Tiedäthän. Sellainen räts kun tiukat trikoolegginsit repeää, sauma ratkeaa. Ääni on tavallaan pehmeä mutta kuitenkin särmä, ompeleet katkeavat. Joo. Sellainen räts kuului. Mutta mun housut on edelleen ehjät. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa vai miten se meni. Paitsi etten ole tyhmä, innostuin vain vähän liikaa.
Tavallaan olen ylpeästi vähän hullu liikunnan suhteen. Nautin siitä tunteesta kun luistelen kelloa vastaan ja vaikka ylämäessä potku lyhenee, tahti ei hidastu. Nautin siitä kun ensimmäistä kertaa vuosiin spinningtunnilla hiki virtaa samaa tahtia polkimien pyöriessä. Kun vähän jo hapottaa, mutta hei sehän lähtee sillä millä on tullutkin, poljetaan loppuun asti.
Kun rullaluistelee ensin 10 km salille ja on aivan litimärkä sinne päästyään, jalat vähän tutisee, mutta vaatteiden vähennyksen ja kenkien vaihtamisen jälkeen oon taas ihan valmis tekemään parhaani Pumpissa. Toki mun painot on vielä aivan minimaaliset, eikä lisäpainojen kanssa pelaaminen ole muutenkaan koskaan ollut mulle mielekkäin tapa liikkua.
Sen lisäksi että ensin on vähän hullua luistella jumppaan. Jumpata täysillä. Ja siihen vielä pystyy ohjatun jumpan jälkeen tekemään oman spagaatijumpan ja venyttelemään. Muistetaan, että edelleen on se 10 km takaisin kotiinkin vielä luisteltava.
Ajattelin kyllä että kotimatka pitää mennä rauhallisemmin, mutta en onnistunut. Itse asiassa taisin ensimmäisenä jumppaperjantaina luistella nopeammin kotiin kuin jumpalle. HUPS. Laitoin äidille viestin, että multa vissiin puuttuu se peruskestävyysvaihde, kun varmasti mennään vauhtikestävyyden puolella koko ajan. Vaikka yritin hidastaa.
Noh. Nyt oli toinen jumppaperjantai, ja onnistuin hidastamaan kotimatkalla reilulla kymmenellä minuutilla. - Koska oli pakko. Luistelin lasten koululta jumpalle 11 km 38 min ai että mikä fiilis! Olin niin ajoissa, että kerkesin popsia mun eväsbanskun ja vaihtaa kuivat vaatteet ja silti oli vielä reilusti aikaa jumpan alkuun.
Totesin pari päivää sitten mun ylävartalon olevan aika pehmoinen. Huomaa että oon luistellut, mutta vissiin unohtanut punnertaa tai tehdä mitään muutakaan. 2,5 kg levypainot ja 1 kg käsipainot on mulle pumpissa oikein riittävät. Ja levytangon sijaan käytän painotankoa, jonka painoa en kylläkään tiedä, kevyt kuitenkin. Silti tuntuu seuraavana päivänä että jotain on tehty, parasta!
Ja niin kuin joka jumpan jälkeen oon jäänyt venyttelemään, niin tein nytkin. Oli sivuspagu päivä, joten sovelluksen reenin jälkeen venyttelin vielä pakaroita ja lantiota vähän auki ja meinasin kokeilla ihan vähän vaan dynaamisia spaguja. Eli kyykystä jalkojen ojennus spagaatiin ja saman tien takaisin kyykkyyn ja toisin päin ojennus.
 |
| Tammi-maaliskuun edistyminen näytti tältä. Jaaa paluu lähtöruutuun tai jotain sinne päin... |
Ja arvaa mitä! Se oli jo tosi lähellä! Ihan oikeasti ihan tosi tosi lähellä! Ja mitä mie teen. Otan vähän kovemmat vauhdit et jos menis vielä vähän alemmas. Ja menihän se. Olis varmaan mennyt pohjaan asti, jos olis tosissaan vähän painanut. Mutta en kokeillut. En voinut. Koska se ylimääräinen vauhti oli jo vähän liikaa ja sitten kuului RÄTS. Ja se ei tullu mun housuista. Ei menny pöksyt rikki. Vaan takareisi. Vasen takareisi. Innostuin liikaa ja heti se kostautui.
Ei ole muuten ennen käynyt näin. Jännä tunne. Kun ei satu, muttet kuitenkaan pysty kävelemään kunnolla ja oikeasti pelästyin sitä ääntä aika paljon. Mutta kyllä mä kotia vielä pääsin luistellen 10 km 49 min. Mulla oli kyllä backup, oisin voinut soittaa ystävälle, että nyt en muuten pääse kotiin tällä jalalla. Mutta halusin kokeilla.
Siinäkin mielessä oon vähän hullu, etten usko täyslepoon - paitsi murtuman kanssa. Sillä se lähtee millä on tullutkin - toki venytellä en nyt voi vähään aikaan, mutta liike on lääke.
Kotiin päästyä vaihdoin taas luistimet kenkiin ja lähdin hakemaan Ässää eskarista. Matkalla totesin, että luisteluliike ei tuntunut lainkaan niin epämiellyttävältä kuin kävely. Toki, kun kävelyssä liike on täsmälleen saman suuntainen kuin lihasta vaurioittanutkin liike. Luistelussa potku ohjautuu aukikiertoon sivulle taakse, eikä kohti suoraa taakse.
Kokeillaan riittäisikö viikon leputtelu, että perjantaina uskaltaisi taas luistellen pumppiin. Ja venyttelyn suhteen odotan kyllä epämukavuuden häipyvän.
Sellainen ihan itse aiheutettu liikuntavamma sitten tähän väliin. Hups.
Mitä sulle kuuluu? :)
Lähetä kommentti
Ihana yllätys, kiitos kommentista !