56neliötä -part 5

Koti kierros kaksiossa lähestyy loppuaan. Olette saapuneet olohuoneeseen! 

Muistelen maininneeni joskus aiemmin että meillä sisustaa mies. Puoliskoni päätti että tvtaso on oltava mustanruskea. Se ja jörö ostettiin yksiöön johon muutettiin silloin kun tulin tänne. Seuraavaksi tuli hyllyt tvtason päälle, kaksiossa kun asuttiin, oli muuten ensimmäinen yhteinen IKEA reissumme. 

Seuraavaksi tuli taulu, sitten vaihtui matto ja sen jälkeen tuli tummempi ja isompi sohva. Vartavasten tähän nykyisen asunnon olohuoneeseen hankitut huonekalut ovat tietokonepöytä ja tuoli ja tuo haravahylly.




Vihreä roskis työpöydän alla oli synttärilahja joskus ööö ala-asteella (sen lisäksi sain smurffi cd:n). Meillä on vain yksi punainen iso kasset laatikko ja se muuttui askertelu/käsityölaatikosta lelulaatikoksi. Tuo seinätarrapuu oli puoliskoni mestariteos, kunnes Tuhina hoksasi että siinä on kaksi oksaa ja muutama lehti liikaa, no ei ole enää. 

Ylemmän hyllyn päällä on tuikku kippojen ja anopilta saadun kukan lisäksi pikkusiskoni valmistujaiskuva ja Tuhinasta ultraäänikuva sekä valkoinen palikka jonka sain isosiskoltani joululahjaksi (siinä lukee hyvää joulua ja rakkaalle siskolle toisella puolen).

Alemmalla hyllyllä on kihlajaislahjaksi vanhemmiltani saatu lasinen ananas purkki, kaksi valkoista taulua (vihkiäislahja perheeltäni), kynttilälautanen ja koristeella (sain sen puoliskoltani ensimmöisenä yhteisenä naistenpäivänä) ja violetissa kehyksessä isänpäiväkortti puoliskolleni (valokuvataulu minusta ja Tuhinasta, Tuhinan jalanjäljillä koristeltuna).

56neliötä - part 4

Seuraava ovi onkin melkein aina kiinni. Jos ei kaaoksen takia niin sitten siellä on ikkunat auki ja tuuletin hurisemassa kun pyykit yrittää kuivua ikkunan edessä. Toisaalta taas valoisuuden ja tilan ansiosta tämä on se huone jossa itse viihdyn parhaiten, aina silloin kun se on siisti ja vaatteet kaapeissa.

Makuuhuone on edelleen hieman kesken. Puoliskoni lupasi porata hyllyt seinään heti kun seinät on maalattu. Maalattu on ja porattukin, no yrittänyttä ei laiteta, ilmeisestikin haluttaisiin tauluhylly suoraan jonkun tukiraudan kohdalle kun poranterät meni pilalle. Hyllyt saavat nyt sitten odottaa vuoroaan määrittelemättömön ajan.


Jaettiin sivuseinät, toinen on meidän ja toinen Tuhinan. Meidän puolelta löytyy molemmille "omat" hyllyt, molemmissa taitaa olla kuitenkin eniten minun tavaroita. Plus nukutaankin hyllyihin nähden väärillä puolilla. Minun hyllyltä löytyy kuivatettu ruusukimppu (kosiokimppu) ja tuo tyhjä hajuvesipullo on ensimmäinen "lahja" jonka sain puoliskoltani, se oli tyhjä kun sain sen. Alahyllylle tein aarrearkun äitiyspakkauslaatikosta, siellä on askartelu ja käsityötarvikkeita. Puoliskoni hyllyllä olevan lääkekaapin sain äidiltäni. Päiväpeiton uusin vähän reilu vuosi sitten.


Tuhinan seinustalla on hoitopöytä ja sänky sekä päiväpeiton säilytys arkku, jonka päällä nyt Tuhinan hylly jota ei edes aiota enää tässä asunnossa seinään kiinnittää. Peilinaulakkoon haluan ripustaa hengareissa Tuhinan mekot, muttei keksitty sille sopivaa paikkaa.

Vaatekaappien takana on vaatehuone, siis se eteisessä näkyvä päätyovi, mutta siellä on tällä hetkellä pyykki ja pakkaus kaaos että sinne ei kurkisteta. Se on sitä paitsi koko pituutensta mittaisen tangon puolesta puoliskoni huppareiden valtakuntaa, että ei siellä juuri nähtävää ole. :D

Tänään

Tänään palaan ajassa taaksepäin. Innostuin seuraamaan vanhan koulukaverini blogia ja samoihin aikoihin huomasin yhden nuoruuden ystävän myös kirjoittavan omaa blogiaan. Innostuin jopa ajatuksesta että kirjoittaisin itsekin. Hieman miettien ja pohtien ja jänistäen, kunnes vihdoin vuosi sitten, puoliskoni kannustuksella, painoin julkaise -nappia. Ja niin alkoi blogiharrastus. Olin aivan varma että blogini tulee olemaan salainen, vain tietylle lukijajoukolle. 

Tuon ensimmäisen julkaisun jälkeen blogi on kokenut varmasti suurimman muutoksen ulkoasussa, joka onkin muuttunut hmm öö varmaan viidesti... mutta nyt olen tyytyväinen ja uskallan väittää että tämä kelpaa myös minulle itselleni pitkään.

Kirjoittamisessa on muuttunut laite, vuosi sitten kirjoitin pääsääntöisesti mun seitsemän tuuman tabletilla ja kuvasin joko sillä tai mun pikkupuhelimella. Sittemmin se tabletti sanoi sopimuksensa irti syksyllä ja hankittiin mulle isommalla näytöllä tabletti johon saa sitten näppäimet. (Jotka tilasin ebaysta ja jotka on ulkonäöltä väärät ja joita mulla on nyt kahdet ja joista en tykkää). Ja toinen suurempi muutos tapahtui pääsiäisenä kun ostettiin mulle uusi puhelin jossa on huomattavasti parempi kamera.


Mitä yksityisyyteen tulee, blogi ei ollut hetkeäkään salainen, kiitos puoliskoni rohkaisujen. Eikä mennyt kauaakaan kun liityin mammablogeihin, blogloviniin ja edes menneeseen blogilistaan. Rohkenin jopa ottaa toiseen bloggaajaan yhteyttä kun tarvitsin apua facebooksivun luomiseen. Muilta bloggareilta olen myös pyytänyt paljon vinkkejä blogin ulkoasuun.

Ulkonäön lisäksi olen miettinyt paljon tekstejäni ja tätä ominaispiirteeksi muodostunutta viikon kuulumiset/kohokohdat tyyliä. Välistä kun tuntui että viikko toisensa jälkeen seurasin vain samaa kaavaa (kas kummaa että arki rullaa tietyllä kaavalla) ja kuvittelin toistavani samaa tekstiä viikosta toiseen. 

Olen myös pohtinut minkälaisia haaveita mulla on blogin suhteen. Blogien ja bloggaajien yhteisöllisyys  on toistaiseksi mulle vieras, olen ehkä vähän seinäruusu tässä asiassa. Itsekin seuraan aika montaa blogia, mutta vain muutamalle rohkenen itsekin kommentoida. Olen nähnyt paljon yhteistyökamppanjoita ja joskus haaveilen että minäkin vielä, niin kuin kaikki isommatkin blogit.


Aluksi olin innoissaan kun huomasin että jonain päivänä mulla oli ollut melkein 10 kävijää. Sitten innostuin jos ykskaks olikin yli 10 kävijää. Sitten yks kaks sivunkatseluita oli yhteensä 1000! Olin aivan puulla päähän lyöty. Ja kun sain ensimmäisen kommentin hihkuin sitäkin kuin pikkulapsi jouluna. Edelleen mulle kommentit on aika harvinaisia ja olen niistä tosi innoissani. Kävijöitä on aika tosi paljon minun mittapuulla, ja tällä viikolla olen saanut uusia lukijoita, ihan kuin blogin synttärilahjaksi!

Olen myös pohtinut pitkään nimimerkin takana kirjoittamista. Sekä blogin nimen, jonka myöhemmin lyhensin, että iivarin tarinan olen kertonut, mutta välillä mietin, mitä jos. Oikeastaan mulla ei ole mitään parempaakaan lempinimeä että jotta jos en tiedä. Vuosi sitten se ei ollut edes vaihtoehto. Tekisikö nimi tästä kaikesta vielä vähän henkilökohtaisempaa tai kenties virallisempaa? Pohdin.

Joka tapauksessa vuosi on mennyt hurjan nopeasti. Puhumattakaan siitä että ihan pian meillä juhlitaan vauvan 1v synttäreitä. Vuosi sitten kirjoitin kuinka etsittiin isompaa kotia ja kerroin meidän perheen tarinan. Sitten kerroin kuinka me yks kaks hups vaan muutetaan. Nyt vuotta myöhemmin meidän elämä näyttää melkein samalta. Ollaan kesälomalla ja muuttamassa isompaan kotiin, ainut vaan että vatsa on varsin litteä ja vauva kävelee.

Ps. Löysin tänään vauvakaverin kirjahyllystä tutun nimisen lastenkirjan! Enpä tiennyt että sellainenkin on olemassa :D

Riemukas sunnuntai


Mun oli pakko jättää meidän viimeinen reissupäivä ja kotiinlähtö, eli sunnuntai, omaksi jutukseen koska sunnuntailta tuli niin paljon kuvia, jotka ei sinänsä liity juhannukseen millään lailla. Ja toisaalta kuvia on taas hmm no paljon, ettei niitä nyt voi olla osaa paljastamatta.

Heräsin sunnuntaina kun äiti tuli 10 yli yhdeksän herättämään. Oltiin melkein ajoissa kirkossa ja Tuhina sotki välipalalla pöksynsä, onneksi oli riepu suojana kaulalla niin mekko pysyi puhtaana iltaan saakka. Kirkon jälkeen syötiin ja ruoan jälkeen pikkusiskoni lähti ajelemaan kotiin. Nukuin päikkärit Tuhinan kanssa ja sillä aikaa myös isosiskoni lähti kotiin.


Mummu ja vaari kävi rullaluistelulenkillä, sillä välin kun me syötiin uudestaan, tutkin yhtä unohtunutta muuttolaatikkoa (tai siis kassiin siirrettyä laatikon sisältöä autotallissa), mukaan lähti pieni pussi aarteita päiväkirjan väliin ja mun nuottikirjat!. Mä niin haluan äitin minipianon meille!

Tuhina ja puoliskoni kävelivät pihalla tosi kauan. Ja tästähän se riemu alkoi! Voitko oikeasti kuvitella kävelemään oppineen lapsen riemua! Sitä miten se loistaa kasvoilla ja jos väsähtää ja muksahtaa niin ei muuta kuin ylös vaan ja matka jatkuu kunnes taas muksahtaa ja uudestaan ja uudestaan! Aivan mahtavaa ja parasta katsoa! Vaikka toisaalta hieman haikeaa, meidän vauva taapertaa ja kohta se on jo virallisesti taapero. Ihana taapertava taapero.


Lähdettiin vielä rannalle kävelylle yhdessä. Tuhinakin käveli osan matkasta ihan itse vaarin kanssa. Tällä kertaa Tuhinaa ei päästetty uimaan ja puoliskoni oli hänen kanssaan rannalla. Tuomiojärven vesi oli vähän lämpimämpää kuin mökillä. Sen verran väsynyt oli pikku neiti että takaisinpäin pääsi vaarin repussa. Ei ollut kaukana etteikö reppuun olisi voinut nukahtaa, siltä ainakin näytti.

Lähdettiin kotimatkalle vielä iltaa kohden ja kotona oltiinkin yhden aikaan. Yksi vilvoittelu pysähdys tehtiin kun peppu puutui ja napattiin Tuhinakin hetkeksi oikomaan raajojaan.


Vähän meinaa reissu väsyttää vielä, varsinkin kun ei oikein ole maltettu mennä ajoissa nukkumaan. Kuvia on taas paljon mistä valikoida ja puhelimen muistia on pitäny tyhjentää ja tietysti kirjoittaa, eilen nukuin päikkärit Tuhinan kanssa.

Tämän viikon ohjelmassa on taas pakkaamista ja seuraava 56neliötä osa on kuvia vailla edelleen joten ne mulla on aikeena ottaa tänään (mun piti ottaa ne eilen öhöm..). Kalenterissa olisi lauantaille valmistujaiset ja läksiäiset, mutten vielä tiedä päästäänkö me sinne.

Juhannus

Matka mökille pääsi alkamaan torstaina yhden aikaan ja oltiin puoli kolmen aikaan perillä. Tuhina nukahti ennen kuin lähdettiin ja heräsi mökkitien risteyksessä. Mökillä meitä oli vastassa mummo ja pappa. 

Tutustuttiin rauhassa uuteen paikkaan sisällä, ulkona ja järvessä, ja mummoon ja pappaan. Syötiin kampelaa ja uusia perunoita, mummon ja papan lähdettyä mentiin saunaan ja käytiin uimassa, myös puoliskoni. Tuhina kylpi saavissa saunan lattialla. Meidät on kylvetetty mökillä pesuvadeissa vauvana, mutta Tuhina oli asiasta erimieltä.. Isi käytti Tuhinaa myös pikaisesti järvessä.


Saunominen ajoittui ihan täydellisesti Tuhinan unirytmiin ja hän nukahtikin jo ennen kymmentä. Me vielä valvottiin vaikka puhuin koko ajan että mie meen kanssa nukkumaan. Tytöt (mun siskot) tuli vähän puolen yön jälkeen, ja Tuhinakin heräsi juuri ennen sitä. Siinä taas porukalla valvottiin hetki ennen kuin Tuhinakin uudestaan nukahti ja tytöt sai pedit valmiiksi.

Juhannus aattoon Tuhina herätti aamu yhdeksän aikaan ja keitettiin kaurapuuro, koska mökillä kuuluu syödä kaurapuuroa aamupalaksi. Käytiin hiekkakasalla kaivamassa hiekkalinnaa, mutta oli aika kosteaa ja tihkusadetta niin ei tullut otettua yhtään kuvaa eikä Tuhina oikein viihtynyt haalarissa pihalla. Puoliskoni söi aamupalaa samalla kun Tuhina lounasta ja sitten me nukuttiin päikkärit koko perheen voimin.

Mummo, pappa ja Anki ja mummu ja vaari tulivat sillä aikaa kun me nukuttiin. Puoliskoni herätti mut siinä vaiheessa kun tytöt oli menossa uimaan ja saunaan. Täytettiin Tuhinalle mummun uima-allas lämpimällä vedellä ja huijattiin vähän kun käytiin nopeasti järvessä ja mentiin sitten vasta altaaseen, että se tuntuisi lämpimämmältä.


Mummo ja meidän äiti kokkasivat meille uunilohta ja perunoita. Papan oli tarkoitus savustaa lohi, mutta koska suomen kesä ja vesisade. Joka tapauksessa syötiin hyvin, niin kuin mökillä kuuluu. Ruoan jälkeen pestiin soutuvene puoliskoni kanssa, koska veneen pesukin kuuluu kesän mökkiperinteisiin. Jostain syystä kukaan muu ei ollut pesusta yhtä innoissaan kun minä.

Naapurista kuului kokonsytytyskutsu ja vanhukset kävelivät, kun me taas vietiin Tuhina ensimmäiselle soudulle ja mentiin veneellä naapurin rannalle. Käytiin me ihan siellä pihallakin, ei Tuhina kovin kauaa jaksa sylissä paikoillaan olla. Tuhina oli innoissaan naapurin lasten saippuakuplista. Ja mummu käveli ympäriinsä Tuhinan kanssa, mäkisellä pihalla kun on vielä vähän vaikea pysyä pystyssä.


Lauantaina herättiin kymmenen aikaan ja paistateltiin rappusilla auringon lämmössä, oikeastihan mökillä kuuluu syödä aamupuuro kuistin rappusilla jo yhdeksältä viimeistään. Nyt oli niin lämmin että vetasin Tuhinalle aurinkorasvaa ja uikkarit päälle. Sitä aurinkoa riitti sitten siihen kello 10 saakka. 


Tytöt lähti Ouluun vaarin kokkaaman spagettilounaan jälkeen, vaari ajoi nurmikon,  puoliskoni täytti puukopan. Saunottiin ja uitiin vielä reilu tunti ainakin ennen pakkaamista, siivoamista ja syömistä ja kotiin lähtöä. Sitä lähtöä tehtiinkin sitten useampi tunti, syötiin kanasalaattia ja ihmeteltiin meidän matkasängyn kasausmekanismia.

Vihdoin ilta yhdeksän aikaan oli autot pakattu ja mökki siivottu. Vietiin vielä mummolaan ruokia ja papan synttärilahjasta osa. Tuhina nukahti taas mökkitien jälkeen ja nukkui siihen saakka kun pysähdyttiin mummun ja vaarin pihaan. Ja aika pian käytiinkin nukkumaan, että aamulla jaksaa taas herätä. Tytötkin tuli kotiin sunnuntaiaamuna puoli seitsemän aikaan.

Ps. Mökkeilyn ahaa elämys: me tarvitaan kiikkustuoli !

56neliötä -part 3

Jatketaan järjestyksessä eteenpäin, vessasta seuraava ovi (oveton aukko) tulee käytävään jonka päädystä aukeaa keittiö. "Keittiö on kodin sydän" sanonta ei päde tässä asunnossa, meillä täällä ei viihdy kukaan juuri koskaan. 






Käytävän ansiosta tämä on hyvin eristetty pikku soppi jossa voi salaa kokata puolisolleen yllätys ruokaa (puoliskollani on sellainen tapa), mutta toisaalta on taas sitten täysin eristyksissä muualla asunnossa olevista ja minä kaipaisin seuraa edes kuulo etäisyydelle. 

Eikä tämä ei ole järin toimiva keittiö kokkaamisen ja tiskaamisen kannalta. Kiinteitä tasoja on tasan tuo pätkä hellan vieressä ja tiskipöytä jonne on sijoitettu se ainut tähän keittiöön sopiva tiskikonemalli. Liesituuletin olisi luksusta, nyt on koko keittiö huurussa ja parhaillaan kaikki muutkin huoneet.

Ruokailu ryhmä on lainassa äitini serkulta. Vihreän lampun ostin aikoinaan Rovaniemellä yksiöni keittiöön, meillä se on ollut aiemmin eteisen ja makkarin lamppuna kunnes täällä pääsi taas keittiiön. Leivänpaahdin on varmasti vanhin keittiön pienkodinkone, se ensimmäinen punainen, sitten tuli sähkövatkain, blenderi, vedenkeitin ja viimeisenä sauvasekoitin. Maustetarjotin on mun babyshowerista - se oli vaippakakun alustana.

56neliötä -part 2

Jatketaan kierrosta eteisestä heti ensimmäisen oven taakse.  Flunssa kausi, allergiaa vai hiekkaleikkejä? Pestäänhän kädet ettei pöpöt leviä. Myönnetään en melkein ikinä pese käsiä kotiin tullessa, toisinaan se voisi olla oikein hyvä tapa. 

Tajusin muuten kuvia ottaessani että meidän vessa on niin pieni että se mahtuu yhteen kuvaan! (No okei niissä kahdessa aiemmassa asunnossa joissa ollaan puoliskoni kanssa asuttu on ollut vielä pienemmät vessat, edellisessä oli pieni pyykkikone lavuaarin alla!)




Pyykkikone on tavallista kapeampi malli (miten sanotaan syvyyssuunnassa kapeampi, matalampi? Eikai.) ihan vaan ettei se tulisi oven eteen. Suihkuverho oli rakkautta ensisilmäyksellä ja äitini osti sen alennuksesta. Se oli hetken adoptiossa ystävälläni kun yhdessä asunnossa olikin suihkukaappi (inhoan suihkukaappeja). Nyt mulle on alkanut muodostua myös viha-rakkaussuhde tohon kylpyammeeseen vaikka aluksi se oli selkeä rakkaus.

Näissä tunnelmissa (toivottavasti) aurinkoista juhannusta! Lisää kotia juhannuksen jälkeen :)