Lapset lomalla

Me ollaan nyt lomalla! Tai siis meidän lapset on lomalla. Ässä ja Kirppu olivat kesäkuussa päiväkodissa vielä maanantaista keskiviikkoon. Nyt heillä on viiden viikon kesäloma.

Ja tajusin etten ollut laskenut itse hinnoittelussani loma-aikoja. Toki eihän ensimmäisenä yrittäjävuotena lomailla, mutta ensivuotta ajatellen tarkistin hinnoitteluani ja ilokseni totesin, ettei minun tarvitse vielä nostaa tavallisen  Rentovauva hieronnan hintaa, ei vaikka syksyllä Alv muuttuu. Toki siis sillä oletuksella että varauskalenteri on täynnä. 

Lasten lomaillessa järjestelen kalenteriin vauvahieronta-aikoja uudelleen, koska puoliskollani ei ole kesälomaa. Eli minä olen päivällä kotona lasten kanssa ja hänen työpäivän jälkeen alkaa minun työaika. Heinäkuulle avasin varauskalenterin klo 16-20 kotikäynneille ja annoin palvelulle nimen Rentovauva illalla. Katsotaan jääkö se kalenteriin myös elokuun jälkeen. Riippuen toki kuinka monta vapaata iltaa minulla on. 

Kesän ajaksi meille tuli tuplatreeni ja triplatreenit, kun maanantaina oli kahdella lapsella treenit samaan aikaan ja keskiviikkoisin oli kaikilla kolmella harrastavalla lähestulkoon samaan aikaan. En tiedä oliko parempi, että kaikkien treenit on samoina päivinä vai se, että joka päivä oli jonkun treenit.

Ässän futiksesta alkoi loma, Nuppu taas ilmoitti ettei haluakaan käydä kesällä treeneissä, joten ilmoitin hänet myös lomalle. Nyt kesällä ollaan sitten aktiivisesti läsnä Jekun futiksessa. Musta tuntuu, kuin kesää olisi ollut jo koko futiskauden verran. Vaikka aika monta pelipäivää oli jo ennen kesälomaa.

Mulle on tärkeää, että ollaan koko perhe kentän laidalla kannustamassa, ihan sama kiinnostaako jalkapallo vai kioski. Kurjalla säällä lapset ovat saaneet mennä autoon katsomaan elokuvaa. Mutta vähintään yhden pelin haluan meidän kaikkien kannustavan. Ja vastavuoroisesti, kun Ässällä aikanaan alkaa pelit ja Nupulla kilpailut odotan koko perheen osallistumista. 

Heinäkuulta odotan enemmän rullaluistelua, ollaan käyty vasta kerran tälle kesälle. Ja lisää uintipäiviä! Ja onhan meillä heinäkuussa kaksi synttärisankariakin. Yhtä juhlaa koko kesä 😍

Mikä on parasta kesässä? 

Hei kesä, tykkään susta!

Hei valkoinen sivu. Kesä on ollut meille hyvä. Koululaiset ovat olleet lomalla ja heitä ei ihan liikaa ole kotona näkynyt, kun lähistöltä löytyy koulukavereita. Pienet ovat olleet päiväkodissa ja minä olen käyttänyt päiväkotipäivät Unelmalaatikon markkinoinnin kehittämiseen ja ylipäätään yritystoiminnan kannattavuuden kasvattamiseen. Joskin, kun mitään ei vielä näy ulospäin, tuntuu tämä kesäkuu kadonneen käsistä, ilman että olen saanut yhtään mitään aikaiseksi. 

Varsinkin kun vertailukohtana meidän pihaan ilmestyi toukokuun lopussa asuntovaunu ja sen remontti on edistynyt joka päivän vaikka hommaa tuli lisää. Minäkin katselin vaunumökkejä ja asuntovaunuja Unelmalaatikon erillistä toimitilaa miettien. Mutta pihallamme oleva vaunu on lankoni, joten ei siitä sen enempää. 

Minulla on itseni kanssa välillä erittäin hankalia tunteita, liittyen kodin siisteyden ylläpitoon, Unelmalaatikon kehittämiseen ja edistymiseen. Huonoa omaatuntoa ja kaipuuta Sängyn alle. Kaiken lisäksi suurien tunteideni keskellä hormonitoimminan palautuminen ja uudelleen käynnistyminen haastaa vielä lisää.

En ihan pysy perässä mistä kaikki tunteet kumpuaa. Jo keväällä, en edes muista kumman kevätlapsen neuvolan yhteydessä, kerroin terkkarille että hormonit ja mielialat haastaa. En tiedä onko pahempi vai parempi, että ne on ihan omat hormonit. Ei voi syytää kuparikierukkaa.

Kesä on kuitenkin ollut meille hyvä. Tykkään susta kesä!

Meidän kesään on kuulunut jäätelöitä. Juhannus mummon ja papan mökillä. Puoliviikkoa Espoossa Temppelillä ja silloin käytiin kahdesti Leppävaaran uimhallissa. Monta iltapäivää uimarannalla. En edes aio laskea päiviä tai tunteja futiskentän laidalla. Futiskentän laidalta on löytynyt myös uusia ystäviä ja päiviä on tulossa monta lisää.

Leppävaaran uimahalli oli mahtava paikka ja pääkaupunkiseudun hinnat vastaavat Kouvolan uimahallien hinnastoa. Sillä erolla toki, että täällä lastenlippu on 4,5€ ja aikuisen 6,5, Espoossa vastaavasti 4€ ja 7€. Käytiin uimahallissa ensin mummun kanssa torstai-iltana. Päästiin uimahallin pukkareihin ja sieltä sujahdettiin suoraan terapiaosastolle, mistä löytyi kahluuallas, kylmäallas ja poreallas. Viereisessä osassa oli suuri lähes tasapohjainen terapia-allas, mikä oli meidän lasten lemppari allas lämpimine vesineen. 

Seuraavassa tilassa oli hyppyallas ja sielläkös vasta innostuttiin. Mutta maauimalan puolelle ei viitsitty mennä. Hyppyaltaalta oven ulos avatessa jo tuli hirmuinen viima vastaan. Sulkemiskuulutusten jälkeen saunaan mennessä oli pettymys suuri, kun hallissa olisi ollut myös ihan oikea lastenallas/opetusallas ja se jäi nyt kokematta. Perjantaina mentiin uimaan pikkusiskoni ja hänen poikien kanssa. Silloin oli uintikilpailut ja muut uimarit ohjattiin maauimalan pukkareihin. Tällä kertaa meidän piti kiertää ulkoaltaiden kautta uimahalliin ja jäätin hetkeksi uloskin kahluualtaaseen ja isoon altaaseen.

Uimahallin puolella oli kulkuesteet sinne opetusaltaan puolelle, sinne ei vieläkään päästy. Hyppyaltaaseen oli vedetty rataköydet, ilmeisesti se oli kilpailijoiden lämmittely käytössä, joten nyt jäi Jekun kanssa 5m hyppyhaaste toteuttamatta, mutta eiköhän sekin vielä onnistu! Yritin maanitella Jekkua näyttämään taitonsa ja ehdoksi tuli, että jos minä hyppään vitosesta niin hän näyttää omat taitonsa. Ja sitten jossain kohtaa sain haasteen hypätä vitosesta voltin. En muista mitä Jekku olisi tehnyt vastineeksi voltistani. En ole koskaan hypännyt volttia missään muualla kuin trampoliinilla.... 

Lievä näyttämisen halu kyllä heräsi, joten täytyy varmaan alkaa harjoitella volttia alteeseen....

Inspiroivaa aamua etsimässä klo 6.15

Pitkästä aikaa uskallan kertoa mitä kuuluu kello 6.15 aamuihin. Edelleen herätyskello soi noinkin aikaisin ja sen jälkeen soi aika monta kelloa, joista puoliskoni on ehkä pari kertaa pyytänyt minua sammuttamaan aika monta. Joku ehkä inhoaa torkuttamista. Mutta jos se on eri kello ja ne soi 30min tai 15min välein, enkä edes paina torkkua, vaan sammuttaminen riittää, niin eihän se ole torkuttamista. Väitän  itselleni.

Puoliskoni sai uuden työn ja vaihtoi vuorotyöstä päivätyöhön. Se ei tosin vielä näy meidän ruokapöydässä. Ehkä salaa oletin, että syötäisiin päivällinen tai iltapala kaikki kuusi yhdessä. Lumien sulaminen tarkoittaa kuitenkin myös frisbee-golf kauden alkua ja lasten harrastuksiakin on joka päivä, niin meinaa olla retuperällä koko ruoka-ajat. Oikeastaan nyt kun pysähdyin tätä miettimään, niin minunhan kannattaisi tehdä ruoka valmiiksi ennen kuin lähden hakemaan pieniä päiväkodista. Kotimatkat kun kestää välillä tunnin, niin tulee jo aikamoinen kiire syödä, kerätä treenikamat matkaan ja lähteä.  

Muita uuden arjen muutoksia on aikaistuneet treffi-illat ja käydään nykyään samaan aikaan nukkumaan, mikä on erittäin terveellinen ja ihana muutos. Vielä kun saataisiin jälkikasvu pysymään yöt omissa sängyissään. Nykyään myös molemmat herätään ajoissa - joskin hänen kellonsa herättää pääasiassa vasta seitsemältä. Joten onhan mulla ehtinyt siinä soida jo kaksi kelloa.

Sitä voisi ajatella ettei toisen unirytmin vaihtuminen liikuta minua mitenkään, mutta kyllä se vähän kuitenkin vaikutti. Nyt en enää nukahda kesken jakson treffi-iltoina, koska ne on aikaisemmin ja olen nyt enemmän yksin kotona. Ehkä jo vuoden päästä ollaan siinä tilanteessa, että minulla olisi oma työtila. Mutta vielä ei ole sen aika, joten ajanhallinta on täysin omissa käsissä - sitä mitä halusinkin, mutta myös välillä haastavaa sovittaa koko perheen kalenterit samaan palettiin.

Ensimmäiseksi tein itselleni kalenteriin merkinnät niistä ajoista, kun olen yksin kotona. Se vaikuttaa paljon Rentovauva hieronnan ajanvaraukseen - ei varmaan olisi kiva olla meillä olohuoneessa vastaanotolla, jos kesken kaiken tupaan tupsahtaa neljä ekaluokkalaista. Aikaikkunoiden merkkaamisesta ei kuitenkaan ollut mitään apua, kun seuraavaksi pyörittelin peukaloita, että mitä ihmettä minä teen tällä ajalla jonka olen yksin kotona. Tai jos en ihmetellyt mitä töitä olisin voinut tehdä, stressasin kaikkea sitä mikä jäi tekemättä, koska koko tuo aika meni pyykätessä, tiskatessa ja siivotessa.

Oli taas aika tehdä itselleni lukujärjestys ja kalenteroida kaikki mitä haluan tehdä. Käytin vanhaa 2019 itselleni tekemää lukujärjestystä pohjana ja laitoin herätyskellot muistuttamaan milloin mikäkin tehtävä alkaa. Tämä runko on toiminut ihan hyvin klo 7 jälkeen. Mutta edelleenkään en ole ihan varma mitä teen kun herätyskello soi 6.15.

Enkä tiedä mihin väliin pistäisin joka päiväisen kirjoitusrutiinin, mikä oli kuitenkin koko herätyksen ajatus. Tällä viikolla vaihdoin herätyksen nimeksi Hyvää huomenta Tuhkimo! ja emojeiksi saippuan ja kuplia ja pyykkikorin. Vaikka kuuntelinkin samaan aikaan podcastia, ei se aamun aloittaminen myöskään pyykkikasasta tuntunut niin kovin energiseltä. Varsinkin, kun sitten kaiken lisäksi tahrojen pesu venähti, enkä ehtinyt aamupesulla muuta kuin pestä hampaat. 

Tulevalle viikolle vaihdan 6.15 herätykseen aamupesun. ja ehkä kokeilen ottaa kirjoitusajaksi 6.30-7.00. Jos tämä ei toimi tulee aamun ensimmäisiin kelloihin venyttely ja aamupesu. Toisaalta myös lukeminen heti aamusta voisi olla hyvä vaihtoehto, mutta kun en kuitenkaan halua syödä noin aikaisin, niin minusta lukeminen ja syöminen on ollut ihan järkevä yhdistää. 

Tilanne siis elää edelleen jonkin verran ja parasta rytmiä etsin vielä. Runko on kuitenkin kasassa ja kirjoitus ruutinikin löytyy vielä varmasti! Sen verran myös olen tässä kevään aikana oppinut, että jos ihan oikeasti haluan kirjoittaa joka päivä, se on oltava täällä aamun ensimmäisissä jutuissa, koska on niitäkin päiviä, kun bloggeria ei vaan kerkeä avata.

Miten sun unelmien päivä alkaa? 

Unelmalaatikon kiertävä jumppajakso

 Mainos: Unelmalaatikko & Sinuksi

Unelmalaatikon kuuden viikon kiertävän jumppajakson  pilottijaksoa on jäljellä enää kaksi kertaa! Ja nyt kerron vähän ajatuksesta jakson taustalla ja siitä, miten ensimmäisen jakson tilaksi valikoitui Studio Yogananda Kouvolan sali. 

Yoganandalla on kaksi toimipistettä ja niiden tuntivalikoimaan pääset tutustumaan tästä (KLIK). Vuokraamastani Kouvolan studiosta löytyy kaikki tarvittava tunnin ajaksi lainattavaksi, jumppamatot ja hiekkasäkit ovat olleet meidän käytössä. Jumpan jälkeen ilahduttaa vastaanottotiskin valtavat karkkikulhot.

Studio Yogananda Kouvolan salin yrittäjä Riina tuli mulle tutuksi puoliskoni työpaikan kautta noin neljä vuotta sitten. Riina perusti oman yrityksensä Sinuksi muutamia vuosia sitten ja pääsin hänelle harjoitusasiakkaaksi äänimaljahoitoon. Mulla roikkuu täällä edelleen luonnos ja harmittaa etten päässyt kirjoittamaan sitä koskaan valmiiksi. 

Se oli mun ensimmäinen kerta äänimaljahoidossa ja muistan vieläkin, miten vatsalta selälle kääntyessä musta tuntui, että olisin ihan kallellaan. Mua harmitti suunnattomasti, että hoidosta lähtiessä ajoin suoraan päiväkodin pihaan, kauheella kiireellä tietenkin, enkä ehtinyt rauhassa kuulostella mikä fiilis kropassa ja mielessä oli hoidon jälkeen. Enkä sitten enää muistanut sitä oloa, kun pääsin läppärin ääreen.

Unelmalaatikkoa perustaessani mietin mahdollisia yhteistykumppaneita ja teemapäiviä, joita voitaisiin yhdessä järjestää äideille, jotta saisin itseni ja Unelmalaatikon näkyviin ja ihmisten tietoisuuteen. Heitin yhden idean ilmaan ja samalla Riina kertoi, että Studiolla olisi myös hoitohuone vuokralle. Ja minähän etsin jumppapaikkojakin. On muuten käynyt useammankin kerran mielessä, että myös vauvahierontaa varten joku muu työtila, kuin meidän olohuone olisi aika iso helpotus...

Vielä ei ole vauva-asiakkaita niin paljon, että uskaltaisin ottaa yritykselle säännöllisiä kuluja. Oma tai kaverin kanssa yhteinen liiketila olisi kuitenkin unelma. Ja helpottaisi tosi paljon, koska meidän kodista ei voi rajata edes yhtä huonetta yrityskäyttöön, leikkimökkikään ei sovellu ilman remonttia edes kesätoimistoksi. :D

Tammikuussa kävin ensin starttirahakeskustelussa ja sieltä suoraan ajoin Studiolle tutustumaan sekä hoitohuoneeseen että saliin.  Nämä kaikki kuvat on Studio Yogananda Kouvolan ihanan tunnelmallisista asiakastiloista, paitsi sieltä hoitohuoneesta.

Alunperin vielä laskelmia tehdessä ajattelin, että keskityn nyt alkukevään pelkästään vauvahierontaan ja ensimmäinen jumppajakso olisi alkanut vasta toukokuussa. Sitten taas totesin, että ihan turhaa tässä on toukokuuta odottaa, kun kerta ensimmäisen jakson mahdollinen tila oli jo tiedossa.

Kiertävän jumppajakson idea on nimenomaan se, että se kiertää eri puolilla kaupunkia, jotta kaikilla olisi mahdollisuus tulla, olipa sitten autollinen, autoton tai julkisella liikenteellä kulkijoita. Kouvola on kuitenkin niin isolla alalla moneen pikkupaikkaan keskittynyt alue, että jollain on aina pitkä matka.

Me ollaan asuttu kolmella eri alueella, 8:ssa eri osoitteessa ja ollaan oltu kävelymatkan päässä ja julkisenliikenteen varassa, joten mulla on ihan omaa kokemusta siitä, että palvelut on välillä väärässä suunnassa.

Unelmalaatikon jumppajaksolla vauvan ikäraja on 0-24kk, jottei ole pakko ajaa jumpan perässä 50km, koska seuraavalla jaksolla vauva olisi jo taapero.Viralliselta nimeltään Unelmalaatikon kiertävä kuuden viikon jumppajakso kulkee tällä hetkellä lyhyesti nimellä jumppajakso, mutta ideoita otetaan vastaan, mikä muu olisi kuvaava mutta lyhyt nimi jumppajaksolle?

Lisätiedot ja ilmoittautumisohjeet löytyy www.unelmalaatikko.fi -> liikunta

Kevään synttärit

Juhlittiin huhtikuun alussa meidän maaliskuisen ja huhtikuisen synttäreitä. Kirppu täytti kaksi maaliskuun puolivälin aikaan ja Ässä täyttää viisi parin viikon päästä. Meillä nyt on muutenkin jo perinteenä juhlia tuplasynttäreitä, ja niin kauan kuin lapset ovat tähän tyytyväisiä, tällä mennään. Pääsevät myös pitkänmatkan sukulaiset helpommalla. 

Ässä halusi kutsua muutamia päiäväkotikavereita ja onneksi yksi pääsi, vaikka kutsuttiin tosi viime tingassa. Kirpullekin kutsuttiin yksi kaveri. Sattumaa vai tarkoitusta, Kirpun päiväkotiryhmässä on lapsi jonka perhe tuli meille ensin tutuksi Jekun koulu- ja joukkuekaverin kautta ja kun tytötkin oikeasti ovat keskenään päiväkodissa kutsuttiin uusi ystäväperhe juhliin.

Näitä kavereita lukuunottamatta vieraslistalla oli vain sukulaisia. Kirpun ollessa puoliskoni puolelta serkuksista neljästoista riittää synttäreillä aina leikkikavereita, vaikka osa kavereista tai serkuistakaan ei pääsisi paikalle. Ilahdutti valtavasti, että minun Mummo ja Pappa pääsivät äidin kyydillä tänne, ensimmäistä kertaa tähän kotiin ja Ässän kummitäti toi tullessaan myös minun isotädin miehensä kanssa. Tai toisin päin, mutta musta on ihanaa, että Mummon sisko on meille kuin toinen mummo ja että pikkuserkkuni kanssa ollaan oltu tekemisissä enemmän ja vähemmän lapsuudesta saakka ja nyt vähän enemmän, kun hän on myös Ässän kummitäti. 

Yritettiin päästä mahdollisimman vähillä synttärijärjestelyillä ja tarkalla budjetilla. Niinpä kakkuresepti on tuttu viime vuodelta. Tämä oli jo kolmas kerta kun tehtiin Kinuskikissan Monsterikakku. Ja vasta jälkikäteen tajusin, kuinka helppo tästä olisi tehdä gluteeniton versio.

Vaniljamassan käyttö ei vieläkään ollut ihan helppoa. Arvatkaa missä vaiheessa kakkuja minulle kerrottin, että massaa kuuluu lämmittää ennen kaulintaa... 

Munatonta kääretorttua en ole vielä keksinyt, mutta periaatteessa jos senkin keksisi, voisi testata miten kasvivalmisteet toimisivat mousseen ja saisiko tästä myös Nupulle allergiaystävällisen version. Yritin myös etsiä vegaanista & gluteeniton leivosta myös kaupan henkilökunta auttoi, mutta en saanut kahta kärpästä yhdellä iskulla - leipää olisi ollut. Tällä kertaa gluteeniton vieraamme sai suklaamuffinsit ja Nupulle ostin pussillisen vegaanisia pakastepullia. Lopulta lapset söi pullat iltapalalla. 

Kuten niin monesti, synttäreillä jää kuvat ottamatta. Mutta kerkesinpäs ottamaan kuvat kuitenkin aivan mahtavista kakkukynttilöistä jotka eivät todellakaan sopineet ennalta itselleni määritteltyyn juhlabudjettiin, mutta en voinut niitä vastustaakaan.

Kultaiset isot 2 ja 5 ilmapallot on vielä tallessa, yksi vitonen pitäisi pyöriä myös jossain pakettissaan vielä. Kirppu kuulema puri ensimmäinen jo ennen synttäreitä puhalletun vitosen puhki, joten puoliskoni osti niitä varalta kaksi lisää.

Ässä oli erittäin onnellinen saamistaan lahjoista, minä taas en yhtään tiedä mitä keneltäkin tuli ja luotan, että Dumbo pehmo oli lahja Kirpulle, kun ei kukaan vieraistakaan ole sen perään kysellyt. 

Heti kun Ässän synttärilahjaksi saadut vaatteet kuivuvat pesun jäljiltä otan molemmista vielä synttärikuvatkin. Jotenkin unohdin ihan täysin ottaa Kirpun 2v kuvat maaliskuussa. Onneksi taaperot eivät kasva yhtä paljon kuukaudessa kuin vauvat.

Seuraavat meidän perheen synttärit juhlitaan kesällä.

2023 lopun ja 2024 alun loppunut kosmetiikka

Mun kaapissani alkaa olla taas kasa tyhjiä kosmetiikka purkkeja, joten aika napata niistä kuvat ja heittää kierrätykseen. Tällä kertaa nappasin myös vessankaapin siivouksen yhteydessä kaksi tuotetta, jotka on oikeasti melko käyttämättömiä, mutta tiedän etten niitä enää tule käyttämään. 

Mulla on tapana käyttää kaikki tuotteet oikeasti viimeiseen pisaraan saakka, joten tämä on nyt todellakin poikkeus, että hävitän peräti kaksi tuotetta. Niillä on yksi yhteinen nimittäjä, miksi en ole voinut niitä käyttää.

Hävitettävät tuotteet ovat  Mary Kay TimeWise age minimize day cream with SPF30 & Mary Kay Botanical Effects Moisturizing Lotion with SPF 30

Tilasin Mary Kay Starter kitin elokuussa 2019 ja sain TimeWise 3D tuotteet käyttööni elo-syyskuun vaihteessa. TimeWise Miracle 3D sarjassa oli saatavilla päivävoide sekä suojakertoimella että ilman. Minulla oli pitkään käytössä voide ilman aurinkosuojaa, tuolloin todella kuiva ihoni ei kestänyt aurinkosuojaa ollenkaan. Muistelen että kesällä 2020 olisin pystynyt käyttämään myös SPF voidetta. 3D setti oli minulla käytössä kolme vuotta.   

Syksyllä 2022 minulta loppuivat kosteuttavat tuotteet ihonhoitorutiinista ja iho alkoi mennä tosi kurjaan kuntoon. En pystynyt enää käyttämään tätä voidetta. Pitkään se on silti minulla kaapissa odottanut ja toiveena on ollut käyttää se loppuun. Nyt siivotessa katsoin purkkejani tarkemmin ja tämän parasta ennen päiväys on ollut jo 5/2023, joten ehkä nyt on hyvästien aika.

Botanical Effectsin voiteella on täsmälleen sama perustelu, huonosti hoidettu iho ei tykännyt aurinkosuojallisesta voiteesta. Se on myös koostumukseltaan 3D voidetta vähän ohuempaa. Minun iholleni siis liian ohut. Tämän päiväysmerkintä on 9/2023 ja nyt kämmenselälle kokeillessani huomaan ettei voiteen rakennekaan ole enää kunnossa. Harmittaa silti, että siitä tuli roska.

Ja nyt nämä oikeasti loppuneet:

Oil-free eye makeup remover - loppui muuten vasta viime viikolla. Ei ole tullut liikaa silmämeikkiä käytettyä. Yhteen väliin puhdistin tällä koko kasvot, kun mitään muuta, edes suihkussa käymistä, ei iho tuntunut kestävän. 

Clinical Solutions Calm+Restore facial milk. Tästä kerroinkin edellisessä loppuneiden postauksessa. Tämä auttoi suihkun jälkeen.

Clearproof Oil-free moisturizer for acne-prone skin. Tämä oli todellakin yllätys! Clearproof on akneiholle tarkoitettu sarja enkä ole sitä aikaisemmin kokeillut. Kaikki muut voiteet oli kuitenkin loppu, niin päätin tämänkin kokeilla ja yllätyin miten hyvin tämä riitti mun iholle! Ei ollut mulle täydellinen, mutta kuitenkin kosteutti, eikä kirvellyt, niinkuin joskus liian ohut voide kuivalla iholla kirvelee.

TimeWise Microdermabrasion Refine -kuorinta-aine. Tämäkin oli sellainen jossa meinasi päiväys tulla vastaan, eikä puhettakaan, että olisin voinuit kasvojani viimetalvena kuoria. Mutta sain sen tuhlattua loppuun saunassa vartalon ja jalkojen kuorinta. Oikeastihan tämä on siis kasvoille tarkoitettu mikrohionta kuorinta ja tämän kaverina on ihohuokosia supistava Pore minimizer seerumi. Tein tästä setistä 2021 keväällä videon instagramiin pitääkin etsiä se. 

TimeWise Moisture Renewing Gel Mask. Kosteuttava geelinaamio, tätä on tullut käytettyä paljon ja on käytössä tälläkin hetkellä, otin  käyttöön masking mini setistä pienemmän pakkauksen kun tämä loppui. 

TimeWise Age Minimize 3D 4-in1 cleanser. Tästä purkista irtosi korkkireuna kokonaan! Tämä on säilytetty koko ajan kylppärissä, ilmeisest ikylmä-kuuma vaihtelu oli liikaa. Yks kerta se vaan hajosi käteen. Myös tätä mulla on edelleen käytössä, edelleen kylpyhuoneessa ja käytän sitä tällä hetkellä suihkusaippuanakin.

Mary kay Peach Gardena Hand Cream. Tämä oli Limited Edition lahjapakkaus, jossa oli kolme pientä erituoksuista käsivoidetta, tämä oli ehdottomasti mun lempparituoksu näistä. Ja kyllä, kuvan jälkeen leikkasin tämänkin tuubin vielä halki ja rasvasin käteni viimeisen kerran tällä voiteella.

Ben & Anna Natural Deodorant Coco Mania. Oon yrittänyt käyttää luonnollisia deodorantteja ja tämä oli nyt ensimmäinen Ben & Anna dödö. Tykkäsin tuoksusta, mutta ihan niin paljon en tykännyt yleisesti, että olisin ostanut toisen samanlaisen. En tosin muista johtuiko se tämän tuotteen toimimattomuudesta vai koostumuksesta. Mie yritin levittää tätä tuosta purkista suoraan kainaloon ja se sillä tavalla mureni ihoa vasten. En tiedä olisiko sitä pitänyt ottaa sormiin ja lämmittää käsissä ennen levittämistä, jos siitä olisi tullut voidemaisempaa lämmettyään tai jotain. Jos joku tietää miten näitä kuuluu käyttää niin kertokaa, voisin ehkä testata uudestaan. 

Thieves Vapour Rub - no tämä nyt ei ole ihonhoitotuote, mutta kosmetiikkaa kai kuitenkin. Tämä on Young Livingin luonnonmukainen vastine monille tutulle Vicks Vaporub voiteelle. Flunssan iskiessä tätä siis tyynylle tai yöpaidan kaulukseen. Itselleni tosin olen laittanut iltaisin suoraan poskille ja otsalle. Mutta sen verran varoitan, että tuotteen joutuminen silmään on äärettömän ikävän tuntuista ja seuraavana aamuna herätessä saattaa olla silmä rähminyt umpeen.

Jaaaa ja pitipä nyt tarkistaa, kun olen tilannut tuon Vapour Rubin muistaakseni tarjouksesta 2 yhden hinnalla, niin niissähän sekä tässä loppuneessa että tuossa avaamattomassa molemmissa exp 11/2022. Eikä kyllä mitään muistikuvaa, että olen ostanut nämä oikeasti jo 2022. 

Jossain pitäisi pyöriä vielä Young Living Seedlings Babycream purkin puolikas. Sen käytin myös kasvovoiteena. Olisin kaivannut vielä kosteuttavampaa voidetta. Alunperin minulle suositeltiin Seedlings sarjan Diaper Cream voidetta, mutta sitä ei ollut silloin saatavilla, eikä ole tullut tilattua sitä nyt myöhemminkään.

Aikasemmat loppuneet kosmetiikkapostaukset löytyy tästä:

2022 loppuun käytetyt ihonhoitotuotteet

Kevätkaudella loppuneet ihonhoitotuotteet (2023)

Ruutuähky ja hiljainen tauko

Apua, huomasin saaneeni tahattoman kahden viikon julkaisutauon! Toisaalta, kun luonnoksista löytyi jo valmiiksi postaus otsikolla Ruutuaikaähky, niin tauko tuli ihan tarpeeseen.

Ruutuähky alkoi maaliskuun puolivälin aikaan. Tein yhden viikon aikana tosi paljon Unelmalaatikon eteen töitä ruudulta käsin sekä puhelimella että tietokoneella. Lisäksi osallistuin Yrittäjyyskoulutukseen - zoomin välityksellä, tietokoneella ja tein tehtävät myös tietenkin ruudun ääreltä. Ja sitten en enää illalla tai aamulla halunnut tehdä ruudulla mitään. - En edes niitä asioita joita olin odottanut ja suunnitellut. 

Seuraavaksi olinkin viikon isillä töissä ja vaikka työ itsessään oli fyysistä, luulen että pääsin ainakin puolella kilolla lähemmäs normaalipainoisen ihmisen BMI:tä. Isi pitää aina huolen ruoka-ajoista, toisin kuin minä. Viikko isin kanssa töissä tiputti valtavan taloudellisen kiven hartioilta. Ansiosidonnaiseltapäivärahalta starttirahalla yrittäjyyteeen siirtyminen ei nimittäin ole kovin kivutonta. Ainakaan jos markkinointi takkuaa näin paljon.

Työpäiviin sisältyi myös tunnin ajomatka suuntaansa, mikä meni kyllä nopeasti siskon kanssa jutellessa, mutta pitkän ajon jälkeen nukuttaa aina paljon. Joten raksaviikon jälkeen, tuntuu että meni viikko nukkuessa ja markkinointia tehdessä.  

Eilen alkoi ensimmäinen jumppajakso pienen porukan kanssa, joten joku markkinointi on löytänyt kohteen! Ryhmä on  yhtä vaille pienempi, mitä sen piti olla. Mutta en halunnut perua pilottiryhmää. Saan kuitenkin tilavuokran katettua, joten ei ole syytä olla jumppaamatta.

Hiljaisen tauon aikana tapahtui siis aika paljon ja ei sitten yhtään mitään. Pohjimmiltaan ruutuähky on kuitenkin seurausta ajanhallinnasta tai sen puutteesta ja asioiden tärkeysjärjestyksen toteutumattomuudesta. Pitää miettiä uudestaan miksi helmikuussa laitoin herätyskellon soimaan 6.15. Niin se on soinut arkena siitä asti, vaikka olenkin noussut useammin vasta 6.45 kellolla. Paitsi nyt, kun otin tuon 6.45 kellon kokonaan pois käytöstä.

Aamurutiini kaipaa vielä hiontaa, mutta niin kaipaa myös työajan suunnittelu. Palataan pian uuden lukujärjestyksen kanssa, sellaisen minä itselleni tarvitsen ja kun saan luotua itselleni toimivan lukkarin ja rutiinit, koen olevani oikeasti hyvä sen ylläpitämisessä.

Millaisia rutiineja sinulla on itsellesi? 

Miten haluat aloittaa aamusi?

Nyt on kulunut kuukausi siitä, kun päätin laittaa herätyskellon soimaan klo 6.15. Ensimmäsen aamupostauksen kirjoitin 19.2. ja tänään on 20.3.. Hiihtoloman sairasteluita lukuunottamatta herätyskelloni on oikeasti soinut 6.15.. Se taas on sitten toinen tarina, että olenko joka aamu herännyt 6.15 ja alkanut kirjoittaa heti silloin. 

Kuten huomaatte, en ole kirjoittanut joka arkipäivä viimeisen kuukauden aikana. Toisina aamuina olen painanut torkkua, toisina sammuttanut koko herätyskellon. Yksi juttu tässä kuitenkin on muuttunut. En tiedä johtuuko se kevään tulosta, vai siitä että olen itse alkanut kuitenkin heräämään aikaisemmin, myös meidän päiväkotilaiset ovat alkaneet heräämään ennen seitsemää.

Näin siis leppoisat päiväkotiaamut ovat tulleet toivottavasti jäädäkseen, vaikka en heräisikään 6.15. 

Toisaalta olen taas alkanut pohtia sitä, miten oikeasti haluan aloittaa aamuni. Ehkä sittenkin aamusivut olisi järkevämpää kirjoittaa käsin. En ehkä haluakaan aloittaa aamuani ruudulta. Aamurutiinit vaativat siis vielä hiomista ja kokeilua. Minua on alkanut ärsyttää jopa se, että ensimmäinen asia mitä aamulla teen, on sään tarkistus puhelimesta. Ja vaikka parina aamuna oli hauskaa, että lapset kömpivät viereeni sohvalle katsomaan ohjelmaa, kun minä kirjoitin, en ehkä kuitenkaan halua, että aamutelevisiosta tulee rutiini. 

Ehkä täydellinen aamu voisi alkaa lukemalla kirjaa ja aamupesulla, siitä lasten kanssa pukemaan ja päiväkodille ja päiväkodilta kotiin kävellessä voisin kävellä ehkä vähän pidempää reittiä. Sitten kotiin tullessa voisin avata läppärin ja kirjoittaa sen puolituntia ennen työpäivän alkua. 

Maanantaina vein lapset autolla päiväkotiin, oli vähän surkeiden sattumusten aamu. Huomasin kotiin tullessa peiliin katsoessa näyttäväni vielä ihan uniselta. Vein meidän auton huoltoon ja kävelin sieltä vajaat 4km takaisin kotiin. Maanantaina sattui vielä aivan mahtava sää ja aurinko paistoi jo silloin päiväkodille lähtiessämme. Olen selvästi laiminlyönyt myös liikkumisen tarvetta ja sen haluan myös muuttaa aamurutiineihin.

Olen hyvä tekemään lukujärjestyksiä itselleni, joten katsotaan millaiseksi nämä aamut tästä muodostuu lopulta. Ja kuinka monta kertaa vielä muutan ja hienosäädän ruutineitani.

Miten sinä haluat aloittaa aamusi? :) 

Kevään kutsu

Herätyskello soi 6.15. Mutta taapero nukkuu käteni päällä. Minulla olisi läppäri jopa valmiiksi sängyn alla, ettei olisi pakko herättää taaperoa siirtyessäni olohuoneeseen vaan voisin kirjoittaa tässä, hänen vieressään. Tai sitten voisin kirjoittaa puhelimella, joskin läppärin näytön himmennys on paljon mukavampi kuin puhelimen.

Mutta taapero varmaan heräisi sitten siihen, kun joudun vetämään käsivarteni hänen selkänsä alta kääntyessäni nostamaan läppäriä lattialta. Noh ehkä minä sitten vain olen hereillä hetken enkä kirjoita mitään, vielä. Ässä tulee alakertaan, esitän nukkuvaa ja pyörin omissa ajatuksissani. Sälekaihtimien välistä näkyy pelkkää harmautta, kuinka ankeaa. 

Nyt on aika hyvä olla, melko virkeäkin, ehkä kirjoitan pari lausetta puhelimella. Tai sitten en, koska saatuani ajatuksen loppuun, ennen kuin ehdin etsiä puhelinta peittojen seasta, herätyskello alkaa soida. Siispä aika valmistautua aamun ulkoiluun. Ässä ehti syödä aamupalan Nupun kanssa, sillä aikaa kun hain hänelle vaatteet ja puin Kirpun valmiiksi.

Vaikka oltiinkin tänään tosi hitaita, pyöräily tuo aamuun ihan hurjasti lisää vauhtia ja oltiin hyvissä ajoin päiväkodilla. Takaisin kotiin kävelen Kirpun pehmopupun kanssa. Hän kyllä oletti, että jättäisin sen naulakkoon tai johonkin. Olen ihan varma, että hän katsoi perääni ja mietti, että vienkö sen pupun oikeasti pois. Mutta se on niin iso lelu, ettei se oikein sovi päiväkotiin unileluksi.

Keräsin kaikki alakerran pehmolelut ja sohvan tyynynpäälliset pyykkiin. Voitteko kuvitella, että meidän sohvatyynyissä on kuivunutta hammastahnaa! En voi käsittää miten se on mahdollista, kun hampaiden pesu paikka on eteisessä! Vessa on niin pieni, ettei sinne mahdu neljä lasta pesemään hampaita yhtäaikaa. Kylppärissäkin voisi pestä, mutta siellä taas on niin kylmä, ettei siellä halua pakkasella olla kukaan. Ei edes suihkussa. Ja kylpyhuoneen lattialämmitys kasvattaa sähkölaskua talvella iljettävän paljon. Onneksi kohta saa napsauttaa yläkerran patterit pois päältä! 

Koululaiset ovat lähteneet ja aurinko alkoi paistaa! Bottikin on pyörinyt ainakin osittain imuroiden, kotona on siis yllättävän kiva olla! Ja samalla siivosin yhdestä korista kaiken ylimääräisen pois ja värikynät oikeille paikoilleen. Koriin jätin vain imurin suulakkeet ja mikrokuituliinat.

Minusta ei ole tekemään suurta kevätsiivousta. Se olisi sellainen projekti jonka jälkeen meillä olisi seuraavat puolivuotta kauhea kaaos kotona, kun tyhjentäisin kaikki kaapit. Ehkä kuitenkin kori ja laatikko kerrallaan, saan tavaroita järjestykseen ja karsittua niin, että kotona olisi koko ajan kiva olla. Vaikka tiedänhän minä, että mitä pidempään illat ovat valoisia ja jalkapallokausi alkaa todella, niin eihän me kohta käydä kotona kuin syömässä ja nukkumassa ja muuten ollaan ulkona. 

Sekin kuulostaa oikein ihanalta!

Ammattilainen vai harrastebloggaaja?

Tein juuri itselleni mediakortin. Se on tiedosto, jonka voin lähettää yrityksille ja he näkevät siitä lukuni joiden perusteella päättävät kannattaako kanssani tehdä yhteistyötä vai ei. Siitä tuli aika hieno, vaikka itse sanonkin! Kiitos vielä Colour outside the lines blogin Susannalle avusta. Kirjoitin mediakorttiini, että salainen haaveeni olisi päästä tekemään äänirooli johonkin lasten ohjelmaan tai elokuvaan. Jos sen sanoo ääneen, se ei ole niin salainen, mutta ehkä se voisi toteutua! 

Ollaan puhuttu lasten kanssa toiveista ja monesti he sanovat toisilleen, ettei niitä saa kertoa ääneen tai ne ei toteudu. Olen yrittänyt sanoa lapsille toisin. Jos haaveen tai toiveen sanoo ääneen, joku saattaa vanhingossa kuullu sen ja voit saada yllättävistä paikoista apua tai löytää jonkun toisen kautta keinoja toteuttaa tuo toive ihan itse!

Sängyn alla blogi täyttää kesäkuussa 10 vuotta. Tiesitkös sitä? Et varmaan, kun en ole moneen vuoteen juhlinut blogin synttäreitä. Sängyn alla blogi aloitti itsenäisenä ja ensin ajattelin, että toivottavasti kukaan tuttu ei edes lue tätä.

Jossain vaiheessa blogille piti tehdä oma facebooksivu, niin minäkin tein. Olin liittynyt instagramiin jo aikaisemmin ja hetken päästä blogeissa mainostettiin omaa instaa, niin minäkin vaihdoin ig tilini nimen yhteensopivaksi blogin kanssa. Silloin ei edes ollut vielä insta tarinoita eikä reelssejä ja video sai olla neliön muitoinen 15 sekuntia pitkä. Aktiivinen en ole silti ollut instagramissa ikinä.

Kirjoitin alkuun paljon. Aina kun Nuppuvauva nukkui, aina jos en saanut itse unta. Kirjoitin. Vaikka tavallaan toivoin ettei kukaan tuttu löytäisi blogiini, oli kuitenkin kiva kuulla, jos joku luki. Itse luin muiden blogeja ja kommentoin niitä ahkerasti. He vastasivat kommentteihini ja kävivät kommentoimassa minun postauksiini.

Muistatko vielä kommentoinnin kulta-aikaa? Saatoimme käydä kahta keskustelua yhtäaikaa, toista minun postauksen alla ja toista hänen postauksen alla ja sitten vaihdettiin keskutelu seuraavien postausten alle. Sain kavereita, joita en ollut koskaan nähnyt.

Seuraavaksi löysin uuden blogikodin. Hain kahteen paikkaan, pääsin molempiin. Valitsin Kaksplussan blogiverkoston vuoden vaihteessa 2016. Blogini oli puolitoistavuotias ja odotin toista lasta. 2016 onkin aktiivisin vuoteni. Kaksplussan verkostossa meillä oli mahdollisuus laskuttaa tiettyjen ehtojen täyttyessä. Minä en koskaan saavuttanut niitä ehtoja. Se söi motivaatiota. Saimme myös joitakin mainoskampanjoita Kaksplussan kautta, joista saimme myös rahallisen korvauksen. Minä pääsin mukaan yhteen ja tavallaan mokasin senkin.

Olin hankala äiti. Meidän lapset olivat silloin vähän päälle 1,5v ja 3,5v. Pääsin kamppanjaan, jossa mainostin lasten puuroja ja minua harmitti, että ne sisältävät maitoa, koska Nuppu ei saanut syödä niitä ollenkaan ja Jekullakin tuli pienempänä oireita maidosta. Kirjoitin että maito harmittaa ja sain postauksen bumerangina takaisin. Lisäsin siihen perustelut, miksi puurossa on maitoa.

Verkostossa tapahtui jonkin verran vaihtelua, toisten blogit vain hiljenivät, toiset lopettivat ja toiset muuttivat uusiin blogiyhteisöihin. Niin minäkin. Löysin Starboxin. Heidän ehtonsa rahallisen korvauksen saamiseen oli mielestäni paremmat. Pääsin portaaliin. Odotin kolmatta lasta. Päätin saada ensimmäisen laskutukseni, kolmessa kuukaudessa. Pääsin tavoitteeseeni luvuissa, mutta tuo portaali lopettiin kuukautta aikaisemmin. Voisi sanoa, että minulla on ollut vähän huono tuuri joissain asioissa.

Sängyn alla oli taas yksinäistä. Ei vaan blogi oli itsenäinen. Mutta kaipasin yhteisöä. Kaksplussan verkostossa meillä oli aktiivinen whatsapp ryhmä, järjestimme tapaamisia itse. Syysjuhlissa olin minäkin järjestäjän roolissa mukana. Silloin goodiebagit suorastaan eskaloituivat. Minä kyselin yhteistyökumppaneita, joita en uskonut meidän saavan ja kas kummaa, ei ollut montaa jotka olisivat kieltäytyneet. Kaksplus järjesti meille pari tapahtumaa Otavamedian tiloissa ja 2021 etänä, kun Koronan vuoksi ei voitu kokoontua. 

Niinpä puolisen vuotta itsenäisyyden jälkeen, hain uudestaan Kaksplussan verkostoon. Tällä kertaa tiesin, etten tulisi koskaan edes tavoittelemaan sitä rahallista korvausta. Ajattelin päätöksen suojelevan motivaatiotani. Minua kun ei raha motivoi, mutta sen tavoittelu ja tavoitteen saavuttamattomuus masentaa.

Poissaollessani, eli noin vuoden aikana joulukuusta 2018 - marraskuuhun 2019, monet ystävistäni olivat vaihtaneet blogit kokonaan instagramiin. Verkostossa oli enää vain muutama niistä blogeista, jotka olivat aloittaneet kanssani samaan aikaan tai olleet siellä ennen minua. No  ei mennyt kauaa siitä, kun tuli takaisin, kun Otavamedia ilmoitti lopettavansa Kaksplussan blogiverkoston kokonaan. Portaaliblogit jäivät, mutta sellaisia lukuja ei minun blogissani oltu silloin koskaan nähtykään. 

Olin taas tahtomattani itsenäinen bloggaaja, mutta blogi on silti ollut olemassa koko ajan. Postaustahti on heitellyt miten sattuu oman jaksamisen ja arjen mukana. En välttämättä olisi halunnut olla itsenäinen kuitenkaan. Kaipasin ja kaipaa yhteisöä, jossa kannustettaisiin, kommentoitaisiin ja ideoitaisiin postauksia yhdessä. Päätin hakea yhteen nykyään suureen blogiyhteisöön. En päässyt. Minun lukuni eivät riittääneet.

Sain vaustauksen, että minun pitäisi julkaista postauksia 7 kertaa viikossa, ja sitten voisin hakea puolenvuoden päästä uudelleen. Ja totesin, että kiitos mutta ei kiitos. En uskonut, että minun arjessani olisi mitenkään mahdollista julkaista 7 kertaa viikossa. Ei ainakaan tuolloin. En nyt jaksa etsiä ikivanhoja sähköposteja, mutta tästä saattaa olla aikaa sen kolmekin vuotta. Ehkä huomaatte, että minulla on blogikavereiden kaipuu, kun muistelen näinkin vanhoja asioita.

Ja nyt huomaan julkaisevani kahdeksannen postauksen, kun eletään maaliskuun 11. päivää. Olen ehkä ymmärtänyt poduttoo rimaa. Palauttaa blogin sinne mistä kaikki alkoi. Kirjoitan, koska haluan kirjoittaa. Ei minun google analytics luvut edelleenkään mitään kovin kummoisia ole. Enkä tiedä voisinko koskaan elää 100% blogista saatavilla tuloilla. Mutta ehkä Sängyn alla voisi olla kuitenkin vähän kaupallinenkin?

Olen herännyt ajatukseen, että Sängyn alla blogi voisi olla osa Unelmalaatikko kokonaisuutta, jossa rahaa kassaan tulee vauvahieronnasta, jumpan ohjaamisesta ja kirjoittamisesta. Ja kuka tietää jos tähän lisäksi tulisi vielä jokin muukin hyvinvointiin liittyvä palvelukokonaisuus. Tykkään vauvoista, tykkään liikunnan ohjaamisesta ja tykkään kirjoittamisesta ja valokuvaamisesta - kuvan käsittelystä en niinkään. 

Haluan, että mitä tahansa työkseni teenkin, olen äitien kaveri ja lempeän arjen puolustaja. Olkapää kun tarvitaan ja nauran hassuille vauva ja taaperoarjen jutuille yhdessä. Vaikka äitiys on joskus tosi vaikeaa ja omat voimat loppuu, haluan kuitenkin välitttää arjesta niitä iloisia puolia. Oikeasti Äitiys antaa enemmän kuin ottaa, vanhemmuudesta saa tykätä omista lapsista saa olla ylpeä ja onnellinen ja sen saa sanoa ääneen! Ja haluan kannustaa kaikkia näkemään niitä hetkiä joissa se taika on.

Ja jos olisin rohkea sanoisin myös että tykkään laulaa ja oikeasti jos saisin valita itselleni ääniroolin, se olisi jossakin lasten animaatiossa, jossa myös laulaisin. 

Mutta se oikea kysymys blogin kaupallistamisen takana on, voinko olla ammattibloggaaja jos en tykkää instagramista, enkä tuota sinne sisältöä? Kulutan kyllä senkin edestä muiden sisältöä. Vai pitääkö minun opetella tykkäämään somettamisesta, jotta voisin olla ammattibloggaaja?

Yrittäjähän minä nyt kuitenkin joka tapauksessa olen. 

"Ihanaa, kun alkaa tulla sanoja!"

Meidän taaperomme on puhellut jo pitkään yksittäisillä sanoilla. Kesänlopulla jo hän osasi kertoa mitä haluaa tai tarvitsee. Ja kun päiväkoti alkoi myös sanavarasto kasvoi hurjan nopeasti. Kuitenkin marraskuussa vasukeskustelussa ja vielä joulun jälkeenkin ohimennenkin päiväkodista kyseltiin, että puhuuko Kirppu kotona vielä mitään?

Kirppu on ollut päiväkodissa ihan hiljaa. Nyökkäillyt ja pyörittänyt päätään "joo"n ja "ei"n merkiksi, vaikka kotona kyllä molemmat sanat tulevat varsin selkeästi ja tunteellakin samoin kuin "älä!" Välipalan jälkeen hän on katsonut ikkunaa tai ovea kohti ja sanonut "äiti", aivan kuin kertoakseen, että äiti tulee kohta hakemaan. Mutta siinäpä se, mitä hän vielä ennen joulua päiväkodissa puhui.

Muutaman kerran kuulin hänen juttelleen toiselle lapselle leikissä. Mutta noin niinkuin lähtökohtaisesti meidän vauhdikas pikkuneiti on ollut päiväkodissa maailman rauhallisin lapsi, joka ei turhia valita ja viihtyy hoitajien sylissä, muiden touhuja katsellen. 

Kerroin päiväkodilla etukäteen lasten viikonlopusta mummun ja vaarin luona. Sehän oli meidän ensimmäinen lapsivapaa viikonloppu ikinä. Lapset lähtivät perjantaina ja palasivat sunnuntai-iltana ja maanantaina alkoi tietenkin ihan tavallinen koulu- ja päiväkotiarki. Tuon viikon perjantaina eräs Kirpun hoitajista kertoi, että Kirppu on ollut aivan erilapsi reissun jälkeen.

Lähes kaikki ryhmän kasvattajat ovatkin ehtineet ohimennessään huikata "ihanaa kun alkaa tulla sanoja!"

Kotona meidän melkein kaksivuotias puhuu kyllä kolmenkin sanan lauseita, jotka ovat muotoa "toi on Jekku" "toi on potta" siinä on kolme sanaa. Itseasiassa juuri nyt hän sanoi neljä sanaa! "toi on isin limsa" Ja apua, nyt tajusin, että meidän melkein kaksivuotias täyttää kaksi jo ensi tiistaina! Siis, että hänhän on kaksi vuotias, eikä melkein kaksi vuotias!

Sanavarastosta löytyy kaikki perheenjäsenet. Hän juoksee ovelle vastaan ja huutaa "isi" tai kuka nyt sieltä onkaan tulossa. Jekun oikea nimi on vähän hankala ja olen kokeillut kutsua häntä Kirpun kuulleen Jekuksi, jos se tarttuisi helpommin. Sitten taas Jekun kavereilla on niin helppt nimet, että Kirppu huutaa heitä  heti, kun näkee aamulla tai koulun jälkeen. Poikia myös tervehditään huutamalla "Moro!". Helmikuisen reissun jälkeen myös mummu ja vaari on tullut sanavarastoon.

Tällä hetkellä suosituin lause on varmaan "isi nukkuu". Meillä on ollut lemmikki syyslomasta saakka ja vielä pari viikkoa sitten se on ollut ainoastaan Pupu, mutta nyt Kirppu on alkanut kutsua myös pupua sen nimellä: Pamppu. Oikeasti pupun nimi on Pampula, mutta kaikki kutsuu sitä Pampuksi. Myös pupun tekemisistä Kirppu osaa raportoida useammalla sanalla kuten "Pamppu syö ruokaa" ja "toi on Pampun ruoka."

Hän osaa nimetä vaatteita aika hienosti ja se on varmasti tullut päiväkodista. Aikaisemmin oli kenkä ja sukka. Nyt on "housut", ja "paita" ja "kaappi", siellä on vaatteiden paikka. "Pukee sukka jalkaan". Pipo oli pitkään "pupa päähän" nyt se on jo pupo, välillä pipokin. "Haluun hanskat, peukku" sanotaan ja puetaan, ennen kuin mennään ovelle. "Tule" tai "mennään" hän sanoo ja kertoo "tänne, tonne, suihkuun". "Nuppu pukee sukkaa" sanoi hän eilen, kun lahjoin Nupun viemään pikkusiskonsa pihalle. 

Tottakai kaksivuotias puhuu vielä huomattavasti enemmän kieltä, jota kukaan ei ymmärrä ja osa äänteistä puuttuu, kuten r ja s. Minustakin on ihanaa, kun hän puhuu oikeilla sanoilla ja ymmärrän mitä hän tarkoittaa. Viimeksi päiväkodille mennessämme kaveri tuli samaan aikaan ja Kirppu kertoi minulle "toi on (kaverin nimi)". Samoin eteisessä luetellaan mitkä kengät on kenenkin.

Eläimet oli syksyllä kaikki pupuja. Nyt niitäkin tunnistetaan jo enemmän, apuna on ollut kummitädiltä joululahjaksi saatu palapeli ja lastenohjelmat. Koira, kissa, lintu ja heppa ainakin tunnistetaan. "Auto" huomataan aina ulkona, tietenkin. Joku voisi tehdä tilaston, keskiarvo, kuinka mones opittu sana auto on sumalaisilla lapsilla. Musta tuntuu, että meidän lapsilla auto on ollut kaikilla 10 ensimmäisen sanan joukossa. 

Kirppu on myös löytänyt esiintymisen ilon ja hihkuu monta kertaa päivässä "kato äiti! kato isi!" Ja jos häneltä kysyy missä joku on, hän saattaa vastata iloisesti hymyillen "ei tiiä!" Ja tietenkin pottaileva taapero osaa myös pottasanastoa ja ihan aiheellisesti kertoo, kun on aika mennä vessaan.

Illalla hän sanoo "syliin" ja "saanko?" pyytäessään maitoa. Siihen hän nukahtaa syliini, niin iso jo, mutta niin pieni, ihan pian kaksivuotias.  

Tahmea perjantaiaamu

Voiko viime viikon sairastelu väsyttää vieläkin vai voiko todella pilviset aamut vaikuttaa niin paljon, etten tunne heränneeni ollenkaan? Torstain aamupostaus jäi kirjoittamatta. Aamu oli tahmea, ja päiväkodillakin oltiin vasta 5 yli 8. En edes muista milloin viimeksi olisi oltu niin myöhään. Takaisin kotiin käveltyäni rojahdin takaisin peiton alle, ihan hetkeksi vain!

Ja unta riitti. Eikä me edes valvottu keskiviikkona myöhään. Käytiin saunassa, laitettiin lapset nukkumaan, katsotiin Game of Thronesin viimeinen jakso, aloitettiin House of Dragonsin ensimmäinen jakso ja nukahdin ennen puoliväliä. Ehkä saunominen sitten väsytti kaikkia sen verran, että torstaina nukutti enemmän. Oli ihana herätä virkeänä ja peilistä katsoi takaisin vähän terveemmän näköiset kasvot. Kelloa katsoessani kalpeus varmaan palasi. Unta oli riittänyt yli neljä tuntia. 

Perjantainakin on varsin harmaa aamu. Oltiin päiväkodilla kymmentä vaille 8. Harkitsin pienen hetken kaupan kautta kotiin kävelyä, mutten jaksanut. Silläkin uhalla, että kaakao loppui jo keskiviikkona ja joutuisin juomaan teetä. Olen tehnyt itsestäni havainnon, jonka äitini on kyllä varmaan tehnyt jo ala-asteella ollessani. Minä elän kaakaolla.

Ja vaikka pidänkin teestä ja kaakaon lisäksi kaapista löytyy piparminttu ja rooibos teet, niin teen juominen ei ole sama asia kuin kaakaon. Katsos kun kaakaota voi juoda nälkäänsä, mutta tee on aivan liian ohutta litkua sitä varten. Minun kaakaossani on usein täysmaitoa, teelusikallinen kookosöljyä ja mausteena vielä mandariini, appelsiini, piparminttu tai thieves öljyä.

Nämä olivat Nupun ja Jekun 2020 uudenvuoden vaahtokarkkikaakaot.

Hunaja ja tee eivät mitenkään vastaa kaakaota. Maito ei kuulu minun teekuppiini. Pahassa paikassa kaakaota taas voi juoda ilman maitoa. Mutta ilman kaakaojauhetta maito ei nappaa. Olen opettanut meidän lapset myös juomaan kaakaota, vähän turhankin hyvällä menestyksellä. Meillä nimittäin kaakaota kuluu 1kg viikossa. Onhan meitä kuitenkin minä ja neljä lasta, jotka juovat kaakaota iltapalalla.

Ja minä myös aamupalaksi ja lounaaksi ja välipalaksi ja iltapalaksi vielä lasten iltapalan jälkeen. Mutta puolustuksekseni sanon vielä kyllä sen, että minä juon sitä samaa aamupalakaakaota vielä lounaalla ja välipalalla. Kuppini kun unohtuu aina jonnekin jäähtymään, joten keitän aina kuumaa vettä lisää ja kaadan päälle. Ja kun jätän vielä kuppini sekoittamatta, niin kaakaojauhettakaan ei tarvitse lisätä.

Meidän ekaluokkainen on selvästi äitin poika, tehdessään isoimman mahdollisen kupin kylmää kaakaota heti koulun jälkeen. Niin minäkin tein pienenä koululaisena kotiin päästessäni. Ensimmäisenä tein itselleni kaakaota. Puolikuppia kaakaojauhetta, siihen päälle tilkka maitoa, söin suklaatahnani, kaadoin lisää maitoa ja join kupin puhtaaksi.

Meidän lapset ei vielä harrasta tahnan syömistä - mikä itseasiassa onkin tosi ärsyttä. Ovat jopa sanoneet, etteivät tykkää siitä kupin pohjalle jäävästä tahnasta. Ja sehän tarkoittaa sitä, että he käyttävät aivan liikaa kaakaojauhetta ja sitä menee hukkaan! Ja sitten kun miettii, että meillä menee kuitenkin reilusti 20€ kuukaudessa pelkkään kaakaojauhoon, niin aika monta kupillista menee myös viemäriin.

Eikä puhuta niistä päivistä, kun lapset ovat tehneet kaakaonsa itse, purkki on jäänyt pöydälle ja meidän ihanat pienet ovat käyneet syömässä kaakaojauhetta lusikoilla. Se on aina vähän kurja sotku. Lähtökohtaisesti haluan, että lapsilla on vapaa pääsy kaikkeen ruokaan, jos on koulun jälkeen nälkä niin kaikkea saa syödä. Kunhan syödään myös ruoka-aikaan yhdessä.

Kaakaon olen kuitenkin kieltänyt. Kaakaota ei saa itse tehdä, vaan pitää pyytää aikuista tekemään. Ja juoda se keittiössä! Onneksi olen aikuinen ja itse juon kaakaoni yleensä makkarissa tai olkkarissa. Ehkä jos joisin sen keittiössä, se ei ehtisi jäähtyä kolmea kertaa. 

Ehkä pyydänkin puoliskolta kaakaopussin naistenpäivänlahjaksi. :D 

Tein itselleni neuletakin!

Äitini ystävä, joka on ollut nuoruudessaan ja minun lapsuudessani meillä lastenvahtina, sanoi että "sie se kummallinen äiti olet!" Neuloin tammikuussa temppelin asuntolan leikkihuoneessa suurta vaaleanpunaista neuletta ja hän oli tietenkin utelias mitä teen ja kenelle, ITELLENI vastasin. 

Ja se on muuten ihan totta, niin usein minäkin teen aina kaikille muille, mutta en itselleni. Tämä on ensimmäinen käsityö jonka tein itselleni VALMIIKSI sitten 2012 syksyllä virkattujen lapasten. Ja ne lapaset olivat muuten käytössä melkein 10 vuotta. En ole ihan varma missä vaiheessa ne on kadonneet, salaa haluaisin kuitenkin uskoa että ne vielä löytyy jostain mummolasta.

Mutta hei tosiaan, liiketoimintasuunnitelman vastapainoksi tein jouluna kaksi neuletyötä valmiiksi. Neuletakin aloitin ensin, sitten tajusin että jouluaatto olisi tulevana sunnuntaina ja minun oli pakko keskeyttää takki, jotta ehtisin neuloa puoliskolleni uudet lapaset. Hänellä on suuri taipumus hukata tekemäni lapaset, edelliset tein jouluksi 2021. 

Lehti, jossa tämän takin ohje oli, on ostettu myös talvella 2022. Selailin lehteä kassajonossa ja siellä oli niin söpö neulottu vauvanmyssy, jonka kuvittelin tekeväni Kirpulle, ennen hänen syntymäänsä. No sitä myssyä varten ei ole edes ostettu lankoja, en ymmärtyänyt ohjeesta mitään. Mutta nyt kaksi vuotta myöhemmin, lehdestä oli valtavasti iloa ja lämpöä tämän takin muodossa! 

En ole koskaan neulonut mitään näin suurta, en mitään pyöröpuikoilla, enkä hygge langasta, enkä käyttänyt silmukanmerkkejä. Enkä itseasiassa nytkään käyttänyt oikeita silmukkamerkkejä, koska en niitä kaupasta löytänyt, vaan käytin neonvärisiä pieniä hiuslenkkejä. Onneksi sekä perheessäni että instakavereissani on neulojia joten sain apua sekä ohjeen tulkitsemiseen että piirtämiseen ja vaikka lopputuloksessa on sekä muutama virhe, yksi hyvin selvä aivopieru sekä taiteellisesti otettuja vapauksia, tästä takista tuli niin kiva, että aion tehdä näitä lisää! 

Seuraava takki tulee Nupulle ja kysyin myös Anopiltani minkä värisen takin hän haluaa. Ehkäpä tänä jouluna he saavat suuret pehmeät paketit. Voisin tehdä myös vyötärömittaisen takin puoliskolleni ja pojille. Ja siis tietenkin näiden takkien jälkeen, kun joskus viiden vuoden päästä teen taas takkia itselleni, teen siihen hupun! 

Ohje on Suuri Käsityön Nopeat neuleet 2022 Extra lehdestä ja on nimeltään Laventelin lumous sen mukaan S koon takkiin menisi 14 kerää Hygge lankaa. Tämä piti aika hyvin kutinsa, viimeisestä kerästä meni ehkä 1/3. Minun neuletahtini oli keskimäärin lankarulla päivässä, joten voisi ajatella että tein tätä 14päivää, mutta en neulonut ihan joka päivä ja en ottanut aikaa siitä kuinka kauan minäkin päivänä neuloin. Tai kuinka monta jaksoa sarjaa katsottiin samaan aikaan kun neuloin hihoja. 

Aa joo, paljastan ottaneeni taiteellisia vapauksia hihojen neulomisessa. Ohjeen mukaan ne olisi pitänyt neuloa myös pyöröpuikolla ja sitten omella kiinni. Mielestäni pelkästään hihojen silmukoiden kerääminen pyöröpuikolle oli valtavan tuskaista ja neuloin hihat suljettuna neuleena sukkapuikoilla. Pyöröpuikkoni on koko 10 ja sukkapuikot kokoa 6. Mutta oikeastaan eron huomasi vasta kun neuloin takin etureunaa. Hihojen ja etumuksen joustin neuleet ovat molemmat 16cm, mutta hihoissa on muistaakseni tyyliin 19 kerrosta ja etureunassa about 16. Käsialani pyöröpuikolla oli aikalailla 1 silmukka 1cm, mutta en nyt jaksanut alkaa laskea silmukoita.

Sitäpaitsi ohjeen mukaan etumuksen olisi pitänyt olla vain 12cm ja hihojen vaivaset 6cm, joten hihojen suljetunneuleen ja liian pienten puikkojen lisäksi otin vapauksia myös tehdä joustinneuleesta omaa silmääni miellyttävän pituiset. Ja se yksi virhe kävi jossain, kun takakappaleeseen lisättiin silmukoita ja takki on minulle ehkä aavistuksen liian iso. Joko se johtuu ohjeeseen nähden liian leveästä kauluksesta tai kahdesta ylimääräisestä silmukasta. 

Niin ja tottakai näin isosta työtä tippuu välillä silmukoita puikolta, joten ainakin yksi sellainen väärinpäin nostettu silmukka löytyy toisesta hihasta, sellainen joka melkein alkoi ärsyttää, mutta jos pystyn elämään aivopieruni kanssa, niin yksi väärinpäin nostettu silmukka ei meinaa mitään.

Virheistäkin huolimatta, olin aika ylpeä, kun lapset kertoivat vaarille, että äiti teki tuon ite! 

Ja se aivopieru, arvaa tai kerro kommenteissa, jos huomaat sen!