Kaikki raskauskiloni x 4

Innostuin operaatiovaatekaapin taulukoista, joten tein sitten samanlaisen raskauskiloista!

Olen aikaisemmin verrannut Nupun ja Jekun odotuksia puoleen  väliin saakka. Tässä olisi nyt sitten täysi sarja raskauskiloja kaikista neljästä raskaudestani! Tai siis niin täysi sarja, kuin vain äitiyskorteista löytyy.

Mitä järkeä tässä nyt sitten oli? Ei siis niin yhtään mitään. Mutta minusta tämä oli hauska vertailu. Neljännessä raskaudessa painoa tuli eniten ja osa syy varmasti on töiden alkaminen - en valehdellut kun sanoin oppilaille kasvattaneeni vatsaa kouluruoalla. :D

Nupun ja Jekun odotukset ovat menneet aika samaa kaavaa tuonne rv36 asti. 

Jännä huomata esimerkiksi, että painoa on selvästi tullut enemmän lisää tyttöjen raskauksissa.

Toisaalta myös tämä selittää sen miksi tuntui, että jouduin luopumaan pyöräilystä tosi aikaisin. Koitin olla vertaamatta neljättä raskautta aikaisempiin sen mukaan miten nopeasti esimerkiksi toppahousut jäi pieniksi, koska  Nuppu ja Jekku ovat syntyneet heinäkuussa, joten ihan luonnollisesti noissa raskauksissa maha oli pienempi talvella, kun taas Kirpulla joka syntyi maaliskuussa tai Ässällä jonka laskettuaika oli toukokuussa.

Neljännen synnytyksen jälkeen palautuessa jälkitarkastuksessa vaaka näytti 53,9kg mikä on siis melkein 9kg enemmän lähtöpainooni verraten. Totesinkin terveydenhoitajalle, että raskauskiloja näköjään on edelleen, mutta ei yhtään ylimääräistä kiloa. Lähtöpainoni ei todellakaan ole tavoitepainoni! Jos paino pysyisi tässä viidenkympin hujakoilla olisin onnellinen. Se jää kuitenkin nähtäväksi paljonko imetys tällä kertaa kuluttaa.

Marraskuussa 2022 minulle tuli tilaisuus käydä sairaalassa vaa'alla. T-paidassa ja kollareissa vaakanäytti edelleen 53kg. Kun imetystä oli takana vuosi ja melkein 2kk, painoni oli edelleen sielä viidenkympin tienoolla, meillä ei edelleenkään ole vaakaa, joten en ole ihan varma. Mutta Kirpun täyttäessä vuoden, huomasin että kasvot alkoi kaventua taas.

Minun kuukautiset ovat ottaneet jokaisesta synnytyksestä vähän pidemmän palautumisajan. Ensimmäisen jälkeen meni lähes päivälleen vuosi, imetys kesti 1v1kk. Toisesta meni n. vuosi ja 2kk, mutta imetys jatkui 1v11kk. Kolmannesta taas meni lähes päivälleen kaksi vuotta. Muistan sen siitä, että Ässän synttäreitä juhlittiin 30.4.2021 ja 1.5. alkoi ensimmäiset kuukautiset, 1.6. tuli täsmällisesti toiset ja 1.7. oli kierukan laitto, josta ajattelin seuraavien alkavan, vaan eipä alkanutkaan, kun Kirppu oli jo kyydissä. Tässä vaiheessa edelleen imetin Ässää. Häntä ehdin imettää 2v3kk.  

Raskaudet ja palautuminen ovat siis joka kerta aivan erilaisia prosesseja myös samalla ihmisellä, vaikka ne noudattaisivatkin suunnilleen samaa kaavaa. Silti ne ovat erilaisia, eikä kehon muotokaan välttämättä ole enää sama mitä ennen. Minäkin sain kyllä heti viikko synnytyksestä vanhat farkut jalkaan ja nappikin meni kiinni, mutta kyllä ne vaan niin paljon puristivat, etten vielä kahteen kuukauteen ottanut niitä käyttöön. :D

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Päivitys 17.8.2024

Neljännen lapsen jälkeen kuukautiset alkoi 1v8kk synnytyksestä. Imetin kirppua 2v 4kk. Kävin kälyni luona vaa'alla elokuussa ja noin kuukausi imetyksen lopettamisen jälkeen painan 49,3kg. Ei ne kilot sitten vieläkään tarttuneet, lihakset kyllä katosivat. Onneksi nyt tulee treenattua kerran viikossa Unelmalaatikon jumpalla itsekin.

Käynnistetty synnytys

Mulla on ollut tapana julkaista synnytyskertomuket hyvinkin pian vauvan synnyttyä, ihan siinä muutaman viikon sisällä, heti tuoreeltaan. Tämäkin postaus on kirjoitettu lopulliseen muotoonsa jo huhtikuussa 2022. Ei siis huolta, tämä ei ole mikään traumaattinen kauhukertomus, jota piti sulatella vuosi. Olen vain ollut laiska kuvien kanssa ja nyt apua, tästähän on jo vuosi aikaa! Klisee, mutta vauvavuosi meni aivan liian äkkiä.

Käynnistetty synnytys 

Lasketun ajan koittaessa synnytys on ollut mielessä paljonkin. Tajusin, että meidän matka sairaalaan kestää navigaattorin mukaan 37minuuttia. Vitsailin jo kavereille, että eihän tässä kannata edes yrittää ehtiä sairaalaan, parempi soittaa suoraan ambulanssi. Ystäväni myös totesi, että torstai olisi hyvä päivä synnyttää, kun olisi tuttu ensihoitaja työvuorossa ambulanssissa.

Laskin nimittäin, että jos lähtö tulee yöllä ja meidän pitää pukea ja herättää lapset ja sitten viedään heidät setänsä luo, menee meille suunnilleen vartti (olin optimistinen) siihen, että saadaan lapset autoon. Siitä ajetaan ehkä viisi minuuttia puoliskoni veljen luo ja muutama minuutti lasten viemiseen autosta ovelle ennen kuin matka jatkuisi kohti sairaalaa.

Kun Ässän synnytys kesti kokonaisuudessaan 1h5min ja miettii, että matkaan menee 37min + 20min lasten vienti = 57min, niin eihän me todellakaan keretä yhtään mihinkään!

Perjantai rv 40+3

Herään aikaisin aamulla ja kellotan hentoja supistuksia joita tulee ja menee alle 10min välein, mutta ovat lieviä, siis hyvinkin hentoisia, mutta selviä supistuksia, erilaisia kuin harjoitussupistukset. Jatkan unia, kun nukahtelen supistusten välissä enkä enää herääkään laittamaan laskuria uudelleen päälle. 

Äidin kanssa puhuttiin aikaisemmin, että hän voisi ajella Jyväskylästä meille tiistaiksi, kun on yliaikaiskontrolli. Perjantaina laitan äidille viestiä: jos on tylsää niin ihan varmuuden vuoksi meille voisi tulla. Harmi ettei äiti pääse ennen sunnuntai iltaa. Supistukset kuitenkin loppuivat aamuun, joten en edes mainitse niistä mitään muille kuin äidilleni.

Iltapäivällä laitan äidille viestin, että tänä yönä ei sittenkään synnytetä, koska meille tuli yökyläilijä. Nuppu tuli koulusta kotiin kaverinsa kanssa ja kysyivät pääseekö kaveri yökylään. No tottakai! Tämä on nimittäin ensimmäinen kerta, kun Nuppu kysyy saako meille tulla, hän itse on kyllä ollut yökylässä jo monta kertaa.

Lauantai rv 40+4

Klo 0409

Herään supistukseen ja nousen vessaan. Tuskin nyt mitään, mutta kaivan taas supistuslaskurin esiin. Supistuksia tulee tasaiseen ja nyt ne ovat jo selvästi vähän enemmän kuin perjantain supistukset. En saa unta ja jatkan kellottamista. 

Viideltä sanon puoliskolleni, että mua vähän sattuu ja kävelen edes takaisin sängyn vieressä. Hän katsoo kelloa, käskee minut takaisin nukkumaan, vetää peiton korviinsa ja jatkaa unia. En ole ihan vakuuttunut, että hän edes heräsi. Olen kellottanut supistuksia jo kaksi tuntia, mikä tuntuu kummallisen pitkältä ajalta. Tiedän että niitä ei tule vielä aivan niin tiheästi, että meitä neuvottaisiin lähtemään sairaalaan. Silti kaksi tuntia on pitkä aika enkä todellakaan uskalla jäädä odottamaan niiden kovenemista ja tihentymistä kotiin. Ei sillä ettenkö pärjäisi kivun kanssa kotona, mutta haluan ehtiä sinne sairaalaan. Onneksi synnyttämään tullessa ei enää tarvitse soittaa etukäteen.

klo 6.20 soitto lasten sedälle - ei vastausta. Lapset alkavat heräillä itsekseen. Laitan yövieraan kotiin viestiä varmistaakseni, että siellä on joku hereillä, kun tuodaan lapsi kotiin. Matkalla soitan lasten serkulle vielä, että ollaanko siellä hereillä ja lapset olisi nyt tulossa.

Supistuslaskuri on esillä koko automatkan, sopivia supistuksia tulee tasaisesti matkan aikana. Lyhyin supistusväli on enää kuusi minuuttia. Vaikuttaa lupaavalta. Ollaan äitiyspolilla aikatarkalleen tasan kahdeksalta. Soitetaan ilmoittautumiskoneen ovikelloa ja meidät tullaan hakemaan odotusaulasta. 

Päästään suoraan käyrille, ja hetkenpäästä toinen kätilö käy esittäytymässä ja kertoo mitä tapahtuu. Ensin otetaan pitkäkäyrä, eli mitataan supistuksia ja sykkeitä puolituntia. Puhelimen supistuslaskuri on edelleen esillä. Seuraavaksi päästään tutkimushuoneeseen, missä otetaan streptokokki näyte ja tarkistetaan tilanne.

4cm - tämähän vaikuttaa lupaavalta! Saan sairaalavaatteet ja päästään tarkkailuhuoneeseen odottamaan vapautuvaa salia, saadaan kyllä lupa liikkua sairaalan alueella, mutta kovin kauas ei kannata lähteä. Saadan  aamupalasämpylät yhdeksältä ja labrahoitaja tulee ottamaan verta klo: 9.10. Jäädään kahdestaan, puoliskoni ottaa päikkärit kun itse toiveikkaana kellotan supistuksia ja odotan niiden voimistuvan - turhaan.

Käytävältä kuuluu ääniä, jossain on syntynyt tyttö. Puoliskoni havahtuessa mietimme mitä seuraavaksi syötäisiin, kätilö käy kysymässä kuulumisia. Klo 11.20 päätetään lähteä hakemaan autoon unohtuneet suklaat, kävellessä tulee muutamia supistuksia joita toiveikkaana kellotan, mutta ei ne mihinkään siitä voimistu tai tiheenny. Käydään kahviossa ja mennään takaisin ulos. Aurinko lämmittää pääoven edustaa. Syödään kahviosta ostetut herkut ulkona ja palataan tarkkailuhuoneeseen.

Ässän synnytyksen hoitanut kätilö hakee huoneesta jotain ja kysyy vointia, totean että vähän turhankin hyvä. Yhden aikaan oma kätilömme tulee takaisin. Voitaisiin päästä saliin kolmen aikoihin. En muista mitä hän sanoi tipasta ja kalvojen puhkaisusta, paitsi että lääkäri puhkaisee kalvot ja jos siltä tuntuu niin saadaan kotiinkin lähteä. Ja sen että mitä ikinä päätetään se on äidin päätös. 

1450 sali on valmis meitä varten ja päätin ottaa vauhtia oksitosiinista. Vielä tarkkailuhuoneessa sanoin puoliskolleni, että sen pitäisi vauhdittaa supistuksia, mutta on heitäkin joille se ei ole kuulema tehnyt mitään. Käyn pedille, kätilö laittaa kanyylin ja oksitosiinin valumaan pienimmälle annokselle ja poistuu toisaalle kertoen palaavansa puolentunnin päästä nostamaan annosta.

Painan puhelimen supistuslaskuria pari kertaa ja kerron maaliskuisten whatsapp-ryhmässä meidän päässeen saliin. 1512 lähetän ryhmään kiitoksen tsempeistä. Juttelen puoliskolleni ja nousen istumaan - POKS. Lapsivedet menee. Nyt tuli kiire riisua omat housut ja puoliskoni painaa napista kätilön kutsun. Saan vessaan jättisiteen ja puhtaat housut. Käsiä pestessä supistuksen tullessa sanon ensimmäisen kerran, että nyt tuntuu häntäluussa. Pääsen pedin viereen ja tuntuu uudelleen häntäluussa.

"Noin sanoit viimeksikin" toteaa puoliskoni painaessaan kätilön kutsua uudestaan. 

Kipuan avustettuna pedille. 7cm. Kätilö toteaa että nyt hän ei lähdekään enää mihinkään. Ja kertoo puoliskolleni, että tuo muutama sentti voi mennä yhdelläkin supistuksella. Kätilö kävi vielä äkkiä hakemassa paremmat hanskat ja palasi kiireesti. 

En edes muista enää mitä eroa on ponnistuksen tarpeella ja supistuksella, en muista missä ja miltä kipu tuntui, vaikka tiedän kipua tunteneeni. Tiesin vain, että vauva oli tulossa nyt ja keskityin hengittämään. "Odota, odota, odota, älä vielä ponnista!" Pää syntyi jo ja kätilö pyytää odottamaan, ehtiäkseen tukemaan, mutta hanskat ei ole vielä kädessä. "Miten?" parahdan ja vauvan syntyessä aika pysähtyy. 

Ässän kätilö saapui myös huoneeseen jossain vaiheessa. En ole varma oliko se ennen vai jälkeen kun saan vauvan syliin. Pallero annetaan minulle ja vaistomaisesti yritän nostaa häntä ylemmäs syliini, mutta napanuora on niin lyhyt, että vauva jää mahan päälle. Muistan sanoneeni "Ai niin anteeksi!" kun yritin nostaa vauvaa liian ylös ja kätilö huomautti napanuorasta uudestaan.

En myöskään muista syntyikö istukka itse vai painettiinko mahaani sen auttamiseksi, enkä muista sitäkään milloin oksitosiini sammutettiin. Kätilö katkaisi napanuoran, kun molemmat Kätilöt olivat todenneet ettei napasuoni enää syki. Napanuora on arviolta n. 30cm istukka kokonainen ja kalvo repaleinen. Jälkeiset on niitä synnytyksen ei niin puhuttuja vaiheita ja repaleinen kalvo kertoo, että kannattaa varautua isoihin klöntteihin jälkivuodossa.

Puoliskoni ja Kätilöt juttelevat hyväntuulisina. Kätilö toteaa että olipa hauska hoitaa tällainen synnytys. 

Ensin vauva on minun sylissäni ja ensi-imetys kokeiltiin siinä, vauvalla tuntui olevan heti hyvä imu. Vauvan mittausten jälkeen puoliskoni saa vauvan syliinsä.  Pituus 50cm, paino 3720g, pipo 37cm. Pipo mitan kuullessani kysyn "Oikeesti?!" Muistan että Jekun synnytyksessä pään syntymä oli kamalin vaihe ja nyt vauvalla on kaksi senttiä isompi pään ympärys! Ei tämä tuntunut lainkaan niin pahalta.  

Meille on tuotu jo onnittelu leivät ja ollaan oltu hetki kolmestaan, kun menen suihkuun. Kuuma vesi on tottakai virhe, kun sieltä ei haluaisi tulla pois. Ja kun vihdoin suihkun sammutan tuntuu jo epätoivoiselta yrittää kuivata jalkoja, ilman että sotkisi sairaalan valkoista pyyhettä. Kätilö tulee takaisin, saan puhtaat vaatteet. 

04.09 vessaan

Ensimmäisen supistusten kellottamista

05.09 puoliskoni kääntää kylkeään

06.20 soitamme lasten hoitopaikkaan

8 sairaalassa

9 aamupala

09.10 labrahoitaja

11.20 kävelylle sairaalan alueaalla

14.50 saliin

15.00 oksitosiini

15.12 lapsivesi

15.30 vauva syntyi

 15.35 jälkeiset

Synnytys lasketaan alkaneeksi oksitosiinista ja kokonaiskesto 35min.

Osastolle mentiin pyörätuolilla ja vietimme siellä kaksi vuorokautta lähes kokonaan ihokontaktissa. Ensimmäisenä iltana meinasin jäädä ilman iltapalaa, kun en muistanut ruoka-aikoja, enkä tahtonut irroittaa vauvaa heti, kun ensimmäiset imetykset onnistuivat. Hoitaja onneksi antoi kuitenkin jääkaapista vielä mehukeittoja ja hedelmiä. Olisin saanut tehdä leipääkin, mutta pari kuppia mansikkaa ja mustikkaa oli aivan hyvä. 

Nukkumisen ja syömisen lisäksi soiteltiin kotiinpäin videopuheluita ja kuuntelin Keskeneräiset äidit Podcastia. Lapset pitivät isin kanssa oman vapaapäivän jotta kaikki pääsivät mukaan hakemaan meitä kotiin.

Tervetuloa perheeseen pieni ihme!  

ps. Hyvää syntymäpäivää rakas pieni Kirppu! 

Viimeinen äitiysneuvola - jälkitarkastus

Mulla oli tänään viimeinen käynti äitiysneuvolassa, eli synnytyksen jälkitarkastus. Enkä muuten muista, että aikaisemmin olisi puhuttu jumppaamisesta näin paljoa! Ensimmäisenä siis tietenkin kävin vessassa jättämässä pissanäytteen, kuten aina äitiysneuvolassa ja terkkari kävi sen sitten tarkistamassa. Kaikki ok.

Me juteltiin vähän aikaa vauvan labroista, kun äitiyskortin väliin oli synnärillä laitettu labrakuitti, jossa kahden arvon kohdalla luki "epäonnistunut". Katsottiin myös  koneelta lapsen tiedot ja niihin verraten terkkari oli sitä mieltä ettei "epäonnistuneita" ole edes otettu, ja siksi ne luki kuitissa näin. Kun vauvan labroista puhuttiin muistin kysyä, että mikähän mun kilpirauhasia vaivasi.

Ensimmäinen aamu kotona vauvan kanssa, hupiranneke ranteessa ja vielä oli jälkisupistukset riesana, nukuin aina kun vauvakin nukkui.

Kinusin syksyllä ensimmäisessä neuvolalääkärissä ferritiinin mittausta, turhaan - muoti-ilmiö kuulema edelleen. Perustelin sitä sillä kuinka alas mun paino yleensä imetysaikana laskee, joten sain lähetteen kilpirauhastutkimuksiin. Olin tosi yllättänyt, kun terkkari sanoi kahdesti, että lääkäri haluaa mun käyvän uudestaan. Ensimmäinen oli ollut 3+, toinen oli ollut 5+ ja kolmas 2+. Tuossa plussan kohdalla pitäisi olla jokin desimaali, mutta enhän minä niitä ylös ottanut. Ferritiinin sain mitattua työterveydessä, se oli silloin 12 ja olin jo aloittanut raudan syönnin kesäkuussa. Mutta se niistä labroista.

Jumppaamisesta puhuttiin siis enemmän, kuin missään aikaisemmassa jälkitarkastuksessa. Katsottiin yhdessä netistä mistä löytyy vinkkejä selänhuoltoon ja miten kannattaa lähteä liikkumaan. Juoksua ei suositella puoleenvuoteen synnytyksestä ja kierukan voi laittaa aikaisintaan kolmen kuukauden päästä synnytyksestä. 30v papaseulassa kävin viime kesänä, joten sitäkään ei tarvitse nyt. Terveydenhoitaja kysyi haluanko sisätutkimusta, mutta koin itse riittäväksi, että lääkäri katsoo sitten kierukanlaiton yhteydessä.

Jälkitarkastuksessa, 6viikkoa ja 4päivää synnytyksen jälkeen painoni oli 53,9kg. Tottakai keho vielä hakee muotoaan, sen huomaa erittäin vetelästä keskivartalosta. Venyneet ja aika olemattomat lihakset hakevat paikkaansa ja ainakaan itse en muista ajatella keskivartalon tukea niin usein kuin pitäis. Liian helposti sitä kulkee ensin selkä notkolla ja imettäessä taas istuu hartiat lysyssä, joten lapaluiden väli on aika koetuksella ja lannerangasta huomaa sitten makuuasennossa, ettei ole selänkään puolella lihaksisto ihan entisellään. Toistaiseksi ainut liikunta mitä olen harrastanut on selän venyttely ja poikien kanssa päiväkodille kävelyt. Tiedän jo mihin käytän kevään e-passini - hierojalle! 

ps. listaus raskauskiloista x4 tulossa! 

Sairaalakassi vol. 4

Aloitin sairaalakassin pakkaamisen noin kolme viikkoa sitten ja siitä saakka se on ollut suunnilleen pakattu.  Kaksi viikkoa sitten äiti kävi meillä tuoden Chipolinon vaunut ja turvakaukalon ja nyt on sitten laukkukin pakattu niin, että ainoastaan puhelin (+ laturi + kuulokkeet) ja kamera pitää napata mukaan lähtiessä. Nuo kun ovat sellaisia mitä tässä nyt muutenkin vielä tarvitsen, niin ei viitsi koko ajan kassista olla etsimässä.

Uteliaisuuttani kurkistin mitä löytyi Ässän sairaalakassista, ja näköjään lompakko on ollut silloin turhake - no tällä kertaa en ollut edes ajatellut koko lompakkoa, mutta pitäisiköhän ajokortti kuitenkin napata tuonne neuvolakortin kaveriksi. Vaikka voihan niihin automaatteihin ilmoittautua myös näpyttämällä tiedot, jos korttia ei ole matkassa.

Kassina minulla on Liberolaukku ja kyllä kaikki tämä (kuulokkeita ja kameraa lukuunottamatta) mahtuu sinne! Tällä kertaa sisältö näyttää tältä: 

Sairaalassa olemiseen itselleni:

• Neuvolakortti - tämä on ehkä tärkein kun lähtee synnyttämään.
• Villasukat sairaalan käytävillä hiippailuun.
• Okei saatan mie käyttää niitä sairaalan tohveleita siellä käytävillä, mutta omassa huoneessa mukavampi hiippailla sukilla.
• Kuulokkeet, puhelimen laturi ja kameran laturi + vara-akku.
• Hiusharja & ponnari
• Dödö
• Kasvojenhoitosetti matkakoossa
• Naturally voidepuikko = huulivoide, käsivoide, toivottavasti myös nännivoide.
• Hammasharja & hammastahna.
• Joo ostin ihan uudet vain ja ainoastaan sairaalakassia varten, koska nämä on just ne, mitkä sitten lähtiessä unohtuisi kuitenkin kotiin. Tai sitten sairaalassa huomaisin, että hammasharjan akku on tyhjä.
• Sähköhammasharjan käyttäjänä mua alkoi ihan oikeasti kauhistuttaa miten isoja tavalliset hammasharjat on! Ostin sitten sairaalakassiin 6-11v hammasharjan, harkitsin kyllä vakavissani jopa 3-5v harjaa... 

Kotiutumisvaatteet itselleni:

• Maailmanparhaat imetysliivit & kestoliivinsuojat (ei mitään aikaisempaa kokemusta näistä suojista, mutta ne nyt ovat ainoat liivinsuojat jotka minulta tällä hetkellä löytyy), sukat ja mukavat alushousut. Toki vaihtoehtoisesti voi kotiutua myös sairaalan jättivaipassa ja verkkopikkareissa, mutta en muista sellaista tarvetta aiemmista synnytyksistä.
• Mammaleggarit ja tunika.
• Oletan että lähden kotoa sairaalan takkipäällä ja pipopäässä ja kengät jalassa, että nekin sitten löytyy. 

Vauvalle:

• Trikoopipo sairaalassa oleiluun, jos nyt pipoa tarvitaan. (seuraava kuva) Nuppu sai tämän pipon synnäriltä! 
• Body & housut koossa 50cm & sukat. Yksi setti riittää, kun vauva on kuitenkin ihollani koko ajan sairaalassa. Nämä puetaan päälle sitten kotiin lähtiessä. 
• Sisävaatteiden päälle puoliskoni mummon neulomat housut & takki, käsiin neulotut tumput ja päähän paksumpi tupsupipo - jos nyt sää vaikuttaa siltä ja pipo on sopiva, sekä sukkien päälle paksummat sukat. Meillä ei näköjään ollutkaan yhtään vastasyntyneen kokoisia villasukkia enää.
• Ja niiden päälle tarvittaessa puettavaksi 2014 äitiyspakkauksen villahaalari, se on kai kokoa 74cm ja näyttää ihan valtavalta! Mutta se onkin mukana vain varmuuden vuoksi.
• Turvakaukalossa on jalkapeite, se suojaa tuulelta ja lämmitääkin.
• Ainoat ulkoilut on matka sairaalan ovelta autolle ja autolta sisään kotiin ja autossakin vietetään kuitenkin se puolisen tuntia, että toppavermeissä saattaisi tulla kuuma.

Saapas nähdä mitä jää turhakkeeksi tällä kertaa. Lompakon lisäksi olin maininnut Ässän sairaalakassissa turhakkeeksi toisen objektiivini. Nyt ajattelin jo suoraan sen jäävän kotiin. Harkitsen myös kameran laturin jättämistä kotiin, mulla on kuitenkin tuo vara-akku. Noh saa nähdä. Ainoa varma asia synnytyssuunnitelmassani on nimittäin se, että vauvan synnyttyä hengaillaan ihokontaktissa koko sairaala-aika.

Lauantaina ohitettiin Ässän syntymäviikot rv 38+4 ja tänään alkaa 40. raskausviikko! Toisin sanoen  nyt on rv39+0 eli tasan viikko laskettuunaikaan ja huomiselle vielä neuvolakäynti varattuna. Saa nähdä jääkö se sitten viimeiseksi neuvolaksi ilman vauvaa. Eipä kyllä nyt tunnu, että olisi lähtö mitenkään lähellä, mutta eihän se ole ikinä tuntunut siltä, ennen kuin on mentävä. Jännittävää! 

Mitä oli sinun sairaalakassissasi ihan must juttuja, entäs täysiä huteja? :) 

Neljä viikkoa laskettuun aikaan!

Pikakuulumiset 36+0 kunniaksi! 

Nyt olen ollut virallisella äitiyslomalla viikon. Äitiysloman kunniaksi kävin siis neuvolalääkärissä tasan viikko sitten rv 35+0. Pääsin neuvola-lääkäriin taas eri neuvolaan, koska meidän omassa neuvolassa ei ollut lääkäriaikoja tarjolla ja viikkoja minulla kuitenkin oli sen verran, että lääkäriaika kuuluu neuvolasuunnitelmaan. Jos en ihan väärin muista kesältä, niin kuvittelisin että tämä oli sama lääkäri joka laittoi minulle sen kierukan.  

Ehdin olla sairaslomalla kolme viikkoa ennen äitiysloman alkua, ja tuolloin sairaslomaa hakiessani neuvolalääkäri tarkisti pyynnöstäni mikä on tilanne. Silloin kaikki oli kuten pitikin, joten nyt 35+0 lääkäri sanoi heti ettei halua tarkastaa tilannetta sisätutkimuksella, ettei se provosoi supistuksia yhtään lisää ja pahimmassa tapauksessa siis vahingossa käynnistä synnytystä.

Jos näitä joulunaikaan alkaneita supistuksia ja liitoskipuja ja ajoittaisia vihlaisuja ei lasketa, on edelleen kaikki ihan niinkuin pitää. Minä nukun hyvin ja paljon, mutta muuten olen elämäni kunnossa. No okei, en ole, en todellakaan uskalla lähteä edes pulkkamäkeen lasten kanssa, saatika että uskaltaisin kävellä päiväkodille asti. Mutta noin niinkun että rentoon kotoiluun olen oikein hyvässä kunnossa.

Aloin eilen (35+6) pakkaamaan sitä sairaalakassia tuonne liberolaukkuun. Nyt siellä on vauvalle kotiutumisvaatteet, toivotaan että niitä on nyt tarpeeksi. Mitä ihmettä pitää pukea vastasyntyneelle vauvalle päälle maaliskuussa automatkaa varten? Muistan kun pakkasin Nupulle söpön fleecehaalarinkin, kun ajattelin, että vauva täytyy pitää lämpimänä, jos on vaikka sade päivä. Juuu u, heinäkuu 2014, ei tarvittu fleecehaalaria, mutta pitäisikö maaliskuiselle kuitenkin laittaa vielä turvakaukaloon varuiksi toppahaalari, että puoliskoni voi sitten tuoda senkin meitä hakiessaan?

Itselleni on sairaalakassissa tällä hetkellä hiusharja, villasukat, kameran laturi (minulla on niitä kaksi) ja kasvojen puhdistussetti. Saatiin tammikuussa tukkuun rajoitettu erä TimeWise 3D settiä matkakokoisena, joten minähän otan sellaisen siis mukaan. Ja säilytän sairaalakassia vaatekaapissani, joten dödökin on siellä jo valmiina.

Sairaalakassista puuttuu vielä omat kotiutumisvaatteet, hammasharja ja hammastahna, neuvolakortti, kamera, puhelimen laturi, vesipullo, kuulokkeet jaaaaaa. No ne imetysliivit. Luultavasti seuraavasta pesusta viikkaan ne suoraan kassiin, jotta tulevat varmasti mukaan. Esittelen kassin sitten kun se kokonaan pakattu.

Tässä kohtaa alkaa luonnollisesti synnytyskin jo mietityttää ja sen verran olen nyt edennyt ajatuksissani, että jos synnytys alkaa samanlailla kuin Ässän synnytys, haluan tällä kertaa ammeeseen. Viimeksi minulle tarjottiin sitä, mutta kun ei ollut oikein mitään oloja mihinkään suuntaan en halunnut. Taisin nukkua sujuvasti siihen saakka, että supistukset alkoivat. Täytyy kyllä myöntää, että jälkeenpäin harmittaa etten halunnut ammeeseen.

Kohdunkaulan puudutteen sain Jekun synnytyksessä, en ota enää ikinä, Ässän synnytyksessä käytin ilokaasua, mutta en kokenut siitä olevan mitään muuta hyötyä kuin hengitykseen keskittyminen, joten kyllä minä nyt haluaisin kokeilla ammetta. Nupun synnytys nyt ei sovi tähän kaavaan ollenkaan, kunhan vain ehditään sairaalaan siis. 

Lääkäri ja terveydenhoitaja kannustivat molemmat kokeilemaan ammetta. Tosin lääkäri kyllä kehotti minua pyytämään ammetta jo siinä vaiheessa, kun soitamme tulevamme sairaalaan, koska ammeen täyttö kestää vartin ja jos synnytys alkaa samalla tavalla kun Nupun ja Jekun synnytys, niin tuskin tarvitsee kovin kauaa supistuksista kärsiä.

Aikaisemmin meidän matka sairaalaan on ollut 45-60min vähän muusta liikenteestä riippuen, mutta nyt asutaan enää n. puolentunnin matkan päässä. Joten ainakin toiveita ammeeseen ehtimisestä voi elättää. Toki eihän sitäkään tiedä onko sairaalan kahdesta ammeesta kumpikaan vapaana juuri silloin kun meidän vauva päättää syntyä, joten täytyy pitää mieli avoimena.

Luovuin muuten ensimmäistä kertaa kihlasormuksesta! Lauantai aamuna havahduin siihen ettei sormus pyörinytkään sormessani, lauantaina ja sunnuntain välisenä yönä heräsin vessaan ja huomasin että sormushan ihan sattui, joten sunnutai-iltana otin sormuksen yöksi pois, maanantaina pidin sormusta vielä päivän, mutta illalla otin sen pois ja ehkä en laita sitä nyt hetkeen edes päiväksi takaisin.... 

Jos siis ei lasketa näitä aivan tavallisia raskauteen kuuluvia vaivoja: liitoskipuja, supistuksia, hengästymistä ja unisuutta ja tällaista kevyttä yöllistä turvotusta, niin täällä voidaan hyvin ja aletaan nyt jännittämään onko vauva hätäinen kuten Ässä (38+4), melko täsmällinen kuten Nuppu (39+5) vai kaikessa rauhassa ihmettelevä kuten Jekku (41+5). Ja ei, syntämäviikkojen kuvailut eivät kuvasta lastemme todellisia luonteita. :D 

Tajusin muuten juuri nyt, että helmikuun lyhyyden takia tämä 8.2. tasan neljä viikkoa laskettuun aikaan on myös tasan kuukausi laskettuun aikaan joka on 8.3.! 

Onko siellä muita odottajia? Millä fiiliksellä nyt kauanko on vielä odotusta jäljellä? :) 

Kuulumiset vuoden varrelta

Lupasin kertoa mitä kaikkea on tapahtunut tässä välissä, kun olin pois Kaksplussan blogiverkostosta. Muistellaan hetki mitä kuului silloin vuosi sitten kun lähdin ja kerään tähän sellaisia postauksia jotka ovat joko omasta mielestäni mielenkiintoisia tai tärkeitä. Esimerkkinä nyt vaikka vauvan syntymä.

Vuosi sitten oltiin asuttu uudessa kodissamme muutama kuukausi. Nyt Tästä kodista on esitelty jo eteinen, keittiö ja olohuone. Kaikki löytyvät 76m2 tägin alta.

Tammikuussa kerroin millaisia haaveita minulla oli viidennelle hääpäivällemme. Suunnittelin hääpäivämme juhlistamista jo keväällä 2018 kun hain töitä. Mutta sen tarinan te tiedättekin ja jos ette voitte arvata. Pikakelauksella: en saanut töitä, pääsin kyllä pariin hastatteluun, päätettiin muuttaa ja muuton keskellä huomasin olevani raskaana.

Puuhääpäivän suuret suunnitelmat

Yksi iso kriisi minulla oli päiväkodin kanssa. En olisi missään nimessä halunnut vaihtaa Nupun päiväkotia, koska vanha päiväkoti oli niin ihana! Olin myös melkein päättänyt, että Nuppu jäisi kotiin viiskarivuodeksi minun, Jekun ja tulevan vauvan kanssa. Sinniteltäisiin kevääseen vanhassa päiväkodissa ja sen jälkeen lomailisin oikein 130% kotiäitityyliin. No niin, minä pyörsin pääni ja maaliskuussa vihdoin päiväkoti vaihtui ja pyörsin muuten sen Nupun viiskarivuoden kotonaolonkin niinkin isosti, että Jekkukin ehti aloittaa päiväkodissa ennen kuin vauva syntyi, ollessaan 2v 8kk ikäinen ja onneksi näin. Päiväkodin vaihdosta ja Jekun päiväkodin aloittamisesta tulleet muutokset ovat olleet vain positiivisia.

Päiväkoti vaihtuu, arki muuttuu 

Vauva tulee, sisarukset päiväkotiin

Oikeastaan päiväkotimuutokset ja puuhääpäivän ovat olleet niitä isoimpia ja tärkeimpiä juttuja jos vauvan syntymää ei lasketa. Vauva-aiheiset postaukset listaan vielä tähän loppuun, mutta ennen niitä tässä on ilman sen suurempia selityksiä mun omia lemppareita vuoden varrelta. Vähän kehun omaa otsikointitaitoani, koska näissä pitäisi ainakin selvitä jutun juju jo otsikosta ja joskus aikanaan mulle on ollut tärkeämpää että otsikossa on vain kolme sanaa, kuin sen selko kielisyys. On nämäkin aika moni silti kolmisanaisia.

Toimiva pyykkihuolto pikkuvessaan

Yörauha ennen vauvaa

Mallihaaveita ja mekkokuvaukset

Meikkileikit viisivuotiaan kanssa

Voiko ateistin ja uskovaisen parisuhde toimia?

"Päivä, kun ei tarvinnut tehdä mitään!"

Osaako meidän lapset käyttäytyä?

Sattumalta värikoodatut ristiäisasut

Ja sitten ne raskausmuistot. Vuosi sitten olin melkein raskauden puolivälissä. Väliin jääneet raskauskuulumiset löytyy raskaana tägin alta ja tästä:

"Nyt jo" raskauden puolivälissä

Vihdoin vauva potkii

Ensimmäistä kertaa sokerirasituksessa

Lääkärillä kasvukontrolliultrassa

Äitiysneuvolassa lasten kanssa

Alle 6 viikkoa laskettuun aikaan

Toiseksi viimeinen äitiysneuvola

Valmista on vauva, tule kun kerkiät!

Viimeinen mahakuva

Toukokuisestamme tulikin huhtikuinen, kun vauva syntyi 10 päivää ennen laskettua, aika eritavalla mitä odotin. Sairaalakassinkin pakkasin muutamaa tuntia ennen sairaalaan lähtöä. Vauva-arki alkoi lempeästi ja vauvakuplassa ollaan aika vahvasti edelleen. Synnytyskeromus ja ensihetket vauvan kanssa löytyy tästä listasta ja kuukausikuulumiset löytyvät aihepilvestä Vauva kohdasta. Seuraavaksi tulee jo Seitsenkuisen kuulumiset. Aika menee niin nopeaa!

Hän on täällä

Sairaalakassi vol. 3

Rauhallisesti käynnistynyt synnytys

Terveydenhoitajan kotikäynti ja ensimmäinen neuvola

Jälkitarkastus ja synnytyksestä palautuminen

Nyt kun olette päässeet kärryille mitä meille kuuluu, niin hei mitä sulle kuuluu? :) 

Jälkitarkastus ja synnytyksestä palautuminen

Raskaudesta ja synnytyksestä palautuminen on aivan yhtä yksilöllinen projekti kuin jokainen raskaus ja synnytyskin.  Ensimmäisen raskauden jälkeen tein tämän vastaavan postauksen tasan kaksi kuukautta synnytyksestä. En edes muista missä välissä maha palautui, kun se kävi niin nopeasti. Toisen raskauden jälkeen vierastin vatsaani ensimmäistä kertaa ikinä ja yllättävän pitkään. Silloin kirjoitin vasta kahdeksan kuukautta synnytyksen jälkeen.

Nyt kolmannella kerralla koen palautuneeni tosi nopeasti ja jälleen ne kaikki tervetulleiksi toivotetut raskauskilot ovat kadonneet aivan liian äkkiä. Tällä kertaa otin itselleni kuvia palautumisesta myös "matkan varrella", mutta halusin kirjoittaa aiheesta vasta jälkitarkastuksen jälkeen. Toisaalta vähän typerää, koska jälkitarkastuksessa ei ollut mitään ihmeellistä. Ja tänään kuvia katsellessani huomasin myös niiden olevan suurimmaksi osaksi juurikin itselleni otettujamuistoja.

Jälkitarkastus oli keskiviikkona eli 8vk ja 2pv synnytyksen jälkeen. Ensin kävin hoitajan luona ja ihmeteltiin enemmän vauvaa kuin minua.  Jälkivuoto kesti tällä kertaa aiempia kertoja lyhyemmän ajan. Se loppui aika tarkalleen kuukausi synnytyksen jälkeen. Hemoglobiini oli nyt 117, viimesessä neuvolassa rv 36+6 mitatessa se oli 116. Verenpaineet yhtä hyvät kuin koko raskauden läpi. Ja pissatestikin piti käydä antamassa. Tämä lause muoto siksi, etten ollut varmaa pitikö vai ei ja menin suoraan hoitajan huoneeseen mistä sitten poikkesin vessaan ennen lääkärille menoa.

Painoa ei näköjään olekaan merkitty äitiyskorttiin jälkitarkastuksen kohdalle. Ensimmäinen neuvolkäyntini oli rv 7+6 ja tuohon lähtöpainoon verrattuna minulla on +3,4kg. Yllätävää! Mutta olisin kyllä suonut vaa'an lukeman alkavan mieluummin vitosella. Näistä kolmesta kilosta haluaisin pitää kiinni kynsin hampain, mutta luultavasti nekin sulavat maidoksi tämän tulevan vuoden aikana.

Lääkäri oli mukava, mutta en silti muistanut kysyä häneltä nenäsuihketta mitä voisin imetysaikana käyttää. Raskausaikana määrätty nenäsuihke ei koskaan auttanut tukkoisuuteeni. Muistin kuitenkin terveydenhoitajan kanssa jutellessa kertoa pyytäväni nenäsuihketta. Lääkäri teki gynekologisen tutkimuksen ja kokeili kohdun kokoa vatsan päältä. Ehkäisystä kysyttiin ja sain yhteystietolapun toiseen neuvolaan sitä varten. Siinä se sitten olikin. Todistus kelaa varten mukaan ja kotiin päin.

Nyt kaksi kuukautta synnytyksen jälkeen, vatsa nahkani on löysempi kuin aiemmin. Vatsalihaksia minulla ei varmaan ole nimeksikään. Alaselkä kipuilee vatsalihasten olemattomuutta. Niska-hartiaseudun lihakset ovat totaali jumissa. Lantio on leveämpi kuin ennen, sen huomaan pukiessani housuja. Yhdet housut jotka eivät tulleet reiden puoltaväliä ylemmäs kaksi viikkoa synnytyksestä, menevät nykyään jo päälle, tosin rissat piti jättää auki. Niitä lukuunottamatta olen kulkenut vanhoissa vaatteissani jo lähes heti kotiuduttuamme vauvan kanssa.

Jottei homma menisi liian rajuksi ja imetys kärsisi, aion nyt panostaa kehon huoltoon venyttelemällä ja kevyellä lihaskunto harjoittelulla siinä samassa, silloin kun jaksan. Ryhti on minun heikkous ja siihen panostan sen mitä nyt aion panostaa tässä vaiheessa. Salaa haaveilen oman liikuntaharrastuksen aloittamisesta, mutta nyt vauva on pieni, joten sen aika ei ole vielä.

Millaisia liikuntaharrastuksia teillä on ollut vauva-aikana ja kuinka pian synnytyksen jälkeen olettte niihin palanneet? :)

Rauhallisesti käynnistynyt synnytys

Klo 05.15
Maanantaiaamu. Herään käymään vessassa ja kurkistan puhelimesta mitä kello on. Lapset ovat nukkuneet koko yön omissa sängyissään! Tuntuu vähän oudolta. Olen melko varma, että pönttöön menee jotain muutakin kuin pissaa. Nappaan terveyssiteet hyllyltä. Minua ei oikeastaan edes väsytä.

Klo 05.46
Aurinko on jo nousemassa ja luonnonvalo riittää kirkkaasti sairaalakassin pakkaamiseen. Nappaan valmiiksi pinoamani vauvan vaatteet ja rievun ensimmäisenä. Omia tavaroitani keräillessä tunnen lorahduksen. Nyt ei ole enää epäilystäkään. Tämä on lapsivettä.

Pakkaan omat vaatteeni ja sairaalakassin vetoketjun suljettuani jatkan lasten päiväkotireppujen pakkaamisella. Oman olon kuulostelu, tai lähinnä olojen puute, on ärsyttävää. Valmiiden reppujen viereen pinoan lapsille vaatteet sukista pipoihin. Pitääkö lähteä viemään lapsia naapuriin? Laitanko avaimeni Jekun reppuun jo nyt?

Klo 05.58
Tunnen uuden lorahduhduksen. Kaivan supistuslaskurin puhelimen näytölle valmiiksi ja käyn takaisin sänkyyn odottamaan.

Klo 06.12
Aloitan ensimmäisen "ehkä" supistuksen kellottamisen ja herään lasten ääniin ennen kuin herätyskello ehtii soida 0705. 

Pidän supistuslaskuria esillä, mutten ehdi käyttää sitä. Aloitan jonkin pienen supistuksen tapaisen kellottamisen samalla,  kun autan vaatteita yhdelle ja hoputan toista. Pysäytän laskurin napatessani puhelimen takin taskuun ja lähdetään ovesta ulos. Päiväkotiin lähdön  keskellä, en edes huomannut koska se supistuksen tapainen loppui.

Mietin olenko tyhmä vai tosi tyhmä vetäessäni pyöräileviä lapsia ylämäkeen kohti päiväkotia. Mitään normaalista poikkeavia oloja tai kipuja ei vieläkään ole. Olisiko sittenkin pitänyt mennä autolla. Päiväkodilla ollaan jo kymmentä vailla kahdeksan. Lapset ovat omissa ryhmissään aamupalalla ja minä näppäilen synnärin numeron kävellessäni takaisin kotiin.

Neuvolakortista tallentamani numero ei toimi. Sairaalan nettisivuilta  synnytyksen kohdalta löytyy numero ainoastaan suoraan synnytyssaliin. En ole varma onko se ihan oikea paikka, kun ei tämä nyt tunnu yhtään samalta kuin aiempien synnytysten alkaessa.

Klo 08.04
"Moikka, mulla on nyt tullu lapsivettä pitkin aamua"
"Silleen no ihan kunnolla, että lorahti ja siteestä voisi puristaa."
"Viimeksi otettiin verikokeita samalla kun kävin ultrassa 36+0"
"Joo ei oo otettu mitään muita näytteitä ku verikokeita."

Saan kätilöltä ohjeeksi syödä hyvän aamupalan ja lähteä kohti Kotkaa streptokokkinäytteenottoa varten. Jos näyte on positiivinen, minun pitää jäädä sinne antibioottitippaan. Jos negatiivinen, saadaan lähteä takaisin kotiin odottelemaan.

Kävelen kotipihamme mäkeä rauhassa, ei edes tavallisia liitoskipuja, supistuksista puhumattakaan. Toisaalta helpottavaa, ettei niitä tarvitse enää edes odotella. Kätilö otti tietoni ylös valmiiksi ja nyt se lähtö tuli, vaikka ei vieläkään tunnu siltä.

Eteisessä jännitys purkautuu ja nieleskellen kerään hetken itseäni, ennen kuin herätän puoliskoni. Hänen pukiessa minä soitan pari puhelua ja sovitaan kuka hakee lapset päiväkodista. Aamupala jäi molemmilta syömättä. Jätetään minun avaimet puoliskoni veljelle ja lähdetään bensa-aseman kautta liikkeelle.

Tämä tunnin matka menee verkkaisesti. Puoliskoni ajaessa jutellaan niitä näitä ja supistuslaskurin vaihdoin instagramiin jo ennen tankkausta.

Klo 09.20
Parkkeerataan auto. Kävellään sairaalan läpi äitiyspoliklinikalle. Äitiyskortti jää ilmoittautumispisteelle ja me siirrymme odotus aulaan.

Hetken päästä kätilö hakee minut toiseen huoneeseen käyrille. Puhelin kannattaa ottaa mukaan, siinä kun menee noin parikymmentä minuuttia. Pääsen huoneeseen, jossa on kolme nojatuolipaikkaa väliverhoineen. Kätilö kytkee minut antureihin ja esittelee laitteen.

Klo 09.50
Laitteesta kumisee vauvan tasainen syke. Ensimmäinen anturi mittaa vauvan sykettä, kun toinen mittaa minun sykettä, supistuksia ja vauvan liikkeitä. Huoneessa on toinenkin äiti, joten puoliskoni odottaa aulassa. Onneksi otin varavirtalähteen ja kuulokkeet mukaan, siis hänen onnekseen.

Vointini on ihan tavallinen. Kätilö kyselee aiemmista synnytyksistä ja minä kerron, miten esikoinen syntyi matkalle ja miten toinen päädyttiin synnyttämään Jyväskylässä. Tällainen supistusten alkamattomuus on ihan uutta. Kätilö tuumaa, että naisen kantoaika on yleensä suunnilleen yhtä pitkä.

Hän uskaltaa epäillä, että supistamattomuus voisi johtua aikaisempiin synnytyksiin verraten pienistä viikoista. Nyt on vasta rv 38+4, kun aiemmat synnytykset olivat rv 39+5 ja rv 41+5. Kätilö on myös sitä mieltä, että lääkärille pitää ehdottomasti mainita aiemmista nopeammista synnytyksistä. Kotiin lähettäminen olisi hänen mielestään huono idea.

Klo 10.07
Kätilö lähtee muiden asiakkaiden luo ja minä nappaan parit kuvat käyrälaitteesta. WhatsApp laulaa. Laite tulostaa sydänkäyrää ja supistuskäyrää. Pitkäksi venyneen 20 minuutin aikana paperille on tullut jo 4 supistusta. Kipeiksi niitä ei voi luonnehtia. Tuntuvat harjoitussupistuksilta. Tässä vaiheessa supistus kuin supistus kelpaa.

Klo 10.40
Kätilö pääsee kurkkaamaan ja pyytää, jos joku ehtisi päästää minut pois. Sen minkä piti kestää noin 20 minuuttia kestikin tarkalleen 55 minuuttia, kun sama kätilö tuli vapauttamaan minut. Pääsin puoliskoni luo aulaan odottamaan lääkäriä.

Klo 10.50
Aulasta meitä kutsui valkotakkinen rouva, jota seurasimme tutkimushuoneeseen. Siellä taas odotti lääkäri. Ensin ihmeteltiin hetki meidän papereita ja sitten alettiin ultraamaan. Valkotakkinen ei oikein saanut vauvan päätä kunnolla näkyviin. Lääkäri toteaa, että minusta tuli nyt koekaniini ja tulee itse ultraamaan.

Pienikokoiseksi tämäkin lääkäri vauvaa sanoi vatsan päältä tunnusteltuaan. Ultran syy jäi pieneksi mysteeriksi. Kysyin katsotaanko taas vauvan kokoa. "Ei me sitä nyt enää niin tarkkaan, kohtahan se selviää, kun hän syntyy." Sen verran näyttöä ymmärrän, että päätä, reisiluuta ja vartaloa tälläkin kertaa tarkkaillaan. Meille kerrotaan ainoastaan, että vauvan virtsarakko näyttää aika isolta. Lastenlääkäri tulee katsomaan vauvan heti syntymän jälkeen.

Ultran jälkeen valkotakkinen ottaa streptokokkinäytteen ja lääkäri kokeilee kohdunsuun ja kohdunkaulan tilanteen. Mistään senteistä minulla ei ole mitään hajua, vaikka ne sanotaan ääneen. Koko tutkimus sattuu sen verran, että muistan ainoastaan lääkärin kertoneen vauvankin suuttuneen.

Lääkäri antaa minulle "firman pöksyt" ja vaipan, eli ne kuuluisat sairaalan verkkopikkarit. Sen verran lapsivettä lorahtelee tutkimuksen aikana. Seuraan lääkäriä takaisin käyrähuoneeseen, puoliskoni suunnatessa odotusaulaan.

Klo 11.25
Lähetän puoliskolleni viestin, kun kuulen lääkärin sanovan kätilölle, ettei meitä lähetetä ajamaan kotiin.

Klo 11.41
Supistus sattuu jo sen verran, että lähetän siitäkin viestin puoliskolleni. Ihmettelen käyrän arvoja. Muistelen, että aiemmalla kerralla supistusten lukemat olivat kovimmillaan yli 60, mutta itse tunsin vain vatsan kovettuvan. Nyt supistuksia tulee jopa alle kymmenen minuutin välein.

Klo 12.23
Lähetän viimeisen supistuksen lukeman "59" viestinä puoliskolleni ja kätilö irrottaa minut antureista.

Koska meitä ei olla lähettämässä kotiin, meidän pitää odottaa, että päästään synnytyssalien puolelle lepohuoneeseen tai suoraan saliin. Kysyn voidaanko käydä odotellessa syömässä ja kätilö antaa minulle ruokalipun ja puoliskolleni allergialääkkeen.

Klo 12.30
Ollaan syömässä ja kipeämpiä supistuksia tulee noin 10 minuutin välein. Perunat ja leivitetty kampela on epäilyistä huolimatta hyvä lounas, varsinkin kun se aamupala tosiaan unohtui.

Klo 13.13
Istutaan jälleen odotus aulassa. Saleissa on ruuhkaa ja odotetaan synnytyssalin kätilöä hakemaan meitä lepohuoneeseen. Supistukset unohtavat, että niitä tuli jo ihan hyvään tahtiin. Ehditään odottaa aulassa noin tunti ennen kuin meitä tulee hakemaan uusi kätilö.

Klo 14.17
Puoliskoni istuu keinutuolissa ja minä hengailen sängyllä sairaalan pinkeissä. Lepohuoneesta löytyy amme ja kaiken maailman kummallisia jumppapalloja. Saan langattomat käyräanturit ja kipeitä supistuksia tulee harvakseltaan. Supistuksia mittaavan anturin vyö ei meinaa pysyä paikoillaan. Vessa on mukamas antureiden kantaman ulkopuolella.

Seuraamme tilannetta tässä jonkin aikaa ja tarvittaessa mietitään lähdetäänkö kävelemään rappusia tai osastolle hakemaan vauhtia. Supistukset voimistuvat selvästi, vaikka edelleen tulevat turhan viiveellä. Kännykän supistislaskuri on jo unohdettu kokonaan.

Klo 15.01
"vielä odotellaan, mut nyt tulee jo tosi kipeitä." vastaan puoliskoni siskolle. Ehdin nukahtaa hetkeksi ja herään supistuksiin. Puoliskoni kommentoi supistuksien tulevan jo tosi tiuhaan ja ne saavat minut vaikeroimaan ääneen, vaikka ehdinkin nukkua hetken niiden välissä. Totta, nyt supistus väli on alle viisi minuuttia.

Klo 15.15
Pomppaan sängyltä pois. Yritän päästä liikkumaan, mutta supistuksia mittaava anturi tipahtaa paikaltaan ja siitä irtoaa joku osa. Soitan kellosta kätilön paikalle. Vaihdetaan minulle langalliset anturit ja menen takaisin sängylle. Supistuksen tullessa yritän hengittää mahdollisimman syvään ja rauhallisesti. Jumppaan sormia ja ranteita ja puristan sängyn päätyä toivoen ettei minulla olisi jalkoja. Puoliskoni miettii ääneen miksi en halua mitään kivunlievityksiä.

Painan uudelleen nappia. Kätilö tulee nopeasti ja kurkistaa tilanteen: 5cm auki. Kätilö ehdottaa ilokaasua, jota puoliskoni kannustaa minua kokeilemaan. Lepohuoneessa ei ole ilokaasua, joten kätilö käy valmistelemassa sen yhteen synnytyssaleista.

Klo 15.30
Kätilö palaa hakemaan meitä lepohuoneesta synnytyssaliin. En pääse edes lepohuoneesta pois, kun supistus tulee ja pysäyttää minut. Roikun välioven kahvassa ja kätilö kehottaa ottamaan oman aikamme ja tulemaan ihan rauhassa.

Klo 15.40
Salissa kätilö ojentaa ilokaasu maskin lähelleni ja ohjeistaa miten siihen hengitetään samalla todeten, että seuraavalle supistukselle sitten.

Käyn sängylle kyljelleni makaaman maskin kanssa. Syvään hengittäminen ja rauhallinen ulos hengitys on muuttunut kovaksi "aaaaaaaaa" huokaisuiksi. Hengittelen ilokaasua kahteen supistukseen ja soitan jälleen kelloa. Kätilö on paikalla samalla hetkellä ja kysyy ponnistuttaako. Hengitän sisään ja saan huokaistua uloshengityksellä maskiin "joo" samalla, kun ponnistuksen tarve saa minut jo puskemaan. Jälkeenpäin kuulen, että tässä kohtaa vauva kävi jo "kurkkaamassa".

Kätilö pyytää minua kääntymään selälleen. Käännyn, ainakin puoliksi ja ojennan toisen jalkani niin suoraksi kuin pystyn. Kätilö sanoo ponnekkaasti "rauhoitu Petra." ja käskee avaamaan jalat. Pidän edelleen kaksin käsin kiinni maskista ja katseeni kohti seinää, paitsi, että puristan silmiäni tiukasti kiinni.

Keskitän energiani hengittämiseen. Tulee supistus. Siitä selvitään pitkän "aaa" n säestämänä ja pää on syntynyt! Seuraavan supistuksen jälkeen kipu unohtuu. Kätilö nostaa pienen pörrötukkaisen pojan vatsalleni. Vauva sai 9+10 pisteet.

Minulta kysytään joko ponnistetaan istukka. Sitä varten pitää odottaa supistusta hetken aikaa, siinä ajassa poika pissaa päälleni. Huolemme isosta rakosta loppuu siihen. Minä kastelen sukkani koukistaessani jalkaani ja laskiessani sen tietenkin suoraan siihen mihin poika juuri syntyi.

Kätilö leikkaa napanuoran, kun napasuoni on lakannut sykkimästä. Istukka on kokonainen ja vauva saa olla paitani sisällä samalla, kun pyydän kätilöä tarkistamaan tarvitaanko minuun tikkejä. Se sattuu vielä paljon, mutta positiivista on, ettei mitään parsittavaa ole. Vain pieniä nirhaumia eteen päin.

Rv 38+4

Lapsivedet 0546

Säännölliset supistukset 1500

Saapuminen synnytyssaliin 1540

Syntymäaika 1555

Ponnistusvaihe 5min

Synnytys päättyy istukkaan klo 1605

Synnytyksen kesto supistuksista 1h5min

Vauvan syntymän jälkeen kellonajat ja tapahtumien järjestys eivät luonnollisesti painuneet niin vahvasti mieleen. Paitani sisällä pötköttelee ihana pieni poika ja hetki on täydellinen tässä ja nyt. Vauva, minä ja puoliskoni. Saadaan olla näin aika kauan ennen vauvan mittaamista.

Kätilö ja puoliskoni heittävät omat arvauksensa vauvan painosta. Paperiin kirjoitetaan  paino 3025g, pituus 47cm ja päänympärys 33cm. Saan vauvan takaisin paitani alle siksi aikaa, kun kätilö kutsuu lastenlääkärin tarkistamaan vauvaa ultrassa näkyneen ison rakon takia.

Paitani sisältä paljastuu jo kakkatahrakin, kun vauva nostetaan taas hoitopöydälle. Lääkäri onnittelee meitä, tekee tutkimuksensa ja toteaa kaiken olevan kunnossa ja poistuu. Me jäädään saliin kolmestaan, kun kätilö lähtee ilmoittamaan onnitteluleipien tekijälle meidän juomatoiveet.

Syödessä mietimme jokohan hiljalleen päästäisiin osastolle. Soitetaan kelloa ja samalla tajuan sen olevan sopivasti huono hetki, kun jostain kantautuu syntymän ääniä. Puoliskoni pesee vauvan ja minä nousen vessaan. Kätilömme tulee takaisin ja antaa minulle pyyhkeen ja puhtaat vaatteet, jotta pääsen suihkuun. Vauvallekin laitetaan vaippa vasta nyt. 

Kello on jo melkein seitsemän. Puoliskoni lähtee ajelemaan kotia kohti päästäkseen laittamaan lapset ainakin melkein ajoissa nukkumaan. Vauva on vielä hieman alilämpöinen, joten me lämmittelemään lämpöpatjan kanssa ja päästään osastolle sitten kun lämpö on sopiva. Kätilö käy tekemässä meidän paperit ja palaa kertomaan, että yövuoron kätilö tulee sitten viemään meidät osastolle.

Klo 19.54
Naputan viestin puoliskolleni, että nyt meidät kärrätään pyörätuolissa osastolle ja sujautan puhelimen aamutakkini taskuun.

Klo 20.36
Puhelimeni tärisee ja vastaan videopuheluun. Nuppu ja Jekku näkevät vauvan ensimmäistä kertaa puhelimen näytön välityksellä. Päätettiin säästää bensoissa, joten olen koko osastolla olon ajan kahdestaan vauvan kanssa.

Yöt menevät imetyksen opettelussa. Saan jälleen avukseni rintakumin. Ja päivät nukumme ja syömme. Kahdesta vuorokaudesta vauva on ihokontaktissa melkeinpä koko ajan. Hän päättää myös haluta syödä samaan aikaan minun kanssani, kopassa makoilun sijaan. Tajuan vasta kotiin lähtiessä, että en soittanut osastolla kelloa kertaakaan.

Tiistain aamuvuoron kätilö käy esittäytymässä, ja pyytää hakemaan häntä aamupalan jälkeen aamupesua varten, samalla saan tarkistettua muutkin ruokailuajat. Aamupesu käsitti lähinnä navan putsauksen ja vaipan vaihdon. Yövuoron kätilö taas kysyy onko vauva ollut koko ajan paitani sisällä, mihin vastaan kuiskaten joo.

Keskiviikkoaamun hoitaja on oikein ylpeä vauvan syöttöpunnituksesta ja maitoparrasta. Vauvan paino on alle 3kg, mutta se on pudonnut vain 2,5%. Lääkäri antaa heti aamupäivällä kotiutumisluvan. Odotellaan kuitenkin kahden vuorokauden iän saavuttamista verikokeen takia.

Klo 15.50
Puoliskoni tulee hakemaan meitä ja vauva saa ensimmäistä kertaa vaatteet päälleen isin pukiessa hänet samalla, kun itse käyn nopeasti suihkussa ja vaihdan omat vaatteet. Poistutaan sairaalasta labran kautta klo 1630.

Ennen kotia pysähdytään näyttämään tulokasta mummille ja papalle, missä myös Nuppu ja Jekku näkevät vauvan ensimmäistä kertaa.

* * * * *

Nyt on koettu myös synnytys, kun sairaalaan ei ollutkaan mikään kiire ja synnytyksen käynnistymistä piti oikeasti jopa odottaa. Onneksi näin. Jos olisi odoteltu supistuksia kotona, olisi tämäkin vauva luultavasti matkavauva. Palautelappuun annoin arvosanaksi 10, koska en tiedä mitä olisin halunnut muuttaa kokemuksessa. 

Asfaltille syntynyt tyttö

Heinäkuun alku on ollut hurjan lämmin ja hieman kiireinen. Hah, ei meillä oikeasti mitään kiireitä ollut. Mitä nyt muutettiin toiselle puolelle kaupunkia, vähän isompaan kotiin. Vanha asunto oli ihana, eikä siinä mitään vikaa vauvan kanssa olisi ollutkaan. Mitä nyt kaupungin keskusta ei ehkä olisi tulevan taaperon kanssa se paras vaihtoehto asumiselle enkä voi sanoa nauttineeni näköalasta katsoessani ikkunasta ulos toisen kerrostalon seinään ja pankin parkkipaikalle, mutta asunto oli ihana.

Uudessa asunnossa on isompi vessa ja kylpyamme. Tiskikonetta tulee varmasti ikävä, mutta keittiön ja makuuhuoneen ikkunoista näkee kirkon ja sen suuren puistomaisen pihan. Parvekkeelta näkee suoraan leikkipuistoon ja jos oikein tarkasti katsoo lehtien välistä näkee myös vettä. Asunto on ihan kiva, sijainti mitä parhain ajatellen vauvan kanssa ulkoilua ja puoliskoni koulumatkaa. Tapetit saavat luvan lähteä. Tavarat ovat löytäneet suunnilleen oikeisiin huonesiin, mutta ehtiihän ne vielä laittaa. Harva vauva syntyy laskettunapäivänä ja siihen on vielä viikko. RV 39+0 neuvolastakin sain vielä luvan uida huoletta mökillä, seuraava neuvola-aika olisi rv40+0.

Mökkiviikon jälkeen on vielä hyvin aikaa laittaa kotia kuntoon. Tavaroita paikoilleen ja repiä makuuhuoneen tapetit alas. Meillä on ihan oma vuorokausirytmimme ja seinien putsaamisen jälkeen rentoudutaan kuten aina käsikädessä sohvalla netflixiä katsoen. Siihen on hyvä jäädä nukkumaan, kun kello taitaa olla jo lähemmäs yhtä tai kahta yöllä. Muuttotarvikkeisiin kuuluu jätesäkit, joista otan yhden ja levitän leikilläni sohvan suojaksi, ihan kuin jotain muka voisi jo tapahtua.

0440 herään yllättäen. En muista että olisin koko raskauden aikana heräillyt muuten kuin vessaan, joten suuntaan sinne ja käyn takaisin nukkumaan. Ahaa, nyt sattuu. Kaivan puhelimeen lataamani supistuslaskurin esiin ja alan kellottamaan kipuaaltoja. Kuuma vesi kuulemma helpottaa, onneksi meillä on se kylpyamme. Ehkä uudet naapurit eivät häiriinny, kun lasken vettä keskellä yötä. Kylpy on kaikkea muuta kuin rentouttava. Pelkään pudottavani puhelimeni ammeeseen ja tajuan kellottaneeni supistuksia jo tunnin. Huudan vessasta olohuoneeseen puoliskoani heräämään, jos nyt edes oman reppunsa jo pakkaisi.

Puoliskoni katsoo vierestä, kun minuun sattuu ja muistelen ensisynnyttäjän ohjeita soittaa sairaalaan kun supistuksia on tullut viiden minuutin välein kaksituntia. Minun supistukseni ovat tulleet kokoajan tiheämmin kuin 5min välein ja puoliskoni käskee soittamaan sairaalaan. Voidaan kuulemma jäädä aivan hyvin odottelemaan vielä se toinen tunti kotiin, jos vain pystyn.

"Saa tänne tulla näytille, jos tuntuu että tarviitte sairaalaan palveluita, 

mutta tunti on niin lyhyt aika, ettei siinä vielä välttämättä mitään ehdi tapahtua,

hyvän kestosia sulla noi supistukset kyllä on."

Ai vaikka meiltä sairaalaan matkaakin on tunnin verran? En ole edes turvautunut buranaan ja panadoliin vielä joten burana suuhun, kun puoliskoni soittaa kuskillemme ja laitamme sairaalakassit eteiseen valmiiksi. Kuski on jo pihassa, kun minä yritän päästä pois vessasta, mitään ei tule ulos vaikka vessahädän tunne on kova. Koko kroppaa kouraisee ja väännyn pöntöllä selkäkaarelle kivusta, sen hellittäessä lähdetään autoon. Toivon vain, että jaksan odottaa koko matkan vessaan pääsyä.

Puoliskoni menee etupenkille ja kuski on suojannut takapenkille paikan minulle hänen oman taaperon ihmettelessä vieressäni. Ennen autoon nousua kouraisee taas ja kuski toteaa että nyt on tosi kyseessä. En edes yritä saada turvavyötä kiinni, se rajaa asentoa aivan liikaa. Painan jalkapohjia vasten auton lattiaa niin voimakkaasti että hukkaan croksini jonnekin kuskin penkin alle. Yrittän pysyä edes jotenkin siedettävässä asennossa kattokahvassa kaksin käsin roikkuen välillä toisella kädellä penkistä tukea ottaen. Yritän istua mutta supistukset vääntävät selän kaarelle. Tunnen vihlovaa kipua ja tunnen pidätys kykyni pettävän ja tunne on repivä.

"Tää vauva syntyy nyt!"

Keskeytän miestin vielä hyvän tuulisen jutustelun. Vastaukseksi saan tsemppausta ollaanhan me jo puolivälissä. Vääntäydyn takapenkille kyljelleen, kaikki edes istumista muistuttavat asennot ovat jo mahdottomia. Pyydän puoliskonia kokeilemaan haarojani, tulee kiire pysähtyä kun hänkin tuntee vauvan päälaen kollareideni läpi. Yhteys hätäkeskukseen ilmoittaa jonotuksesta ja  minut autetaan pois autosta pientareen puolelle.

"Täällä synnytetään!"

Puoliskoni huutaa jonnekin kauas. Housut katoavat jalastani jossain välissä (kuulemma riisuin ne aivan itse) ja istun asfaltilla, ehdin kurkata haaroihini, tytöllä on tummat hiukset ja seuraavalla kouristukella koko vauva makaa liikkumatta limaisena ja hiljaisena, mutta täydellisenä mustaa asfalttiavasten. Siinä on vauva, pelto ja auringon nousu. Eikä kukaan ottanut tilanteesta kuvaa, vaikka kysyn missä kamera on.

Huomaan meidän olevan keskellä autojonoa, viereeni on jo ehtinyt kaksi naista, toinen heistä kolmen lapsen äiti ja toinen lääkäri. Kuskin ja puoliskoni vieressä seisoo kaksi miestä puhelimet kädessä, valmiina soittamaan hätäkeskukseen, jonne me jo jonotetaan ja toinen kysyy syntyikö tyttö vai poika.

"Miksi sillä on ihan siniset sormet?"

"Se on ihan hyvä värinen."

Lääkärin pyynnöstä puoliskoni tuo autosta suojana olleet pyhkeet ja lääkäri nostaa vauvan ilmaan, kiertää napanuoran suoraksi, asettelee pyhkeeseen käärityn vauvan syliini ja taluttaa meidät takaisin autoon. Hän tuo vielä selkäni taa tyynyjä omasta autostaan ja soittaa synnärille, että kohta tulee yksi matkalle syntynyt. Lääkäri toivottaa meille hyvää matkaa ja ohjeistaa vielä etupenkkiläisiä:

"Laittakaa lämmöt täysille."

Huomaan ettei autojono johtunutkaan meistä, vaan liikennevalo-ohjatusta tietyömaasta, jonka ohitamme ajaessamme ambulanssia vastaan. Minut ja vauva autetaan paareille, puoliskoni pääsee etupenkille.

"Haluaako isä leikata napanuoran?"

Puoliskoni ottaa jo askeleen suuntaani, mutta toteaa että ammattilaisen on parempi hoitaa homma. Sairaalaan ilmoitetaan tulostamme nyt tietojen kera ja minulle laitetaan oksitosiinitippa. Puoliskoni lähettää anopilleen viestin "Vauva syntyi matkalla sairaalaan, nyt ollaan ambulanssissa ja kaikki hyvin". Ensihoitaja onnittelee tuoretta perhettä. Istukka syntyy ambulanssissa ja laitetaan muovipussiin odottamaan kätilöiden tarkastusta. Ensimmäisen äänen vauva päästä vasta auringon osuessa ambulanssin tuulilasista takaosaan ja vauvan kasvoihin.

Synnytysosaston edessä meitä odottaa useampi kätilö ja se lääkäri, joka oli tienpäällä työmatkallaan meitä auttamassa. Kätilöillekin selvisi hänen yllättävän läsnäolonsa syy. Synnytyssalissa puoliskoni pääsee istumaan ja saa lasillisen mehua. Korttiin kirjataan kätilöksi isä, pituutta tasan 50cm ja painoa 3780g  pään ympärys 31cm. Kätilö antaa puhdistetulle vauvalle uuden pipon, sairaalakassista ambulanssissa laitetun sotkeutuneen myssyn tilalle. Ensimmäisten tuntien ajan synnärillä vauvaa lämmitetään kuumavesipusseilla ja peitolla.

Minuun parsitaan neljätikkiä ennen kuin pääseen suihkuun. Pissaaminen on synnytyksen jälkeen aivan kamalaa kirvelyä ja edellisen yön vähäiset unet vaikuttavat väsymykseen. Saadaan synnärillä aamupalaa ja kunhan päästään osastolle omaan huoneeseemme sihteeri tulee jo kysymään saako iltalehden toimittaja haastatella meitä, ennen kuin yksikään hoitaja on edes ehtinyt toivottaa meidät tervetulleeksi osastolle ja kertoa ruoka-ajat.

Seuraavan päivän lööpeissä näkyy meidän vauva.

Herätys klo 0440

Ensimmäinen kellotettu supistus klo 0442

Supistuksen kesto: 74 sek (sovelluksen keskiarvo)

Supistusväli: 3 min (sovelluksen keskiarvo)

Ensimmäinen ponnistuksen tarve vessassa ennen lähtöä, toinen auton ovella. 

Vauva syntyi ehkä viidennelle tai kuudennella "kouraisulla".

Virallinen syntymäaika: klo 7

Todellinen syntymäaika ehkä 5-10min ennen.

Synnytyksen kesto: n. 2h 30min

Heti yhden päivän ikäistä vauvaa tulee sairaalaan katsomaan mummi ja pappa. Toisena päivänä vähän ihmetellään, että olisihan se ollut kiva päästä jo tänään kotiin, mutta toisaalta ihan kiva viettää tavallaan yksi "ylimääräinen" päivä hoitajien välittömässä läheisyydessä, näin kotiin lähtiessä uskon meidän pärjäävän hyvin. Kotiudemme kolmen päivän ikäisen vauvan kanssa.

Yksi ylimääräinen yö vietetään sairaalassa, koska normaalisti eräs verikoe otetaan vauvan napaverestä, mutta meidän tapauksessa se ei sattuneesta syystä onnistunut joten tuo verikoe otetaan päästä ja sen voi tehdä vasta kolmen vuorokauden ikäiselle vauvalle.

Meille tarjottiin psykologikäyntiä, mutta meidän sairaalassa olon aikana ehdittiin kerrata synnytystä kaikille sukulaisille ja kahden lehden toimittajille, joten mietittiin että eiköhän siitä ole jo jauhettu ihan tarpeeksi. Muutamaa kuukautta myöhemmin eräs entinen blogikollega julkaisi meidän synnytyskertomuksen omassa blogissaan mitä kautta vauvalehden toimittaja otti meihin yhteyttä.

4 vuotta sitten tänään, Nuppu otti vauhdikkaan lähdön elämään ja sitä vauhtia on riittänyt jokaiselle päivälle ja toivottavasti riittää vielä vastakin kaikille elämäsi vuosille. Paljon onnea syntymäpäivänäsi äidin rakas pikku Tuhina, meidän neljävuotias vauhtihirmu, vesipeto, päivänpaiste ja ilopilleri. Veikeästä vauvasta on kasvanut veikeä iso tyttö.