Kahdeksankuinen

Vau, joulukuu vierähti vauhdilla. Vauva on nyt kahdeksan kuukautta ja vihdoin hän on myös oma iloinen, hyvällä ruokahalulla varustettu, utelias ja ennen kaikkea tyytyväinen itsensä! Ennen joulua on ollut melkoista kiukkua. Ruokahaluttomuutta, kiukkua, huonoja öitä ja nuhaa. Siihen päälle vielä epämääräistä korvien harontaa ja minusta tuli todella vainoaharhainen korvatulehduksen suhteen.


Muutaman kerran harkitsin lähteväni päivystykseen näyttämään korvia, mutta sitten alariviin puhkesi kolmas hammas. Kiukku ja nuha kuitenkin jatkui ja seuraavan viikon tiistaina tuli oikea yläetuhammas ja torstaina heti vasen etuhammas siihen viereen. Sen verran silti nuha jäi edelleen kaihertamaan, että pyysin hoitajaa katsomaan vauvan korvat oman terveyskeskuskäyntini yhteydessä ja hän järjestikin vauvalle lääkärin heti. Ihana joululahja hoitajalta ja korvatkin olivat terveet. Nyt vauva on jo viisihampainen!

Vauvan liikkuminen hämmästyttää edelleen. Kun tottui siihen, ettei hän näyttänyt elettäkään ryömimisen suuntaan, nyt on hassua yks kaks huomata pienten käsien raottavan vessan ovea tai uteliaan vauvan konttaavaan tiskikoneen viereen katsomaan mitä keittiössä tapahtuu. Huomaa miten hänelle on avautunut ihan uusi maailma, kun pääsee itse katsomaan kuka leikkii lastenhuoneeseen tai kylvyssä. Kylvyssäkin on paljon mukavampaa kun pysyy itse pystyssä ja voi kunnolla läiskyttää vettä kaksin käsin. Vaikka aika varman päälle vauva vielä kylpee pitäen toisella kädellä tiukasti ammeen reunasta kiinni.

Ja minä niin ihmettelin miten tarjotin ja lattia syöttötuolin alta on aivan märkä, kunnes tajusin.....

Enää ei ole paikkaa jonne vauva ei pääsisi. Tai on sittenkin, jos lasketaan ettei hän vielä kiipeä sohvalle tai meidän sänkyyn. Jekun sänkyyn hän kyllä pääsee. Ja kaikkea vasten hän myös nousee jo seisomaan ja käy nätisti istumaan laskeutuessaan alas. Kävipä myös tuuri, että hän kiepsahti ensikertaa makuulta istualleen, kun kummitäti oli kylässä. Sekin taito on nyt opittu ja puita pitkin lähdetty liikkumaan.

Yks kaks vauva onkin jo ihan iso poika. Enkä voi olla ajattelematta, että Nuppu oli samankokoinen yksivuotiaana. Toki näitä kahdeksankuisen mittoja ei olla vielä neuvolassa käyty ottamassa. Tässä kun oli joku vauvan ensimmäinen joulukin juhlittavana ja lääkärit ei ole silloin oikein neuvolan käytettävissä. Seuraavaksi on lääkärineuvola heti tammikuun alkupuolella, ja neuvolakortti edelleen hukassa.

Ensimmäinen letityskokeilu

Vauvan ensimmäinen joulu vietettiin mummin ja papan luona. Kotona joulukuusen palloihin on käyty tutustumassa, mutta paketit sai olla kuusen alla aivan rauhassa, niin kauan kun Nuppu ja Jekkukin antoivat niiden olla. Vauva sai paketit kummitädeiltään ja mummolta. Mummin kuusi oli sopivasti nurkassa, että sitä käytiin tutkimassa vain kerran koko joulun pyhien aikana.

Joulukinkusta vauva sai pienet maistiaiset, mutta muuten pysyttiin hedelmäsoseissa. Ruokapilttejä ei olla kauheasti saatu uppoamaan vaikka muutoin vauva onkin hyvä syömään. Kasviksia, leipää, pastaa ja lihaa menee sormiruokana ja hedelmät ja marjat sitten taas piltteinä. Ennen hampaita hedelmäsosetta meni parhaana päivänä 1purkki kahteen erään, mutta nyt meni melkein koko purkki kerrallaan.

Toinen letityskokeilu

Motoristentaitojen lisäksi vauva on nyt ottanut ison harppauksen "puheen" kehityksessä, eli äänien tuottamisessa. Höpötyksessä on selvästi eri äänensävyjä ja -painoja ja tavuja. Muutaman kerran on saattanut kuulla tuttuja äänteitä niin että voisi väittää hänen sanoneen "ei" "hei" ja "äiti", mutta ei niitä vielä lasketa oikeaksi puheeksi. Vauvalla on hurjan paljon asiaa, jos vain viitsii kuunnella.

Nuppu ja Jekku on selvästi vauvalle hyvin tärkeitä ja heillä alkaa olla jo omia höpsöjä leikkejä ja tapoja. Nyt joululomalla ja viikonloppuna aamulla Nuppu tai Jekku on saanut hakea vauvan meidän huoneesta kanssaan olohuoneeseen ja heidän sylissä vauva antaa kaikkein isoimmat hymynsä. Vauvan kantaminen on yksi lempi leikkejä, vähän liiankin hauska, joten vähän väliä pyydetään heitä antamaan vauvan liikkua ihan itse.


Nyt hiukset tulee jo silmille ja välillä puhutaan niiden leikkaamisesta, mutta eihän näitä raaski leikata. Ollaan kokeiltu nyt jos ponnari tai pinni auttaisi. Jouluna testasin letittämistä ensimmäistä kertaa ja jos vaan vauvan pää pysyisi paikoillaan näistä saa jo aika hienon letin! Ei mene enää kauaa, että vauva juoksee lettiliuhuen joukon jatkona. Niin jännittävää ja niin haikeaa.


Niin ihana iso pieni on meidän kahdeksankuinen vauva!

Muun perheen kuulumisiin palataan sitten ensivuonna. Hahha :D 
Iloista vuodenvaihdetta ja onnea tulevaan! 

Seitsenkuinen


Hän liikkuu! Vauva täytti eilen seitsemän kuukautta ja huh hei, että hän on ottanut harppauksen kehityksessään nyt ihan tällä viikolla! Viime lauantaina oltiin lasten serkkujen synttäreillä ja siellä katselin miten pienimmät serkut ovat oppineet kävelemään ja konttailivat vauhdilla menemään. 

Meidän vauva se vaan istua nökötti tai loikoili lattialla, heijaili konttausausennossa ja pyöri mahallaan ympyrää napansa ympäri. Sitten tuli sunnuntai. Vauva heijaili konttausasenossa, naureskellen ja katseli ympärilleen. Vähän polvien ojentelua, sitten vuorojaloin ja kämmen irtosi lattiasta. Sitten polvi ja niin haparoiden ja täristen vauva otti kolme konttausaskelta, lösähti vatsalleen ja nappasi yhden ryömimis vedon. Ja sitten uudestaan. Ensin konttaus ja sen jälkeen ryömimistä.


Ja nyt kun tätä konttaamista ja ryömimistä on kestänyt yhden arki viikon verran, voin sanoa että vauvahan liikkuu eteenpäin! Hän ei enää pyöri paikasta A kohti paikkaa B päätyäkseen paikkaan X, vaan hän tosissaan pääsee sinne minne haluaa. Ensin kontaten ja loppukiri ryömien. Kerkesin jo vähän miettiä, jääkö ryömiminen kokonaan välistä. Näköjään hän sitten päätti aloittaa ne yhtäaikaa.  Istumaan hän ei vielä itse pääse, mutta istuu oikein sujuvasti ilman tukea ja pääsee istumasta vatsalleen tai kontalleen.

Ollaan myös aloitettu jo jalat edellä laskeutumisen harjoittelu aina sohvalla ollessa. Vauva siis osaa myös seistä sohvaa vasten ennen kuin pyllähtää alas. Ja kaikista hurjinta tässä liikkeelle lähdössä on se, että vauva nousi jo ensimmäistä kertaa tukea vasten seisomaan! Tai ehkä puoliksi seisomaan. Hän nimittäin nousi ylös tvtason alinta hyllyä vasten ja siitä suoristi polvensa. Ettei hän varsinaisesti seisonut suorana, mutta nousi ylös kuitenkin.


Käytiin maanantaina 7kk mitoilla neuvolassa, nyt pituutta oli tullut tasan kaksi senttiä lisää ja painokin oli noussut. Olen laittanut vauvan neuvolakortin niin hyvään talteen, että se on nyt ollut hukassa viimeiset kaksi neuvolakäyntiä. En siis muista enää paljonko painoa oli tarkalleen tullut lisää, mutta veikkaisin hänen painavan nyt reilusti 8,5kg ainakin. Vaatteissa mennään edelleen 62 ja 68 senttisten kanssa. Muutamia paitoja olen nyt siirrellyt pois kun hihat jää lyhyiksi.

Meillä on ollut käytössä libero 4 housuvaipat. Tässä välissä puoliskoni osti laatikollisen pamppersin 4 housuvaippoja ja lähikaupassa kun ei ollut pamperssia eikä liberoa, niin ostin sitten kertaalleen muumin 4 huosuja. Malliltaan tykkään edelleen eniten liberoista, mutta tulipahan nyt testattua muutkin merkit. Ja nyt näiden vaippakokeilujen jälkeen ostin tietenkin kaksi pakettia sitä 4 koon vaippaa lisää vain huomatakseni että ne onkin nyt jääneet pieniksi tässä välissä.


Tämä vaippakoko naurattuu ja siksi siitä teillekin kerron. Nimittäin Jekulle päivitettiin 5koon vaipat noin 2,5vuotiaana ja silloin hän tarvitsi vain univaippaa. Ja Nuppu ei koskaan siirtynyt 5 kokoon.  Löysin muuten vasta keittiöstä Nupun maitoaltistuspaperit ja silloin Nuppu 1v1kk oli 73,4cm pitkä ja painoi alle 8,1kg, ihan vaan näin niikuin vertailuksi. Niin se vaan on, että meidän mininä syntynyt vauva on meidän vauvoista se palleroisin ja siirtyy 5 kokoon seitsenkuiseina! :D Ja aivan mahtava pallero onkin!

Niin iloinen. tyytyväinen, hymyileväinen ja utelias. Uskallan vielä sanoa, että rauhallinen, mutta epäilen sen muuttuvan ajan myötä. Lelut kiinnostaa, peilikuva kiinnostaa, äänet ja valot kiinnostaa. Nuppu ja Jekku ovat parasta viihdettä. Kylpyleikit isojen kanssa on ihan parhainta ikinä ja vauva nauraakin isommelli melkein aina kun heiltä saa huomiota.


Pillimuki oli selvästi nokkamukia helpompi. Vauva ruokailee nyt sekä sormin että soseilla. Alkuun kaurapuuro näytti maistuvan luumusoseen kanssa ja parhaiten se upposi pelkiltään, kun nappasin lusikallisen puuroa ja annoin lusikan vauvan käteen. Mutta nyt en meinaa saada luumua enkä puuroa vauvalle, en yhdessä enkä erikseen, enkä omenaakaan. Neuvolassa terkkari luetteli kaikkea mitä nyt voisi jo syödy ja olin ihan ihmeissäni että niin leipääkin tosissaan. Ja just nyt lemppareita on ehkä kaura-porkkana pasta ja leipätikut.

Tosin tällä hetkellä parhaiten maistuu maito, liekö taas hampaita tulossa, mutta toistaiseksi niitä on edelleen se kaksi - alaetuhampaat. Enkä ole tuntenut yläikenissä edes turvotusta vielä. Toisaalta viimeyökin oli niin kiukkuinen etten tiedä vaivasiko mahdolliset hampaat vai pakottava konttaamisen tarve vai yrittikö vauva oikeasti herätä jo neljältä. Nukuttiin sitten loppuyö olohuoneen lattialla, eipähän tarvinnut pelätä, että toinen konttaa ylitseni ja putoaa lattialle.


Ehkä huomasit tuosta yhdestä kuvasta, että vauva on päässyt myös värikynien makuun. Syöminen onkin ainoa mitä piirrustusvälineille tehdään, joten yritän pitää Nupun ja Jekun paperit ja kynät poissa vauvan ulottuvilta.

Jos satunnaisia kiukkuja ja räkäistä nenää ei lasketa, on meollä edelleen maailman hurmaavin vauva. Omasta mielestäni siis. Ensi kesänä mennään tukka putkella muiden perässä totesi serkkuni, ja toden totta mennään. Vaikka hiukset kutittelee jo silmiä niin ei niitä millään raaski vielä leikata! Ehkä sitten lähempänäsynttäreitä pitää siistiä. Ehkä.


Nyt hurmuri kiipeää syliä kohti, joten nukkumatti taitaa kutsua minuakin päiväunille.

Hauskaa viikonloppua ja hei, huomenna saa avata ekan luukun!! :) 

Kuinka usein... - blogihaaste

Mulla on tässä julkaisujonossa viimeinen kesäpäivä ja ajatuksia äitiydestä, unelmista ja arjen hallinnan pyörteistä sekä liuta muita kuulumisia... Mutta en millään malta jättää tätä kuinka usein haastetta odottamaan. Bongasin tämän hauskan haasteen Tusinakodin Reetalta ja tähän on pakko vastata vaikka mua ei kukaan haastanutkaan mukaan. Niinpä siis pidemmittä puheitta.

Kuinka usein...


Vaihdat lakanat?
 Aina silloin, kun puoliskollani on aamuvuoro. :D Eli kerran tai pari kuussa, joskus useammin. Rippuu onko joku käynyt syömässä suklaata salaa peiton alla tai onko joku puklannut tavallista enemmän.

Vaihdat pyyhkeet? Kerään kaikki pyyhkeet pesuun epämääräisen usein, vähintään parin viikon välein. Jos jollain kaatuu mehut tai vedet lattialle, ne kuivataan ja heitän sen pyyhkeen koneeseen heti (paitsi jos kone sattuu olemaan jo päällä) ja kerään kaikki pyyhkeet sen kavereiksi, olkoon sitten kerran käytettyjä tai viikon käytössä olleita. 


Soitat äidille/isälle? Mie soitan äidille ja isille useammin kuin mitä puhutaan :D Mutta puhutaan varmaan pari kertaa kuussa äidin kanssa ja isin kanssa sitten ainakin kerran kuussa. Miehän siis soitan aina kaikki läpi. Jos soitan äidille, enkä saa vastausta, soitan seuraavaksi isille ja sitten siskoille. Ja sama siskoille tai isille soittaessa. Kunhan joku joskus vastaa ja saan kerrottua asian edes jollekin. :D

Näet vanhempiasi? Äidilläni on tavoite nähdä lapsenlapsia kerran kuussa, eli äitiä nähdään vähintään kerran kuussa. Joskus nähdään heti kuun alussa ja seuraavana kuuna vasta kuun lopussa, mutta kerran kuussa kuitenkin. Isiä nähdään aina Jyväskylässä tai muuten reissatessa.


Käyt leffassa? Öööhöm. en ikinä? Aikaan ennen lapsia, me asuttiin muutaman kymmenen metrin päässä leffateatterista ja käytiin varmaan kerran tai pari kuussa leffassa. Viimeksi käytiin Leffassa muistaakseni Jyväskylässä kesällä 2018. Minä, puoliskoni ja pikkusiskoni ja leffa oli the Tag, se oli hauska!


Föönaat hiukset? Joskus juhliin. Eli ehkä kolme kertaa vuodessa.


Putsaat lattiakaivot? Hiuksiani nypin lattiakaivon kannelta jokaisen suihkun jälkeen, mutta ihan oikeen että ottaisin kannen pois ja putsaisin - liian harvoin, ainakin puoliskoni mielestä, koska yleensä hän joutuu tekemään sen. Nyt tosin putsasin sen oikein harjalla jynssäten viikonloppuna. Sitä ennen ehkä tänne muuttaessamme.


Käyt metsässä? Aika harvoin tällä hetkellä. Joskin katselen metsää päivittäin ikkunasta.


Käyt suihkussa? Suihku on mun paheeni. Kesällä käytiin saunassa kaksi kertaa viikossa ja silloin kävin sitten kotona suihkussa vaan tarvittaessa, eli ehkä kerran kuussa. Nykyään käyn suihkussa jos paleltaa. Käyn suihkussa jos itkettää. Käyn suihkussa jos väsyttää. Käyn suihkussa aina ennen koulutuksia ja asiakastapaamisia ja juhlia. Joskus käyn suihkussa kolme kertaa päivässä ja joinain viikkoina vain kerran.


Sanot läheisille, että rakastat heitä? Lapsille aina iltaisin ja muutaman kerran päivän aikana ja puoliskolleni aina kun lopetetaan puhelu tai jompikumpi lähtee pois kotoa. Muille läheisille ei taida tulla sanottua.

Tarkistat kuivakaapin sisällön? ööööööö höm. Liian harvoin ja taas toisaalta se on aika tyhjä, ettei siellä juuri ole tarkistettavaa.

Luuttuat lattiat? Yleensä imurointia seuraa aina lattianpesu. 


Peset vessat? Vähintään joka toinen viikko.


Puhdistat liesituulettimen? Oi kuinka toivoisinkaan, että meillä olisi liesituuletin.

Syöt noutoruokaa? Muutaman kerran kuukaudessa. Joskus on sellaisia viikkoja, että tulee haettua parina päivänä putkeen ensin hampparit ja sitten kiinalaista ja vielä pitsat päälle. Ja välillä huomataan syöneemme kotiruokaa koko kuukausi.


Valehtelet? Ei ole tapana valehdella. Paitsi joskus kyllä huijaan lapsia ja joskus huijaan myös itseänikin, kun en vaan muista asioita.


Riitelet suhteessa? Joskus on kausia kun tuntuu että riidellään koko ajan ja joka asiasta ja joskus taas hoksaa ettei ole tullut riideltyä pitkään aikaan. Puhumalla kaikesta selviää ja tällä hetkellä meillä riitelee lapset.

Sheivaat? Silloin kun havahdun etten taaskaan muistanut kaivaa epilaattoria esiin ajoissa sheivauksen jälkeen. Eli sääret ehkä kerran kahteen kuuhun. Kainalot kerran tai kaksi viikossa.


Vaihdat hammasharjan? Kun huomaan puoliskoni vaihtaneen omansa, uskon että minunkin on aika vaihtaa. Eli muutaman kerran vuodessa. Ei ehkä ihan 3kk välein kuitenkaan.


Käyt kirjastossa? Harvoin. Meidän lapset on liian energisiä kirjastoon enkä jaksa hyssytellä. Rakastan kirjoihin uppoutumista, mutten osaa lukea lapsilleni. Viimeksi kävin kirjastossa tulostamassa yhden paperin. 


Peset peitot ja tyynyt? Jekulla ja vauvalla on edelleen äitiyspaukkauksen pienet vauvapeitot, joten ne pesen varmaan pari kertaa kuussa lakana pyykin seassa. Nuppulla on iso peitto ja sen pesen samoin kun oman ja puoliskonikin peiton: satunnaisesti hetken mielijohteesta sekä tarvittaessa. Tänä juoluna on Jekun vuoro saada iso peitto! Lasten tyynyt tulee pestyä pari kertaa vuodessa, mutta meidän tyynyjä harvoin.


Syöt herkkuja? öööö Mie voisin elää napostelemalla. Jotain kivaa pikkunälkään koko ajan, maha pysyy täynnä eikä tartteisi turhaan tuhlata aikaa pysähtymällä kokkaamaaan ja syömään...  Herkutellaan puoliskoni kanssa varmaan 4/7 iltaa viikosta. Ja suklaata syön aina kun sitä on. Ja oikeastaan olen myös aika haka piilottamaan herkkuja, että yksi karkkipussi saattaa kestää useamman viikon.


Soitat anopille? Silloin tällöin. Ehkä kuukauden parin välein, viestitellään kyllä enemmän ja nähdään useammin kuin soitellaan.


Peset rintsikat? Imetysliivit vaihtuu 1-2 päivän välein. Niistä tulee koppurat jos maitotulva yllättää. Tavalliset rintsikat vaihtaisin aina sen mukaan minkä väriset on pyykissä - eli pari kertaa viikossa ja urheiluliivit pesen joka käytön jälkeen.

Leivot? En ikinä. Okei joulutorttuja joo pari kertaa joulukuussa, pipareita kerran joulukuussa ja täytekakkuja yritän räpeltää lasten synttäreille aika kehnolla menestyksellä. Omia synttäreitä en tänä syksynä edes muistanut viettää. Pitsatkin tehdään valmispohjaan.

Siivoat jääkaapin? Haluaisin siivota meidän nykyisen jää-viileäkaapin kaatopaikalle. Se oli lievästi ällöhkö jo vuosi sitten tänne muuttaessamme plus meillä ei ole lainkaan pakastinta. Mutta joo, päiväyksen ylittäneet purkit siivotaan ehkä kerran kuussa. - siis puoliskoni tekee tätä useammin. Ovet pyyhin aina samalla keittiön tasojen kanssa ja jos nyt ei iske jokin uudenvuoden jääkaapinsiivousinspiraatio, siivoan jääkaapin sisältä jos sinne on kaatunut jotain.

Käyt puntarilla? Raskausaikana kävin aina kun näin vaa'an, mutta meillä ei kotona sellaista edelleenkään ole, joten käyn yleensä äidin ja isin luona puntarilla.

Komennat miestäsi? En mie komenna puoliskoani. En mie aina ystävällisesti pyydä ja puhu, mutta en mie kyllä käske häntä tekemään yhtään mitään.

Syöt irtokarkkeja? Aina kun niitä on tarjolla. Mutta ostan irtokarkkeja ihan satunnaisesti ehkä muutaman kerran vuodessa.

Vierailet isovanhempien luona? Minun mummoa ja pappaa nähdään yleensä aina, kun käydään Jyväskylässä. Viime kesänä Nuppu sai viettää itsekseen kolme yötä heidän kanssaan mökillä. Toisinaan he myös pysähtyvät matkanvarrella meille, kun ovat menossa pääkaupunkiseudulle tai sieltä kotiin. Isoäitiä ja isoisää taas nähdään yleensä kesäisin, silloin kun mennään länteen. He näkivät Nupun ensimmäistä kertaa noin puolivuotiaana, uutenavuotena 2015. Jekun he, isoäiti ja isoisä, näkivät ensimmäistä kertaa parikuisena kun vietettiin heidän synttäreitä piknikristeilyllä. Vauvan he näkivät ensimmäistä kertaa nyt syyskuussa serkkuni häissä. Ollaan viimeksi vierailtu heidän luonaan kaiketi kesällä 2018.


Peset pyykkiä? Pitäisi pestä päivittäin 1 kone, niin kerkeisin viikkaamaan vanhat pois alta, ja saisin pyykkihuollon pysymään kurissa... mutta yleensä pesen parina päivänä viikossa useamman koneellisen ja hukutan itseni viikattavien vuoreen.


Imuroit kotisi? Keittiö pitäisi oikeasti imuroida jokaisen ruoan jälkeen ja eteinen joka kerta kun lapset tulee pihalta sisälle, mutta imuroin ne silloin kun siivoan eli noin kerta viikkoon. Ruokapöydän alta imuroin yleensä samalla kun imuroin olohuoneen, siinä kun ovat vierekkäin. Olohuoneen imuroin ehkä liian usein, koska se on helpoin pitää siistinä, joten imuroin sen lähes päivittäin. Ja makkarit imuroin sillon kun ne siivotaan.

Perheessä kinataan vaatetuksesta? Ei meillä kinata varsinaisesti vaatetuksesta, mutta pukemisnopeus aiheuttaa mulle harmaita hiuksia ja känkkäränkkiä varsin usein. Tai on meillä tässä viilenevien ilmojen mukaan alettu vähän vääntää säähän sopivista kengistä. Mutta eipä muuten.

Käyt hammaslääkärissä? No en kovin usein.... Viimeksi olen käynyt hammaslääkärissä syksyllä 2016

Käyt kaupassa? Rippuu vähän millä asialla pitää käydä. Puoliskoni hoitaa suurimman osan ruokaostoksista ja herkkuostoksista ja mie käyn yleensä ostamassa jotain tiettyä esim. vaippoja tai suklaata tai synttärilahjoja ja pyykinpesuaineet. Ehkä siis kerran viikossa.

Peset ikkunat? Tää on mun lemppari näistä kysymyksistä. Meidän ihana varamummo kävi viime kuussa pesemässä meidän olohuoneen jätti-ikkunan. Itsehän en ole pessyt tämän asunnon ikkunoita ikinä... Ikkunoiden pesu on kivaa, mutta tartteisin sanomalehteä niiden kuivaamiseen. Mua alkaa ärsyttää kaikki raidat ja pölynukkaset, joten parempi että joku muu hoitaa, muuten se homma ei ikinä lopu. Lasten sormenjäljet pyyhkäisen ikkunoista pari kertaa vuodessa juhlia varten sen hetkisen likaisuuden mukaan.

Vaihdat sukat? Tarpeen mukaan. Okei avaan tätä vähän, koska oikeasti sukkien vaihtamattomuus olisi ällöttävää. Mie olen kotona aika usein (tälläkin hetkellä) paljain jaloin vaikka meillä on tosi kylmä joten olen oppinut käyttämään villasukkia ilman sukkia. Yleensä mulla on sukat jalassa vaan sen aikaa, kun olen jossain muualla kuin kotona. Ja jos mulla on ollut sukat vaan kävellessä tuon 400m kaksikertaa päivässä päiväkodille ja takaisin kotiin, niin ne sukat saattaa eksyä sängyn vierestä jalkaan parina päivänä peräkkäin. Mutta sitten taas on niitä päiviä kun hukkaan sukkani ja käytän kolmet sukat päivässä.  


Olet eri mieltä miehen kanssa? en tiedä, kysyin puoliskoltani eikä hänkään tiennyt.


Ostat uusia vaatteita? HARVOIN! Tänä syksynä oon ostanut kahdet farkut, yhden hameen ja yhdet jumppa pöksyt ja puoliskoni hankki äitienpäivälahjaksi mulle lahjakortin jolla ostin imetysliivit. Mun vanhat farkut on ostettu talvella 2011, mun vanhat hameet on ostettu yläasteella, samoin kun vanhat jumppapöksytkin. Ja edelliset imetysliivit on ostettu tietty ennen kun Jekku syntyi ja noh niin. Mie ostan vaatteita yleensä vaan tarpeeseen. Toki nyt ostin kahdet farkut koska maksoin niistä yhteenstä 36e ja no jos edelliset on ostettu 8 vuotta sitten, niin nyt mulla on farkut sitten seuraaville 16 vuodelle :D

Siivoat? joka päivä vähän jotain. Olohuoneen siivoan yleensä joka ilta, koska se on mun lemppari huone siivota. Vessan pesen vähintään kaksi kertaa kuussa. Keittiön pesen kerran viikossa ja eteisen samoin. Makkarin siivoan silloin kun puoliskollani on aamuvuoro. Meidän huone on tällä hetkellä varastona lasten pienille vaatteille jotka odottaa pääsyä seuraavan lapsen luo, joten se ei ole siivouslistalla ensimmäisenä. Lastenhuoneesta ei edes puhuta.

Tarkistat toimiiko palovaroitin? Aina kun jotain kärähtää. Nyt ei muuten hetkeen ole käräytelty mitään.

Peset autosi? Pestään auto ehkä pari kertaa vuodessa. Imuroidaan ehkä yhtämonesti ja roskia kerätään lattioilta ja penkkien välistä aina kun ollaan lähdössä tai tulossa pidemmältä reissulta.

Käyt läpi vaatekaapit ja muut kaapit? Fiiliksen mukaan. Oma kaappi odottaa taas vuoroa ja lasten kaapeista nappailen pieneksi jääneitä pois melkein joka kerta kun viikkaan vaatteita kaappeihin. Keittiön kaapit kävin läpi kuun vaihteessa, kun saatiin meidän äidin ja isin vanha astiasto.

Siivoat lääkekaapin? Meillä on lääkehylly ja sen raivaan ehkä kahdesti vuodessa.

Puhdistat hiukset harjasta? Aina ennen harjausta ja heti käytön jälkeen suoraan roskiin ja silti niitä hiuksia on aivan joka paikassa jatkuvasti... Vissiin joku karvanlähtöaika.


Melko siivouspainotteinen haaste etten sanoisi, mutta silti hauska! Vastaa kolmeen sun mielestä hauskimpaan kysykymykseen kommentteihin tai linkkaa sun postaus kommentteihin!


Iloista uutta viikkoa! 

Petra - Sängyn alla

Kuulumiset vuoden varrelta

Lupasin kertoa mitä kaikkea on tapahtunut tässä välissä, kun olin pois Kaksplussan blogiverkostosta. Muistellaan hetki mitä kuului silloin vuosi sitten kun lähdin ja kerään tähän sellaisia postauksia jotka ovat joko omasta mielestäni mielenkiintoisia tai tärkeitä. Esimerkkinä nyt vaikka vauvan syntymä.



Vuosi sitten oltiin asuttu uudessa kodissamme muutama kuukausi. Nyt Tästä kodista on esitelty jo eteinen, keittiö ja olohuone. Kaikki löytyvät 76m2 tägin alta.

Tammikuussa kerroin millaisia haaveita minulla oli viidennelle hääpäivällemme. Suunnittelin hääpäivämme juhlistamista jo keväällä 2018 kun hain töitä. Mutta sen tarinan te tiedättekin ja jos ette voitte arvata. Pikakelauksella: en saanut töitä, pääsin kyllä pariin hastatteluun, päätettiin muuttaa ja muuton keskellä huomasin olevani raskaana.


Yksi iso kriisi minulla oli päiväkodin kanssa. En olisi missään nimessä halunnut vaihtaa Nupun päiväkotia, koska vanha päiväkoti oli niin ihana! Olin myös melkein päättänyt, että Nuppu jäisi kotiin viiskarivuodeksi minun, Jekun ja tulevan vauvan kanssa. Sinniteltäisiin kevääseen vanhassa päiväkodissa ja sen jälkeen lomailisin oikein 130% kotiäitityyliin. No niin, minä pyörsin pääni ja maaliskuussa vihdoin päiväkoti vaihtui ja pyörsin muuten sen Nupun viiskarivuoden kotonaolonkin niinkin isosti, että Jekkukin ehti aloittaa päiväkodissa ennen kuin vauva syntyi, ollessaan 2v 8kk ikäinen ja onneksi näin. Päiväkodin vaihdosta ja Jekun päiväkodin aloittamisesta tulleet muutokset ovat olleet vain positiivisia.


Oikeastaan päiväkotimuutokset ja puuhääpäivän ovat olleet niitä isoimpia ja tärkeimpiä juttuja jos vauvan syntymää ei lasketa. Vauva-aiheiset postaukset listaan vielä tähän loppuun, mutta ennen niitä tässä on ilman sen suurempia selityksiä mun omia lemppareita vuoden varrelta. Vähän kehun omaa otsikointitaitoani, koska näissä pitäisi ainakin selvitä jutun juju jo otsikosta ja joskus aikanaan mulle on ollut tärkeämpää että otsikossa on vain kolme sanaa, kuin sen selko kielisyys. On nämäkin aika moni silti kolmisanaisia.


Ja sitten ne raskausmuistot. Vuosi sitten olin melkein raskauden puolivälissä. Väliin jääneet raskauskuulumiset löytyy raskaana tägin alta ja tästä:


Toukokuisestamme tulikin huhtikuinen, kun vauva syntyi 10 päivää ennen laskettua, aika eritavalla mitä odotin. Sairaalakassinkin pakkasin muutamaa tuntia ennen sairaalaan lähtöä. Vauva-arki alkoi lempeästi ja vauvakuplassa ollaan aika vahvasti edelleen. Synnytyskeromus ja ensihetket vauvan kanssa löytyy tästä listasta ja kuukausikuulumiset löytyvät aihepilvestä Vauva kohdasta. Seuraavaksi tulee jo Seitsenkuisen kuulumiset. Aika menee niin nopeaa!

Hei taas Kaksplussan lukijat!

Hei sie, just sie! Kiva että olet taas löytänyt blogiini! Ehkä muistatkin minut, ehkä et. Sängyn alla blogi palaa kotiin Kaksplussan blogiverkostoon ja ennen kuin kerron mitä kaikkea tässä aika tarkalleen vuoden aikana on ehtinyt tapahtua, esittelen hieman itseäni.

Nimeni on Petra ja blogini on Sängyn alla. Kirjoitan meidän viisihenkisen - jep, se ainakin on muuttunut - perheen tavallisesta elämästä, arjesta, haaveista... Blogigenreni siis on aika tyylipuhtaasti perhelifestyle. 

Perheeseemme kuuluu minun ja puoliskoni lisäksi kolme lasta. Nuppu-neiti täytti jo viisi vuotta ja juuri häntä odottaessani tämä koko blogi syntyi. Blogini siis myös on viisi vuotias. Jekku-ukko on kolmevuotias ja uusin tulokkaamme, ihana puolivuotias vauva on blogissakin vauva. Hän kaipaa bloginimeä, mutten ole vielä keksinyt sopivaa. Tällä hetkellä paras ehdotukseni on Abu niinkuin Aladinin apina.


Sängyn alla on pätevä bloginimi, koska silloin kun sen keksin jo vuonna 2010 minun elämäni oli oikeasti sängyn alla, parvisängyn alla. Sängyn alle voi myös kätkeä ihan kaikenlaista. Ajatuksia äitiydestä. Kyyneleitä sydänsuruista - okei niitä ei ole vuodatettu koskaan blogiin, eivätkä ne akuutisti tähän elämäntilanteeseen kuulukaan, meillä on tammikuussa kuudes hääpäivä. Mutta joka taupauksessa. Parittomat sukat, kadonneet hiusharjat, rikkinäiset lelut, aarrearkut täynnä lasten muistoja, ehkä jopa meikkipussi tulevaisuudessa.

Kaikkea katoaa sängyn alle, siellä voi myös säilyttää tilanteen tullen vahingossa tai tahallaan mitä vaan ja lapsetkin mahtuvat sinne halutessaan piiloon. Ja aika monesti jos ihan tosissaan etsin jotakin, se löytyy tuolta meidän makkarista sängyn alta. Joten Sängyn alla blogistakin voi siis löytyä lähestulkoon mitä vaan.


Vuosi sitten tunsin olevani hieman jumissa blogini kanssa. Kaksplussan verkostossa oli paljon kavereita, osasta ehti tulla ihania ystäviä lähes kolmessa vuodessa. Mutta takaraivossa jyskytti jokin muutoksen kaipuu, enkä nähnyt itseäni pyrkimässä tavoitteellisesti kohti Kaksplussan portaalia. Samaan aikaan Facebook tarjoili jatkuvasti eteeni Starbox nimisen portaalin blogirekryä.

Kyselin kavereiltani, mutta kukaan ei tiennyt mikä se on, joten päätin uteliaisuuttani laittaa hakemuksen. En oikeastaan uskonut lähteväni, kunnes sain puhelun, jossa minut haluttiin mukaan. Hyppy tuntemattomaan teki hyvää siihen hetkeen ja olen kiitollinen mahdollisuudesta jonka sain, vaikka Starbox suljettiinkin jo melko pian saapumiseni jälkeen.


Ehdin olla puolivuotta itsekseni ja miettiä blogini tulevaisuutta. Tähän elämäntilanteeseen vauvan kanssa kotona ollessa, oikeastaan vielä vauvakuplassa pyöriessäni, tällä ajalla joka minulta blogille irtoaa riittävän unen, pyykkivuorien, lasten kanssa ulkoilun ja harrastuksien lisäksi. Juuri tähän hetkeen en keksisikään blogilleni parempaa kotia, kuin tuttu Kaksplussan blogiverkosto.

Kiitos Otavamedian porukka, että saan palata kotiin. 

Ja hei Sie ihana siellä ruudun toisella puolella, kiva kun oot löytänyt mun blogiini! Kerro vähän itsestäsi, tutustutaan! :) 

Puolivuotias

29.10.2019                  Tämä päivä tuli nopeasti, hurjan nopeasti! 


Puolivuotiaan elämäsi aikana olet saanut kaksi hammasta. Ensimmäinen tuli näkyviin pari viikkoa sitten ja toinen tuli näkyviin kaksi päivää ennen 6kk päivääsi. Hampaiden tulo ja syysloma sotkivat unirytmiäsi ja olit hieman kikkuinen. Toisen hampaan läpitullessa mittasimme sinulta kuumettakin ensimmäistä kertaa ikinä yli 38 astetta. Sinä olet meidän lapsistamme ensimmäinen, joka ei pidä pienten lasten panadolliuoksesta.

Puolivuotiaaksi ehtiessässi olet maistanut mangososetta, mustikkaistasosetta ja kaurapuuroa luumusoseen seassa. Olet syönyt luumusosetta, pureskellut kurkkutikkuja ja keitettyä fusilli pastaa ja ihan vähän pyöritellyt  keitettyjä porkkanan palasia suussa. Tunnistat lusikan ja tiedät selvästi mitä pilttipurkin esiin tuleminen tarkoittaa. Sinä myös suutut, jos muut syövät ja sinä et saa suuhusi mitään.


Olet oppinut pyörimään napasi ympäri kellon viisarin lailla. Olet oppinut mönkimään pyörien ja kierien paikasta toiseen. En silti ihan vielä laske sitä ryömimiseksi. Sitteriin sinua ei meinaa enää saada pötkölleen ollenkaan vaan istua pönötät siinä ja saat itse otettua jo melkoiset vauhdit. Istut tukevasti syöttötuolissa ja hetkiä lattialla. Kaatumisen suojarefleksitkin ovat alkaneet löytyä,

Puolivuotiaana lempilelusi on pehmeä mustekala. Lempi ihmisiä taitaa olla toistaiseksi koko perhe. Soselemppari on luumu, mutta en tiedä onko se mielestäsi paras maku, vai tutuin maku.


Puolivuotiaana hiuksesi ovat kasvaneet jo niin pitkiksi, että ne meinaavat tulla silmillesi. Pituuden puolesta tekisi mieli vähän napsaista saksilla, mutta ei kuitenkaan haluta sitä tehdä. Pidempien tummien hiusten alta siintää vaaleaa tyvikasvua ja uusia hiuksia. Eiköhän sinustakin blondi tule. kuten Nupusta ja Jekusta. 

Puolivuotiaana olet kokenut ensimmäiset pakkaset ja lumisateen. Olet kokeillut keinumista. Ja jos hampaiden tuloon liittyvää kiukkua ja huonoja öitä ja lyhyitä päiväunia ei lasketa, olet edelleen maailman tyytyväsin vauva. Tai ainakin mitä vauvoihin tulee meidän perheessämme.


Puolivuotisneuvolassa mitattiin pituutta täsmälleen saman verran kuin 5kk neuvolassakin. Painoakin oli tullut noin puolikiloa. Terveydenhoitaja varasi 7kk mitoille ajan ennen kuin ehdin pyytää. Ei olla huolissamme, sinulla kun on kuitenkin niin mainio ruokahalu. Nyt kun iltasoseen lisäksi otetaan aamupäivään sose&puuro maistiaiset ja lisätään aterioita alkaa painokin varmasti taas nousta, vaikka myös energian tarpeesi kasvaa koko ajan.

Neuvolan jälkeen käytiin viemässä kummitädiltä saatu valokuvakehys kaiverrettavaksi ja samalla reissulla käytiin ostamassa hammasharja, nokkamuki ja pillimuki. Olethan jo puolivuotias, joten voit opetella juomaan jostain muusta kuin tuttipullosta. Varsinkin kun tuttipullo ei kelpaa sinulle lainkaan eikä tutti kuulu suosikkeihisi.


Sinä olet ihana, pyöreäposkinen, hymyilevä ja meiden perheelle niin hurjan rakas vauva! Sinä olet onnenpoika, tarkoittaahan nimesikin onnellista ja toivon että onnellinen saat olla aina. 

76neliötä - part 3

Tervetuloa jatkamaan kotikierrosta! Kuvasin olohuonetta juuri ennen kuin lähdettiin elokuussa Jyväskylään. Jostain syystä ajattelin, että minulla olisi siellä aikaa myös blogille. Väärinpä luulin, kun tuon kahden viikon aikana en tainnut saada yhtään postausta julkaistua. Mutta ideoita taas tuli senkin edestä.


Tästä kodistamme olen aiemmin esitellyt eteisen ja keittiön. Ne löytyy sivupalkista kotiesittelyt kohdasta 76m2 tagin alta. Ja keittiöstä onkin helppo jatkaa tähän viereen, eli tervetuloa meidän olohuoneeseen!

Taas kerran minulla oli suunnilleen sata kuvaa, vaikka todellisuudessa koko olohuoneen esittelyyn riittäisi ehkä jopa yksi tai ainakin kahdella kuvalla saisitte käsityksen koko tilasta.

Meidän olohuoneessa ei ole oikeastaan yhtään mitää, eikä tänne kuuluukaan yhtään mitään enempää. Sohvapöytää kaivattiin edellisessä kodissa. Täällä sitä kokeiltiin, mutta se hajosi ehkä puolivuotta sitten, enkä ole osannut sen koommin sitä kaivata.


Olohuone on minun lempi huoneeni, koska tämä on helpointa pitää puhtaana ja tämä pysyy parhaiten siistinä. Suurimmat sotkut olohuoneessa ovat pyykit ja lasten leikit. Eli tavaroita väärässä paikassa - väliaikaisesti. Pyykkiteline on aika usein yön tai pari tvtason ja seinän välissä, mutta siinä kuivuu vain satunnaisia vaatetta joita en laita kuivuriin. Eli kuivaustelinekään ei asu täällä! Huijasin, asuu se. Silloin kun sitä ei käytetä piilotan sen sohvan ja seinän väliin.

Meidän sohva on kulkenut matkassamme jo viidessä asunnossa. Tänne muuttaessamme todettiin että tarvitaan uusi. Tuo sohva kun on tänne ja tuolle paikalle liian iso. Kerran kokeiltiin vaihtaa olohuoneen järjrestystä. Tv taso ja telkkari tuli ikkunan eteen ja sohva niin, että divaani osa oli hyllyjen alla. Se näytti lievästi pöljältä.


Minä haaveilisin sohvasta, jonka alta mahtuisi imuroimaan. Sellaisesta, joka sopisi tuohon ilman, että estää parvekkeelle pääsyä. Nyt vaunut täytyy nostaa sohvan yli. Onneksi on kevyet kärryt. Ei kuitenkaan olla saatu tehtyä, tai ehkä ei olla edes haluttu tehdä, asialle vielä mitään.

Ostin kuitenkin uudet kynttilät hyllyille, nyt kelpaa nauttia syysilloista!

Viisikuinen

Ajatella, että tämän kuun lopussa meillä on jo puolivuotias vauva! Ei nyt kuitenkaa juosta vielä sinne, vaan muistellaan hetki edellistä kuukautta ja mitä vauvalle nyt kuuluu. Tämä vauvavuosi menee muutenkin aivan liian nopeasti. Toisaalta, juuri syyskuu tuntui todella pitkältä ja raskaalta. Vaikka oltiin kaksi viikkoa reissussakin! - tai ehkä juuri siksi, ei ole ehditty pysähtyä kunnolla.


Viisikuukautta tuli täyteen toissa sunnuntaina ja 5kk neuvola-lääkärissä käytiin sitä edeltäneenä keskiviikkona. Oikeasti 4kk neuvolassa olisi pitänyt olla lääkäri, mutta me siirrettiin 4kk neuvolan aikaa reissun takia, siksi lääkäri siirtyi tänne 5kk neuvolaan. Reissuun muuten lähdettiin 3 koon vaippapaketin kanssa ja kotiuduttiin 4 koon vaippojen kanssa.

Vauva se vaan kasvaa, minkäs teet. Nyt painoa oli tullut hienosti reilu puolikiloa ja pituutta jälleen 2,5cm ja pään ympärykseenkin reilu sentti lisää. 3cm vielä pituutta ja vauva on kasvanut 20cm - en yhtään epäilisi jos näin kävisi puolivuotisneuvolaan mennessä. Pituutta on nimittäin tullut kokoajan 2,5-3cm kuukaudessa. Pään ympärys on nyt kasvanut 10cm syntymämitastaan. Ja nyt kun vertailemaan alettiin, niin syntymäpainon vauva tuplasi reilusti jo 3kk neuvolassa.


Pitkien tummien hiusten alta löytyy myös ihan lyhyttä uutta hiusta, että täysin kaljua kohtaa ei vielä ole ilmestynyt. Hän kyllä pyörittää päätään sekä itkiessään että iloisena, joten odotan sitä kulumaa takaraivolle. Toistaiseksi siellä on takkuja.

Viisikuisesta sisarukset ja isi on hauskinta maailmassa. Matalasti murisemalla ja mörisemällä Nuppu ja Jekku ovat saaneet aikaan useampiakin nauruhepuleita. Isi osaa kutittaa paremmin kuin äiti. Puoliskoni kutituksesta saadaan naurua aikaan, minun kutittaessani vauvaa hän alkaa kyllä hymyillä ja kiljahtelee, mutta ei minulle naureta samanlailla kuin muille.

Jyväskylässä ollessamme käytiin mummun ja vaarin ja isosiskoni kanssa jälleen Laajavuoren kylpylässä. Lapset rakastavat "Apina uimahallia" ja niin taisi rakastua myös vauva. Minä otin taas turvakaukalon mukaan allasostolle ja vuorasin sen pissalakanalla ja pyyhkeellä päiväunia varten. Tuolla kylpylässä uinti aika on 3tuntia ja luulin vauvan edes väsyvän sen aikana. Kuinka väärässä olinkaan!


Kävin vauvan kanssa höyrysaunassa vähän lämmittelemässä ja syömässä. Ajatukseni oli, että hän saattaisi nukahtaa syötyään, oltiinhan me jo ainakin tunti oltu altaassa, vaan mitä vielä. Käärin vauvan altaan reunalle turvakaukaloon lämpimään. kävelin altaan toiseen päähän Nupun ja Mummun luo. Veteen päästyäni uin sitten suoraan takaisin altaan toiseen päähän ja hain kiukustuneen vauvan takaisin uimaan. Nyt jos jälkeenpäin mietitään, niin ei hän tainnut edes näyttää väsyneeltä.

Tuo Laajavuoren kylpylä on lasten mieleen varmasti lämpimän veden takia. Isossa altaassa ja lasten altaassa vesi on muistaakseni 34 ja lisäksi sieltä löytyy vielä 37 asteinen kuuma allas. Vauvalle tuli tuolla kuumassa altaassa kuuma, mutta muuten hän viihtyi tosi hienosti ja uni tuli vasta hotellin aulassa. 

Seuraavaksi opittava taito on joko istuminen tai ryömiminen. Sitteriin laitettaessa hän jää nököttämään, eikä suostu selälleen ihan heti. Sylissäkin hän mieluummin istuu pystyssä ja jos köllötellään puoli-istuvassa asennossa, niin siitäkin on pakko treenata vatsalihaksia ja punnata istumaan.


Mitä taas tulee ryömimiseen, niin lentokone löytyi Jyväskylästä kotiuduttuamme ja sen jälkeen selkälihaksia on harjoiteltu lentokoneena paljon. Vauva vetää polvia mahan alle ja mahaa ilmaan, eli jalat menee jo lähelle konttaus asentoa. Päin makuulla nojaillaan välillä suorin käsivarsin ja katsellaan ympäristöön. Jalat hakee potkuja ja kädet kurkottaa eteenpäin, mutta toistaiseksi hän liikkuu pyörien ja kierien.

En ole vielä nähnyt hänen kääntyvän selältä mahalleen oikean kyljen kautta vain aina vasemman kyljen kautta. Mutta mahalta takaisin selälleen hän on kääntynyt oikean kyljen kautta. Eli odotan myös seuraavaksi molemmin puolista kääntymistä.


Aika tarkalleen 4,5kk iässä hän maistoi ensimmäistä kertaa mangososetta. Kolme lusikan kärjellistä. Sitä seurasi ihottumat poskiin. Ei tosin ole  varmuutta johtuiko ihottuma kylmästä ilmasta vai mangosta, mutta ei olla testattu mangoa sen jälkeen. Pariviikkoa pidettiin soseista taukoa ja sitten testattiin luumua, joka tuntuisi sopivan hyvin. Sitä maisteltiin myös kolmen lusikallisen verran. 

Minä olen aloittamassa osa-aikatyötä ollaan muutamia kertoja oltu vauvasta erossa ja 1-3h poissaoloja varten olen saanut pumpattua n.2,5dl maitoa jääkaappiin. Mutta vauvamme taitaa olla pullostaja kieltäytyjä, joten kahden poissaoloni aikana isi on turvautunut muutamaan soselusikalliseen joilla vauva on pysynyt tyytyväisenä. 


Olemme siis aloittaneet maistelut, hyvin maltillisesti ja epä säännöllisesti. Lääkärin mielestä se on hyvä idea, koska meillä kuitenkin on allergiatausta. Näin pienien testailujen kautta meillä on sitten heti 6kk iässä muutama sopiva sose jo tiedossa, kun niitä pitäisi alkaa sitten maistella ihan joka päivä ja kohta syödäkin ihan niin kuin isot ihmiset ja mihin minun pieni vauvani sitten katosikaan kun kohta se sormiruokailee ja syö soseita ja sitten makaronia voih.

No jaa onneksi hän on vielä vauva. 💖 Ja onneksi hän on edelleen toistaiseksi hampaaton vauva! Toisaalta sattumalta juuri rokotusten jälkeen olikin taas niin kiukkuista ja kuolaista menoa, että niitä hampaita taas odottelin. Vaan ei ainakaan vielä edes tunnu ikenessä mitään.


Jyväskylässä sain hänet nukkumaan mummun ja vaarin takapihalle, ja olen yrittänyt jatkaa pihapäikkäreitä myös kotona. Vaikka se tarkoittaakin sitä, että minun pitää nostaa vaunut sohvan yli parvekkeelle. Mutta pihalla hän nukkuu selvästi parhaiten.

Nyt olen viikon kuskannut lapsia päiväkotiin autolla, joten päiväunirytmit ovat vähän kärsineet kun ei olla ulkoiltu, mutta enköhän minä ihan pian taas kävele ja saadaan rytmit palautettua. Ja sittenhän tuo tuleekin jo tuo puolivuotta ikää ja ruokailut tuovat arkeen taas vähän lisää rytmiä.


Mites te muut vauvavuotta elelevät, meneekö aika liian nopsaa? Minusta menee!

Mallihaaveita ja mekkokuvaukset


Siinä missä en ole koskaan arjessa jaksanut innostua kouluun tai töihin meikkaamisesta, hiustenlaitosta tai muodikkaasta pukeutumisesta, minua on kuitenkin aina kiehtonut mallintyöt. Olen joskus haaveillut mallikansiosta ja mallin töistä.

Ensimmäistä kertaa olin hiusmallina keväällä 2009. Tamperelainen kampaamo ilmoitti ikkunassaan mallihausta värikoulutukseen. Luokkakaverini oli ilmoittautunut mukaan ja minäkin halusin. Niinpä istuin kampaamon penkissä ja hiuksiini värjättiin tumma alaosa ja päällihiuksia salmiakkineliön muotoiselta alueelta vaaleaksi. Tuolloin kouluttuja sanoi minulle ja toiselle tytölle ajan ja osoitteen Tampereella, missä haluaisi meidät nähdä valokuvausta varten. En mennyt, vaikka olisin saanut sen päivän  työssäoppimisesta Jyväskylässä vapaaksi. Ja kyllä, olen miettinyt monta kertaa "mitä jos".


No ei se "ura" siihen kuitenkaan kaatunut. Olen saanut olla useampaan kertaan mallina ystävälleni, joka teki minulle kampauksen ja meikin valmistujaisjuhliini kesällä 2010, kun valmistuin Liikuntaneuvojaksi. Hän on myös ollut luottokampaajani aina Jyväskylässä asuessani. Ja ehkä juuri hänen kommenttinsa ovatkin jättäneet orastavan haaveen mallin urasta mieleeni.

Olen miettinyt mallin uraa jopa sen verran tosissani, että olen selaillut mallikoulujen nettisivuja ilmoittautumistarkoituksessa. Olin jo menossa koekuvauksiinkin Rovaniemellä asuessani. Koekuvauspäivänä vaan sattuikin olemaan nuorten aikuisten pilkkipäivä, enkä enää jäältä ehtinyt koekuvauksiin, voisi sanoa että pupu meni pöksyyn. Nykyään seuraan instagramissa #modelcall ja #mallihaku hästägejä, ja kokeilen onneani silloin tällöin. Syksyllä 2017 minua onnistikin, kun pääsin malliksi ByPinjalle.


Tänä kesänä huomasin Venove Fashionin mallihaun ja sain instagramyhteistyönä tämän kuvissa päälläni olevan sinisen äitiys- & imetysmekon. Koska puoliskoni ei suostu valokuvaajakseni, odotin kuvien kanssa Jyväskylään pääsyä ja valokuvaajana toimi isosiskoni. Meikin tein itse ja hiukset tupeerasin isoksi palloksi, jonka taitoin nutturalle. Nutturan sijaintia vaihdettiin pari kertaa. 

Kaikki kuvat on otettu Olympus Pen epl 8 kameralla ja olympuksen m.zuiko 45mm 1:8 objektiivilla. Meillä oli myös mukana minun kamera Omd em 10 mk 2, jossa oli 40-150mm zoom objektiivi, mutta näissä ei taida olla yhtäkään sillä otettua kuvaa.


Tuolla koulun portailla, liian isoissa korkokengissä seisoessani ja paljain jaloin päkiäkävelyä harjoitellessani, minua alkoi naurattaa. Olen "aina" halunnut mallikouluun tai edes kurssille, mutten olisi ikinä uskonut, että isosiskoni järjestäisi sellaisen minulle.

Kuvauksissa huomattiin, että "mulla on tosi hyvä ryhti" on nykyään suuri huijaus. Enkä tosiaan osaa kävellä korkokengillä. Okei ne olivat oikeasti liian isot, mutta näyttivät kuvissa sata kertaa paremmilta, kuin omat kulahtaneet Vagabondini. Korkkarikävelun harjoittelua pitää silti jatkaa...


En myöskään ole koskaan imettänyt yhtä hankalan oloisesti ja jalat todella epämukavasti, mitä näissä kuvauksissa. Sitä ei silti kuvista huomaa ja juuri nämä imetyskuvat ovat minun henkilökohtaisia suosikkeja. 

Näin kuvia katsoessani sanoisin, että onnistuimme oikein hyvin! Kun karsitaan ne kuvat joissa tarkennus petti ja ne joissa puhun samaan aikaan kun kuva otettiin, jäljelle jää useita omaan silmään laadukkaita kuvia ja niiden lisäksi vielä paljon vähintään somekelpoisia. Esimerkkinä instagramiin lisäämäni kuva, jossa mekon helma liuhuu ihanasti, mutta mulla on toinen jalka ilmassa ja näytän yksijalkaiselta.


Mitä sanotte kuvien onnistumisesta? (tiedän epäreilu kysymys, koska ainoastaan imetyskuvat ovat niitä, jotka toimitin myös mekon valmistajalle...)

Viihdytkö sinä mieluummin kameran edessä vai takana? :)