Kuvataidekoulun kasvatti

Mulla on ollut lapsena kivoja harrastuksia, mutta nyt aikuisena ei oikeastaan mitään - paitsi jos blogi lasketaan ja sen myötä kirjoittaminen ja kuvaaminen. 

Mun ja mun siskojen ensimmäinen harrastus, jonka muistan on kuvataide koulu. Mutta tiedän, että ihan pienenä me harrastettiin sirkuskoulua ja mulla on joku muisti kuva jättipallon päällä kävelemisestä. Kuvateidekoulussa aloitin eskarissa. Mun ryhmä oli MUSKU, eli meillä oli ensin muskarihetki ja sen jälkeen piirrettiin ja tehtiin milloin mitäkin. Mulla on myös sellainen muistikuva että ollaan oltu Muskuryhmän kanssa esiintymässä jonkun museon näyttelyn avajaisissa.

Mulla ei ole mitään hajua montako vuotta olin musku ryhmässä ja minkä ikäisenä alkoi periodi-opetus. En nyt jaksa tarkistaa äidiltä, mutta muistelen että periodissa olisi oltu jopa kaksi vuotta. Silloin siis tehtiin jonkun jakson ajan tiettyä juttua. Kuvattiin mustavalkofilmille ja teetettiin omat kuvat ihan itse pimiössä. Oli savitöitä, piirrustusta, maalaamista ja keväällä rakennettiin taidenäyttely tietenkin, aika usein Jyväskylän kaupungin kirjaston aulaan.

Yläasteikäisenä valittiin se oma taiteenala ja minä valitsin piirrustuksen ja maalaamisen. En ole koskaan pitänyt itseäni hyvänä piirtäjänä. Mutta rakastin öljeväreillä maalaamista. Kaikki muut tekeleet menikin vähän kapinoidessa ja ohjeista nuristessa. Mutta meillä oli tosi kiva ryhmä. Meitä oli erikouluista, ja vaikka kaikilla oli ne omat kaverinsa, oltiin silti kaikki samaa ryhmää ja juteltiin koko ryhmän kesken paljon. Mulla on tosi hyvät muistot Jyväskylän Kaupungin kuvataidekoulusta. Vaikka nyt opettajan nimikin menee ihan arvailuksi. Muistelen että hän olisi ollut Auli.

Meidän ryhmässä oli sarjakuvia piirtävät goottikaksoset, yksi tyttö joka leikkasi puolikaljun, koska piilokalju oli muotia. Kaksi kova äänisiä tyttöä joiden jutuille sai nauraa kaikki. Korteliliigasta tutut tytöt. Meidän ryhmässä kaikki sai olla sellaisia kun oli.  Ja nyt kun tätä aloin kirjoittaa mietin, niin ehkä mun teinikapinani olikin eniten näkyvillä tuolla kuviksessa. Äiti toki saattaa olla erimieltä. Mutta mä olin ihan kiltti koululainen. Olin myöhässä ja läksyt oli vaikeita, mutta ei mulla monesti ollut läksyt tekemättä.

Kuviksessa mä en tehnyt ohjeen mukaan jos en tykännyt ohjeesta. Eräs hiilipiirros on jäänyt mieleen erittäin vahvasti, tämä on ehkä tapahtunut kasiluokalla. Me saatiin valtavat alustat ja niihin piti repiä ja liimata paloja sanomalehdestä taustaksi. Sitten niihin piti piirtää hiilellä jalat. Siis about puolesta reidestä varpaisiin. Seisomaa - istumaan, ristii, miten nyt ikinä keksisi. No mä en halunnut piirtää hiilellä ja vielä vähemmän jalkoja. Joten mun taideteoksessani komeili akryylimaalein keltaiset jalanjälet jotka oli upeasti kehystetty ja varjostettu hiilellä. Siitä tuli oikeasti lopulta mun mielestä hieno. Mutta se ei todellakaan ollut sitä mitä ohjeessa sanottiin. 

Toisen kerran meidän piti maalata pilviä öljyväreillä kankaalle. Mä en tykännyt pilvistä. Maalasin kauniin oranssin appelsiinikuun täysin tumman siniselle taustalle. Noh seuraavalla kerralla siihen piti kuitenkin alkaa lisätä niitä pilviä ja tunnin loputtua mun tauluni oli vihreä. En tykännyt siitä yhtään. Se oli ihan kauhea. En muista enää alkoiko mua itkettää vai suututtaa, muistan olleeni kyllä tosi tyytymätön ja turhautunut. Opettajakin huomasin sen. Hän toi mulle rätin ja tärpättiä. Taulu pestiin ja välineet pestiin ja nyt meidän eteisessä komeilee kaunis vaalean sinisen säväyinen pilvimaalaus, jossa on hempeän värinen kuu. 

Yläasteen jälkeen lähdin Tampereelle Varalan Urheiluopistoon ja asuin siellä asuntolassa. Julteltiin harrastusten jatkamisesta. En jatkanut enää liikuntaharrastuksia, mutta äiti sai mut sisään Sara Hildén akatemiaan. Kuvataidekoulu oli kivaa vastapainoa liikunnan täyteisten koulupäivien jatkoksi. Mutta muistan kyllä kapinoineeni paljon sielläkin.

Meidän piti piirtää apina. Voitte kuvitella mitä mieltä minä, joka en koe olevani hyvä piirtämään olin tästä. Mun mielestä me tehtiin tämä työ liiduilla. Ja tämäkin oli tosi iso. Kaikki työt Tampereella oli isoja. Noh sain minä apinan piirrettyä, apinan sinisellä taustalla ja sillä oli jaloissaan kumisaappaat jä käsissään lapaset. 

Vaikka vähän kriiseilinkin kuvataidekoulussa sieltä jäi seinälle mun lemppari työ, vaikka se onkin akryyleillä maalattu eikä öljyillä. Piirsin kaksi kuvaa joista en osannut päättää kumpaa alkaisin maalata. Opettaja laittoi lyijykynä piirrokseni päällekkäin ja ehdotti jos tekisinkin näin. Ja niin minä maalasin taustan ja sen päälle koko siihen astisen elämäni. Siitä tuli hieno.

Voisin maalata lapsille samanlaiset ja puoliskostani ja meistä yhdessä.

Arki alkoi ja auto hajosi

Marraskuu toi tullessaan ensilumen ja sitä tulikin ihan kunnolla. Niin paljon, että jos auto olisi pihassa, voisi harkita lumitöiden tekemistä. Mutta ei ole autoa pihassa ja lasten lumiukon jälkiä seuratessa pääsee kävelemään kuivin jaloin.  Joten lumitöiden sijaan julkaisen tämän postauksen, joka on alun perin kirjoitettu kaksi viikkoa koulujen alun jälkeen. Sen jälkeen olen päivittänyt tätä, viimeksi 20.10. ja nyt vihdoin kun tässä on kaunis kuvitus kuva, on aika todeta että nyt taitaa olla olla jo talvi eikä enää syksy, mutta pidetään tuo aloitus nyt aurinkoisen syksyisenä ja lisätään tähän vain se kuva jota on odotettu yli kaksi kuukautta, samoin kuin sitä autoa. 

Nyt se on varmasti kaikilla mittapuilla jo virallisesti syksy. Arki on alkanut ja arvatkaa mitä. Meidän auto hajosi heti samalla viikolla, kun koulut alkoi. Me lomailtiin vielä pienempien kanssa torstaina ja perjantaina, kun koululaiset aloittivat syyslukukautta. Lauantaina ajettiin Loviisaan, kun Jekulla oli pelipäivä. Sunnuntaina Jekku pääsi aluejoukkueessa pelaamaan vuotta vanhempia vastaan ja nuo pelit olisi olleet Kotkassa. Mutta me ei päästy edes seuraavan huoltoaseman kohdalle.

Auto vaan alkoi hyytyä, ei nostanut kierroksia eikä kaasusta tapahtunut mitään. Sittenpä ajettiin sivuun ja auto jäi siihen. Puoliskoni veli tuli hakemaan Jekun ja valmentajan ja minä jäin Kirpun ja Ässän kanssa soittelemaan vakuutukseen ja tilaamaan taksia. 

Kotona oli kyllä tekemistä, kuten aina ja mulla alkoi seuraavana päivänä Unelmalaatikon jumppakausi, joten vaikka olisi ollut huikeeta päästä katsomaan Jekun pelejä, niin oli toisaalta hyvä olla kotona.

Olin varannut pienille päiväkodin joululomaan saakka ma-ke, mutta jo ensimmäisellä viikolla Ässä oli lähdössä kavereille aamupalan jälkeen puoli kymmeneltä - harmi että kaikki naapurin kaverit ovat eskarissa. Joten aika nopeasti laskin tuloksen, että unelmani kolmepäiväisestä päiväkotiviikosta ei enää palvele viisivuotiasta. Mie en selvästikään ole tarpeeksi hyvää seuraa hänelle. Ja tottahan se on.

Ja sitten kävi sellainenkin pikku juttu, mitä en tosiaan osannut ottaa huomioon kesäkuussa koko syyskauden hoitoaikoja varatessa. Nimittäin etätyöt. Jep. Nyt kun se auto on monettako viikkoa huollossa, niin puoliskoni on ollut etätöissä. Ja koska hän tekee asiakaspalvelua puhelimitse, tarvitsee hän oikeasti työrauhan. 

Ensimmäisen päiväkotiviikon torstai ja perjantai oltiin hissukseen kotona ja sunnuntaina varasin heti elokuun viimeiselle viikolle ma-pe päiväkoti päivät. Toisella viikolla pienet olivat vain maanantaina ja tiistaina päiväkodissa, kun tiistai-iltana mummu tuli hakemaan meitä Espooseen. Oltiin kaksi yötä Espoossa ja kaksi yötä mun siskolla ja tultiin lauantaina kotiin niin, että käytiin hakemassa vähän lisää vaatteita ja ajettiin suoraan futiskentälle katsomaan Jekun pelejä. 

Kyllä meidän kesä ja arki ylipäätään on ollut aika jalkapallon täyteistä ja mä tykkään siitä! Nupun yleisurheilu alkoi syyskuussa, mutta ensimmäiset treenit jäi välistä - koska meillä ei ole sitä autoa. No nyttemin olemme kyllä uskollisesti kulkeneet bussilla ja junallakin Nupun treeneihin ja meillä on tavoitteena, että hän pääse vähintään kerran viikossa treeneihin. Normaalisti olisi siis kahdesti viikossa. 

Ja sen auton takia Unelmalaatikon kalenterissa ei tällä hetkellä ole myöskään kotikäyntiaikoja valmiina, vaan ne varataan yhteydenoton kautta. Olen muuten kulkenut bussilla myös jumppapäivät ja ensimmäisenä jumppapäivänä menin väärään bussiin. Onneksi matkakeskukselta lähti sopivasti bussi takaisin päin, eikä tullut edes kiire. 

Syksy näkyy jo nyt myös mun kasvoissa ja kutisevissa silmissä, että jos näät mut silmät turvoksissa futiskentällä, niin se on vaan syksy mun kasvoilla. Vaikka kieltämättä Nupun 600m juoksu koulun yleisurheilukisoissa sai mut herkistymään, oli jännittävä kisa ja neiti oli aivan huikea! Ah oon niin ylpeä ja iloinen ja iloa lisää vielä se, että tiedän miten tärkeä tuo juoksu oli hänelle itelleen. Mittallien jakoa odotellessa. 

Futiskentälläkin on tunteet pinnassa, mutta ei oo herkistäviä suorituksia näkynyt. Sen sijaan olin tavattoman ylpeä Jekusta, joka käytti omia synttärirahojaan ihan extempore vain ostaakseen Ässällekin futiskorttikansion ja lisäksi hän toi herkkuja koko perheelle. Ihan uskomatonta, miten ajattelevaisia nämä osaa olla toisilleen. Se aina välillä unohtuu arjessa. 

Tänään mä kuitenkin sanon täydestä sydemestäni et meillä on aivan mahtavat lapset! Oon super onnellinen ja ylpeä heistä! 

Mitä sulle kuuluu, miten arki on alkanut? 🤩

Kaikki raskauskiloni x 4

Innostuin operaatiovaatekaapin taulukoista, joten tein sitten samanlaisen raskauskiloista!

Olen aikaisemmin verrannut Nupun ja Jekun odotuksia puoleen  väliin saakka. Tässä olisi nyt sitten täysi sarja raskauskiloja kaikista neljästä raskaudestani! Tai siis niin täysi sarja, kuin vain äitiyskorteista löytyy.

Mitä järkeä tässä nyt sitten oli? Ei siis niin yhtään mitään. Mutta minusta tämä oli hauska vertailu. Neljännessä raskaudessa painoa tuli eniten ja osa syy varmasti on töiden alkaminen - en valehdellut kun sanoin oppilaille kasvattaneeni vatsaa kouluruoalla. :D

Nupun ja Jekun odotukset ovat menneet aika samaa kaavaa tuonne rv36 asti. 

Jännä huomata esimerkiksi, että painoa on selvästi tullut enemmän lisää tyttöjen raskauksissa.

Toisaalta myös tämä selittää sen miksi tuntui, että jouduin luopumaan pyöräilystä tosi aikaisin. Koitin olla vertaamatta neljättä raskautta aikaisempiin sen mukaan miten nopeasti esimerkiksi toppahousut jäi pieniksi, koska  Nuppu ja Jekku ovat syntyneet heinäkuussa, joten ihan luonnollisesti noissa raskauksissa maha oli pienempi talvella, kun taas Kirpulla joka syntyi maaliskuussa tai Ässällä jonka laskettuaika oli toukokuussa.

Neljännen synnytyksen jälkeen palautuessa jälkitarkastuksessa vaaka näytti 53,9kg mikä on siis melkein 9kg enemmän lähtöpainooni verraten. Totesinkin terveydenhoitajalle, että raskauskiloja näköjään on edelleen, mutta ei yhtään ylimääräistä kiloa. Lähtöpainoni ei todellakaan ole tavoitepainoni! Jos paino pysyisi tässä viidenkympin hujakoilla olisin onnellinen. Se jää kuitenkin nähtäväksi paljonko imetys tällä kertaa kuluttaa.

Marraskuussa 2022 minulle tuli tilaisuus käydä sairaalassa vaa'alla. T-paidassa ja kollareissa vaakanäytti edelleen 53kg. Kun imetystä oli takana vuosi ja melkein 2kk, painoni oli edelleen sielä viidenkympin tienoolla, meillä ei edelleenkään ole vaakaa, joten en ole ihan varma. Mutta Kirpun täyttäessä vuoden, huomasin että kasvot alkoi kaventua taas.

Minun kuukautiset ovat ottaneet jokaisesta synnytyksestä vähän pidemmän palautumisajan. Ensimmäisen jälkeen meni lähes päivälleen vuosi, imetys kesti 1v1kk. Toisesta meni n. vuosi ja 2kk, mutta imetys jatkui 1v11kk. Kolmannesta taas meni lähes päivälleen kaksi vuotta. Muistan sen siitä, että Ässän synttäreitä juhlittiin 30.4.2021 ja 1.5. alkoi ensimmäiset kuukautiset, 1.6. tuli täsmällisesti toiset ja 1.7. oli kierukan laitto, josta ajattelin seuraavien alkavan, vaan eipä alkanutkaan, kun Kirppu oli jo kyydissä. Tässä vaiheessa edelleen imetin Ässää. Häntä ehdin imettää 2v3kk.  

Raskaudet ja palautuminen ovat siis joka kerta aivan erilaisia prosesseja myös samalla ihmisellä, vaikka ne noudattaisivatkin suunnilleen samaa kaavaa. Silti ne ovat erilaisia, eikä kehon muotokaan välttämättä ole enää sama mitä ennen. Minäkin sain kyllä heti viikko synnytyksestä vanhat farkut jalkaan ja nappikin meni kiinni, mutta kyllä ne vaan niin paljon puristivat, etten vielä kahteen kuukauteen ottanut niitä käyttöön. :D

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Päivitys 17.8.2024

Neljännen lapsen jälkeen kuukautiset alkoi 1v8kk synnytyksestä. Imetin kirppua 2v 4kk. Kävin kälyni luona vaa'alla elokuussa ja noin kuukausi imetyksen lopettamisen jälkeen painan 49,3kg. Ei ne kilot sitten vieläkään tarttuneet, lihakset kyllä katosivat. Onneksi nyt tulee treenattua kerran viikossa Unelmalaatikon jumpalla itsekin.

6:25

Koulujen alettua herätyskelloni on soinut klo 6:45. Tavoittelen edelleen aikaisempia aamuja, jotta ehtisin kirjoittaa ensimmäisenä aamulla. Nyt herätyskelloni on soinut jo kaksi viikkoa 6:40. Ajattelin että viikko ja viisi minuuttia kerrallaan siirtäisin herätystäni aikaisemmaksi, jotta alkaisin herätä 6:15. Silloin minulla olisi puolituntia aikaa kirjoittaa heti herättyäni.

No en ole kertaakaan noussut kellon soidessa 6:40. Mutta tänään Kirppu herätti minut aikaisin kömpimällä viereeni ja noustiin yhdessä vessaan. Kyllä tänään noustiin 6:13! Ja nyt kun kerran olen hereillä, niin minähän kirjoitan.

Vesisateen ropistessa kattoon olisi toki ihana kömpiä peiton alle takaisin nukkumaan. Mutta tuo ei ole mikään pieni vesisade ja se rummuttaa oikeasti aika kovaa ja nopeasti. Jospa sade vähän hellittäisi tunnissa, ei oltaisi ihan litimärkiä päiväkodille päästessämme. 

Meidän pienet, 2v 6kk ikäinen Kirppu ja viisi vuotias Ässä pyöräilevät päiväkotiin. Kirppu on nyt halunnu pyöräillä potkupyörällä kolme viikkoa. Ensimmäinen viikko oli aika hidasta menoa ja kuljetin rattaita mukana. Iltapäivällä tultiin hänen vauhtia, mutta aamulla katsoin kelloa ja nappasin neidin rattaisiin kymmentä vaille kahdeksan. Nyt kahteen viikkoon ei olla tarvittu rattaita päiväkotimatkoilla. 

Tein eilen Unelmalaatikon someen videon ja ne kuvat olen kerännyt yhtä kauan kauan sitten kirjoittamaani postausta varten kohta pääsen julkaisemaan sen! Ja meidän koulu arjen alusta kertova postaus otsikolla "Arki alkoi, auto hajosi" on myös julkaisujonossa.

Blogissa on ollut aivan liian hiljaista. Tärkeysjärjestyksessä tulee kuitenkin Unelmalaatikko ensimmäisenä ja nyt työstän kolmenkymmenen päivän some-suunnitelmaa Unelmalaatikon instaan. Mulla on siis kuva tai video aihe kolmellekymmenelle päivälle ja tarkoitus on tehdä ne valmiiksi yhtenä rykäyksenä ja ajastaa, jotta aikaa jää myös muille tehtäville. 

Tässä postauksien teon välissä päivitin liiketoimintasuunnitelman ja olen pyykännyt ja viikannut paljon. Autottomassa arjessa on omat hankaluutensa, mutta kyllä kuivausrumnuton arki oli työlästä sekin! 

Ollaan eletty yhdeksän kuukautta ilman kuivuria ja nyt meillä on ollut kaksi viikkoa uusi. 😍 Lapset valittavat ettei ole vaatteita niin nyt kuulkaas ei ole enää ongelmaa! Puhtaita vaatteita palautuu hyllyihin ja koreihin! Ja sitten kun se vaatehuone on siisti, toivon todella, että vaatteita ei enää kerätä kasaksi sinne lattialle vaan ne tulisivat ihan omatoimisesti pesuun. Kyllä sen verran voi jo isommilta vaatia, kun Kirppukin osaa! 

Nyt kello on jo 6:47. Herätyskello soi ja kutsuu hammaspesulle.

Hauskaa perjantaita! PS. Hyvää vauvan päivää 

Tuu kurkkaamaan mitä tapahtuu somessa, kun blogissa on hiljaista 

@unelmalaatikko ja @sangynalla

Miksi vesi on ylimmän arvonlisäveron alainen?

Meille tuli heinäkuussa vesilasku ja tällä kertaa kulutuksen sijaan katseeni kiinnittyi laskussa olevaan suureen tekstiin: yleinen arvonlisäverokanta nousee 1.9.2024 nykyisestä 24% tulevaan 25,5%. Ja siitäpä tuli mieleeni kysymys, että miksi elämälle välttämätön ja kaikille ei omaa kaivoa omistaville pakollinen vesijohtovesi on yleisessä arvonlisäveroluokassa eikä alemmassa 14% kuten ruoka?

Ruokakaupasta voit ostaa 0,5l, 5,15l tai 10l lähdevettä, jonka alv on 14%. Ja kotihanasta valutat litratolkulla kunnallista vesijohtovettä ja maksat siitä alv 24% ja pian 25,5%. Eikö kaikki vesi tule luonnosta ja pitäisi olla samassa verossa? Ja tietenkin siis tuossa elintarvikeverossa. Vai onko vesijohtovesi sittenkin niin puhdistettua, kemikaalipitoista ja siksi epäpuhdasta, ettei sitä pitäisi elintarvikevetenä edes ruoanlaittoon tai juomavetenä käyttää ollenkaan?

Esitin kysymyksen muutamalle läheiselle ja vastausten perusteella kukaan ei ollut edes kyseenalaistanut vesijohtoveden arvonlisäveroa. 

Nyt aivan kaikesta tulee koko ajan enemmän tai vähemmän kalliimpaa ja useammankin facebook ryhmän keskustelujen perusteella kansa on ahdingossa, kun rahat ei riitä peruselämiseen, minkä hallitusohjelma lupasi olevan kaikille mahdollista. Kansalta on rahat loppu, eikä alv muutos ole vielä edes astunut voimaan. Niin mietin, että miksi nämä huoltovarmuuteenkiin kuuluvat välttämättömyydet ovat tuolla korkeimmassa arvonlisäveroluokassa ja siinä olisi kaiken kurjuuden keskellä aika helppo tapa auttaa kansaa ahdingossa. 

Voisiko joku joka ymmärtää valtiontaloudesta jotain tehdä kansalaisaloitteen ja mahdollisesti laskelmatkin, mitä tapahtuisi jos vesi ja sähkö olisivatkin alennetussa arvonlisäveroluokassa, samassa kuin ruoka?

Yksi läheisistäni tuumasi, että korkeammalla verolla on  helppo ohjata ihmisiä säästämään vettä ja sähköä - varmaan pitää paikkansa. Kuitenkin omalta kohdaltani voin sanoa, että vesi ja sähkö on niitä harvoja asioita joista vielä voisi jotenkin yrittää säästää, ainakin vielä ennen kuin ilmat viilenee ja täytyy laittaa taloon lämmitys päälle.

Sen verran jo itse asiaa pohdin, että poimin hallitusohjelmasta joitakin kohtia joilla sähkön ja vesijohtoveden arvonlisäveroa voisi olla suoraan perusteltua muuttaa tai ainakin selvittää olisiko tässä perustelut. En päässyt hallitusohjelman tutkimisessa edes järin pitkälle, mutta laitan tähän loppuun kaiken mitä muistiinpanoihini ehdin poimia, ennen kuin unohdin koko yöllisen projektini ja suljin kaikki välilehdet.

Ja ennen kuin kukaan älähtää, että veroilla laitetaan vesijohtoverkosto kuntoon, niin älähdän vastaan pikkuisen. Meille nimittäin tuli viime vuonna kirje jossa kerrottiin veden perusmaksujen nousevan, koska vesiyhtiö tarvitsee lisää rahaa tulevia huoltoja ja uudistuksia varten. Eli kyllä varmasti osa veroista menee verkoston ylläpitoon ja uudistamiseen, mutta silti niiden takia myös suoraan nostetaan asiakkaiden maksuja. 

Otteet hallitusohjelmasta:

• Vahvassa ja välittävässä Suomessa ihmisillä on mahdollisuus kasvattaa osaamistaan, työllistyä, pärjätä palkallaan tai eläkkeellään ja elää turvassa.

• Vahva ja välittävä Suomi pystyy turvaamaan kaikenikäisille palvelut, varhaiskasvatuksesta koulutukseen, sosiaali- ja terveyspalveluihin ja hoivaan, tulotasosta ja asuinpaikasta riippumatta.

• Hallitus takaa kansalaisten ostovoiman ja arjen kustannusten kohtuullisuuden.

• Huolehdimme puhtaan ja edullisen energian saatavuudesta.

• Turvaamme huoltovarmuuden sekä puhtaan kotimaisen ruuantuotannon.

• Hallituksen tavoitteena on kasvattaa kotitalouksien ostovoimaa ja huomioida vaikutukset arjen kustannuksiin päätöksissään.

• Kansainvälisessä vertailussa korkean verorasituksen ja talouskasvun edellytysten turvaamisen vuoksi tasapainotusta ei toteuteta kokonaisveroastetta kiristämällä.

• Hallitus tähtää myös veropolitiikalla ostovoiman, talouskasvun, työllisyyden ja yrittäjyyden vahvistamiseen. Hallitus turvaa yrittämiselle ja investoinneille vakaan toimintaympäristön ennakoitavalla ja vakaalla sääntelyllä sekä verotuksella. Kokonaisveroastetta ei kiristetä hallituksen päätöksillä.

• Hallitus tavoittelee veropolitiikalla kotitalouksien ostovoiman kohentumista, työnteon kannustimien parantumista ja talouskasvun edellytysten vahvistumista. Hallituksen veropolitiikka kannustaa työntekoon ja yrittäjyyteen sekä tukee kotimaista omistajuutta. Hallitus ei päätösperäisesti kiristä kokonaisveroastetta.

• Hallitus sujuvoittaa veronkantoa ja parantaa verotuksen ennakoitavuutta. Veronkannon digitalisoitumista jatketaan.

Että näin, ajattelin kyllä rikkoa kuukauden kestäneen blogilomani kirjoittamalla siitä, mitä me tehtiin kesälomallamme. Mutta nähtävästi tämä veroasia halusi nyt päästä pois pääni sisältä. 

Mitä vastaisit jos kysyisin sinulta: Miksi vesi on ylemmässä arvonlisäveroluokassa kuin ruoka? 

Sadeahdistus

Mun oli ajatus rikkoa kuukauden loma kirjoittamalla kepeästi mitä kuuluu. Mutta sen sijaan näppäimiltäni on purkautunut heinäkuun pohdinta veden ja sähkön arvonlisäverotuksesta - julkaisen kunhan ehdin laittaa siihen kuvat ja nyt kun olisi kepeän vuoro mua ahdistaa. 

Ahdistuksen syy on onneksi tiedossa ja ohimenevää, mutta turhauttavaa. Tultiin nimittäin puolet perheestä reissussa kipeäksi. Joko siksi, että lomakohde on sittenkin homeessa vaikka kukaan ei mitään halua myöntää tai sitten uimavedessä oli sinilevää, vaikkei sitä silmällä erottanutkaan. 

Ja ehkä vähän möys se, että meidän kotiinlähtö vähän venähti ja auto on aika romu, että ihan testi mielessä köröteltiin koko matka 80-100km/h vauhtia, vaikka olisi saanut ajaa 120km/h puolet matkasta. Ja näin ollen kotiuduttiin reissusta klo 0416. Ja siitä meni tietenkin hetki, kun purettiin lapset ja petivaatteet ja muut tavarat autosta. 

Viime viikon maanantain hyvin lyhyistä unista huolimatta olin tosi pirteä ja aloin heti pyykkäämään petivaatteita ja reissukamoja. Iltapäivää kohden olo huononi ja tiistaina olin kuumeessa. Ja vaikka keskiviikkona olo alkoi olla ainoastaan nuhainen, niin kyllähän tällainen flunssa vetää sekä mielen että energiat matalaksi. 

Sen lisäksi että olo on voimaton, niin arvatkaa mitä. Meilläpä on satanut lähes koko viikon. Ja nyt mua ahdistaa tuo pyykin määrä. Miten mie saan nuo pestyt pyykit myös kuivaksi ja tarpeeksi nopeasti, ettei ne ala haista sille, mille liian hitaasti kuivuneet vaatteet haisee. Kamalalle. Tälläkin hetkellä Kirppu nukkuu päiväunia sateessa. Ja pyykkikone juuri piippasi. 

Alkaa olla ikävä sitä kuivausrumpua joka joulupäivänä kosahti.

Eiköhän tämä tästä helpota, jospa itsekin kömpisin hetkeksi päiväunille itkuhälyttimen viereen ja herään sitten uusin silmin tunnin päästä. Ja vaikka katonropinasta ja itkuhälyttimestä kuulen sateen yltyvän, meidän pihalla paistaa kuitenkin aurinko! 

Onhan kesää vielä jäljellä! 

Lapset lomalla

Me ollaan nyt lomalla! Tai siis meidän lapset on lomalla. Ässä ja Kirppu olivat kesäkuussa päiväkodissa vielä maanantaista keskiviikkoon. Nyt heillä on viiden viikon kesäloma.

Ja tajusin etten ollut laskenut itse hinnoittelussani loma-aikoja. Toki eihän ensimmäisenä yrittäjävuotena lomailla, mutta ensivuotta ajatellen tarkistin hinnoitteluani ja ilokseni totesin, ettei minun tarvitse vielä nostaa tavallisen  Rentovauva hieronnan hintaa, ei vaikka syksyllä Alv muuttuu. Toki siis sillä oletuksella että varauskalenteri on täynnä. 

Lasten lomaillessa järjestelen kalenteriin vauvahieronta-aikoja uudelleen, koska puoliskollani ei ole kesälomaa. Eli minä olen päivällä kotona lasten kanssa ja hänen työpäivän jälkeen alkaa minun työaika. Heinäkuulle avasin varauskalenterin klo 16-20 kotikäynneille ja annoin palvelulle nimen Rentovauva illalla. Katsotaan jääkö se kalenteriin myös elokuun jälkeen. Riippuen toki kuinka monta vapaata iltaa minulla on. 

Kesän ajaksi meille tuli tuplatreeni ja triplatreenit, kun maanantaina oli kahdella lapsella treenit samaan aikaan ja keskiviikkoisin oli kaikilla kolmella harrastavalla lähestulkoon samaan aikaan. En tiedä oliko parempi, että kaikkien treenit on samoina päivinä vai se, että joka päivä oli jonkun treenit.

Ässän futiksesta alkoi loma, Nuppu taas ilmoitti ettei haluakaan käydä kesällä treeneissä, joten ilmoitin hänet myös lomalle. Nyt kesällä ollaan sitten aktiivisesti läsnä Jekun futiksessa. Musta tuntuu, kuin kesää olisi ollut jo koko futiskauden verran. Vaikka aika monta pelipäivää oli jo ennen kesälomaa.

Mulle on tärkeää, että ollaan koko perhe kentän laidalla kannustamassa, ihan sama kiinnostaako jalkapallo vai kioski. Kurjalla säällä lapset ovat saaneet mennä autoon katsomaan elokuvaa. Mutta vähintään yhden pelin haluan meidän kaikkien kannustavan. Ja vastavuoroisesti, kun Ässällä aikanaan alkaa pelit ja Nupulla kilpailut odotan koko perheen osallistumista. 

Heinäkuulta odotan enemmän rullaluistelua, ollaan käyty vasta kerran tälle kesälle. Ja lisää uintipäiviä! Ja onhan meillä heinäkuussa kaksi synttärisankariakin. Yhtä juhlaa koko kesä 😍

Mikä on parasta kesässä? 

Hei kesä, tykkään susta!

Hei valkoinen sivu. Kesä on ollut meille hyvä. Koululaiset ovat olleet lomalla ja heitä ei ihan liikaa ole kotona näkynyt, kun lähistöltä löytyy koulukavereita. Pienet ovat olleet päiväkodissa ja minä olen käyttänyt päiväkotipäivät Unelmalaatikon markkinoinnin kehittämiseen ja ylipäätään yritystoiminnan kannattavuuden kasvattamiseen. Joskin, kun mitään ei vielä näy ulospäin, tuntuu tämä kesäkuu kadonneen käsistä, ilman että olen saanut yhtään mitään aikaiseksi. 

Varsinkin kun vertailukohtana meidän pihaan ilmestyi toukokuun lopussa asuntovaunu ja sen remontti on edistynyt joka päivän vaikka hommaa tuli lisää. Minäkin katselin vaunumökkejä ja asuntovaunuja Unelmalaatikon erillistä toimitilaa miettien. Mutta pihallamme oleva vaunu on lankoni, joten ei siitä sen enempää. 

Minulla on itseni kanssa välillä erittäin hankalia tunteita, liittyen kodin siisteyden ylläpitoon, Unelmalaatikon kehittämiseen ja edistymiseen. Huonoa omaatuntoa ja kaipuuta Sängyn alle. Kaiken lisäksi suurien tunteideni keskellä hormonitoimminan palautuminen ja uudelleen käynnistyminen haastaa vielä lisää.

En ihan pysy perässä mistä kaikki tunteet kumpuaa. Jo keväällä, en edes muista kumman kevätlapsen neuvolan yhteydessä, kerroin terkkarille että hormonit ja mielialat haastaa. En tiedä onko pahempi vai parempi, että ne on ihan omat hormonit. Ei voi syytää kuparikierukkaa.

Kesä on kuitenkin ollut meille hyvä. Tykkään susta kesä!

Meidän kesään on kuulunut jäätelöitä. Juhannus mummon ja papan mökillä. Puoliviikkoa Espoossa Temppelillä ja silloin käytiin kahdesti Leppävaaran uimhallissa. Monta iltapäivää uimarannalla. En edes aio laskea päiviä tai tunteja futiskentän laidalla. Futiskentän laidalta on löytynyt myös uusia ystäviä ja päiviä on tulossa monta lisää.

Leppävaaran uimahalli oli mahtava paikka ja pääkaupunkiseudun hinnat vastaavat Kouvolan uimahallien hinnastoa. Sillä erolla toki, että täällä lastenlippu on 4,5€ ja aikuisen 6,5, Espoossa vastaavasti 4€ ja 7€. Käytiin uimahallissa ensin mummun kanssa torstai-iltana. Päästiin uimahallin pukkareihin ja sieltä sujahdettiin suoraan terapiaosastolle, mistä löytyi kahluuallas, kylmäallas ja poreallas. Viereisessä osassa oli suuri lähes tasapohjainen terapia-allas, mikä oli meidän lasten lemppari allas lämpimine vesineen. 

Seuraavassa tilassa oli hyppyallas ja sielläkös vasta innostuttiin. Mutta maauimalan puolelle ei viitsitty mennä. Hyppyaltaalta oven ulos avatessa jo tuli hirmuinen viima vastaan. Sulkemiskuulutusten jälkeen saunaan mennessä oli pettymys suuri, kun hallissa olisi ollut myös ihan oikea lastenallas/opetusallas ja se jäi nyt kokematta. Perjantaina mentiin uimaan pikkusiskoni ja hänen poikien kanssa. Silloin oli uintikilpailut ja muut uimarit ohjattiin maauimalan pukkareihin. Tällä kertaa meidän piti kiertää ulkoaltaiden kautta uimahalliin ja jäätin hetkeksi uloskin kahluualtaaseen ja isoon altaaseen.

Uimahallin puolella oli kulkuesteet sinne opetusaltaan puolelle, sinne ei vieläkään päästy. Hyppyaltaaseen oli vedetty rataköydet, ilmeisesti se oli kilpailijoiden lämmittely käytössä, joten nyt jäi Jekun kanssa 5m hyppyhaaste toteuttamatta, mutta eiköhän sekin vielä onnistu! Yritin maanitella Jekkua näyttämään taitonsa ja ehdoksi tuli, että jos minä hyppään vitosesta niin hän näyttää omat taitonsa. Ja sitten jossain kohtaa sain haasteen hypätä vitosesta voltin. En muista mitä Jekku olisi tehnyt vastineeksi voltistani. En ole koskaan hypännyt volttia missään muualla kuin trampoliinilla.... 

Lievä näyttämisen halu kyllä heräsi, joten täytyy varmaan alkaa harjoitella volttia alteeseen....

Inspiroivaa aamua etsimässä klo 6.15

Pitkästä aikaa uskallan kertoa mitä kuuluu kello 6.15 aamuihin. Edelleen herätyskello soi noinkin aikaisin ja sen jälkeen soi aika monta kelloa, joista puoliskoni on ehkä pari kertaa pyytänyt minua sammuttamaan aika monta. Joku ehkä inhoaa torkuttamista. Mutta jos se on eri kello ja ne soi 30min tai 15min välein, enkä edes paina torkkua, vaan sammuttaminen riittää, niin eihän se ole torkuttamista. Väitän  itselleni.

Puoliskoni sai uuden työn ja vaihtoi vuorotyöstä päivätyöhön. Se ei tosin vielä näy meidän ruokapöydässä. Ehkä salaa oletin, että syötäisiin päivällinen tai iltapala kaikki kuusi yhdessä. Lumien sulaminen tarkoittaa kuitenkin myös frisbee-golf kauden alkua ja lasten harrastuksiakin on joka päivä, niin meinaa olla retuperällä koko ruoka-ajat. Oikeastaan nyt kun pysähdyin tätä miettimään, niin minunhan kannattaisi tehdä ruoka valmiiksi ennen kuin lähden hakemaan pieniä päiväkodista. Kotimatkat kun kestää välillä tunnin, niin tulee jo aikamoinen kiire syödä, kerätä treenikamat matkaan ja lähteä.  

Muita uuden arjen muutoksia on aikaistuneet treffi-illat ja käydään nykyään samaan aikaan nukkumaan, mikä on erittäin terveellinen ja ihana muutos. Vielä kun saataisiin jälkikasvu pysymään yöt omissa sängyissään. Nykyään myös molemmat herätään ajoissa - joskin hänen kellonsa herättää pääasiassa vasta seitsemältä. Joten onhan mulla ehtinyt siinä soida jo kaksi kelloa.

Sitä voisi ajatella ettei toisen unirytmin vaihtuminen liikuta minua mitenkään, mutta kyllä se vähän kuitenkin vaikutti. Nyt en enää nukahda kesken jakson treffi-iltoina, koska ne on aikaisemmin ja olen nyt enemmän yksin kotona. Ehkä jo vuoden päästä ollaan siinä tilanteessa, että minulla olisi oma työtila. Mutta vielä ei ole sen aika, joten ajanhallinta on täysin omissa käsissä - sitä mitä halusinkin, mutta myös välillä haastavaa sovittaa koko perheen kalenterit samaan palettiin.

Ensimmäiseksi tein itselleni kalenteriin merkinnät niistä ajoista, kun olen yksin kotona. Se vaikuttaa paljon Rentovauva hieronnan ajanvaraukseen - ei varmaan olisi kiva olla meillä olohuoneessa vastaanotolla, jos kesken kaiken tupaan tupsahtaa neljä ekaluokkalaista. Aikaikkunoiden merkkaamisesta ei kuitenkaan ollut mitään apua, kun seuraavaksi pyörittelin peukaloita, että mitä ihmettä minä teen tällä ajalla jonka olen yksin kotona. Tai jos en ihmetellyt mitä töitä olisin voinut tehdä, stressasin kaikkea sitä mikä jäi tekemättä, koska koko tuo aika meni pyykätessä, tiskatessa ja siivotessa.

Oli taas aika tehdä itselleni lukujärjestys ja kalenteroida kaikki mitä haluan tehdä. Käytin vanhaa 2019 itselleni tekemää lukujärjestystä pohjana ja laitoin herätyskellot muistuttamaan milloin mikäkin tehtävä alkaa. Tämä runko on toiminut ihan hyvin klo 7 jälkeen. Mutta edelleenkään en ole ihan varma mitä teen kun herätyskello soi 6.15.

Enkä tiedä mihin väliin pistäisin joka päiväisen kirjoitusrutiinin, mikä oli kuitenkin koko herätyksen ajatus. Tällä viikolla vaihdoin herätyksen nimeksi Hyvää huomenta Tuhkimo! ja emojeiksi saippuan ja kuplia ja pyykkikorin. Vaikka kuuntelinkin samaan aikaan podcastia, ei se aamun aloittaminen myöskään pyykkikasasta tuntunut niin kovin energiseltä. Varsinkin, kun sitten kaiken lisäksi tahrojen pesu venähti, enkä ehtinyt aamupesulla muuta kuin pestä hampaat. 

Tulevalle viikolle vaihdan 6.15 herätykseen aamupesun. ja ehkä kokeilen ottaa kirjoitusajaksi 6.30-7.00. Jos tämä ei toimi tulee aamun ensimmäisiin kelloihin venyttely ja aamupesu. Toisaalta myös lukeminen heti aamusta voisi olla hyvä vaihtoehto, mutta kun en kuitenkaan halua syödä noin aikaisin, niin minusta lukeminen ja syöminen on ollut ihan järkevä yhdistää. 

Tilanne siis elää edelleen jonkin verran ja parasta rytmiä etsin vielä. Runko on kuitenkin kasassa ja kirjoitus ruutinikin löytyy vielä varmasti! Sen verran myös olen tässä kevään aikana oppinut, että jos ihan oikeasti haluan kirjoittaa joka päivä, se on oltava täällä aamun ensimmäisissä jutuissa, koska on niitäkin päiviä, kun bloggeria ei vaan kerkeä avata.

Miten sun unelmien päivä alkaa? 

Unelmalaatikon kiertävä jumppajakso

 Mainos: Unelmalaatikko & Sinuksi

Unelmalaatikon kuuden viikon kiertävän jumppajakson  pilottijaksoa on jäljellä enää kaksi kertaa! Ja nyt kerron vähän ajatuksesta jakson taustalla ja siitä, miten ensimmäisen jakson tilaksi valikoitui Studio Yogananda Kouvolan sali. 

Yoganandalla on kaksi toimipistettä ja niiden tuntivalikoimaan pääset tutustumaan tästä (KLIK). Vuokraamastani Kouvolan studiosta löytyy kaikki tarvittava tunnin ajaksi lainattavaksi, jumppamatot ja hiekkasäkit ovat olleet meidän käytössä. Jumpan jälkeen ilahduttaa vastaanottotiskin valtavat karkkikulhot.

Studio Yogananda Kouvolan salin yrittäjä Riina tuli mulle tutuksi puoliskoni työpaikan kautta noin neljä vuotta sitten. Riina perusti oman yrityksensä Sinuksi muutamia vuosia sitten ja pääsin hänelle harjoitusasiakkaaksi äänimaljahoitoon. Mulla roikkuu täällä edelleen luonnos ja harmittaa etten päässyt kirjoittamaan sitä koskaan valmiiksi. 

Se oli mun ensimmäinen kerta äänimaljahoidossa ja muistan vieläkin, miten vatsalta selälle kääntyessä musta tuntui, että olisin ihan kallellaan. Mua harmitti suunnattomasti, että hoidosta lähtiessä ajoin suoraan päiväkodin pihaan, kauheella kiireellä tietenkin, enkä ehtinyt rauhassa kuulostella mikä fiilis kropassa ja mielessä oli hoidon jälkeen. Enkä sitten enää muistanut sitä oloa, kun pääsin läppärin ääreen.

Unelmalaatikkoa perustaessani mietin mahdollisia yhteistykumppaneita ja teemapäiviä, joita voitaisiin yhdessä järjestää äideille, jotta saisin itseni ja Unelmalaatikon näkyviin ja ihmisten tietoisuuteen. Heitin yhden idean ilmaan ja samalla Riina kertoi, että Studiolla olisi myös hoitohuone vuokralle. Ja minähän etsin jumppapaikkojakin. On muuten käynyt useammankin kerran mielessä, että myös vauvahierontaa varten joku muu työtila, kuin meidän olohuone olisi aika iso helpotus...

Vielä ei ole vauva-asiakkaita niin paljon, että uskaltaisin ottaa yritykselle säännöllisiä kuluja. Oma tai kaverin kanssa yhteinen liiketila olisi kuitenkin unelma. Ja helpottaisi tosi paljon, koska meidän kodista ei voi rajata edes yhtä huonetta yrityskäyttöön, leikkimökkikään ei sovellu ilman remonttia edes kesätoimistoksi. :D

Tammikuussa kävin ensin starttirahakeskustelussa ja sieltä suoraan ajoin Studiolle tutustumaan sekä hoitohuoneeseen että saliin.  Nämä kaikki kuvat on Studio Yogananda Kouvolan ihanan tunnelmallisista asiakastiloista, paitsi sieltä hoitohuoneesta.

Alunperin vielä laskelmia tehdessä ajattelin, että keskityn nyt alkukevään pelkästään vauvahierontaan ja ensimmäinen jumppajakso olisi alkanut vasta toukokuussa. Sitten taas totesin, että ihan turhaa tässä on toukokuuta odottaa, kun kerta ensimmäisen jakson mahdollinen tila oli jo tiedossa.

Kiertävän jumppajakson idea on nimenomaan se, että se kiertää eri puolilla kaupunkia, jotta kaikilla olisi mahdollisuus tulla, olipa sitten autollinen, autoton tai julkisella liikenteellä kulkijoita. Kouvola on kuitenkin niin isolla alalla moneen pikkupaikkaan keskittynyt alue, että jollain on aina pitkä matka.

Me ollaan asuttu kolmella eri alueella, 8:ssa eri osoitteessa ja ollaan oltu kävelymatkan päässä ja julkisenliikenteen varassa, joten mulla on ihan omaa kokemusta siitä, että palvelut on välillä väärässä suunnassa.

Unelmalaatikon jumppajaksolla vauvan ikäraja on 0-24kk, jottei ole pakko ajaa jumpan perässä 50km, koska seuraavalla jaksolla vauva olisi jo taapero.Viralliselta nimeltään Unelmalaatikon kiertävä kuuden viikon jumppajakso kulkee tällä hetkellä lyhyesti nimellä jumppajakso, mutta ideoita otetaan vastaan, mikä muu olisi kuvaava mutta lyhyt nimi jumppajaksolle?

Lisätiedot ja ilmoittautumisohjeet löytyy www.unelmalaatikko.fi -> liikunta

Kevään synttärit

Juhlittiin huhtikuun alussa meidän maaliskuisen ja huhtikuisen synttäreitä. Kirppu täytti kaksi maaliskuun puolivälin aikaan ja Ässä täyttää viisi parin viikon päästä. Meillä nyt on muutenkin jo perinteenä juhlia tuplasynttäreitä, ja niin kauan kuin lapset ovat tähän tyytyväisiä, tällä mennään. Pääsevät myös pitkänmatkan sukulaiset helpommalla. 

Ässä halusi kutsua muutamia päiäväkotikavereita ja onneksi yksi pääsi, vaikka kutsuttiin tosi viime tingassa. Kirpullekin kutsuttiin yksi kaveri. Sattumaa vai tarkoitusta, Kirpun päiväkotiryhmässä on lapsi jonka perhe tuli meille ensin tutuksi Jekun koulu- ja joukkuekaverin kautta ja kun tytötkin oikeasti ovat keskenään päiväkodissa kutsuttiin uusi ystäväperhe juhliin.

Näitä kavereita lukuunottamatta vieraslistalla oli vain sukulaisia. Kirpun ollessa puoliskoni puolelta serkuksista neljästoista riittää synttäreillä aina leikkikavereita, vaikka osa kavereista tai serkuistakaan ei pääsisi paikalle. Ilahdutti valtavasti, että minun Mummo ja Pappa pääsivät äidin kyydillä tänne, ensimmäistä kertaa tähän kotiin ja Ässän kummitäti toi tullessaan myös minun isotädin miehensä kanssa. Tai toisin päin, mutta musta on ihanaa, että Mummon sisko on meille kuin toinen mummo ja että pikkuserkkuni kanssa ollaan oltu tekemisissä enemmän ja vähemmän lapsuudesta saakka ja nyt vähän enemmän, kun hän on myös Ässän kummitäti. 

Yritettiin päästä mahdollisimman vähillä synttärijärjestelyillä ja tarkalla budjetilla. Niinpä kakkuresepti on tuttu viime vuodelta. Tämä oli jo kolmas kerta kun tehtiin Kinuskikissan Monsterikakku. Ja vasta jälkikäteen tajusin, kuinka helppo tästä olisi tehdä gluteeniton versio.

Vaniljamassan käyttö ei vieläkään ollut ihan helppoa. Arvatkaa missä vaiheessa kakkuja minulle kerrottin, että massaa kuuluu lämmittää ennen kaulintaa... 

Munatonta kääretorttua en ole vielä keksinyt, mutta periaatteessa jos senkin keksisi, voisi testata miten kasvivalmisteet toimisivat mousseen ja saisiko tästä myös Nupulle allergiaystävällisen version. Yritin myös etsiä vegaanista & gluteeniton leivosta myös kaupan henkilökunta auttoi, mutta en saanut kahta kärpästä yhdellä iskulla - leipää olisi ollut. Tällä kertaa gluteeniton vieraamme sai suklaamuffinsit ja Nupulle ostin pussillisen vegaanisia pakastepullia. Lopulta lapset söi pullat iltapalalla. 

Kuten niin monesti, synttäreillä jää kuvat ottamatta. Mutta kerkesinpäs ottamaan kuvat kuitenkin aivan mahtavista kakkukynttilöistä jotka eivät todellakaan sopineet ennalta itselleni määritteltyyn juhlabudjettiin, mutta en voinut niitä vastustaakaan.

Kultaiset isot 2 ja 5 ilmapallot on vielä tallessa, yksi vitonen pitäisi pyöriä myös jossain pakettissaan vielä. Kirppu kuulema puri ensimmäinen jo ennen synttäreitä puhalletun vitosen puhki, joten puoliskoni osti niitä varalta kaksi lisää.

Ässä oli erittäin onnellinen saamistaan lahjoista, minä taas en yhtään tiedä mitä keneltäkin tuli ja luotan, että Dumbo pehmo oli lahja Kirpulle, kun ei kukaan vieraistakaan ole sen perään kysellyt. 

Heti kun Ässän synttärilahjaksi saadut vaatteet kuivuvat pesun jäljiltä otan molemmista vielä synttärikuvatkin. Jotenkin unohdin ihan täysin ottaa Kirpun 2v kuvat maaliskuussa. Onneksi taaperot eivät kasva yhtä paljon kuukaudessa kuin vauvat.

Seuraavat meidän perheen synttärit juhlitaan kesällä.

2023 lopun ja 2024 alun loppunut kosmetiikka

Mun kaapissani alkaa olla taas kasa tyhjiä kosmetiikka purkkeja, joten aika napata niistä kuvat ja heittää kierrätykseen. Tällä kertaa nappasin myös vessankaapin siivouksen yhteydessä kaksi tuotetta, jotka on oikeasti melko käyttämättömiä, mutta tiedän etten niitä enää tule käyttämään. 

Mulla on tapana käyttää kaikki tuotteet oikeasti viimeiseen pisaraan saakka, joten tämä on nyt todellakin poikkeus, että hävitän peräti kaksi tuotetta. Niillä on yksi yhteinen nimittäjä, miksi en ole voinut niitä käyttää.

Hävitettävät tuotteet ovat  Mary Kay TimeWise age minimize day cream with SPF30 & Mary Kay Botanical Effects Moisturizing Lotion with SPF 30

Tilasin Mary Kay Starter kitin elokuussa 2019 ja sain TimeWise 3D tuotteet käyttööni elo-syyskuun vaihteessa. TimeWise Miracle 3D sarjassa oli saatavilla päivävoide sekä suojakertoimella että ilman. Minulla oli pitkään käytössä voide ilman aurinkosuojaa, tuolloin todella kuiva ihoni ei kestänyt aurinkosuojaa ollenkaan. Muistelen että kesällä 2020 olisin pystynyt käyttämään myös SPF voidetta. 3D setti oli minulla käytössä kolme vuotta.   

Syksyllä 2022 minulta loppuivat kosteuttavat tuotteet ihonhoitorutiinista ja iho alkoi mennä tosi kurjaan kuntoon. En pystynyt enää käyttämään tätä voidetta. Pitkään se on silti minulla kaapissa odottanut ja toiveena on ollut käyttää se loppuun. Nyt siivotessa katsoin purkkejani tarkemmin ja tämän parasta ennen päiväys on ollut jo 5/2023, joten ehkä nyt on hyvästien aika.

Botanical Effectsin voiteella on täsmälleen sama perustelu, huonosti hoidettu iho ei tykännyt aurinkosuojallisesta voiteesta. Se on myös koostumukseltaan 3D voidetta vähän ohuempaa. Minun iholleni siis liian ohut. Tämän päiväysmerkintä on 9/2023 ja nyt kämmenselälle kokeillessani huomaan ettei voiteen rakennekaan ole enää kunnossa. Harmittaa silti, että siitä tuli roska.

Ja nyt nämä oikeasti loppuneet:

Oil-free eye makeup remover - loppui muuten vasta viime viikolla. Ei ole tullut liikaa silmämeikkiä käytettyä. Yhteen väliin puhdistin tällä koko kasvot, kun mitään muuta, edes suihkussa käymistä, ei iho tuntunut kestävän. 

Clinical Solutions Calm+Restore facial milk. Tästä kerroinkin edellisessä loppuneiden postauksessa. Tämä auttoi suihkun jälkeen.

Clearproof Oil-free moisturizer for acne-prone skin. Tämä oli todellakin yllätys! Clearproof on akneiholle tarkoitettu sarja enkä ole sitä aikaisemmin kokeillut. Kaikki muut voiteet oli kuitenkin loppu, niin päätin tämänkin kokeilla ja yllätyin miten hyvin tämä riitti mun iholle! Ei ollut mulle täydellinen, mutta kuitenkin kosteutti, eikä kirvellyt, niinkuin joskus liian ohut voide kuivalla iholla kirvelee.

TimeWise Microdermabrasion Refine -kuorinta-aine. Tämäkin oli sellainen jossa meinasi päiväys tulla vastaan, eikä puhettakaan, että olisin voinuit kasvojani viimetalvena kuoria. Mutta sain sen tuhlattua loppuun saunassa vartalon ja jalkojen kuorinta. Oikeastihan tämä on siis kasvoille tarkoitettu mikrohionta kuorinta ja tämän kaverina on ihohuokosia supistava Pore minimizer seerumi. Tein tästä setistä 2021 keväällä videon instagramiin pitääkin etsiä se. 

TimeWise Moisture Renewing Gel Mask. Kosteuttava geelinaamio, tätä on tullut käytettyä paljon ja on käytössä tälläkin hetkellä, otin  käyttöön masking mini setistä pienemmän pakkauksen kun tämä loppui. 

TimeWise Age Minimize 3D 4-in1 cleanser. Tästä purkista irtosi korkkireuna kokonaan! Tämä on säilytetty koko ajan kylppärissä, ilmeisest ikylmä-kuuma vaihtelu oli liikaa. Yks kerta se vaan hajosi käteen. Myös tätä mulla on edelleen käytössä, edelleen kylpyhuoneessa ja käytän sitä tällä hetkellä suihkusaippuanakin.

Mary kay Peach Gardena Hand Cream. Tämä oli Limited Edition lahjapakkaus, jossa oli kolme pientä erituoksuista käsivoidetta, tämä oli ehdottomasti mun lempparituoksu näistä. Ja kyllä, kuvan jälkeen leikkasin tämänkin tuubin vielä halki ja rasvasin käteni viimeisen kerran tällä voiteella.

Ben & Anna Natural Deodorant Coco Mania. Oon yrittänyt käyttää luonnollisia deodorantteja ja tämä oli nyt ensimmäinen Ben & Anna dödö. Tykkäsin tuoksusta, mutta ihan niin paljon en tykännyt yleisesti, että olisin ostanut toisen samanlaisen. En tosin muista johtuiko se tämän tuotteen toimimattomuudesta vai koostumuksesta. Mie yritin levittää tätä tuosta purkista suoraan kainaloon ja se sillä tavalla mureni ihoa vasten. En tiedä olisiko sitä pitänyt ottaa sormiin ja lämmittää käsissä ennen levittämistä, jos siitä olisi tullut voidemaisempaa lämmettyään tai jotain. Jos joku tietää miten näitä kuuluu käyttää niin kertokaa, voisin ehkä testata uudestaan. 

Thieves Vapour Rub - no tämä nyt ei ole ihonhoitotuote, mutta kosmetiikkaa kai kuitenkin. Tämä on Young Livingin luonnonmukainen vastine monille tutulle Vicks Vaporub voiteelle. Flunssan iskiessä tätä siis tyynylle tai yöpaidan kaulukseen. Itselleni tosin olen laittanut iltaisin suoraan poskille ja otsalle. Mutta sen verran varoitan, että tuotteen joutuminen silmään on äärettömän ikävän tuntuista ja seuraavana aamuna herätessä saattaa olla silmä rähminyt umpeen.

Jaaaa ja pitipä nyt tarkistaa, kun olen tilannut tuon Vapour Rubin muistaakseni tarjouksesta 2 yhden hinnalla, niin niissähän sekä tässä loppuneessa että tuossa avaamattomassa molemmissa exp 11/2022. Eikä kyllä mitään muistikuvaa, että olen ostanut nämä oikeasti jo 2022. 

Jossain pitäisi pyöriä vielä Young Living Seedlings Babycream purkin puolikas. Sen käytin myös kasvovoiteena. Olisin kaivannut vielä kosteuttavampaa voidetta. Alunperin minulle suositeltiin Seedlings sarjan Diaper Cream voidetta, mutta sitä ei ollut silloin saatavilla, eikä ole tullut tilattua sitä nyt myöhemminkään.

Aikasemmat loppuneet kosmetiikkapostaukset löytyy tästä:

2022 loppuun käytetyt ihonhoitotuotteet

Kevätkaudella loppuneet ihonhoitotuotteet (2023)

Ruutuähky ja hiljainen tauko

Apua, huomasin saaneeni tahattoman kahden viikon julkaisutauon! Toisaalta, kun luonnoksista löytyi jo valmiiksi postaus otsikolla Ruutuaikaähky, niin tauko tuli ihan tarpeeseen.

Ruutuähky alkoi maaliskuun puolivälin aikaan. Tein yhden viikon aikana tosi paljon Unelmalaatikon eteen töitä ruudulta käsin sekä puhelimella että tietokoneella. Lisäksi osallistuin Yrittäjyyskoulutukseen - zoomin välityksellä, tietokoneella ja tein tehtävät myös tietenkin ruudun ääreltä. Ja sitten en enää illalla tai aamulla halunnut tehdä ruudulla mitään. - En edes niitä asioita joita olin odottanut ja suunnitellut. 

Seuraavaksi olinkin viikon isillä töissä ja vaikka työ itsessään oli fyysistä, luulen että pääsin ainakin puolella kilolla lähemmäs normaalipainoisen ihmisen BMI:tä. Isi pitää aina huolen ruoka-ajoista, toisin kuin minä. Viikko isin kanssa töissä tiputti valtavan taloudellisen kiven hartioilta. Ansiosidonnaiseltapäivärahalta starttirahalla yrittäjyyteeen siirtyminen ei nimittäin ole kovin kivutonta. Ainakaan jos markkinointi takkuaa näin paljon.

Työpäiviin sisältyi myös tunnin ajomatka suuntaansa, mikä meni kyllä nopeasti siskon kanssa jutellessa, mutta pitkän ajon jälkeen nukuttaa aina paljon. Joten raksaviikon jälkeen, tuntuu että meni viikko nukkuessa ja markkinointia tehdessä.  

Eilen alkoi ensimmäinen jumppajakso pienen porukan kanssa, joten joku markkinointi on löytänyt kohteen! Ryhmä on  yhtä vaille pienempi, mitä sen piti olla. Mutta en halunnut perua pilottiryhmää. Saan kuitenkin tilavuokran katettua, joten ei ole syytä olla jumppaamatta.

Hiljaisen tauon aikana tapahtui siis aika paljon ja ei sitten yhtään mitään. Pohjimmiltaan ruutuähky on kuitenkin seurausta ajanhallinnasta tai sen puutteesta ja asioiden tärkeysjärjestyksen toteutumattomuudesta. Pitää miettiä uudestaan miksi helmikuussa laitoin herätyskellon soimaan 6.15. Niin se on soinut arkena siitä asti, vaikka olenkin noussut useammin vasta 6.45 kellolla. Paitsi nyt, kun otin tuon 6.45 kellon kokonaan pois käytöstä.

Aamurutiini kaipaa vielä hiontaa, mutta niin kaipaa myös työajan suunnittelu. Palataan pian uuden lukujärjestyksen kanssa, sellaisen minä itselleni tarvitsen ja kun saan luotua itselleni toimivan lukkarin ja rutiinit, koen olevani oikeasti hyvä sen ylläpitämisessä.

Millaisia rutiineja sinulla on itsellesi? 

Miten haluat aloittaa aamusi?

Nyt on kulunut kuukausi siitä, kun päätin laittaa herätyskellon soimaan klo 6.15. Ensimmäsen aamupostauksen kirjoitin 19.2. ja tänään on 20.3.. Hiihtoloman sairasteluita lukuunottamatta herätyskelloni on oikeasti soinut 6.15.. Se taas on sitten toinen tarina, että olenko joka aamu herännyt 6.15 ja alkanut kirjoittaa heti silloin. 

Kuten huomaatte, en ole kirjoittanut joka arkipäivä viimeisen kuukauden aikana. Toisina aamuina olen painanut torkkua, toisina sammuttanut koko herätyskellon. Yksi juttu tässä kuitenkin on muuttunut. En tiedä johtuuko se kevään tulosta, vai siitä että olen itse alkanut kuitenkin heräämään aikaisemmin, myös meidän päiväkotilaiset ovat alkaneet heräämään ennen seitsemää.

Näin siis leppoisat päiväkotiaamut ovat tulleet toivottavasti jäädäkseen, vaikka en heräisikään 6.15. 

Toisaalta olen taas alkanut pohtia sitä, miten oikeasti haluan aloittaa aamuni. Ehkä sittenkin aamusivut olisi järkevämpää kirjoittaa käsin. En ehkä haluakaan aloittaa aamuani ruudulta. Aamurutiinit vaativat siis vielä hiomista ja kokeilua. Minua on alkanut ärsyttää jopa se, että ensimmäinen asia mitä aamulla teen, on sään tarkistus puhelimesta. Ja vaikka parina aamuna oli hauskaa, että lapset kömpivät viereeni sohvalle katsomaan ohjelmaa, kun minä kirjoitin, en ehkä kuitenkaan halua, että aamutelevisiosta tulee rutiini. 

Ehkä täydellinen aamu voisi alkaa lukemalla kirjaa ja aamupesulla, siitä lasten kanssa pukemaan ja päiväkodille ja päiväkodilta kotiin kävellessä voisin kävellä ehkä vähän pidempää reittiä. Sitten kotiin tullessa voisin avata läppärin ja kirjoittaa sen puolituntia ennen työpäivän alkua. 

Maanantaina vein lapset autolla päiväkotiin, oli vähän surkeiden sattumusten aamu. Huomasin kotiin tullessa peiliin katsoessa näyttäväni vielä ihan uniselta. Vein meidän auton huoltoon ja kävelin sieltä vajaat 4km takaisin kotiin. Maanantaina sattui vielä aivan mahtava sää ja aurinko paistoi jo silloin päiväkodille lähtiessämme. Olen selvästi laiminlyönyt myös liikkumisen tarvetta ja sen haluan myös muuttaa aamurutiineihin.

Olen hyvä tekemään lukujärjestyksiä itselleni, joten katsotaan millaiseksi nämä aamut tästä muodostuu lopulta. Ja kuinka monta kertaa vielä muutan ja hienosäädän ruutineitani.

Miten sinä haluat aloittaa aamusi? :) 

Kevään kutsu

Herätyskello soi 6.15. Mutta taapero nukkuu käteni päällä. Minulla olisi läppäri jopa valmiiksi sängyn alla, ettei olisi pakko herättää taaperoa siirtyessäni olohuoneeseen vaan voisin kirjoittaa tässä, hänen vieressään. Tai sitten voisin kirjoittaa puhelimella, joskin läppärin näytön himmennys on paljon mukavampi kuin puhelimen.

Mutta taapero varmaan heräisi sitten siihen, kun joudun vetämään käsivarteni hänen selkänsä alta kääntyessäni nostamaan läppäriä lattialta. Noh ehkä minä sitten vain olen hereillä hetken enkä kirjoita mitään, vielä. Ässä tulee alakertaan, esitän nukkuvaa ja pyörin omissa ajatuksissani. Sälekaihtimien välistä näkyy pelkkää harmautta, kuinka ankeaa. 

Nyt on aika hyvä olla, melko virkeäkin, ehkä kirjoitan pari lausetta puhelimella. Tai sitten en, koska saatuani ajatuksen loppuun, ennen kuin ehdin etsiä puhelinta peittojen seasta, herätyskello alkaa soida. Siispä aika valmistautua aamun ulkoiluun. Ässä ehti syödä aamupalan Nupun kanssa, sillä aikaa kun hain hänelle vaatteet ja puin Kirpun valmiiksi.

Vaikka oltiinkin tänään tosi hitaita, pyöräily tuo aamuun ihan hurjasti lisää vauhtia ja oltiin hyvissä ajoin päiväkodilla. Takaisin kotiin kävelen Kirpun pehmopupun kanssa. Hän kyllä oletti, että jättäisin sen naulakkoon tai johonkin. Olen ihan varma, että hän katsoi perääni ja mietti, että vienkö sen pupun oikeasti pois. Mutta se on niin iso lelu, ettei se oikein sovi päiväkotiin unileluksi.

Keräsin kaikki alakerran pehmolelut ja sohvan tyynynpäälliset pyykkiin. Voitteko kuvitella, että meidän sohvatyynyissä on kuivunutta hammastahnaa! En voi käsittää miten se on mahdollista, kun hampaiden pesu paikka on eteisessä! Vessa on niin pieni, ettei sinne mahdu neljä lasta pesemään hampaita yhtäaikaa. Kylppärissäkin voisi pestä, mutta siellä taas on niin kylmä, ettei siellä halua pakkasella olla kukaan. Ei edes suihkussa. Ja kylpyhuoneen lattialämmitys kasvattaa sähkölaskua talvella iljettävän paljon. Onneksi kohta saa napsauttaa yläkerran patterit pois päältä! 

Koululaiset ovat lähteneet ja aurinko alkoi paistaa! Bottikin on pyörinyt ainakin osittain imuroiden, kotona on siis yllättävän kiva olla! Ja samalla siivosin yhdestä korista kaiken ylimääräisen pois ja värikynät oikeille paikoilleen. Koriin jätin vain imurin suulakkeet ja mikrokuituliinat.

Minusta ei ole tekemään suurta kevätsiivousta. Se olisi sellainen projekti jonka jälkeen meillä olisi seuraavat puolivuotta kauhea kaaos kotona, kun tyhjentäisin kaikki kaapit. Ehkä kuitenkin kori ja laatikko kerrallaan, saan tavaroita järjestykseen ja karsittua niin, että kotona olisi koko ajan kiva olla. Vaikka tiedänhän minä, että mitä pidempään illat ovat valoisia ja jalkapallokausi alkaa todella, niin eihän me kohta käydä kotona kuin syömässä ja nukkumassa ja muuten ollaan ulkona. 

Sekin kuulostaa oikein ihanalta!

Ammattilainen vai harrastebloggaaja?

Tein juuri itselleni mediakortin. Se on tiedosto, jonka voin lähettää yrityksille ja he näkevät siitä lukuni joiden perusteella päättävät kannattaako kanssani tehdä yhteistyötä vai ei. Siitä tuli aika hieno, vaikka itse sanonkin! Kiitos vielä Colour outside the lines blogin Susannalle avusta. Kirjoitin mediakorttiini, että salainen haaveeni olisi päästä tekemään äänirooli johonkin lasten ohjelmaan tai elokuvaan. Jos sen sanoo ääneen, se ei ole niin salainen, mutta ehkä se voisi toteutua! 

Ollaan puhuttu lasten kanssa toiveista ja monesti he sanovat toisilleen, ettei niitä saa kertoa ääneen tai ne ei toteudu. Olen yrittänyt sanoa lapsille toisin. Jos haaveen tai toiveen sanoo ääneen, joku saattaa vanhingossa kuullu sen ja voit saada yllättävistä paikoista apua tai löytää jonkun toisen kautta keinoja toteuttaa tuo toive ihan itse!

Sängyn alla blogi täyttää kesäkuussa 10 vuotta. Tiesitkös sitä? Et varmaan, kun en ole moneen vuoteen juhlinut blogin synttäreitä. Sängyn alla blogi aloitti itsenäisenä ja ensin ajattelin, että toivottavasti kukaan tuttu ei edes lue tätä.

Jossain vaiheessa blogille piti tehdä oma facebooksivu, niin minäkin tein. Olin liittynyt instagramiin jo aikaisemmin ja hetken päästä blogeissa mainostettiin omaa instaa, niin minäkin vaihdoin ig tilini nimen yhteensopivaksi blogin kanssa. Silloin ei edes ollut vielä insta tarinoita eikä reelssejä ja video sai olla neliön muitoinen 15 sekuntia pitkä. Aktiivinen en ole silti ollut instagramissa ikinä.

Kirjoitin alkuun paljon. Aina kun Nuppuvauva nukkui, aina jos en saanut itse unta. Kirjoitin. Vaikka tavallaan toivoin ettei kukaan tuttu löytäisi blogiini, oli kuitenkin kiva kuulla, jos joku luki. Itse luin muiden blogeja ja kommentoin niitä ahkerasti. He vastasivat kommentteihini ja kävivät kommentoimassa minun postauksiini.

Muistatko vielä kommentoinnin kulta-aikaa? Saatoimme käydä kahta keskustelua yhtäaikaa, toista minun postauksen alla ja toista hänen postauksen alla ja sitten vaihdettiin keskutelu seuraavien postausten alle. Sain kavereita, joita en ollut koskaan nähnyt.

Seuraavaksi löysin uuden blogikodin. Hain kahteen paikkaan, pääsin molempiin. Valitsin Kaksplussan blogiverkoston vuoden vaihteessa 2016. Blogini oli puolitoistavuotias ja odotin toista lasta. 2016 onkin aktiivisin vuoteni. Kaksplussan verkostossa meillä oli mahdollisuus laskuttaa tiettyjen ehtojen täyttyessä. Minä en koskaan saavuttanut niitä ehtoja. Se söi motivaatiota. Saimme myös joitakin mainoskampanjoita Kaksplussan kautta, joista saimme myös rahallisen korvauksen. Minä pääsin mukaan yhteen ja tavallaan mokasin senkin.

Olin hankala äiti. Meidän lapset olivat silloin vähän päälle 1,5v ja 3,5v. Pääsin kamppanjaan, jossa mainostin lasten puuroja ja minua harmitti, että ne sisältävät maitoa, koska Nuppu ei saanut syödä niitä ollenkaan ja Jekullakin tuli pienempänä oireita maidosta. Kirjoitin että maito harmittaa ja sain postauksen bumerangina takaisin. Lisäsin siihen perustelut, miksi puurossa on maitoa.

Verkostossa tapahtui jonkin verran vaihtelua, toisten blogit vain hiljenivät, toiset lopettivat ja toiset muuttivat uusiin blogiyhteisöihin. Niin minäkin. Löysin Starboxin. Heidän ehtonsa rahallisen korvauksen saamiseen oli mielestäni paremmat. Pääsin portaaliin. Odotin kolmatta lasta. Päätin saada ensimmäisen laskutukseni, kolmessa kuukaudessa. Pääsin tavoitteeseeni luvuissa, mutta tuo portaali lopettiin kuukautta aikaisemmin. Voisi sanoa, että minulla on ollut vähän huono tuuri joissain asioissa.

Sängyn alla oli taas yksinäistä. Ei vaan blogi oli itsenäinen. Mutta kaipasin yhteisöä. Kaksplussan verkostossa meillä oli aktiivinen whatsapp ryhmä, järjestimme tapaamisia itse. Syysjuhlissa olin minäkin järjestäjän roolissa mukana. Silloin goodiebagit suorastaan eskaloituivat. Minä kyselin yhteistyökumppaneita, joita en uskonut meidän saavan ja kas kummaa, ei ollut montaa jotka olisivat kieltäytyneet. Kaksplus järjesti meille pari tapahtumaa Otavamedian tiloissa ja 2021 etänä, kun Koronan vuoksi ei voitu kokoontua. 

Niinpä puolisen vuotta itsenäisyyden jälkeen, hain uudestaan Kaksplussan verkostoon. Tällä kertaa tiesin, etten tulisi koskaan edes tavoittelemaan sitä rahallista korvausta. Ajattelin päätöksen suojelevan motivaatiotani. Minua kun ei raha motivoi, mutta sen tavoittelu ja tavoitteen saavuttamattomuus masentaa.

Poissaollessani, eli noin vuoden aikana joulukuusta 2018 - marraskuuhun 2019, monet ystävistäni olivat vaihtaneet blogit kokonaan instagramiin. Verkostossa oli enää vain muutama niistä blogeista, jotka olivat aloittaneet kanssani samaan aikaan tai olleet siellä ennen minua. No  ei mennyt kauaa siitä, kun tuli takaisin, kun Otavamedia ilmoitti lopettavansa Kaksplussan blogiverkoston kokonaan. Portaaliblogit jäivät, mutta sellaisia lukuja ei minun blogissani oltu silloin koskaan nähtykään. 

Olin taas tahtomattani itsenäinen bloggaaja, mutta blogi on silti ollut olemassa koko ajan. Postaustahti on heitellyt miten sattuu oman jaksamisen ja arjen mukana. En välttämättä olisi halunnut olla itsenäinen kuitenkaan. Kaipasin ja kaipaa yhteisöä, jossa kannustettaisiin, kommentoitaisiin ja ideoitaisiin postauksia yhdessä. Päätin hakea yhteen nykyään suureen blogiyhteisöön. En päässyt. Minun lukuni eivät riittääneet.

Sain vaustauksen, että minun pitäisi julkaista postauksia 7 kertaa viikossa, ja sitten voisin hakea puolenvuoden päästä uudelleen. Ja totesin, että kiitos mutta ei kiitos. En uskonut, että minun arjessani olisi mitenkään mahdollista julkaista 7 kertaa viikossa. Ei ainakaan tuolloin. En nyt jaksa etsiä ikivanhoja sähköposteja, mutta tästä saattaa olla aikaa sen kolmekin vuotta. Ehkä huomaatte, että minulla on blogikavereiden kaipuu, kun muistelen näinkin vanhoja asioita.

Ja nyt huomaan julkaisevani kahdeksannen postauksen, kun eletään maaliskuun 11. päivää. Olen ehkä ymmärtänyt poduttoo rimaa. Palauttaa blogin sinne mistä kaikki alkoi. Kirjoitan, koska haluan kirjoittaa. Ei minun google analytics luvut edelleenkään mitään kovin kummoisia ole. Enkä tiedä voisinko koskaan elää 100% blogista saatavilla tuloilla. Mutta ehkä Sängyn alla voisi olla kuitenkin vähän kaupallinenkin?

Olen herännyt ajatukseen, että Sängyn alla blogi voisi olla osa Unelmalaatikko kokonaisuutta, jossa rahaa kassaan tulee vauvahieronnasta, jumpan ohjaamisesta ja kirjoittamisesta. Ja kuka tietää jos tähän lisäksi tulisi vielä jokin muukin hyvinvointiin liittyvä palvelukokonaisuus. Tykkään vauvoista, tykkään liikunnan ohjaamisesta ja tykkään kirjoittamisesta ja valokuvaamisesta - kuvan käsittelystä en niinkään. 

Haluan, että mitä tahansa työkseni teenkin, olen äitien kaveri ja lempeän arjen puolustaja. Olkapää kun tarvitaan ja nauran hassuille vauva ja taaperoarjen jutuille yhdessä. Vaikka äitiys on joskus tosi vaikeaa ja omat voimat loppuu, haluan kuitenkin välitttää arjesta niitä iloisia puolia. Oikeasti Äitiys antaa enemmän kuin ottaa, vanhemmuudesta saa tykätä omista lapsista saa olla ylpeä ja onnellinen ja sen saa sanoa ääneen! Ja haluan kannustaa kaikkia näkemään niitä hetkiä joissa se taika on.

Ja jos olisin rohkea sanoisin myös että tykkään laulaa ja oikeasti jos saisin valita itselleni ääniroolin, se olisi jossakin lasten animaatiossa, jossa myös laulaisin. 

Mutta se oikea kysymys blogin kaupallistamisen takana on, voinko olla ammattibloggaaja jos en tykkää instagramista, enkä tuota sinne sisältöä? Kulutan kyllä senkin edestä muiden sisältöä. Vai pitääkö minun opetella tykkäämään somettamisesta, jotta voisin olla ammattibloggaaja?

Yrittäjähän minä nyt kuitenkin joka tapauksessa olen.