76neliötä - part 3

Tervetuloa jatkamaan kotikierrosta! Kuvasin olohuonetta juuri ennen kuin lähdettiin elokuussa Jyväskylään. Jostain syystä ajattelin, että minulla olisi siellä aikaa myös blogille. Väärinpä luulin, kun tuon kahden viikon aikana en tainnut saada yhtään postausta julkaistua. Mutta ideoita taas tuli senkin edestä.


Tästä kodistamme olen aiemmin esitellyt eteisen ja keittiön. Ne löytyy sivupalkista kotiesittelyt kohdasta 76m2 tagin alta. Ja keittiöstä onkin helppo jatkaa tähän viereen, eli tervetuloa meidän olohuoneeseen!

Taas kerran minulla oli suunnilleen sata kuvaa, vaikka todellisuudessa koko olohuoneen esittelyyn riittäisi ehkä jopa yksi tai ainakin kahdella kuvalla saisitte käsityksen koko tilasta.

Meidän olohuoneessa ei ole oikeastaan yhtään mitää, eikä tänne kuuluukaan yhtään mitään enempää. Sohvapöytää kaivattiin edellisessä kodissa. Täällä sitä kokeiltiin, mutta se hajosi ehkä puolivuotta sitten, enkä ole osannut sen koommin sitä kaivata.


Olohuone on minun lempi huoneeni, koska tämä on helpointa pitää puhtaana ja tämä pysyy parhaiten siistinä. Suurimmat sotkut olohuoneessa ovat pyykit ja lasten leikit. Eli tavaroita väärässä paikassa - väliaikaisesti. Pyykkiteline on aika usein yön tai pari tvtason ja seinän välissä, mutta siinä kuivuu vain satunnaisia vaatetta joita en laita kuivuriin. Eli kuivaustelinekään ei asu täällä! Huijasin, asuu se. Silloin kun sitä ei käytetä piilotan sen sohvan ja seinän väliin.

Meidän sohva on kulkenut matkassamme jo viidessä asunnossa. Tänne muuttaessamme todettiin että tarvitaan uusi. Tuo sohva kun on tänne ja tuolle paikalle liian iso. Kerran kokeiltiin vaihtaa olohuoneen järjrestystä. Tv taso ja telkkari tuli ikkunan eteen ja sohva niin, että divaani osa oli hyllyjen alla. Se näytti lievästi pöljältä.


Minä haaveilisin sohvasta, jonka alta mahtuisi imuroimaan. Sellaisesta, joka sopisi tuohon ilman, että estää parvekkeelle pääsyä. Nyt vaunut täytyy nostaa sohvan yli. Onneksi on kevyet kärryt. Ei kuitenkaan olla saatu tehtyä, tai ehkä ei olla edes haluttu tehdä, asialle vielä mitään.

Ostin kuitenkin uudet kynttilät hyllyille, nyt kelpaa nauttia syysilloista!

Viisikuinen

Ajatella, että tämän kuun lopussa meillä on jo puolivuotias vauva! Ei nyt kuitenkaa juosta vielä sinne, vaan muistellaan hetki edellistä kuukautta ja mitä vauvalle nyt kuuluu. Tämä vauvavuosi menee muutenkin aivan liian nopeasti. Toisaalta, juuri syyskuu tuntui todella pitkältä ja raskaalta. Vaikka oltiin kaksi viikkoa reissussakin! - tai ehkä juuri siksi, ei ole ehditty pysähtyä kunnolla.


Viisikuukautta tuli täyteen toissa sunnuntaina ja 5kk neuvola-lääkärissä käytiin sitä edeltäneenä keskiviikkona. Oikeasti 4kk neuvolassa olisi pitänyt olla lääkäri, mutta me siirrettiin 4kk neuvolan aikaa reissun takia, siksi lääkäri siirtyi tänne 5kk neuvolaan. Reissuun muuten lähdettiin 3 koon vaippapaketin kanssa ja kotiuduttiin 4 koon vaippojen kanssa.

Vauva se vaan kasvaa, minkäs teet. Nyt painoa oli tullut hienosti reilu puolikiloa ja pituutta jälleen 2,5cm ja pään ympärykseenkin reilu sentti lisää. 3cm vielä pituutta ja vauva on kasvanut 20cm - en yhtään epäilisi jos näin kävisi puolivuotisneuvolaan mennessä. Pituutta on nimittäin tullut kokoajan 2,5-3cm kuukaudessa. Pään ympärys on nyt kasvanut 10cm syntymämitastaan. Ja nyt kun vertailemaan alettiin, niin syntymäpainon vauva tuplasi reilusti jo 3kk neuvolassa.


Pitkien tummien hiusten alta löytyy myös ihan lyhyttä uutta hiusta, että täysin kaljua kohtaa ei vielä ole ilmestynyt. Hän kyllä pyörittää päätään sekä itkiessään että iloisena, joten odotan sitä kulumaa takaraivolle. Toistaiseksi siellä on takkuja.

Viisikuisesta sisarukset ja isi on hauskinta maailmassa. Matalasti murisemalla ja mörisemällä Nuppu ja Jekku ovat saaneet aikaan useampiakin nauruhepuleita. Isi osaa kutittaa paremmin kuin äiti. Puoliskoni kutituksesta saadaan naurua aikaan, minun kutittaessani vauvaa hän alkaa kyllä hymyillä ja kiljahtelee, mutta ei minulle naureta samanlailla kuin muille.

Jyväskylässä ollessamme käytiin mummun ja vaarin ja isosiskoni kanssa jälleen Laajavuoren kylpylässä. Lapset rakastavat "Apina uimahallia" ja niin taisi rakastua myös vauva. Minä otin taas turvakaukalon mukaan allasostolle ja vuorasin sen pissalakanalla ja pyyhkeellä päiväunia varten. Tuolla kylpylässä uinti aika on 3tuntia ja luulin vauvan edes väsyvän sen aikana. Kuinka väärässä olinkaan!


Kävin vauvan kanssa höyrysaunassa vähän lämmittelemässä ja syömässä. Ajatukseni oli, että hän saattaisi nukahtaa syötyään, oltiinhan me jo ainakin tunti oltu altaassa, vaan mitä vielä. Käärin vauvan altaan reunalle turvakaukaloon lämpimään. kävelin altaan toiseen päähän Nupun ja Mummun luo. Veteen päästyäni uin sitten suoraan takaisin altaan toiseen päähän ja hain kiukustuneen vauvan takaisin uimaan. Nyt jos jälkeenpäin mietitään, niin ei hän tainnut edes näyttää väsyneeltä.

Tuo Laajavuoren kylpylä on lasten mieleen varmasti lämpimän veden takia. Isossa altaassa ja lasten altaassa vesi on muistaakseni 34 ja lisäksi sieltä löytyy vielä 37 asteinen kuuma allas. Vauvalle tuli tuolla kuumassa altaassa kuuma, mutta muuten hän viihtyi tosi hienosti ja uni tuli vasta hotellin aulassa. 

Seuraavaksi opittava taito on joko istuminen tai ryömiminen. Sitteriin laitettaessa hän jää nököttämään, eikä suostu selälleen ihan heti. Sylissäkin hän mieluummin istuu pystyssä ja jos köllötellään puoli-istuvassa asennossa, niin siitäkin on pakko treenata vatsalihaksia ja punnata istumaan.


Mitä taas tulee ryömimiseen, niin lentokone löytyi Jyväskylästä kotiuduttuamme ja sen jälkeen selkälihaksia on harjoiteltu lentokoneena paljon. Vauva vetää polvia mahan alle ja mahaa ilmaan, eli jalat menee jo lähelle konttaus asentoa. Päin makuulla nojaillaan välillä suorin käsivarsin ja katsellaan ympäristöön. Jalat hakee potkuja ja kädet kurkottaa eteenpäin, mutta toistaiseksi hän liikkuu pyörien ja kierien.

En ole vielä nähnyt hänen kääntyvän selältä mahalleen oikean kyljen kautta vain aina vasemman kyljen kautta. Mutta mahalta takaisin selälleen hän on kääntynyt oikean kyljen kautta. Eli odotan myös seuraavaksi molemmin puolista kääntymistä.


Aika tarkalleen 4,5kk iässä hän maistoi ensimmäistä kertaa mangososetta. Kolme lusikan kärjellistä. Sitä seurasi ihottumat poskiin. Ei tosin ole  varmuutta johtuiko ihottuma kylmästä ilmasta vai mangosta, mutta ei olla testattu mangoa sen jälkeen. Pariviikkoa pidettiin soseista taukoa ja sitten testattiin luumua, joka tuntuisi sopivan hyvin. Sitä maisteltiin myös kolmen lusikallisen verran. 

Minä olen aloittamassa osa-aikatyötä ollaan muutamia kertoja oltu vauvasta erossa ja 1-3h poissaoloja varten olen saanut pumpattua n.2,5dl maitoa jääkaappiin. Mutta vauvamme taitaa olla pullostaja kieltäytyjä, joten kahden poissaoloni aikana isi on turvautunut muutamaan soselusikalliseen joilla vauva on pysynyt tyytyväisenä. 


Olemme siis aloittaneet maistelut, hyvin maltillisesti ja epä säännöllisesti. Lääkärin mielestä se on hyvä idea, koska meillä kuitenkin on allergiatausta. Näin pienien testailujen kautta meillä on sitten heti 6kk iässä muutama sopiva sose jo tiedossa, kun niitä pitäisi alkaa sitten maistella ihan joka päivä ja kohta syödäkin ihan niin kuin isot ihmiset ja mihin minun pieni vauvani sitten katosikaan kun kohta se sormiruokailee ja syö soseita ja sitten makaronia voih.

No jaa onneksi hän on vielä vauva. 💖 Ja onneksi hän on edelleen toistaiseksi hampaaton vauva! Toisaalta sattumalta juuri rokotusten jälkeen olikin taas niin kiukkuista ja kuolaista menoa, että niitä hampaita taas odottelin. Vaan ei ainakaan vielä edes tunnu ikenessä mitään.


Jyväskylässä sain hänet nukkumaan mummun ja vaarin takapihalle, ja olen yrittänyt jatkaa pihapäikkäreitä myös kotona. Vaikka se tarkoittaakin sitä, että minun pitää nostaa vaunut sohvan yli parvekkeelle. Mutta pihalla hän nukkuu selvästi parhaiten.

Nyt olen viikon kuskannut lapsia päiväkotiin autolla, joten päiväunirytmit ovat vähän kärsineet kun ei olla ulkoiltu, mutta enköhän minä ihan pian taas kävele ja saadaan rytmit palautettua. Ja sittenhän tuo tuleekin jo tuo puolivuotta ikää ja ruokailut tuovat arkeen taas vähän lisää rytmiä.


Mites te muut vauvavuotta elelevät, meneekö aika liian nopsaa? Minusta menee!