Unelmalaatikon Joululahjat

Mainos: Unelmalaatikko

Joululahjahinnat voimassa 31.12.2023 asti

Meillä alkoi joululoma ja joululahjat on lahjapaperia ja paketointia vaille aika hyvällä mallilla. Unelmalaatikon joululahjat on saatavilla koko joulukuun ajan ja sähköinen lahjakortti ehtii hyvin jouluaatoksikin. 

Unelmalahjakortit ja sarjakortin voi ostaa verkkokaupasta: Unelmalaatikon kauppa

1 x Rentovauvahieronta 60€

2 x Rentovauvahieronta 120€ 

6 x Rentovauvahieronta 300€ (norm. 350€)

Kuuden kerran sarjakortti 6 x Rentokortti 300€ (norm. 350€)

Minun joululoma suunnitelmiin kuuluu yhden lapasparin neulominen ja liiketoimintasuunnitelman viimeistely. Ja siten olisi toki kaikki loput 2023 kuukausi koosteen, elokuusta joulukuuhun.... 

Ihanaa joulun aikaa! :)

Joulukuun yhdes- & kahdestoista

Kurniva nälkä ja väsyttää ja kello on taas yli puolenyön. Mutta taapero nukkuu sylissäni eikä edes jääkaapissa oleva suklaalevy saa minuun tarpeeksi motivaatiota lähteä syömään jotain. Toisaalta minua ei myöskään kiinnostaisi laisinkaan kirjoittaa. Vaikka haluan kirjoittaa. Joten kirjoitan vailla ei kiinnosta koska haluan. Ristiriitaista.

Ristiriitaisia ovat myös lasten tunteet Pihitonttua ja Teppotonttua kohtaan. Kumpikaan ei tuonut yhtään mitään lasten tonttupussiin maanantaina! Ja nyt muistinkin mitä pitää tehdä! Kerron kohta, se motivoi tarpeeksi nousemaan ja samalla voisin käydä keittiössäkin. 

Maanantaina tonttupussi jäi tyhjäksi. Tiistaina iltamyöhään sieltä löyty lappunen, jossa Teppo kertoi jääneensä jumiin lumitöihin Pihitontun kanssa. Iltapalan ja hammaspesujen jälkeen koululaiset Nuppu ja Jekku juoksivat lumitöihin. Toinen puki jopa ulkohousut ja hanskat, hän pettyi kun sanoin että ei tarvitse nyt jäädä lumitöihin ja hän tajusi pukeutuneena turhaan. 

Mutta kolan luota löytynyt yllätys oli kaiken pukemisenkin arvoinen. Karkkijoulukalenteri! Ehkä tontut koittivat vähän paikkailla unohduksiaan. Lapset avasivat yhdessä kaikki 12 luukkua ja laittoivat herkut kiltisti tonttupussiin odottamaan aamua. Aamulla jaetaan kaikkien kesken ja 13. luukun avaaminen jäi Ässälle. 

Koska ensimmäisistä kahdestatoista luukusta tuli vain yksi tikkari, käyn vielä nopeasti sujauttamassa kolme muumitikkaria tonttupussiin. 

Melkein joulukuun puoliväli

Ajattelin, että kirjoitan joulukuussa joka ilta pikkuisen. Edes sen verran, mitä Teppotonttu on lapsille keksinyt. Mutta loppuviikosta minuun iski väsymys. Ihan itseaiheutettu, jälkeen. Miksi ei ikinä voi toimia viisaasti.

Pihitonttu vieraili meillä koko viikon, tuoden yhden karkin per lapsi tonttupussiin. Ja kävipä niinkin, että eräspäivä päiväuniaan vaunuissa nukkunut kuopuksemme jäi täysin ilman herkkua. 

Ekaluokkalainen toivoo edelleen suklaakalenteria. Ehkä Teppotonttu hankkii kuusen alle sellaiset lapsille. Pihitontulta ei voi samaa odottaa. 

Itseaiheutetun väsymyksen takana ei ole edes kotityöt tai blogi, tai edes Unelmalaatikon markkinointi. Vaan Karoline. Minulla jäi tylysti kirja kesken, mutta kas kummaa, huomasin yks kaks äänikirjapalvelun maksuilmoituksen. 

Joten täytyyhän minun nyt kuunnella koko rahan edestä! 

Ja ihan tosi, Karoline sarjan kirjat päättyvät aina sellaiseen cliffhangeriin että minulla ei ole selkärankaa päättää kuuntelua siihen. Kuuntelin kesken jääneen neljännen kirjan loppuun ja nyt kuudes kirja on jo yli puolen välin. Aloitin sen tänään. 

Teppotonttu ilmestyi meille lauantaina tehden oikean aarrejahdin kolmas luokkalaisen suureksi iloksi. Ensimmäinen vihje oli tonttupussissa. Se johti vaatehuoneeseen, toinen johti saunaan. Saunassa Teppotonttu tuumasi, ettei siellä taideta tänään saunoa, mutta lumitöitä voisi tehdä.

Lapset ulkoilivat, kun minä kävin nukuttamassa taaperomme kauppamatkalla. Seuraava vihje oli pulkassa, mutta sitä lapset eivät löytäneet. Se lähti tuulen matkaan varmaankin. Mutta yllätys löytyi. 

Lasipullossa glögitiivistettä ja piparipaketti. Siinä vasta oivat leffaeväät ja elokuvaksi valikoitui Grinch. Elokuvan päätteeksi olin jo minäkin sitä mieltä, että juonessa oli tärkeä opetus. Mutta aika paljon siitä olisi myös voinut jättää pois tai tehdä toisella tavalla. Puoleen väliin asti kolmas luokkalainen oli kanssani samaa mieltä, kun taas ekaluokkalainen piti elokuvaa lähes loistavana ja hän nauroikin makeasti. 

Kaukaa viisas Teppotonttu jätti sunnuntaisen yllätyksen ulkovarastoon ja iltapäivällä pussista löytyi jälleen lappu.

"Hups, en löytänyt pakastinta. Löysin monta vauvarekeä."

Jekku toivoi yllätyksen olevan jäätelöä. Puoliskoni ajatteli lasten peittyvän, mutta nosti hattua todeten olleensa väärässä. 

Kilo torttutaikinaa ja purkki luumumarmeladia olivat parasta mitä neljävuotias tiesi ja kaikki lapset osallistuivat innoissaan leipomiseen. Iltapalaksi meillä syötiin siis joulutorttuja ja glögiä. Mutta lapsia tai itseämme ei kuitenkaan saatu ajoissa nukkumaan. 

Viikko tuntui tosi katkonaiselta itsenäisyyspäivän takia. Pienet olivat vain kaksi päivää päiväkodissa, se oli keskiviikon verran vähemmän kuin tavallisesti ja minusta tuntuu, kuin oltaisiin oltu pidempikin aika lomalla ja kaikki päiväkotiaamujen tuoma ryhti on kadonnut. 

Ja huomenna varmaan mietin miten ihmeessä saan itseni ylös sängystä. Olen jopa aikaistanut herätyskelloa soimaan viittä vaille 7 sijaan jo 15 vailla 7.

Kaksi viikkoa jouluun! Mihin tämä vuosi oikein juoksi? 

Joulukuun viides & kuudes

Joulukuun viides

Pyykkiä, liiketoimintasuunnitelman viilaamista. Föönillä kuivatettuja työhousuja. Päiväunia, joululauluja keittiössä, pitsaa. Tyttöjen saunailta, ei tosin minulle vaan koululaiselle ja kaverilleen. Tuntuu että aamusta on ikuisuus. Tai ehkä sen kuuluukin pikkutunneilla tuntua siltä. 

Meillä on nyt pihitonttu, joka antaa vain yhden karkin. Pihitonttu on niin pihi, että lapset ovat kyselleet voidaanko ostaa heille joulukalenterit. No nyt niitä varmaan saisi jo kivalla alella. :D Mutta Teppo tonttu suunnittelee vielä sitä aarrejahtia, jospa silloin löytyisi se kadonnut punainen pussi ja siellä voisi olla yllätyksenä jotain vähän parempaa, kuin pihitontun jättämä yksi karkki. 

Niin pihi pihitonttu ei kuitenkaan ole, etteikö se jättäisi karkin myös sattumalta käymään tulleille kavereille ja myös yökylässä ollut kaveri sai herkun. Kun taas pikku Kirpun herkku taitaa edelleen olla siellä, kun hän oli vielä nukkumassa tontun käydessä.

Joulukuun kuudes

Itsenäisyyspäivää on vietetty tänään Unelmalaatikon markkinointia miettiessä ja joulukamppanjaa suunnitellessa, sain avuksi puoliskoni työkaverin. Avajaisia en tainnut ehtiä täällä blogissa edes mainita. Kun on mukamas niin kauhea kiire kokoajan. Kiire ei minnekään. 

Vaikka taaperomme nukkui tänään kunnon päiväunet pihalla, nukuttiin vielä toiset päiväunet yhdessä. Herättiin sopivasti ennen iltakahdeksaa, että jaksoin sitten katsoa Linnan juhlat. Tottakai katsoin ne Areenasta, jotta näin alusta saakka. Vielä päivällä sanoin kaikille, että tänään pitää katsoa juhlat, koska Ilta on siellä esiintymässä. 

Juhlia katsoessani puoliskoni totesi, että sie oot kyllä kattonut noi aina. Ja se on ihan totta. Lapsuudessani muistelen meidän viettäneen itsenäisyyspäivää mummon ja papan kanssa ja tottakai katsottiin yhdessä linnan pukuloistoa.

Onnea itsenäinen Suomi 106!

Joulukuun neljäs

Aamu alkoi herätyskellon soidessa 6.45. ihan siihen en vielä pystynyt, mutta suhteellisen ajoissa nousin kuitenkin! 

Tonttu ehti käydä lahjapussilla ennen kuin kukaan lapsista oli hereillä. Kirppu oli pihalla pulkassa jo 10 vaille kahdeksan valmiina menossa päiväkotiin. Joten ihan hyvä aamu etten sanoisi!

Ekaluokkalainen menee maanantaisin kymmeneen ja hänen lähdettyä puolen aikaan kömmin itsekin takaisin nukkumaan. Mulla oli 45min aikaa, mutta heräsin noin kymmenen minuuttia ennen kelloa ja sain pötkötellä rauhassa ajatuksieni kanssa. 

10.30 oli videopuhelu Vellon asiantuntijan kanssa. Otin nyt Unelmalaatikolle käyttöön Vellon free version eli pelkän ajanvarauksen. Kaikki maksuliikenne menee toista kautta ja kotisivut ovat työn alla. Tällä hetkellä Unelmalaatikolle on kolme linkkiä joten olisihan se ihan järkevää jos kaikki olisi samassa paikassa. Mutta sillisalaatilla mennään nyt vielä loppuvuosi ainakin.

Tänään vietettiin puoliskoni synttäreitä, joita hän ei halua viettää. Lähdettiin siis lounaalle hänen työpaikalleen ja sieltä suunnattiin öljynvaihtoon missä hurahtikin vähän kauemmin. Piti ilmoittaa päiväkotiin, että tullaan myöhässä.

Jostain syystä luulin että meillä on tunnin huolto ja avaimet luovuttaessa sanottiin että puolitoista tuntia. Se oli kuitenkin todella jämpti ja lopulta oltiin myöhässä vain 20minuuttia. Se on näillä etäisyyksillä oikeasti vain. 

Nyt on joulukuusi koristeltu kokonaan, alakerta suunnilleen siivottu ja lasten mentyä melkein ajoissa nukkumaan meillä oli ihan oikeat sipsitreffit. Aloitettiin uusi sarja, One tree hill. 

Ja jos nyt olisin fiksu, menisin laittamaan tonttupussiin herkut valmiiksi.... Mutta olen sitäkin fiksumpi ja ohjeistan päivänsankaria tekemään sen puolestani, kun itse hautaudun peiton alle taaperon viereen nukkumaan. 

Joulukuun kolmas

Joulukuun kolmannen päivän tonttu oli kovin hidas. Yllätykset nimittäin jäivät eilisen kauppareissulta rattaisiin varastoon ja en olisi niitä sieltä halunnut hakea ennen kuin vein Kirpun päiväunille. Vieläkään ei Kirppu saanut nukuttua kunnon päiväunia.

Onnistuin kuitenkin nappaamaan lasten huomaamatta kuusen alta molemmat lahjakassit - sen pienen vihreän johon yllätykset ja viestit laitetaan ja sen isomman, johon tonttu jätti eilen sen ison ja liian painavan limsapullon. Ja vielä palautinkin vihreän kassin niin, että lapset ihmettelivät monta kertaa milloin tonttu oikein tulee, vaikka tonttu oli jo käynyt...

Nyt Nuppu ja Jekku yrittävät ratkaista vihjeitä, mihin se isompi kassi oikein katosi ja millainen yllätys sieltä mahtaa löytyä.... Yritin kalastelua näitä vihjeitä, koska ilmeisesti minun täytyy nyt toteuttaa joku pikkusen parempi aarrejahti, kuin pulkkaan unohtunut limsa.

Joulupukin apulaisenakin olen ehtinyt jo toimia ja tonttupiilossa on Nupulle 3 lahjaa, Jekulle 1, Ässälle 2 ja Kirpulle 1. 

2021 jouluna neuloin puoliskolleni lapaset, mutta ilmeisesti hän on uusien hanskojen tarpeessa taas. Lankaoatoksille en nyt kuitenkaan vielä eksynyt. Omat silloin aloitetut lapaset ovat edelleen puikoilla.

En tiedä moneltako koululaiset ovat nukahtaneet, Kirppu nukahti juuri syliini ja Ässä on vasta nukahtamaisillaan. Iltasatuna tänään kuunnellaan Jyväskylän seurakunnan joululaulukonserttia.

Joulukuun toka

Ihan surkea päivä aamusta saakka. Tai ei nyt surkea mutta mitään en tehnyt mitä ajattelin tekeväni. Ja se tonttukin melkein unohti tehtävänsä! 

Aamupäivällä pienimmän päikkärit jäi aivan liian lyhyiksi, mutta tulipahan käytyä pienellä vaunukävelyllä, kun ei tarvinnut tehdä lumitöitä. Ja oli muuten aivan upea sää! Tänään on ollut kevyt pakkanen, kirkas taivas ja aurinko! Ei vaan sattunut edes puhelin kävelylle mukaan, olisin ottanut kuvan.

Illalla kauppaan kävellessä katselin miten talojen ulkopinnat kimaltelivat pakkasessa. Talvi on kaunis. Kirppukin sai nukkua vähän lisää kauppamatkalla ja Ässä oli innoissaan pulkkailusta.

Meillä käyvä tonttu jätti tänään ensimmäistä kertaa lapsille viestin. Hän oli ottanut liian painavan yllätyksen ja sen tuominen kesti koko päivän ja siihen päälle yllätys oli vielä jäänyt pulkkaan.

Aamuinen selitykseni oli, että ehkä tonttu ei ole käynyt, koska Nuppu ei ollut kotona. Kun hän palasi yökylästä vastasin, että ehkä tonttu odottaa, että joulukuusi koristellaan.

Ja lopulta tonttu pääsi käymään vasta kun lapset menivät edeltä saunaan ja pussissa oli vain kaksi lappua. Toisessa viesti mikä tontulla kesti ja toisessa luki missä yllätys on. Laput nähdessään Nuppu riemastui, Aarrejahti! 

Aivan, sitähän hän vielä erikseen pyysi, voisiko tonttu tuoda vihjeitä. Voi miten pienestä lapset osaavat iloita! Nyt kuusen alla odottaa Teppotontulle viesti johon odotetaan vastausta.

Joulukuun eka

Meidän perheen jouluperinteeksi on tullut tonttukalenteri eli lahjapussit joihin hankimme milloin mitäkin pieniä yllätyksiä, äiti tonttu on täyttänyt niitä hammasharjoilla, hedelmäpatukoilla ja piparimuoteilla kun taas isi tonttu on paikannut äiti tontun unohduksia mm karkeilla ja pillimehuilla. 

Nyt oli hauska huomata että mitä lähemmäs joulukuun alku tuli, sitä useammin Nuppu kertoi pikkusisaruksilleen miten pian tonttu tulisi taas öisin tuomaan yllätyksiä! Ihanaa miten hän eläytyy tähän tonttukalenteriin, vaikka hänelle paljastettiinkin  jo syksyllä, että oikeasti joulupukin parran takana on ollut jo parina jouluna papsu.

Tonttukalenteri on ollut ensimmäisen kerran 2018 jouluna, muistan vielä miten piirsin puhelimen näytöltä läpi lumioukot jotka väritin, leikkasin ja liimasin ostamiini vihreisiin paperikasseihin, silloin tein Nupulle ja Jekulle omat kassit, jotka olivat käytössä parinakin jouluna.

Nykyään noista kasseista on tallella enää yksi, mutta ollaan käytetty muita jouluisia lahjakasseja takanreunalla ja niihin on tonttu välillä paremmalla ja välillä heikommalla muistilla onnistunut viemään lapsille yllätyksiä aamuavarten - tai sitten päiväkoti ja koulu päivän aikana. 

Nyt meillä oli pieni pulma, mihin tänä vuonna laitetaan edes joulukuusi, kunnes vaihdoin työpöytäni ja hyllyni paikat keskenään. Mun hylly oli makkarissa ja työpöytä olkkarissa. En tykännyt siitä miltä työpöytä näytti olohuoneessa ja vaikka se viekin vähän enemmän tilaa makkarissa, niin päätin kokeilla paikkojen vaihtoa ja kas kummaa, samalla saatiin järjestettyäjoulukuuselle paikka olohuoneeseen! 

Marraskuun viimeisenä päivänä yritin salamyhkäisesti ostaa 4 tikkaria tonttupusseja varten. En meinannut saada itsepalvelukassalla yhtä tikkaria piipattua ja Ässä ehti nähdä siitä vilauksen, sanoin hänelle etten minä nähnyt mitään tikkaria, kun hän kysyi kenelle se oli. Onneksi hän näki vain yhden.

Illalla lasten mentyä nukkumaan me pystytettiin joulukuusi olohuoneeseen, laitoin nyt kaikki neljä tikkaria samaan - siihen askarreltuun pussiin, koska olisi ollut tylsää laittaa pienet tikkarit isoihin lahjakasseihin. Joulukuun ensimmäisenä aamuna lapset löysivät kuusen alta tonttupussin ja kaksi laatikkoa, joissa oli osa joulupalloista ja kuusen valot, ajatuksena oli että koristeltaisiin kuusi koulun jälkeen.

Kun joulukuusi on pystytetty jo marraskuun viimeisenä iltana, sen voinee ehkä riisua sitten myös joulun jälkeen.... eikä vasta aprillipäivänä, kuten muistaakseni 2019 tai 2020 tai kenties molempina.... :D

Jokatapauksessa se oli tuo Ässän ensimmäisenä jouluna otetussa kuvassa näky minimini tekokuusi, joka laitettiin pois vasta aprillipäivänä. 2020 ja 2021 meillä oli aitokuusi, nekin saivat olla jouluasuissaan kunnes lähes kaikki neulaset olivat karisseet. Nyt meillä on sama kuusi kuin viimevuonnakin, sen joulu riisuttiin muutoa edeltävänä iltana. Edellisessä kodissa se näytti aitojen kuusien jälkeen pieneltä, mutta nyt meidän uusi koti näyttää pieneltä tuolle kuuselle.

Ässä vietti vapaapäivää ja hän kyllä koristeli kuusta jo koulupäivän aikana Kirpun riipiessä palloja samaa tahtia leikkeihinsä. Ilmeisesti joulukuusen varsinainen koristelu jää nyt kuitenkin jollekin toiselle päivälle..... 

Heinäkuu 2023 - osa 4

Heinäkuun neljäs ja viimeinen kuvapläjäys, jonka nimesin epähuomiossani ensin myös kolmanneksi osaksi, kertoo kahden viikon "mökkeilystä" Pölläkarissa. Se on siis entinen kesäsiirtola, jossa ollaan vietetty vaarin puolen suvun kanssa paljon aikaa. Mun lapsuudessa me oltiin alkuun juhannusviikko Pöllässä. Jossain kohtaa systeemi muuttui ja saatiin vain viikonloppuja. Oli joitakin vuosia, kun ei päästy Pöllään lainkaan, mutta silloin oltiin sitten Vilokarissa. Meidän suvun suhde Pöllään juontaa juurensa jo vaariin lapsuuteen. Ymmärtääkseni opettaja isoisäni on ollut Kesäsiirtolan johtajana ja myös vaari, eli mun isä on ollut siellä nuorena töissä useammankin kerran.

 

Tänä vuonna parasta Pöllässä oli pikkuserkusten kanssa pelatut kymmenen tikkua laudalla, omien lasten kanssa uiminen ja saunominen - toki olivathan siellä pikkuserkut uimassa heidän kanssaan. Ja varsinkin meidän Kirppu ja häntä vajaan vuoden vanhempi pikkuserkku olivat mahtava parivaljakko! Ja mun isosisko.

Totesin että Pöllästä on puuttunut joku, joka pelleilee lasten kanssa. Mä haluaisin olla se. Mutta Kirpun kanssa ei vielä pysty pukkitappeluun suppilaudalla, ei edes pelastusliiveissä. Nyt mun isosiko oli se joka riehui lasten kanssa. Ja onneksi Kirppu nukkuu niin hyvät päiväunet, että minäkin sain leikkiä oikeasti. Mieleen jäi myös yksi pitkä autokeskustelu. 

Meidän lapset kyselevät jo milloin mennään taas Pöllään. Ensi kesänä haluan kyllä käydä myös mummon ja papan mökillä.

Tuhannesta kuvasta olen karsinut kivoimmat muistot jäähallin pihassa autossa pallellessani ja sadetta kuunnellessa. Toivottavasti meidän lapsille jää ihanat lapsuusmuistot näistä. Minunkin lapsuusmuistot Pöllästä ovat parempia kuin aikuismuistot. Pääsin muisteluissani niin kauas, että lähetin kiitosviestin serkkujeni isälle. Meidän sukuun on jäänyt hänen kokoinen kolo.

Onneksi nyt saatiin siskoni maailmalta pitkästä aikaa kanssamme Pöllään ja nyt hän täytti tuon paikan aikuisena, joka jaksaa ja ehtii ja haluaa pelleilllä lasten kanssa.

Noista kahdesta viikosta me oltiin ensimmäinen viikko siskoni ja lasten kanssa keskenämme. Mummu tuli loppuviikosta, Vaari viikonlopuksi ja puoliskoni sunnuntaina. Tultiin Pöllään sunnuntai-iltana ja maanantaina suplautojen pumppauksen jälkeen mietittiin mitä syödään ja miten hoidetaan ruokahuolto, jotta saadaan myös vietää aikaa muuallakin kuin keittiössä. Mietittiin neljänpäivän ruokalistaa ja kysyttiin lapsilta mitä he haluavat syödä. 

Lopputulos oli, että käytiin maanantaina Prismassa, kauppareissussa meni reilu tunti, sen jälkeen vietettiin n. tunti keittiössä, tehtiin jättisatsi makaronimössöä ja saman verran nakkikeittoa. Siinä oli meidät ruoat maanantaista torstaihin. Se oli ihan paras idea! Meillä oli aina ruoka lämmitystä vailla valmis, keittiössä meni sen aikaa että katettiin pöytä, syötiin, pyyhittiin pöytä, hoidettiin tiskit ja jatkettiin saunomista. 

Kaiken kaikkiaan Pöllä on ihana paikka ja lapset viihtyy siellä. Mulla itselläni on ollut hankalia tunteita useampana vuonna Pölläviikon jälkeen. Mutta eiköhän me sinne ensikesänäkin mennä. 

Ammattiahdistuksen selätys

Perhevapaalta työelämään valmennuksen kolmannen ryhmävalmennuksen aiheena oli Ammattiahdistus. Luennoitsijana oli kirjailija Suvi Tuomikoski. Keräsin joitakin kysymyksiä ylös, koska luento oli oikeasti tosi tosi hyvä ja ajatuksia herättelevä! Maksoin vahingossa Storytelin tilauksen pitkästä aikaa ja sieltäkin tuo Ammattiahdistus kirja löytyy, tosin ei vielä äänikirjana.

Meille esitettiin kysymyksiä, jotka on ihan tavallista kysyä heti uudelta ihmiseltä. Tapasin kuun alussa kaksi uutta ihmistä, joista molemmat kysyivät mitä mie teen. Toisen kanssa oltiin molemmat samassa paikassa sijaisina. Hän ei tiennyt ikääni ja luuli, että olen opiskelija tai pidän välivuotta kuten hän. Sanoin eläväni tällä seuraavat kaksi vuotta, kun hän luuli minua 11 vuotta nuoremmaksi. Toinen taas tuntee puoliskoni ja oletuskolikon toisella puolella oli kotiäiti ja toisella työ. En osannut vastata muuta kuin "olen työtön" ja lopulta puoliskoni kertoi yritysideastani.  

Nämä kysymykset on ihan varmasti sinullekin tuttuja ja varmaan kysyt niitä itsekin muilta. Minä ainakin kysyn. Ja nyt vastaan niihin. 

Mikä sinusta tulee isona?

Minusta tulee vauvahieroja sekä vauvojen ja äitien hyvinvoinnin asiantuntija. Tulevassa työssäni aion hyödyntää myös Liikuntaneuvojan oppejani ja kouluttautua lisää.

Mikä olet koulutukseltasi ja ammatiltasi?

Olen Liikuntaneuvoja ja Vastaanottovirkailija. Molemmat toisenasteentutkintoja.

Missä olet töissä ja mitä teet työksesi?

Teen koulunkäynninohjaajan sijaisuuksia ja perustan oman vauva- & äitihyvinvointi yrityksen. 

Mitä osaamista sinulla on?

Osaan tuottaa tekstiä ja valokuvia. En pidä itseäni sisällöntuottajana, mutta ehkä pitäisi, koska sitähän tämä blogi on. Osaan toimia kaiken ikäisten kanssa, ryhmäjäsenenä sekä ryhmän ohjaajana. Osaan myös kuperkeikan ja oppia uutta.

Mitä haluat tehdä työksesi?

Haluan työssäni tukea äitien kokemusta positiivisesta äitiydestä. Haluan auttaa vauvoja voimaan paremmin ja sen kautta myös äitejä voimaan paremmin. Haluan auttaa äitejä kokemaan iloa vauva-ajasta, helpottamalla vauvan mahdollisia haasteita. Ja haluan myös vahvistaa äidin ja vauvan myönteistä vuorovaikutusta ja läheisyyttä yhteisen harrastuksen kautta, eli ohjata äiti-vauvajumppaa. 

- Mitä sä niinku teet?

Tällä hetkellä olen välissä. Olen vähän kotiäiti, virallisesti työtön työnhakija ja bloggaaja. Suunnittelen ja toteutan yritystoimintani perustuksia. 

   *       *       *       *       *       *       *       *       *       *       *       *    

Mitä sie vastaisit näihin kysymyksiin? Ja kuinka paljon erivastauksia olet elämäsi aikana näihin jo vastannut?

Jos minulta olisi kysytty 15 vuotta sitten mikä minusta tulee isona, olisi vastaukseni ollut epäilemätön Liikunnan opettaja. Sitä varten menin Varalan Urheiluopistoon. 10 vuotta sitten olin töissä numeropalvelussa ja luultavasti mukavuuden halusta olisin jäänyt sinne ja palannut sinne äitiysloman jälkeen. Olisin siellä töissä vaikka se ei unelma työni ollutkaan. 

Muistan nimittäin senkin ajan - ennen lapsia - että sillä mitä työtä teen ei ollut väliä. Pääasia oli, että oli töitä. Ehtiihän sitä työpaikkaa sitten vaihtaa jos ja kun siltätuntuu. Vuosi sitten olisin vastannut, että minusta tulee uimaopettaja. No ei tullut ja nyt tämän vuoden 2023 olenkin kipuillut aika paljon siitä mitä haluan tehdä työkseni. 

Tiedän myös, että en ole ainoa jolla on sama kokemus. Nyt kun minulla on lapsia ja vaakakupissa painaa aika ja ajan rajallisuus, on tosi vaikea ajatella työtä vain rahan takia, kunhan on joku työ. Kun elämässä on niin paljon tärkeämpiäkin asioita kuin työ ja raha. Ja silti kumpikin noista on välttämättömyyksiä.

Seuraavaksi pohdittiin lisää ammattiahdistusta.

TUNNISTATKO AMMATTIAHDISTUKSEN:

Mistä se sinulla kumpuaa?

Molemmat ammatit joihin olen valmistunut ovat olleet sitä mitä halusin silloin, mutta kumpikaan ei oikein sovi lapsiperheen arkeen. Opsikelin Liikuntaneuvojaksi, koska minusta piti tulla yläasteen liikkaope. 

Sitten opiskelinkin vastaanottovirkailijaksi, tapasin mieheni ja perustimme perheen, joten opiskeluajatukset unohtuivat kokonaan. Liikkaope on siis pois kuvioista, opiskelu on myös poiskuvioista ja sitten en tiennytkään mitä haluaisin olla, jos en voi olla liikkaope enkä kotiäiti.

Vastaanottovirkailijan kolmivuorotyö ei oikein sovellu lapsiperheeseen, jossa toinen vanhempi on jo vuorotyössä. Tai sopiihan se, mutta silloin voidaan heittää hyvästit perheen yhteiselle ajalle, lasten harrastuksille jne. Ja vastaavasti suuriosa ryhmäliikunnasta ohjataan iltapäivällä - alkuillasta. Tottakai, ohjataan, koska aamulla muut ovat töissä. 

Minun ammattiahdistukseni siis kumpusi jatkuvasti siitä, mitä työtä haluaisin tehdä ja miten se sovitetaan perheen arkeen. Miten se sotkisi arkea mahdollisimman vähän. 

TULEVAISUUS:

Millaiset mahdollisuudet sinua kiehtovat?

Vauvojen ja äitien hyvinvointi kiehtoo. Vauvojen hyvinvoinnin parantamisen keinona vauvahieronta ja äitien hyvinvoinnin parantamisen keinona kohtaaminen vauvahieronnassa sekä liikunnan tuoma hyväolo, energia ja keino päästellä höyryjä.

Instagram alkoi keväällä työntää eteeni mainoksia vauvahierontakoulutuksista. Olin utelias ja tutustuin eritarjontaan. Uskon että löysin unelma-ammattini ja reittini sen toteuttamiseen.

Mitä haluaisit oppia?

Haluaisin oppia, tämä onkin hankala kysymys. En väitä, päin vastoin, tiedän, että voisin oppia paljonkin eriasioista, mutta mitä nyt haluaisin oppia.

Haluaisin oppia puhumaan ranskaa, soittamaan pianoa, laulamaan,   

Mitkä asiat ovat tärkeimpiä tarkastella kun pohdit seuraavaa ammatillista suuntaasi?

Arvot, asenne ja motivaatio on tärkeimmät. Osaan luetella pitkät Miksi listat, mutta silti se jokin joka saisi tekemään töitä sen eteen, on puuttunut. Mutta nyt mulla on se sisäinen motivaatio. Se on se mikä minulta on puuttunut ja mikä on ollut vaikea löytää.

Osaaminen, oma terveys ja toiminta kyky toisena. Ammattitaidon kehittäminen ja itsestä huolehtiminen ovat osa toimintakykyä ja terveyttä. 

Johtaminen on sitten itsestä kiinni - onnistunko itseni johtamisessa ja kuinka hyvin ja kuinka paljon olen valmis näkemään vaivaa kehittyäkseni itseni johtamisessa. Herätyskellot ja aikataulut mulla on jo hallussa. Mutta aikavarkaita löytyy silti aina.

MITÄ SINUSTA TULEE SEURAAVAKSI?

Matkani vauvojen hyvinvoinninasiantuntijaksi on alkanut. Kirjoitan tätä junassa matkalla kohti Helsinkiä. Osallistun tänään ja huomenna vauvahieronnan hierontaohjaaja koulutukseen ja näin pääsen jo aloittamaan asiakastyön tämän vuoden puolella. Maanantaina menen tapaamaan starttirahaneuvojaa. Seuraava askel opiskeluissa on lääketieteen alkeet, ja sen jälkeen Baby Balance opinnot.

Eli joo, kun sanoin ettei opiskelu nyt ole vaihtoehto, niin huomaan että aion aloittaa yrittäjyyden sekä opiskelun aikalailla yhtäaikaa. Hups. Mutta olen innoissani. Jännittää ja innostuttaa. 

Taaperon syksy

Ihan kuin vauvavuodesta olisi jo ikuisuus vaikka oikeasti siitä on seitsemän kuukautta. Aamulla päiväkodille lähtiessä ohjeistin Ässää pukemaan tiikerihaalarin päälleen, mutta hän sanoi pukevansa toppahaalarin. Kurskistin olohuoneen sälekaihtimien välistä ulos ja totesin, että laita vain. Samaten päätin pukea toppahaalarin myös Kirpulle. Jalkaan vetäisin hänelle äitiyspakkauksen toppatöppöset ja -rukkaset käteen. Niin ne äitiyspakkauksen peukalottomat rukkaset. Kengät nappasin mukaan autosta.

Käytiin syyskuussa lasten kanssa uimahallissa ja tultiin Lidlin kautta kotiin. Me ei ikinä käydä Lidlissä, koska se ei oikein osu reitille eikä ole meidän lähikauppa. Nyt kävin nopeasti hakemassa leffaherkut ja huomasin kauniin toppahaalarin. Mietin, että meillä ei varmaankaan ole Kirpulle oikean kokoisia talvikamppeita ja käytin osan leffaillan herkkubudjetista tuohon 20€ haalariin. 

Meillä on tosi hyvä välikauteen sopiva kuorihaalari, jonka siskoni on tuonut Jenkeistä Nupun ollessa vauva. Sitä voi käyttää kuoripukuna ja siihen kuuluu fleecevuori  vetoketju kiinnityksellä. Se on ollut käytössä kaikilla lapsilla ja yksi syy miksi se on pysynyt niin hyvänä on, ettei kukaan ole vielä sen kokoisena ollut päiväkodissa.

Paitsi mielestäni Ässä kyllä oli, mutta hän aloitti päiväkodin lokakuussa, joten eipä haalari kovin kovalla kulutukselle ehtinyt ennen toppahaalariin siirtymistä ja lisäksi vaikka haalarin koko lapussa lukee 6months, niin meidän lapset ovat kaikki osanneet jo kävellä haalarin kokoisina. Keinumiseen tämä haalari ei ole kovin hyvä kun nilkat vilkkuu, mutta muuten  se on ollut super.

Kumisaappaat tajusin pyytää pikkusiskoltani ja ne saatiin jo Pöllässä. Samoissa saappaissa on nyt kulkeneet molemmat siskon pojat sekä Ässä ja nyt myös Kirppu. Välikauden kenkiä ollaan saatu myös lasten serkkujen vanhoina niin, että pärjätään syksy ja kevät vähintää. Mutta peukalollisten rukkasten lisäksi meiltä puuttui kurapuku. 

Kaikilla isoilla on tikkivuorillinen Tiikerihaalari, ja olisin halunnut tikkivuorillisen myös Kirpulle. Tällä kertaa kuosi ei kuitenkaan miellyttänyt alkuunkaan, eikä valitettavasti olisi ollut Kirpun kokoakaan. Niinpä pidin kurahaalarin mielessäni kun käytiin puoliskoni kanssa kirpparilla etsimässä pääasiassa koululaisille täydennystä vaatekaappeihin. Ja löytyikin  todella hyvässä kunnossa oleva Elloksen kurapuku hintaa 6€! 

Olen huomannut, että Kirppu tykkää keinua päiväkodissa. Ja tästä tulikin mieleen, että pitäisi muistaa varata Wilmasta vasukeskustelu. Päiväkotiin sopeutuminen otti tietenkin aikansa, mutta toisaalta taas syksy päiväkodissa on ollut yllättävän kivuton. Sovittiin, että Kirppu jää hoitoon aina sylin kautta, kuten aika monet muutkin ryhmäläiset. Olen yllättynyt, kun nykyään vien Kirpun käsipesun jälkeen pöydän ääreen istumaan, eikä perään kuulu mitään itkun tapaistakaan.

Toki  päivän päätteeksi kotiin hakiessa itku tuli heti, kun tulin näkösälle. Vielä viime viikolla tuli, tällä viikolla ei ole edes hakuitkua. Mutta edelleen kotiin tullessa on vähän pidempi tovi sylille ja maidolle. 

Vielä kesällä taaperon sanavarasto oli aika suppea. 

"Äiti" on eniten käytetty sana ja äiti tarkoittaa myös kaikkea mitä taapero sattuu haluamaan, yhtä hyvin hän voisi sanoa "anna" tai "haluan", mutta ei, hän sanoo erittäin painokkaasti ÄITI. Kaikkien nimien suuntaisia äänteitä on tullut jo kesällä. Alkuun hän kutsui eniten Nuppua, luulen että hänen nimi on helpoiten taaperon suuhun sopiva. Ja nyt ihan pienen ajan sisällä hän on alkanut kutsua - ja käskeä - Ässää!  

"Kukka", "kuka" ja "kakka" tulivat myös hyvin selvästi jo kesällä. Kukka voisi olla hänen toinen sanansa, mutta muista olenko kirjoittanut ensimmäisiä sanoja ylös tänne blogiinkaan.

Seuraavaksi selkein sana taisi olla kenkä, nykyään myös sukka on ihan ymmärrettävä. Nämä molemmat ovat pysyneet käytössä.

Sanavaraston laajentuessa meillä on ollut hauskoja hetkiä, kun Kirppu on tökkinyt muiden neniä ja napoja. Nenä sanoo tööt ja napa sanoo poks. Ja pitää muistaa sanoa "tööt" vaikka pieni etusormi tökkäisikin nenänpään sijaan sieraimeen kipeästi. Myös aivastaessa hän näyttää ja sanoo nenä, jos tarvitsee niistää tai pyyhkiä räkää. 

Omatoiminen taapero osaa hakea puhtaan vaipan kaapista itse ja myös sanoa vaippa.

Hän osaa myös pyytää kaakaota sanomalla "kaaka". 

Meidän perheen kesä meni jalkapallon parissa ja sen huomaa myös taaperon potkuissa sekä "paao" huutoina. 

Ja jos pallo karkaa liian kauas tai on hukassa, osaa taaperomme osoittaa ja sanoa "tuolla" ja "tänne".

Nyt uusin sana on "pois" ja ensimmäinen kahden sanan lause on "haluu pois". Tämä kuuluu keinuilun päätteeksi ja syöttötuolissa.

Ja mistä tahansa alas halutessaan sekä sängyllä ja trampoliinilla hyppiessä pieni ääni hihkaisee "pomppii". 

Kiinni olevan oven edessä hän huutaa "avaa!"

Ja melkein unohdin! Hän osaa pyytää vettä. Hän tulee kupin kanssa keittiöön "että" ja juoksee kupin kanssa pois. Ihmettelin että mikä homma, kun ties kuinka monetta kertaa hän halusi vettä. Hän kastelee meidän aulan kukkia! 

Ja tottahan toki, nelipäisen lapsikatraan kuopus tietää millä äänellä hihkaistaan tai karjutaan "älä" tai painokas "ei". 

Asiaahan pienellä taaperollamme on paljon.

Puheenkehityksen ja ulkovarusteiden päivityksen ohella minulla ja Kirpulla on alkanut yhteinen harrastus! Jo Nupun vauvavuonna olisin halunnut mennä sirkukseen, mutta kahdesta valitessa valitsin kuitenkin vauvauinnin. Nyt me käydään Kirpun kanssa sirkuksessa. Kolme kertaa käyty ja vielä on kolme kertaa jäljellä.

Ja kun nyt kaikki teams ja zoom koulutukset loppuivat, käytiin taas Kirpun ja Ässän kanssa pitkästä aikaa uimahallissa ja toivon että voitaisiin käydä säännöllisesti. Välillä pienten kesken ja välillä koululaisten kanssa. Kirppu on aivan mahtava taapero, joka hurjana vesipetona ihmetyttää sekä isoja ja pieniä uimareita kuin myös uimahallin henkilökuntaa.