Näytetään tekstit, joissa on tunniste yrittäjyys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yrittäjyys. Näytä kaikki tekstit

Kiitos mielenkiinnostasi, valitsimme toisen

Otinpa eteeni puhtaan sivun, vaikka oikeasti mulla on luonnoksissa paljonkin juttuja odottamassa vuoroaan tai siis kuvia. Eikä mulla oikeastaan ole edes mitään asiaa. Mutta sitäkin enemmän on haluttanut jo monena päivänä tulla kirjoitamaan jotain. Ihan sama mitä, kunhan vaan jotain. Mutta en ole pysähtynyt läppärin ääreen ja oikeastaan olen ehkä vähän tietoisesti ja tiedostamattakin vältellyt ruutuja.

Kielteiset päätökset nimittäin ahdistaa. Ja sellaisia on tässä tullut vastaan pitkin kevättä. Nyt vihdoin yksi huoli on saatu ainakin osittain selätettyä, mutta sitten edelleen edessä on kysymys: Mitä mie nyt teen? 

En tiedä kerroinko teille siitä miten me päädyttiin loppuvuodesta muuttamaan. Tarina menee näin: Lauantaina sain viestin, jossa kerrottiin että keskustassa on talo vuokralle, jossa on kaksi vessaa ja voisi sopia meille. Myynti-ilmoitusta katseltuamme illan mittaan ja pienen keskustelun jälkeen laitoin sunnuntaina viestin ja sovittiin näyttö maanantaille. Maanantaina käveltiin koululaisten kanssa katsomaan taloa. Elettiin lokakuun loppua, ja torstaina irtisanottiin meidän vanha koti ja päätettiin muuttaa.


Muutama viikko sitten sain samalta henkilöltä viestin: ootko huomannut tämmösen työpaikan. No en ollut ja hain sitä heti! Mie olisin tuohon työhön täydellinen ja se työ olisi mulle täydellinen! Ja palkka niin hyvä, että vaikka se olisikin ollut vain määräaikainen, se olisi pyyhkinyt nykyiset rahahuolet mennessään. Ja koska sain vinkin samalta ihmiseltä joka tämän talonkin vinkkasi, niin latasin odotukset aika korkealle. 

Se työ on mulle, pakko olla ja mulla olisi siihen varmasti paljon annettavaa - ja mun koulutus luki pätevyysvaatimuksissa. Saatiin tää talo, josta hän mulle vinkkasi, joten tuo työpaikka kutsuu ja odottaa mua ja on mua varten, se on mun. Ja paikkoja oli tarjolla 2 - toinen varmasti mulle!

Kevään aikana olen laittanut työhakemuksia aika paljon, etsien kesätyötä ja kokoaikaityötä ja osa-aikatyötä, jotain mitä vaan, ettei tarvitsisi olla työtön työnhakija ja laittaa Unelmalaatikkoa takaisin pöytälaatikkoon. Ihan mitä vaan mistä vain saisin edes tonnin palkkaa kuukaudessa.

Tähän työhön mulla olisi ollut ammatillinen pätevyys ja se olisi ollut hyvin lähellä mun yläasteen aikaista unelma-ammattia. Täydellinen match. Ja kerkesin innostua jo pelkästään sen olemassa olosta. CV:n päivitys, hakemuslomakkeen täyttö ja sitten vaan odotellaan kutsua haastatteluun.

En muista, että mikään olisi pitkään aikaan pudottanut mua yhtä korkealta ja yhtä kovaa, kuin tämän kertainen sähköpostiviesti joka kertoi, ettei minua valittu edes haastatteluun. En päässyt edes näyttämään kuinka hyvin olisin sopinut työhön.


Aikani itkettyäni, suorastaan vollotettuani silmät punaisiksi, niin pettymyksestä, etten kelvannut edes haastatteluun kuin siitä, että epävarmuus vaan jatkuu, kävin huuhtomassa kasvot ja lähdettiin kohti kenttää ja Jekun pelejä. 

Puoliskoni lohdutti, että työhön luultavasti valittaisiin henkilöt jotka saa palkkatuen. Lopulta kun valintapäätöksestä tuli tiedote, totta kai googletin nimet. No toinen valittu oli ihan eri sarjassa. Ja oletettavasti molemmat jo ennestään tuttuja työnantajalle, piiri pieni pyörii. Pettymys ja itku muuttui ärsytykseksi. Ei mulla ollut alunperinkään mitään mahdollisuuksia noiden rinnalla.

Mun usko on nyt kovalla koetuksella, että vielä mä lyön oman yritystoimintani läpi tai mua odottaa jossain joku työ joka on just nyt mulle tarkoitettu. Mikä tarkoitus millään tällä on, opin vain etten kelpaa mihinkään enkä kellekään. Paitsi siis tietysti äidiksi ja perheelleni, mutta kun tässä maailmassa nyt vaan on sellanen tyhmä juttu kun raha, mitä ilman ei pärjää ja äitinä oleminen nyt ei valitettavasti ole rahaatuottavaa työtä.

Samaan aikaan mulla oli edessäni kytevä nuotio nimeltä Unelmalaatikko. Sydän sanoo että heitä lisää puita, nyt markkinoidaan isommin ja enemmän kuin ikinä jokaiseen ryhmään silläkin uhalla että saan bännit. Nyt sen nuotion pitää päästä roihahtamaan kunnolla ja vasta ollaan päästy alkuun. Nyt olisi mentävä vaikka seinästä läpi ja heti, mieluummin jo maaliskuussa - mitä muuten todellakin yritin - maaliskuussa, huhtikuussa, toukokuussa. Vaan pakko kumartua työkkärin puoleen ja kaataa vettä nuotion päälle ja tukehtua savuun kesäkuussa.

Virallisesti työtön työnhakija, vihdoin - koska nyt pystyn taas maksamaan laskut ja taas - olen hukassa. 

Ole tilivelvollinen jollekin, jolle et halua tuottaa pettymystä

Mulla oli perjantaina kuukausittainen puhelu meidän Mary Kay kouluttajan kanssa. Edellisessä puhelussa sovittiin, että seuravaan puheluun mennessä mulla olisi pidettynä 3 facialia, eli kahden keskistä hemmotteluhetkeä Mary Kay tuotteita testaten ja 3 ryhmää eli ihonhoitohemmottelua tuotteita testaten 4-6 hengelle. 

Edellisen puhelun jälkeen laitoin myyntiin kaikki messuilta ylijääneet Rentokortit, tein niistä VIP paketit, mielestäni tosi hyvällä idealla. Ja laskin että ennen lasten kesälomaa ehdittäisiin pitää vielä yksi kuuden viikon jumppajaksokin, joten arvaa olinko varannut yhtään mitään Mary Kayhin liittyvää ennen tätä viikkoa, kun kalenterissa luki perjantaina puhelu klo 11.30. 

Mä oon liian monta kertaa saanut ohjeita ja ideoita ja jättänyt sen kuitenkin tekemättä - en edes tiedä miksi. Nyt tuleva puhelu kolkutteli takaraivossa, enkä halunnut mennä takkityhjänä puheluun. Joten sain kuin sainkin tehtyä kaksi varausta facialiin ja molemmat myös pidettyä ennen tämän päivän puhelua! 

Sovitin Kouluttajani Annin Sales Director jakkua 2020 seminaarissa

Ja ihmettelen että miksi olen ajatellut että soittaminen, viestittely, kysyminen ja varaaminen ja myynti on mulle jotenkin todella vaikeaa. Niin vaikeaa, että on helpompi jättää tekemättä. Niin kuin miksi. 

Joo olen ollut ujo, olen ollut arka kysymään ja arka myymään. Kuitenkin, kun tein uuden jälleenmyyjä sopimuksen maaliskuussa 2024 sain kouluttajaltani haasteen tehdä se maaliskuun aikana. Ja tein! Mä pystyin siihen. Ja nyt maaliskuussa 2025 kun omat tuotteet alkoi olla kokonaan loppu ja tilauksesta puuttui vielä kaksi kolmasosaa, lopulta tilaus oli kasassa viikossa. Kun vain uskalsin avata suuni! 

Huomaan tekeväni asioista itselleni liian vaikeita. 

Puhelun aluksi kouluttajani kävi läpi mitä viime kerralla ollaan sovittu. Olisiko jäänyt tekemättä, jos puhelua ei olisi ollut kalenterissa, kysyi hän, kerrottuani missä mennään. Ja vastasin että todellakin olisi. Olen ollut niin keskittynyt Unelmalaatikon asioihin ja omiin huoliini, että olisi jäänyt todellakin tekemättä.

Mutta kalenterissa oli puhelu ja tiesin etten halua enää olla se, joka voi kerta toisensa jälkeen jättää yrittämättä. Vaikka mun tavoitteet onkin Unelmalaatikon toiminnassa, Mary Kay on kuitenkin yksi mahdollinen lisätulonlähde siihen rinnalle ja vähintään sen verran haluan tehdä töitä tuotteiden parissa, että saan omat tuotteeni ilmaiseksi.

No toinen kysymys oli saanko varauksia tehdessäni Ei vastauksia todella paljon, vai puuttuiko toiminta. Ja vastaus oli että mun varaus prosentti oli 100%. Kysyin kahdelta ja molemmat sanoivat kyllä, joten toiminta puuttuu. 

Kouluttajani Anni toisen kouluttajan kanssa pitämässä Mary Kay monday koulutusta syksyllä 2019.

Seuraavaa puhelua varten sovittiin että mie otan nyt joka arkipäivä 15min varaamiselle. Ja että varaan nyt heti jo heinäkuulle saakka kalenterista sen vartin, jonka käytän varaamiseen. Vartti menee helposti päivässä somen aivottomaan selailuun, joten se on ihan mahdollista napata sieltä.

On selvästi tärkeää olla tilivelvollinen jollekulle, jotta saan itsestäni enemmän irti. Ja jollekulle sellaiselle, jolle en halua tuottaa pettymystä - en enää. Tuokin lause taitaa löytyä kouluttajani kirjoittamasta työkirjasta. Ymmärrän hyvin myös miksi jotkut laittavat tavoitteensa näkyviin jääkapin oveen.

Vaikka vanhempien tehtävä on tuottaa lapsilleen pettymyksiä, niin samalla kaikki haluavat kuitenkin suojella lapsiaan pettymyksiltä. Aina niitä ei voi välttää, mutta jos suinkin mahdollista, kukaan tuskin haluaa pettää lapsiaan. Kun lapsetkin tietää mitä tavoittelet ja jos palkintona häämöttää vaikkapa perheen yhteinen hemmottelupäivä tai reissu, niin ihan todella aiotko epäonnistua lastesi edessä . vai tehdä kaikkesi jotta tavoite ja palkinto saadaan? 

Vaikka voisi ajatella että 2/6 on epäonnistuminen, niin minulle se on voitto, koska toinen ihan mahdollinen lopputulos olisi voinut olla ja on ennen ollutkin 0/6. Olin opettanut itseni epäonnistumaan, niin ettei se tuntunut edes pettymykseltä - vaikka oikeasti se söi silti itseluottamusta..

Tämä kertoo mulle mielen kehityksestä. Mä en ole enää se jolle epäonnistuminen ja nollatulos on vaihtoehto. Laiva kääntyy hitaasti, mutta varmsti. Oma tavoitteeni ei ole vielä niin kirkas, että laittaisin se jääkaapin ovee. Mutta on tosi kiva huomata miten toimin eritavalla kuin ennen. 

Mä voin muuttua!

2025 eka ja tammikuun vika

Hän istuu parketilla mustissa vaatteissa papereiden keskellä. Mitä täällä on tapahtunut? Hän ei koskaan letitä pitkiä hiuksiaan. Hiukset on aina joko sotkuisella ja takkuisella äiti nutturalla tai vaapasti selkää pitkin ja kehystäen kasvoja, ainakin sen viisi minuuttia heti harjaamisen jälkeen ennen kuin ne kietaistaan taas keikkumaan sotkunutturalle pään päälle ja kierre on valmis, pitkät ruskeat hiukset ovat useammin takussa kuin siististi harjatut eikä ainakaan ikinä letitetty! 


Ja entä nuo mustat vaatteet. Musta on hautajaisten väri. Luulin, ettei hän edes omista mustia vaatteita. Mutta ilmeisesti myös mustuus on tunkeutunut vaatekaappiin salakavalasti. Yhtä salakavalasti kun äitiyden eikun iän tuomat hennot juonteet otsalla ja silmien ympärillä. Toki atooppisessa ja kuivassa ihossa juonteet ja rypyt nyt tulevatkin näkyviin paljon aikaisemmin kuin terveessä, normaalissa ihossa. Myös normaalin ihmisen painoindeksi voisi auttaa ryppyjen ojentumiseen. Oletko koskaan ajatellut, että laihat vanhukset ovat ruttuisempia kuin pyylevämmät? 

Mutta eihän hän ole lainkaan ulkonäkö keskeinen ihminen! Eihän hänen pitäisi osata ajatella omia ryppyjään ja vielä vähemmän vanhusten ihoa! 

Mitä täällä tapahtuu? 

Työpöydän päällinen on tyhjennetty lattialle. Läppärin vieressä on epämääräinen kasa paperituotteita. Tuolilla, jolla normaalisit ihmiset istuvat, on lehtiä ja unelma kartta. Tehdäänkö täällä surutyötä, vihkojen ja papereiden ympäröimänä, kovalla parketilla ja mustissa vaatteissa? Mutta sekään ei selitä letitettyjä hiuksia. Huoneessa soi musiikki ja ainoa valonlähde on tammikuinen harmaus pienemmästä ikkunasta jonka sälekaihtimet on avattu. Musiikkia säestää rytmikäs läppärin näppäimistön naputus. 


Värikynät, vihkot, paperikasat ja korjausnauha. Kuittipino, kuulakärkikynä ja iso koristeellinen design muki puolillaan jo kylmäksi jäähtynyttä kaakaota. Työpöydän laatikko on auki ja jos se olisi yhtään isompi tai raskaampi, se varmasti putoaisi kohta joko rikkoen kaakaomukin tai sitten satuttaen mustiin pukeutuneen lettipäisen naisen polvea. 

Mutta ei se laatikko putoa. Koska se on eilen siivottu ja se ei ole painava eikä täynnä. Eikä täällä mitään surutyötä tehdä. Tänään on tammikuun viimeinen päivä ja laitetaan firman tammikuun kirjanpito ajantasalle. Ei tässä sen kummempaa. Sitä paitsi mun villasukat ei edes ole mustat. Ja ikivanhan kulahtaneen mustan puman collegetakin alla minulla olisi kyllä viininpunainen pitkähihainen ohut paita. Mutta koska aamupala patongin jälkeen tuli kylmä ja alkoi väsyttää, ei ole huvittanut vähentää vaatetta. 

Työnnän työpöydän laatikon ohimmennen kiinni. Tammikuun viimeinen päivä ja vuoden eka postaus. Mahtavaa, tästä tulee hyvä vuosi! 

Inspiroivaa aamua etsimässä klo 6.15

Pitkästä aikaa uskallan kertoa mitä kuuluu kello 6.15 aamuihin. Edelleen herätyskello soi noinkin aikaisin ja sen jälkeen soi aika monta kelloa, joista puoliskoni on ehkä pari kertaa pyytänyt minua sammuttamaan aika monta. Joku ehkä inhoaa torkuttamista. Mutta jos se on eri kello ja ne soi 30min tai 15min välein, enkä edes paina torkkua, vaan sammuttaminen riittää, niin eihän se ole torkuttamista. Väitän  itselleni.

Puoliskoni sai uuden työn ja vaihtoi vuorotyöstä päivätyöhön. Se ei tosin vielä näy meidän ruokapöydässä. Ehkä salaa oletin, että syötäisiin päivällinen tai iltapala kaikki kuusi yhdessä. Lumien sulaminen tarkoittaa kuitenkin myös frisbee-golf kauden alkua ja lasten harrastuksiakin on joka päivä, niin meinaa olla retuperällä koko ruoka-ajat. Oikeastaan nyt kun pysähdyin tätä miettimään, niin minunhan kannattaisi tehdä ruoka valmiiksi ennen kuin lähden hakemaan pieniä päiväkodista. Kotimatkat kun kestää välillä tunnin, niin tulee jo aikamoinen kiire syödä, kerätä treenikamat matkaan ja lähteä.  

Muita uuden arjen muutoksia on aikaistuneet treffi-illat ja käydään nykyään samaan aikaan nukkumaan, mikä on erittäin terveellinen ja ihana muutos. Vielä kun saataisiin jälkikasvu pysymään yöt omissa sängyissään. Nykyään myös molemmat herätään ajoissa - joskin hänen kellonsa herättää pääasiassa vasta seitsemältä. Joten onhan mulla ehtinyt siinä soida jo kaksi kelloa.

Sitä voisi ajatella ettei toisen unirytmin vaihtuminen liikuta minua mitenkään, mutta kyllä se vähän kuitenkin vaikutti. Nyt en enää nukahda kesken jakson treffi-iltoina, koska ne on aikaisemmin ja olen nyt enemmän yksin kotona. Ehkä jo vuoden päästä ollaan siinä tilanteessa, että minulla olisi oma työtila. Mutta vielä ei ole sen aika, joten ajanhallinta on täysin omissa käsissä - sitä mitä halusinkin, mutta myös välillä haastavaa sovittaa koko perheen kalenterit samaan palettiin.

Ensimmäiseksi tein itselleni kalenteriin merkinnät niistä ajoista, kun olen yksin kotona. Se vaikuttaa paljon Rentovauva hieronnan ajanvaraukseen - ei varmaan olisi kiva olla meillä olohuoneessa vastaanotolla, jos kesken kaiken tupaan tupsahtaa neljä ekaluokkalaista. Aikaikkunoiden merkkaamisesta ei kuitenkaan ollut mitään apua, kun seuraavaksi pyörittelin peukaloita, että mitä ihmettä minä teen tällä ajalla jonka olen yksin kotona. Tai jos en ihmetellyt mitä töitä olisin voinut tehdä, stressasin kaikkea sitä mikä jäi tekemättä, koska koko tuo aika meni pyykätessä, tiskatessa ja siivotessa.

Oli taas aika tehdä itselleni lukujärjestys ja kalenteroida kaikki mitä haluan tehdä. Käytin vanhaa 2019 itselleni tekemää lukujärjestystä pohjana ja laitoin herätyskellot muistuttamaan milloin mikäkin tehtävä alkaa. Tämä runko on toiminut ihan hyvin klo 7 jälkeen. Mutta edelleenkään en ole ihan varma mitä teen kun herätyskello soi 6.15.

Enkä tiedä mihin väliin pistäisin joka päiväisen kirjoitusrutiinin, mikä oli kuitenkin koko herätyksen ajatus. Tällä viikolla vaihdoin herätyksen nimeksi Hyvää huomenta Tuhkimo! ja emojeiksi saippuan ja kuplia ja pyykkikorin. Vaikka kuuntelinkin samaan aikaan podcastia, ei se aamun aloittaminen myöskään pyykkikasasta tuntunut niin kovin energiseltä. Varsinkin, kun sitten kaiken lisäksi tahrojen pesu venähti, enkä ehtinyt aamupesulla muuta kuin pestä hampaat. 

Tulevalle viikolle vaihdan 6.15 herätykseen aamupesun. ja ehkä kokeilen ottaa kirjoitusajaksi 6.30-7.00. Jos tämä ei toimi tulee aamun ensimmäisiin kelloihin venyttely ja aamupesu. Toisaalta myös lukeminen heti aamusta voisi olla hyvä vaihtoehto, mutta kun en kuitenkaan halua syödä noin aikaisin, niin minusta lukeminen ja syöminen on ollut ihan järkevä yhdistää. 

Tilanne siis elää edelleen jonkin verran ja parasta rytmiä etsin vielä. Runko on kuitenkin kasassa ja kirjoitus ruutinikin löytyy vielä varmasti! Sen verran myös olen tässä kevään aikana oppinut, että jos ihan oikeasti haluan kirjoittaa joka päivä, se on oltava täällä aamun ensimmäisissä jutuissa, koska on niitäkin päiviä, kun bloggeria ei vaan kerkeä avata.

Miten sun unelmien päivä alkaa? 

Ruutuähky ja hiljainen tauko

Apua, huomasin saaneeni tahattoman kahden viikon julkaisutauon! Toisaalta, kun luonnoksista löytyi jo valmiiksi postaus otsikolla Ruutuaikaähky, niin tauko tuli ihan tarpeeseen.

Ruutuähky alkoi maaliskuun puolivälin aikaan. Tein yhden viikon aikana tosi paljon Unelmalaatikon eteen töitä ruudulta käsin sekä puhelimella että tietokoneella. Lisäksi osallistuin Yrittäjyyskoulutukseen - zoomin välityksellä, tietokoneella ja tein tehtävät myös tietenkin ruudun ääreltä. Ja sitten en enää illalla tai aamulla halunnut tehdä ruudulla mitään. - En edes niitä asioita joita olin odottanut ja suunnitellut. 


Seuraavaksi olinkin viikon isillä töissä ja vaikka työ itsessään oli fyysistä, luulen että pääsin ainakin puolella kilolla lähemmäs normaalipainoisen ihmisen BMI:tä. Isi pitää aina huolen ruoka-ajoista, toisin kuin minä. Viikko isin kanssa töissä tiputti valtavan taloudellisen kiven hartioilta. Ansiosidonnaiseltapäivärahalta starttirahalla yrittäjyyteeen siirtyminen ei nimittäin ole kovin kivutonta. Ainakaan jos markkinointi takkuaa näin paljon.

Työpäiviin sisältyi myös tunnin ajomatka suuntaansa, mikä meni kyllä nopeasti siskon kanssa jutellessa, mutta pitkän ajon jälkeen nukuttaa aina paljon. Joten raksaviikon jälkeen, tuntuu että meni viikko nukkuessa ja markkinointia tehdessä.  

Eilen alkoi ensimmäinen jumppajakso pienen porukan kanssa, joten joku markkinointi on löytänyt kohteen! Ryhmä on  yhtä vaille pienempi, mitä sen piti olla. Mutta en halunnut perua pilottiryhmää. Saan kuitenkin tilavuokran katettua, joten ei ole syytä olla jumppaamatta.


Hiljaisen tauon aikana tapahtui siis aika paljon ja ei sitten yhtään mitään. Pohjimmiltaan ruutuähky on kuitenkin seurausta ajanhallinnasta tai sen puutteesta ja asioiden tärkeysjärjestyksen toteutumattomuudesta. Pitää miettiä uudestaan miksi helmikuussa laitoin herätyskellon soimaan 6.15. Niin se on soinut arkena siitä asti, vaikka olenkin noussut useammin vasta 6.45 kellolla. Paitsi nyt, kun otin tuon 6.45 kellon kokonaan pois käytöstä.

Aamurutiini kaipaa vielä hiontaa, mutta niin kaipaa myös työajan suunnittelu. Palataan pian uuden lukujärjestyksen kanssa, sellaisen minä itselleni tarvitsen ja kun saan luotua itselleni toimivan lukkarin ja rutiinit, koen olevani oikeasti hyvä sen ylläpitämisessä.

Millaisia rutiineja sinulla on itsellesi? 

Ammattilainen vai harrastebloggaaja?

Tein juuri itselleni mediakortin. Se on tiedosto, jonka voin lähettää yrityksille ja he näkevät siitä lukuni joiden perusteella päättävät kannattaako kanssani tehdä yhteistyötä vai ei. Siitä tuli aika hieno, vaikka itse sanonkin! Kiitos vielä Colour outside the lines blogin Susannalle avusta. Kirjoitin mediakorttiini, että salainen haaveeni olisi päästä tekemään äänirooli johonkin lasten ohjelmaan tai elokuvaan. Jos sen sanoo ääneen, se ei ole niin salainen, mutta ehkä se voisi toteutua! 


Ollaan puhuttu lasten kanssa toiveista ja monesti he sanovat toisilleen, ettei niitä saa kertoa ääneen tai ne ei toteudu. Olen yrittänyt sanoa lapsille toisin. Jos haaveen tai toiveen sanoo ääneen, joku saattaa vanhingossa kuullu sen ja voit saada yllättävistä paikoista apua tai löytää jonkun toisen kautta keinoja toteuttaa tuo toive ihan itse!

Sängyn alla blogi täyttää kesäkuussa 10 vuotta. Tiesitkös sitä? Et varmaan, kun en ole moneen vuoteen juhlinut blogin synttäreitä. Sängyn alla blogi aloitti itsenäisenä ja ensin ajattelin, että toivottavasti kukaan tuttu ei edes lue tätä.

Jossain vaiheessa blogille piti tehdä oma facebooksivu, niin minäkin tein. Olin liittynyt instagramiin jo aikaisemmin ja hetken päästä blogeissa mainostettiin omaa instaa, niin minäkin vaihdoin ig tilini nimen yhteensopivaksi blogin kanssa. Silloin ei edes ollut vielä insta tarinoita eikä reelssejä ja video sai olla neliön muitoinen 15 sekuntia pitkä. Aktiivinen en ole silti ollut instagramissa ikinä.

Kirjoitin alkuun paljon. Aina kun Nuppuvauva nukkui, aina jos en saanut itse unta. Kirjoitin. Vaikka tavallaan toivoin ettei kukaan tuttu löytäisi blogiini, oli kuitenkin kiva kuulla, jos joku luki. Itse luin muiden blogeja ja kommentoin niitä ahkerasti. He vastasivat kommentteihini ja kävivät kommentoimassa minun postauksiini.


Muistatko vielä kommentoinnin kulta-aikaa? Saatoimme käydä kahta keskustelua yhtäaikaa, toista minun postauksen alla ja toista hänen postauksen alla ja sitten vaihdettiin keskutelu seuraavien postausten alle. Sain kavereita, joita en ollut koskaan nähnyt.

Seuraavaksi löysin uuden blogikodin. Hain kahteen paikkaan, pääsin molempiin. Valitsin Kaksplussan blogiverkoston vuoden vaihteessa 2016. Blogini oli puolitoistavuotias ja odotin toista lasta. 2016 onkin aktiivisin vuoteni. Kaksplussan verkostossa meillä oli mahdollisuus laskuttaa tiettyjen ehtojen täyttyessä. Minä en koskaan saavuttanut niitä ehtoja. Se söi motivaatiota. Saimme myös joitakin mainoskampanjoita Kaksplussan kautta, joista saimme myös rahallisen korvauksen. Minä pääsin mukaan yhteen ja tavallaan mokasin senkin.

Olin hankala äiti. Meidän lapset olivat silloin vähän päälle 1,5v ja 3,5v. Pääsin kamppanjaan, jossa mainostin lasten puuroja ja minua harmitti, että ne sisältävät maitoa, koska Nuppu ei saanut syödä niitä ollenkaan ja Jekullakin tuli pienempänä oireita maidosta. Kirjoitin että maito harmittaa ja sain postauksen bumerangina takaisin. Lisäsin siihen perustelut, miksi puurossa on maitoa.

Verkostossa tapahtui jonkin verran vaihtelua, toisten blogit vain hiljenivät, toiset lopettivat ja toiset muuttivat uusiin blogiyhteisöihin. Niin minäkin. Löysin Starboxin. Heidän ehtonsa rahallisen korvauksen saamiseen oli mielestäni paremmat. Pääsin portaaliin. Odotin kolmatta lasta. Päätin saada ensimmäisen laskutukseni, kolmessa kuukaudessa. Pääsin tavoitteeseeni luvuissa, mutta tuo portaali lopettiin kuukautta aikaisemmin. Voisi sanoa, että minulla on ollut vähän huono tuuri joissain asioissa.


Sängyn alla oli taas yksinäistä. Ei vaan blogi oli itsenäinen. Mutta kaipasin yhteisöä. Kaksplussan verkostossa meillä oli aktiivinen whatsapp ryhmä, järjestimme tapaamisia itse. Syysjuhlissa olin minäkin järjestäjän roolissa mukana. Silloin goodiebagit suorastaan eskaloituivat. Minä kyselin yhteistyökumppaneita, joita en uskonut meidän saavan ja kas kummaa, ei ollut montaa jotka olisivat kieltäytyneet. Kaksplus järjesti meille pari tapahtumaa Otavamedian tiloissa ja 2021 etänä, kun Koronan vuoksi ei voitu kokoontua. 

Niinpä puolisen vuotta itsenäisyyden jälkeen, hain uudestaan Kaksplussan verkostoon. Tällä kertaa tiesin, etten tulisi koskaan edes tavoittelemaan sitä rahallista korvausta. Ajattelin päätöksen suojelevan motivaatiotani. Minua kun ei raha motivoi, mutta sen tavoittelu ja tavoitteen saavuttamattomuus masentaa.

Poissaollessani, eli noin vuoden aikana joulukuusta 2018 - marraskuuhun 2019, monet ystävistäni olivat vaihtaneet blogit kokonaan instagramiin. Verkostossa oli enää vain muutama niistä blogeista, jotka olivat aloittaneet kanssani samaan aikaan tai olleet siellä ennen minua. No  ei mennyt kauaa siitä, kun tuli takaisin, kun Otavamedia ilmoitti lopettavansa Kaksplussan blogiverkoston kokonaan. Portaaliblogit jäivät, mutta sellaisia lukuja ei minun blogissani oltu silloin koskaan nähtykään. 

Olin taas tahtomattani itsenäinen bloggaaja, mutta blogi on silti ollut olemassa koko ajan. Postaustahti on heitellyt miten sattuu oman jaksamisen ja arjen mukana. En välttämättä olisi halunnut olla itsenäinen kuitenkaan. Kaipasin ja kaipaa yhteisöä, jossa kannustettaisiin, kommentoitaisiin ja ideoitaisiin postauksia yhdessä. Päätin hakea yhteen nykyään suureen blogiyhteisöön. En päässyt. Minun lukuni eivät riittääneet.


Sain vaustauksen, että minun pitäisi julkaista postauksia 7 kertaa viikossa, ja sitten voisin hakea puolenvuoden päästä uudelleen. Ja totesin, että kiitos mutta ei kiitos. En uskonut, että minun arjessani olisi mitenkään mahdollista julkaista 7 kertaa viikossa. Ei ainakaan tuolloin. En nyt jaksa etsiä ikivanhoja sähköposteja, mutta tästä saattaa olla aikaa sen kolmekin vuotta. Ehkä huomaatte, että minulla on blogikavereiden kaipuu, kun muistelen näinkin vanhoja asioita.

Ja nyt huomaan julkaisevani kahdeksannen postauksen, kun eletään maaliskuun 11. päivää. Olen ehkä ymmärtänyt poduttoo rimaa. Palauttaa blogin sinne mistä kaikki alkoi. Kirjoitan, koska haluan kirjoittaa. Ei minun google analytics luvut edelleenkään mitään kovin kummoisia ole. Enkä tiedä voisinko koskaan elää 100% blogista saatavilla tuloilla. Mutta ehkä Sängyn alla voisi olla kuitenkin vähän kaupallinenkin?

Olen herännyt ajatukseen, että Sängyn alla blogi voisi olla osa Unelmalaatikko kokonaisuutta, jossa rahaa kassaan tulee vauvahieronnasta, jumpan ohjaamisesta ja kirjoittamisesta. Ja kuka tietää jos tähän lisäksi tulisi vielä jokin muukin hyvinvointiin liittyvä palvelukokonaisuus. Tykkään vauvoista, tykkään liikunnan ohjaamisesta ja tykkään kirjoittamisesta ja valokuvaamisesta - kuvan käsittelystä en niinkään. 

Haluan, että mitä tahansa työkseni teenkin, olen äitien kaveri ja lempeän arjen puolustaja. Olkapää kun tarvitaan ja nauran hassuille vauva ja taaperoarjen jutuille yhdessä. Vaikka äitiys on joskus tosi vaikeaa ja omat voimat loppuu, haluan kuitenkin välitttää arjesta niitä iloisia puolia. Oikeasti Äitiys antaa enemmän kuin ottaa, vanhemmuudesta saa tykätä omista lapsista saa olla ylpeä ja onnellinen ja sen saa sanoa ääneen! Ja haluan kannustaa kaikkia näkemään niitä hetkiä joissa se taika on.


Ja jos olisin rohkea sanoisin myös että tykkään laulaa ja oikeasti jos saisin valita itselleni ääniroolin, se olisi jossakin lasten animaatiossa, jossa myös laulaisin. 

Mutta se oikea kysymys blogin kaupallistamisen takana on, voinko olla ammattibloggaaja jos en tykkää instagramista, enkä tuota sinne sisältöä? Kulutan kyllä senkin edestä muiden sisältöä. Vai pitääkö minun opetella tykkäämään somettamisesta, jotta voisin olla ammattibloggaaja?

Yrittäjähän minä nyt kuitenkin joka tapauksessa olen. 

HyvänOlonMessut 2024

Mainos: Unelmalaatikko 

No nyt se toimii! Vihdoin Unelmalaatikon kotisivut on nyt virallisesti auki! Jopas oli operaatio. Ajattelin että domainin yhdistäminen bloggeriin on juuri niin helppoa kuin väitetään, illalla tehty aamulla toimii. Mutta lopputulos olikin sitten ihan kaikkea muuta. En ehkä lukenut ohjeita ihan kunnolla tai jotain sinnepäin. Eikä ehkä ollut paras idea alkaa enää iltakymmenen jälkeen tekemään mitään tekniikkaan liittyvää ylipäätään. 


Ostin unelmalaatikko.fi domainin perjantai-iltana, jotta se olisi lauantaina toiminnassa. Olinhan jo kirjoittanut osoitteen HyvänOlonMessuja varten tekemiini flyereihin. Ja siis tietenkin. Ajanvarauksen, kaupan ja blogger osoitteen kirjoittaminen pieneen flyeriin olisi ollut tosi epäkäytännöllistä joten tottakai kirjoitin niihin oman osoitteeni. Olin kyllä tarkistanut monet kerrat että kyseinen domain on saatavilla. Onneksi Domainhotellilla on hurjan ystävällistä ja kärsivällistä porukkaa asiakaspalvelussa ja nyt se toimii! Olisi ehkä pitänyt kysyä neuvoa jo ennen keskiviikkoa... 

Merkitsin tämän postauksen nyt muuten mainokseksi ihan varmuuden vuoksi. En ole ihan varma onko omasta yrityksestä ja yrittäjyydestä kirjoittamiselle jotain virallisia markkinointiohjeita, mutta Sängyn alla blogi on Unelmalaatikosta irrallaan, joten olkoon tämä nyt sitten mainos. Messupaikan maksoimme ihan itse. 

Messuja varten tulostutin (kiitos avusta!) flyereita kahta kokoa, lahjakortteja, sarjakortteja ja 50 arpalippua. Puoliskoni veli toi ne meille samaan aikaan kun olin hakemassa pieniä päiväkodista. Samaan aikaan pakattiin lasten tavaroita viikonlppua varten ja Minna @ilonpisarat tuli meille yökylään. Joten vielä iltapalan jälkeen leikattiin minun pieniä lippulappuja. Muutama pieleen mennyt juttukin tuli huomattua, mille ei sitten jälkikäteen mahtanut enää mitään. mm. Arvontalippuja leikatessa pinon alin paperi olikin vääri päin ja leikkasin sitten tekstin siitä irti.


Mutta ennen askartelua ja iltapalaa meille tuli pari ystävääni ja Minna piti meille hyvinvointi illan YoungLivingin tuotteista kertoen. Meillä on ollut YL eteeriset öljyt käytössä nyt reilu kolme vuotta, eniten käytän niitä diffuuserissa ja meillä on 4 diffuuseriakin. Olohuoneessa, mun yöpöydällä ja lasten huoneissa omansa. Lisäksi olen käyttänyt hammastahnoja, pyykinpesuainetta ja yleispesuainetta. Lopuksi Minna ohjasi vielä rentouttavan hengitysharjoituksen. 

Messuaamuna Minna ehti pakata auton sillä aikaa, kun minä pumppasin maitoa. Saavuttiin Kymin Ruukkiin ohjeen mukaan piirun yli kahdeksan ja odoteltiin hetki, että päästiin sisälle. Osa oli käynyt jo perjantaina laittamassa pisteitään valmiiksi. Niin miekin ajattelin, että olisin käynyt, mutta meidän isompi auto ei käynnistynyt, joten en olisi saanut hyllyä kyytiin ja lopulta aikataulutkin meni ihan mönkään.

Messuille osallistuminen varmistui aika viime tinkaan. Alunperin kysyin messupaikkojen hintoja jo ennen kuin Unelmalaatikkoa oli virallisesti edes olemassa ja ihan viimemetreillä löytyi minunkin budjetille sopiva paikka, jonka sain Minnan jakamaan kanssani. Oletin hinnan perusteella, että paikka on jossain kaukana kaiken takana, eikä kukaan löydä sinne, mutta olin aivan väärässä!


Meidän paikan kasaaminen ei kauaa kestänyt. Mulla oli mukana myös pussilakanaan kääritty pinnasängyn petari ja iso hierontatyynyni hoitodemoja ajatellen, mutta ei ne oikein istuneet meidän pisteelle enkä lopulta kokenut sitä oikein luonnolliseksi. Ja sen verran kuhina kävikin, että jalkoihin oltaisiin jääty, jos olisin lattialle laittanut hieronta pisteen.

Eikä mulla sitten  näköjään ole yhtään kokonaista kuvaa meidän pisteestä. Mutta mielestäni siitä tuli oikein kiva ja kutsuva, siinä oli tilaa rupatella ihmisten kanssa, siinä oli myös ihasteltavaa lapsille ja aikuisille ja ihania kohtaamisia mahtui kuuden tunnin messupäivään monta. 

Meillä oli kaksi arvontaa. Toisesta voitti eteerisen öljyn, voittajia oli useampia ja toisesta voitti Rentovauva hieronnan. Nettiosoitesäädön lisäksi messujen jälkeistä ohjelmaa on ollut kiitos viestin tekeminen arvontaan osallistuneille ja voittajille oman viestin tekeminen. Ja nyt kun osoite toimii on huomisen ohjelmassa viestien lähettäminen! Ja näköjään yhden välilyönnin poistaminen ennen viestin lähettämistä. :D 

DIY nettisivut yritykselle

Aika on rahaa 

Jos voit tuhlata aikaa tai rahaa, tuhlaa rahaa. Aikaa et saa koskaan takaisin, mutta rahaa voit tehdä aina lisää

Käytä aikasi viisaasti

Suunnittele mihin käytät aikasi tai joku täyttää sen puolestasi

Haluatteko kuulla lisää ajankäyttöön liittyviä ohjeita ja viisauksia? Ei kannata etsiä niitä täältä, sillä minä olen juuri tuhlannut viikon elämästäni ja kyllä otsiskosta voinet arvata, että aloitin viikko sitten projektin nimeltä kunnolliset kotisivut Unelmalaatikolle. Tai siis itseasiassa aloitin projektin jo viidestoistapäivä. Eikä se vieläkään ole valmis. Mutta nyt se on melkein valmis, joten en enää onneksi tuhlaa kaikkea aikaani sen syövereissä.

Mutta palataan nyt kuitenkin vähän taaksepäin.

Kävin maanantaina (15.1.24) starttiraha haastattelussa ja sain sieltä viimeisen kipinän alkaa työstää kotisivuja...

Tällä hetkellä Unelmalaatikon "kotisivu" on tuo blogin yläpalkissa oleva sivu jonka osoite on tosi käyttäjäepäystävällinen. https://www.sangynalla.fi/p/unelmalaatikko.html

Sen lisäksi minulla on erikseen maksupäätteen kautta luotu verkkokauppa, mistä voi ostaa sarjakortit ja lahjakortit. Sille on tietenkin myös oma aika pitkä osoite: https://unelmalaatikko.sumupstore.com/

Ja näiden lisäksi ajanvaraus kalenteri löytyy tietenkin oman osoitteen takaa https://vello.fi/unelmalaatikko/ joskin Vello on sen verran fiksu, että sieltä sai suoraan upotus koodin, joten tuolta blogin yläpalkissa olevalta Unelmalaatikko sivulta pääsee myös varaamaan kalenterista ajan.



Mutta ymmärrätte varmaan että blogin taakse piilotetun sivun, verkkokaupan ja kalenterin tiivistäminen kolmesta vähintään kahteen osoitteeseen olisi aika kätevää jopa suotavaa. Ja sitten aloin suunnitella eräällä "ilmaisella" ohjelmalla nettisivuja. Työstin sen avulla sivuja kolme päivää. Ystävänikin käytti yhden aamupäivän auttaakseen minua, mutta lopulta keskiviikko iltana hylkäsin tuon pavelun kokonaan.

Ensinnäkin sen piti olla ilmainen. Mutta tuo tarvitsemani Vellon kalenterin html koodiin upotus olisi vaatinut sen html ominaisuuksiin pääsyyn ja siitä olisi pitänyt maksaa tietenkin vähintää 7€/kk, se oli nyt tarjouksessa. Öö tämä ominaisuus on esimerkiksi täällä bloggerissa ilmaisena! 

Toinen ongelma oli osoite. Jos ei mitään muuta niin siitä että saat liitettyä oman domainin kotisivuun olisi pitänyt maksaa n.5€/kk (tarjouksessa). Tämänkin ominaisuuden blogger tarjoaa ilmaisena. Ja kun kotisivun osoite oli muotoa: www.unelmalaatikko91.nettisivuyritysjotaemmemainitse.com eikä tuosta numerosta päässyt eroon ja se numero vaihteli sen mukaan mitä valmispohjaa nyt sattui käyttämään.....

Niin no, koska tässä nyt on muutenkin niin hurjan tylsää niin päätin sitten alkaa tutkia html koodia ja tehdä ihan itse itselleni kotisivut bloggeriin. Joo joo kyllä minä hankin ihan oikeat kotisivut sitten joskus kun firman tilillä on katetta ja koen niiden olevan taas oikeasti päivityksen tarpeessa. Ehkä. Ehkä en, koska mielestäni näistä tuli nyt itseasiassa aika kivat! Muutamaa viilausta vaille ja se domain pitää vielä ostaa, ennen kuin pääsen julkaisemaan ne. 

Olen aikoinaan ostanut Etsystä bloggeriin kaksi ulkoasua. Omastani maksoin alle 12€ ja siskolle ostamani taisi maksaa n.7€. Näihin molempiin olen jonkin verran opetellut html koodin muokkaamista pääasiassa monta vuotta sitten serkkuni opastauksessa. Ja siis muokkaamiseni ovat koskeneet lähinnä fontin kokoa ja blogipalstan ja bannerin leveyttä. Muutaman valmiin napin tekstin vaihtamista. (miksi muuten tuolla aina lukee että uudempi teksti ja vanhempi viesti!) 

Nyt piti koodata vähän enemmän ja minähän en oikeasti tiedä koodaamisesta yhtään mitään. Siis noiden fonttiasetusten lisäksi. Mutta nyt puoliskoni sanoi että avaappas tuohon chatGTP ja niin nyt ollaan sitten keskiviikko illasta sunnuntai yöhön muokattu koodia tekoälyn kanssa. Ja voin paljastaa että ei ole ollut aivan helppoa!

Jos voi ärsyttää joskus, että ihminen ei aivan ymmärrä mitä tarkoitat, niin tiedättekös kun kerrot robotille ohjeen: "korjaa koodista kuvat vasempaan palstaan päällekäin ja nosta oikean palstan teksti alkamaan samalta tasolta ensimmäisen kuvan kanssa". Mielestäni hyvin selkeä ohje. Mutta kun olet aikaisemmin kertonut, että edellinen koodin korjaus ei toiminut, vaan nyt teksti alkaa toisen kuvan puolivälistä, niin kappas tekoäly antaa sinulle koodin, jossa teksti alkaa edelleen toisen kuvan puolivälistä ja se ensimmäinen kuva on kadotettu kokonaan.

Tai sitten kun ensin tekoäly antaa sinulle korjatun koodin pätkän josta sitten pähkäilet, että niin ei kyllä mitään hajua mihin tämä kuuluu laittaa.... ja sitten pyydät Korjaa koodi alkuperäiseen koodiin ja sitten tekoäly taas oikaisee ja hävittää tekstisi kokonaan! 

Että teeman varmuuskopioita ehti kertyä kymmen kunta ja nyt kun kaikki muu toimii meni jälleen rikki yksi ominaisuus eri tavalla kuin aikaisemmin.

Nyt kaksi viikkoa myöhemmin tilanne on se, että olen faviconia ja omaa domainia vaille valmis! Ainiin ja pitää mun vielä kirjoittaa myös palvelunkuvaukset. Miksi niiden kirjoittamisesta tuli yks kaks kauhean vaikeaa....

Päätin nyt kuitenkin tänään pysyä täällä blogin puolella, ainakin sen aikaa kun lapset ovat koulussa ja päiväkodissa. Nyt vain tuli sellainen olo, että pakko saada tuijottaa välillä jotain muutakin kuin koodeja. 

Kerron sitten kun sivut on virallisesti valmiit. Ei nyt ehkä tammikuulle kerkeä, mutta ennen HyvänOlonMessuja varmaankin! 

Unelmalaatikon Joululahjat

Mainos: Unelmalaatikko
Joululahjahinnat voimassa 31.12.2023 asti

Meillä alkoi joululoma ja joululahjat on lahjapaperia ja paketointia vaille aika hyvällä mallilla. Unelmalaatikon joululahjat on saatavilla koko joulukuun ajan ja sähköinen lahjakortti ehtii hyvin jouluaatoksikin. 


Unelmalahjakortit ja sarjakortin voi ostaa verkkokaupasta: Unelmalaatikon kauppa

1 x Rentovauvahieronta 60€
2 x Rentovauvahieronta 120€ 
6 x Rentovauvahieronta 300€ (norm. 350€)

Kuuden kerran sarjakortti 6 x Rentokortti 300€ (norm. 350€)

Minun joululoma suunnitelmiin kuuluu yhden lapasparin neulominen ja liiketoimintasuunnitelman viimeistely. Ja siten olisi toki kaikki loput 2023 kuukausi koosteen, elokuusta joulukuuhun.... 


Ihanaa joulun aikaa! :)

Ammattiahdistuksen selätys

Perhevapaalta työelämään valmennuksen kolmannen ryhmävalmennuksen aiheena oli Ammattiahdistus. Luennoitsijana oli kirjailija Suvi Tuomikoski. Keräsin joitakin kysymyksiä ylös, koska luento oli oikeasti tosi tosi hyvä ja ajatuksia herättelevä! Maksoin vahingossa Storytelin tilauksen pitkästä aikaa ja sieltäkin tuo Ammattiahdistus kirja löytyy, tosin ei vielä äänikirjana.

Meille esitettiin kysymyksiä, jotka on ihan tavallista kysyä heti uudelta ihmiseltä. Tapasin kuun alussa kaksi uutta ihmistä, joista molemmat kysyivät mitä mie teen. Toisen kanssa oltiin molemmat samassa paikassa sijaisina. Hän ei tiennyt ikääni ja luuli, että olen opiskelija tai pidän välivuotta kuten hän. Sanoin eläväni tällä seuraavat kaksi vuotta, kun hän luuli minua 11 vuotta nuoremmaksi. Toinen taas tuntee puoliskoni ja oletuskolikon toisella puolella oli kotiäiti ja toisella työ. En osannut vastata muuta kuin "olen työtön" ja lopulta puoliskoni kertoi yritysideastani.  

Nämä kysymykset on ihan varmasti sinullekin tuttuja ja varmaan kysyt niitä itsekin muilta. Minä ainakin kysyn. Ja nyt vastaan niihin. 

Mikä sinusta tulee isona?

Minusta tulee vauvahieroja sekä vauvojen ja äitien hyvinvoinnin asiantuntija. Tulevassa työssäni aion hyödyntää myös Liikuntaneuvojan oppejani ja kouluttautua lisää.

Mikä olet koulutukseltasi ja ammatiltasi?

Olen Liikuntaneuvoja ja Vastaanottovirkailija. Molemmat toisenasteentutkintoja.

Missä olet töissä ja mitä teet työksesi?

Teen koulunkäynninohjaajan sijaisuuksia ja perustan oman vauva- & äitihyvinvointi yrityksen. 

Mitä osaamista sinulla on?

Osaan tuottaa tekstiä ja valokuvia. En pidä itseäni sisällöntuottajana, mutta ehkä pitäisi, koska sitähän tämä blogi on. Osaan toimia kaiken ikäisten kanssa, ryhmäjäsenenä sekä ryhmän ohjaajana. Osaan myös kuperkeikan ja oppia uutta.

Mitä haluat tehdä työksesi?

Haluan työssäni tukea äitien kokemusta positiivisesta äitiydestä. Haluan auttaa vauvoja voimaan paremmin ja sen kautta myös äitejä voimaan paremmin. Haluan auttaa äitejä kokemaan iloa vauva-ajasta, helpottamalla vauvan mahdollisia haasteita. Ja haluan myös vahvistaa äidin ja vauvan myönteistä vuorovaikutusta ja läheisyyttä yhteisen harrastuksen kautta, eli ohjata äiti-vauvajumppaa. 

- Mitä sä niinku teet?

Tällä hetkellä olen välissä. Olen vähän kotiäiti, virallisesti työtön työnhakija ja bloggaaja. Suunnittelen ja toteutan yritystoimintani perustuksia. 

   *       *       *       *       *       *       *       *       *       *       *       *    

Mitä sie vastaisit näihin kysymyksiin? Ja kuinka paljon erivastauksia olet elämäsi aikana näihin jo vastannut?

Jos minulta olisi kysytty 15 vuotta sitten mikä minusta tulee isona, olisi vastaukseni ollut epäilemätön Liikunnan opettaja. Sitä varten menin Varalan Urheiluopistoon. 10 vuotta sitten olin töissä numeropalvelussa ja luultavasti mukavuuden halusta olisin jäänyt sinne ja palannut sinne äitiysloman jälkeen. Olisin siellä töissä vaikka se ei unelma työni ollutkaan. 

Muistan nimittäin senkin ajan - ennen lapsia - että sillä mitä työtä teen ei ollut väliä. Pääasia oli, että oli töitä. Ehtiihän sitä työpaikkaa sitten vaihtaa jos ja kun siltätuntuu. Vuosi sitten olisin vastannut, että minusta tulee uimaopettaja. No ei tullut ja nyt tämän vuoden 2023 olenkin kipuillut aika paljon siitä mitä haluan tehdä työkseni. 

Tiedän myös, että en ole ainoa jolla on sama kokemus. Nyt kun minulla on lapsia ja vaakakupissa painaa aika ja ajan rajallisuus, on tosi vaikea ajatella työtä vain rahan takia, kunhan on joku työ. Kun elämässä on niin paljon tärkeämpiäkin asioita kuin työ ja raha. Ja silti kumpikin noista on välttämättömyyksiä.

Seuraavaksi pohdittiin lisää ammattiahdistusta.

TUNNISTATKO AMMATTIAHDISTUKSEN:

Mistä se sinulla kumpuaa?

Molemmat ammatit joihin olen valmistunut ovat olleet sitä mitä halusin silloin, mutta kumpikaan ei oikein sovi lapsiperheen arkeen. Opsikelin Liikuntaneuvojaksi, koska minusta piti tulla yläasteen liikkaope. 

Sitten opiskelinkin vastaanottovirkailijaksi, tapasin mieheni ja perustimme perheen, joten opiskeluajatukset unohtuivat kokonaan. Liikkaope on siis pois kuvioista, opiskelu on myös poiskuvioista ja sitten en tiennytkään mitä haluaisin olla, jos en voi olla liikkaope enkä kotiäiti.

Vastaanottovirkailijan kolmivuorotyö ei oikein sovellu lapsiperheeseen, jossa toinen vanhempi on jo vuorotyössä. Tai sopiihan se, mutta silloin voidaan heittää hyvästit perheen yhteiselle ajalle, lasten harrastuksille jne. Ja vastaavasti suuriosa ryhmäliikunnasta ohjataan iltapäivällä - alkuillasta. Tottakai, ohjataan, koska aamulla muut ovat töissä. 

Minun ammattiahdistukseni siis kumpusi jatkuvasti siitä, mitä työtä haluaisin tehdä ja miten se sovitetaan perheen arkeen. Miten se sotkisi arkea mahdollisimman vähän. 

TULEVAISUUS:

Millaiset mahdollisuudet sinua kiehtovat?

Vauvojen ja äitien hyvinvointi kiehtoo. Vauvojen hyvinvoinnin parantamisen keinona vauvahieronta ja äitien hyvinvoinnin parantamisen keinona kohtaaminen vauvahieronnassa sekä liikunnan tuoma hyväolo, energia ja keino päästellä höyryjä.

Instagram alkoi keväällä työntää eteeni mainoksia vauvahierontakoulutuksista. Olin utelias ja tutustuin eritarjontaan. Uskon että löysin unelma-ammattini ja reittini sen toteuttamiseen.

Mitä haluaisit oppia?

Haluaisin oppia, tämä onkin hankala kysymys. En väitä, päin vastoin, tiedän, että voisin oppia paljonkin eriasioista, mutta mitä nyt haluaisin oppia.

Haluaisin oppia puhumaan ranskaa, soittamaan pianoa, laulamaan,   

Mitkä asiat ovat tärkeimpiä tarkastella kun pohdit seuraavaa ammatillista suuntaasi?

Arvot, asenne ja motivaatio on tärkeimmät. Osaan luetella pitkät Miksi listat, mutta silti se jokin joka saisi tekemään töitä sen eteen, on puuttunut. Mutta nyt mulla on se sisäinen motivaatio. Se on se mikä minulta on puuttunut ja mikä on ollut vaikea löytää.

Osaaminen, oma terveys ja toiminta kyky toisena. Ammattitaidon kehittäminen ja itsestä huolehtiminen ovat osa toimintakykyä ja terveyttä. 

Johtaminen on sitten itsestä kiinni - onnistunko itseni johtamisessa ja kuinka hyvin ja kuinka paljon olen valmis näkemään vaivaa kehittyäkseni itseni johtamisessa. Herätyskellot ja aikataulut mulla on jo hallussa. Mutta aikavarkaita löytyy silti aina.

MITÄ SINUSTA TULEE SEURAAVAKSI?

Matkani vauvojen hyvinvoinninasiantuntijaksi on alkanut. Kirjoitan tätä junassa matkalla kohti Helsinkiä. Osallistun tänään ja huomenna vauvahieronnan hierontaohjaaja koulutukseen ja näin pääsen jo aloittamaan asiakastyön tämän vuoden puolella. Maanantaina menen tapaamaan starttirahaneuvojaa. Seuraava askel opiskeluissa on lääketieteen alkeet, ja sen jälkeen Baby Balance opinnot.

Eli joo, kun sanoin ettei opiskelu nyt ole vaihtoehto, niin huomaan että aion aloittaa yrittäjyyden sekä opiskelun aikalailla yhtäaikaa. Hups. Mutta olen innoissani. Jännittää ja innostuttaa. 

Kaikki yritysideani

Soitin toukokuun lopussa ystävälle, jonka kanssa ei olla oltu yhteyksissä vuosiin. Ja juuri sen takia tulikin juteltua lyhyesti läpileikkaus nykyhetkestä. Kerroin hänellekin unelmastani kolmepäiväisestä työviikosta. Noh, sellaista työtä ei työkkärin kautta ole löytynyt ja kun yrittäjyys on kiinnostanut jo monta vuotta niin yrittäjyys on vähän niinkuin ainoa vaihtoehto. Johon myös työkkärin "täti" minua kannustaa.

Mutta minua kalvaa samalla myös pula itseluottamuksesta ja ehkä huijarisyndrooma ja moni muukin päänsisäinen lukko, minkä takia en mukamas olisi tarpeeksi pätevä yrittäjä jo nyt, vaan ensin pitäisi ostaa useita tuhansien eurojen koulutuksia. 


Yritysideoita ei ehkä ole fiksua kertoa julkisesti, mutta toisaalta taas, kaikki ideani ovat jotakuinkin tai ehkä täysin kopioitavissa tai olemassa jo jokatapauksessa. Ja olen tainnut osaa näistä pohtia täällä blogissakin jo aiemmin. Paitsi yksi idea tästä puuttuu - mutta se ei olekaan vielä mitenkään realistinen, joten nämä on ne yritysideat, joilla voisin työllistää itseni mahdollisimman nopeasti - muttei helposti.

Joten viisasta tai ei, kerronpa lisää tai uudestaan ajatuksistani ja saatanpa vahingossa auttaa jotakuta toistakin omissa ideoissaan. Joten eipä tässä nyt muuta kuin kaikkki liikeideat auki. Mulla on jo idea nimestäkin jonka alle voin tunkea samaan aikaan vaikka nämä kaikki. :D 


BLOGI

No tottakai, tämä olemassa oleva Sängyn alla blogi (ja sen mahdollinen brändi) olisi ajatuksena helppoa lähteä muuttamaan tulovirraksi, kunhan kirjoitan säännöllisesti, jaan somessa ja alan kysellä yhteistyökumppaneita. Mutta mikään ei koskaan ole oikeasti helppoa.

Minun pitäisi ensimmäisenä saada postaustahti vähintään useampaan postaukseen viikossa, mikä vaatisi sitä, että minulla pitäisi olla säännöllisesti riittävän pitkä työrauha, jotta saisin jopa useammin postauksia ja kuvia valmiiksi. Joo, eihän blogissa ole pakko olla kuvia, mutta mä haluan että on.

Toisaalta, koulu- ja päiväkotiarki ovat alkaneet ja ensimmäisen viikon aikana julkaisin 6 postausta joten... Ehkä sekin voisi olla ihan realistinen tavoite blogin kanssa. Mutta taas noh, harmi että nykyään some on iso osa blogimaailmaa. En mielestäni tykkää instagramista tarpeeksi, jotta se olisi järkevä työväline. Mutta elättelen silti toiveita blogini kasvattamisesta ja työskentelen säännöllisen postaustahdin eteen. 


VALOKUVAUS

Tämä olisi oikeasti helppo aloittaa. Mulla on kamera, laskutuspalvelun kautta voi hoitaa maksuliikenteen. Itseluottamus puuttuu. Valokuvaus kuitenkin oli se millä ajattelin lähteväni liikkeelle. Jopa niin, että Minustako yrittäjä? -valmennuksessa esittelin jo hinnastoa sekä toimintamalliani valokuvaajana - miten erottuisin muista kuvaajista.

Olen kuvannut muutamat lapset ja pari tapahtumaa. Näiden jälkeen uskallan luovuttaa tästä ajatuksesta. Vaikka ajatuksena, olla valokuvaamassa niitä hetkiä, kun perhe tulee vastasyntyneen kanssa kotiin ja isosisarukset tapaavat vauvan ensikertaa, tai  lemmikin kanssa ensikohtaaminen... Ne olisivat ainutlaatuisia ja ihania kuvamuistoja asiakkaalle ja varmasti mahtavia myös kuvaajalle.

Ongelma ei niinkään ole kuvaamisessa. Vaan jälkikäsittelyssä. Mulla ei ole motivaatiota eikä taitoa eikä intoa motivoitua opettelemaan. Paperilla tämä olikin tosi hyvä idea, mutta nyt olen luopunut siitä. Vai kelpaisiko valokuvaajaksi joku, joka antaa kuvat suoraan muistikortilta? Epäilen.


RYHMÄLIIKUNNANOHJAUS

Olen ohjannut paikalliselle seuralle kehonhuoltojumppaa kerran viikossa illalla. Viime syksynä saatiin Kirpun kanssa kokeilla äiti-vauvajumpan ohjaamista aamulla. Jotenkin arkea ajatellen haluaisin ohjata mieluummin aamulla tai aamupäivällä, kuin illalla. Varsinkin lasten iltapala aikaan olisi oikeasti ihan kiva olla kotona.

Olen Liikuntaneuvoja - minulla on pätevyys suunnitella ja ohjata ryhmäliikuntaa, vaikka muisti voi olla vähän hatara ja ideoita pitää kaivella vanhoista koulupapereista ja netistä. Mutta joka tapauksessa, olen pätevä myös ilman lisäkoulutusta. Liikunnanohjauksen lisäkoulutukset silti houkuttelevat.

Olen katsonut äitiysliikunta-akatemian opintoja useamman kerran, ja kyllä Äitiysliikuntavalmentajan työ kiinnostaisi, mutta sen hintalappu on aika kova työttömälle kotiäidille. Niinpä haaveissani on joskus tulevaisuudessa ostaa Äitiysliikunta-akatemian 2babyohjaajan paketti, äiti-vauvajumpan ohjaamisesta. Katsotaan niitä muita koulutuksia sitten mahdollisen kysynnän mukaan. 


Nyt kävi nimittäin niin, että löysin unelma-ammattini!

Joo olisi tosi tylsää, jos en paljastaisi tässä mitään. Joten kerron, että unelmayrityksessäni teen töitä äitien ja vauvojen hyvinvoinnin parissa. Ja itseasiassa, kun hahmottelin viikkoani unelmayrityksessäni, huomasin tekeväni lukujärjestyksen vahingossa viidelle päivälle kolmen sijaan.

Kerron, kun on lisää kerrottavaa! :) 

Oman elämäni Cheerleader

Olen nyt Perhevapaalta työelämään valmennukseen puolivälissä. Ryhmävalmennukset alkoivat viime viikolla  ja niiden lisäksi kalenterissa odottaa myös neljä yksilövalmennusta. Kirjoitin "viimeinen" yhden tapaamisen perään ja kyllä se tuntuu aika haikealta. Nopeasti meni, tosin onneksi siihen on vielä aikaa.


Törmäsin Perhevaapalta työelämään valmennukseen instagramissa loppukeväästä tai kesän alussa. Ilmoittautumisen jälkeen odotin haastattelupuhelua. Olin ajamassa ruohoa ja Kirppu nukkui vaunuissa. Vastasin puheluun ja tottakai, Kirppu heräsi samantien, kun ruohonleikkuri sammui. Niinpä tuon puhelun ajan kävin kävelyllä vaunujen kanssa. Vaunukävelytkin on jotain mitä mulla on ikävä. Ihan kuin ei oltaisi harrastettu vaunuilua ollenkaan vauvavuonna.

Noh joka tapauksessa. Valmennukseen hakiessani minulla ei ollut mitään hajua mitä haluan. Mutta tiesin aika tarkkaan mitä en halua. Kolmipäiväisestä työviikosta olen täälläkin haaveillut. Haluan kyllä työllistyä, mutta en halua myydä omaa hyvinvointiani. Enkä halua vaihtaa lapsiani töihin. Haluan olla lasteni kanssa vaikka olisinkin myös töissä.  Näillä alkutiedoilla ei ole työnhakuvelvollisuudesta huolimatta töitä löytynyt. Niinpä ajattelin että valmennuksesta voisi olla minulle apua.

Valmennus alkoi elokuussa ja elokuun koittaessa myös unelmayritykseni alkoi olla selkeä. Joten CV:n ja työnhakutaitojen sijaan ollaan valmentajani kanssa keskitytty tunnistamaan mun eri osaamisaloja. Ei ehkä kuulosta mitenkäänpäin hyödylliseltä, mutta tästä on ollut ihan valtavasti iloa minulle!


Minähän olen juuri se, joka uuteen ihmiseen tutustuessaan kertoo ensimmäisenä nimensä ja lapsilukunsa. Ei sillä, että siinä olisi mitään väärää, mutta valitettavasti kun kotiäitiydestä ei saa palkkaa niin olisi pakko löytää myös se työidentiteetti sieltä jostain. Joku kadonnut palanen sitä Petraa joka olin ennen lapsia. Ja juuri tätä me ollaan nyt tehty paljonkin valmennuksen aikana. 

Ollaan tehty Voimakehä® harjoituksia ja viimeisintä yksilövalmennusta varten mulla oli läksynä tehdä myös 16persoonallisuutta testi. Testistä saa kattavat vastaukset omaa personallisuutta koskien joita sitten käytiin läpi, mutta niiden lisäksi valmentajalla oli vielä lisää työkaluja joilla testitulosta hyödynnetään juurikin työelämää varten. 

Minun persoonallisuustyypille työyhteisön rooli oli Kannusjata. Tunnistin itseni heti kuvauksesta ja totestinkin, että todellakin. Mie olen aina ollut kannustaja - oman elämäni cheerleader, enkä vain itselleni vain aivan kaikessa. Urheilussa ja kaverisuhteissakin ja jopa siinä miksi halusin aikoinaan opiskella liikunnanopettajaksi ja haaveilin yläasteen liikkaopen työstä.


Tunnistan olevani työyhteisössä se joka haluaa, että kaikilla on hyvä olla, ja iloitsee toisten onnistumisista ja tsemppaa eteenpäin. Väitän olevani kannustajan roolissa myös äitinä. Ja ainakin toivoin, että kasvaessaan lapsetkin kokevat, että heitä on kannustettu ja autettu.

En tiedä toimiiko näin päiväkirjamainen blogi kannustavana teille lukijoille, ehkä ei ole tarvekaan. Mutta tietyllä tapaa tulevaisuuden suunnitelmissani olen kannustaja, vaikka yrittäjänä toiminkin yksin. En ehkä kannusta työtovereita, mutta olen sitten asiakkaideni olkapäänä ja tsempparina.

Ja futiskentän laidalla todellinen cheerleader ja kannustaja Petra onkin herännyt ja tykkään siitä! Hetkittäin saatan miettiä mitä muut musta ajattelee, mutta se unohtuu nopeasti kun tulee tilanne päälle ja huomaan huutavani täysiä kentän laidalta että "Oot nopeempi! Sun on! Vielä vaan! Seuraavaa menee! Ei pääse sun ohi! Tilaa on!"

 Millainen työyhteisön jäsen sie olet?

Haaveissa kolmipäiväinen työviikko

Näin, kun ei ole vielä edes kesälomat alkaneet, on hyvä jo miettiä tulevaa syksyä. Sain nimittäin puhelun päiväkodista, jossa ihan vaan nyt sovittiin, että Kirppu aloittaa päiväkodin 1.8.2023. Hänhän on ollut siellä listalla jo helmikuusta asti. Ja nyt olen varannut elokuulle Ässän ja Kirpun hoitovuorot.

Ensimmäinen päivä on tiistai, joten varasin tuolta viikolta kaikki ti-pe päivät, olkoon se Kirpulle tutustumisviikko ja siitä eteenpäin klikkailin onnellisesti järjestelmään ma-ke 7.40-15.30. 

Tällä hetkellä perheemme tilanne on se, että olemme molemmat virallisesti työttömiä. Puoliskoni pitkäaikainen työpaikka teki keväällä konkurssin ja nyt sitten olemme vuorotellen hakeneet töitä milloin mistäkin. Ja rehellisyyden nimissä en oikein tiedä mitä töitä haluaisin tehdä. Olen hakenut mm. päiväkotiin, laitoshuoltoon, smoothiebaariin, kansalaisopiston liikunnanlehtoriksi - se oli pelkkää ilta työtä joten vedin hakemukseni pois ennen työhaastattelua.

Nyt tätä Kirpun päivähoidon aloittamista miettiessä olen saanut ajatuksen, että minusta olisi ihanaa jos Kirppu ja Ässä tekisivätkin vain kolmepäiväistä päiväkotiviikkoa syksyllä. Kun Nuppu ja Jekku aikanaan olivat päiväkodissa ja Ässä oli pieni vauva, he olivat ma-to päiväkodissa 8-12. Eli todella kevyitä hoitopäiviä.

Kerrataanpas nyt vielä nopeasti miten menikään meidän perheen päiväkotihistoria.

Nuppu aloitti päiväkodissa 3vuotiaana, ma-to, 9-14. Hän ei suostunut tuossa vaiheessa enää nukkumaan päiväunia, joten keväällä hän olikin enää 8.30-12.30 päiviä, ma-to.

Ässää odottaessa muutettiin ja Nupun ollessa 4,5v hän vaihtoi päiväkotia, jossa hoitopäivät olivat 8-12, ma-to. Jekku aloitti samassa päiväkodissa hetkeä myöhemmin, ollessaan 2v8kk ikäinen. Tätä jatkui Ässän vauvavuosi lähes kokonaan, kunnes maaliskuussa 2020 ilmoitettiin, että jos lasta ei ole pakko viedä hoitoon niin ei viedä. Meidän lapset jäivät kotiin. 

Syksyllä 2020 Nuppu oli 6v ja aloitti esikoulun uudessa päiväkodissa, olimme muuttaneet heinäkuun vaihtuessa toiselle puolelle kaupunkia. Alkuun hän oli vain eskariajan 8.30-12.30. Lokakuussa pojat pääsivät samaan päiväkotiin. Jekku oli 4vuotias ja Ässä muutaman viikon vajaa 1v6kk. Ässän päiväunien turvaamiseksi kaikkien hoitopäivät olivat 8-14, ma-pe. 

Vuotta myöhemmin 2021, aloitin työt koulussa, joten poikien päiväkotipäivät pitenivät ja ovat edelleen 7.40-15.30. Ma-pe. Nupulla alkoi tuolloin koulu. Okei, tuo 7.40 vienti, oli sitä varten, että puoliskoni ehtisi klo 8 aamuvuoroon ajoissa. Nyt hänen ei ole tarvinnut aamuvuoroja miettiä, oltuaan ensin isyyslomalla ja sen jälkeen lomautettuna, ja minä olen ottanut itselleni päävastuun aamuista, joten me tähdätään siihen, että pojat olisivat aamupalalla ajoissa klo 8, toinen koululla ja toinen päiväkodilla. 

Nuppu ja Jekku saivat aloittaa päiväkotitaipaleensa 4päiväsellä viikolla ja puolikkailla päivillä. Ässä taas aloitti hoidon heti pidemmillä päivillä ja täydellä viikolla. Niinpä minusta olisi ihanaa tarjota Kirpulle ja Ässälle myös kevyt päiväkotiviikko. Osittain reiluuden nimissä ja osittain "koska mä voin" ja osittain, koska Kirppu on elokuun vaihtuessa vasta 1v3,5kk. Mutta erityisesti sen takia, kun seuraavat kaksi vuotta ovat oletettavasti perheemme viimeiset pikkulapsivuodet. Kahden vuoden päästä Ässä menee eskariin ja Kirppu on jo leikki-ikäinen!

Äitiyttä ja kokopäivätyötä kokeiltuani totesin, ettei meidän arki kestä oravanpyörää. Tai ehkä rehellisemmin minun pääni ja pyykkivuoreni eivät kestä sitä tai niin pelkään. Oravanpyörää, jota ruuhkavuosiksikin kutsutaan, välttääkseni olen jo useamman vuoden pohtinut minkälaista yritystoimintaa voisin pyörittää kotoa käsin.

Kävin keväällä jälleen yhden yrittäjyysvalmennuksen työkkärin kautta. Keväällä 2021 osallistuin Viisi askelta yrittäjäksi koulutukseen, ja aluksi mielessäni oli liikunnanohjaus, mutta lopulta päädyin käymään kurssin kosmetiikan suoramyynnin kautta, Mary Kay mielessäni. Nyt Minustako yrittäjä? -valmennukseen lähdin lähes valmiilla valokuvausyrityksen suunnitelmalla. 

Toki sähköpostiini tipahtelee jatkuvasti Äitiysliikunta akatemian mainoksia, jos ei olisi rahasta kiinni hakisinkin sinne. Opiskelisin Äitiysliikuntavalmentajaksi sekä vauvahierojaksi ja rakentaisin yritykseni niiden pohjalle. Mutta nämä opiskelut veisivät n. 3000€ ja nyt juuri tähän hetkeen ei ole taloudellisesti mahdollisuuksia sen toteuttamiseen.

Mutta jos johonkin ei ole mahdollisuuksia nyt, niin toisiin taas on! Olen saanut toteuttaa pitkäaikaista unelmaani kun aloitimme keväällä podcast nauhoitukset tuotantoyhtiön kanssa. Tottakai, olisi kiva saada myös tuloa, mutta toistaiseksi sen tekeminen menee dieselin ja ajan verran miinuksella omasta pussistani. Tuotantoyhtiö mahdollistaa äänitykset ja odotan innolla, milloin tämä saadaan virallisesti ulos!

Podcastin lisäksi minua kiinnostaisi lukea äänikirjoja, siis lukea kirja äänikirjaksi. Toisaalta myös ne mallikeikat joita olen saanut tehdä, on olleet tosi kivoja, joten siinäkin olisi yksi tapa saada jotain extra rahaa. Robin Packalenilla näytti olevan musiikkivideon kuvaukset, joihin haettiin avustajia peräti 500€ palkkiolla. En edes hakenut.

Mielessäni on tottakai, blogin kautta saatavat tulot, joita ei muuten tällä hetkellä ole. Mutta miksikäs niitä ei voisi tavoitella, kun bloggaaminen on niitä harvoja asioita joista osaan heti sanoa tykkääväni ja jossa koen löytäväni vahvuuksiani. Mutta kun tämä blogi ja podcast eivät vielä tuota tulosta tilipussiin, olen miettinyt päänipuhki onko se valokuvaus hyvä idea vai ei.

Vaikka minua on kannustettu, jopa suorastaan käsketty, tarttumaan toimeen, en osaa luottaa itseeni tarpeeksi. Itseasiassa Minustako yrittäjä?- valmennuksen aikana tekemäni liiketoimintasuunnitelman alku on mielestäni jopa nerokas. Silti epäilen itseäni.

Miten asiat tehdään oikein, jotta ne menee työkkärin ja verottajan kannalta oikein? Mitä jos asiakas ei tykkääkään ottamistani kuvista? Mitä jos pelkään asiakasta? Kaikista saa kauniita kuvia, mutta mitä jos ei saakaan?

Yritkselläni on nimi, jonka alle Sängyn alla- ja podcastbrändit sopivat. Mutta se mistä yritkseni saa rahaa kassaan, on mysteeri. Auta!


Millainen on sinun unelmiesi työviikko?
Päiväkotiaiheisia kirjoituksia voit lukea lisää ainakin täältä: