäkköäkin. Eväitä voi syödä bussissa kauniisti istuen ja roskat äidille ojentaen. Ja vaikka roska tipahtaa pienestä kädestä bussin lattialle, äkkiähän sen sieltä noukkii talteen, eikä kukaan muu edes ehdi huomaamaan. 

Mutta kun lapsesta tuleekin puheliaampi, ehkä kovaäänisempi, leikki-ikäinen. Tutkiminen, kyseleminen, ihmetteleminen on rasite ympäristölle. Bussipysäkillä istutaan tai seistään paikoillaan. Syödään eväät ripeästi jo pysäkillä, että saadaan kaikki roskat äkkiä pysäkin roskikseen. Ja jos se banaanin kuoren pätkä putoaa maahan, siinä bussipysäkillä. Miksi se piti sinne heittää? Vaikka kaikki näki, että se oli vahinko.

Ensin kannustetaan uteliaisuuteen ja yks kaks pitääkin tuppisuuna seistä paikoillaan ja odottaa. Johan tuollaisesta ristiriidasta menee itsekin sekaisin. 

Lapsivihamielisyys on ihan todellista. On todellakin niitä toisia aikuisia, joilla ehkä itselläänkin on joskus ollut pieniä lapsia, joiden mielestä pienet lapset ei saa kuulua eikä näkyä. Minulla ei kuitenkaan ole varsinaisesti kokemusta näistä. Ei ainakaan niin pahasti, kuin tuossa Ylen artikkelissa tai Valeäidin kertomassa. Tai en ainakaan muista. 

On myös olemassa Lapsivihamielisyyden pelkoa ja nyt joudun tunnustamaan, että ajoittain tuo pelko ohjaa minun käytöstäni. 

Se sama taapero, joka on aina saanut kasvaa uteliaana ihmettelijänä kahlitaan kasvaessaan hyvänkäytöksennaamioon. Ja sen naamion annan minä. Minä, jonka pitäisi ohjata, opastaa ja kasvattaa itseensä luottavia, hyvään uskovia pieniä lapsia oppimaan yhteiskunnan tavoille. 

Ja loppupeleissä se hyvänkäytöksennaamion taakse piilotettu lapsi tuskin on edes tarpeeksi hyväkäytöksinen niille, joille lähtökohtaisesti lapsen läsnäolo on kauhistus.

Haluanko opettaa heidät pelkäämään itseään? Pelkäämään entä jos en osaakaan? Entä jos epäonnistun? Ja pelkäämään mitä joku muu saattaa olla heistä mieltä? 

EN. En tietenkään halua. Mutta ajatusvirran kulkiessa eteenpäin huomaan löytäväni itseni tilanteista, joissa stressaan lasten käytöstä. Pelkään pahinta niin paljon, etten edes huomaa kuinka oma naamioni räjähti jo yrittäessäni pakottaa lapsiani naamion taakse, jotta minun ei tarvitsisi pelätä heidän käyttäymistään. Ajatella jos he nolaavat minut. Siis olenko minä jopa lapsivihamielinen omia lapsiani kohtaan? 

Ehkä. Taidan jopa ollakin. Varsinkin väsyneenä tai paikoissa, joissa olen itsekin vähän varautunut. Sellaisissa, joissa en ehkä itse ole tuntenut olevani tervetullut, pelkään ja tulkitsen tilanteita sen kautta ettei lapsia kaivata sinne sen enempää kuin minuakaan. Silloin pelkään lapsivihamielisyyttä eniten. Hyvä muistutus taas itsellekin, etten vain etukäteen itse pelkäisi muita aikuisia jo lapseni puolesta. Ja kuinka surullista sekin on, että itse tukahduttaa sen lapsen uteliaisuuden vaikka samaan aikaan haluan itse olla yhtä utelias ja ihmetteleväinen kuin pieni lapsi.

Entä onko lapsivihamielinen  asenne - lasten olemassaolon paheksunta, näkymättömäksi ja hiljaisiksi kunnioittajiksi kasvattaminen, meissä niin syvällä, että alitajuisesti kasvatan jo lapsistani lapsivihamielisiä?

Mun täytyy jatkaa tämän ajatuksen työstämistä. 

Miten olla kilpenä lapsivihamielisen asenteen ja lapsen välissä? Olisi nimittäin tosi tärkeää olla kilpi jonka kiiltävään pintaan ei tartu mikään. Eikä niinkuin pesusieni, joka imee asennepisarat itseensä ja lopulta vain levittää sitä asennetta mennessää, kun ei pesusienikään määräänsä enempää voi pisaroita imeä.

Sateisena lauantaiaamuna

Herään aamu seitsemältä. Puoliskoni tulee töistä kotiin laittaa lapset suihkuun ja rullaa märän lakanan pois omalta puoleltaan sänkyä. Meillä on taas nukkunut 4/6 perheestämme meidän sängyssä. Jännä homma, että puoliskoni yövuorojen aikana nukutaan kaikki oikein hyvin, vaikka 5/6 nukkuisi meidän sängyssä - kunhan mä saan pitää oman peittoni. Mutta taas kun ollaan kaikki kotona, mua ahdistaa yksikin ylimääräinen neljäs pyörä - varsinkin jos se tunkeutuu mun peittoni alle. Kirppuhan nukkuu edelleen meidän kanssa ja nukutaan hyvin.

Onneksi ostin myös sen ison pissalakanan, on nimittäin ollut käyttöä. Revin loputkin lakanasta pois sängystä viikkausta odottavien pyyhkeiden kasan ja päiväpeiton alta. Oma peitto menee pesuun, jopa mun tyyny, jossa on kuitenkin tyynyliinan alla myös tyynynkosteussuoja lähtee pesuun.

Nyt kahta tuntia myöhemmin en vain ole vieläkään jaksanut kantaa kasaa pyykkikoneeseen. Ei kai sen niin kiirettä. Paitsi ehkä sillä peitolla ja tyynyllä. Mutta se jättimäinen pissalakana ei edes kuivu tänään. Ulkona sataa, sillä kestää sisällä ikuisuus. Se kyllä väittää, että sen voi laittaa kuivausrumpuun, mutta meidän rumpu on sen verran iäkäs vanha rouva jo, etten ihmettelisi jos sieltä tulisi ulos täysin sulanut pissalakana. Joten ulkona kuivaus on ollut nopeaa ja tehokasta, tai sitten osittainen kuivaus rummussa ja lopuksi oven päälle unohtaminen pariksi päiväksi. Siinä on toki sitten pari kriittistä päivää joiden aikana saattaa patja kastua.

Peiton ja tyynyn kannalta olisi kiva myös, jos mun kuivausrummussa asuvat kolme tennispaloa oikeasti olisivat siellä rummussa. Nyt niitä on kylpyhuoneessa yksi, mutta missä ne sen kaverit ovat? Enkä edes epäile lapsia. Luultavasti ne on jonkun viikkaamista odottavan vaatteen hihassa tai lahkeessa. Pussilakanat olen jo viikannut, sieltä se yksi ainokainenkin löytyi.

Olen käynyt läpi kesäkuun kuvia. Niitä on omassa kamerassa melkein 1500 ja lisäksi, kerrankin voin sanoa näin! Lisäksi mulla on muutamia kuvia ja enemmän videoita kesä-heinäkuulta, jotka mun sisko on ottanut! Kiva, että minäkin näyn välillä kameran etupuolella lasten kanssa. Voi olla, että kesä- ja heinäkuun kuvamuistoissa menee niin kauan, että ihastelen niitä vielä, kun lunta sataa vaakatasossa.

Nyt se sade on tainnut loppua kuten myös taaperon kaakao. Isommat ovat syöneet illalta jääneitä leffaherkkuja aamupalaksi. Ehkä me syödään tunnin päästä sitten lihapiirakka brunssi. Ja ehkä, jos tuolta alkaisi aurinko paistaa, nuo pihalle eilen kuivumaan laitetut pyykit jotka ehkä kastuivat sateessa, kuivuisivat myös. Sitten voisin tuoda ne sisälle ja saisin sen pissalakanan levitettyä aurinkoon kuivaustelineelle. Pitää toki ensin käydä kokeilemassa mikä on niiden kosteustuomio.

Kuivatan pyykit edelleen hengareissa ja telineellä meidän grillikatoksessa. Ei sinne vielä ole grilliä ilmestynyt ja oikeastaan se on tosi hyvä paikka pyykeille. Olen myös yrittänyt rikkoa pyykkikoodiani ja se on tosi vaikeaa!

Unohdin käydä yksin kirjastossa. Mutta kävin torstaina pienten kanssa. Lainasin ehkä jotain sinnepäin, mitä ajattelin lainaavani. Lapsille ei lainattu mitään ja unohdettiin myös hankkia Ässälle oma kirjastokortti. Salmela & Hamid Raha. Missä se kasvaa ja mihin se katoaa ei ollut saatavilla, sen eräpäivä oli kuulema eilen, joten hyvässä lykyssä se voisi tänään olla hyllyssä. Jos kirjasto on auki. En ole tarkastanut.

Tiistaina oli jännittävä Teams. Hain ja pääsin Perhevapaalta työelämään valmennukseen. Ja siinä kun kerroin mitä kaikkea olen tehnyt ja mitä kaikkea haluaisin tehdä ja mihin päin työelämässä mennä, innostuin ihan vaan siitä, miten ihailevasti valmentaja kuunteli ja ihmetteli mitä kaikkea olenkaan jo ehtinyt kokeilla. Sitä ei jotenkin itse ymmärrä arvostaa omaa tekemistään.

Blogista jutellessa sanoin että oonhan mie aina ollut kirjoittaja. Ala-asteen tarinavihkoista saakka olen ollut kirjoittaja. Vaikka kirjahaaveita mulla ei ole. Joskus ehkä olikin. Silloin, kun musta piti tulla myös kotiäiti ja liikkaope. Liikkaopehaaveenkin olen haudannut. En jotenkin näe yhtään ajankohtaiseksi pakata meidän perhettä, muuttaa Jyväskylään ja alkaa yliopisto-opiskelijaksi. Enkä toisaalta jaksa myöskään olla niin oma-alotteinen, että tekisin opintoja avoimen yliopiston kautta.

Hän kysyi olenko yrittäjä perheestä. En ole ajatellut että olisin. Mutta toisaalta, muistan peruskoulun ajalta ainoastaan yhden jakson, jolloin isi oli palkkatöissä. Muutoin isillä on aina ollut oma firma. On ollut maahantuontia, mainostoimistoja vissiin useampikin. Isi on tehnyt tarraleikkurilla mainos- ja ikkunateippejä kotona ja on isillä ollut myös oma toimistotila.

Mainostoimistoaika oli muuten hienoa aikaa myös meille lapsille. Isillä ja oli tarvikkeet tehdä isosiskoni luokalle hieno onnenpyörä joulumyyjäisiin ja mun luokalle aivan mahtava onginta! Olen varmaan kertonut siitä onginnasta ennenkin, se on ehkä parhaita muistoja ala-asteelta.

Ja raksahommissa ollaan oltu isin apureina kalustamassa kouluja, tapettia poistamassa, listoja maalaamassa. Joten joo taidan olla yrittäjäperheestä. Ja onhan noita ideoita ollut ja mennyt useampiakin. Vaikka koskaan ei ole vielä ollut rohkeutta ryhtyä oikeasti yrittäjäksi.

Aurinko ehkä vähän yrittää pyrkiä esiin tuolta pilvimaton läpi. Taaperon vein päivän suihkuun numero kaksi. Säädin vedepainetta pienemmälle ja laitoin kolme tyynyä pesukoneeseen. Mun Young Livingin lantrattu pyykinpesuaine vetelee viimeisiään, säästän viimeiset pisarat seuraavaan koneelliseen mun peitolle, toivottavasti sitä ei tarvitse pestä ihan heti uudestaan.

    *               *               *               *               *               *               *               *   

Ihanaa käydä nukkumaan kuivurin lämmittämän peiton ja tyynyn kanssa. 

Aurinkoisempaa tai vähemmän sateista sunnuntaita sinulle! :)

Unohdettu postaus: Vauvatarvikkeet joita sittenkin tarvittiin

Joulukuu 2022 

Tänne postausluonnokseen on jäänyt lista tarvikkeista mitä tuli käyttöön, kun Kirppu oli jo syntynyt. Niitä joita en osannut ajatelle tarvitsevani, mutta jotka tulikin sitten joko hankittua itse ja muutama juttu, jotka tulivat perheen sisältä lahjaksi tai kierrossa käyttöön. Listan asia on lihavoitu ja huomioi kirjoitettu nyt elokuussa 2023.

Ensimmäisen 6kk aikana hankitut:

Tutit Ei arvattu alkaisiko Kirppu syömään tuttia vai ei, joten meillä oli ainoastaan BabyBoxissa tullut Aventin tutti. No sehän vaikuttikin kelpaavan! Joten ostettiin sitten yksi paketti sellasia pimeässä hohtavia. Toisessa oli tähtiä ja toisessa söpö pupu.

Tuttinauha Ja kun huomattiin että tutti kelpaa, oli tuttinauha ihana lahja Jekun kummitädiltä. Mulla ei ollut Kirpusta babyshowereita, joten hän halusi viedä mut syömään ja ostaa jotain pientä vauvalle. En keksinyt mitään mitä oikeasti tarvittaisiin. Tutti putosi Kirpun suusta useamman kerran kauppakeskuksessa kävellessämme, joten hän keksi, että miten olis ehkä joku kiva tuttinauha ja siitä tulikin oikeasti tarpeellin lahja. :D 

Lisää tutteja ja toinen tuttinauha + tuttipurkki Kun mummu kuuli, että vauvalle saattaa tutit kelvata hän toi kylään tullessaan tuliasina neljä tuttia! Tietenkin tuota samaa aventin tuttia. Mukana oli myös tuttinauha ja purkki kaikille tuteille, joita meillä oli lopulta 7. Kunnes maaliskuussa käytiin Ikeassa Jekun kummitädin ja Kirpun kanssa. Sillä reissulla mulla oli yhdessä tuttinauhassa kaksi pimeässä hohtavaa tuttia ja se katosi.

Lisäksi meillä on yksi mam tutti, sen tarina pitää kertoa, koska sen Kirppu sai Uudessa lastensairaalassa. Olin lapsen nukutuksessa mukana ja sen ajan Kirppu oli ollut ihan tyytyväisenä osastolla hoitajan kanssa, mutta heräämöreissulle lähdin Kirpun nukkuessa ja herättyään hän oli saanut hoitajalta merenneitotutin.

2x imetysliivit Jos mummu huolehti tuliaisia Kirpulle ja muille lapsenlapsilleen, niin olipahan hän löytänyt alemyynnistä myös mulle kahdet carriwellin imetysliivit. Tämä oli aika ihana lisäys, kun mulla oli kahdet vanhat kaarituealla ja ne yhdet uudet ihanat parhaa, niin nyt sain myös kahdet pehmeät lisää. Nämä äidin tuomat ja ne itse ostamani ovat olleet kaikista eniten käytössä.

Vaipparoskis + 6pack pussikasetteja Vanhassa kodissa meillä oli roskis ainoastaan keittiössä ja keittö ihan eripuolella kuin vessa ja kylppäri. Toisekseen en mä myöskään jokaisen vaipan jälkeen kiikuttanut roskista pihalle. Joten vaipparoskis kylppäriin oli ihan aiheellinen ostos. Tosin, juuri nyt se vaipparoskis on terassilla. Se vähän unohtui tuulettumaan ja kun olin ottamassa sitä sisälle huomasin, että sen kyljessä on oletettavasti koteloitumassa oleva toukka - ehkä - onko olemassa syksyperhosia? Roskiksesta en nyt jaksa lähteä ottamaan kuvaa.

Sinkkivoide Tottakai. Tämän olisi voinut ostaa toki etukäteenkin, mutta se vähän unohtui. Käytinkin alkuun peppuvoiteena Mary Kayn protectin softeneria, joten ei oikeastaan edes tarvittu muuta rasvaa. Olin lukevinani inki listoja, mutten enää muista mikä juuri tässä voiteessa oli se miksi tähän päädyin.

Koliikkikeinu Ajattelin sen olevan ihan turhake. Se on kiertänyt puoliskoni sisaruksilla ja päätyi nyt meille ja oikeastaan siitä olikin aika paljon iloa! Varsinkin kun sitterin päälliset eivät ehtineet tulla ennen vauvaa. Keinu toimi siis aika kivasti vauvan omana paikkana. Se oli ruokailutilassa, lähellä ruokapyötää. Oli myös kiva, että vauvan keinuessa hän oli melkein meidän tasolla, kun keinu on suunnilleen samalla korkeudella kuin tuolin istuin.

Uikkari Meidän 2022 kesäreissu Helsingissä vähän epäonnistui ja päädyttiinkin Jyväskylään Scandic Laajavuoreen pariksi yöksi. Kun on kylpylässä yötä, niin täytyyhän sitä tietenkin käydä uimassa. Varsinkin kun meidän lapset rakastaa tuota hotellin "apina uimahallia". Niinpä piti ostaa Kirpulle ensimmäset uikkarit. Jos jatketaan uintikautta vielä uimahallissa talvella, voi olla että uuden uikkarin osto tulee ajankohtaiseksi ennen ensi kesää. Mutta kaksi kesää samalla uikkarilla on ihan kivasti. :) En nimittäin ajatellut ostaa mielestäni kalliita muumi uikkaireita, mutta ne oli silloin Palokan Prisman ainoa vaihtoehto vauvalle.  

Hattu Jossain vaiheessa kesää 2022 havahduin, ettei meillä ole kesähattua Kirpulle. Tuo hattu siis tarttui mukaan kauppareissulta, kun se oli niin söpö ja oli tarve. Hattuhan on oikeasti sopiva nyt. Viime kesän se oli vähän reilu, mutta pysyi kuitenkin päässä nauhojen avulla.

6kk jälkeen ilmestyneitä:

Kelluvarengas saatiin Pöllästä poistuessa mun sedältä. Meillä on ollut muistaakseni ainoastaan yksi uimarengas ja yhdet kellukkeet, niiden kanssa tuli myös rantapallo ja ne saatiin blogitapahtuman goodiebagista. En siis ole oikein osannut ottaa mitään apuvälineitä uintiin käyttöön. Kelluntarengas oli kyllä ihan hauska, kun olin yksin lasten kanssa rannalla, mutta muuton jälkeen en ole sitä löytänyt.

Ruokalappu Oli aika ottaa soseet ja sormiruoka mukaan arkeen, joten ruokalappu oli ihan kiva ajatuksena. Aika vähälle käytölle lopulta jäi ja hävitin sen homeisena. 

Purulelu Enpä tiedä missä se edes nyt enää on. Ostin sellaisen vettä sisältävän jääkaapissa / pakastimessa viilennettävän ainu mam purulelun, jonka mukana oli nauha. Yllättäen, ei mitään hajua missä se nyt pyörii.

Vauvan hiusharja & kampa Kirpulla on aina ollut ihanat hiukset. Nämä olisi voinut ostaa vähän aikaisemminkin. Kuvasta puuttuu kampa, kun se oli kuvaushetkellä päiväkotirepussa. Ostin myös kissapinnejä.

BLAA:n laiskiaispöksyt Nämä oli todellinen ja ainoa heräteostos mitä ei olisi tarvinnut tehdä, mutta täysin vastustamattomat. Olin Prismassa Ässän ja Kirpun kanssa ja nämä pöksyt oli jossain poistorekissä tosi isolla alella. Ässällä on ollut Laiskiaisvaihe joten hänkin oli sitä mieltä että nämä housut pitää ostaa Kirpulle. (Laiskiaskuosi löytyi myös lapsimessuilta ja Ässällä on nyt samistelu vaate näihin Kirpun pöksyihin.)

Isyyslomalla erityisen tarpeelliset: ITKUHÄLYTTIMET jotka ostettiin vasta marraskuussa -22, kun puoliskoni jäi Kirpun kanssa kotiin ja minä tein marras-joulukuussa aika paljon sijaisuuksia kouluilla. 

Meillä on Padwicon hälyttimet. Tästäkin tein pitkää vertailua parin merkin välillä, mulle ratkaisevaa oli lämpötilanäyttö. Ja valkoiset hälyttimet valitsin, koska en tykännyt yövalon valkoisesta ympyrästä mustassa hälyttimessä. Pölläkarissa huomattiin serkkuni kanssa että heillä on samat hälyttimet ja pihalla auringossa lämpötilan näki paljon paremmin mustasta hälyttimestä.

Olen kuvannut hälyttimiä näköjään ainoastaan silloin kun ne on käytössä, joten ei ole kuvaa babypalikasta. Mutta jos aikoo tarvi vanhemman hälytintä ulkona, niin ehkä kannattaa harkita sitä mustaa. Nämä hälyttimet ovat kyllä toimineet meidän käytössään ihan niin kuin pitikin. Tuossa alemmassa kuvassa näkyy hyvin tuo sävyero, vaikka valokuvaan en saanutkaan edes mustasta hälyttimestä molempia numeroita. Meidän hälyttimestä näkyy nippanappa 3 ja serkun hälyssä 2, molempien vaunujen lämpötila oli 23.

BONUS ostin mutten tiedä kannattiko....

Imukorkit Ajatuksena tosi kivat. Ensimmäistä kertaa ostin nämä ja Kirppu on ensimmäinen meidän lapsista joka ei osaa syödä pussipuuroa/-smoothieta itse. Aina tulee jäätävä sotku korkin kanssa ja ilman - ei eroa. Korkit oli kahden pakkauksessa, mutta niin vähällä käytöllä ovat olleet, että toisen olen jo hävittänyt.

PS. kuinka hajamielinen sitä voikaan olla. Otin kuitenkin muutaman kuvan ihan vain tätä postausvarten, nyt kun pikkuiset on päiväkodissa ja vasta yksi koululainen on tullut kotiin, mutta silti kuvasta puuttuu itkuhälyttimet.

Mun kuulokkeissa pyörivät podcastit

Tässä on lyhyt lista niistä podcasteistä, joita itse olen kuunnellut tai tällä hetkellä kuuntelen uusia jaksoja odotellen. Alunperin kuuntelin podcasteja ainoastaan Spotifysta, mutta nykyään olen kausiluonteisesti Podimon maksava asiakas, koska noh, oli pakko, kun halusin kuullu Aki Linnanahteen jakson Jannika B:n kanssa. 

Mulla on ollut tapana kuunnella podcastejä kävellessä päiväkodille ja pyykätessä ja kuvia läpikäydessäni. Joten nyt kesällä olikin ihan kunnollinen kuuntelutauko, kun ei ole ihan liioiksi asti tarvinnut läppärin ääressä viettää aikaa ja pyykätessäkin mulla on ollut pieniä apukäsiä - tai karkureita, joiden perässä juosta naapuriin.

Tässä mun kuuntelulista sekä muutama joita vielä haluan kuunnella:

Keskeneräiset äidit

Mie löysin podcastien maailmaan verrattain myöhään. Ja oikeastaan aloin kuunnella niitä vain siksi, että silloin vielä Arkeen kätketty aarre nimistä blogia kirjoittanut Petra päätti ystävänsä Säteen kanssa aloittaa Keskeneräiset äidit podcastin. Se oli ensimmäinen mitä kuuntelin ja olen kuunnellut kaikki Keskeneräisten äitien jaksot, osan useampaankin kertaan. Toistaiseksi podcast on ollut tauolla, mutta odotan innolla koska Petra ja Säde pääsevät taas äänitysten kimppuun, instagramissta huomasin, että kaksi jaksoa on taas jossain kohtaa tulossa! Heidän jaksot ovat aina tarkasti valmisteltuja ja niissä on aina jokin aihepiiri. Ja silti kuulostaa siltä, kuin saisit kaverit olohuoneeseen keskellä pyykkikasaa kanssasi viikkaamaan. 

Kasvukipuja

Marian ja Sallan kasvukipuja podcast on myös niitä ensimmäisiä mitä kuuntelin ja tämähän vie tuonne koronavuoteen, 2020 kun olen näitä kuunnellut. Nyt kaivoin ne taas esiin ja taidan kuunnella uudelleen!

Mamma betalar

Noh, koska seuraan Natalia Salmelaa instassa, ei ole voinut välttä Mamma Betalar podcastiltä, mutta tämä on ehdottomasti hyvä asia! Samalla aloin seuraamaan myös Jasmin Hamidia, joka istuu Mamma betalar studiossa Natan kanssa. Tässä podcastissa hauskaa on se, miten kaksi tavallaan niin erilaista, mutta samoista asioista syttyvää naista keskutelee työstä, perheestä ja rahasta ja tämä on myös ollut rohkaisevaa kuunneltavaa omasta yrityksestä haaveillessa. 

Happy mom, happy baby 

Tämä on ainoa englanninkielinen podcast jota kuuntelen. Täytyy sanoa, että nyt oli jossakin jaksossa Skotlantilainen vieras, ja vaikka olenkin viettänyt työssäoppimisjakson skotlannissa, niin mun oli pakko laittaa kuuntelunopeus hidastukselle, että kerkesin rekisteröidä kaikki skottimurretut sanat. Ja itseasiassa yhteen väliin kuuntelin tätä niin paljon, että oli jo helpompaa ajatellakin englanniksi, siksi minulta löytyy pari hassua englanninkielistä postaustakin.

Happy mom, Happy baby podcastia juontaa kirjailija Giovanna Fletcher. Oman tarinansa hän on kirjoittanut Happy mom Happy baby kirjaan, ja podcastissa hän antaa vuoron toisille äideille, sekä isille vuorostaan. Mie pyysin tuota kirjaa äitienpäivälahjaksi 2017, mutta koska mun olisi pitänyt itse tilata se, niin se sitten jäi. Mutta ehdottomasti, jos päädyn joskus englannissa kirjakaupan viereen, niin etsisin sieltä Gin kirjoja sekä hänen puolisonsa Tom Fletcherin lasten kirjoja!

Kulisseissa

Papupata

Saran kaverikirja yksinoikeudella podimossa

Heh heh, et varmaan arvaa mitä yhteistä näillä podcasteillä on.... En edes ole ihan varma missä järjestyksessä Papupataa ja Kulisseissa podcastia kuuntelin. Mutta sen muistan, että Kulisseissa kuuntelin ollessani yksin töissä joululomalla 2021. Saran kaverikirja taas on keväällä tullut  Sara Parikan oma ihana podcast!

Ainiin yksi vanhemmuuspodi meinasi unohtua! 

Äitispodi

On myös sopivan lyhkäsiä jaksoja, joiden kanssa saa nauraa, vaikka puhutaan vähän vakavammistakin asioista tai tabuista. 

Aki Linnanahde Talk Show yksinoikeudella podimossa

Linnanahteen podcastiin törmäsin, kun Jannika B jakoi instagramissa kuvan ja kertoi olleensa Akin vieraana. Aloin siis kuunnella spotifysta jaksoa 1, koska Jannikan jaksoa ei ollut vielä julkaistu. No sitten tajusin, että spotifyssa oli vain osa Akin jaksoista ja niinpä sitten minusta tuli podimon asiakas. Tykkään siitä miten vaihtelevia vieraita Akilla on ja muutenkin, ei tätä voi olla suosittelematta. 

Kruuna vai klaava

Kruuna vai klaava on bisnespodcast, mutta toisaalta se kertoo ihan tavallisten ihmisten tarinoita. Tavallaan siis ihan eri kategoriaa mitä muut minun kuuntelulistalla. Ertityisesti tykkäsin politiikka jaksoista ennen eduskuntavaaleja, vaikka päinvastaisella suunnalla asunkin, eikä näistä toisaalta ollut iloa omaa ehdokasta valitessa, mutta mielenkiintoisia ne oli silti. 

Lasten kasvattamat 

Löytyi ihan sattumalta spotifysta ja kuuntelin tietenkin kaikki jaksot nopeasti samalla viikaten. Tykkäsin, vaikka toivoin ehkä tältä vähän jotain enemmän. 

Valeäiti on tehnyt kahta podcastiä, Valeäidin nauhoituksia kuuntelin spotifysta (löytyy myös podimosta), mutta Valeäidin vanhempainilta podcastin jaksoihin en ole päässyt käsiksi, koska ne taas on sitten toisessa podcast palvelussa yksin oikeudella.

Mie nyt odotan, että mun kuunteluaika Podimolla loppuu ja sitten siirryn Podmen asiakkaaksi kuuntelemaan Valeäidin vanhempainillat sekä Marian ja Tommin Meidän pitäis puhua- podcastin, joka ainakin jaksojen kuvausten perusteella, jotka olen instagramissa lukenut, olisi tosi mielenkiintoista kuultavaa. Ja muutenkin sen verran mitä on Marian instagramia seurannut niin Maria ja Tommi ovat kyllä ehdottomasti FAMILY GOALS. 

Onko tässä mitään sulle tuttuja? Vinkkaa ihmeessä kommentteihin omat suosikkisi! :)

Ps. Kaikki kollaasien kuvat napattu sieltä mistä kutakin podcastiä kuuntelen.

Ensimmäinen lyhyt arkiviikko

Kirjoitin jo keväällä, että toiveenani olisi kolmepäiväinen työviikko, jotta Ässä ja Kirppu saisivat myös vain kolmepäiväisen päiväkotiviikon ja sitten torstaista sunnuntaihin voisin elää täysillä kotiäitiyttä. Nyt ensimmäinen lyhyt arki viikko oli lyhyt sekä pikkuisilla että koululaisilla.

Toisaalta tosi pöljää, että pienet olivat hoidossa ma-ke, kun koululaiset olivat koulussa ke-pe. Mutta toisaalta taas aika hauskaa. Nyt koululaiset saivat kaksi päivää, kun oltiin koululaisten kesken kotona ja pienet saivat sitten nuo kaksi päivää, joista muodostuu meille toivottavasti kivat rutiinit. Ja olihan meillä yksi päivä - keskiviikko, kun talo oli ihan hiljainen useamman tunnin.

Minähän olen ottanut tietysti ilon irti työajasta ja olen saanut työstettyä useampaakin luonnospinon pohjalle jäänyttä tekstiä kuvitukseen. Julkaissutkin olen postauksia siinä määrin, että säännöllisen postaustahdin kannalta olisi ehkä vaan pitänyt ajastaa, eikä tuutata kaikkea samantien ulos. Mutta en halua jarruttaa nyt. Blogin kanssa siis asiat etenee. Ei tokikaan niin, että tästä olisi vielä taloudellisesti apua.

Mutta mulla on nyt selkeä suunnitelma siitä mitä työtä aion kolmepäiväsellä työviikollani tehdä. Rahoitus tosin vähän hidastaa, mutta asioilla on tapana järjestyä. Tunteet on kuitenkin jälleen ristiriitaiset. Myönnän kyllä, että mua vähän jo heti maanantaina mietitytti, onko Kirppu sittenkin pikkuisen liian pieni päiväkotiin. Kun jos ei olekaan ihan pakko häntä sinne laittaa....

Perjantainen tutustuminen meni ihan kivasti, vaikka vähän ujostellen. Maanantaina lähetin kymmentä vailla 8 päiväkotiin viestin, että Ässä nukkuu vielä, syödään aamupala kotona ja tullaan myöhemmin. Vein lapset siis suunnilleen puoli kymmeneksi päiväkotiin. Ässän kaverit tulivat jo portille vastaan huutaen häntä nimeltä - hänen päiväkoti arkensa siis jatkuu täsmälleen siitä, mihin se kesäkuussa jäi.

Kirpun kanssa nostin rattaat terassille, vietiin reppu yhdessä lokeroon ja palattiin ulos ryhmän luo. Hoitaja nappasi hänet syliin ja minä lähdin. Sen verran katsoin taakseni porttia sulkiessa, että näin hoitajan vilkuttamassa perääni Kirppu sylissään. Vilkutin ja lähdin pois. Nuppu tuli mukaan hakemaan lapsia ja Kirppu taisi ehtiä nähdä hänet oven ikkunasta, ennen kuin näki minut. Itkevän lapsen sain syliini, mutta itku kyllä laantui heti. Ensimmäiset päiväunet Kirppu oli nukkunut hoitajan sylissä.

Tiistaina mentiin vähän aikaistmmin kun maanantaina, muttei kuitenkaan  vielä aamupalalle. Kirpun ryhmä oli lähdössä pihalle ja sään muututtua sateisesta helteiseksi matkamme aikana, otin Kirpult haalarin pois ja vaihdoin kumpparit toisiin kenkiin. Sitten olikin hyvä hetki poistua paikalta. Toisen päivän unet nukkarissa taas oli mennyt jo omassa sängyssä, joten rauhakseen Kirppu tutustuu uuteen arkeen. 

Keskiviikkona taas oli ihan katastrofi aamu, kun kuvittelin vieväni lapset ajoissa aamupalalle ja lopulta oltiin myöhässä aamupalalta ja myöhässä koulusta. Päivä oli ollut kuitenkin taas vähän parempi kuin edellinen. Tässä kohtaa taas mietin, että onko neljän päivän vapaat liikaa, tuleeko ensiviikolla sitten vain kahtakauheammat eroahdistukset... Mutta se jää nähtäväksi. 

Torstaina saatettiin koululaiset kouluun ja retkeiltiin siitä kauppaan. Syötiin banaanit puistossa ja tultiin kotiin 15 yli kymmenen. Sopivasti, jotta saatiin ruoka ajoissa ja Kirppu pääsi nukkumaan vaunuihin tutut 11-15 päiväunet. Perjantaina taas saatettiin ekaluokkalainen kouluun, retkeiltiin vähän pidempi matka ihan uuteen puistoon ja syötiin siellä banskut ja mustikoita metsästä.

Nyt oli niin kiva sää kumpanakin päivänä, että oli kiva ulkoilla. Suunnitelmana on vielä hankkia 4vuotiaalle oma kirjastokorrtti, koska neljävuotiaina isommatkin ovat sen saaneet. Muutenkin ajattelin suunnata kirjastoon myös ilman lapsia. 

Muuta ohejalmaa tuleville vapaapäiville olen miettinyt jo bussiretkeä puistoon ja junaretkeä toiseen puistoon. Junaretkiä voisi suunnitella vähän pidemmällekin, kuten Kotkaan tai Lahteen tai ehkä jopa Oodiin!

Kevätkaudella loppuneet ihonhoitotuotteet

Keräsin viime vuonna talteen kaikki loppuneet ihonhoitotuotteet ja tein niistä postauksen (KLIK). Ajattelin etten enää keräile purkkeja pyörimään koko vuotta, joten tässä tulee kesäkuuhun mennessä loppuneet ihonhoitotuotteet. 

Mulla on tapana pilkkoa kaikki purkit, myös hammastahnat sitä mukaa kun ne loppuu, mutta yhtään hammastahnaa en  näköjään kuitenkaan ole säästänyt kuvausta varten. Nuo kaikki nysäpurkit ovat siis olleet ihan täysikokoisia joskus aikoinaan. 

Ensimmäisenä kuvassa näkyy Mary Kay Suncare aftersun geeli. Sitä käytin paljon myös raskausaikana. Tämä oli mun kolmas Mary Kay aftersun. 

Seuraavana on Mary Kay Timewise miracle set 3D setin age minimize kasvojen puhdistusaine rasvaiselle ja sekaiholle. Itse käytän kasvoille kuivan ja normaalin ihon puhdistusta, joten tämän käytin suihkusaippuana ja sheivaus geelinä. Oli kyllä iho pehmeä. Käytin myös ainakin kolme testeripussia tätä samaa putsaria suihkusaippuana. 

Pieni pumppupullo on Mary Kay Timewise tuoteperheen mikrohionta setin Pore Minimizer seerumi. Nimensä mukaan tuote pienentää ihohuokosten näkyvyyttä. Tämä oli mun lemppari tuote ja mun kuivaiho tykkäsi tästä. 

Timewise 3D setin päivävoide kuivalle ja normaalille iholle. Olen oppinut pärjäämään ilman. Enkä ole ottanut kuvia, mutta musta tuntuu, että ihoni on vanhentunut tämän puolenvuoden aikana, kun käytössäni ei olekaan ollut koko 3D settiä. 

Pienenpieni pätkäisty tuubi on edelleen tuota samaa Timewise 3D settiä. Tämä vain oli setin silmänympärysvoide matkakoossa. Samaa silmänympärysvoidetta käytin myös kolme testeripussia tuubin loputtua. 

Valkoinen pumppu pullo on Mary Kayn Dermakosmetiikka Clinical Solutions sarjasta Calm + Restore Facial Milk. Tätä oli kehuttu paljon, mutta halusin säästää sitä, jotta saisin koko retinointiprosessin tehtyä. Sitten mun kasvojen iho räjähti kylpyläreissun jälkeen tammikuussa, ja kotonakaan mua ei odottanut enää kunnon ihonhoitorutiini. Joten otin tämän facial milkin omaan käyttöön. Päiväyskin olisi tullut vastaan 5/2023. Jos olisin vielä konsultti, niin olisin ostanut tätä lisää.  

Tämän kaverina kuuluisi siis olla Retinol 0.5 seerumi, mutta siitä mulla ei ole kokemusta. Itsenäiset inhonhoitokonsultit saivat mahdollisuuden tilata Clinical Solutions retinointi setin ennakkoon syksyllä 2021, ennen tuotteen asiakkaille lanseeraamista. Siksi tilasin sen heti ja vasta ekassa koulutuksessa mulle selvisi, että retinolia ei suositella raskauden ja imetyksen aikana, koska lyhykäisyydessään retinoli = A-vitamiini. Annoin sen talvella mun omalle tiimiläiselle, koska itse edelleen imetin, enkä suunnitellut lopettamista.

Vihreä pumpputuubi, mikä on aika mahtavaidea!, on Urktekramin yövoide. Ensimmäisellä käyttökerralla iho tuntui hyvältä heti voiteen levityksen jälkeen ja olin jo innostua. Mutta tämä oli aivan liian ohut mun iholle. Kosteutus ei pidemmän päälle riittänyt.

Viimeinen pinkki tuubi on Mary Kay Botanical Effects sarjan puhdistusgeeli. Mun lempi tuote. Tai yksi niistä. Rakastin tämän tuoksua. Tämä puhdistusaine tarvitsee kaverikseen kasvoveden, kun taas timewise sarjan puhdistusaineissa on kasvovesi mukana. Tämänkin käytin loppuun suihkusaippuana, koska ilman kasvovettä ja riittäviä voiteita mun kasvoni eivät olisi sietäneet tätä lainkaan. 

Tässä kesän aikana juttelin siskoni kanssa ja tajusin, että tässä mun kosmetiikan loppuun käytössä on kyllä yksi pieni ongelma. Olin tosi tyytyväinen siihen miltä ihoni tuntui ja näytti Mary Kay tuotteiden kanssa ja kun on selvää, että marketista tai apteekista ostaessani rahat saattavat aina mennä hukkaan. Olen ostamassa sikaa säkissä joka kerta.

Niin viimeksi ostamani ihonhoito tuote on juurikin tuo kuvassa näkyvä yövoide. Ei siis ihme jos tuntuu että iho ei voi ja vanhenee, kun kerta loppuva tuote tarkoittaa samaan aikaan siltä osalta ihonhoitamisen loppumista.

Uusia rutiineja siis tarvitaan, mutta mulla ei oikeastaan ole motivaatiota etsiä sellaista. Ihoni kyllä kaipaisi varsinkin kosteuttavia tuotteita mieluummin nyt heti, eikä vasta kun pakkaset alkavat... 

Millainen ihonhoitaja sinä ole?

Vahva aloitus kouluvuodelle

Meillä alkoi koulu keskiviikkona klo 9. Joten tiistai iltana suunnittelin hyvissä ajoin puoliskoni kanssa, miten vien pikkuiset ajoissa päiväkotiin aamupalalle, jotta ehditään rauhassa lähteä yhdessä saattamaan koululaisia ja varsinkin tuota meidän ekaluokkalaista kouluun. Kaikki meni juuri niin kuin pitikin siihen asti, että herätys kello vihdoin 7.05 soi.

Nappasin Kirpun vielä tissille, ennen kuin nousin. Nukahdin. Havahduin kellon ollessa 7.35. Ei se mitään vatsaa vähän vääntää, oltaisi oltu ajoissa, jos mun ei olisi tarvinnut käydä vessassa. Puen nukkuvan Kirpun joka heräilee kiukkuisesti. Tottakai, ollaanhan me kesän rytmistä ainakin puolituntia aikaisemmassa ja vielä jotain riepuja vedetään päälle, jota paidaksikin kutsuttaisiin ja sukkia jalkoihin. Kirppu on valmis ja kerään Ässälle vaatteet. Puen Ässän. Kannan Kirpun autoon, koska kävellen ei enää ehditä, enkä minäkään ehtisi takaisin kotiin katsomaan koululaisten kanssa vielä kampauksia. Kannan Ässän autoon.

Auton kello näyttää 8.07. Mihin ihmeeseen katosi 20minuuttia?! No ei se mitään, olen 8.17 takaisin kotona, eikö vaan ja kun kerran koululaiset jo heräsivät ja ohjeistin heidät aamupalalle, niin ei meillä ole heidän kanssaan mitään kiirettä. Kunhan nyt nämä pienet sankarit pääsee aamupalalle.

Ei mutta hetkinen, täällä on ihan liikaa autoja, tässä koulun lähiparkkiksilla.

Mitääää.

SAMMAKON SAMMAKON SAMMAKKO

Itikka sentään

Tuolla on rehtori ja koulun aikuiset ja kaikki ykkösten vanhemmat ja ne koulutulokkaat. Mistä lähtien koulu on alkanut klo 8 keskiviikkona? SOS. Enkä mie ottanut edes puhelinta mukaan. En voi soittaa koululaisille, enkä puoliskolleni, että hei oletin ja muistin väärin, menkää jo! 

No ei se auta, matka jatkuu kohti päiväkotia. Lapset ja reput kainaloon. Ässä ovesta sisään, heippa ja käsipesulle. Kirppu omaan osastoon. Tossut, käsipesu, hoitajan syliin.

Mä en tiennyt että koulu alkaa kahdeksalta.

Oho, no sun on mentävä, moikka!

En jää kuuntelemaan loppuiko itku kun katosin näkyvistä. Juoksen portilta pihan läpi autolle, jonka takaovi on auki. Pam. Pakita pois ruudusta ja aja kotiin. Ja eih tietenkin. Ne ainoat liikennevalot. Tietyömaavalot jotka ei todellakaan toimi tunnistimella, on tietenkin punaiset. Miksi mä kuvittelin, että oltaisiin ehkä ehditty nimen huutoon. 

Ajan kotia kohti koulutulokkaiden vanhempien ohi. Tunnistan muutamat eskarin ovilta tutut vanhemmat. Toivottavasti kukaan ei tunnista meidän autoa. 

Lapset! Ootteko jo syöneet? Huonoja uutisia. Koulu alkoi kahdeksalta. Nyt tarttis vähän niinku mennä heti. 

"Ai ollaanko me myöhässä?"

Jep juu kyllä olette. Ollaan kaikki. Vai voisiko olla, että vaan koulutulokkaat meni kasiin? Wilma ei aukea puhelimella, olisko ehkä pitänyt kokeilla tätä vähän aikaisemmin. Instagram kuitenkin kertoo että 4min sitten on laitettu koulukaverista koulunalku stoori. Joten joo, Nuppu, säkin oot myöhässä.

Nuppu voiteli molemmille koululaisille leivät ja sitten mennään. Kävellen, koska auton pihalle ajamiseen ja kääntämiseen ja parkkeeramiseen menee ihan yhtä paljon aikaa, kun siihen että nyt vaan lähdetään ja kävellään. Ekaluokkalaista selvästi harmittaa olla myöhässä. 

"Mistä mä olisin voinut tietää että koulu alkaakin kasilta!"

Et mistään rakas. Tää on äidin vika. Olis pitänyt tarkistaa. Mutta ei mulla käynyt mielessäkään, että koulu ei alkais ysiltä. Ainahan eka koulupäivä alkaa yhdeksältä. 

Ja aina kun se on alkanut yhdeksältä, se on alkanut myös tiistaina - ei keskiviikkona.

Mutta ei hätää, nyt on eka koulupäivä. Et myöhästynyt mistään opetuksesta. Siellä on luultavasti vasta nimikierros menossa ja sä kyllä opit kaikkien sun kavereiden nimet. Tää on mun syy. Anteeksi.

Onneksi tiedettiin missä on lasten luokat.

Jätä kengät tähän.

Eikä sulla ole edes lippistä mukana hups.

Kop kop kop.

Anteeksi, en tajunnu tarkistaa, ettei koulu alakaan ysiltä. Sanon oven avaavalle ihan vieraalle aikuiselle. 

Ei se mitään, me käydään juuri nimikierrosta.

Tuttu ohjaaja hymyilee meille käytävään ja oven avannut aikuinen ottaa ekaluokkalaisen vastaan. Lähden kolmosluokkalaisen luo käytävän päähän ja kuulen takanani aikuisen esittelevän ekaluokkalaisen nimeltä uudelle luokalleen.

Kop kop kop. Kolmosluokan ovi aukeaa, opettaja tulee käytävään meitä vastaan.

Pahoittelut, enpä tarkistanut.

Ei se mitään.

Uusi opettaja esittelee itsensä, kättelee minua ja katsoo lasta.

Sinähän olet varmasti Nuppu.

Lähden kiireesti kohti kotia ja tajuan, että ei mulla olekaan mikään kiire. Kotona ei ole ketään jonka takia kiirehtiä. (Sori rakas puoliskoni. Mä vaan arvostan sun unirauhaa, enkä siksi pitänyt kiirettä.)

Soitan äidille, ei vastaa. Soitan siskolle, hän vastaa.

Onnistuin sitten viemään meidän lapset myöhässä kouluun. Eikä vaan silleen vähän, että myöhästyttiinpäs. Vaan oltiin puolituntia myöhässä.

No jos pitää myöhästyä niin ehkä ihan hyvä, että myöhästyy heti ensimmäisenä päivänä. Kun on mentävä äkkilähdöllä, ei ehkä ehdi jännittää niin paljoa. Ja toisaalta, jos myöhästyy heti ekana päivänä, ei ainakaan mene opetusta ohi.

Tiedä sitten, että oliko tämä hyvä vai huono enne. Ollaanko me koko loppuvuosi ajoissa, vai jatkuuko meillä myöhästelyn trendi... Let's see, let's see.... 

Kirjaan Wilmasta lasten lukujärjestykset ruutupaperille. Hetkinen nyt. Kun tiistaisin kaikilla alkaa oppitunnit aina klo 9. - koska henkilökunnalla on kokous aina tiistaiaamuisin kahdeksalta, daa, olin siellä töissä. Niin mikä kumma homma tämä on, että Nupun lukkarissa on tiistaina klo 10 aamu!

Kouluvuosi joka on aina alkanut tiistaina kello 9 alkaakin keskiviikkona klo 8 ja sitten vielä lukkarissa on noin räikeä poikkeus! Okei mä ehkä pääsen tästä yli, ehkä. Ja sitten jos mietitään myös sitä, että keskiviikkoisin koko koulu tulee aina kasiin - niin ehkä, ehkä olisi voinut käydä mielessä, että myös eka koulupäivä joka on keskiviikko - alkaa klo 8, koska koulu alkaa aina keskiviikkona klo 8. *facepalm* Duh. 

Jos tuntuu, et teidän koulunaloitus ei ihan mennyt putkeen, niin ei se ehkä kuitenkaan mennyt ihan yhtä vihkoon kuin meillä.......vai?

Miten siellä ruudun toisella puolella arki käynnistyi? & Iloista arjen alkua kaikille koululaisille ja perheille! :)

Unohdettu postaus: Mitä ostin vauvaa varten

Toukokuu 2022

Koko raskausajan ajattelin, että meillähän on jo kaikki mitä vauva-arkeen tarvitsemme. Vaunut, kaukalo, vaatteita.... Kun aloin luettelemaan mitä hankintoja kuitenkin vauvaa varten pitäisi vielä tehdä, tuli ostoslistasta yllättävän pitkä!

Ensimmäisen ostoksen tein jo elokuussa 2021: Anita pehmeät imetysliivit. Nämä on ne maailman parhaat. En löytänyt niitä Ässän imetysaikana kivajalkaliikkeistä täällä ja nyt kun ne osuivat silmiini, oli ne ihan pakollinen ostos! Ja ovat juurikin niin ihanat kuin muistinkin. Otin nämä käyttöön jo raskausaikana. (Nyt kun etsin niitä linkattavaksi tähän, en löydä taas mistään!)

Suurin hankinta mitä nyt tehtiin vauva-arkeen oli tietenkin tuo seitsenpaikkainen auto, joka haettiin Jyväskylästä kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa. Auton jälkeen ostoslistalle jäi vielä liivinsuojat, rintapumppu, sitterin uudet kankaat, nosiboon kolibriosa sekä SkipHopin talutusreppu. 

Liivinsuojien hankinta jäi melko viimetippaan. Olen tykännyt käyttää Natusanin kertakäyttöisiä liivinvuojia ja sairaalakassiin hammasharjaa ostaessani huomasin ettei niitä saakaan meidän lähikaupasta.  Viimeinen ilta-ajeluni Prismaan ennen vauvansyntymää tuotti myös pettymyksen. Edes sieltä ei löytynyt Natusaneja.

Instagramissa Sanna @satsuinwonderland kehui Lansinohin kestoliivinsuojia ja rohkenin nyt ostaa yhden paketin eli 2paria niitä ja yhden paketin Philipsin kertakäyttösiä liivinsuojia. Natusaneja saattaa löytyä joistain apteekeista, joten niitä vielä metsästän. (No en metsästänyt, sain vielä pakettllisen lansinohin kertakäyttösuojia ja niitä on edelleen elokuussa 23.)

Samalla reissulla Prismasta tarttui matkaani yksi muotoon ommeltu pinnasängyn pissalakana. Pilasin yhden pissalakanan tunkiessani sen epähuomiossa lakanoiden kanssa kuivuriin ja kun noita sänkyjä on kaksi, niin nyt on molemmissa oma suoja. Ja ostin myös meidän sänkyyn oman kosteussuojan. Sen kun tiesin valmiiksi, että minun puoleni sängystä tulee uimaan maidossa ja tästä suojasta olen muutenkin haaveillut jo Ässän odotusaikaan, ehkä jopa jo Jekun imetysaikaan. Enää ei kastu patja!

Vauvan reppu on ollut listallani syksystä 2021. Ostin silloin Ässälle päiväkotiin isomman SkipHop repun ja katsoin samalla jo vauvalle sekä SkipHopin talutusturepun että kerhorepun hahmot valmiiksi. Melkein tilasin vauvan repun jo samalla, mutta päätin odottaa rakenneultran jälkeiseen aikaan. Koalasta oli sekä talutusreppu että kerhoreppu, joten valitsin tästä pienen repun ja kerhorepuksi sitten aikanaan tulee se toinen lemppari, josta ei ollut talutusreppua. 

Nosiboon kolibri on myös ollut ostoslistalla ties kuinka kauan. Huomasin nimittäin hukanneeni sen muutossa. Pian muuton jälkeen koko Nosiboo ja siihen viritetty pikkuniistäjä lähtivät kuitenkin naapuriin lainaan, kun meidän lapset jo osasivat niistää. Nyt Nosiboo tuli takaisin meille ja vihdoin tilasin siihen uuden kärjen ja se löytyi vielä näppärästi samasta paikasta rintapumpun kanssa! (Nosiboo pro on automaattinen nenäimuri, jonka sain blogiyhteistyönä 2018: (KLIK))

Rintapumpun tilaus jäi multa illalla kesken, olin nukahtanut läppärin kanssa, ja aamulla tilausta jatkaessani tarjous ei ollutkaan enää voimassa. Olin kysynyt chatissa kauanko tarjous olisi voimassa ja sain vastauksen "toistaiseksi" joten voitte arvata että pikkuisen ärsytti, että sitten vihdoin kun olen tilausta tekemässä tarjoushintaan nukahdan ja tarjous menee kokonaan ohi!

Päädyin katsomaan hintaoppaasta Avent Naturally käsipumppua ja löysinkin oikein hyvän setin vielä edullisemmin, mitä se missaamani tarjous olisi ollut! Tässä setissä tuli rintapumpun lisäksi isompi tuttipullo ja kolme pakastuspurkkia sekä adapteri, jolla saa pumpun ja tuttiosan suoraan kiinni noihin pakastuspurkkeihin ja säilytyspussi, lisäksi tuli 3paria liivin suojiakin.

Vanha Avent pumppuni pelasti minut niin monta kertaa enteileviltä rintatulehduksilta Nupun ja poikien vauva-aikoina, että halusin saman tutun ja luotettavan pumpun. Joskin tämä uusi pumppu on uudistettu versio siitä ja tuo rinnalle tuleva silikoni ei ole ihan samanlainen. 

Ostettiin jo Ässälle käytettynä BabyBjörn sitteri ja nyt siihen tarvittiin uudet kankaat vanhojen repeydyttyä. Etsin ihanaa kuosia useammalta käsityöyrittjältä ja valitsin lopulta Joikun sitterin päälliset. Ja koska löysin vain yhden olkapehmusteen turvakaukalon vöistä, kysyin pystyykö Joiku tekemään myös sellaiset ja ilokseni se onnistui! 

Kaikki nettishoppailut tein muuten rv39+jotain. Reppu tuli ensimmäisenä ja otin sen mukaan sairaalaan. Pakkasin sinne vauvan kotiutumisvaatteet ja näin kaikki omat tavarani mahtuivat kameraa ja kuulokkeita myöten liberolaukkuun. Rintapumppu tuli sopivasti perjantaina, kun vauva syntyi lauantaina! Joikun paketti tuli vasta toukokuussa, eli sitä saatiin odottaa melkein kaksi kuukautta, mutta oli kyllä odotuksen arvoinen!

rintapumppusetti 36e & nosiboo kolibri 14e 

liivinsuojat yhteenstä 14e & imetysliivit n. 30e

joiku sitteri 46e + 15e

reppu + postit 36e 

pissalakanat 40e

Tämä postaus unohtui, kun odoteltiin sitterin päällistä ja alkuperäinen päiväys onkin tuokokuulta -22, kun  se ihana sitterin päällinen vihdoin saapui! Kun nyt olen tänne kerta merkannut näiden ostosten hinnatkin, niin ennen vauvaa tehtyjen hankintojen hintalappu oli n.231€.

Millasia valmisteluja ja hankintoja vauvaa varten te olette tehneet? 

Kässämuistoja & uusi tyynyliinapehmo

Rättikässä. Niin meillä peruskoulussa kutsuttiin tekstiilityötä. Silloin tekninenkäsityö oli puukässää ja tekstiilit rättikässää. Nykyään kolmosluokkalaiset käyvät edelleen kevään toista ja syksyn toista, mutta ainakin täällä ne on jaoteltu pehmeisiin ja koviin materiaaleihin.

Mie olen vähän tämmönen wanna be kässäihminen. Ihailen muiden tekemiä juttuja, mutten itse omista edes ompelukonetta. Kuitenkin olen ylpeä niistä töistä jotka tein peruskoulussa 4.-8.luokilla.

Neulottu käärme joka lähti niin sanotusti lapasesta. Se oli aika paksu ja valehtelematta yli kaksimetriä pitkä.

Housut

Laukun, johon tehtiin neulahuovuttamalla eteen kuva. Mulla oli silloin heppakausi, tein hevosen pään johon kirjoin harjan ja kukkia.

Kirjavat pitkävartiset lapaset.

Hame johon valitsin raidallisen kankaan. Sen helma oli vino ja epätasainen ja sen piti näyttää tilkuistatehdyltä. Josta ryhmämme ainoa poika ystävällisesti kommentoi, että ihan kuin olisi repinyt mummoni verhot. Minä tykkäsin siitä hameesta ja se oli juuri sellainen joksi sen suunnittelin opettajan kanssa. Mutta en tykännyt siitä pojasta enää sen jälkeen.

Hän myöskin neuloi monet pitkävartiset villasukat sillä aikaa kun minä sain tehtyä yhden. Valitsin mustan ja vihreänlangan. Halusin tehdä villasukat, jotka näyttäisivät futissukilta, joukkueen väreissä tottakai. Musta värinä ei ole kiva lanka työstää. Enkä tosiaan tiedä miten se vahvistettu kantapää tuli ikinä neulottua ja niitä sukkia kuitenkin oli lopulta kaksi.

Olkalaukku läpällä jossa vetoketjutasku, kankaasta joka värjättiin itse. 

Ja sitten vihdoin valinnaisessa käsityössä kahdeksannella luokalla tein ihanan vihreän polvipituisen t-paitahihaisen juhlamekon piilovetoketjulla. Johon tuli sininen satiinivyö ja ihan liian iso kömpelö rusetti.

Käsityö oli niitä harvoja kouluaineita joista tykkäsin ja pärjäsin, tiesin olevani hyvä. Vaikka se poika olikin jokaisella kurssilla, enkä enää ysiluokalle ottanut kässää valinnaiseksi.

Mutta se kässän numero 10, oli mulle niin tärkeä, että vaikka ysiluokalla ei ollut enää käsitöitä ja opettaja oli vaihtunut, kävin oikein kysymyssä, että mitä mun pitää tehdä jotta saan yläasteen päättötodistukeen käsitöistä kympin. :D Ei tarvinnut tehdä mitään ja sain sen kympin.

Nyt mua harmittaa suunnattomasti, että me purettiin se mekko kaavoja varten, mutta palat katosivat, ennen kuin pääsin aloittamaan sen uudelleen ompelun ja nyt mulla ei ole edes kuvaa tallessa tuosta mekosta! 

Peruskoulun jälkeen olen yrittänyt auttaa siskoani ompelemaan mekon, sitä varten me purettiin se mun vihreä mekko, mutta siinäpä ne mun ompelut taitaakin olla, ennen kuin tein Nupun sänkyyn reunapehmusteet vanhasta pussilakanasta: Prinsessalle lohikäärmeunia KLIK. Ja sen jälkeen ei ole taas tullut ompelukoneen ääreen istuttua. Vaikka meidän makkarin verhoissa on ollut nuppineulat kiinni about kesästä 2017.

Silloi tällöin mulle tulee kuitenkin ikävä ompelukonetta. Olisi pari yöpukua, joista haluaisin tehdä pehmolelun. Olisi yksi huppari, josta haluaisin tehdä lapselle haalarin. Olisi rikkinäisiä housuja joita voisi paikata. Olisi yksi pussilakana, jonka kuvasta haluaisin ommella halityynyn lapsille. 

Noh, oikeaa ompelukonetta ei ole näkynyt, vaikka Prismasta sellaisenkin saa 200€:lla. Mutta meidän kolmosluokkalainen osti synttärirahoillaan itselleen 30€:lla ompelukoneen. Se olikin niin hauska, että minä toteutin yhden  hyvin epätäydellisen tyynyliinaprojektin. Pussilakana saa odottaa vähän isompaa omepulukonetta, mutta täytyy sanoa, että "lelulla" ommeltu tyynyliinapehmolelu on aika onnistunut tekele! Vielä viimeistely ja se on valmis. Ja näin keskeneräisenäkin, pehmo ehti jo saada tänään rakkautta lapsilta. :D

Puoliskoni kysyi ehkä ihan aiheesta, että kumpi siitä koneesta nyt oli enemmän innoissaan, minä vai Nuppu. Mutta kyllä mie kysyin Nupulta luvan ja autoin myös hänen omissa projekteissa joihin tuli hyvät ohjeet ja tarvikkeet koneen mukana.

Ehkä mun kannattaa edelleen haaveilla oikeastakin ompelukoneesta.