Minne katosi kaksi viikkoa

Tällä viikolla ollaan oltu suurimmaksi osaksi kotona. Taas. Edelleen. Ja räkäisinä kaikki kolme. Tuhina alkaa nyt onneksi olemaan parempaan päin, samoin puoliskoni jolle ainoana nousi kuumekin. Minun räkäpäästä ei kannata puhuakaan, isi sanoo sitä krooniseksi flunsaksi.

Ollaan puoliskoni kanssa opeteltu sarvikuonon käyttöä ja syöty. Nyt viimein myös maltoin pyykätä vain yhden koneellisen per päivä ja oikeassa olin se toimii. Yhden koneellisen vaatteet jaksan vielä hyvin "tässä ohimennen" viikata kaappiin ja uudet levittää kuivumaan. Olen kyllä myös pienentänyt koneellisia kun tuntui ettei vaatteet tulleet aivan halutun raikkaiksi.

Samoin sain aikaiseksi siivota vähän joka päivä. Ja torstaina me siivottiin ihan kunnolla. Perjantaina jäi siivoukset ja pyykkäykset, mutta sitä ei lasketa koska perjantaina oltiin Kotkassa, allergialääkärillä. 

Samoin lauantaina muttei sitäkään lasketa koska lauantaina matkattiin mummon ja papan kyydissä porvooseen serkkuni synttäreille. Ja en voi kuin nauraa ja ihmetellä kuinka pähkähullu eno mulla oikein on, kaikella rakkaudella. Yhtä hulvatonta ihmistä saa kyllä etsiä. Tuhina on varastanut myös meidän enon perheen sydämet, uskallan väittää että jopa sen lukioikäisen nuorenmiehen.

Lauantaista sen verran että kiitos mummo ja pappa kuskaamisesta ja matkaseurasta! Kiitos enon perheelle (erityisesti vaimolle) kutsusta, tarjoiluista ja Tuhinan hoivaamisesta. Kiitos rakas eno nauruista ja Tuhinan viihdyttämisestä. Kiitos molemmat serkkusein että olette olemassa (tästä kyllä varmaan pitäisi kiittää enoa ja vaimoaan....) hulvaton koko perhe! Pidemmänkin aikaa oltaisi voitu viihtyä :)


Perjantaista ja kotkan reissusta ei ole vielä juuri sanottavaa kun tulokset on kuulematta, mutta kiitos Sirli matkaseurasta!

Torstaina aamupäivällä nähtiin mun entistä työkaveria jonka kanssa aloitettiin yhtäaikaa ja joka ennen joulua jo siirtyi muihin töihin ja jota en sen jälkeen olekaan nähnyt kertaakaan. Ihan vaan koska aina unohtunut vaikka monta kertaa ollaan puhuttu että milloinka nähtäisiin. 

Iltapäivällä taas meille tuli mun vanha ystävä, nuorten naisten leirien ajoilta. Häntäkään en ole nähnyt moneen vuoteen, kunnes talvella hän ilmoitti heidän muuttavan tänne samaan kaupunkiin ja nyt ollaan nähty jo kahdesti. Meidän ikäryhmässä NN leireillä oli meitä vain viisi, sama porukka joka vuosi, joten tuumailtiin että meidän pitäisi nähdä koko porukalla taas! Sitten kun se viides tulee takaisin kotiin lähetystyöstään.

Keskiviikko oli ensimmäinen päivä kun liikuttiin ulos, kaverin ykkös synttäreille! Kyllä muuten piristi vähän käydä moikkaamassa muita vauvoja ja äitejä. Tarjoilut, niin kuin aina tällä äidillä, oli aivan mahtavan maistuvat ja synttärikakku hieno!

Mitäs muuta tapahtui.... no Tuhinaa on kylvetetty ja uitettu kylpyammeessa lähes joka päivä koska soseiden syöminen on niin siistiä puuhaa. Ja paloihan meiltä yksi ilta sulake. Se sulake joka kohdistui vessaan ja keittiöön tottakai. Tiistai ja maanantai menikin kotona, pyykäten ja räkäpäänä hengaten.

Tänään sunnuntaina käytiin aamupäivällä kirkossa, otettiin kunnon päikkärit ja vietettiin iltaa anoppilassa ihan keittiön pöydän ääressä keskustellen ja elämää ihmetellen ja suunnitellen. Tällä hetkellä, räkäpäästä ja isosta kipeästä niistämisfinnistä huolimatta olo on oikein onnellinen. Siispä silmät kiinni ja hymyssä suin unelle!


Tämä pätkä jäi luonnoksiin lojumaan ja kuviaan odottamaan, ajatus oli viimeistään viime tiistaina julkaista kun tekstikin valmistui jo sunnuntaina. Toisinpa vaan taas kävi. Kuvat jää nyt vielä koska puhelin herjaa olevansa niin täynnä kuvia ettei muisti riitä edes kuvien katseluun ja en ole kertaakaan tietokoneen ääreen ehtinyt istahtaa kuvien siirtopuuhiin.


Viime viikosta ei juuri jäänyt kerrottavaa. Maanantaina oltiin hellikerhossa, tiistaina käytiin hoitamassa asioita ja tulostamassaa liitteitä appivanhempien työpaikalla ja keskiviikkona hoidettiin loput juoksevatasiat ja käytiin moikkaamassa tuota leirikaveria ja hänen söpöä koiraa, Lunaa ja mun huuli turposi. Loppuviikko oltiinkin koko perheen voimin kotona vatsataudissa, kaikki kolme. 


Tänään 30.3. soitti lääkäri allergiatestien tuloksista siispä siitä ja myös siitä hiihtoloman käsityöprojektista (jonka kuvat taitaa puhelinta tukkia...) ainakin tulossa, E H K Ä jopa tämän kuun puolella vielä. Toivottavasti. Oli tuolla muutama muukin juttu jo odottamassa vuoroaan vaikka blogi itsessään vähän hiljenikin.


Hauskaa takatalvea :D

Tutkimusmatkailija

Tuhina on jo päältä kahdeksan kuinen (sunnuntaina tuli täyteen). Kuukausi meni että heilahti. Taas. Eikä, vauva katoaa päivä päivältä ja ison tytön taaperoelkeet tulevat esiin hiljalleen, mutta väistämättä.

Tuhinan tummahkon ruskea syntymähius on vaihtunut vaaleampaan kokopään tasaisesti kattavaan alkavaan hiuskuontaloon. Väri näyttää samalta vaaleamman ruskealta jollaiset minunkin hiukseni olivat pienenpänä. Muutamat tahot ovat arvailleet Tuhinan hiuksiin pientä punaisensävyä, ja kyllä minäkin auringossa häivähdyksen puoliskoni perintöä niissää näen.


Meidän pieni kahdeksankuinen komentaa ja ojentaa äänensävyillään. Kutsuu ja pyytää, kaipaa ja tarvitsee äänillään ja eileillään. Osaa myös kieltäytyä syömästä soseita mikäli maha on täynnä tai maku ei miellytä.

Hän on kova höpöttämään ja tutkimaan. Pärinää on kahden laista, huulten välistä sekä kielellä päristelyä. Ääntelyihin on tullut selviä tavuja kuten hmämhmäm ja eh ja äh, sen oooooo ja huuu lisäksi.

Jos kontaten voi juosta niin sekin onnistuu. Tukea vasten kävellään sivuttain koko sohvan mitta ja kävelytuolia voi hyvin käyttää taaperokärrynä ja työntää. Tuen vaihtaminen seinästä tvtasoon ja toisinpäin onnistuu myös. Seisomaan kiipeäminen onnistuu mitä tahansa vasten mikä vain ei karkaa alta.


Kaikkea on myös mahtavaa rummuttaa. Kelpaa niin sohva, imuri, tvtaso kuin vessanpöntönkansi, kylpyammeen reuna, tietokone ja tulostin  ja varsinkin näppäimistöt on parhautta. Lattialla ollessa voi kieriä ja piiloutua peittojen tai haalareiden alle.

Yleensä istuallaan maistellaan ja ihmetellään mitä on käsiin matkan varrella tarttunut. Tämä sisältää nykyään usein tutin! Niin se hieno purulelu on aivan turhake jos tuttiin vertaa. Tutti on kuitenkin lelu eikä aiota sitä enää uni tai lohtukäyttöön ottaa, kohtahan siitä pitäisi muuten vierottaa.


Kahdeksankuinen Tuhina on kaveriporukastamme pienikokoisin tyttö. Neuvolassa mitattuna pituutta oli tullut vain kaksi milliä, mutta painossa päästiin kuitenkin jo (liberon) housuvaippakokoon (pamppersin housvaipoissa on isommat kilot). Lääkäri oli ihan tyytyväinen ja kehui, mutta laittoi kuitenkin kasvun seurantaan. Seuraava neuvolahan olisi vasta 1v joten puoliväliin 10kk ehdotti meidän täti. Pyysin kuitenkin 9kk ja pyydän kyllä 10kk ja 11kk myös niin saadaan vauvakirjan mittasivu täyteen.

Ilman tukea meillä ei enää seisota, vaikka ollaan yritetty nostaa pystyyn ja sitten jättää pystyyn. Tuhina joko alkaa käppäilemään, kyykkäämään tai heilumaan niin ettei voi irroittaa tai sitten käy istumaan sillä sekunnilla kun tuki irroittaa. Käsistä kiinnipitäen Tuhina kävele niin pitkään kuin vain joku jaksaa kävelyttää.

Tällä hetkellä Tuhina rapsuttaa eteisen mattoa ja tutkii mitä sen alta löytyy, ei kyllä pitäisi löytyä kun eilen imuroin. Pienen veikeä hymy on edelleen täysin hampaaton.

Kukkaruukku


Haluatko kuulla, mitä tapahtui mullalle ja rahapuu paran uudelle ruukulle? 

Multa tuli tarpeeseen kuitenkin ja ruukussa on kuin onkin uusi asukas kun ihan itse istutin Avocadon!

Liotin kolmea siementä vedessä. Tämä ehkä kuuluisi tehdä hammastikkujen kanssa, niinkuin mun sisko, mutta mulla ei ollut tikkuja joten uppeluksissa olivat melkein kaksi kuukautta vaikka sanoivat että viisi viikkoa riittää ja sitten multaan.

Mun siemenistä lähti sellaista valkoista ohutta seittiä, ei puhettakaan juuren aluista ja kun nostin ne multaan seitti tuntui irtoavan joten olin ihan varma ettei näistä kyllä tule yhtään mitään.



Ruukku oli olohuoneessa tietokonepöydän vieressä ja silloin tällön samalla kun muutkin kasvit sai vettä kastelin myös avocadoa, ihan vaan keskelle ruukkua, puolihuolimattomasti. Ja mullan päälle ilmestyi jotain vaaleaa pilkkua joten tuumailin että se varmaan homehtui koko ruukku ja siirsin sen pois näkyvistä patterin ja sohvan väliin, josta se päätyisi seuraavaksi roskiin.

Mutta arvatkaa kuinka paljon säikähdin kun kerran etsin kastelukannua myös sohvan takaa ja ihmettelin mikä tikku sojottaa mun ruukussa! Voit arvata riemun kun tajusin että sehän kasvaa! Varsinkin kun olin jo nähnyt miten siskoni siemen teki juurta ja vartta, edelleen niiden hammastikkujen varassa.

Istutus tapahtui joulukuun toinen päivä ja helmikuussa huomasin tuon tikun ja pian oli toinenkin! 2/3 ei ollenkaan huono suoritus näin tumpelolta viherpeukalolta! 





Vaan kuinkas ollakaan niin se vain puski mullasta läpi se kolmaskin! Vaaaaaau vaikka itse sanonkin!

Kevät tuli -viikko!

Edelliset viikko kuulumiset oli varsin laiskoja mutta selvää parannusta tapahtui! Viime viikolla oli ohjelmaa melkein useammankin viikon edestä. Kummasti piristää myö kun kevät on selvästi täällä, katuja harjattiin ja mun takki oli aivan liian lämmin. En koe olevani selkeästi kevät tai kesäihmisiä, tykkään myös talvesta ja rakastan lunta, rakastan myös loskaisia kumpparikelejä keväisin ja syksyisin, mutta keväässä parasta on herääminen.


Maanantaina käytiin hellissä perhepuiston kerhossa. Naistenpäivän jälkimerkeissä yksi äiti oli tekemässä kaikille käsi- ja huulikuorinnan, myös miehille. Meidän tulostimesta on muste loppunut joten kerhon jälkeen hain välipalaa kaupasta ja suuntasin kirjastoon tulostamaan Tuhinan nukkuessa päikkäreitään.

Päätin odottaa puoliskoani koulusta kotiin ulkona, kävelin ympyrää ja söin eväätkin pihakeinussa kun odottelin häntä kotiin. Lopulta Tuhinakin heräsi ja päätin piipahtaa äkkiä kotona ja palata takaisin odotamaan, vain huomatakseni että täällähän tuo istuskeli jo tietokoneen äärellä.


Tiistaina käytiin MLLn perhekahvilassa heti aamusta ja sieltä suuntasin etsimään sellaista jännää moniulotteista purulelua. Ei ollut Prismassa eikä Cittarissa lopulta vastaava löytyi Lastentarvikkeesta. Tuhina nukkui vain pätkiä autossa ja Prismassa. Mukaan tarttui purulelun lisäksi riisipuurojauhe.

Illalla käytiin kuuntelemassa aloeinfoa josta karattiin hieman etukäteen kun Tuhina alkoi olla aivan väsynyt. Ajoin pihaan kun puoliskoni huikkasi parvekkeelta että lähdetään käymään heillä. Puoliskoni isosisko, yksi Tuhinan kummitädeistä, tuli käymään kihlattunsa kanssa joten löhdettiin heti heitä moikkaamaan.


Keskiviikkona kelloa uhmaten mentiin seurakunnan kerhoon ja aivan hyvin Tuhina jaksoi olla. Laskeskelin että hyvin ehditään nukkua vähintääm puolentoistatunnin päikkärit ennen neuvolaa. Sain Tuhinan valmiiksi päikkäreille ilman sen suurempaa kiukkua kun huomasin että neuvolasta oli tullut vartin yli 11 viesti. Miten mie aina onnistun möhlimään nämä neuvola-lääkäri kerrat! Onneksi asutaan lähellä, mutta neuvolakorttia en ehtinyt löytää. Tuhina jaksoi hienosti neuvolassakin siihen asti että alettiin pukea ulkovaatteita.

Neuvolan jälkeen päikkärit ja päikkäreiden jälkeen lähdettiin anoppilaan. Puoliskoni jäi sinne Tuhinan kanssa kun minä nappasin nuorimman kälyni ja lähdettiin hakemaan vielä yksi mun ystävä tyttöjen iltaan kauneusstudiolle. Tästä sovittiin maanantaina siellä hellissä käsihoidot tehneen äidin kanssa. Oli kyllä aivan ihana paikka ja mukava ilta, vaikka ystäväni ja kälyni olivat ennestään toisilleen aivan vieraat.


Torstaina meidän vauvaklubin piti kokoontua meillä, mutta peruin sen viime tipassa. Olin unohtanut vanhimman kälyni vierailun ja muutenkin onnistuin keksimään tekemistä ihan kiitettävästi, eli koti jäänyt taas kakkoseksi (tai rehellisesti varmaan lähempänä sijaa 10) ja aamu alkoi kaikin puolin huonosti kärjistyen pieneen sanaharkkaan juuri kun puoliskoni piti lähteä kouluun. Lopputuloksella että Tuhinan nukahtaessa uudelleen myös minä hautauduin pihisten peiton alle mutisemaan etten tee yhtään mitään koko päivänä. En sitten tehnytkään mitään. Vaatehuoneen totaali tyhjennystä ja ylähyllyjen siivoustahan ei lasketa?


Perjantaina valmistauduttiin muskariin mutta Tuhina oli totaalinen räkänokka niin jätettiin sittenkin välistä. Oli kuitenkin virkistävää nähdä hetki yhtä mammakaveria joka muskari reissullaan haki meiltä mannapuuron parempiin suihin. Kävin pitkästä aikaa ruokakaupassa yksin! Jätin Tuhinan parvekkeelle päikkäreille ja itkuhälyttimen puoliskolleni. Jonkin verran pyykkäsinkin heti aamusta ja muutenkin siivoilin vaatehuoneen kaaosta takaisin vaatehuoneeseen.

Iltapäivällä lähdin ajamaan Annitädille. Mentiin taas tervehtimään myös Annin vanhempia ja meillä oli ihana iltapäivä yhdessä. Ihasteltiin Tuhinan kasvua ja vauhtia ja taitoja kuin ja vaihdettiin myös ne tärkeimmät kuulumiset ja tietysti herkuteltiin, hyvällä ruoalla ja kuumalla mustaherukkamehulla ja tiikerikakulla.

Kesken kaiken puoliskoni soitti ja kyseli keilaamaan. Meillä oli kahden tunnin ratavaraus puoli yhdeksältä. Toin Tuhinan kotiin ja pojat otti erän änäriä niin että lopulta siirrettiin varausta puolellatunnilla eteenpäin, toisaalta se olikin parempi näin kun toinen kälyni tuli suoraan töistä. Olihan meillä ilta. Saatiin kaikki muutama kaato, vaikka voittaja oli aika selvä koko ajan. Itseleni tuo klo 21-23 ratavaraus oli kyllä pikkuisen liian myöhään kun väsymys iski heti kymmenen jälkeen.

Illan ainut häviäjä taisi olla nuorin käly joka oli Tuhinan kanssa kotona. Tuhina oli itkenyt koko ajan, lukuunottamatta sitä hetkeä joksi nukahti. Liekö eroahdistus alkanut vai olisiko se valkoinen piste ja punainen viiva yläikenessä puhkeava hammas? Kotiin tullessa puoliskoni antoi ensimmäisenä panadolia.


Lauantaina leikittiin taapero-vauva-arkea kun puoliskoni veljenpoika oli meillä hoidossa. Käytiin puistossa ja pienellä kävelyllä. Sisällä hän pakoili Tuhinaa, joka innoissaan seurasi serkkunsa puuhastelua, syötiin ja katsottiin Tuomas Veturia ja teletappeja ja ja.....


Sunnuntaina herättiin superaikaisin ja Tuhina yski ikävän kuuloisesti räkäpään lisäksi. Panadol rauhoitti yskän ja neiti oli virtaa täynnä joten epäröinnistäni huolimatta lähdettiin kirkkoon. Käytiin sunnuntai kävelyllä anoppilaan ja takaisin ihanassa auringon paisteessa.


Ostettiin Tuhinallekin omat arskat!

Viherpeukalot not

Meidän kodissa on puu nimeltään Jörö. Jörö asui ensin kasvatus kodissa, Ikeassa josta sen nappasin heräteostoksena tvtasoa hakiessani. Huolella valitsin mieluisimman puun rivistä ja sille sopivan ruukun. 

Jörö löysi paikkansa ensin meidän yksiössä jossa se ilmeisesti paleltui ja koki tulvan. Kaksioon muuton jälkeen keräsin kaikki ruskeat lehdet pois ja näky oli aika karu. Jörö kuitenkin jatkoi kasvuaan ja teki uusia oksiakin. Seuraavan muuton yhteydessä kävi taas hassusti.



Kukathan tykkää auringosta, joten ihan hyvin Jörö voi olla parvekkeella sen aikaa kun maalataan seinät, suorassa auringon valossa viime heinäkuun helteet..... jaa hups mutta se onkin vahalehtinen ja paloi auringossa. Tästäkin tapaturmaisesta kohtalosta Jörö on selvinnyt säikähdyksellä ja edelleen tuo vihreää raikkauttaan meidän olohuoneeseen.


Vaikka muista katastrofeista ja liiasta kastelusta Jörö onkin selvinnyt, niin Tuhinan käsittelyä se ei kestä. Näinpä yksi Jörön oksa koristaa makkarissa kirjahyllyä. Ja Jörökin on evakossa makkarissa ettei Tuhina syö enempää multaa. Lasiruukku on aika pieni, onneksi on olohuoneen väreihin sopiva vähän isompi ruukku (jossa sain kukkakimpun työkaverilta). Minijörö on kasvattanut jo aika kivasti juurta ja se pääsee olohuoneeseen koristamaan puoliskoni tietokone pöytää, kunhan ostan multaa.


Olohuoneen hyllyn päältä paikkansa löytänyt kasvi ilmestyi sillä aikaa kun oltiin kesällä sairaalassa. Anoppi toi meille tällaisen kaunokaisen, joka on voinut hyvin koko meillä elonsa ajan! Ihme ja kumma, kun ottaa huomioon nämä mun kasvinhoitotaidot, ei odotettu elinikä pääse liian korkeaksi.

Meillä oli myös rahapuu, vihkiäislahjaksi saatu, mutta sen kohtalo ei toivottavasti ennusta meidän liiton kohtaloa. Itseasiassa alunperin aloitin tämän kirjoittamisen jo syksyllä. Tästä piti tulla rahapuun pelastuskertomus vaan toisin kävi. 

Rahapuu tuli meille tammikuussa isona ja hyvä vointisena. Se pudotti lehtensä kevään mittaan ja luulin sen olevan ahtaasti ruukussa joten ostin isomman ruukun vielä isomahaisena, edellisessä kodissa asuessamme. Tuli muutto ja vauva. 

Rahapuu jäi parvekkeelle ja kun avasin sen säkkikangas ruukustaan tajusin että sillä oli valtaisa tulva, joka levisi parvekkeelle. Uuttamultaa lähdin ostamaan vaunuillen Tuhinan kanssa, kun rahapuu oli ollut jo hyvän aikaa parvekkeella kuivumassa. Enkä koskaan ehtinyt laittaa sitä uuteen ruukkuun, se ehti kuolla. Vaikka viimeisissä kuvissa se kasvatti vielä pieniä lehdykäisiä, mutta roskikseen mennessä ei niitäkään ollut enää yhtään jäljellä.

Laiskiainen

Viime viikko vietettiin vielä rytmitöntä ja väsähtänyttä elämää, tällä viikolla taas rytmejä haettu ja juostu pää kolmanMaanantaina haettiin puoliskoni veljenpoika tarhasta ja haaveilin meidän perheestä nelihenkisenä kun kävelimme autosta kotiin. Tuhina sai allergisen reaktiotin mannapuurovellistä suihkittuaan sitä tuttipullosta päästä napaan. Aamupäivällä soitin lastenpolille joten nyt on taas yksi juttu lisää muistettavana kertoa lääkärille.

Tiistaina ajeltiin naapurikuntaan isotädilleni, edellisestä vierailusta olikin jo tovi. Viimeksi Tuhina vain olla möllötteli ja nukkui, tällä kertaa hän oli pieni tutkimusmatkailija seikkailulla ympäri olohuonetta ja keittiötä. Kotimatkalla käytiin ostamassa potta ja autoon tausta peili Tuhinalle.

Keskiviikkona mun kotikäyntisisar kävi vaihtamassa kuulumiset ja toi tullessaa maailman parasta omenasosetta ja muita herkkuja. Iltapäivällä kyläiltiin mun entisellä työkaverilla, joka lupasi ottaa Tuhinan hoitoon tarhaanlähdön koittaessa. Tai oikeastaan mun piti luvata että hän saa Tuhinan hoitoon jo ennen kuin Tuhina edes syntyi. :D


Torstaina Tuhina otti ja seisoi ilman tukea hetkisen! Hän kiipesi jöröä pitkin seisomaan ja kun kiellettiin syömästä multaa ruukusta niin yks kaks vaan Tuhina irroitti kätensä ja seistä nökötti kunnes istahti. Puoliskoni kävi nostamassa hänet pystyyn ja jätti seisomaan ja kyllä niin vain neiti jäi pystyyn nököttämään. Kolmas kerta saatiin videolle.

Perjantaina mentiin muskariin! Nyt harmittaa että tuli pitkä tauko, kun Tuhina selvästikin tykkää olla muskarissa. Eikä ollut moksiskaan vaikka oli päikkäri aika. Muskarin jälkeen hän nukkui hetkisen kun vaunuiltiin mamma kahveille ja kolmen aikaan lähdin kotiin vaunuissa tyytyväisenä nukkuvan ja hyvin syöneen neitokaisen kanssa.

Lauantaina piti olla siivouspäivä, mutta nukuttiin hyvin ja löhöiltiin siirrettiin vastuuta vielä yhdellä päivällä.

Sunnuntaina myöhästyttiin kirkosta vaikka oltiin ajoissa valmiina. Juuri kun aloin pukea ulkovaatteita Tuhinalle huomasin että hänellä on jotain epäsyötävää suussa. Yritin nähdä mikä se on ja herätin puoliskonikin auttamaan että saadaan se pois lopputuloksella itsellä puklatut vaatteet ja Tuhina nieli sen mikä se sitten ikinä olikaan.

Ja nyt vasta tajusin että olenpas vain käyttänyt tekosyynä päiväunia ettei voi kerhoon mennä kun Tuhina nukkuu, silti joka sunnuntai ollaan kirkossa oltu klo 10-12, niin että olen sitten kirkon jälkeen laittanut Tuhinan parvekkeelle nukkumaan. Toki hän saattaa nukkua automatkat ja pienen pätkän kirkossakin.

Ja kyllä meillä oli siivoupäivä, minä sain siivottua olohuoneen kun puoliskoni teki meille ruokaa. Pölytkin pyyhin hyllyiltä ja tasoilta ja sohvan imuroin kokonaa. Olinpas ahkera! :D

Rytmit ja rutiinit

Niinhän sitä sanotaan että vauvalla pitäisi olla säännöllinen päivärytmi viikosta toiseen, se helpottaisi yö nukkumista ja syömistä ja toisi turvallisuuden tuntua lapselle. Rytmit on rakkautta, nyt kun ei vielä rajoja niin tarvitse asettaa. Mutta kuka asettaa rajat ja rytmit ja rutiinit sille nuorelle äidille? Laittaa ajoissa nukkumaan, ilmoittaa ruoka-ajoista ja muistuttaa myös hiusten harjaamisesta edes kerran viikossa?

Niinpä, se rajojen, rytmien ja rutiinien määrääjä on se äiti itse.

Tuhinan päivärutiinit on nyt taas selkeät vaikka mitään kellon tarkkaa rytmiä ei noudateta kuin iltapuuhien aloituksessa ja aamuihin Tuhina herää itse kahdeksan aikaan. Päikkäreiden liukuma aika on tunti suuntaan tai toiseen ja unien pituus 2-3tuntia, tässäkin mennään vauvantahtisesti.

Rovaniemellä opiskeluaikana kehitin itselleni kellon tarkan aikataulun. Heräsin joka aamu 10 vailla 7 vartin yli seitsemän söin aamupalan ja puoli kahdeksalta lähdin kävelemään kouluun ja lounaan söin aina koulussa. Mun kaverit ja koulu oli keskustassa mutta itse asuin opiskelija alueella vähän kauempana, niinpä muutaman kukkumis viikon jälkeen päätin että mulla on kotiinlähtöaika kello kahdeksan, kun salkkarit loppuu. 

Mulla oli myös selvä iltarytmi. Ilta kymmeneltä sammutan tietokoneen ja puoli yhdeltätoista sammuu valot. Varasin lauantaisin pyykkituvankin aina samaan aikaan 9-12 ja silloin siivosin myös koko asunnon (jossa oli hurjat 26 neliötä jos oikein muistan).

Sittemmin aloin tehdä yötöitä viikonloppuisin ja hotellin kolmivuoroa ja no niin uuvuin silloin, mutta se ei nyt liity tähän, vaan se että meni kello sekaisin. Samoin meni silloinkin kun muutin tänne puoliskoni perässä ja tein monivuorotyötä.

Työpäivä saattoi alkaa mihin tahansa aikaan klo 6 - 20 välillä ja päättyä kello 12-05 välille riippuen oliko neljän, kuuden vai kahdeksan tunnin vuoro ja yövourot oli yhdeksän tuntia ja sunnuntaille saattoi saada kymmentuntisen (mulle sattui vain kerran). Rytmittömyyttä ei helpottanut se että vuorot saattoi alkaa tasalta, vartin yli, puolelta tai varttia vailla. Säännöllisen epäsäännöllistä, tosin olihan sentään kaksi taukoa ja ruokis että ruoka ja välipala ajat oli selkeät vaikka niidenkin välit saattoi heittää 1,5 tunnista kahteen tuntiin.

No entäs kun mun työt loppui huhtikuussa, sittenhän se kello vasta heittikin härän pyllyä.

Oltiin puoliskoni kanssa molemmat kotona kokoajan yhtäaikaa. Saatettiin valvoa yöt läpi ja herätä seuraavaan päivään ilta kuuden jälkeen ja jos ei ehditty ruokakauppaan niin haettiin pitsat naapuritalon ravintolasta.


Sitten syntyi Tuhina ja alkoi vauvantahtinen elämä. Tuhinan syötöt, Tuhinan päiväunet, Tuhinan yölliset syötöt. Ja äitiä väsyttää ja äiti laihtuu. Tällä hetkellä puntarin osoittimen suunta on taas ylöspäin, mutta lukemat on silti olleet näin pienet viimeksi yläasteella. 

Huolehdin kyllä Tuhinasta, mutta kaikki muu, niin minä itse kuin puoliskoni ja kotikin on jääneet heitteille ihan niin jotta välillä hävettää. Nyt on taas sellainen viikko että hävettää.

Nämä Tuhinan päiväunien varjolla kerhottomiksi jääneet päivät ovat olleet täysin toimettomia. Vaikka olisihan mulla täällä hiihtolomareissun pyykitkin pyykkäämättä ja vaatteet on levinneet pitkin vaatehuonetta ja makkaria. Puoliskoni sukkakoppa on tyhjä ja miekin olen hengaillut lähes koko viikon yöpuku päällä, hiukset pystyssä. Tiskialtaassa on yksi lelu odottanut puhdistusta siitä saakka kun mummu lähti ja muutenkin keittiössä on taidettu viimeaikoina vain sotkea. Silti mitään en ole tehnyt. En pyykännyt en siivonnut en kokannut en sen puoleen syönytkään oikeaa ruokaa päivällä.

Ja nälkäinen puoliskoni on todennut meidän saavan nopeammin ruokaa kun tilataan kotiinkuljetuksella, sellainen viikko siis.... Normaalistikin tekisin lämpimän ruoan vasta sitten kun puoliskoni on tullut koulusta tai rehellisesti vasta ilta kahdeksan jälkeen, parhaillaan vasta sen jälkeen kun Tuhina on jo yöunilla. Ja niin vain 700g jauhelihasta tehty spagettikastike katoaa kahteen osaan yhdessä illassa, vaikka minä toivoisin että siitä olisi jäänyt seuraavan päivän lounas mulle,  puoliskoni saa lounaan kuitenkin koulussa.

Ei tässä vauvantahtisessa muuten mitään vikaa, paitsi se että kun pitäis vissiin huolehtia itestäänkin, niin ja olisi myös kiva että koti pysyisi siistinä vaikka sen viikon kerrallaan kun eihän meillä ole täällä edes vielä sellaista lasta joka levittelisi kaikki tavarat ympäriinsä heti kun ollaan ne paikoilleen saatu. Niin siis vielä, että jos saataisiin nauttia siitä siististä kodista nyt kun se on vielä oikeasti mahdollista ilman tunnin välein siivoamista.

Nyt sanon ei tälle saamattomuudelle ja rehelliselle laiskuudelle. Huomenna meillä on siivouspäivä ja ensiviikolla me mennään kerhoihin ja muskariin, katsotaan miten se sopii päikkäreihin.

Mun on pakko olla itselleni yhtä kurinalainen kuin olin tuon jakson Rovaniemellä. Se vaatii työtä nyt kun mun täytyy satuttaa omat tarpeeni Tuhinan rytmiin, mutta sehän on vain positiivista kun järjestän aikaa a syömiseen b kokkamiiseen c pyykkäämiseen d tiskaamiseen e siivoamiseen. Koska pakko. Johan tätä on melkein kahdeksan kuukautta eletty tätä vauvantahtista laiskottelua.

Täten lupaan itselleni suunnitella oman lukujärjestyksen joka sisältää ruoka-ajat ja nukkumaanmenoajat niin omat kuin Tuhinan suunnilleen päikkäriajat, pyykkäyksen ja yhden huoneen siivouksen per päivä ja sopivasti luppoaikaa Tuhinan päiväunien aikaan. Luppoajalla on lupa nukkua, lukea, kirjoittaa, virkata, ihan mitä vaan omaa mihin ei välttämättä pystyisi keskittymään Tuhinan hereilllä ollessa.

Ja ihan rehellisesti jos nyt muistelen tuota oikeasti säntillisen rutinoitunutta arkeani, niin silloin olin reipas ja energinen. Jaksoin kävellä 25min kouluun ja kotiin kelissä kuin kelissä ja vieläpä tyytyväisenä. Ja mulla oli aikaa kaikkeen mitä täytyi (eli läksyt) ja kaikkeen mitä halusin tehdä (eli soittaa pianoa, lukea, katsoa leffoja jne.). Nyt laitetaan äidin elämä järjestykseen niin eiköhän tämä kotikin ala kohta näyttää siltä ja tuntuakin, että täällä on koko perheen hyvä olla! Paitsi huonekalujen kun ne on liian isoja.

Ps. vauvantahtisesta tällä hetkellä täällä valvoo koko perhe koska Tuhina ähisi ja söi ja heräsi, siis kello kolme yöllä. Mitä tapahtui Tuhinan kellolle?

Neuloville haltijamummeille


Talvi ei selvästikään osaa päättää haluaako se jo lähteä vai jäädä vielä vähän. Tuhina syntyi keskellä kesän kuumimpia helteitä ja alku syksy ja talvi meni opetellessa kuinka paljon vaatetta on sopivasti. Alkuun taisin olla hieman ylipukeva.

Nyt ollaan jo molemmat puoliskoni kanssa aika varmoja vaatekerroksien riittävyydestä, tai siis vähentämisestä ja pipo laatikkoa siivotessani katselin kaikkia Tuhinan villavaatteita, kaikki itsetehtyjä paitsi äitiyspakkauksen villahaalari. Onnea on isovanhemmat ja vieläpä neulomistaitoiset!


"Junasukat" sain babyshowerissa, ne on erään apuyhdistyksen sisaren tekemät. Kiitos!


Muistan meidän mummon joskus neuloneen meille villasukat ja todenneen että taisivat olla viimeiset neulomukset. (Tästä syystä olin katkera että puoliskoni lainasi juuri niitä vaaleanpunaraidallisvarrellisia minulle millilleen sopivia harmaita villasukkia, saat anteeksi.) Jouluna kuitenkin löytyi kauniin väriset lapaset ja villasukat Tuhinan paketista. Kivasti muuten sointuu tämä violetti noihin vaaleanpunasiin vaatteisiin. Kiitos mummo!


Kaikki vaaleanpunaiset on neulonut puoliskoni mummo. Takit, housut ja villasukat saatiin kun mummo tuli ensimmäistä kertaa Tuhinaa katsomaan. Marjapuuron punaiset housut saatiin joululahjaksi ja nämäkin kaikki olleet kovassa käytössä. Kiitos Rmummo!


Nyt kerta kun esittelin kaikki itsetehdyt niin erityismaininnan ansaitsee myös talvella kovassa käytössä ollut peitto. Tämän löytyminen paketista oli todellinen yllätys! Ensinkin olin aivan kummissani keneltä olin saanut paketin postiin alkukesästä ja vielä hämmästyneempi olin sisällöstä. Paketin lähettäjä oli osuvammin remonttireiskaksi tiedetty enoni vaimo ja sievä virkattu peitto ei jotenkin sopinut mielikuvaan vaikka selvästi itsetehdyksi sen tunnistin. Mummoni toimi salapoliisina ja tekijöiksi paljastui sekä serkkuni että enoni vaimo.


Peitosta tuli autopeitto ja pakkasilla käärin sen aina kaukolossaan matkustavan Tuhinan ympärille niin että Tuhina näytti pikkuiselta toukalta. Kovimmilla pakkasilla se oli myös vaunupäikkäreillä apinapussin sisällä lisälämmikkeenä. Kiitos hurjasti T&T!

Silmäs sulje rakkainpain

Tuhina on yleensä todella hyvä nukahtamaan. Parhaimmillaan riittää että saa haalarin päälle tai vaunut ulos kun neiti on jo täysin unessa. Myös itkuisena Tuhinan voi vain lykätä parvekkeelle, heijata pari kertaa ja sillä välin kun olen laittamassa itkuhälytintä päälle on hän nukahtanut. Puoliskollani on myös mahtava taito saada Tuhina nukahtamaan syliinsä, minä olen välillä vähän kädetön jos ei maito kelpaakaan.

Päikkärit meillä nukutaan siis lähes poikkeuksetta ulkona. Vaunuissa vain nukutaan yksinkertaisesti parhaiten oltiinpa liikkeellä tai vain parvekkeella. Parhaimmillaan Tuhina vetelisi viisikin tuntia unta ulkona, mutta nyt ollaan yritetty rytmittää kahden tunnin päikkäreille aamu- ja iltapäiväillä. 

Sitten taas oli meillä yhdessä välissä niitäkin päiviä tai lähinnä iltoja jolloin istuin pipo päässä, itku kurkussa, peittoon käärittynä parvekkeella imettäen ja laulaen ja hyssytellen aivan hysteerisesti itkevää vauvaa.


Viikko sitten saapui pinnasänky ja nyt ollaan siihen opettelemassa. Toistaiseksi takana yksi yö kun Tuhina pääsi meidän väliin vasta kahdeksalta, aiemmin herätyksiäkin oli kyllä kolmesta viiteen, viime yönä vain yksi vähän ennen viittä! 

Edelleen Tuhina nukahtaa rinnalle melkein aina, ei tänään. Tänään jouduin herättämään vauvelin vielä vaipan vaihdon takia ja eihän Tuhina tietenkää huolinut maitoa kun juuri oli siihen nukahtanut ennen herätystä. Viimeksi tänään turvauduin lauluihin. Ja nyt pinnasängyssä on kevyesti kuorsaava ja tuhiseva Tuhina.

Mulla on kaksi vakio laulua joita aina laulan.

Ensimmäinen  on Näin lausui virta pien, jossa en edes muistanut olevan kolmea säkeistöä. Laulan siis kahta ensimmäistä koska en muista kolmatta ulkoa. Mulla on sellainen lapsuuden muistikuva, että tätä laulua meidänkin äiti on meille iltaisin ja öisinkin laulanut nukahtamis vaikeuksissa tai pahoja unia karkoittamaan.



Toinen laulu on Marian kehtolaulu. Sille on kyllä käynyt vähän samalla tavalla etten muistanut sitä kokonaan, toista säkeistöä en oikein ollenkaan, kun aloin laulamaan. Olin ihan ymmälläni että näinkö se menikin kun kaivoin nämä sanat esiin melodia sentään muistui mieleen kokonaan.



Laulut on mulle olleet tuttuja varmasti vauvasta asti, sillä ne on meidän kirkon lasten laulukirjasta, ja sen lisäksi että niitä on laulettu pienenä paljo uskon äidin laulaneen niitä meille jo ennen kun tietoisesti näimme pahoja unia. Muutenkin rakastan kirkon lastenlauluja. Ne on todella kauniita ja monesti laulan niitä hiljaa mielessäni myös itselleni iltaisin.

Laulukirjan pdf version voi halutessaan löytää Myöhempien aikojen pyhien Jesuksen Kristuksen kirkon nettisivuilta, klikkaa tästä  ja selaa kohtaan perhe tai musiikki.

Kauniita unia :)

Missä sukset ?

Tämä viikko ollaan vietetty puoliskoni hiihtolomaa koulusta. Suunniteltiin hetkinen viikonloppu reissua Rovaniemelle ja palatessa oltaisi jääty mun vanhemmille muutamaksi päiväksi. Pohjoisen suunnitelmat kariutui ja hetken luulin jo ettei me päästäisi Jyväskyläänkään ja lopulta meidän lähtökin varmistui edellisenä päivänä, siis maanantaina, jonka piti olla lähtöpäivä. Intouduin pyykkäämään, kaikki kivat vaatteet mukaan, niin että kaikki pakattavat vaatteet oli märkiä vaikka viritettiin tuuletin puhaltamaan ja Tuhinan vaatteita föönasinkin...

Tiistaina lähdettiin melkein Tuhinan päikkäreiden aikaan. Pikkuisen myöhästyttiin ja neiti nukahti lattialle hetkeksi ennen lähtöä joten ensimmäiset 10km eivät olleet kovinkaan rentouttavia. Välipalasoseen syötyään Tuhina sitten nukkuikin loppumatkan.

Ensimmäinen pysähdys oli mäkkäri, koska mun isi ja pikkusisko ja yksi meidän setä olivat siellä ruokatunnilla. Pikkusiskoni tuli meidän matkassa sitten kotiin kun isi ja veljensä lähtivät vielä jatkamaan töitä.

 


Hiihtoloman urheilusaldoon saatiin kaksi puolentunnin luistelukertaa, ensimmäinen viereisen koulun jäällä joka oli aivan puuroa, todellista urheilua siis ja toinen keskustassa puistokoulun jäällä joka on putkilla jäädytetty joten siellä pystyi oikeasti luistelemaan.

Loman aikana kuvia vailla valmiiden tekstienkin lukumäärä kaksi! Kuvat pitää ottaa kotona, muuten hyvä. Ja yhteen kuvat kadottaneeseen viimevuoden postaukseenkin sain kuvat palautettua!

Kadotettuja 20senttisiä yhteensä kolme. Kaikki purkka-automaattiin. Minä sain oman ison pallopurkkani, kun puoliskoni kolikko meni sisään mutta mitään ei saatu ulos. Toisesta laitteesta sai jotain tulisia purkkapalloja mutta ne oli niin kovia että puoliskoni puraisi kerran ja heitti menemään kun hampaat meinasi haljeta ja heti kotiin tultua minunkin purkka pääsi roskiin, leukahan sen kanssa menee sijoiltaan! Olipahan kuitenkin hetken hauskaa ränkyttää niitä automaatteja.



Nähtiin pappa eli Tuhinan isopappa kahteen kertaan, kun asioiltaan hän pistäytyi jo keskiviikkona käymään ja torstaina tulivat kahvittelemaan mummo, pappa ja Anki. Kahvittelemaan ja katsomaan neitiä ja hiihtoa. Oli ihanaa katsoa miten innoissaa Anki oli Tuhinasta.

Täpäriä junaan ehtimisiäkin sattui yksi kun isosiskoni lähti kuukaudeksi reissuun ja lähdettiin asemalle 10 yli kun juna lähti 23 yli. Onneksi meidän äiti sattui kävelemään pihaan juuri kun oltiin lähdössä niin saatiin lisäkäsiä kantamaan tavaroita junaan, ei varmaan oltaisi kahdestaan ehditty. Kerkesin juosta halaamaan juuri ennen kuin juna lähti liikkeelle.

Olen käyttänyt ompelukonetta ahkerasti, taidot on kyllä vähän päässeet ruostumaan kun viimeksi vissiin yläasteella. Mutta nyt tuntuu ja näyttääkin siltä että tästä projektista tulee oikein hyvä meidän käyttöön. Valmiiksi en vielä sitä saa, kun yksi puuttuva osa odottaa vielä noutoaan.



Puoliskoni kokkaamien herkkuruokien saldo myöskin kolme. Ensin lohi josta jo kerroinkin mutta myös makaroni ja jauheliha - kyllä tulee heti parempaa kun heittää jauhelihalle kermat niskaan ja paistaa kaveriksi tuoretta ananasta ja tomaattia! Ja kolmantena naudan paiatisuikaileita kermassa sipulin ja herkkusienien kera.

Kotiin lähtö viivästyi ja lähdettiin vasta seitsemän aikaan ajamaan, mikä oli liian myöhä Tuhinalle. Tuhina nukahti pikkusiskoni syliin juuri ennen lähtöä eikä sitten meinannutkaan nukkua autossa. Kotimatkan pysähdyssaldoksi tuli lopulta kolme pysähdystä.

Subway pysähdys ja Tuhina heräsi kun odoteltiin puoliskoani ja ruokia. Seuraava pysähdys bussipysäkille kun subwaypysähdyksen itku ei lakannutkaan ja syyksi selvisi vaippavahinko. Kolman pysähdys olikin sitten hysterian rauhoittelu pysähdys eikä Tuhinaa meinannut saada takaisin istuimeen tämän jälkeen. Loppu matka meni rauhassa kun puoliskoni meni takapenkille näyttämään my litlle ponyä puhelimesta.

Oikein aikaansaapa ja silti rentouttava (ja paljon päikkäreitä nukuttu) loma siis! 

Ai niin, ja ne sukset on siellä Rovaniemellä, monoineen ja sauvoineen, hiihtopuvun, pipon ja pakkasella autoa ajaessa niin kätevien nahkarukkasten kanssa.