Puolivuotias poikamme

Jekku täytti perjantaina puolivuotta! Taas kerran, aika on kulunut aivan liian nopeasti. Puolivuotisneuvola meillä oli eilen. Pituutta on tullut hyvin ja paino nousee, vaikka painokäyrällä onkin pieni notkahdus, sen syy on poskissa ja sen takia palattiin pariviikkoa sitten sosemaisteluista takaisin täysimetykseen. Jekku on jo n.67cm pitkä ja painoakin päältä 7kg. Elpu oli saman kokoinen, kun lähti kävelemään kymmenkuisena.

Puolivuotias ei sentään kävele, mutta on löytänyt liikkumisen salat. Ryömimistä on yritetty ja yritetty ja kellon viisarin lailla pyöritty ja matolla hyöritty omaa tahtia milloin mihinkin suuntaan jo hyvän aikaa. Nyt selvästi kuuden kuukauden kunniaksi Jekku lähti oikeasti ryömimään. Meno on edelleen periaatteella "hitaasti mutta varmasti", silti nyt selvästi eteenpäin ja joka päivä edellistä päivää varmemmin ja vauhdikkaammin.

Seuraavaksi onkin sitten eteen ja ylöspäin. Samalla kun ryömiminen alkoi onnistua, on Jekku alkanut varata painoa varpaille ja polville mahallaan maatessaan. Lauantaina poika nousi ensimmäistä kertaa konttausasentoon. Ja kurkottelipa vatsallaan maatessaan toisella  kädellä jopa meidän sohvalle, eli todellakin kohta noustaan ylöspäin ja sitten mennäänkin jo lujaa!

Sylissä, sitterissä ja syöttötuolissa istuminen onnistuu jo aivan loistavasti. Turvakaukalossakin pitää yrittää päästä istumaan, jos vyöt ei ole kiinni. Tuetta istumista harjoitellaan yhdessä ja hetkittäin Jekku pysyy siinä hyvin. Hän ei vielä itse osaa nousta istumaan, joten kaatuminen on herkässä. Varsinkin silloin, kun istuessa tavoitteena on saada omat varpaat kiinni.

Jekusta on tullut itse sosiaalisuus ja hän on kova höpöttämään. Juttua tulee ja kädet heiluu, välillä nauretaan, sitten kiljutaan ja seuraavaksi harjoitellaan matalia ääniä. Jokeltelu ja höpöttäminen on selvästi myös muuttunut eikä pelkästään lisääntynyt. Nyt äänet on myös selvästi äänteitä, vaikka todella kaukana siitä miltä puhumaan opettelu kuulostaa. Ehkä selvemmin sanottuna vauvan ääntely on selvästi juttelua äänien sijaan.

Hampaita ei ole tähän hätään tullut lisää, mikä on imetyksen kannalta ihan kiva, varsinkin yläetuhampaita odotan kauhulla. Vaipoista otettiin kokeiluun jo Liberon housuvaipat koossa 4, mutta niiden istuvuudesta en nyt olekaan ihan varma. Elpulla taas Liberot oli ihan parhaita. Tällä hetkellä palautetaan soseita ruokavalioon yksi soseateria illalla, eli niidenkään saralta ei ole mitään uutta kerrottavaa.

Mitä imetykseen taas tulee, satunnaista puremista lukuunottamatta se sujuu hyvin, niin kuin alkoikin. Välillä on päiviä, kun Jekku ei selvästikään malta olla rinnalla tarpeeksi kauan täyttääkseen vatsanta. Mutta näiden päivien vastapainona on niitä päiviä, kun tankataan selkeästi myös läheisyyttä eikä pelkkää maitoa. Sosetauon aikana maitotuotanto selvästi lisääntyi vastaamaan paremmin vauvan tarvetta.

Lapset käyvät yöunille kymmenen aikaan ja yleensä Jekku nukkuu neljä tuntia ennen seuraavaa syöntiä. Yön aikana hän käy rinnalla kahdesta neljään kertaan. Sen verran flunssaa on meidän perheessä, ettei öisin kyljeltään imetys aina onnistu, mutta se onkin sitä suurempaa luksusta onnistuessaan.

Nyt kun Jekun sänky on meidän huoneessa, olen parina iltana laittaut hänet sinne nukkumaan tissittelyn jälkeen ja ensimmäisestä yösyötöstä hän jää viereeni. Menen itse nukkumaan vasta puolilta öin ja näprään puhelinta ja tietokonetta usein sängyssä, joten toivon häiritseväni pienen unta vähemmän, kun alkuyön on omassaan. Puoliskoni on kyllä jo valmis laittamaan pojan omaan sänkyyn koko yöksi. Minä taas vasta, kun yösyönnit loppuu, sitten kun on loppuakseen.

Ikäkauteen kuuluvaa vierastusta on selvästi ilmassa. Varsinkin mieshenkilöitä kohtaan tai suuressa ihmisjoukossa ja vastaheränneenä. Muutoin Jekku on oma iloinen ja paljon hymyilevä itsensä. Siskon tekemisiä seurataan tarkasti, olipa kyseessä konttauksen esittäminen tai rumpujen soitto muskarissa. Onhan tuo neiti myös äärettömän hauska pikkuveljen mielestä. Käytiin Jyväskylässä ollessa Cumulus Laajavuoren kylpylässä pari viikkoa sitten ja Jekku on juuri sellainen vesipeto mitä hänestä kuvittelinkin.

Edelleen Jekku on pieni ja silti jo kasvanut niin paljon. Pienellä haikeudella ja suuresti iloiten seuraamme hänen oppimista, kasvua ja kehittymistä. Emmekä voisi onnellisempia olla, pienestä täydellisestä pojastamme.

79neliötä - part 2

Eteisestä aukeaa käytävä jonka oikea seinusta on ovia täynä. Lupasin eteisen jälkeen avata ensimmäisen oven. Se on meidän makkarin ovi! Meidän tarkoittaa tässä yhteydessä koko perhettä. Aiemmin se oli meidän - minun ja puoliskoni - makkari, jossa nukuimme kaikki neljä. Perhepedissä kuinkas muutenkaan.

Niin alunperin täällä oli tietokonepöytä oheistarvikkeineen, vaaterekki ja parisänky. Sitten vaihdettiin tietokonepöytä ja Elpun sänky päikseen ja nyt kannoin vielä Jekun pinnasängynkin tänne. Ei sillä, että Jekku siellä nukkuisi. Yöimetykset on vain niin paljon helpompia, kun vauva on vieressä ja onhan puolivuotias vielä hurjan pieni!

Sen sijaan ei ole yhtä kivaa herätä siihen, kun kellon viisarin lailla pörräävä taapero on päälläsi. Joten lisätilaa sänkyyn saatiin, kun Elpu saa nukkua nyt omassa sängyssään ja silti lähellä. Yllättävän hyvin hän onkin nukkunut omassa sängyssään. Jekun sänky on taas pelkkä muodollisuus. Lastenhuoneessa se oli kovin yksinäinen ja keräsi vain viikkaamattomia lastenvaatteita. Lapset siirtyvät lastenhuoneeseen luultavasti yhdessä, joskus tulevaisuudessa, kun toteutan unelmani kerrossängystä.

Tällä hetkellä yöpöytinä toimii kaksi tuolia. Itse haaveilin Ikean Kallax hyllyistä. Mun visioni oli täyttää Kallax kirjoilla ja lehdillä, kaikella sillä mikä on pahvilaatikossa äidin ja isin luona (mm. mun Harry Potterit) sekä Bodyshopin lahjapussissa (uusi Potter ja kaksplus lehtiä) ja jättäisin yhden hyllyn tietokoneelle ja toisen puhelimelle, nenäliinoille ja vesilasille - viralliseksi yöpöydäksi. Puoliskoni Kallaxiin jäisi samalla systeemillä kolme tyhjää lokeroa. Vaikka kyllähän mie niille käyttöä keksisin. Jokatapauksessa mäntykuvioisia kallaxeja meille ei ole tulossa. "Eihän ne edes mahdu." En voi esittää vastaväitteitä, kun en ole löytänyt meidän mittaa.

Alunperin Lack-hylly pääsi seinällä ihan vaan, että modeemilla olisi joku oma paikka. Modeemi häipyi tietokoneen seurassa, joten toteutin suunnittelman, joka ei toteutunut 56neliöisen asunnon makkariin. Hyllyn päältä löytyy Elpulle ostamani seepratuikku ja Babyshowerista Jekulle saatu valkoinen hevonen. Soittorasia oli Elpun ristiäislahja kummitädiltä ja pinkin auton Pappa toi sairaalaan, kun Elpu syntyi. Hääkuva ja kynttilät kuuluisivat meidän sängynpäätyyn tauluhyllylle, kuten edellisessä kodissa, mutta sen hyllyn kohtalo on vähän auki vielä.

Kattolampusta täydet pisteet menee puoliskolleni! En olisi uskonut, että hän haluaisi pitsisen lampunvarjostimen, siinä on jopa glitteriä, mutta tykkään siitä. Se sopii meidän huoneeseen ja se voittaa paperisen varjostimen sata nolla. Minun lamppuvalinta löytyy lasteenhuoneesta. Täytynee tehdä uusi makuuhuonepostaus, sitten joskus, kun tämä on taas meidän - aikuisten - huone.

Se puhuu!

Ja rakastaa väittelyä, Elpu nimittäin. Tekstiä tulee lähes koko ajan, kun tyttö on hereillä. "Kaksivuotias nyt" postaukseen tein listan sanoista joita meillä kuullaan. Syksyn edetessä talveksi sanat vaan lisääntyivät joka päivä ja edelleen uusien sanojen tupsahtaminen puheeseen jatkuu. Me nähtiin mun äitiä ja isosiskoa aika monesti viime syksynä* ja joka kerta molemmat kommentoivat, että nyt hän puhuu enemmän kuin viimeksi!

Kaksplus järjesti meille verkostolaisille koulutuksen marraskuun alussa, äitini vietti tuon torstain Helsingissä Elpun kanssa ja perjantaina palattiin porukalla kotiin. Me matkustettiin Jyväskylään seuraavana maanantaina aamuyöstä. Ja taas todettiin, että Elpu puhuu enemmän kuin viimeksi, vaikka välissä oli vain lauantai ja sunnuntai.

Pelkkien irrallisten "anna" "vauva" "mummu" sanomisten sijaan Elpu sanoittaa niin tapahtumia, omaa tekemistään, kuin muidenkin tekemisiä. Ja hän kertoo myös menneistä tapahtumista ja puhuu kuvitteellisesti puhelimessakin. Yksi tällaisista tapauksista on meidän auton rengasrikko juhannukselta. Edelleen Elpu tarinoi kuinka autosta on rengas rikki. Paras oli kun hän kesällä lauloi omaa höpöhöpö kieltään ja laulun seasta tuli sanat auto, rengas ja rikki, oltiin juuri istuttu autoon ja lähdössä.

Sen lisäksi, että yksittäisistä sanoista on tullut pieniä lauseita, myös aiemmin hassusti lausutut sanat ovat muuttuneet oikeiksi ja kolmitavuiset sanat ovat saaneet sen viimeisen tavun. "Painaa"sta on nyt tullut "painava" ja pikku kakkosesta tuttu Kaapo eli "Paako", on nykyään "Kaapo". Pimmä on nykyään limppa. Myös monikko alkaa hahmottua: on kyni ja kyniä sekä kaikki kyniä eli kynä, kyniä ja kaikki kynät. On iso nalle ja pikku nalle, korkeita torneja tai ihmisiä ja ylös ja alaspäin menemistä.

Ja tottakai, kun puhumaan on alettu, Elpu on pieni papukaija. Eikä matkiessa ongelmia tuota edes useamman sanan lauseet. Parhaita kaksi ja puolivuotiaan lausahduksia ovat:

• ei hätää ukko
• kova nälkä, kova jano
• en kiitos siivoo, en kiitos nälkä, en kiitos kylpyyn.....
• mahdotonta!
• älä viittii 
• sunnuntaina Elpu sanoi Jekulle "älä viitti potkia minua", kun vauvan jalka osui häneen ja kaiuttimelle hän totesi "älä viitti laulaa."
• lumiukko auttaa minua
• mitä nyt äiti?! 
• ensimmäisen kerran hän huikkasi tämän, kun huudahdin "eikä" muistettuani koneeseen unohtuneiden pyykkien ripustamisen.
• sattuu oikeesti
• tosi painava, tosi iso painava

Ja ihan mahtavaa on, kun Elpu laulaa mukana Laura voutilaisen Pikku Myytä: Vastustaa, pahaa silmää, kiittää äitiä, PIKKUMYYY. Ja lemppari ohjelmiin kuuluu muuten Ryhmä Hau, mistä poimitaan myös vuorosanoja puheeseen ja Askarteluohjelma, sekä se pikku kakkosen askartelu jossa Vilja opettaa, että Hajbon sanaton ohjelma. Muutenkin Elpu katsoo yllättävän paljon BuuKlubbenia ja Hajboa Lasten Areenasta...

Lisäsin vielä joitakin uusia sanoja ISONNETTUNA, tuohon kaksivuotiaan listaan. Toki sen verran puhetta tulee joka päivä lisää, etten väkisinkään voi kaikkea muistaa, varsinkin kun nyt tulee kokonaisia uusia lauseita, pelkkien sanojen lisäksi. Toisin sanoen, totean että taapero puhuu! Enkä jatka tätä listaa enää tämän jälkeen, koska siitä tulisi loputon. 

Potta, kakka, hikka, PÖNTTÖ, PIS = pissa, pipi,  piiruaa = pieru/piirtää, HÄTÄ, OVE = ovi, PII-I = pilvi + pilli,
tyttö, ukko, poika, vauva, äiti, iti = isi, ittä = iskä, mummi, mummu, pappa, VAAVI = vaari, SERKKU, muumi, PIKKU MYY,

hius, suu, pää, peppu, tissi, nenä, SILMÄ, KORVA, 

KOVA JANO, KOVA NÄLKÄ, nakki, VESI, vettä, LIMPPA, KANA, RAAKAA, MEHU, MAITO, kakki = karkki, tikka = tikkari, kaaka = kaakao, MAKAOONI = makaroni, IISI = riisi, PUURO, PEIKÄ = leipä, kinkku, PII-IMEHU = pillimehu

hiha, takki, kengä = kenkä, KUMPPARI, LENKKARI, TOSSU, pipo, huppu = huppari, huppu, KYPÄRÄ, HANSKA, UNIHANSKA, PUKKI = sukka + sukkahousut, YÖPPÄRI, HUIVI, LUISTIMET

heippa, hei hei, moi moi, MOIKKA, HEI, hyi, iu, nam, nami, HERKKUA, kiitos, kiitti, hyppää pois, EI, JOO, en, ei oo, TULE, EN TULE,  vaau, KATTOO, NÄKEE, ENÄÄ, upea, tänne, apu - apua, AUTA, SAANKO, kato, tonne, ODOTTAA, IHANA

suihku, uikka - uikkarit, UIMA - uimaan, KYlPYAMME, poppa, tiua = kiuas, kuuma, kylmä, pyyhe, SAUNA, HUISKU = suihku, PESE, MITTAVA = mittari, RASVA, PENTTI = venttiili

MUN, MINUN, minuee = minulle, MULLE, meiän, anna, OMA
RATTIKELKKA, mopo, JUNA, KÄRRYT, MENE = vene, AUTO, henga = rengas, BUSSI, ekka = rekka, PAAVO = pallo, roska, kivi, rikki, aupiee = aurinko + aurinkolasit, LEGO, tutti, kukka, IKKUNA, TYYNY, SÄNKY, PESÄPALLO,

KEINU, KEINUU, LUISTELEMAAN, kaakuu - kaatuu, TIPPU - tippua + tipahtaa, tuuee = tuulee, heittää, ittu ja ittuua = istua, PENKKI, pomppii, ittee = itkee, IKKUPII = itkupilli, TANNII = tanssii, ODOTTAA, AUKI, KIINNI, YTÖS, ALAS,

koija - koira, miau / KIS / = kissa, AASI, VIRTAHEPO, nannu = nalle, pupu, röhröh, POSSU, huhuu, pöllö, RAPU, bää, LAMMAS, ÖTÖKKÄ, heppa, ankka, KALA, VALAS, apina, tintu - lintu, hiiri, siili, PERHONEN, 

*Elokuu: isosisko kävi katsomassa viikon ikäistä Jekkua, äiti ja pikkusisko pariviikkoista. Syyskuu: äiti ja isi muuttoapuna ja äidin ja isosiskon kanssa Habitareen. Lokakuu: Ristiäiset. Marraskuu: koulutusreissu äidin kanssa ja viikko Jyväskylässä isosiskon kanssa. Joulukuu: isosisko yökylässä ja jouluaaton jälkeen melkein viikko Jyväskylässä.

**Kuvat ovat marraskuun Mummula vierailulta, mukana myös isosiskoni ja kameransa sekä isänpäivänä puoliskoni.

Viisikuinen

Viisikuinen Jekku on kaksihampainen, pääsääntöisesti iloinen, utelias ja meneväinen vauva. Tai no, niin meneväinen kuin ryömimistä tavoitteleva vauva voi olla. Eteenpäin pääseminen on niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana, että kiukuttaahan se. Onneksi pyörimällä pääsee, sekä tahallaan että vahingossa. Istumaan tekisi kovasti mieli. Neuvolassakin istuma-asentoa kehuttiin. Istumaan nousu on tällä hetkellä ykköstreeni, jatkuvasti ja joka paikassa ja koko ajan, vaikka alkaisi jo vähän väsyttää ja ärsyttää. Sekin niin lähellä jo, lähempänä kuin eteenpäin liikkuminen.

Neuvolassa mitattiin jälleen pituutta kaksi senttimetriä lisää, samoin pään ympärykseen. Ei tullut yllätyksenä, kun pari pipoa on jo jäänyt pieneksi. Paino nousee omaa tasaista vauhtiaan. Nelikuisen neuvolassa mietin Jekun poskien ihottumaa ja kysyinkin siitä vielä Elpun lastenpolikäynnillä. Joulukuussa ihottuma alkoi todella huolestuttaa ja soitin neuvolasta lähetteen allergiatesteihin. Käytiin verikokeissa, jonka aikana Jekku ei päästänyt pihaustakaan! 

Posket ovat aika rikki, mutta pahimmat jäljet ovat Jekun sormien raapimia. Kaukaa näyttää samalta, kuin Elpun posket aikanaan, läheltä taas rosoinen ihottuma puuttuu. Valmistauduin jo henkisesti imetysdietin aloittamiseen. Nyt allergioita ei näkynyt ja haluan uskoa tuohon testiin. Elpulla kuitenkin näkyi maito-, vehnä- ja kananmuna-allergia verikokeissa saman ikäisenä. Ollaan seurattu poskia puoliskoni kanssa ja rasvattu huolella. Herkkäihoinen pikkumies on, niin kuin meidän perheessä kaikki.

Ensimmäinen hammas puhkesi 22.12.16, eikä Jekku antanut äidin toipua järkytyksestä, kun hammas numero kaksi nökötti suussa heti seuraavana aamuna! Nämä tulivat aivan puskista, kun Elpu teki aikanaan ensimmmäisen hampaan vasta 8,5kk iässä. Toistaiseksi hampaiden teko on tainnut unohtua, tai ainakin kuolan määrä on hieman vähentynyt. Silti kaikki menee suuhun, aivan niin kuin siskollaankin, paitsi ruoka.

Aloitettiin soseet Jekun ollessa 4kk ja vähän päälle. Alkuun puoliskoni syötti sosetta silloin kuin muisti. Nyt soseita menee päivässä yhdellä aterialla ja määrää ollaan lisäämässä kahteen soseateriaan. Hedelmät uppoavat todella hyvin, väillä menee koko purkki ja välillä vähän reilu puolet. Makaroni ja kana taas ei meinannut kelvata. Kasvissosekeitto näytti samalta, kuin kanan syöminen. Lihaa ollaan annettu vasta yhden kerran. 

6kk täysimetystä ei nyt tullut, eikä se enää harmita. Ristiriitaisia tunteitani helpotti, kun näin kuinka mielellään Jekku soseita syö. Joulunaikaan pyysin äitiä tekemään porkkana-omenasosetta ja sitä Jekku söi mielellään, mutta mun tekemä porkka-riisi-pakastetturintamaitosose ei kelpaa. Luulen että sen koostumus jäi liian rakeiseksi. Ehkä teen itsekin tuota porkkana-omenaa. Sormiruokailua on harrastettu kahdesti, ensimmäisellä kerralla mussutettavana oli kurkkua ja toisella kertaa mandariineja ja molemmat maistuivat.

Jekusta on kehkeytymässä perheeseemme sopiva vesipeto. Tällä hetkellä uimahallikäyntejä on vasta yksi, mutta sen perusteella niitä tulee vielä monta lisää. Kylpeminen ja suihkussa läträäminen ovat ihan lemppareita. Mulla on yleensä sitteri kylppärissä Jekkua varten, että saan pestyä omat hiukseni. Nyt parina kertana olen laittanut Jekulle vettä ämpäriin, mutta se ei helpota hiusten pesua kun pikku jätkä pomppaa ämpärissä seisomaan. Ensiviikolle on suunniteltu uimahalli reissu ystäväni kanssa, saas nähdä kuinka käy kahden aikuisen ja kolmen lapsen.

Varpaita tutkitaan ajoittain edelleen, vatsallaan ollessa kurkotellaan myös ylöspäin lasten tuoleille ja pärinää sekä kuplia tulee jatkuvasti ja kaikki todellakin menee suuhun: lelut, kädet, vaatteet.... Tovin imetyskorusta on tullut todellinen hitti nyt hampaiden tulon jälkee. Ukko hekottaa kun häntä kutittaa ja nauttii seurasta ja huomiosta aivan täysillä. Isosiskon touhuja seurataan koko ajan enemmän ja enemmän. Hassua ajatella, että Jekku käyttää nyt saman kokoisia vaatteita, kuin Elpu noustessaan seisomaan ja lähtiessään kävelemään.

Joulu ja sen jälkeen

Vesisade on vienyt lumet mennessään. Joulutunnelma löytyy parhaiten pipareista, joulutortuista, musiikista ja kauppakeskuksen joulukoristeista. Vielä viimeiset joululahjat pakettiin ja jouluaatto saa tulla. Aatto alkaa aikaisin. Olemme vain tunnin myöhässä omasta aikataulustamme. Hiekkatie on paremmassa luistelukunnossa, kuin ulkojäät. Puoliskoni kantaa lahjat kuusen alle ja minä vielä kirjoitan pariin nimet selvemmin. Lapset jäivät hoitoon, kun me lähdemme appivanhempien kanssa käymään haudoilla. Olisinpa sittenkin laittanut kumisaappaat jalkaani. Ruoan jälkeen on aika jakaa lahjat. Lapset ovat innoissaan.

Puoliskoni kielsi minua ostamasta hänelle boksereita tai ylipäänsä mitään muutakaan. Jotain kuitenkin halusin kehittää, hänen ostamansa sählymailan (jota en saanut paketoida) ja termosmukin (jonka paketoin ja jouluaattona hän ihmetteli mikä kumma se on) lisäksi. Tein, tai siis teen edelleen, hänelle joulukalenteria, johon kolme luukkua ostin tigerista piristämään hänen koulupäiviään. Lopuista luukuista löytyy lahjakortteja erilaisiin hemmotteluhetkiin, esim. jalkahieronta, aamupala sänkyyn ja läksyrauha -kortteja.

Minulle Joulupukki toi muistutuksen huolehtia myös itsestäni, The Bodyshopin kasvojenhoitosetin muodossa. Tästä tuli vähän etukäteislahja, koska puoliskoni pakotti minut avaamaan sen pian kannettuaan paketin, sekä Elpun uuden pipon ja Jekun jouluaattoasun kotiin. Kapinallisena otin sen käyttöön kuitenkin vasta joulusaunassa.

Kuusen alta taas paljastui jos minkälaista. Perinteisen paperikilon sijaan tulikin vihko. Sukkia ei koskaan voi olla liikaa, nyt on taas kaksi paria hyviä sukkia lisää. Ja pehmeistä paketeista paljustui iloisia yllätyksiä. Sain luettavaa, joka tosin loppui jo. Nyt pitäisi saada johonkin joku söpö kirjahylly, kaikille Harry Pottereille ja parille muulle. Eikä vielä riittänyt se, että lapset saivat toivomani suuren Duplosetin ja rattikelkan, vaan minä sain ikioman läppärin! Puhelimen takakuoren suojaa unohtamatta.

Suklaat unohtui kääröihinsä kuusen alle, ja nyt minun on niitä ikävä. Joulun suklaakonvehteja ja kylmää maitoa uutukaisesta muumimukista, nähkääs. Mikäs sen parempaa naposteltavaa, silloin kun saa päästää kirjoitusvimman valloilleen ajan kanssa. Kirjoitusaikaa lisätäkseni passitin puoliskoni tekemään iltapalaa, saan maksalaatikkoa suklaahimooni. Vuodenvaihteen kismetitkin syötiin eilen.

Nyt uudenvuoden alettua ja arjen taas tasoituttua, pitäisi pyykätä ja pedata sänkyyn uudet pussilakanat, saatiin puoliskoni kanssa samanlaiset. Ehkä voisin luopua jo niistä kaikista kulahtaneimmista lakanoista, jotka lienevät ala-aste ajoilta. Jospa parivuode alkaisi näyttää pariskunnan vuoteelta enemmän kuin kymmenvuotiaiden pyjamabileiden sotkulta. Paino sanalla näyttää, sillä lastensängyt lastenhuoneessa ovat vain koristeita.

Viime vuonna saatiin lastenhuone, kenties tänä vuonna lapset muuttavat sinne.