Vauvan toinen kuukausi

Vauvan toisen kuukauden aikana pikkuinen alkoi viihtyä himpun verran pidempiä aikoja hereillä ihmetellen. Samoin vauva alkoi viihtyä saunassa. Ensimmäinen kerta saunassa ei nimittäin ollut kovin suuri menestys. Vauva olisi selvästi mieluummin nukkunut, kuin kylpenyt ammeessaan saunan lattialla. No kyllä se syönnin jälkeen silloinkin iloksi muuttui.


Vedestä vauva on kuitenkin tykännyt koko ajan. Aloitin sukellusharjoitukset myös heti ensimmäisen kerran vauvan kanssa suihkussa peseytyessä. Käytiin aikoinaan Nupun kanssa vauvauinnissa ja niillä ohjeilla ollaan suihkun lopuksi aina sukellutettu vauva kerran. Ja nyt kun ikää on kaksi kuukautta, ollaan sukellettu suihkun alta kaksi kertaa. Vauva ei ole sukelluksesta moksiskaan ja olen jo alkanut haaveilla koko perheen uimahalliretkestä! 

Meidän saunareissut vauvan kanssa ovat imetystä saunajakkaralla ja siitä vauva pääsee polskuttamaan vettä lattialla olevaan ammeseen, saunan ovi on auki pesuhuoneeseen ja isommat lapset sitten heittävät löylyä, jos jaksavat. Eihän se minun löylynälkääni paljoa vaikuta, mutta näin uskallan saunoa vauvan kanssa, vaikka suositusten mukaan lapsen saa viedä saunaan vasta yksi vuotiaana.


Vauvan ollessa viiden viikon ikäinen, eli pari päivää 1kk neuvolan jälkeen, päätin aloittaa maidottoman imetysdietin, josta saatiin toivottu reaktio hyvin nopeasti vauvan iholle. Kiinnitin siis huomiota vauvan poskien ihoon. Allergiaepäilystä ehdinkin jo kirjoittaa ja kun tuon edellisen postauksen kuvia vertaa tämän postauksen kuviin huomaa eron.

Ollaan jo päätetty vauvan juhlapäivä heinäkuulle, nimi ilmoitetettiin maistraattiin jo aikaa sitten, mutta vielä 2kk neuvolassa nimeä ei näkynyt järjestelmässä. 3kk neuvolassa sitten näkyy, kun Kelakortti ehti myös kotiutua viikko sitten.


Uusina tuttavuuksina vauva sai nähdä minun mummon ja papan Ässän syntymäpäiväjuhlissa. Vauva oli juhlissa tarkalleen 7viikkoinen. Samaisissa juhlissa huomasin jonkun paljastaneen vauvan nimen mummolle. Noh "syyllinen" selvisi seuraavana päivänä ja sain selville mummon reaktion nimeen, mikä oli se mitä eniten halusinkin tietää. Nyt onkin sitten iso mietintä millainen bloginimi vauvalle tulee Nupun, Jekun ja Ässän kaveriksi.

Toisen kuukauden aikana ehdittiin löytää myös jo vähän päivärytmiä. En edelleenkään tiedä kuinka paljon ja usein vauva nukkuu. Ässän vauva-aikaan kokeilin jopa sovellusta, johon merkkasin aina kummalta puolelta vauva on syönyt, kuinka kauan söi, milloin heräsi tai nukahti ja vaihdoinko pissa- vai kakkavaipan jne. Sovelluksen piirtämät diagrammit oli hienoja, mutta sen täyttäminen oli hirveän stressaavaa.


Nyt meidän arkeamme rytmittää poikien päiväkoti ja päivärytmi on oikeastaan helpompi sanoittaa minun tekemisteni mukaan, kuin sen mitä vauva tekee milloin ja missäkin. Vauva on sujahtanut täydellisesti osaksi meidän perhettä ja arkea.  

Minulla soi herätyskello seitsemältä, puen itseni ja herätän pojat, lähdetään päiväkodille n.7.45 ja vauva nukkuu vaunuissa mennen tullen ja jatkaa kotona unia vaunuissa tai keinussa. Jossain vaiheessa vauva syö ja nukkuu ehkä pienen pätkän. Yhdentoista aikaan on minun ruoka-aika ja sen jälkeen on taas unien aika, sellaisten joiden aikana minäkin saatan nukkua. Pisimmän hereilläolopätkän vauva valvoo kotona sopivasti nukahtaakseen vaunuihin, kun lähdetään hakemaan poikia päiväkodista ja jälleen jatkaakseen unia vielä kotiin tullessamme.


Ennen 2kk neuvolaa ehti olla myös vauvan ensimmäinen vappu, tottakai hän sai oman pallon, ja ensimmäinen äitienpäivä neljän lapsen äitinä. Ja huomasin vauvan nojaavaan käsiinsä vatsallaan ollessaan! Noin muutoin kaksikuinen on aivan yhtä tyytyväinen kuin yksikuinenkin oli, eikä rotarokotteestakaan onneksi tullut huomattavia oireita. 2kk neuvolassa oli vuorostaan tullut suhteessa enemmän painoa kuin pituutta ja huomasin iloisesti, että vauvauintipaino on saavutettu. Nyt vielä kun odotellaan siihen 3kk ikään, saadaan tosissaan alkaa miettiä sitä uimassa käyntiä!

Allergiaepäilyjä ja imetysdietti

Valikoidessani vauvan ensimmäisen ja vauvan toisen kuukauden postauksiin kuvia huomasin tosi hyvin miten vauvan poskien iho on taas reagoinut näiden ensimmäisten kuukausien aikana. Tässä nyt on kuvissa se pahin vaihe mikä kameraan tallentui. Kuten otsikkokin sen kertoo, aloin taas epäillä meillä alkaneen allergiavauva-arki, mutta aloitetaan nyt kuitenkin alusta.

Vauvoillahan on  normaalistikin hormoninäppylää jonkin aikaa, mutta nyt yksikuisella alkoi olla aivan kauttaltaan punaiset posket ja näppylät oli enemmän laattamaisena rykelmänä, kuin yksittäisinä näppylöinä. Puuttui vaan se, että ne olisit selvästi ihosto kohollaan ja alkaisivat erittää nestettä.

Yksikuisen neuvolassa kerroin miettiväni olisiko vauvalla maitoallergia ja silloin poskien tilanne ei ollut vielä näin paha mitä näissä kuvissa. Nämä kuvat ovat samalta viikolta ja lauantaina, vain kolme päivää neuvolan jälkeen, aloitin maidottoman imetysdietin. Vauva oli tarkalleen viisiviikkoinen.


Sovittiin puoliskoni kanssa, että kokeilen maidotonta imetysdiettiä testimielessä, eli söisin seuraavan kerran maitoa, kun mummilassa olisi tarjolla papsun tekemää pitsaa ja kun siitä tulisi oireita, jatkaisin sitten diettiä imetystaipaleemme loppuun asti. Heti viikossa huomattiin poskien ihon parantuneen ja otin poskista tottakai kuvia neuvolalääkärille näytettäväksi.

Mutta kun useampaan vuoteen, ei ole tarvinnut miettiä muiden kuin Nupun syömisiä, niin pääsihän tässä heti jo käymään muutama altistuminen.

Aloitin imetysdietin lauantaina ja heti seuraavana perjantaina "mokasin". Meillä oli treffi-ilta puoliskoni kanssa ja hän tuli kotiin mäkkärin kautta toivomani aterian kanssa. Ja vasta hampparia avattuani ja tuijotellessani juustoa, tuli mieleen että hetkonen tässähän tosiaan on tämä juusto. No otin poskista vielä kuvat ennen hampparin syömistä. Olinhan nyt jo ollut maidottomalla dietillä juurikin sen viikon, mitä lääkäri oli suositellut. Aamulla kuvasin jälleen selvästi ärtyneitä poskia, ja kun vauva "huuto-oksensi" puklatessaan mietin, että oliko ne puklutkin oire syömisistäni. 


Ei siis epäilystäkään. Maidoton imetysdietti jatkuu. 

Aloitin dietin vauvan ollessa viisiviikkoinen

Vauvan ollessa kuusiviikkoinen kuvasin hampparin jälkeen oirehtivia poskia. 

Vauvan ollessa seitsenviikkoinen meillä oli Ässän synttärit, skippasin kakun ihan tyytyväisenä, koska teinhän juhliin myös maidottoman-munattoman-gluteenittoman kakun. Leipomisvaiheessa maistoin kuitenkin puoliskoni tekemän kakun täytteitä, mutta todellakin vain maistoin ihan vähäsen.

Vauvan ollessa kahdeksanviikkoinen olin jatkanut maidotonta imetysdiettiä 3viikkoa ja tarjolla on papsun pitsaa äitienpäivän kunniaksi. Söin pitsaa kolmepalaa, ja otin vielä kuvia vauvan poskista. Tämän piti olla nyt se kerta, kun syön maitoa viimeisen kerran ties kuinka pitkään aikaan. 

EI MITÄÄN!

Aamulla ei ollut mitään erityistä mistä ottaa kuvia.

Päivää vajaan yhdeksänviikkoisen kanssa tajuan syöneeni ravintolassa kermakastiketta jo kahteen kertaan, ilman oireita. Joten vauvan ollessa yhdeksänviikkoinen söin myös mummin pannukakkua.

EI OIREITA!


Kysyin vauvan allergioiden siedättämisestä Allergialasten facebook ryhmässä ja luultavasti se joka vastasi pienten vauvojen suoliston kehittyvän nopeasti oli aivan oikeassa. Tajusin nimittäin, että jättäessäni maidon pois, jäi myös pinaattikeiton syöminen, joten eipä niitä kananmuniakaan ole nyt tullut syötyä pitkään aikaan. Ainoastaan puoliskoni kakkutaikinaa maistaessani - ja sitä maistoin todella vähäsen, sen sisältämän ranskankerman takia. 

Nyt vauva on kymmenviikkoinen ja olen viikon verran käyttänyt maitotuotteita melkein normaalisti. Hetken aikaa mietitytti oliko vauvan iho-oireet sittenkin kananmunasta, ja sitä varten pannukakkutesti olikin oikein hyvä. Tosin ei siitäkään tullut oireita! 

Tällä hetkellä vaikuttaa siis siltä, että allergiapelko oli turha ja lopetin imetysdietin. Kerroin tästä kokeilusta myös 2kk neuvolassa ja olin itsekin sitä mieltä, että ainakaan nyt ei tarvita mitään lähetettä lastenpolille. Varsinkin, kun vauvojen allergiat tunnutaan hoidettavan täällä lastenpoli-altistus-korvikeresepti -kaavalla. Ja minä nyt kuitenkin olen sitä mieltä, että jos allergiaoireita alkaa taas ilmaantua, niin minä sitten diettaan ja imetän jokatapauksessa.

Meidän vauva-arki on nyt tällä hetkellä kovin leppoisan lempeää, vauva on tyytyväinen ja yöllä saa nukkua koko perhe. Joten uskallan väittää että imetysdietti on kuitenkin sitä helppoa äitiyttä - verrattuna näiden vähän isompien lasten äitiyteen ainakin. 

Kuukauden Top 3 - 4/2022

30.4.2022

Huhtikuu hävisi! Kevät on täällä ja kesää kohti selvästi mennään. Yleensä katson muistikortilta kuukauden kuvat ja sen mukaan muistelen mitkä jutut pääsevät tähän kuukauden Top Kolmoseen. Nyt kuitenkin lataan parhaillaan kamerasta päivän kuvia puhelimeen, joten en pääse kuvista lunttaamaan tässä heti just nyt. Ajattelin nopeasti kirjoittaa ja katsoa kuvat sitten saunan jälkeen. 


NEUVOLAPÄIVÄ

Ensimmäisenä tulee mieleen vauvan 1kk neuvola. Aurinko paistoi lämpimästi ja tallustin kumisaappaissa vaunuja työntäen meidän erittäin mutaista ja loskasta möykkyistä pihatietä. Mentiin ensimmäistä kertaa tuohon suuntaan bussilla ja olin oikein hyvissä ajoin neuvolassa ja sitten odottelinkin hyvän aikaa bussia neuvolan jälkeen.

Tuossa päivässä parasta oli kevään fiilistely, kiireettömyys (vaikka pelkäsinkin myöhästyväni bussista neuvolaan mennessä) ja Äitispodin ensimmäinen kausi. Nauroin tuon podin mukana niin, että piti oikein pidätellä etten nauraisi yksin ääneen bussissa. Kelloa katsoessani päätin jäädä bussista Nupun koulun pysäkillä ja jäin odottamaan hetkesi hänen koulupäivän loppumista. Päivä jatkui toisella bussiseikkailulla keskustaan, ja piipahdettiin yhdessä puoliskoni kanssa vielä juhlakaupassa ostamassa lapsille naamiaisasuja ja löydettiin myös numeroilmapallot synttäreille. 


KIIREETTÖMYYS 

Toisena parhaana mieleen tulee ehdottomasti eräs kotimatka poikien kanssa. Aurinko paistoi, pojat tallustivat vielä lumikinoksia pitkin ja urheilukentällä jäätiin kiipeilytelineeseen. Tuo oli se päivä, kun tajusin, ettei meillä ole kiire minnekään. Minun ei tarvitse hoputtaa poikia nopeampaa kotiin. Vauva nukkui vaunuissa ja minä tartuin pitkästä aikaa kamerraan.


PERHE 

Tästä voisin luetella erikseen puoliskoni perheen ja omat vanhempani ja ystäviäkin. 
Voisin eritellä tähän palmusunnuntain, kun käytiin mummin ja papsun luona. Tai pitkäperjantain, kun koko nelitoistapäinen serkuskatras oli ensimmäistä kertaa mummin ja papsun luona. tai sitten voisin valita Ässän 3v synttärit. Kavereita ei vielä kutsuttu, serkuista riitti kaveria kyllä oikein hyvin, puoliskoni perheen puolelta siis lähes kaikki pääsivät paikalle. Myös mummu ja vaari sekä minun mummo ja pappa ajelivat Jyväskylästä tänne ja oli ihanaa, että mummo ja pappa näkivät vauvan jo nyt eikä vasta heinäkuun juhlissa.


Ja nyt kuvia katsoessani huomaan että kamera on täynnä kuvia lapsista ja meidän perheestä - mikäs sen parempaa. Vaikka kunnolista perhekuvaa meistä ei silti ole.

Mikä oli sun huhtikuun huippu? :) 

Vauvan ensimmäinen kuukausi

12.4.2022

Vauva on tänään tasan yksikuinen! Tosin, en tiedä kuinka vanha hän on, kun saan tämän postauksen viimein julkaistua. Mutta tänään, tätä kirjoittaessani hän on aivan ihana yksikuinen pikkuinen! Ensimmäinen kuukausi on mennyt no tottakai, valtavan nopeasti, mutta toisaalta taas luulen nyt osanneeni pysäyttää ajan hetkiin.

Niihin hetkiin, kun syötän vauvaa ja hän pikkuisen kurkistaen katsoo takaisin, kun pienet sormet takertuvat kaulakoruuni ja nukun vauva iho iholla rinnanpäällä, ihan niinkuin sairaalassa jo. Niihin hetkiin, kun isosisko hoitaa vauvaa - laittaa suihkun jälkeen vaipan innoissaan ja silittää pientä huudahtaen "Oi oot niin söpö!".

Hetkiin, kun kokenut isoveli ottaa vauvan turvakaukalosta ja kantaa sohvalle riisuttavaksi, ja illan hyvänyöntoivotuksiin, kun ei kelpaakaan silittää vauvaa äidin sylissä, vaan vauva napataan haliotteeseen omaan syliin. Niihin hetkiin, kun uusi isoveli tule ihmettelemään missä on vauvan napa, kuinka pienet ovatkaan vauvan kädet ja jalat, silittää, höpöttää vauvalle ja lopuksi toteaa "vauva on ihana" ja jatkaa omiin leikkeihinsä.

Ensimmäisen kuukautensa vauva on ollut varsin tyytyväinen tapaus. Itkua tulee vain mahavaivoista ja jos maitobaarin palvelu on liian hidasta. Ja sekin vielä jos maitobaarissa on tulva, äitienkesken puhutaan suihkutisseistä, mutta mie yleensä totean vauvalle "voi ei, tuliko tulva." Vauva tuntuu kelpuuttavan tutin niin hyvin, että käytiin ostamassa niitä pari lisää.

Neuvolasta käytiin kotikäynnillä vauvan ollessa viiden päivän ikäinen, silloin terveydenhoitaja katsoi painon ja päänympäryksen, heijasteet, ihon, aukileen ja olikohan vielä jotain muuta. Ja sitten tietysti juteltiin synnytyksestä ja miten vauva-arki on lähtenyt käyntiin. Saatin myös pieni tervetuliaispaketti vauvalle, ja sieltä paljastui lisää vaippanäytteitä.

Kaksiviikkoisen tarkastus olikin sitten neuvolassa ja sieltä saatiin mukaamme lippulappuja ja 1kk neuvolalääkäriaika. Tarkastuksesssa saatiin jo pituutta 1,5cm lisää. Ensimmäiset kaksi viikkoa tyytyväinen vauvamme pääasiassa vain nukkui ja söi ja ihan vähän vaan kurkistellen katsoi yhtään ketään.

Hiljalleen on alkanut muodustua muutama selkeämpi hereillä olo aika päivään, jolloin vauvan kanssa saa katsekontaktin ja hän ihmettelee ja hymyilee. Kyllä me väitämme että nämä on jo ihan oikeita hymyjä, koska vauva tapittaa niin suoraan silmiin ja toisaalta taas ilmahymyt ovat ihan erilaisiakin, ja yleensä niiden tullessa vauva nukkuu.

Aika tarkalleen kolmen viikon iässä huomasin että apua, vauvahan itkee krokotiilin kyyneleitä! Kamalaa! Tai siis ihan normaalia, mutta voitteko kuvitella kolmeviikkoisen pienen ihmisen kyyneleet, kuinka sydäntä särkevän suloiset ne on. 

Ja ettei nyt ihan mene itkuksi ensimmäisen kuukauden muistelot, niin mahtuihan siihen myös ensimmäiset "Nipat" - eli selkä/niska-kakka. Ja tietenkin ilman vaatteita niin, että vaihtoon ei mennytkään perinteisesti päivän vaatekerta, vaan meidän sängyn lakanat.

Ensimmäisen kuukauden aikana vauvan ehti nähdä mummu sekä vaari, mummi ja papsu, sekä osa serkuista. Ehdittiin myös seikkailla bussilla balettikoululle ja bussilla mentiin myös 1kk neuvolaan. Neliviikkoisen kanssa käytiin myös korkkaamassa kauppakeskuksen lastenhoitohuone. 

Tänään neuvolalääkärissä pituutta oli jo 54,5cm ja painoa 4600g. Kysyin vauvan poskista, että vieläkö se on normaalia hormoninäppylää vai sittenkin maitorupea. Lääkäri otti huolen tosissaan ja 2kk neuvolassa katsotaan miltä posket näyttää ja saadaan tarvittaessa lähete eteenpäin.

Ja niinhän siinä kävi, että se 2kk neuvola oli keskiviikkona ja vauvasta tuli jo kaksikuinen!