Ensimmäinen lyhyt arkiviikko

Kirjoitin jo keväällä, että toiveenani olisi kolmepäiväinen työviikko, jotta Ässä ja Kirppu saisivat myös vain kolmepäiväisen päiväkotiviikon ja sitten torstaista sunnuntaihin voisin elää täysillä kotiäitiyttä. Nyt ensimmäinen lyhyt arki viikko oli lyhyt sekä pikkuisilla että koululaisilla.

Toisaalta tosi pöljää, että pienet olivat hoidossa ma-ke, kun koululaiset olivat koulussa ke-pe. Mutta toisaalta taas aika hauskaa. Nyt koululaiset saivat kaksi päivää, kun oltiin koululaisten kesken kotona ja pienet saivat sitten nuo kaksi päivää, joista muodostuu meille toivottavasti kivat rutiinit. Ja olihan meillä yksi päivä - keskiviikko, kun talo oli ihan hiljainen useamman tunnin.

Minähän olen ottanut tietysti ilon irti työajasta ja olen saanut työstettyä useampaakin luonnospinon pohjalle jäänyttä tekstiä kuvitukseen. Julkaissutkin olen postauksia siinä määrin, että säännöllisen postaustahdin kannalta olisi ehkä vaan pitänyt ajastaa, eikä tuutata kaikkea samantien ulos. Mutta en halua jarruttaa nyt. Blogin kanssa siis asiat etenee. Ei tokikaan niin, että tästä olisi vielä taloudellisesti apua.

Mutta mulla on nyt selkeä suunnitelma siitä mitä työtä aion kolmepäiväsellä työviikollani tehdä. Rahoitus tosin vähän hidastaa, mutta asioilla on tapana järjestyä. Tunteet on kuitenkin jälleen ristiriitaiset. Myönnän kyllä, että mua vähän jo heti maanantaina mietitytti, onko Kirppu sittenkin pikkuisen liian pieni päiväkotiin. Kun jos ei olekaan ihan pakko häntä sinne laittaa....

Perjantainen tutustuminen meni ihan kivasti, vaikka vähän ujostellen. Maanantaina lähetin kymmentä vailla 8 päiväkotiin viestin, että Ässä nukkuu vielä, syödään aamupala kotona ja tullaan myöhemmin. Vein lapset siis suunnilleen puoli kymmeneksi päiväkotiin. Ässän kaverit tulivat jo portille vastaan huutaen häntä nimeltä - hänen päiväkoti arkensa siis jatkuu täsmälleen siitä, mihin se kesäkuussa jäi.

Kirpun kanssa nostin rattaat terassille, vietiin reppu yhdessä lokeroon ja palattiin ulos ryhmän luo. Hoitaja nappasi hänet syliin ja minä lähdin. Sen verran katsoin taakseni porttia sulkiessa, että näin hoitajan vilkuttamassa perääni Kirppu sylissään. Vilkutin ja lähdin pois. Nuppu tuli mukaan hakemaan lapsia ja Kirppu taisi ehtiä nähdä hänet oven ikkunasta, ennen kuin näki minut. Itkevän lapsen sain syliini, mutta itku kyllä laantui heti. Ensimmäiset päiväunet Kirppu oli nukkunut hoitajan sylissä.

Tiistaina mentiin vähän aikaistmmin kun maanantaina, muttei kuitenkaan  vielä aamupalalle. Kirpun ryhmä oli lähdössä pihalle ja sään muututtua sateisesta helteiseksi matkamme aikana, otin Kirpult haalarin pois ja vaihdoin kumpparit toisiin kenkiin. Sitten olikin hyvä hetki poistua paikalta. Toisen päivän unet nukkarissa taas oli mennyt jo omassa sängyssä, joten rauhakseen Kirppu tutustuu uuteen arkeen. 

Keskiviikkona taas oli ihan katastrofi aamu, kun kuvittelin vieväni lapset ajoissa aamupalalle ja lopulta oltiin myöhässä aamupalalta ja myöhässä koulusta. Päivä oli ollut kuitenkin taas vähän parempi kuin edellinen. Tässä kohtaa taas mietin, että onko neljän päivän vapaat liikaa, tuleeko ensiviikolla sitten vain kahtakauheammat eroahdistukset... Mutta se jää nähtäväksi. 

Torstaina saatettiin koululaiset kouluun ja retkeiltiin siitä kauppaan. Syötiin banaanit puistossa ja tultiin kotiin 15 yli kymmenen. Sopivasti, jotta saatiin ruoka ajoissa ja Kirppu pääsi nukkumaan vaunuihin tutut 11-15 päiväunet. Perjantaina taas saatettiin ekaluokkalainen kouluun, retkeiltiin vähän pidempi matka ihan uuteen puistoon ja syötiin siellä banskut ja mustikoita metsästä.

Nyt oli niin kiva sää kumpanakin päivänä, että oli kiva ulkoilla. Suunnitelmana on vielä hankkia 4vuotiaalle oma kirjastokorrtti, koska neljävuotiaina isommatkin ovat sen saaneet. Muutenkin ajattelin suunnata kirjastoon myös ilman lapsia. 

Muuta ohejalmaa tuleville vapaapäiville olen miettinyt jo bussiretkeä puistoon ja junaretkeä toiseen puistoon. Junaretkiä voisi suunnitella vähän pidemmällekin, kuten Kotkaan tai Lahteen tai ehkä jopa Oodiin!