Meidän vaunut: Chipolino Etro matkarattaat

*Kaupallinen yhteistyö: MiniSkidi


"Meille ei sitten hankita uusia vaunuja tai rattaita," tuumasi puoliskoni syksyllä 2018 tajutessaan, että meille oli tulossa vauva. Vaan niin siinä kuitenkin kävi, että pari viikkoa sairaalasta kotiutumisen jälkeen lähikaupan myyjä auttoi minua tunkemaan ensimmäisen valtavan paketin automme etupenkille, koska takakontti oli jumissa. Valtavassa paketissa oli meidän uudet vaunut: Chipolino Etro 3 in 1. Rattaat ja vaunut, joista haaveilin jo ennen Jekun syntymää.


Chipolino, minun merkki-ihastukseni


Törmäsin Chipolinoon ensimmäistä kertaa kevät-talvella 2015 etsiessäni Nupulle kaukalosta seuraavaa istuinta. Ostettiin hänelle Chipolino Giro turvaistuin, joka on edelleen Jekulla käytössä. Ostaessamme tuplarattaita keväällä 2016 olisin halunnut Chipolino Twix tuplarattaat, mutta niitä ei enää ollut, sitten kun olisin ne voinut ostaa. Googletellessani noita Twixejä päädyin ensimmäistä kertaa Chipolinon valmistajan nettisivuille ja ihastuin Etro rattaisiin.

Ennen vauvan syntymää ajateltiin pärjätä tuplarattaiden kantopussilla ja Jekun rattailla, mutta heti ensimmäisen ulkoilun jälkeen aloin etsimään matkarattaita, joissa olisi vaunukoppa. Vaunut oli saatava ja mielelään kevyet. Meidän pitää kantaa niitä yhdet rappuset kotiin ja sohvan yli, jos mielimme saada vauvan parvekepäikkäreille. Ja helposti säilytettettävät eteisen koko huomioiden. Siinä olivat kriteerini ja huvikseni googletin kolmen vuoden tauon jälkeen "Chipolino Etro".



Yllätyksekseni sain eteeni Kempeleläisen lastentarvikeliike MiniSkidin, joka on tuonut Chipolinoa Suomeen vuodesta 2017. Otin MiniSkidiin heti yhteyttä ja sain vastauksen jo samana päivänä. Täytyy sanoa, että yhteydenpito MiniSkidin kanssa on ollut koko ajan nopeaa ja vaivatonta. Myös hieman ikävämmän yllätyksen sattuessa, kun toisessa paketissa ollut turvakaukalo katosi kuljetuksessa, viestit kulki sujuvasti molemmin puolin. Lopulta turvakaukalo löytyi ja pääsi perille viisi viikkoa myöhemmin.


Mikä Chipolino Etro 3 in 1 rattaissa on parasta?


Valkoinen runko ja renkaat, kopan harmaat kankaat yhdistettynä valkoiseen kuomuun ja raikkaat korostusvärit kuomun lipassa ja tekstiileissä. Meidän rattaiden väri on Burgundy ja värivaihtoehtoja on yhteensä neljä. Lime ja varsinkin se limen turvakaukalo on ihana, siihen mie silloin kolme vuotta sitten ihastuin! Keltaisen & harmaan sekä turkoosin & harmaan yhdistelmät ovat myös tosi söpöjä. Mutta ulkonäön ja värien lisäksi se 3 in 1 juttu!



Pakettiin kuuluu runko ja vaunukoppa, joka muuttuu klipseillä ratasistuimeksi eli 2 in 1 sekä turvakaukalo ja adapterit rattaisiin eli koko setti 3 in 1. Ja jalkapeite, tärkeä lisäosa, jota minulla ei ole missään aikaisemmissa vaunuissa ollut. Itseasiassa mie olen käyttänyt tuota vaunujen jalkapeitettä myös turvakaukalon kanssa, en tiedä onko se suunniteltu niin vai ei, mutta se toimii!

Rungon ominaisuuksista pitää nyt heti mainita kolmeen asentoon säädettävä työntökorkeus. Itse työnnän kävellen keskikorkeudella ja rullaluistellen korkeimmalla. Jarru on luotettava ja kääntyvien etupyörien lukitseminen ja vapauttaminen on helppoa. Renkaiden irrotus käy myös kätevästi. Itse irrottelen niitä hyvin satunnaisesti pesun ajaksi tai autoon pakatessa, jos lainataan jonkun muun autoa ja rattaat on mukana.



Runko on tosi nopea ja yksinkertainen kasata ja avata uudelleen. Koko setin voi laittaa kasaan, kun koppa on istuimena yläasennossa kasvot menosuuntaan päin. Me ei vielä käytetä rattaita kasvot menosuuntaan päin, tai oikeastaan rattaita ollenkaan, joten irrotan kopan aina kasatessani rattaat autoon tai eteiseen.

Vaunukopan muuttaminen rattaiksi käy kolmen klipsin avulla. Ohjekirjassa suositellaan rattaisiin vaihtamista noin puolenvuoden iässä, kun vauva osaa kääntyä ja nousta istumaan tai konttaamaan. Me ollaan kokeiltu rattaita ihan muutamia kertoja vain. Kesällä autettiin pölyisissä ulkoremonttihommissa eikä vauvaa voinut ihan koko ajan pitää sylissä, joten kokeiltiin miten parikuinen viihtyisi sitterimäisessä asennossa rattaissa. Ja nyt olen laittanut pari kertaa vauvan rattaisiin hereillä ja ulos päästyämme avannut klipsit ja laskenut vauvan nukkumaan mukavammin vaunuihin.


Me käytämme siis edelleen yhdeksänkuisen kanssa vaunuja, koska hän nukkuu suurimman osan siitä ajasta mitä vaunutellaan. Rattaisiin siirrytään varmasti keväämmällä, kun aletaan ihmetellä ympäristöä enemmän. Meillä ei ole aikasemmin ollut travelsystemiä, joten sitä on tullut nyt hyödynnettyä sitten kahden aikaisemman vauvavuoden edestä. Rattaat tulevat syrjäyttämään travelsystemin, kun vauva siirtyy kaukalosta istuimeen. Ensin tosin pitää hankkia se istuin. Chipolinon istuimet ovat jälleen suurennuslasini alla.

Me ollaan vaunuteltu rullaluistellen, juosten, kävellen, asfaltilla, hiekalla, metsässä ja no lumessa sen mitä nyt on tälle talvelle lunta saatu. Vaunuja on ollut mukava työntää joka vauhdissa, paitsi metsässä. Ongelma ei niinkään ollut vaunuissa, vaan kannoissa ja kivenmurikoissa, joita sattui olemaan turhan tiheästi rengasväliin nähden, mutta pysytellään jatkossa vähintään maisemapolun levyisessä maastossa pienten mustikkametsäpolkujen sijaan. Loskaa en kuitenkaan suosittele, mutta tuskin kukaan muukaan täyskumipyörillä kärryttelevä.




Chipolino Etron plussat ja miinukset ominaisuuksista:


+ 5 pistevaljaat rattaissa
+ kolme asentoa rattaille ja helppo säätönappi kuomun alla
+ säädettävä kuomu
+ kuomun kurkistusikkuna
+ pestävät pehmusteet
+ jalkapeite
+ aukeava & irrotettava turvakaari
+ helppo kopan irrotusmekanismi
+ travelsystem ja turvakaukalon selkeät punaiset ompeleet nappien pakoista

- pehmusteiden tiukka irrottaminen
- renkaat, ilmakumeilla olisi täydelliset
? kuomun jatko-osan tuuletusverkko joka on yhdistetty muovikalvoon

- turvakaukalon kuomu on ehdoton plussa ja sen nappikiinnitys on helppo, mutta miinus tulee siitä ettei se ole säädettävä/ syrjään työnnettävä.



Mikä tekee näistä 3 in 1 yhdistelmävaunuista myös matkarattaat?


Ehkäpä se on travelsystem, tai nopea kasaaminen ja avaaminen, tai täyskumirenkaat ilmakumien sijasta. Chipolinon kehittelijöille voisi vinkata ilmakumirenkaista, jospa sillä saisivat vallattua lisää pohjoisen markkinoita.

Niin taikka näin, kaikkein parasta näissä rattaissa on kuitenkin se, että ne ovat minun ensimmäiset jotka olen todella halunnut. Ei kenenkään vanhat, tai olosuhteiden pakon sanelemat, vaan minun vaunuihastus. Uskallan väittää, että tässä tapahtui jo jotain todella hyvää tuuria tai kohtaloa suurempaa. Varsinkin turvakaukalon kanssa, mutta sen seikkailu onkin jo oma tarina.


Onko Chipolino teille tuttu merkki? Mitkä on teidän vaunuissa ne ihan must ominaisuudet?

Ihan sairas talvi

Huh hei. Blogi on ollut paljon hiljaisempi mitä minun tavoitteenani on ollut. Sanon sen nyt ääneen, että tavoitteeni oli blogata säännöllisesti 2-3 kertaa viikossa, ja postaustahti 10 postausta kuussa - vähintään. Ja kuten huomaatte, se ei todellakaan ole toteunut. Meillä on nyt kiertänyt jos mitä tautia, ettei tässä ole aikaa jäänyt mihinkään mihin pitäisi pystyä keskittymään ja koko arkipakka on ihan sekaisin.

Voisin kirjoittaa koko meidän perheen sairashistorian, mutta jos nyt vain aloitetaan siitä että ensimmäiset yskät alkoi marraskuussa. Lapset taisi olla kaksiviikkoa kotona ja niiden aikana päiväkotiin oli ilmestynyt lappu "hinkuyskää päiväkodissa" siinä se marraskuu sitten jo olikin.


Joulukuussa minä itse olin aivan totaalisen tukossa ja kuumekin nousi ensimmäistä kertaa vuosiin - ilman rintatulehdusta. Sen verran tervehdyttiin, että joulua pystyttiin viettämään isolla perheelle mummin ja papan luona ja kyläiltiin siellä myös välipäivinä. Pitkän joululoman jälkeen oli ihanaa päästä aloittamaan päiväkotiarkea, luulin.

Meidän lapset ovat olleet kaiketi jokatoinen viikko kotona kipeänä. Kummityttöni syntymäpäiväkin piti jättää väliin, koska perheessämme podettiin ensimmäistä kertaa koskaan influenssaa. Potilaita oli vain yksi, mutta lääkekuuri tuli kaikille.

Kun siitä päästiin aloittamaan taas normaalia arkea, oli päiväkodin seinälle ilmestynyt "influenssaa päiväkodissa" lappu. Seuraavana päivänä tuli oli tullut "vatsatautia päiväkodissa, kotona oltava kaksi oireetonta päivää". No niin. Tämmöistähän tämä arki lasten kanssa on. Ei pöpöiltä pakoon pääse ja se on aika tuuria kuka aivastaa ja ketä kohti ja kuka pistää sen lelun seuraavaksi suuhunsa.

Kävin kuun vaihteessa viikonlopun Rovaniemellä pikkusiskoni polttareissa, mukaani otin vauvan ja äidin. Kotiuduin vasta maanantaina, joten pidettiin lapset kotona sen päivän. Kuuntelimme yskiviä lapsia ja lopulta päädyimme pitämään jälleen kotiviikkoa. Vaikka onneks tällä kertaa lapsilla oli vain yskää ja tavallista nuhaa. Eikä ollenkaan huono idea olla kotona, kun päiväkodissa on kerta se vatsatauti lappukin, ajateltiin.


H A H   H A H   H A H   H A H   H A A A A A A ! Kävi se vatsatauti silti meilläkin, vaikka ei tainnut tulla päiväkodista. Oksennus potilaita oli kaksi viidestä ja heilläkin tauti kesti yhden päivän. Lakanat piti pestä vain yhdestä sängystä. Eli päästiin aika vähällä. Ja sopivasti viikonloppu oltiin  jo kokonaan oireettomia, joten päästiin takaisin kohti tavallista arkea.

No ei päästy. Kävin sunnuntaina vauvan kanssa päivystyksessä, olihan lastenpolin lääkäri kehottanut meitä tarkistamaan vauvan korvat jos tulee kuumetta. En löytänyt mittaria, mutta vauva oli mielestäni kuuma jo lauantaina aamu yöstä. Kun taas sunnuntaita kohti valvottiin ja vauva tuntui kuumalta, lähdettiin tarkistamassa korvat. Päästiin tunnissa pois, korvat siistit, kuumetta 38,4 ja burana resepti vauvalle. Käskettiin tulla uudelleen, jos kuume jatkuu vielä kaksi päivää.

Keskiviikkona mitattiin aamuyöllä 39 astetta kuumetta ja lasten ollessa päiväkodissa lähdin vauvan kanssa lääkärin. Hoitaja otti pika CRP:n ja lääkäri kuunteli keuhkot. Kotiin lähdettiin antibioottikuurin ja yskänlääkkeen kanssa. Tai siis niiden reseptien kanssa. Keuhkoputkentulehdus oli arvio. Jos antibiotit eivät laske kuumetta heti yhdessä yössä ne pitäisi lopettaa ja mennä taas päivystykseen.

Onneksi tuo kuuri on nyt yli puolivälin ja lapset olivat koko viimeviikon päiväkodissa. Ja nyt sitten isosti vaan KOPKOPKOPKOPKOP että tämä oli tässä ja nyt me ollaan terveitä. Olisi nimittäin ensi lauantaina yhdet häät joihin olisi ihan kiva päästä ja silleen. "Terveellisiä kotiin" toivotti seurakunnanjohtaja tänään perinteisten terveisten sijasta, kun päästiin taas pitkästä aikaa kirkkoon.

Iloista ja terveempää uutta viikkoa kaikille teille sinne ruutujen toiselle puolelle! :) 

Yhdeksänkuinen

Mihinkäs me ollaankaan jääty vauvan kuulumisissa... Tarkalleen kahdeksankuisen mitat jäi nyt saamatta, koska tuo 8kk ikä tuli täyteen juuri joulun välipäivinä. Alunperin 8kk neuvolalääkäri piti olla jo joulukuun alkupuolella, mutta jouduttiin siirtämään aikaa oman lääkärini takia ja uusi aika tuli sitten lähemmäs tammikuun puoltaväliä ja 8,5kk ikää, kun lääkäri oli taas paikalla.

Omaan silmääni ja varsinkin käsivarsiini vauva tuntuu kasvaneen tasaisesti ja enemmän ja enemmän siirrän 62cm vaatteita pois 68cm vaatteiden tieltä. Muutamia 74cm vaatteita on myös kaapissa, vaikka pituutta ei vielä ole edes 70cm. Pituuskasvusta narahdettiinkin tuolla neuvolalääkärillä ja saatiin lastenpolille lääkäriaika tarkalleen 9kk ikäisellemme. Vaikka pituus laahaa käyriin katsottaessa, niin vaippa koossa ollaan taas menty yksi ylöspäin ja nyt on jo kutosen housuvaipat! Tämä jaksaa naurattaa joka kerta vaippa ostoksilla.


8kk neuvolalääkärissä siis mitattiin ja punnittiin ja sitten lääkäri katsoi läpi koko vauvan. Korvat ja silmät katsottiin lampulla ja kuulo testattiin piipparin kanssa. Pinsettiote testattiin helmellä ja mie niin olen mukamas sormiruokaillessa kytännyt, että joko se tulee, mutta silti vauva pääsi yllättämään kun helmi jäi pieniin sormiin. Ja sitten tuttuun tapaan katsottiin ihoa ja heijasteet ja miten vauva liikkuu. Neuvolassa hän alkoi vetää toispuoleista karhukävelykonttausta vaikka kotona aina konttaa ihan kunnolla kahdella jalalla. Jos siis ei seiso tai ole kyykyssä. Tai istu risti-istunnassa.

Pituudessa ollaan nyt menty jo pidemmän aikaa -2 käyrän alapuolella. Siksi meille laitettiin lähete lastenlääkärille ja verikokeisiin. Verikokeissa katsottiin kaikkea mahdollista kasvuun vaikuttavaa mitä näin pieneltä voidaan tarkistaa. Allergiatestiä ei oltu edes purettu, koska se oli jäänyt kokonaisuudessaan alle viitearvojen. Vihdoin vauva jolla ei ole allergiaa! Atooppista ihottumaa on  joo vähäsen, mutta ei allergioita! Ja ihottumatkin on saatu hienosti hallintaan ihan vaan olemassa oleville rasvoilla, ilman uusia reseptejä.


Yhdeksän kuinen vauva on ollut iloinen kuten aina ennekin, jos vaan on saatu unirytmi pidettyä isompien sairasteluista ja kotoilusta huolimatta. Mitään uutta ja ihmeellistä ei ole tähän hetkeen opittu vaikka vähän odotin uusi hampaita tai lähtisikö hän jo kävelemään. Ei vielä 9kk ikään mennessä lähtenyt. Taitaa keräillä hieman rohkeutta ja ilman tukea seisomisessa tehdäänkin uusia ennätyksiä joka päivä.

Pieni seikkailija tutkii usein lastenhuonetta, tiskikonetta ja keittiön alimpaa laatikkoa. Sieltä löytyykin tuttipullot ja rintapumput, joten saa rauhassa kaivella. Ripustettiin voimistelurenkaat taas ja niitäkin vauva kokeilisi mielellään. Keinuminen on hurjan hauskaa, vielä kun keksittäisiin jokin kunnon keinu hänelle. Harmittaa ettei olla päästy uimaan pitkään aikaan. Haluaisin nähdä mitä vauva tuumaisi lastenaltaan rappusilla konttaamisesta.


9kk päivänä käytiin lastenpolilla ja neuvolassa käydään mitoilla taas 10kk iässä. Neuvolaohjelman mukaan 8kk jälkeen seuraava olisi kai vasta 1v neuvola, mutta mie haluan käydä vauvavuoden aikana joka kuussa, nyt vain tämä 9kk neuvola korvattiin lastenpolilla. Katsotaan tuleeko 1v neuvolan jälkeen uusi kutsu sinne.

Verikokeisiin tuli jo uusi lähete. Ja nyt ihmettelen, että mitähän tarkoittaa vauvan verikokeet saatesanoin "kokeisiin tullaan ravinnotta." Eli öö kuinka monta tuntia syömättä ennen sitä? Koko yö ilman tissiä? Odotan jo kauhulla sitä yötä. Nupun kanssa tuli ravattua lääkärissä ja labrassa, mutta allergiatesteihin ei koskaan tarvinnut mennä syömättä.

Oletteko te käyneet vauvojen kanssa verikokeissa?