Vauva kotiparturissa

Raaskiiko, ei raaski. Vähän olis kuitenkin pakko. Mutta ei voi. Se on niin söpö. Hiukset silmillä. Se on niin söpö hiukset ponnarilla. Ja entäs kuinka söpö hän on kun letitän pitkiä hiuksia! Voi pojat, että hän on myös söpö lyhyillä hiuksilla.


Vauvalla on ollut syntymästään saakka tummat paksut hiukset. Harkitsin hänen bloginimekseen Peikkoa, koska hiukset olivat pystyssä puolivuotta. Sitten hiukset kuitenkin alkoivat painaa ja kasvaa alaspäin ja ennen hiusten leikkaamista vauvan hiukset ylettyivät nenän alapuolelle.

Tein jo aikaisemmin letin keskelle vauvan päätä ja mietin, että tuosta saisi aika paksun letin leikattua muistoksi vauvakirjan väliin. Puoliskoni ei kuitenkaan ollut vielä samaa mieltä leikkaamisesta ja nyt  (viikkoa myöhemmin) kun hiukset leikattiin, leikkasin muistoletin vasemmalta puolelta päätä.

Olen tottunut leikkaamaan Jekun hiuksia, joten asettelin syöttötuolin nätisti olohuoneeseen peilin eteen. Samalla totesin ettei vauva edes näe itseään peilistä ja tajusin, ettei vauvaa edes kiinnosta katsoa itseään peilistä. Käänsin syöttötuolin telkkariin päin ja valitsin ohjelman, joka olisi vauvalle mahdollisimman helppoa katsottavaa.


Hiusten harjaaminen on meidän vauvalle ihan tuttu juttu. Ponnarin laittaminen kuitenkin nipistää hieman, joten siinä kohtaa meinasi tulla itku. Laitoin ponnarilla kiinni pään päälle ne hiukset joita en aio leikata koneella lyhyeksi.

Toiselle ponnarille koitin saada mahdollisimman paljon hiuksia pään sivulta, niin että vauvakirjan väliin tulisi mahdollisimman paksu ja pitkä letti. Jälleen letin ponnareiden laitto on ikävän tuntuista vauvasta. Letin irti leikkaaminen ponnarin tyvestä olikin sitten vähän haastavampi juttu. Hiuksia piti leikata monessa osassa ja vähän joka suunnasta. Samalla piti katsoa, ettei nappaa liian läheltä päänahkaa. Tätä kohtaa vauva selvästi olisi halunnut pakoon, joten leikkasin mahdollisimman varovasti aina pieneltä alueelta kerrallaan. Ja kun muistoletti oli irti, ei enää voinut perääntyä. Tai ehkä olisikin, pitkät hiukset olisivat varmaan peittäneet nyljetyn kohdan ainakin vähän aikaa.

Kokeilin leikata 12mm, mutta päädyin kuitenkin 9mm terään. Laitoin leikkurin ensin päälle ja kun vauva ei kääntänyt enää päätä surinan suuntaan aloin leikkaamaan. Vedin koneella sivut ja takaa niin siististi, kuin pystyin ja niin kauan kauin vauva pysyi tyytyväisenä. Selvä merkki, että nyt riittää, on kun vauva alkaa hipelöidä kasvojaan ja raapia niskaa.


Vauvaa nauratti, kun huiskuttelin kevyesti isolla meikkisiveltimellä kaikki irtohiukset pois kasvoilta ja niskasta. Sen jälkeen sain jatkaa hiustenleikkuuta vielä ihan pienen hetken. Päätin suosiolla lykätä päällihiuksien saksimisen puoliskolleni ja vein vauvan tässä suihkuun. Tähänastinen lopputulos, näkyy seuraavassa kuvassa.

Puoliskoni saksi päällihiuksiin mallin. Ja sitten annettiin hiusten asettua lauantain ajan. Eilen minä sain vielä keventää niitä ohennussaksilla, samalla kun, siistin vielä pitkien ja lyhyiden hiusten rajat sekä kaikki mahdolliset ylimääräiset hapsut niskasta ja korvien päältä. Ja muutenkin kävin vielä kaikki lyhyet hiukset koneella läpi, että varmasti tulisi tasaista.

Tuolla alussa on kuvat ennen leikkuuta, ponnareista joilla jaoin hiukset ja muistoletin leikkuujälki. Viimeisessä kollaasissa on eilisen viimeistelyleikkauksen alku tilanne, kun päällihiukset oli vain karkeasti leikattu, muttei kevennetty. Lopullisista hiuksista ei ole vielä kuvaa, koska leikkasin hiukset perjantaina ja siistin niitä eilen ja muistikortti meni täyteen. Nyt aamulla nähdään miten hiukset asettuvat. 11kuisen kuulumisissa näette miten onnistuin. Ja 1v kuulumisissa kuukauden päästä selviää oltiinko tyytyväisiä vai vedetäänkö sittenkin koko pää koneella. :D


MUISTILISTA VAUVAN KOTIPARTURIIN
  • Syöttötuoli
    • Kelpaa jokin muukin tuoli tai ehkä bumbo olisikin juuri hyvä tähän tarkoitukseen. Tai voihan vauva myös istua toisen vanhemman sylissä jos niikseen.
  • Leikkuuvälineet: kone, hiussakset ja ohennussakset
    • Toki riippuu vähän miten haluat leikata, voihan se olla että pelkkä kone tai tavan hiussakset riittävät.
  • Ponnareita
    • Auttaa tekemään jakauksen pitkien ja lyhyiksie leikattavien hiusten välille. 
  • Harja
    • tai kampa. Tarvitset jos aiot leikata jotain muutakin kuin koko pään samoilla milleillä.
  • Suuri meikkisivellin / puuterihuisku
    • Ihan paras irtohiusten karkoittamiseen ja niiden aiheuttaman kutinan helpottamiseen.
  • Jotain mikä pitää vauvan tyytyväisenä ja paikoillaan.
    • Naposteltavaa: Keitettyjä spagetteja, rusinoita tms tuttua sormiruokailtavaa
    • Tekemistä pienille käsille: vesipullo, imetyskoru, tutti, kameran linssinsuoja
    • Katseen kiinnittäjä: Telkkari - Netflix - Napero
      • Jotta vauvan pää ei pyörisi joka suuntaan ihan koko ajan.
  • Seuraneiti
    • Valinnainen, meillä isosisko halusi jäädä katsomaan kun hiukset leikataan. Helpottihan se, kun hän toimi assistenttina ja otti kuvia ja piti vauvan hyvää mieltä yllä.
  • Aikaa toteuttaa leikkuu lapsentahtisesti vaikka kahtena tai kolmena kertana
    • Emmehän halua tuottaa vauvalle hiustenleikkuusta traumaa, joten leikataan sen verran ja sen aikaa kun vauvasta tuntuu hyvältä. Eli en ehkä alkaisi leikkaamaan tänään, jos huomenna oltaisiin menossa juhliin.
  • Lattialasta ja imuri hiusten siivoukseen


Jekun ensimmäisen hiustenleikkuun hoiti puoliskoni, muistaakseni 1v1kk iässä. Koko pää samoilla milleillä, isin sylissä istuen. Hänellä ei tosin tainnut olla edes puolia Vauvan hiuksista. Mutta sen jälkeen minä olen saanut kunnian leikata Jekun hiukset ja ollaan me puoliskoni kanssa päästy siistimään myös lasten serkun hiuksia.

Pitkien hiusten kotiparturoinnista en voi kirjoittaa, koska Elpun hiuksiin ei ole vielä koskaan saksilla koskettu. Elpun vauvavuonna puoliskoni leikkasi kyllä minulle otsahiukset *KLIK*.

Milloin te olette leikanneet lastenne hiuksia ensimmäisen kerran, ammattilaisella vai itse?

Koronaähkyä ja kuulumisia eristyksestä

Koronaa tulee nyt joka tuutista, uutisista ja somesta. Ihan ymmärrettävää, mutta minulle tuli jo ensimmäisen eristysviikon aikana koronaähky. En selvästikään jaksa keskittyä lukemaan enää mitään koronaan liittyvää, vaikka otsikko olisi ollut kiinnostava ja olisin halunnut lukea sen jutun. Mutta ähkyssä ei kykene. Ajattelin nyt kuitenkin kertoa, että mitkä vaikutukset koronalla on meidän perheeseen tällä hetkellä. Getting it out of the system ja silleen....


Lapset, päiväkoti ja korona


Normaalisti Elpu ja Jekku ovat päiväkodissa periaatteessa ma-to klo 8-12. Lapsilla on ollut tätä meidän perusräkää ja kuumetta ynnä muuta mukavaa pitkin talvea, että tänä talvena ollaan oltu ennemminkin joka toinen viikko kipeinä kotona. Ja juurikin tuolla viikolla jonka perjantai oli kolmastoista päivä, Elpulle nousi tiistaina kuume.

Siispä keskiviikkona soitin aamulla päiväkotiin ja kysyin saanko tuoda Jekun, vaikka Elpu jää kotiin lepäämään. Sain luvan. Illalla Jekku alkoi yskimään, joten torstaina 12.3. vietettiin vapaapäivää sekä päiväkodista että baletista. 

Perjantaina laitoin viestiä balettikouluun edelispäivän poissaolosta ja myöhemmin tulikin tieto myös balettikoulun koronatauosta. Laitettiin fillarit kesäkuntoon ja lapset avasit fillarikauden. Olin innoissani lasten puolesta, että ensiviikolla päästään pyörillä päiväkotiin. Joo lapset ovat pyöräilivät ensimmäisellä eristysviikolla melkeinpä joka päivä, mutta ei päiväkotiin.

Maanantaiaamuna ilmoitin päiväkotiin, että lapsemme ovat perusräkäisiä ja päiväuniaikaan soitin onko vielä mitään ohjeistusta. Iltapäivällä laitoin sitten viestin, että meidän lapset ovat kotona ainakin tämän suositellun ajan 13.4. asti. Nyt ollaan oltu päiväkodin kanssa kerran yhteyksissä vauvan päiväkodin aloittamiseen ja Elpun eskariin liittyen.

Balettikoulusta tuli tänään sähköpostiini tanssitehtäviä. Saas nähdä miten me niistä pikkuballerinamme kanssa selviämme. Sen tiedän että kahden viikon balettitauko on saanut neidin ikävöimään tanssitunteja. Tanssimista itseään ei ole ikävä, kun meillä on ilmeisesti jonkin sortin tanssiaiset melkein joka päivä.


Korona ja työnhaku


Tästähän tulikin mielenkiintoista. Nyt kun kaikki välttelevät, tai siis ainakin kuuluisi vältellä, julkisia paikkoja ja suuria ihmismassoja. Hotelleita ja ravintoloita suljetaan. Ja juuri niitä töitä olen hakemassa. Tällä hetkellä olen jo lähettyänyt kuusi hakemusta. Yksi oli sellainen mihin ei ollut tarkoitus hakea, mutta se nyt sattui silmiini juuri viimeisenä hakupäivänä joten ajattelin että miksi ei.

Kahdesta paikasta tuli tieto, että rekrytointia siirretään koronatilanteen takia. Kolmannesta tuli kiitos, mutta palataan tarvittaessa myöhemmin. Hieman siis jännittää, sen puolesta, että vaikka paikat ovat edelleen mollissa tarjolla ja haku päällä, niin onko niitä töitä sitten kuitenkaan tarjolla. Onko työllistyminen edes viisasta nyt kun meillä kuitenkin on mahdollisuus pitää lapset tarvittaessa kotona?

Toinen mitä työnhaun kannalta jännitän on tietysti meidän päiväkodin tilanne. Pienten ryhmä kun on tällä hetkellä täynnä. Mutta päiväkodin johtajan tiistaisen puhelun jälkeen mietityttää, että sitten jos ja kun tilanne on päiväkotiin meno, niin mihinköhän päiväkotiin sitten mennään. Toivoin todella, että meille tulee eskariryhmä tuonne ja kaikki kolme saavat olla tässä ihanassa päiväkodissa! Mutta nyt vaikuttaa siltä, että eskari ryhmää ei tule.

Johtaja otti itse puheeksi myös Jekun siirtymisen Elpun mukana. Se nyt olisi vain arjen kannalta järkevintä, että kaikki kolme olisivat samassa päiväkodissa. Mutta en osannut edes ajatella, että tuo meidän eskarin kakkosvaihtoehto voisi olla ongelma. Se kuitenkin on, siellä ei nimittäin ole lainkaan pienten ryhmää. Joten pliiiiiis, voisivatko viisi lähistön lasta haluta eskariin meidän ihanaan pieneen päiväkotiin? 

Korona ja työt


Ja niin, tähän saakka puoliskoni on ollut normaalisti töissä. Ollaan valmistauduttu mahdolliseen poikkeavuuteen. Meillä on kaikki ihan hyvin, paitsi pakastin. Oi kuinka nyt toivoisinkaan, että meillä olisi pakastin. Mahdollisen kahden viikon karanteenin ruokavaroja ainakaan lihojen suhteen, on turha edes yrittää hankkia ilman pakastinta.

Ja nyt tämän postauksen jälkeen tämä asia on tässä blogissa tältä erää käsitelty. Seurataan uutisia ja pysytään turvassa ja terveenä.

Mitä teille kuuluu? 

Sekosin kuukaudessa työttömyyteen

"Kolmastoista perjantai. Onko se sitten epäonnenpäivä vai onnenpäivä, se voi olla oma päätös.

Minun tunnetila vaikuttaa paljonkin siihen mitä ja kuinka usein blogissa julkaisen. Koko talven sairastelukierre ja tämä pitkä syksy, joka nyt auringon valosta päätellen on vihdoin väistymässä kevään tieltä, ovat omalta osaltaan vaikuttaneet paljon.

Tunnen olleeni jumissa. En pelkästään päässäni tai blogin ja someminäni kanssa. Vaan tunnen olleeni jumissa kotona, kirjaimellisesti rään keskellä. Mutta joo, myös eritoten jumissa päässäni. Kuka minä olen, mitä minä haluan, mistä minä unelmoin. Kuten monesti aiemminkin olen keskittynyt täysillä äitiyteen, enkä tiedä tai muista mitä muuta olen. Ja nyt äitiysloma on virallisesti loppu.


Helmi-maaliskuu on ollut erityisen vaikea. En ole saanut arjesta kiinni. Päiväni pyörivät samaa harmaata ympyrää. Aamulla herään väsyneenä, vien lapset päiväkotiin, syön aamupalaa vauvan kanssa, nukun päiväunet vauvan kanssa. Herään hakeakseni lapset päiväkodista. Syön lounaan ja lapset ehkä haluavat jo välipalaa tai sitten syön itse vasta päivällisaikaan. Päivällistä seuraa iltapala, iltapesut ja lasten nukkumaan laitto. Sitten hetki aikuisten aikaa, kunnes nukahdan.

Mitä sitten tapahtui tässä helmi-maaliskuussa? Flunssista, lasten sairastelusta ja harmaudesta huolimatta marras-joulukuu oli kuitenkin kivaa, koti pysyi järjestyksessä ja vaikka pyykkivuori on pahin viholliseni, ei sekään ollut ongelma. Nyt se tuntuu voittamattomalta. Ei edes kiinnostanut vaikka kulutin enemmän aikaa nukkumiseen päivällä, kuin johonkin mihin sitä pitäisi käyttää. En jaksanut tehdä niitä "pitäisi" asioita, joten en voinut tehdä "haluaisin" asioita. En ole sitten tehnyt mitään, nukkuminen oli helpompaa.

Lieviä masennusoireita, alakuloisuutta? Ehkä jotain sen suuntaista. Mutta mistä se nyt yks kaks kumpuaa? Kaikki on kuitenkin hyvin.


Työtön työnhakija.

Niinpä. Se minä nyt virallisesti olen. Ja se on ainoa muutos mitä tässä helmi-maaliskuussa on toisin aeimpiin kuukausiin verrattuna. Ja se on muutos, mitä en ole muiden lasten vauvavuonna tehnyt. Aiemmin Elpun ja Jekun kanssa, pidin itsestään selvänä, että olisin hoitovapaalla kunnes nuorin on 3 vuotias. No kaupunkimme lopetti kotihoidontuen kuntalisän kahteen vuoteen. Että, jos vauva menisi hoitoon sitten kaksi vuotiaana, Jekku oli 2v9kk ja päiväkodin aloitus meni hyvin. Ja siihen se ajatus sitten päättyi.

Työkkäriin ja liittoon olin molempiin yhteydessä jo ennen äitiysloman loppua ja ennen kuin laitoin itseni aktiiviseksi työnhakijaksi. Työllistymiseenikin on ollut idea jo miltei vuoden. Työkkäristä soitettiin myös minulle ja kävin sielläkin jo juttelemassa asiantuntijan kanssa. Mutta joo aina se ensimmäinen päivärahahakemus on tönkkö ja päätösten ja rahojen odottelu alkaa ahdistaa. Varinskin kun kuulet että käsittelyssä kestää 20päivää, etkä muista milloin laitoit asian vireille.

Nyt olen ollut työtön työnhakija tarkalleen kuukauden. Eilen selasin mollin läpi ja tällä hetkellä työstän sekä CV:tä, että kuutta työhakemusta. Kaupungilta tuli tänään viesti päiväkodin palvelusetelihakemuksen vastaanottamisesta. Joskin meidän päiväkodin pientenryhmä on tällä hetkellä täynnä. Että millainen seikkailu tästä sitten seuraavaksi alkaa, kuka tietää.

Heti kun aloin selaamaan avoimia työpaikkoja ja huomasin siellä muutaman oikeasti minua kiinnostavan työpaikan olo tuntuu paljon kevyemmältä ja hymyily on taas helppoa.

Tänään on kolmastoista perjantai ja tänään on ollut hyvä päivä. Lähdin kahdeksi käyttämään vauvaa labrassa ja sen jälkeen oltiin pihalla kuuteen saakka. Elpun fillari on nyt valmiina ja seuraavaksi säädetään Jekun fillari. Tällä hetkellä päiväkoti jatkuu normaalisti vaikka baletti ja muskari on peruttu. Kadut ja meidän piha on harjattu hiekasta, joten eiköhän ensi viikolla päästä pyörillä päiväkotiin."

Teksti kirjoitettu kokonaisuudessaan perjantaina 13.3.2020 ennen tietoa hallituksen linjauksista.

Kymmenkuinen


Meillä on kohta taapero! Eikä pelkästään sen puolesta, että vauvavuotta on vain puolitoista kuukautta jäljellä. Ensiaskeleet on otettu jo aikaa sitten, helmikuun loppupuolella. Ensimmäisellä kerralla hän otti kolme askelta eli oikea vasen oikea, sittemin hän on hakenut yhtä tai kahta askelta. Vähän rokeutta lisää niin meillä kävellään.


Hampaita on nyt seitsemän, oikea ylä kakkonen tuli läpi perjantaina (28.2.) ja vasen ala kakkonen lauantaina (29.2. tasan 10kk iässä). Johan niitä on jo monta viikkoa odotettukin. Nyt nämä hampaiden puhkeamista edeltäneet yöt olivatkin ihan tosi huonoja, täynnä "ei ei ei" huudahduksia ja kiljumista.

Mitä tulee höpöttämiseen, "ka" ja "ei" ovat yksiä selkeimpiä ja pisimpään kuultuja. Mutta kaikenlaiset muutkin tavut ja äännähtelyt ovat tuttuja. Mummu ja puoliskoni ovat sitä mieltä että "Äiti" tulee myös selvästi.

Hän on oppinut avaamaan eteisen kenkälaatikon ja tyhjentämään Elpun kenkiä lattialle. Myös kaikkien muidenkin käteen sopivien tavaroiden ja lelujen heittäminen ja pudottaminen on ihan parasta tällä hetkellä.


Kymmenkuisen synttärit menivät ihan hujauksessa. Helmikuun loppu ja maaliskuun vaihtuminen pääsi yllättämään ihan täysin, kun meillä oltiin taas kipeinä koko viikko. Lastenpolikäynnin jälkeen piti käydä uudestaan verikokeissa, mutta nekin jäivät väliin ja siirrettiin parilla viikolla eteenpäin.

Ajattelin jo, etten ehkä jaksakaan alkaa soittelemaan neuvolaan 10kk mittojen perään, mutta juuri näin ajateltuani puhelimeeni kilahti muistutus viesti jo varatusta ajasta. Pituutta oli nyt yli 70cm ja paino on kääntynyt laskuun. Sairastelut, lapsen yleisvoinnin sekä ulkoisen olemuksen perusteella painosta ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan. Lapsesta kun näkee, että hän ei ole nälissään ja ruoka maistuu. Pituuskasvua lukuunottamatta kaikki on hienosti.


Varattiin vielä huhtikuun alkuun mitat 11kuiselle, sitten onkin jo 1v neuvola ja sen jälkeen taas katsotaan pituutta lastenpolin lääkärin kanssa.

Mitä teidän vauvoille kuuluu? :)

Ihan sairas hiihtoloma

No jep, että loppuiko ne meidän perheen sairastelut siihen vauvan keuhkoputkentulehdukseen? Juu ei. Mutta nyt ne loppui, kiitos. Tervehdyttiinhän me lasten kanssa sen verran, että päästiin kuin päästiinkin lähtemään Rovaniemelle siskoni häihin. Olisi ollut aika kurja juttu, jos ei olisi päästykään, koska meidän koko perheen häälahja oli minulla. Ja vielä kurjempaa olisi ollut auton kannalta. 

Koska puoliskoni jäi jatkamaan työputkeaan kotiin, me tarvittiin auto jolla mennä häihin. Äiti ja pappa sitten ihanasti ratkaisivat meidän matkustusongelman ja toivat jo keskiviikkona meille papan auton lainaan. Niinpä sitten Elpun baletin jälkeen torstaina pakattiin auto ja lähdettiin ensin Jyväskylään nukkumaan ja sieltä jatkettiin perjantaina aamupäivällä Rovaniemelle. Matkat meni kaikenkaikkiaan hyvin vaikka olinkin yksin lasten kanssa. Ja näin alkoi meidän hiihtoloma!


Perjantaina siis mentiin käytännössä iltapalan kautta nukkumaan, kun perille päästiin ilta kymmenen aikaan. Lauantai meni kivasti häähulinassa. Meillä oli pieni yllätysnumero kaasojen kanssa, joten kävin aamupäivällä jo hääpaikalla vähän auttamassa ja harjoittelemassa kaasojen kanssa. Ehdittiin myös vaarin ja lasten kanssa Hesburgeriin syömään ja myöhästyttiin häistä. Mutta ne ei alkaneet ilman vaaria, koska vaarilla oli sormukset ja vaari myös johti sormusseremonian. 

Sunnuntaina aloitettiin kotimatka aikaisin aamupäivällä. Ensin ajattelin että olisin voinut jäädä lasten kanssa vähän pidempään vielä moikkailemaan kavereita, mutta lähdettiin sitten kuitenkin mummun ja vaarin ja mummon ja papan kanssa samaa matkaa. Tehtiin yhteinen ruokapysähdys Tupoksella. Ja siellä ensimmäiselle nousi kuume. 

Lapset kyllä nukkuivat kivasti lähes koko matkat taas, sen puoleen matka meni hyvin. Mutta yksi varsin ärsyttävä pakettiauto mahtui matkaan. Sellainen, joka jarrutti kaikki alamäet, koska ei tuntenut turvaväliä ja sellainen jonka ollessa takanani suuntasin sivupeilini pitkin peltoja, koska sen valot häiritsivät keskittymistäni. Niin lähellä se ajoi. Suututti niin paljon, että piti soittaa isille toiseen autoon. 

Nukuttiin taas Jyvväskylässä ja maanantaina mummu toi meidät kotiin. Silloin mittasin potilaaltamme kuumetta 39.7. Onneksi se laski särkylääkkeillä ja tiistaina oli enää lämpöä. Kunnes vauvalle nousi kuume. Raukka parka oli aivan nuupahtanut ja väsynyt, hänellä kuume pysyi onneksi alle 39. Keskiviikkona oli sitten minun vuoro, eikä lauantainakaan ollut vielä ihan terve olo. 


Ja kaiken kukkuraksi sitten kun vauvan kuume heltisi perjantaiksi, hän kuitenkin kiljui ja vääntyili koko yön, että nukuttu ei siltikään. Perjantaina tuli uusi ylähammas ja lauantaina uusi alahammas! Lauantaina tuli muuten myös 10kk täyteen, mutta siitä kirjoittelen lisää myöhemmin. Meillä oli eilen neuvola. Neuvola jota en muistanut. Harkitsin jo maanantaina, että jätetäänkö 10kk mitat välistä, kun en ehkä jaksaisi soittaa neuvolaan, mutta näin ajateltuani puhelimeen kilahti tekstiviestimuistutus keskiviikkoisesta neuvola-ajasta. 

Loman päätteeksi muistin sunnuntaina ilmoittaa Elpun eskariin ja nyt sitten jännitetään kuinka käy. Onko lähialueella lisää eskareita meidän päiväkotiin, vai joutuuko Elpu vaihtamaan päiväkotia eskarin takia. Toivon kovasti, että muitakin eskareita aloittaisi meidän päiväkodissa. Muuten joudun siirtämään myös Jekun päiväkodin, koska matkojen kannalta kahteen eri osoitteeseen kuskaamisessa ei vain ole mitään järkeä. Mutta toisaalta haluaisin kovasti pitää lapset tuolla nykyisessä, se on niin ihana!

Ja siellä koko pienten ryhmä on niin ihana ja erityisesti yksi hoitaja, että jos nyt on aivan pakko, voisin laittaa vauvankin sinne vaikka heti! En oikeasti laittaisi vielä, en alle 1v, mutta ehkä jopa lähemmäs 2v jo. Ja mistä sitä tietää, kun äitiyslomani loppui ystävän päivään ja olen nyt ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen taas työkkärin listoilla... Ajatuksia siitä on kyllä, mitä tässä seuraavaksi nyt sitten tapahtuu, mutta ihan varma en vielä ole itsekään.