Täydellinen äitienpäivä

Ootko kokenut joskus äitienpäiväpettymyksen, vaikka et ehkä edes ole osannut kertoa millaisia järjestelyjä, lahjoja tai ajanvietettä toivoisit? Mullakin on ollut monta sellaista äitienpäivää, etten ole osannut edes kertoa mitä päivältä toivoisin, ja sitten pettynyt kun ei se vastannutkaan odotuksia - joita en edes itse tiennyt laittavani päivälle. Sitten tajusin lakata odottamasta mitään ja mulla on ollut jo monta täydellistä äitienpäivää! 

Tänä vuonna nukuttiin pitkään ja lähdettiin myöhässä lasten kanssa kirkkoon. Puoliskoni heräsi meidän tehdessä lähtöä ja mietti missä välissä avaan lahjat. Siihen totesin, että sitten kirkon jälkeen ennen kuin lähdetään syömään. Viimevuonna meillä oli ensimmäinen äitienpäivä, kun puoliskoni ei tehnyt enää viikonlopputöitä, joten aamupala sunnuntaina ei ole koskaan ollut osa mun äitienpäivää - eikä meidän isänpäivää. Isänpäivänä me herätettiin puoliskoni lauluilla ja lahjoilla vasta kirkon jälkeen ja hän sai nukkua yövuoron jälkeen puolenpäivän yli. 

Tiedän että olen joskus kokenut pahastikin äitienpäiväpettymyksiä, mutta nyt en edes osaa kuvailla sitä tunnetta, en enää muista sitä. 

Aikaisemmin ollaan vietetty äitenpäivä aina mummilassa, nyt kun lähes kaikilla on omat perheet, ollaan jo useamman kerran juhlittu mummin äitienpäivää lauantaina ja oma äitienpäivä sunnuntaina. Tänä vuonna tiesin, ettei me päästäisi lauantaina juhlimaan mummin kanssa, koska Jekulla oli pelipäivä Vuosaaressa. Niinpä sovittiin että vietetään äitienpäivää yhdessä sunnuntaina. Suunnitelma ehti vaihtua parikin kertaa, mutta päivä oli silti meidän näköinen.

Äitienpäivänä meillä oli sotkuinen koti ja myöhästyttiin kirkosta. Yleensä en ala kiistelemään lasten kanssa aamulla siitä kuka tulee mukaan ja kuka jää kotiin. Puoliskoni vuorotyövuosina oli helppoa vaan sanoa että kaikki lähtee niin isi saa nukkua. Äitienpäivänä herätin kaikki ja ilmoitin, että tänään on äitienpäivä minä saan päättää - kaikki tulee mukaan. Ja toisekseen, heidän helmipurkissa oli jo melkein kaikki helmet eli lastenluokan jälkeen olisi tiedossa jätskikestit ja Ässän synttäreiden muistaminen. 

Kotiin tullessa laulettiin lasten kanssa onnittelulaulu. Onko suomeksi mitään muuta kuin paljon onnea vaan? Avasin lasten kortit ja lahjat. Jekku oli tehnyt koulussa lahjan ja Ässä päiväkodissa. Tytöiltä sain kortit. Ässä on edelleen sitä mieltä, että hänen tekemät lahjat on hänen avaamisen jälkeen.

Kirppukin oli avannut oman korttinsa jo perjantaina. Melkein kysyin että haluaako hän viedä sen kaverilleen synttärikorttina, kunnes tajusin katsoa sinne missä kirjekuori oli ollut. Kirpun kortin mukana oli kirje johon lapsi oli vastannut faktoja äidistä. Minä olen muuten neljävuotias Kirpun mielestä. :D 

Lahjomisten jälkeen katsottiin elokuva ja herkuteltiin kevyesti leffaeväillä, oikeasti kevyesti. Jekun kaveri tuli meille hetkeksi leikkimään tai pelaamaan varmaan oikeasti. Ja kerkesin ottaa vielä päiväunet kuola poskella, ennen kuin lähdimme syömään. 

Oltiin niin ajoissa, että ei edes uskallettu mennä ravintolaan sisään. Käytiin sitten tien toisella puolella ostamassa kukka mummille. Tuosta kukkakauppareissusta voisi kirjoittaa melkein oman postauksen. Ässä sai myyjältä lempinimekseen Euro.

Mentiin yhtäaikaa ravintolaan Puoliskoni siskon kanssa mikä oli kovin  hämmentävää, että me oltiin yhdessä ensimmäiset paikalla. Syötiin hyvin ja käytiin kahvilla. Ja päivän päätteeksi sain jalkaani uudet kengät ja syliini ruusupuskan. Ei siis ei kimppua, vaan tuollaisen ruukkuruusun. Kestääköhän se, jos sen istuttaisi ulos? Saman kysymyksen esitti myös mummi, onko meidän antama kukka ulko- vai sisäkasvi, ja ei kyllä ole mitään hajua, ei taidettu edes kysyä. 

Kuvat äitienpäivä asusta otettiin Nupun kanssa eilen, kun äitienpäivän ryhmäselfien lisäksi kamerasta löytyi vaan pimeät peiliselfiet :D 

Kevään synttärit

Juhlittiin huhtikuun alussa meidän maaliskuisen ja huhtikuisen synttäreitä. Kirppu täytti kaksi maaliskuun puolivälin aikaan ja Ässä täyttää viisi parin viikon päästä. Meillä nyt on muutenkin jo perinteenä juhlia tuplasynttäreitä, ja niin kauan kuin lapset ovat tähän tyytyväisiä, tällä mennään. Pääsevät myös pitkänmatkan sukulaiset helpommalla. 

Ässä halusi kutsua muutamia päiäväkotikavereita ja onneksi yksi pääsi, vaikka kutsuttiin tosi viime tingassa. Kirpullekin kutsuttiin yksi kaveri. Sattumaa vai tarkoitusta, Kirpun päiväkotiryhmässä on lapsi jonka perhe tuli meille ensin tutuksi Jekun koulu- ja joukkuekaverin kautta ja kun tytötkin oikeasti ovat keskenään päiväkodissa kutsuttiin uusi ystäväperhe juhliin.

Näitä kavereita lukuunottamatta vieraslistalla oli vain sukulaisia. Kirpun ollessa puoliskoni puolelta serkuksista neljästoista riittää synttäreillä aina leikkikavereita, vaikka osa kavereista tai serkuistakaan ei pääsisi paikalle. Ilahdutti valtavasti, että minun Mummo ja Pappa pääsivät äidin kyydillä tänne, ensimmäistä kertaa tähän kotiin ja Ässän kummitäti toi tullessaan myös minun isotädin miehensä kanssa. Tai toisin päin, mutta musta on ihanaa, että Mummon sisko on meille kuin toinen mummo ja että pikkuserkkuni kanssa ollaan oltu tekemisissä enemmän ja vähemmän lapsuudesta saakka ja nyt vähän enemmän, kun hän on myös Ässän kummitäti. 

Yritettiin päästä mahdollisimman vähillä synttärijärjestelyillä ja tarkalla budjetilla. Niinpä kakkuresepti on tuttu viime vuodelta. Tämä oli jo kolmas kerta kun tehtiin Kinuskikissan Monsterikakku. Ja vasta jälkikäteen tajusin, kuinka helppo tästä olisi tehdä gluteeniton versio.

Vaniljamassan käyttö ei vieläkään ollut ihan helppoa. Arvatkaa missä vaiheessa kakkuja minulle kerrottin, että massaa kuuluu lämmittää ennen kaulintaa... 

Munatonta kääretorttua en ole vielä keksinyt, mutta periaatteessa jos senkin keksisi, voisi testata miten kasvivalmisteet toimisivat mousseen ja saisiko tästä myös Nupulle allergiaystävällisen version. Yritin myös etsiä vegaanista & gluteeniton leivosta myös kaupan henkilökunta auttoi, mutta en saanut kahta kärpästä yhdellä iskulla - leipää olisi ollut. Tällä kertaa gluteeniton vieraamme sai suklaamuffinsit ja Nupulle ostin pussillisen vegaanisia pakastepullia. Lopulta lapset söi pullat iltapalalla. 

Kuten niin monesti, synttäreillä jää kuvat ottamatta. Mutta kerkesinpäs ottamaan kuvat kuitenkin aivan mahtavista kakkukynttilöistä jotka eivät todellakaan sopineet ennalta itselleni määritteltyyn juhlabudjettiin, mutta en voinut niitä vastustaakaan.

Kultaiset isot 2 ja 5 ilmapallot on vielä tallessa, yksi vitonen pitäisi pyöriä myös jossain pakettissaan vielä. Kirppu kuulema puri ensimmäinen jo ennen synttäreitä puhalletun vitosen puhki, joten puoliskoni osti niitä varalta kaksi lisää.

Ässä oli erittäin onnellinen saamistaan lahjoista, minä taas en yhtään tiedä mitä keneltäkin tuli ja luotan, että Dumbo pehmo oli lahja Kirpulle, kun ei kukaan vieraistakaan ole sen perään kysellyt. 

Heti kun Ässän synttärilahjaksi saadut vaatteet kuivuvat pesun jäljiltä otan molemmista vielä synttärikuvatkin. Jotenkin unohdin ihan täysin ottaa Kirpun 2v kuvat maaliskuussa. Onneksi taaperot eivät kasva yhtä paljon kuukaudessa kuin vauvat.

Seuraavat meidän perheen synttärit juhlitaan kesällä.

Tampereen teatterin Anastasia musikaali

Olipahan muuten show! Kannatti käydä katsomassa. Esityksen jälkeen vessoille jonottaessa käytävässä istui mies, joka kysyi oltiinko äskeisessä näytöksessä ja mitä siitä pidimme. Selvisi, että hän oli muusikko. 

Teatteri seurueeseemme kuului jälleen mummu sekä Tampereelta lapsuuden ystäväperhe. Eli mummoa ja siskoani lukuunottamatta sama porukka, kuin tammikuussa oli Jyväskylässä katsomassa Lumikuningatarta. 

Joskus käytiin tällä porukalla useamminkin (lue: säännöllisemmin) teatterissa, mutta nyt oli ainakin kymmenen vuoden tauko. Kun Nuppu sitten pääsi vuosi sitten koulun kanssa teatteriin ja oli tykännytkin tajusin, että mehän voitaisiin alkaa miettiä teatterireissuja enemmänkin. Nyt meillä on saldona enemmän teatteria kuin elokuvia elokuvateatterissa. 

Instagram tarjoili minulle Anastasian mainosta jo joskus loppuvuodesta ja laitoin heti äidille viestin. Samaan aikaan törmäsin myös Isyyspakkaus blogin postaukseen musikaalista ja kävinkin sieltä kysymässä mitä mieltä lapsi oli ollut, kun halusin ottaa 8 vuotiaan Nupun mukaan. 

Valmistauduttiin musikaalin niinkin perusteellisesti, että katsottiin elokuva ja sen jälkeen kysyin haluaisiko Nuppu nähdä tämän myös teatterissa. Tampereen teatterin musikaali siis mukailee yhtä minun kaikkien aikojen lempielokuvaa, josta pidän edelleen. Pienenä lauloin elokuvan lauluja serkulleni, jota ei ehkä olisi kiinnostanut olla esitykseni ainoa yleisö. 

Musikaalin lauluja en laulanut mukana, en olisi osannutkaan. Mutta sen enempää en halua kertoa juonesta tai lauluista. Isyyspakkauksen postauksessa on kaikki oleellinen kerrottu ja itse en osaa olla jaarittelematta. Juonipaljastusten kannalta siis parempi etten sano enempää. Laulut kyllä paljastivat myös yhden näyttelijän! Minä en tunnista näyttelijöitä juuri lainkaan, mutta nyt Dimitrin laulaessa yhdistin lauluäänen Frozeniin ja kyllä vaan, pienen googlauksen kautta vahvistui, että ääni oli tuttu Frozen 2 elokuvasta.

Meillä oli paikat parven takarivissä, saatin naulakoilta Nupulle istuintyyny ja sen kanssa oltiin jo tosi korkealla, mutta näkymät oli hyvät! Väliaikatarjoilut pöytiin oli myyty loppuun ennakkoon, mutta saatiinkin sitten paikanpäällä ostettua, kun pöytiin oli tullut peruutuksia. 

Musikaalin toteutus oli aivan upea. Lavasteet, puvustus, se miten valoja ja kuvia käytettiin lavastuksissa. Yksi elokuvan lempikohtauksista on kun Anja kävelee linnassa, puhaltaa pölyjä hopealautaselta ja alkaa laulaa "....haamut menneisyydestään kun tanssii muistoissain...." ja tauluista lennähtää haamut tanssimaan suureen saliin. Kyllä tämäkin kohtaus on onnistuttu tuomaan teatterin lavalle ja se oli kyllä mun lemppari hetkiä myös musikaalissa.

Vessajonossa totesin, että musta olisi pitänyt tulla näyttelijä. Olen jo pidempään haaveillut lastenohjelmien duppaamisesta ja äänikirjojen lukemisesta. Mutta olisko se mun juttu sittenkin teatterissa? 

Sen enempää miettimättä vastasin muusikolle, että jos ei asuttaisi niin kaukana, niin tulisin katsomaan uudestaan. Oli tosi hyvä! Tiedän myös, että toiselle kierrokselle haluaisin mukaani isoäidin, koska isoäiti on Anastasian minulle esitellyt. Harmi että musikaali näytti olevan aikalailla loppuunmyyty koko keväältä. En tosin ihmettele lainkaan, että miksi. Tykkäsin kovasti! 

Meidän 10. joulu: ensimmäistä kertaa kotona

Nyt yllätyin täysin itsekin! Vuosipäiviä siitä kauanko ollaan oltu yhdessä, kihlapäivä, hääpäivä jne, niissä nyt melkein pysyy perässä. Vaikka tuntuukin aika uskomattomalta sanoa, että tiistaina oli meidän 8. Hääpäivä, niin enpä ole ajatellut, että nyt vietettiin puoliskoni kanssa joulua jo kymmenettä kertaa! Tai no ei me kyllä oikein vietetty tätä kymmenettä joulua... 

Ensimmäiset pari joulua vietettiin töissä ja aattona puoliskoni perheen kanssa, yökylä, jouluruoka, joulusauna, singstar ja lahjoja. Niistä on koottu viimeiset 9 joulua. Ei olla kertaakaan vietetty jouluaattoa Jyväskylässä minun vanhempien luona. Mutta se on ollut ihan järkisyistä: olin kaksi ensimmäistä joulua vuorotöissä, mentiin sitten joulun jälkeen, kun oli enemmän kuin yhden päivän vapaa. 

Lasten synnyttyä ajattelin, että aletaan viettää jouluja vuorotellen täällä mummilassa ja mummulassa Jyväskylässä sitten, kun lapsilla on serkkuja myös minun puolelta. Noh, puoliskoni aloitti vuorotyön, isosiskoni on matkustellut ympäri maailmaa ja pikkusisko asuu Rovaniemellä. Eli toisin sanoen, Jyväskylässä ei ole ollut "ketään", kun taas puoliskoni perheen kanssa meitä on pienimpänäkin jouluna ollut kymmenen. 

Ollaan me silti joka vuosi vietetty joulua myös Jyväskylässä. Joulukuusen alta löytyy lahjoja lapsille ja vähintään konvehteja aikuisille. Ruokapöydästä löytyy kaikki jouluherkut ja sunnuntaina kirkon jälkeen syödään lipeäkalaa. (saakohan sitä muuten raskaana syödä, pitääpä tarkistaa.) Reissuaikataulua ollaan suunniteltu puoliskoni työvuorojen mukaan ja koitettu ajoittaa myös niin että siskotkin olisivat Jyväskylässä. Yleisin jako on ollut joulu täällä ja uusivuosi Jyväskylässä. Tai sitten heti tammikuun ensimmäisellä viikolla Jyväskylään lasten kanssa junalla ja puoliskoni on tullut sitten töiltä ehtiessään perässä autolla.  

Mutta siis tänä vuonna meidän 10. yhteinen joulu vietettiin ensimmäistä kertaa koskaan ihan vaan meidän omalla 5 hengen perheellä kotona.

Koska minulla on päivätyö, ei pystytty hyödyntämään puoliskoni arkivapaita kuusen hakua ja joululahjaostoksia varten. Ja sitten tapahtuipa viikkoa ennen joulua, että perheeseemme rantautui vatsatauti. Joten jouluviikolla minä sitten olin kotona parannellen itseäni ja toipilaita lapsia. 

Puoliskoni haki joulukuusen 21.päivä töistä kotiin tullessaan ja sitä alettiin heti koristelemaan. Jouluostoksille rohjettiin 23.päivä ja suunnitelma lasten lahjoista piti aika hyvin! Vaikka Jekulle jäi yksi ehkä jopa tärkein lahja löytämättä. Hän siis kyllä saa sen, mutta se nyt myöhästyi. Löydettiin kuitenkin upeat foliopallot ja pitihän sellaiset ostaa lapsille jouluiloa tuomaan. Tosin niistä ei ole yhtään kuvaa. 

Aaton aattona lahjottiin lapset katsomaan ohjelmaa poikien huoneeseen paketoinnin ajaksi ja luvattiin, että saavat avata kaksi pakettia heti. Oltiinhan me kuitenkin aattona lähdössä mummille ja papsulle ja sinne mukaan saisi sitten ottaa yhden lahjan. Näin heillä olisi vähän enemmän aikaa iloita lahjoistaan heti. 

Tässä vaiheessa keskeneräistä kuusta katsoessani meinasi alkaa pieni jouluahdistus ja ärsytys, mutta paketoinnin jälkeen koristeltiin kuusi uudelleen valoineen ja nauhoineen, laitettiin tähti latvaan ja paketit kuusen alle. Kun lapset saivat avata pari pakettiaan, oli heidän riemunsa täydellinen palkka paketoinnista. 

Jouluaaton suunnitelma oli sama kuin viime vuonna: avataan lahjat aamulla kotona, syödään aamupala ja vaihdetaan jouluun juhlaisammat vaatteet. Ensimmäistä kertaa koskaan olin valinnut lasten ja omat vaatteet etukäteen. Ostin pojille samisteluhousut ja Nupulle samanlaisen tumman punaisen taskutunikan kuin itsellänikin on. 

Lapset siis ehtivät herätä ja ehdittiin jutella että otetaanko sittenkin mummilaan mukaan avaamaton paketti, samalla pohtien että ne parhaat lelulahjat avattiin jo illalla ja todettiin että ottakoot muut lahjan tai pari, me pysytään suunnitelmassa ja yksi avattu lahja lähtee mukaan.

Ja sen kerran, kun kaikki on näin hyvin mietitty ja sovittu ja odotetaan papsun kinkkua ja joulusaunaa, niin lahjakeskustelun päätteeksi kuulen ne lemppari sanat mitä koko perheen oireettomien neljän päivän jälkeen jokainen haluaa kuulla: "mulla on aika paha olo."

Ja niin me vietimme aattoa sitten kotona. Lähdin heti kiireesti kauppaan ostamaan riisipuurotarvikkeet ja jotakin ruokaa pariksi päiväksi, oltiinhan suunniteltu herkuttelevamme mummin ja papsun luona joulukinkulla sekä aattona että joulupäivänä.

Menihän se joulu näinkin. Saatiin leivottua piparit ja joulutortut ja kaikki syötiinkin ennätys nopeasti. Torttukasasta en ehtinyt ottaa yhtään kuvaa ja no pipareista en sitten edes yrittänyt. Meidän aattoöiset piparitalkoot ei aivan menneet minun  väsymystasoa huomioiden, mutta lapsilla oli kivaa ja kaikki piparit syötiin. 

Aattona en käynyt katsomassa oliko naapuri lämmittänyt taloyhtiön saunaa, mutta lauantaina saunottiin sitten lasten kanssa omalla saunavuorollamme pitkän kaavan mukaan, joulusaunahengessä. Havahduin myös ajatukseen että joulusaunassa lämmitellään ja rentoudutaan, rauhoitutaan jouluun, mutta se oikea hemmottelu ja vanhan pois peseminen uuden alkaessa kuuluu kyllä ehdottomasti tuonne vuoden vaihteeseen 1.1. aamusaunaan. Sellaista ei tosin ole tarjolla kotona, vaan yleensä Jyväskylässä.

Ei ollut suurta perhejoulua, mutta saatiin sitten levätä oikein rennosti elokuvia katsellessa. Kyllä silti tulevalta joululta toivoisin mieluummin sitä perinteistä perhejoulua, tai no ihan sama suurella perheellä vai omalla perheellä, mutta kunhan kellään ei olisi mahatautia. :D 

2+5+7 = Lasten synttärijuhlat!

Heinäkuun kuvia karsiessa ja kohokohtia uudelleen lukiessani, päätin leikata erilleen yhden 

• kohokohdan, jolle kirjoitin useamman 
• alapalleron,
• koska olikin paljon kerrottavaa

Meillä oli heinäkuussa ensimmäistä kertaa aivan oikeat lastenjuhlat ja kaikki meni tosi hyvin! 

Vieraslistalla oli tottakai puoliskoni sisarukset, lasten serkut ja isovanhemmat. Koska oltiin juuri heinäkuun alussa oltu viikko Jyväskylässä ja heinäkuun viimeiseksi viikoksi oltiin menossa Raumalle vanhempieni kanssa, he skippasivat tällä kertaa yhden reissun meille ja juhlittiin sitten pölläkarissa.

Onneksi kerkesin parin äidin kanssa vaihtaa numeroita kesän alussa, niin Jekkukin sai kutsuttua kavereita synttäreille. Eskarilla oli oma suljettu IG heinäkuun loppuun asti, minkä seuraajista etsin Nupun kanssa tuttuja äitejä ja sitä kautta saatiin kutsuttua eskarikavereita ja heidän pikkusisaruksia, jos olivat poikien ryhmistä. Reilusta 10 kutsutusta kaverista osa oli sen verran pieniä, että toivotettiin myös kaikki vanhemmat tervetulleiksi, ei heitä kuitenkaan ollut kuin 3. Oletetuista reilusta 10 meidän perheen aikuisesta paikalla oli myös vain 3. 

Juhlat alkoivat klo 16 ja lapset ehtivät toivottaa vieraat tervetulleiksi ja availla lahjat samalla, kun me nostettiin tarjottavia esiin. Pikaisen uudelleen arvioinnin jälkeen vaihdettiin kakut takaisin kylmään, otettiin esille jälleen luotettavat mäkkärin juustot (ja parit tavis hampparit pelkällä ketsupilla) ja aloitettiin syömällä "ruoka".

Aikuisille oli muutakin suolaista kuin hamppareita - haluaisin väittää, että tarjoilu oli about sama kuin Ässän ristiäisissä: savulohta ja perunasalaattia, mutta niistä ei ole kuvaa muistini tueksi. Joten en ole lainkaan varma. Muistan kyllä itse syöneeni hyvin synttäreillä. Hampparit tilattiin taas etukäteen ja puoliskoni haki ne töistä kotiin tullessaan.

Syötyään lapset keksivät itsenäisesti hyvät leikit ja vaihdettiin kattausta. Synttärilaulut laulettiin kakkujonossa ja unohtuneet kynttilät perusteltiin koronalla - "ettei kukaan sylje kakkuun puhaltaessaan". Meni kaikille läpi. Tänä vuonna kakutkin onnistuivat tosi hyvin! Myös se maidoton ja munaton kakku oli ensimmäistä kertaa nätti!

Meille on muodostunut selkeä työnjako synttärikakkuihin: minä teen munattoman ja maidottoman kakun Nupulle ja puoliskoni etsii sitten kivoja reseptejä isoa kakkua varten. Nyt tosin oikeasti munaton ja maidoton kakku onnistui niin hyvin, että Nupun kakkupalan jälkeen kysyttiin lapsilta kumpaa kakkua haluavat. Aikaisemminhan Nupun kakkua ei ole oikein edes kehdannut tarjota muille.

Edelleen käytin jo ehkä kolmatta kertaa Suklaapossun kakkupohjareseptiä ja samoin Annin uunissa suklaamoussereseptiä. Ainoa muutos oli kaakaojauheen lisäys kakkupohjaan ja tuoreet mansikat kakun väliin ja pinnalle. Eli toisin sanoen ladoin mansikat kelmutetun irtopohjavuoan pohjalle ja aloin kerrostaa moussea ja kakkupohjia niiden päälle.

Nyt en enää muista mistä puoliskoni löysi reseptinsä, mutta pääsin tekemään elämäni ensimmäistä kertaa hilloa sitä varten! Tein hillon valmiiksi puoliskoni ollessa töissä, jotta hän pääsi sitten heti kotiin tultuaan tekemään pohjan ja muut vaiheet ja hillo ehti jäähtyä kunnolla. Täytteeksi tuli siis mansikka-raparperihillo ja jotakin raikkaan sitruunaista, jos oikein muistan. 

Kakkujen syönnin jälkeen täytettiin ilmapallot vedellä ja mentiin ulos leikkimään siihen saakka, että viimeisetkin vieraat oli haettu kotiin. Ässälläkin oli oma kaveri päiväkodista vieraana ja heidän kanssa puhalleltiin saippuakuplia ja yritettiin pysyä poissa isompien jaloista ja vesi-ilmapallojen tieltä.

Saas nähdä joko ensi keväänä päästäisiin viettäämään Ässän synttärit jo huhtikuussa, nyt koronarajoitukset oli keväällä (sekä 2020 että 2021) juuri sen verran tiukemmat, että huhtikuussa kutsuttiin ainoastaan Ässän kummi ja isotätini käymään 2v kakulla. Ja nähtäväksi jää myös haluaako Nuppu nyt koululaisena juhlia omat synttärit erikseen, vai vieläkö päästään yksillä juhlilla kesässä... 

Minäkin sain joululahjoja!

Meidän joulu oli ihanan tavallinen ja perinteinen. Myöskin siinä mielessä, että omat lahjani paljastuivat taas ennen aattoa. Muistan erään joulun, kun puoliskoni oli ostanut minulle The Body Shopin kasvojenhoito setin ja suorastaan vaati minua avaamaan sen heti kotiin tultuaan. Lahja oli mieleinen, vaikka hän oli sitä vähän epäillyt.

Tänä jouluna en odottanut kuin yhtä lahjaa. Se tai nekin käytiin ostamassa yhdessä, kun oltiin etsimässä lasten joululahjoja. Ostettiin minulle korkokengät! Eikä mitkä tahansi korkkarit, vaan palkintokorkkarit! Laitoin elokuussa alkaneelle Mary Kay seminaarivuodelle aika ison tavoitteen ja kävin jo syksyllä sovittamassa näitä kenkiä. Niiden piti olla palkinto itselleni, kun minusta tulisi Senior Konsultti.

No ei minusta vielä ole tullut Senioria ja oikeastaan minulla vähän niinkuin loppui usko itseeni, joten vaihdoin palkintooni tehtävän työn. Meidän kouluttuja järjesti meille konsulteille joulukalenterin ja ensimmäisen luukun tehtävänä oli tehdä joulukalenterin suhteen tavoite ja päättää palkinto. Päätin että nämä korkkarit olisi mun palkinto suoritetuista 24 luukusta. Ostettiin kengät jo jouluviikon maanantaina, kun olin suorittanut kaikki hurjat 21 tehtäväluukkua. Loputkin kolme tehtävää tuli täyteen onneksi. 

Sain puoliskoltani myös täysin yllätyksenä toisen lahjan. Valitettavasti, tutkin uteliaisuuttani mitä hän oli saanut työpaikaltaan perinteisestä joulukassista ja sieltä löytyi myös aika iso kauniisti paketoitu lahja. Hän siinä ihmetteli miksi kaivelen hänen lahjakassia paketti käsissäni. Se olikin minulle ja puoliskoni halusi minun avaavan sen taas heti, enkä minä tietenkään uteliaana kieltäytynyt.

Paketista löytyi ihana kaulakoru ja kun luin vielä korun kuvauksen se oli aika täydellinen. Puoliskoni ei ollut itse lukenut sitä tuotekorttia lainkaan, mikä on aika hauska sattuma. Miten hän olikin valinnut juuri tämän korun ja sitten sen kuvaus oli juuri tuo. Hän sanoi tämän olevan myös hääpäivälahja, koska hänellä oli työvuoro sille päivälle. 

Korun saatekortissa lukee:

Kuljetaan käsikkäinen yhteinen tie

Riemulla eteenpäin elämä vie

suunnittelija: Eelis Aleksi

Lisäksi minulla oli yksi paketti kuusen alla melkein aattoon saakka. Sitä en avannut itse, koska tiesin mitä siellä oli. Mutta Ässä kokeili avata sitä vähän - useamman kerran. Sieltä paljastui minun toivomani seinäkalenteri, 4 suklaa levyä ja uudet puuvärit.

Me ollaan nyt useampana vuonna saatu äidiltä ja isiltä joululahjaksi kalenterit ja muistan miten äiti ja isi paketoivat myös toisilleen kalenterin uudet lehdet. Siksi on aika hauskaa, että nyt aikuisina he ovat ostaneet meillekin kalenterit joululahjaksi. Mutta kalentereista olikin jo puhetta vuoden ensimmäisessä postauksessa.

Lahjat on varmaan yksi minun rakkaudenkielistä. En yleensä osaa ostaa itselleni mitään, jos en oikeasti tarvitse ja sittenkin vasta kun on ihan pakko. Mutta osaan kyllä kertoa toiveitani ääneen.

Mikä on sun mielestä paras lahja antaa tai saada? :) 

Sattumalta värikoodatut ristiäisasut

Me juhlittiin heinäkuun viimeisenä lauantaina vauvan ristiäisiä ja sattumalta saatiin ensimmäistä kertaa mätsättyä koko perhe samalle värikoodille. Onneksi kartanon emäntä suostutteli puoliskoni perhekuvaan ja meidät ikuistettiin juhlapaikkanamme olleen Kartano Villa Ruthsin terassilla.

Kaikki alkoi siitä, että Puoliskoni piti ostaa itselleen uudet puvunhousut. Oli jo aikakin, hänellä kun oli ainoastaan meidän häihin ostettu puku ja siitä on tullut viidessä vuodessa ihan liian iso. Minulla taas oli instagramyhteistyön neuvottelut kesken mekosta, jonka toivoin saavani ristiäisiksi.

Siitä se ajatus sitten lähti, kun yllätyksekseni puoliskoni tuli kaupasta kotiin sinisten housujen kanssa ja  minun oli helppo valita sinisen ja mustan mekon väliltä.

Lasten vaatteet löytyikin jo kaapeista

Ajattelin pukea Jekulle sortsit ja valkoisen kauluspaidan. Alun perin olisin laittanut sellaiset hiekan väriset joissa on oikein takataskut ja nappi ja vetoketjukiinnitys, mutta sinisiäkin shortseja on peräti kolmet joista valitsin ihan vaan yksiväriset tuollaista vähän kevyempää kangasta olevat. Kylmän kelin sattuessa olisin pukenut hänelle mummin ja papan antamat uudet farkut, mutta ristiäispäivä oli oikein kaunis ja melkein kuuma.

Nupulla taas on sininen farkkumekko ja valkoinen siniraidallinen pitsimekko sekä sinisävyinen frozen juhlamekko, joten valinnan varaa olisi ollut. Suurin kysymys olisi minkä niistä hän valitsisi. Jekun farkkujen kanssa samassa paketissa oli jokaiselle lapselle jotakin ja mummin ja papan antama perhosmekko sattui nyt värikoodiin kuin nenä päähän. Nuppu myös ihastui mekkoon heti ja oli aika pettynyt joutuessaan odottamaan useamman päivän ennen kuin sai vihdoin pukea sen ristiäisiin.

Vauvalle taas kaivoin seuraavan koon kassista kauluspaidan ja aluksi meinasin pukea hänelle vihreät housut. Koska hän oli päivänsankari, ei olisi haitannut vaikka hän erottuisi joukosta. Sattumalta taas, vauvakin saatiin sulautumaan värikoodiin, kun 62 vaatteiden joukosta löytyi kahdet siniset farkut, joista valittiin pillimalliset.

Suunnitteletteko te koko perheen yhteisiä asukokonaisuuksia juhliin tai arkeenkin? :)

Joulun parhaat hetket

Joulu alkoi tietenkin enemmän ja vähemmän heti joulukuun vaihtuessa ja osana lasten joulukalentereita tehtiin joitakin jouluvalmisteluja kotiinkin. Joulukuusi on edelleen paikoillaan, ripustin pudonneet pallotkin äsken takaisin. Eiköhän palata hyvillä mielin joulukuun alkuun, sitä paitsi tammikuutakin on vielä reilusti jäljellä.

ENNEN JOULUA 

Päästiin lasten kanssa yllättäen mummin ja papan kyydissä Jyväskylään. Yleensä käydään aina uimassa, mutta tällä kertaa ei sännättykään kiireellä kohti kylpylää, vaan syötiin rauhassa. Ruoan jälkeen Elpu pääsi vaarin kanssa kaivamaan joulukuusta autotallista. 

Kun itse havahduin alakerrasta päiväunilta (öhöm lähempänä ilta yhdeksää..) olivatkin lapset ja vaari koristelleet jo koko kuusen tunnelmallisesti otsalamppujen valossa. Reissun kohokohta oli seuraava päivä, joka vietettiin isosiskoni kanssa meidän mummolassa. Käveltiin sinne n. 3km ilman rattaita ja lapset jaksoivat mukana yllättävän hienosti!

Nuorilla naisilla oli joulukarkkientekoa perjantai-illantoiminnassa ja sinne kutsuttiin myös kaikki muutkin seurakunnan sisaret. Niin myös minä kävin lasten kanssa tekemässä suklaaporot ja maistelemassa riisimurosuklaakarkkeja, jotka olivat muuten Jekun herkkua.

Käytiin Elpun päiväkodin joulujuhlassa. Saaliikseni sain kameraan salamalla otettuja kiiltäväsilmäisiä tai punasilmäisiä ja tärähtäneitä, mutta iloisia tonttuja ja lumiukkoja. Jekkua koitettiin viihdyttää katsomossa rusinoilla.

Avattiin luistelukausi eräs sunnuntai-iltapäivä ja lasten riemu oli aika huikea, kun paria päivää myöhemmin joulukalentereihin tonttu oli vienyt kuvan luistimista ja pari pientä karkkia. "Mennäänkö me tänäänkin luistelmaa?", suoraan Elpun päiväkotipäivän jälkeen.

Joulukalentereista löytyneet piparimuotit pääsivät myös käyttöön sinä samana päivänä, kun ystävä tuli meille leipomiskaveriksi. Tein pitkästä aikaa piparitalon ja se oli myös meidän lasten ensimmäinen. Elpu sai koristella toisen puolen katosta ja lupasin hänelle myös sivuseinät. Loput koristelu karkit vain katosivat parempiin suihin ennen sitä. Ensi jouluksi sitten uudestaa, jospa vaikka tehtäisiin piparitalon pihalle ne kuuset ja ihmisetkin. Nyt meinasi unohtua koko piha.

Ehdittiinpä me leipoa perinteiset joulutortut Jekun kummitädin kanssa vielä ennen jouluaattoa. Tämä oli jo kolmas vuosi peräkkäin.

JOULULOMALLA

Jouluaatto ja joulunpyhät vietettiin perinteisesti mummin ja papan luona  täällä. Olihan siinä porukkaa, kun kaikki 9 serkusta olivat koolla. Elpu on saavuttanut jo isonlapsen tittelin ja pääsi isompiensa kanssa yläkertaan pelaamaan rauhassa, kun Jekku taas saa vielä leikkiä omia leikkejään pienempien serkkujen kanssa aikuisten valvovan silmän alla.Tässä porukassa riittää kavereita kaikille.

Enpä muista koska viimeksi olisi kaivettu SingStarit esille, mutta nyt ääneen pääsivät kaikki halukkaat. Tämän joululoman jälkeen jopa Jekku osaa laulaa tärkeimmät kohdat Robinin Puuttuvasta palasesta

Vielä ennen vuoden vaihdetta matkustin lasten kanssa junalla Jyväskylään. Varauduin siihen, että matka saattaa olla pientä kaaosta ilman leikkivaunua, mutta selvittiin aika hienosti ja löydettiin Pendolinosta oma soppi jaloitteluun muita matkustajia häiritsemättä. Ja oli matkassa mukana hippunen hyvää onneakin.

Joululomalla mentiin tietenkin uimaan kylpylään.  Tehtiin samalla ennätys lähdössä, vaikka ei ehditykään kotiin ennen nukkuma-aikaa, uintiaikamme päättyi ennen nukkuma-aikaa. Perinteisestihän ollaan menty uimaan aina niin, että uintiaikamme päättyy lähellä sulkemisaikaa. Eli ollaan menty uimaan iltapala-aikaan.

Vuodenviimeisenä päivänä käytiin kaupungilla pyörimässä siskojeni ja lasten kanssa. Lapsille päivän kohokohta taisi olla mehujäät. Jekku nukahti rattaisiin jo matkalla autolle, ja autosta kannettiin molemmat suoraan sänkyyn. Kello oli tässä kohtaa suunnilleen kuusi. Kotiin tullessaan vaari ihmetteli miksi on niin rauhallista.

Parin tunnin päiväunien jälkeen arvaatte varmaan, että sankarimme jaksoivat hienosti hereillä ja odottivat innolla keskiyötä ja ilotulituksia.  Ennen myöhäistä illallista lapset  kävivät vaarin kanssa laittamassa ulkotulen ja kynttilät lyhtyihin. Ruoan jälkeen puettiin ripeästi päälle. Meidän ja vaarin lisäksi myös isosiskoni lähti katsomaan raketteja.

Uusi vuosi alkoi lumileikeillä ja lumiukon paisuessa lumilinnaksi ja lumilyhdyiksi, näette syyn miksi uudenvuoden aamusauna ei ihan toteutunutkaan aamupäivällä. Ennen kotimatkaa, lomaan mahtui vielä lisää lumileikkejä, pulkkailua ja luistelua. 

Joululoma muuten alkoi ja päättyi ristiäisiin. Nyt meillä on itseasiassa takana vasta ensimmäinen kokonainen viikko ilman reissaamista. Arki on kivaa kotona, mutta puoliskoni suunnittelee jo seuraavaa reissua, että katsotaan ollaanko mekin reissaamassa taas mummun ja vaarin luo samalla. Vieläköhän siellä on lumilinna pystyssä ja jäälyhdyt ehjinä. Lumiukon piposta puhumattakaan.