1. Kiitollisuuspäiväkirja

Haluan aloittaa kiitollisuuspäiväkirjan kertomalla kuinka kiitollinen olen eräästä joka kodin palvelijasta. Tämä on taas yksi niitä joka on arkisen tylsä ja tavallinen ja jokapaikassa tiellä kun sitä ei tarvita. Mutta arvaappa vaan, kyllä muuten huomaat, jos sitä ei ole tai se on rikki.

Me ollaan eletty reilu vuosi ilman tätä perussiivousvälinettä - tai siis oli meillä, mutta se oli surkea. Ja ihan ehdottomasti olen nyt ja aina kiitollinen sille joka keksi IMURIN! Meidän vanhan imurin tarina oli aika surullinen ja täällä uudessa kodissa ehdittiin heinäkuussa imuroida kerran. Sitten ostettiin vihdoin uusi imuri!


Vanhan imurin tarina

Meillä oli alun perin Mielen tosi hyvä imuri, mutta aika pian vanhaan kotiin muuton jälkeen yksi pistorasia sylki kipinää ja sulatti imurin pistokkeesta toisen piikin irti. Sen jälkeen ollaan imuroitu jollakin halvimmalla pikkuimurilla, mikä oli ihan ok - mitä nyt varsi siitä katkesi jossain vaiheessa ja suulakkeet piti uusia pari kertaa. Lopulta meidän pikku-imurissa oli ilmastointiteipillä kiinnitetty Mielen varsi ja yleistarvikkeena ostettu suulake.

Toinen ongelma pikkuimurissa oli, ettei minulla ole mitään hajua vieläkään mikä olisi ollut siihen oikea pussi. Ei ikinä muistettu ostaa siihen uusia pusseja ja jos selvittiin pussihyllylle saakka jäätiin siihen ihmettelemään. Mielen imuriin oli helppo ostaa pussi, koska löytyi valmistajan oma värikoodattu paketti. Nyt meillä on ostettiin pussitonimuri ja ollaan tosi tyytyväisiä. Imuri on toiminut ihan niin kuin pitääkin. 


Joten IMURI! kannattaa olla kiitollinen imurista, helpottaa arkea kummasti! Mie olin pikkuimurin kanssa niin epätoivoinen, että ostin vanhaan kotiin sisustukseen sopivan harjan ja rikkakihvelinkin. Nyt niillä harjataan lähinnä vain Ässän syöttötuolin alta. Sekin on muuten aika luksusta kun on ihan kunnollinen rikkakihveli eikä sellainen pöytämallinen.

Kiitos imuri, että teet kotimme siistimisestä huomattavasti nopeampaa ja mielekkäämpää. 

Meidän kesän kulisseissa

Kuvittelen käyttäväni kameraa paljon ja puhelimen kameraa vain videointiin ja satunnaisiin tilannekuviin. Sellaisiin, joita lähetän ainoastaan puoliskolleni tai lasten kummeille ja perheryhmään. Tuo kuvien tuonti kamerasta puhelimeen Wi-Fillä on niin kätevä ominaisuus, ettei puhelimen kameraa tarvitse käyttää.

Vaan yllätys yllätys, noita tilannekuvia onkin maaliskuun jälkeen tullut nappailtua jonkin verran. Niinpä kurkistetaan meidän kesän kulisseihin puhelinkuvien kautta. Suurin osa kuvista saattaa liittyä jollain tapaa muuttoon ja uuteen kotiin. 


Huhtikuussa ihmettelin hiusten pituutta, käytiin Ässän 1v neuvolassa ja lapset pääsivät ensimmäistä kertaa ikinä paljuun.

Ihmeteltiin mitä meidän kuivausrumpu sekoili ja purettiin sen kuoret ja imuroitiin kaikki mikä pystyttiin. Ässä sai ensimmäistä kertaa omat karkit, kun mummin ja papan ovenraosta antamasta pääsiäismunasta paljastui pikkuisia vaahtokarkkeja. Korona kotoilu meni siihen pisteeseen, että työnsin sohvan kiinno televisioseinään ja kokeilin kuinka paljon vapaata tilaa olohuoneeseen olisi jäänyt jos tuo järjestys olisi ollut jotenkuten käytännöllinen. No ei se ollut, mutta muutto ei käynyt tuolloin vielä mielessäkään.

Nuppu sai tuon ihanan nuken joululahjaksi kummitädiltään, joten lähetin kuvan nuken ruokailuhetkestä kummitädille tottakai. Samisteltiin meidän uusissa Me&I tunikoissa. Puoliskoni teki pienen tauon jälkeen super hyvää salaattia meille ruoaksi ja tarjoili mulle annoksen sohvalle, kun Ässä oli nukahtanut mun syliin.


Toukokuussa pyöräiltiin paljon, Jekun apurenkaat irroitettiin jo maaliskuussa ja tyyppi oli vauhdissa! Tapasin myös pitkästä aikaa asiakkaan kanssa Mary Kay ihonhoitohetken merkeissä, joten Jakku päällä sukkahousuja myöten! 

Ostin mun uuteen puhelimeen söpön silikonisen suojan, tuon kuvan lähetin poikien kummitädille. Ässä rakastui mummin ja papan tuomiin vappupalloihin ja otettiin myös 1v kuvat vappupallon kanssa. Tiskikoneeseen kiipeäminen on edelleenkin hitti juttu, josta äiti ei kauheasti tykkää..... Sain myös elämäni ensimmäiset geelikynnet, kun kävin Nupun kummitädillä harjoistusmallina. Mun kynnet kasvoivatkin yllättävän nopeasti, joten nyt olen miettinyt josko Elisa tekisi mulle seuraavaksi rakennekynnet, vaan ihan vielä en ole uskaltanut.... 

Jekun kummitäti vei pyöräretkellä meidät kesän ekoille jätskeille. Yritin ottaa tuotekuvia pikku assistentin kanssa. Ja käytiin ensimmäisen kerran rannalla. Mie ja Nuppu heitettiin talviturkit, pojat kahlasivat ja puoliskoni saattoi kastella varpaansa.


Kävin lasten kanssa lähimetsässä maisemakävelyillä. Ässä oli melkoinen syliapina ja kokeiltiin kantoliinailua taas useamman kerran. Tykkäisin enemmän kantorepusta, mutta laisin reppuni siskolleni ja siellä 2v tykkää edelleen keikkua repussa. Käytiin useamman kerran rannalla, otettiin jopa isot uimalelutkin mukaan. Viime kesältä en muista yhtään sellaista rantapäivää.

Pöyräily ja jätskit on olleet selvästi meidän kesän teema. Ollaan myös käyty useamman kerran kirjastossa. Nuppu otti kirjansa mukaan myös mummille ja papalle ja kiipesi puuhun lukemaan. Puoliskoni osti marketista kaikki Liberon 6 housut puoleen hintaan, koska valikoima vaihtui. Nuo vaipat loppuivat pariviikkoa sitten.

Kesäkuun viimeisellä viikolla saatiin uuden kodin avaimet. Koitin pakata mahdollisimman paljon puoliskoni ollessa töissä, jotta muuttopäivä olisi ollut helppo. Ässä ei ollut kanssani samaa mieltä, vaikka pieniä pätkiä sitterissä nukkuikin. Muun ajan hän halusi olla sylissä. Itse oloisin halunnut pyyhkiä mm kaikki keittiön kaapit.


Vaari ja vaarin pakettiauto! Mummu ja vaari tulivat muuttoavuksi kesäkuun viimeisenä lauantaina. Ensimmäiset pavekepäikkärit Ässä nukkui 1.7. joskin hän on meidän lapsista ainoa joka ei oikein ole oppinut nukkumaan parvekepäikkäreitä. Tutkittiin uusia reittejä lähikauppaan ja puistoihin ensin kävellen.

Oli pakko lähettää puoliskolleni töihin kuva, miten Ässä kävi innoissaan pesemään hampaita isompien kanssa. Tuo kuva on ihan ensimmäisiä uudessa kodissa otettuja. Täällä on vihdoin tilaa mun ihanalla pulpetille! Olen kaivannut omaa työpistettä ja vaaleanpunaisen tuolin valitsin kun oltiin ostamassa kaikkea muuta.

Pyöräiltiin kerran rannalle, ranta on ihana ja matka ihan sopiva, mutta ei ole pyöräilty toiste. Ja luovuin mun pulpetista. Tarkoitus oli ostaa Nupulle työpöytä, mutta hän halusi pulpetin. Ensimmäisenä maalattiin Nupun huoneessa, koska tuo kolo oli alunperin sellaine ehkä keskitumma harmaa. 


Rantakelejä oli heinäkuussa yllättävän vähän. Mutta uusi lähikirjasto on tullut jo tutuksi. Hommattiin neljävuotiaalle Jekulle oma kirjastokortti. Tämä näky odotti eräsilta, kun olin menossa peittelemään häntä. Lapset löysivät oman lempipaikkansa olohuoneesta aika nopsaa. Olen aika varma, että Nupun päänahassa on edelleen musta läntti noesta.

Meistä tuli tuttu näky naapurissa olevalle urheilukentällä. Ensimmäisinä viikkoina meinasin mädättää mun äitienpäivä tomaatin, joten kuivatin sitä pari päivää ilman ruukkua ja sen jälkeen vaihdoin sen uuteen ruukkuun jonka pohjalle kerättiin Ässän kanssa kiviä. Ässä oli melkoinen reppana, kun ensimmäiset poskihampaat tulivat läpi. Nuppu sai 6v synttärilahjaksi oman puhelimen ja liittymänkin.

Ostettiin ensimmäistä kertaa ikinä parvekekalusteet! Meillä on aikaisemmin ollut vuokranantajien asuntoon jättämiä pyötä &tuolisettejä. Mutta nyt ostettiin ihan matto ja pehmusteet ja kaikki meidän söpön värisille tuoleille. Kaikki mahdolliset sisustus- ja huonekalukaupat tulivat tutuiksi ja yhden kerran etsin pitkään kaupan käytävillä miettien mihin ihmeeseen Ässän vesipullo oikein on pudonnut. Löytyi, mutta ei se tainnutkaan olla vahingossa pudonnut ollenkaan.


Nyt on alkanut eskariarki. Illat ovat jo aika pimeitä ja kynttilät alkaa löytää omat paikkansa. Sen sijaan olohuoneen taulut olivat jo kertaalleen seinällä, mutta nyt yritän sommitella niitä uudelleen. Käytiin ostamassa Ässälle oma pyöräilykypärä, että voidaan kulkea eskarimatka pyörillä. Lähimetsä ja puisto on jo tuttuja paikkoja.

Yllättävän paljon näitä puhelinkuvia, kaikesta muustakin kuin muuttokasoista. Mökiltä taas ei ole yhtään kuvaa,  mutta videoita olisi ollut. Jatkan silti edelleen kameralla kuvaamista. Vaikka puhelimenkin kuvat on ihan laadukkaita.

Mikä on ollut parasta sun kesässä? :) 

Kiitollisuuspäiväkirja

Havahduin torstaina ajattelemaan kaikkia itsestäänselvyyksiä.

Yleensä aina ihmissuhteista ja varsinkin parisuhteesta monesti puhutaan, että parisuhde menee pieleen, kun ollaan alettu pitää toista ja varsinkin toisen läsnäoloa ja toisen tekemiä kotitöitä itsestäänselvyyksinä ja sitten taas niiden pientenkin juttujen huomioiminen lisää onnellisuutta.

Noh, voin ilokseni todeta, että meillä menee hyvin ja puoliskoni on edelleen parasystäväni. Lasten kanssakin on pääsääntöisesti hauskaa vaikka samaan aikaan turhaudun jatkuvasti. Siivouskasvatus on vielä aika alkumetreillä.... mutta hiljalleen.... 

Koska syksy on aina uuden alkua - uusi kouluvuosi alkaa: meidän perheessä tällä kertaa ensimmäisen lapsen eskarivuosi, ja Mary Kay:ssa alkoi uusi seminaarivuosi ja uudet tavoitteet.... Kiitollisuus ei koskaan ole satuttanut ketään ja haluaisin myös lasten oppivan kiitollisuutta enemmän. Joten nyt on hyvä aika aloittaa uusi postaussarja: Kiitollisuuspäiväkirja.

Mitään ihan kunnolla jatkuvaa postaussarjaa en ole vielä tehnytkään. "Mitä isi shoppailee?" sarjan aloitin, kun puoliskoni osti yllärinä rattaat, mutta jatko-osat unohtuivat. Nyt tosin "isi" on taas shoppaillut "tietämättäni", joten voisin herätellä tuon postaussarjan henkiin.

Toiseksi, tai ihan oikeasti sarjaksi voisi laskea meidän kotiesittelyt. Mulla on varmaan joku ennätys, koska olen esitellyt blogissa jo neljä asuntoa ja noissa kaikissa on 5-7 postausta. Ja kyllä, viidettä kotiesittelyä löytyy jo seitsemän osaa luonnoksista. Jos kovasti innostutaan, saatta tulla myös uusintoja. Puoliskoni haaveilee ainakin olohuoneen tapetoinnista. Ja meidän huone on jälleen se isoin työmaa. :D 

Mutta siis, nyt jos en mitään muuta ehdi tai jaksa kirjoittaa, niin yritän ainakin kerran viikossa julkaista yhden osan Kiitollisuuspäiväkirjaa. Tällä hetkellä isoin tavoitteeni on riittävä nukkuminen ja siihen tavoitteeseen yölliset bloginkirjoitushetket ei oikein sovi. Joten kunhan saan unen haltuun on seuraava askel hallita aikaa.

*   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *

Kiitos näistä kuudesta blogivuodesta. Kiitos jokaisesta kommentista.
Kiitos sinulle, joka jälleen olet siellä lukemassa.