"Nyt jo!" Raskauden puolivälissä

Kyllä hupenee päivät ja viikot ja kuukaudet vauhdilla tässä kolmannessa raskaudessa! Edelliset raskauskuulumiset päivitin NP-ultran ja sitä seuranneen neuvolan jälkeen. Silloin siis oltiin rv 13 ja tänään oli tarkalleen puoliväli eli rv 20+0 ja kulutan 21. raskausviikkoa. Aiemmat raskauskuulmiset löytyvät "Raskausaika" tagin alta, ja olen pävittänyt saman tagin myös Elpun ja Jekun raskausajan postauksiin. Mutta jatketaanpa nyt siitä mihin viimeksi jäätiin.


Raskauden ensimmäinen kolmannes meni siis väsymyksessä ja pahoinvointia odotellessa, mutta yllättäen se vältettiin suuremmilta osin!  Rv 14 alkaessa olin edelleen tosi väsynyt, mutta ajoittain energiaa riitti muunmuassa eteisen ja meidän makkarin siivoukseen eli toisin sanoen jopa vaatteiden viikkaukseen, mikä on kyllä ollut jo pitkään (jos ei aina) inhokki kotityö. Aiemmin kun keittiön ja olohuoneen siisteyden ylläpidossa oli ihan riittävästi tekemistä yhdelle päivälle.


Kokonaan väsymys ei päässyt helpottamaan, kun heti perään marraskuun puolivälissä meidän perheeseen saapui flunssa. Kurkku oli kipeä ja yskä karmea yhdellä jos toisella. Toivoin kuumeen nousevan ja vievän taudin pois, mutta mittari ei päässyt edes 37 asteeseen. Raskauden takia herkistynyt oksennusrefleksi ei ole kovin mukava, kun yskiessä luulet tukehtuvasi ja oksentavasi samaan aikaan.

Kaiken tämän päälle meillä oli kaksipäiväinen lääkärireissu Helsinkiin, mutta onneksi äitini tuli meille toiselle päivälle kuskiksi ja kaveriksi ja ensimmäisenä päivänä isotätini miehensä kanssa tuli kaveriksi. Noilta kahddelta päivältä sain flunssan lisäksi kaveriksi vielä karmean vatsakivun ja perinteinen raskausoire nousi potenssiin tuhat! Onnekseni nuo superoireet ovat nyt palautuneet silloin tällöin ummetukseen.


Tässä kuvassa näkyy syy, miksi en voi ottaa nopeita mahakuvia puhelimella niin kuin ennen. 
Väsymys vaivaa edelleen, koska en ole oikein missään vaiheessa ehtinyt jarruttaa ja jos päivät ovat menneet kaikessa muussa niin, yöt olen sitten keskittynyt omiin juttuihin. Tämä kolmasraskaus on jäänyt aivan täysin elämän jalkoihin. Isoimpina projekteina oli marraskuussa kakun teko ja Pikkujoulujen järjestäminen. Siinä ohimennen päästiin käymään lasten kanssa mummun ja vaarin luona Jyväskylässä ja samalla reissulla käytiin minun mummolassa.


Saan siis olla aika kiitollinen, että olen selvinnyt suuremmitta oireitta. Vauvan liikkeet alkavat pikkuhiljaa tuntua. Ihan tylsä etuseinäistukka! Aiemmissa raskauksissa istukka oli takaseinässä ja tunsin liikkeet jo heti NP-ultran jälkeen. Nytkin ensimmäistä kertaa luulin tunteneeni liikkeitä jo rv 14, mutta en tosiaan ole varma kuvittelinko vain. Ja edelleen liikkeet ovat niin heiveröisiä, etten niitä osaa hehkuttaa että "Vauva liikkuu!" vaan totean vain varovasti, että "hei tunsin ehkä vauvan äsken."


Rv 16+6 havahduin muuten siihen, että suosikki farkkuni alkoivat olla turhan kireät pesun jälkeen ja päästin ne lomalle ensi kesään saakka, vaikka mammafarkkujen maharesori olikin ylhäältä vielä melko löysä. Ja seuraavalla viikolla tuumasin myös lempihupparini pääsevän pesun jälkeen kaapin perälle, että sen helmaresori ei suotta löysty. Paita on mulla päällä vielä tuossa äidin ja isin luona rv 17+5 otetussa kuvassa.

Ja niin, pääsinhän minä valittamaan tätä flunssaa myös neuvolaan! Marraskuun viimeisenä päivänä rv 17+1 oli ensimmäinen neuvolalääkäri. Siinä missä lääkärin kanssa aikaa oli varattu 30min käyntini kesti 10min. Olihan se hieman mitään sanomatonta. Kuunneltiin vauvan syke ja sain reseptin nenäsumutteeseen. Mutta sekin vähän epäilyttää, koska nenä menee tukkoon iltaisin ja ohje kuului "1 suihke kumpaankin sieraimeen aamulla". Minulla oli jotakin muutakin kysyttävää, mutta tilanne oli niin hämmentävä, että unohdin kysyä enkä enää muista mitä asia koski.


Synnytyssuunnitelmistani lääkäri ei selvästikään innostunut. Hän ihmetteli miksi toinen lapsi on syntynyt Jyväskylässä, vastasin koska ensimmäinen ei ehtinyt Kotkaan syntymään. "no missä tämä syntyy?" - varmaan tuossa päivystyksessä tai ambulanssissa. Ja seuraavaksi lääkäri mietti, että voisiko minut järjestää osastolle odottamaan synnytyksen alkua. Mutta ensimmäisen synnyttyä rv 39+5 ja toisen rv 41+5 on hieman vaikea lähteä arvioimaan, milloin tätä uutta sankaria pitäisi lähteä sinne osastolle odottelemaan.

No, ihan vakavasti puhuen ainut asia mitä tiedän tulevasta synnytyksestä on se, että me emme lähde synnärille omalla autolla. Ja toistaiseksi myöskään ajatus suunnitellusta käynnistyksestä ei nappaa yhtään. Synnytyksissäni ei ole ollut mitään ongelmia, mitä nyt ovat hieman nopeita olleet. Tai no, tosiaan matka synnärille on ongelma. On tässä silti vielä aikaa keskustella vaihtoehdoista neuvolassa monet kerrat.



Tarkoitukseni oli julkaista tämä postaus jo päivällä, eli mahakuvat oli tarkoitus ottaa jo aamupäivästä. Päätin kuitenkin viedä lapset uimaan, joten kuvien otto ajoittui jälleen lasten uni ajan jälkeen - pimeään iltaan. Se ei toisaalta ollut huono juttu lainkaan. Kun aikaisemmin meidän eteisen kattovalon viidestä lampusta paloi vain yksi, niin nyt palaa kaikki viisi. Ja kyllä muuten häikäsee, pystyy jopa kuviakin ottamaan. Joten nyt todellakin yritän ottaa tästäkin mahasta kuvia ainakin lähes samaan tahtiin kuin edellisistä raskauksista. 

Seuraava etappi onkin sitten huomisen rakenneultra! Meille tuli kutsu ultraan 28.12. mutta jouduttiin siirtämään sitä puoliskoni töiden takia jo huomiselle. Hetken verran luulin jo, että meiltä jää koko ultra välistä, koska seuraavaa vapaata aikaa tarjottiin vasta tammikuulle, kun mulla olisi viikkon 24+2 (jos laskin oikein). Onneksi löytyi kuitenkin heti tälle viikolle aika. Ja terkkari odottelee mua neuvolaan sitten tammikuun alkupuolella.

Uudet kujeet ennen uutta vuotta

Mitenhän tämä pitäis alottaa...

Moi täällä ollaan! Starboxilla uudessa blogikodissa.

Blogilla on ikää 4,5v. tammikuussa olisi tullut kolme vuotta Kaksplussan Blogiverkostossa, mutta uteliaisuus vei voiton ja nyt ollaan täällä kokeilemassa mitä tällainen pieni muutos saa aikaan. Jonkin verran kerkesin tutustua uuteen blogialustaan ja nyt viikonloppuna olen käynyt luonnoksiani bloggerista läpi ja kerännyt niitä tänne odottamaan kuvia ja julkaisua. Siellä on aika monta erilaista blogihaastetta, mitkä on tosi hyviä auttamaan lukijaa tutustumaan kirjoittajaan. Joten tehdään tähän nyt vaan ihan lyhyt esittely. 


Nimeni on Petra. Olen naimisissa ja silloin kun aviomiehestäni blogissa mainitsen puhun puoliskostani tai isistä. Meillä on kaksi lasta, 4 vuotias Elpu ja 2 vuotias Jekku. Ja kolmannen lapsen laskettuaika on toukokuussa. Jos luet ihan vanhoja postauksia, niin Elpu kulki ensimmäiset kaksi vuotta nimellä "Tuhina". Mutta se alkoi olla vähän vauvanimi, joten kun hänestä tuli isosisko vaihdoin hänelle oman bloginimen. Jekku taas on aina ollut blogissa Jekku tai Ukko tai Ukkeli, virallisesti Jekku. 

Muutettiin syyskuussa tähän meidän nykyiseen kotiin. Olen kotona Jekun kanssa ja Elpu on 16h/vk päiväkodissa. Puoliskoni taas nauttii työstään yleensä ilta tai yövuoroissa, joten koti on aika lailla minun valtakuntani. Ainakin siltä se joskus tuntuu, hyvässä ja pahassa.


Tässä heti alkuun luonnoksista on julkaisuun pääsemässä tuoreimmat raskauskuulumiset ja mulla on vähän kiire saada kaikki tämän vuoden kuukaudet niputettua kuvapostauksiksi. Olen nimittäin päässyt julkaisuissa toukokuuhun saakka ja tästä vuodesta loppuu pian päivät kesken. 

Tervetuloa mukaan seuraamaan meidän perheen kuulumisia, arkea ja juhlaa. Onnistumisia ja epäonnistumisia ja sitä rataa. Itsestä ainakin tuntuu että motivaatiota bloggaamiseen on taas paljon enemmän kuin pitkään aikaan ja innolla odotan mitä tästä vielä tulee!

Viimeiset juhlat Kaksplussalla #KPPIKKUJOULUT

*Kaupallinen yhteistyö #KPPIKKUJOULUT

Lauantaina kello soitti aivan liian aikaisin lauantaiksi. Nousin torkuttamatta ja lähdin suihkun kautta reippaana kohti rautatieasemaa jo ennen kahdeksaa. Junanvaihtoja oli kaksi ja matkan viimeisen pätkän nukuin junabussissa. Onnistuin myös pääsemään Lempäälän asemalta paikallisbussilla Ideaparkille, vaikka odotin ensin kymmenen minuuttia väärällä puolella tietä. Mukanani minulla oli suurin omistamani matkalaukku, jota en meinannut jaksaa nostaa junaan ja jota ystävälliset bussikuskit nostelivat puolestani. Laskin laukkuni sisältäneen 24 litraa voiteita.

Heti alkajaisiksi haettiin Neean ja Julian kanssa Ideaparkin infosta kulkukortti kokoustilaan, joka meille oli varattu ja saatin mukaamme opastaja. Matkalla yläkerran halki kuulimme, että Zonez by Särkänniemen sisäviihdekeskuksessa olisi ollut vuokrattavissa mm. karaoketila ihan vaan omalle porukalle. Harmi ettei tajuttu tuota pikkujouluja järjestäessämme! Yläkerrasta löytyy myös maailman suurin nallekarhu.


Meille varattu Kotka kokouskabinetti sopii 70 hengen kokouksiin ja se on järjestetty luokkamuotoon. Muutaman viimehetken perumisen takia meitä olikin niin vähän, että päätettiin hieman uudelleen järjestellä ainoastaan Kotkan peräseinällä olevaa sohvaryhmää. Samalla kokosimme Goodiebagit ja juomapöydän. Saatiin Juhlahumualta koristeiksi ja valokuvausrekvisiitaksi ruusukultaiset Lamee oviverhot ja ruusukultaiset kirjain ilmapallot, joista olisi muodostunut #KPPIKKUJOULUT. Harmi vain, että koristeet jumittuivat logistiikkakeskukseen vaikka asiakaspalvelijankin mielestä niiden olisi pitänyt olla ihan ajoissa perillä.

Kellon lähestyessä kolmea ensimmäiset blogikollegat alkoivat saapua paikalle ja siirryttiin Ideaparkin alakerrassa sijaitsevan Pirkanmaan tanssiopiston tiloihin, jonne loputkin saapuivat. Skipattiin alkumaljojen kilistelyt ja aloitettiin suoraan High Heels tunnilla. Mukaan piti ottaa omat korot, mutta muistin omani vasta matkalla asemalle. (Puhdistin myös korvakorut vartavasten pikkujouluihin ja ne olivat koko ajan laukkuni vieressä pyödällä... siihen unohtuivat nekin.)


Luulen, että lonkankoukistajat ja etureidet eivät ehkä olisi ihan näin jumissa, jos sukkien sijaan olisin muistanut tunnille asianmukaisen varustuksen. Toisaalta myös koroilla tanssineet tunsivat tanssitunnin jaloissaan seuraavana päivänä. Korkojen puute ei haitannut osallistumista ja opettajamme Manu Uimi veti tunnin energisesti selvästi tanssista nauttien ja innostaen meitäkin heittäytymään. 

High Heels tanssilajina on alkujaan Drag Queeneiltä, tanssilajissa korostetaan naisellisia piirteitä ja Manu opasti meitä nyt heittäytymään oikein minäkeskeisiksi diivoiksi. Tykkään tanssimisesta ja rytmitajuakin löytyy sen verran, että tarpeeksi monella kertauksella opin kyllä mielestäni sarjat hyvin. Mutta diivan lailla eläytyminen oli tällä kertaa minulle sitä mukavuusalueen rikkomista. Manu oli niin mukaansatempaava opettaja, että en tiedä kumpi oli tunnin päätteeksi enemmän kipeänä: jalat tanssimisesta vai vatsalihakset nauramisesta.


Tanssin jälkeen haettiin Neean kanssa tarjoilujen ruokaisaosa, jonka Lempäälän Ideaparkin Subway sponssasi meille Subi-tarjottimen ja kanasalaattien muodossa. Subitarjottimesta riittää kuudelletoista. Siinä on yhteensä 4 Subia, jotka on leikattu neljäksi 10cm pikkupantongiksi. Makuina meillä oli Kananrinta, Italian BMT, Kalkkuna ja Kinkku.


Pikkujouluihin sopivat juomat saatiin Olvilta. Päivän aktiivisen osuuden jälkeen raikkaat alkoholittomat jakoivat porukan kahteen. Health Lab rasberry & aloe vera Vitamin water maistui osalle, myös minulle todella herkullisena hiilihapottomana juomana. Hiilihapotettu Kevyt Olo Koivun mahla + minttu taas oli toisten mielestä paljon parempaa. Suosittelen vähintään testaamaan mahla + minttua, minusta se oli mielenkiintoinen makuelämys enkä ole vieläkään ihan varma mitä mieltä siitä olisin. Lisäksi muut pääsivät maistelemaan Olvin XMAS IPA ja Olvi Hi-Hop IPA oluita.


Ruokailun jälkeen meillä oli muutama arvonta. Ideaparkilta saatiin palkinnoksi Pentikin lahjakortti. Luin Living tarjosi ihanan hiuspyyhkeen ja lasten kylpyponchon. Ti-Ti Nallen koti on muuttanut Ideaparkkiin ja heiltä saatiin arvottavaksi perhelippu. Ballot.fi tarjosi lahjakortin, jonka voittanut Maria ehti lunastaa sen vielä ennen Tampereelle siirtymistä. Life tarjosi palkinnoksi pehmoisen pupun, jonka sisällä on lämmitettävä kauratyyny ja lisäksi jokaiseen bagiin Madaran testereitä kasvojen hoitoon.

Täytyy muuten mainita vielä erikseen Ideaparkin vartija/järjestyksenvalvoja. Poislähtiessä kerättiin kaikki juhlien ajaksi piilottamamme pahvilaatikot ostoskärryihin ja lähdin kysymään infosta, minne ne voisi viedä. Laatikoiden litistämistä varten sain infosta sakset lainaan ja lopulta vartija tuli vielä kaveriksi litistämään niitä ja info hoiti kierrätyksen. Asiakaspalvelu kohdillaan, etten sanoisi!


Ideaparkin sulkeuduttua siirryttiin Tampereen keskustaan Omena-hotelliin. Omenan huoneissa on parisänky ja kaksi lisävuodetta. Törmäsimmekin käytävällä muutamaan lapsiperheeseen. Lisävuoteet ovat kätevästi omassa sopessa huoneen toisella puolella. Kätevää jos lasten kanssa matkatessa haluaa saada perheen pienemmät omaan rauhaan nukkumaan aikaisemmin. Olipas huoneessa muuten varsin tutun näköinen mikrokin ( :D meidän vanha mikro oli samanlainen) ja sen kaverina myös minijääkaappi sekä vedenkeitin. Eväiden säilytys ja lämmitys mahdollisuuksien lisäksi huoneen vakiovarusteisiin kuuluu fööni ja seinään kiinnitetty pullonavavaaja. 

Omena-hotellin tavallinen check in on klo 16 ja check out klo 12. Aloitimme pikkujoiulut Ideaparkilla klo 15 ja itse menin sinne suoraan, mutta huonekaverini tuli hotellin kautta, joten otimme huoneeseemme lisäpalveluna aikaisemman sisäänkirjautumisen. Varauksen yhteydessä ostettavalla lisäpalvelulla on hintaa 10€ ja aikasemmalla check inillä huoneeseen pääsee jo klo 14. Tarjolla on myös myöhäinen check out, jolloin huoneen luovutus tapahtuu vasta klo 14, vastaavasti 10€:lla.


Osa joutui lähtemään juhlista aikaisemmin ja me kaikki Tampereelle jatkaneet mahduimme yhteen huoneeseen iltapalalle. Ehostautumisen jälkeen lähdettiin kurkistamaan Tampereen yöelämää tänävuonna avattuun Naimaan. Sekä Omppu, mäkkäri, että Naima olivat kaikki kätevästi saman kadun varrella ja vieläpä näköetäisyydellä toisistaan.

Ystävällinen poke ohjasi meidät pieneen aulaan, jossa oli lipunmyyjän tiski ja kaksi hissiä. Hieman jännitti kun sullouduimme kaikki samaan hissiin lopulta 7 päiseksi kutistuneen seurueemme kanssa. Hissit tulivat suoraan narikkaan, josta meidät ohjattiin meille varattuun pyötään. Heti ensimmäisenä pisti silmiin Naiman koko seinän ikkunat ja niistä aukeava näkymä suoraan Koskarin ja Keskutorin suuntaan. Naima tarjosi meille skumpat ja minä sain tuopillisen Spritea, jotka baarimikko toi meille pöytään. Ja pitihän sitä  tanssilattiallakin käydä vähän kokeilemassa, nyt vielä viimeistä kertaa näiden ihanien Kaksplussan verkoston naisten kanssa! 

Enpä nimittäin itsekään arvannut, kun lupauduin auttamaan järjestelyissä, että kesken kaiken päättäisinkin jättää Kaksplussan blogiverkoston ja kokeilla siipiäni uudessa osoitteessa!


Näistäkin juhlista saimme kotiin viemisiksi tällä kertaa varsin maltillisen painoiset Goodiebagit. Muumi kestokassit saatiin jälleen BlueHouse Oyltä. Meidän perheessä näissä kulkee milloin sade- tai toppavermeet reissuille, ja uimahallikassina nämä on mielestäni ihan ykköset! Kasasimme bagit kokoustilan sivupyödälle ja laitoimme niiden viereen  esille koko sisällön. Huomasin monen ilahtuneen isosti, kun pöydällä oli tuttuja Medi Softin pumppupaukkauksia. Uutena tuttavuutena Medi Softilta tuli käsidesi ja hoitavan pesuneesteen sijaan nyt olikin uusi Hasjusteeton hoitava pesuneste.

Dermosililta saatiin Leona sampoo ja hoitoaine, esite kertoo näiden kosteuttavan ja suojaavan hiuksia ulkoisilta rasituksilta ja lupaa myös helppoa kammattavuutta. Mielenkiintoni heräsi, kun luin sampoon sisältävän avokadoöljyä. Myös Lushilta kaikki saivat hemmottelua talveen kylpysulan ja -öljyn muodossa. Lisäksi oli kolmea erilaista isompaa tuotetta, joista minun bagissäni oli Respect Your Elders saippua.


Lapset olisivat heti halunneet päästä vaahtokylpyyn, kun huomasivat Lushin tuotteet, mutta tällä kertaa aion käyttää nämä itse vaikka en ihan kokonaan tuonne lasten ammeeseen mahdukaan. Tai ehkä säästän ne meidän 5v hääpäivää varten, jos vaikka vihdoin saataisiin aikaiseksi viettää hääpäivä ihan vaan kahdestaan puoliskoni kanssa....

Airamilta saatiin testattavaksi teräksiset ja kauniin sporttisesti muotoillut termosmukit. Sen on kehuttu kulkevan mukavasti ja vuotamatta myös hoitolaukussa vaikka väärinpäin. Tämä väite pitää testata ehdottomasti. Mulla kun ei tällä hetkellä ole kunnollista juomapulloa ollenkaan ja laukkuni on, noh, pieni kaaos... Söpöt karkkipussit tulivat Nami Tupalta. Rakkaussalmiakit ovat vuoden 2017 Salmiakki Finlandia-voittajat ja söpöstä possupussista löytyi Enkelin Eväspussin käsintehtyjä piparin makuisia karkkeja.

Kiitos kaikille yhteistyökumppaneille!