Haaveissa kolmipäiväinen työviikko

Näin, kun ei ole vielä edes kesälomat alkaneet, on hyvä jo miettiä tulevaa syksyä. Sain nimittäin puhelun päiväkodista, jossa ihan vaan nyt sovittiin, että Kirppu aloittaa päiväkodin 1.8.2023. Hänhän on ollut siellä listalla jo helmikuusta asti. Ja nyt olen varannut elokuulle Ässän ja Kirpun hoitovuorot.

Ensimmäinen päivä on tiistai, joten varasin tuolta viikolta kaikki ti-pe päivät, olkoon se Kirpulle tutustumisviikko ja siitä eteenpäin klikkailin onnellisesti järjestelmään ma-ke 7.40-15.30. 

Tällä hetkellä perheemme tilanne on se, että olemme molemmat virallisesti työttömiä. Puoliskoni pitkäaikainen työpaikka teki keväällä konkurssin ja nyt sitten olemme vuorotellen hakeneet töitä milloin mistäkin. Ja rehellisyyden nimissä en oikein tiedä mitä töitä haluaisin tehdä. Olen hakenut mm. päiväkotiin, laitoshuoltoon, smoothiebaariin, kansalaisopiston liikunnanlehtoriksi - se oli pelkkää ilta työtä joten vedin hakemukseni pois ennen työhaastattelua.

Nyt tätä Kirpun päivähoidon aloittamista miettiessä olen saanut ajatuksen, että minusta olisi ihanaa jos Kirppu ja Ässä tekisivätkin vain kolmepäiväistä päiväkotiviikkoa syksyllä. Kun Nuppu ja Jekku aikanaan olivat päiväkodissa ja Ässä oli pieni vauva, he olivat ma-to päiväkodissa 8-12. Eli todella kevyitä hoitopäiviä.

Kerrataanpas nyt vielä nopeasti miten menikään meidän perheen päiväkotihistoria.

Nuppu aloitti päiväkodissa 3vuotiaana, ma-to, 9-14. Hän ei suostunut tuossa vaiheessa enää nukkumaan päiväunia, joten keväällä hän olikin enää 8.30-12.30 päiviä, ma-to.

Ässää odottaessa muutettiin ja Nupun ollessa 4,5v hän vaihtoi päiväkotia, jossa hoitopäivät olivat 8-12, ma-to. Jekku aloitti samassa päiväkodissa hetkeä myöhemmin, ollessaan 2v8kk ikäinen. Tätä jatkui Ässän vauvavuosi lähes kokonaan, kunnes maaliskuussa 2020 ilmoitettiin, että jos lasta ei ole pakko viedä hoitoon niin ei viedä. Meidän lapset jäivät kotiin. 

Syksyllä 2020 Nuppu oli 6v ja aloitti esikoulun uudessa päiväkodissa, olimme muuttaneet heinäkuun vaihtuessa toiselle puolelle kaupunkia. Alkuun hän oli vain eskariajan 8.30-12.30. Lokakuussa pojat pääsivät samaan päiväkotiin. Jekku oli 4vuotias ja Ässä muutaman viikon vajaa 1v6kk. Ässän päiväunien turvaamiseksi kaikkien hoitopäivät olivat 8-14, ma-pe. 

Vuotta myöhemmin 2021, aloitin työt koulussa, joten poikien päiväkotipäivät pitenivät ja ovat edelleen 7.40-15.30. Ma-pe. Nupulla alkoi tuolloin koulu. Okei, tuo 7.40 vienti, oli sitä varten, että puoliskoni ehtisi klo 8 aamuvuoroon ajoissa. Nyt hänen ei ole tarvinnut aamuvuoroja miettiä, oltuaan ensin isyyslomalla ja sen jälkeen lomautettuna, ja minä olen ottanut itselleni päävastuun aamuista, joten me tähdätään siihen, että pojat olisivat aamupalalla ajoissa klo 8, toinen koululla ja toinen päiväkodilla. 

Nuppu ja Jekku saivat aloittaa päiväkotitaipaleensa 4päiväsellä viikolla ja puolikkailla päivillä. Ässä taas aloitti hoidon heti pidemmillä päivillä ja täydellä viikolla. Niinpä minusta olisi ihanaa tarjota Kirpulle ja Ässälle myös kevyt päiväkotiviikko. Osittain reiluuden nimissä ja osittain "koska mä voin" ja osittain, koska Kirppu on elokuun vaihtuessa vasta 1v3,5kk. Mutta erityisesti sen takia, kun seuraavat kaksi vuotta ovat oletettavasti perheemme viimeiset pikkulapsivuodet. Kahden vuoden päästä Ässä menee eskariin ja Kirppu on jo leikki-ikäinen!

Äitiyttä ja kokopäivätyötä kokeiltuani totesin, ettei meidän arki kestä oravanpyörää. Tai ehkä rehellisemmin minun pääni ja pyykkivuoreni eivät kestä sitä tai niin pelkään. Oravanpyörää, jota ruuhkavuosiksikin kutsutaan, välttääkseni olen jo useamman vuoden pohtinut minkälaista yritystoimintaa voisin pyörittää kotoa käsin.

Kävin keväällä jälleen yhden yrittäjyysvalmennuksen työkkärin kautta. Keväällä 2021 osallistuin Viisi askelta yrittäjäksi koulutukseen, ja aluksi mielessäni oli liikunnanohjaus, mutta lopulta päädyin käymään kurssin kosmetiikan suoramyynnin kautta, Mary Kay mielessäni. Nyt Minustako yrittäjä? -valmennukseen lähdin lähes valmiilla valokuvausyrityksen suunnitelmalla. 

Toki sähköpostiini tipahtelee jatkuvasti Äitiysliikunta akatemian mainoksia, jos ei olisi rahasta kiinni hakisinkin sinne. Opiskelisin Äitiysliikuntavalmentajaksi sekä vauvahierojaksi ja rakentaisin yritykseni niiden pohjalle. Mutta nämä opiskelut veisivät n. 3000€ ja nyt juuri tähän hetkeen ei ole taloudellisesti mahdollisuuksia sen toteuttamiseen.

Mutta jos johonkin ei ole mahdollisuuksia nyt, niin toisiin taas on! Olen saanut toteuttaa pitkäaikaista unelmaani kun aloitimme keväällä podcast nauhoitukset tuotantoyhtiön kanssa. Tottakai, olisi kiva saada myös tuloa, mutta toistaiseksi sen tekeminen menee dieselin ja ajan verran miinuksella omasta pussistani. Tuotantoyhtiö mahdollistaa äänitykset ja odotan innolla, milloin tämä saadaan virallisesti ulos!

Podcastin lisäksi minua kiinnostaisi lukea äänikirjoja, siis lukea kirja äänikirjaksi. Toisaalta myös ne mallikeikat joita olen saanut tehdä, on olleet tosi kivoja, joten siinäkin olisi yksi tapa saada jotain extra rahaa. Robin Packalenilla näytti olevan musiikkivideon kuvaukset, joihin haettiin avustajia peräti 500€ palkkiolla. En edes hakenut.

Mielessäni on tottakai, blogin kautta saatavat tulot, joita ei muuten tällä hetkellä ole. Mutta miksikäs niitä ei voisi tavoitella, kun bloggaaminen on niitä harvoja asioita joista osaan heti sanoa tykkääväni ja jossa koen löytäväni vahvuuksiani. Mutta kun tämä blogi ja podcast eivät vielä tuota tulosta tilipussiin, olen miettinyt päänipuhki onko se valokuvaus hyvä idea vai ei.

Vaikka minua on kannustettu, jopa suorastaan käsketty, tarttumaan toimeen, en osaa luottaa itseeni tarpeeksi. Itseasiassa Minustako yrittäjä?- valmennuksen aikana tekemäni liiketoimintasuunnitelman alku on mielestäni jopa nerokas. Silti epäilen itseäni.

Miten asiat tehdään oikein, jotta ne menee työkkärin ja verottajan kannalta oikein? Mitä jos asiakas ei tykkääkään ottamistani kuvista? Mitä jos pelkään asiakasta? Kaikista saa kauniita kuvia, mutta mitä jos ei saakaan?

Yritkselläni on nimi, jonka alle Sängyn alla- ja podcastbrändit sopivat. Mutta se mistä yritkseni saa rahaa kassaan, on mysteeri. Auta!


Millainen on sinun unelmiesi työviikko?
Päiväkotiaiheisia kirjoituksia voit lukea lisää ainakin täältä:

Huhtikuu 2023

Olipas hassua alkaa käymään läpi huhtikuun kuvia heti kuukauden viimeisenä päivänä. Toki niitä oli aika paljon, tässä meni hetki, että sain karsittua kuvat näihin kolmeenkymmeneen. Mun muistikortti alkaa olla täynnä, joten olen tehnyt samalla muistikortin siivoamista.

Mulla ei ole mitään muuta tallennustilaa kuville kuin googlekuvat, joka on huutanut jo monta kuukautta, etten voi kohta lähettää sähköpostia sekä se muistikortti, niin toisaalta voisin ostaa suoraan uuden muistikortin. Toki puoliskoni myös ehdotti, että jos vaan ostetaan lisää muistia googlelta. Mutta oikeasti haaveilen ostavani jokaiselle lapselle oman muistikortin. Ja siirtäisin sinne sitten kaikki kuvat heistä, heidän vauvakuvat, synttärit ja mitä näitä nyt on.

Samalla kun haaveilen jokaisen lapsen omasta muistikortista huomaan, että mulla on kuvia nyt niin paljon, että olisin voinut tehdä kuvapostauksia pelkästään virposmisvitsojen etsimisretkestä, virpomispäivästä, trampoliinin avajaisista....

Lapsimessuillekin ehdittiin, mutta niistä minulla onkin jo oma postaus työnalla. Mulla on yhtäaikaa n. 10 postausta työnalla ja luonnoksia tällä hetkellä - tämä postaus mukaan lukien 122. Eli postausideoita keksin ja kirjoitan enemmän kuin ehdin kuvittaa valmiita. Yllättävää kyllä olen oppinut elämään sen kanssa. Ja nyt kun tälle linjalle lähdettiin, saisi tästäkin helposti leikattua yhden blogiaiheisen tekstin omaksi postauksekseen.

Mutta palataan nyt kuitenkin siihen mitä on tapahtunut huhtikuussa. Koska kuvia on 30, päätän kirjoittamisen listaamalla mitä kuvissa tapahtuu.

  • Ei aprillattu ketään, sen sijaan käytiin kokoperheen kesken etsimässä pajunkissoja aprillipäivänä. Ja totesin, että lasten seikkailulle olisi pitänyt varustautua tiikerihaalareilla ja kumisaappailla eikä toppavaatteilla. Onneksi on sauna! 

  • Virpomaan lähti Pupu, Kissa, Harry Potter ja Dinosaurushaihirviö - joka kylläkin oli pelottavasta nimestään huolimatta varsin söpö näky piponsa ja kylpytakkinsa kanssa. Kierrettiin lasten kavereita, reissuun meni reilu kolmetuntia, mutta ehdittiin käydä samalla reissulla myös äänestämässä.  

  • Olin yhden päivän töissä ja opehuoneesta löytyi munajahti. Nappasin kotiinlähtiessä yhden suklaamunan taskuuni ja sen voimalla päästiin ripeästi kotiin. Vaikka olinkin antanut jo puolet siitä Jekulle eskarin jälkeen.
  • Sillä aikaa kun minä hakkasin ja kaivoin jäätä pois trampoliinilta ja palellutin varpaani villasukista huolimatta, Nuppu kuvasi Kirppua omassa pihassa liukumäess. Pääsiäslomalla päästiin siis jo pomppimaan ja sen jälkeen tramppa onkin ollut ahkerassa käytössä. 
  • Tein pitkästä aikaa vuokaleipää ja vispipuuroa. Kokeilin myös ensimmäistä kertaa Kun äiti kelaa blogin Sonjan jakamaa Porkkanepeltileipäreseptiä ja siitä tuli meidän perheen lemppari!
  • Lapset olivat laittaneet pääsiäisruohot kasvamaan koulussa ja päiväkodissa. Virpomisvitsat ilahduttivat vielä vapun jälkeenkin, kunnes totesin, että ehkä pääsiäinen nyt riittää.
  • Ensimmäisiä, muttei tosiaan viimeisiä ulkoilupäiviä omalla pihalla! Ja kerrankin sain letittää Nupun hiukset ja letistä tuli vielä nättikin. 
  • Järkytin lapsia tekemällä jotain hassua. Katsoin, että kaakaopurkin pohjalla ei ollut kovin montaa lusikallasti kaakaojauhetta ja viimeinen lusikallinen jäisi purkin kulmiin joka tapauksessa. Maitokin oli vähissä, eikä Nupulla ollut omaa maitoa lainkaan. Kaadoin maidot purkkiin ja hörppäsin kulauksen suoraan purkista.Ällisyksestään toivuttuaan pojat joivat jättikaakaon pilleillä. 
  • Arkiräpsy, Jekku oli pelaamassa pleikkarilla säkkituolissa loikoillen ja Kirppu kiipesi hänen syliin. Katsokaa nyt tuota isoveljen lempeää katsetta!
  • Ässä sai 4v neuvolassa rokotuksen ja lupasin hänelle suklaapatukan sen jälkeen. Kaupassa hän valitsikin mieluummin jäätelön, joten syötiin jätskit auton takakontissa istuen kaupan parkkipaikalla. 
  • Niinpä, sanoinhan, lisää trampoliinia ja lisää ulkoilua. Kirpun maailma avartui ulkoilun myötä taas lisää ja hän on lähdössä aina, kun joku lähtee tai jättää oven auki.... Viimeisessä kuvassa Kirppu katsoo isiä joka on lähdösä frisbeegolfaamaan. Eikö pääsisi mukaan? Omat kengätkin on jo käsissä.
  • Juhlittiin Ässän ja Kirpun synttäreitä. Ässä sai juhlansa virallisena syntymäpäivänään. Hänen toiveensa oli sininen Huggywaggy kakku. Ei tullut Huggywaggya, mutta sininen ja keltainen Kinuskissan Monsterikakku kelpasi ulkonäön että maun puolesta. Synttärilahjaksi tuli Muuttuva labyrinttipeli Supermario kuosilla. Mummun ja vaarin kotiin lähtö venyi aika myöhäiseksi, kun lapset pelasivat useamman kierroksen mummu ja vaarin kanssa. 
  • Huhtikuun viimeisenä päivänä otettiin tietenkin synttärisankarista kuvia numeropallonsa kanssa. Trampolinilla, missäs muuallakaan, kun liikkuvan kohteen ja lapsen kuvaamisessa ei tietenkää ole mitään muita haasteita niin lisätään siihen harmaa päivä ja pomppiva kuvaaja. :D 
Näistä kuvista puuttuu nyt Kirpun 1v kuvat, koska niitä on otettu jo maaliskuussa ja lisää huhtikuussa ja Kirpun ilmapallo on edelleen tallessa. Harmi ettei prismasta löytynyt niitä 80cm palloja mistään muusta numerosta. Mutta saatin me hauskat 4v kuvat 35cm nelosen kanssa. 

Ja yksi huhtikuun superjuttu oli se, että saatiin päivitettyä lasten polkupyörät! Mutta siitä taidan kirjoittaa erikseen.

Mikä oli parasta sun huhtikuussa?
Alkoiko allergiat vaivaaman vasta toukokuun puolella?

Kamera, Kampaaja, Harava & Ruohonleikkuri

Minulla on oma ostoslista tälle vuodelle. Siinä on uusi kamera. Pikkuisen parempi kuin nykyinen, koska tarkoitus olisi perustaa valokuvausyritys. Idea on hyvä, en vain ole vielä täysin vakuuttanut itselleni, että haluan sen oikeasti toteuttaa. Minustako yrittäjä? -valmennuksen valmentaja piti jopa yritykseni nimestä. Jos joskus yrityksen perustan se nimi tulee pysymään. Toivottavasti se on vielä vapaa. 
Kameran lisäksi ostoslistalla on kampaamokäynti. Ehkä nyt olisi aika tehdä näille hiuksille oikeasti jotain. Niitä on kyllä siistitty viime kesänä, ennen Kirpun ristiäisiä, parturissa. Olen ylpeä myös siitä, että voin sanoa käyneeni parturissa, kun minua on monesti moitittu tämän termin käyttämisestä. Todellakin kävin puoliskoni kanssa parturissa en kampaajalla. Ja pituutta lähti sen verran, että kuivat latvat putosi lattialle ja loput tasoitettiin. Nyt mulla on puhelimessa kuva siitä, millaiset hiukset haluaisin. Anoppi ehdotti minulle jouluna mullettia. Se ei ehkä olisi niin paha, miltä se saattaa kuulostaa....

Nupun hiuksia ei ole koskaan leikattu, kävi siis myös mielessä, pidettäisiinkö me joskus tyttöjen päivä. Käytäisiin kampaajalla yhdessä, sitten vähän syömässä ja illalla jalkakylvyt saunassa... tämä täytyy kyllä toteuttaa! Kampaamokäynnillä tai ilman.

Kolmantena ostoslistalla on ompelukone. Minulla on paljon  rikkinäisiä juttuja joista haluaisin tehdä jotain ihan muuta. Esimerkiksi Nupun taaperoajalta on pari todella pehmeää yöpukua ja aivan surkeita tyynyjä meiltä löytyy myös, joten haaveilen tekeväni yöpuvuista pehmoleluja.
Mulla ei ole kuvaa itsestäni haravoimassa, mutta tässä kuvassa Kirppu istuu kivellä odottamassa, että saan haravoitua viimeisen osan pihasta.
Yksikään näistä listan kohdista ei tule olemaan äitienpäivälahja. Ostimme puoliskolleni Isin ja tyttöjen lettikirjan, lisäksi ostin hänelle heijastinvaljaat - ostin kyllä koko perheelle. Ja one bladen teräpaketin. Oli muuten varmaan kallein isänpäivälahja ikinä. Joten en odota kameraa äitienpäivälahjaksi.

Kamera, kampaamo ja ompelukone ovat minun ilokseni. Mutta näiden haaveiden toteutumista odotellessa ostin omaksi ilokseni ihka ensimmäisen oman haravan! Onhan minulla mökillä oma vihreä lasten harava, jonka olen saanut vanhemmiltani tai mummolta ja papalta. Mutta se on mökillä enkä ole enää lapsi. Ostin halvimman, vajaa 9€ maksavan haravan. Vaikka ei se Fiskarsin haravakaan mitenkään järkyttävän hintainen ollut. Sitä paitsi se oli vielä kaiken lisäksi vaihtopäinen!

Siis samanlailla, kuin Sinin siivousvarteen saa suihkulastan, ikkunanpesurin ja harjan, niin Fiskarsin varteen saa lehtiharavan ja jonkun toisen nimisen haravan ja niitä päitä oli siinä hyllyssä aika monta. Tämähän ratkaisisi äitienpäivät ja syntymäpäivät vähäksi aikaa, jos ensin saisin pelkän varren ja sitten yhden haravanpään kerrallaan uusia päitä. Ja kyllä, olisin tästäkin lahjasta aivan innoissani. :D 
Haravan lisäksi tarvitaan muuten ruohonleikkuri. Haravoita nurmikko vihertää jo aika kivasti! Ja puoliskoni mielestä tuo grillikatos pitäisi täyttää grillillä. Minä kannoin sinne pyykkitelineen ja sanoin että voitaisiin laittaa siihen sellainen tanko johon saan ripustaa hengareita. Ei kuulema laiteta, mutta pyykkinaru voitaisiin vetää pihan poikki. Grilliä odotellessa kuivatan pyykit kuitenkin siellä. Naapurilla on hieno seinästä taittuva kuivausteline. Ehkä haluankin sellaisen! Joo kyllä, mun elämäni on tällä hetkellä täynnä pyykkiä. :D

Siltä varalta, että äitienpäivä tulee yllättävän nopeasti, enkä tiedä mitä tahtoisin lahjaksi, ostin kaksi pussia kukkien siemeniä. Pitää odottaa, että yöpakkaset on ohi ja sitten mennään lasten kanssa istuttamaan niitä! Tosin taidan tarvita jonkun pistolapionkin sitä varten. Ja vähän isomman kastelukannun. Mulla on ehkä 1,5litran kastelukannu.

Niin ja tuolta talon takaa paljastui myös neljän laatikon kasvatushökötys! Joten sinne voisi laittaa jotain syötävää kasvamaan! Sinne tarvitaan sitten myös multaa....

Hmm. mitähän muuta sitä voisi vielä tarvita oman pihan hoitoon?

Minustako futismutsi?

Uusi sivu aukesi meidän perheessä tänä keväänä. Ensin ostettiin säärisuojia ja sisäpelilenkiä, nyt on vedetty tuliterät nappulat alle.


Meillähän on molemmilla, minulla ja puoliskollani, jalkapallo taustaa. Itse pelasin oman ikäryhmäni edustusjoukkueessa, JyPK -91 White:ssa. Olin hurjan ylpeä ollessani edarissa, kun taas siskoni, joka oli minua huomattavasti motivoituneempi ja taitavampi, pelasi oman ikäryhmänsä harrastusjoukkueessa Green:ssä. No voitte arvata kummalla meistä on ollut pidempi "ura" jalkapallon parissa.

Loppujen lopuksi en pelannut tuossa joukkueessa kuin puolitoista vuotta. Vaihdoin jalkapallon Kilpa-aerobiciin kasiluokan keskellä ja siinä on laji jonka pariin kaipaan edelleen. Ysillä sen kaveriksi tuli kilpatanssi.

Molemmat lajit jäivät lähtiessäni Tampereelle Varalan Urheiluopistoon. Kaikista lajeista oli kyllä paljon hyötyä koulussa, mutta koulun ulkopuolella kävin vain pelaamassa sählyä kirkon nuorten aikuisten kanssa.

Nyt on tehty paluu futiksen pariin lasten kanssa. Ja tietenkin heti syvään päätyyn: molemmilla on treenit maanantaisin sekä torstaisin. - toiset treenit on samaan aikaan, mutta onneksi sentään samassa paikassa. Ja isommilla on vielä kolmaskin treenipäivä.

Jännä nähdä miten lasten into riittää ja tuleeko minusta vielä pesunkestävä mokkapalaleipuri ja talkoolainen. Kotiseututuntemus ainakin kasvaa, kun seikkaillaan kenttien ja palloiluhallien perässä.

Yleensä en käytä "mutsi" sanaa, mutta futismutsi kuulostaa itseasiassa hyvältä. 

Onnistumisen riemu

Nostan jalat ristiin pöydälle ja läppärin syliini. Ei ehkä se kaikkein ergonomisin kirjoitusasento, ainakaan ranteille. Ehkä toisen jalan pohkeen puutumisen aikaan vaihdan asentoa, tai ehkä saan postauksen valmiiksi ennen sitä.

Tunnen suurta riemua, suorastaan ylpeyttä itsestäni. Sain vihdoin julkaistua yhden ikuisuusprojektin nimeltä "Pikakelaus neljännestä raskaudesta". Joka lopulta taisi olla kaikkea muuta paitsi "pika". Luulin urakan olevan vielä erittäin pahasti kesken kuvien osalta. Mutta ilokseni huomasin, että ei minun tarvinnut eilen tehdä kuin kaksi rauskausviikkokuvaparia, läväyttää kuvat postaukseen ja painaa julkaisunappia!

Muistelen alkaneeni tehdä noita kuvia helmikuussa ja urakkaan tarvittiin kalenteria, puhelinta ja vanhaa puhelinta ja ainakin yhtenä iltana homma jäi kesken, kun oli vain pakko käydä nukkumaan. Joten oletin, että samanlainen iltamyöhän kuvankäsittelyurakka odotti taas, vaan eipä odottanutkaan! 

Erityisesti olen tästä saavutuksesta iloinen sen takia, että nyt pääsen "Kaikki raskauskiloni" postauksen kimppuun! Kuukauden kuvien karsiminen on välillä tosi puuduttavaa - nukahdan oikeasti pystyyn. Niin on kiva, että mulla on toinenkin vaihtoehtoinen postaus työnalla, jotta homma pysyy kiinnostavana. 

Lapset ovat olleet tänään kotona. Vappuna paistoi aurinko, mutta viikonloppuna oli paljon kylmempi kuin sitä edeltäneellä viikolla. Lapset toittuivat lämpimiin iltoihin heti ja t-paita päällä pärjäsi pihalla vielä torstainta. Viikonloppuna ei sitten takkeja tuhansista kehoituksista ja käskyistä huolimatta puettu päälle. Tai puettiin, kun ilman takkia en päästänyt pihalle. Mutta katsoessani keittiön ikkunasta trampoliinille, näin miten siellä paljaat käsivarret heiluivat ylös alas ja takit oli vain viskattu nurmelle, joka alkaa vihertää.

Sitten sitä voikin ihmetellä miksi on nenätukossa.


Pohkeet alkavat nyt puutua, pakarat puutui kyllä ensin. Nyt on siis aika vaihtaa asentoa. Läppäri pöydälle, kuvat postaukseen ja JULKAISE! Sitten voisikin laittaa pyykit kuivuriin ja tehdä spagaatijumppaa. Puutumisen lisäksi jaloissa tuntuu nimittäin vappuna avattu luistelukausi ja tiistaina aloitettu spagaatin treenaus. 

Paitsi, ennen kuin painan julkaisunappia ja etsin kuvat, päätän jakaa tämän tekstin kahteen osaan.

Leikkaan, liimaan, askartelen postauksen viisi ensimmäistä kappaletta ja viimeisen kappaleen omaksi postauksekseen. Ja kaiken siltä väliltä jätän postaukseen jonka nimeän "Kamera, harava, kampaaja ja ruohonleikkuri". Saa nähdä muuttuuko sen nimi vielä ennen julkaisua. Mutta tunnistat sen kyllä noista sanoista, jos satut sen lukemaan.

Iloista viikonloppua sinulle! :)

Pikakelaus neljännestä raskaudesta

Otin tavoitteeksi julkaista Kirpun synnytyskertomuksen 9 months in / 9 months out tyyliin. Sehän oli kyllä kirjoitettu jo huhtikuussa 2022, kuvat vain puuttuivat. Noh sen julkaisu toteutui maaliskuussa 2023, kun Kirppu täytti vuoden! Nine months in - raskausaika, tai erityisemmin alku- ja keskiraskaus taas on jäänyt kokonaan muistelematta ja oikeastaan kirjoittamattakin!

Mahdankohan enää muistaa edes mitään. Ja kuvienkin kaivaminen oli eräänlainen operaatio. Mulla kun oli tapana ottaa mahakuvia alkuun puhelimella ja lähetin ne aina puoliskolleni. Otin kuvan myös joka perjantai koulun yläaulan peilistä kotiin lähtiessä. Mutta se puhelin jolla ne kuvat otin hajosi tiputtuaan pari kertaa liikaa koulun kiviportaisiin. 

Kuvat olivat vielä tallessa puoliskoni puhelimessa, kunnes minä otin sen puhelimen käyttööni ja samalla hetkellä, kun kirjauduin whatsappiin omalla numerollani puhelimen kuvista katosi koko whatsapp kuvakansio. Nuo kuvat eivät kopioituneet puoliskoni uuteen puhelimeen. Mutta on mulla onneksi kamerallakin otettuja mahakuvia, vaikka ei ihan joka viikolta.

Olen aloittanut tämän postauksen kirjoittamisen kuitenkin ennen rauskauden puoliväliä. Kai kuvitellen blogini muuttuvan odotusblogiksi, eikä hiljenevän. Säästän nuo tekstit osaksi tätä postausta. Tunnistat alkuperäiset kirjoitukset muun postauksen seasta lihavoidusta kursiivi fontista

SEN VAIN TUNTEE TIETÄVÄNSÄ

Ensimmäinen ajatus tai oikeastaan siitä ajatuksesta asti olin varma, että olen raskaana, tuli autossa. Olin ollut hetken aikaa kovin väsynyt ja nukahdin yks kaks iltapäivällä. Oltiin pari yötä mummin ja papsun luona ja kotimatkalla mulle tuli autossa todella huono olo ja siitä hetkestä tiesin.

Joskus sen vain tuntee tietävänsä. Tai olisin varmastikin ollut enemmän ihmeissäni, jos tikkuun ei olisi piirtynyt kahta viivaa. Lähetin kuvan heti puoliskolleni. Maltoin mieleni, vaikka olisin halunnut lähettää sen samantien myös puoliskoni pikkusiskolle ja anopille.

Ensimmäisen neuvolan varasin vasta Pölläkarista kotiudututtuamme. Neuvola-aikoja ei tietenkään saanut tarpeeksi nopealla aikataululla, olihan tuolloin jo RV10. Kävin siis neuvolassa jollain puolikkaalla ajalla juttelemassa sen verran, että kaikki tiedot tarkistettiin ja kirjauksien jälkeen ajoin suoraan labraan ensimmäisiin verikokeisiin, joille oli vähän niinkuin viimeinen päivä.

Nuo kirjaukset meni muuten väärin ainakin Jekun syntymäviikkojen osalta. Omakannasta löytyi merkintä rv40+5 vaikka todellisuudessa ukko syntyi 41+5.

ULTRAÄÄNI TUTKIMUKSET

Näin neljättä odottaessa matka äitiyspolille ei enää sen enempää mietityttänyt. Minulla on vahva luotto siihen, että tämä lapsi halusi tulla meidän perheeseen juuri nyt ja kaikki menee niin kuin pitääkin. Pahoinvointia on ollut jonkin verran, muistaakseni en ole pojista oksentanut ihan näin paljon. Ja oikeastaan se pahin pahoinvointi alkoi viikko sitten rv 14 tai taitaa olla vasta alkamassa.

Syyskuussa meillä oli ensimmäinen ultra Koksissa ja siellä oli kaikki niinkuin pitikin. Kätilön kanssa jutellessamme hän rohkeni myös veikata meille vauvan sukupuolta NUB-teorian perusteella. Äitiyskortista tiedän ultran olleen rv13+0 ja vauva vastasi kooltaan 12+6. Joten laskettuaika pysyi koko raskauden ajan samana: 8.3.2022. 

TYÖSKENTELY RASKAUSAIKANA

Tämä odotus oli siinä mielessä kovin erilainen, etten ajatellut olevani 200% kotiäiti koko raskausaikaa. Ajattelin aloittavani paikallisen voimistelu- ja liikuntaseuran ohjaajana ohjaten yhden aikuisten tunnin ja vaikka useamman lasten tunnin. Vähänpä kuitenkin tiesin, sillä jo rv11+6 aloitin työt koulunkäynninohjaajana ja liikuntaseuralle aloin ohjaamaan vain yhtä aikuisten tuntia.

Heti kolmantena työpäivänäni jouduin hakemaan Ässän kesken päiväkotipäivän kotiin, mutta olin salaa onnellinen. Koulun työympäristö oli tosi vastaanottavainen ja lämmin, siellä oli heti alusta asti mukava olla. Mutta kun on tottunut herämään seitsemältä, viemään pojat päiväkotiin ja sitten on saanut tulla kotiin rauhassa aamupallalle tai vaikka nukkumaan, niin kyllähän se nyt väsytti olla yks kaks puoli kahdeksalta töissä. Ja tottakai myös kaikki uuden opettelu väsytti. Olin tosi onnellinen, kun sain heti paripäivää lepotaukoa.

Ei myöskään tainnut mennä kuin viikko, kun ensimmäinen työkaveri kommentoi laatikoita kantaessamme, että älä sinä nyt nosta liikaa niitä. Tottakai kerroin rehtorille raskaudesta jo heti työtä hakiessani, mutta muulle työyhteisölle kerroin sitten sitä mukaa, kun maha kasvoi. Myös oppilaat alkoivat syksyn edetessä kysellä montako lasta minulla on ja onko mahassani mahdollisesti vauva. Kakkos- ja kolmasluokkalaiset kyselivät ihan suoraan, kun taas viides- ja kuudesluokkalaiset selvästi yrittivät löytää joukon rohkeinta kysymään. 

Rakenneultra oli rv21+0 ja kuten arvata saattaa, Nub teoria oli osunut oikeaan. Kuulimme odottavamme perheeseen erittäin tervetullutta pikkusiskoa. Ässä oli vielä vauvan synnyttyäkin sitä mieltä, että perheessämme on pikkuveli, tosin se taisi kummuta ehkä enemmän isoveljen pettymyksestä. Nuppu kun oli maailman onnellisin vihdoin saadessaan pikkusiskon ja Jekku olisi kelpuuttanut toisen pikkuveljen.

Aivan uutta tässä raskaudessa oli myös se, että kaikki raskauteen liittyvät poissaolot olivat palkallista aikaa. Tulipahan vaan mieleen, että olisko ne olleet sitä myös yrityksessä, jossa työskentelin Nupun odotusaikaan? Minähän pyysin tarvevapaat aina ultra- ja neuvolapäiville. 

Aluksi, siis elo-syyskuu 2021, kuljin töihin pyörällä ja hain pojat töiden jälkeen päiväkodista. Muistan pyöräilyn muuttuneen epämiellyttäväksi jo ennen ensimmäisiä pakkasia. Maha otti vastaan ja kiristyi aina ylämäessä. Heti ensimmäisten pakkasaamujen myötä lopetin pyöräilyn. Ja hain pojat myös kävellen työpäivän jälkee kotiin.

Työtehtäviini kuului koulukuljetus oppilaiden hakeminen bussipysäkiltä kouluun ja koulupäivän jälkeen saattaminen koululta pysäkille. Matkaa oli muutama sata metriä. Tuo oli yksi työpäivän kohokohtia. Vaikka reissuun alkoikin lopulta tuhlaantumaan puolikin tuntia, kun joulua kohti mentäessä askel alkoi hidastumaan. Nuo olivat kuitenkin oivia hetkiä jutella oppilaiden kanssa ja nauttia säästä.

Syksyllä olin myös viikon kipeänä ja työterveyslääkärillä pyysin muiden vakiolabrojen kanssa mitattavaksi ferritiinin. Sitä kun en neuvolassa päässyt mittaamaan. Koitin vedota väsymykseen ja siihen, että Ässällä todettiin määrittämätön anemia 10kk iässä. Työterveyslääkäri vaan kysyi, että miksi neuvola ei ota ja tottakai otetaan. Se oli 12. 

Mahan kasvaessa ja painon noustessa väsymyksen jälkeen ensimmäiset oikeat raskausvaivat olivat vihlova pistos alaselässä/lonkassa ja liitoskivut. Liitoskivut muuttuivat supistuksiksi ja jossain vaiheessa aloin viettää välitunteja luokassa opehuoneen sijaan, vähensin rappusten kulkemista siis tietoisesti. Lopulta koulun rappuset ja ehkä muutaman vihkolaatikon kantaminen joululomalla koituivat kohtalokseni.

Työpäivien jälkeen otin usein reilun tunnin päiväunet. Mitä pimeämmäksi illat kävivät, sen pidemmiksi muuttuivat päiväunet. Kuitenkin työpäivän ja päiväkotimatkan jälkeen totaalinen lepääminen olivat varmasti avainasemassa jaksamiseni kanssa. Ja tarkoitan nyt jaksamisella sitä, että vatsaa ei vihlonut, eikä tullut harjoitussupistuksia. Vaikka olenkin pitänyt itseäni aina aktiivisena ja ulkoiltiin säännöllisesti lasten kanssa poikiakin odottaessa, nyt askelmäärät ja päiväunien määrät keikahtivat toisin päin, enkä ole ihan näin aktiivinen tainnut olla yhdessäkään raskaudessa. 

VIIMEINEN TYÖPÄIVÄ

Olin lomalla tammikuun 2022 ensimmäisen viikon ja oppilaiden palatessa kevät lukuvuoteen, minäkin olin heti innoissani heitä vastassa bussipysäkillä. Muistan tunteneeni kevyttä vihlontaa jo työpäivän aikana kävellessä, mutta kuten jo totesin, olin opetellut välttämään turhia portaiden kävelyitä.


Työpäivän jälkeen nukuin jo tutuiksi tulleet päiväunet ja muistan nousseeni sängystä, ehkä auttaakseni jotakuta lapsista tai mennäkseni syömään. Minua vihlaisia vatsasta niin kovasti, että oli pakko käydä takaisin makaamaan ja odottaa, että kipu laantuu. En tehnyt tuona päivänä enää mitään, jotta voisin mennä tiistaina taas töihin.

Herätyskello soi ja olin valmiina herättämään pojat, kävelin asuntomme toiseen päähän ja kipu alkoi taas. Ei niin pysäyttävänä, mutta se ei meinannut hälvetä. Herätin puoliskoni ja soitin rehtorille. Itku silmässä sopersin, etten uskalla kävellä bussipysäkille, koska illalla kipu oli kaatanut minut sänkyyn. Onneksi rehtori on yksi ymmärtäiväisimpiä ihmisiä jonka tiedän. Varasin ajan neuvolaan ja minulle kirjoitettiin kysymättä sairauslomaa koko kolme viikkoa, mitä minulla olisi ollut työtä jäljellä ennen äitiyslomaa, vaikka minun oli tarkoitus käyttää keryneet yhdeksän lomapäivää ennen äitiyslomaa.

Tämähän nyt vaikuttaa enemmänkin pikakelaukselta työkokemukseeni, kuin raskauteen. Mutta kuten mainittu, tämän raskauden suurin ero aiempiin raskauksiin oli työssä oleminen. Koitan nyt muistella vielä muutamia juttuja yhdessä puoliskoni kanssa. 


RASKAUSHIMOT & -OIKUT

Raskaushimoista muistan itse sen, että spagettikastiketta tehdessä, mun oli aivan mahdoton vastustaa tomaattipyretta. Aikoinaan kun olen yksin asunut spagettikastikkeeseen tuli aina yksi tomaatti murska ja yksi tomaattipyre. Nyt meillä on ollut jo pidempi aika, kun ollaan käytetty pelkkää murskaa. Jostain syystä meillä oli nyt kuitenkin tomaattipyretuubi jääkaapissa ja en voinut vastustaa sitä. Ensin truuttasin sitä sopivasti kastikkeen sekaan ja sen jälkeen söin lusikalla puoli tuubia. 

Myös mäkkärin mango-ananassmoothie oli todella kova juttu ja ostin syksyllä kotiinkin blenderin, että saisin tehdä smoothieita. Ja kaakao. Se nyt ei poikennut mitenkään tavallisesta arjesta, paitsi no ehkä kylmää kaakaota tuli juotua enemmän. Tavallisesti juon kuumaa kaakaota, mutta kylmä maitokaakao helpotti närästykseen. 

Oikkuja en muista, tottakai tunteet oli välillä pinnassa tavallista enemmän, mutta toisaalta sekin on minulle ihan tavallista. Loppupeleissä uskallan väittää, ja tiedän puoliskoni olevan kanssani samaa mieltä, että nautin raskaudesta vaivoineen kaikkineen.  

RV39+0 = TERVETULOA KORONA

Jep, tänä keväänä ja talvenakin jo, on saanut sieltä sun täältä kuulla ja nähdä kuinka jokainen vuorollaan nappaa koronan. Ja niin se tuli meillekin. Hiihtoloman alkaessa koululaiselle nousi korkea kuume jonka kaverina tuli päänsärky ja kipu jaloissa, jotka ensin tulkitsimme kasvukivuiksi. Lauantaiaamuna kuume oli laskenut lämmöksi ja energiasta ei  olisi voinut edes arvata,että kuumemittari kipusi yöllä lähes 39 asteeseeen. Toipumiseen tarvittiin suunnilleen kuuden tunnin päiväunet, joilta herätessään naurettiin yhdessä miten nyt voikin olla jo ilta.  

Korona kaatoi minut sänkyyn yhdeksi päiväksi. Tiistaiaamuyönä puoliskoni sai testiinsä plussan, minun testi pysyi negatiivisena. Kuitenkin palelin aamulla, aamupäivän nukuin ja hikoilin ja illalla olin jo ihan ok. Kotitestiin sain plussan keskiviikkona rv 39+1. Olin yhteydessä terveydenhuoltoon kuten raskaana olevia oli neuvottu ja tein tukosriskiarvion.

Minuun otettiin yhteyttä viikon päästä, koska olin raskaana, ja kävimme sitten laskettuna päivänä vielä terveydenhuollon koronatestissä, koska sitä meille puhelimessa suositeltiin. Sitten vain toivottiin, ettei tuo virallinen testi estä puoliskoni pääsemistä mukaan synnytykseen. Mistä ei ollut tuolloin laskettuna päivänä vielä mitään enteitä.

Lasketunajan jälkeen ehdin ikuistaa vielä muutamat peiliselfiet vatsani kanssa. Tarinan loppu löytyy synnytyskertomuksesta:

Käynnistetty synnytys

Aiemmin julkaistua Kirpun odotuksesta:

Kolmen viikon kuparikierukka

"Ootko sä raskaana?" 

10 viikkoa laskettuun aikaan 

4 viikkoa laskettuun aikaan 

20kg raskautta kiitos