Täydellinen perhe kahdella lapsella

Leikkasin hiuksiani juuri ennen Jekun ristiäisiä. Anoppi näki ne ensimmäistä kertaa ristiäisissä ja lähtiessä halatessaan tuumasi, että "leikkaat sitten taas seuraaviin ristiäisiin". Jos se olisi yksin puoliskostani kiinni, minulla olisi kolmekymppisenä todella pitkät hiukset. Mutta jos minulta kysytään, olisin kovasti toivonut meille ristiäisiä vielä tälle vuodelle.

Minusta on jo pidempään tuntunut, että koko muu maailma on sitä mieltä, ettei kolmatta lasta edes saisi toivoa. Yhden lapsen vanhemmilta varmasti kysellään toivotaanko perheeseen lisää lapsia, ja he saavat vastata "kyllä" tai "ei toivota". Mutta jos sinulla on jo kaksi lasta,  ja varsinkin jos sinulla on jo tyttö sekä poika, et tarvitse enempää lapsia. Tähän täydelliseen pakettiin lisätään ainoastaan omakotitalo ja kultainen noutaja.

Mutta kaksi lasta ei ole täydellinen, jos syvällä sisällä tuntuu, ettei perhe ole vielä valmis.

Eihän siinä mitään järkeä ole, että haluaa kolmannen lapsen. Siksi sitä ei varmaan kyselläkään. Mutta onko siinä alunperinkään järkeä haluta edes sitä ensimmäistä? Tiedättehän, ettei lasten saannille ole täydellistä hetkeä. Aina on jotain mikä voisi olla paremmin ja sitten vaikka kaikki näyttäisikin olevan valmista, henkisesti ei kai koskaan voi olla etukäteen täysin valmis.

Minä haaveilin maksimissaan kahden vuoden ikäerosta Elpun jälkeen ja sainkin mitä toivoin: lapsillamme on ikäeroa kaksi vuotta ja kaksitoista päivää. Jekun laskettuaika oli tarkalleen Elpun 2v syntymäpäivänä. Mitä nyt ollaan reilut puolitoista vuotta eletty näiden 2v ikäeron lasten kanssa, minusta tämä on täydellinen ikäero. Ja unelmissa olisin toivonut kaikki lapset tällä samalla kaavalla - kahden vuoden välein. 

Olen saanut jonkin verran seurata, miten Elpu leikkii kaksi vuotta vanhemman serkkunsa kanssa. Serkku on ollut meillä yökylässä ja olen käynyt Jekun pikkuvauva ajoista saakka kerhossa ja uimassa näiden kolmen kanssa. Joten mitä tulee kolmen lapsen kanssa kerhoon, puistoon, uimaan, kauppaan tai kirkkoon lähtemiseen minulla on siitä pieni käsitys.

Toki se käsitys vääristyy koko ajan sen mukaan, kun päivät kuluvat ja lapset kasvavat. Mitä lähemmäs perheen nuorin tulee kahden vuoden ikää sitä todellisemmalta alkaa tuntumaan, että elämä tosiaan saattaa joskus helpottua. Kokonaiset yöt saattavat olla yllättävän lähellä. Ja juurikin tätä serkkua seuratessa herää toivo, että joskus myös meidän lapset pukevat ihan itse ilman tappelua. 

Mutta samalla mitä lähemmäs Jekun toinen syntymäpäivä tulee sitä enemmän minua alkaa pelottaa, että mitä jos tämä meidän perhe nyt onkin tässä? Puoliskoni näkee tulevaisuudessa jo sen helpotuksen ja sitä minä pelkääkin. Kun elämä on helppoa kahden kanssa ja lapset ovat omatoimisemmpia, järjellä ajateltuna ei ole enää yhtäkään syytä toivoa lisää lapsia. Meillä on ihana tytär ja ihana poika, ei siis ole syytä "yrittää" vielä tyttöä tai poikaa, saatika mitään muutakaan syytä haluta lisää lapsia. 

Järjellä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen tunteen kanssa, että toivoisin meidän perheessä olevan paikan vielä edes yhdelle pienelle lapselle.

Kotona ja reissussa - viikko 10

Maanantaina oli tavallinen maanantai, heräsin lasten kanssa ja vein Elpun päiväkotiin. paitsi että aamu oli oikeastaan pukemisineen ja aamupaloineen tavallista parempi aamu. Päiväkodilta kotiin tullessa huomasin puoliskoni hahmon keittiönikkunasta, mutta kun avasin oven, kuulinkin imurin surinan ja suurena yllätyksenä myös pyykkikoneen hurinan. Kirjoitin kalenteriin "Perfect hubby day", koska puoliskoni teki myös päiväruoan ja pesi enemmänkin kuin sen yhden koneellisen pyykkiä ja ehdittiin viettää aikaa myös koko perheen kesken ennen puoliskoni sählyä ja kummipojan yökyläilyä.

Alkuviikkoon kuului lisää pyykkiä ja junalippujen osto. Vietiin Elpu luistelemaan ja mummin ja papan luokse moikkaamaan vielä serkkuja, ennen kuin torstaina lähdettiin päiväkodilta suoraan matkakeskukselle ja hypättiin junaan. Pieksämäellä intercityn leikkivaunu vaihtui pendolinoon, jossa olikin konduktöörinä Elpun kummitädin isä.

Perjantaina aamuna mummu kävi hankkimassa reilusti matkaeväitä, eipä tarvitse miettiä onko lapsille kirkko- tai matkaeväitä mummun ja vaarin luona. Vihdoin, kun matkaan päästiin hieman aikataulusta myöhässä Jekku nukahti autoon, ennen kuin saatiin edes Elpua omaan istuimeensa ja lapset nukkuivat melkein Vaskikellolle saakka.

Otin läppärinkin mukaan ihan vain, että jos äitin ajovuoron aikana olisin voinut keskittyä kerrankin blogiin kaikessa rauhassa.  Lopputulos oli kuitenkin se, etten valita enää ikinä jos puoliskoni nakittaa pitkillä matkoilla ajovuoron minulle. Sen verran huono-olo tuli pelkästä tietokoneen avaamisesta, että ei tarvitse haaveilla automatkojen hyötykäytöstä. Mutta enpä mie ole koskaan kirjojakaan pystynyt lukemaan autossa, ja olen joskus tullut matkapahoinvoivaksi jopa junassa läksyjä lukiessa.

Vaskikellolta pohjoiseen päin ajeltiinkin sitten erittäin huonossa säässä haamurekan perässä. Siitä rekasta näkyi taaksepäin ainoastaan perävaunun toisen ylälkulman valo ja vasta ihan lähellä näkyi heikot takavalot, edes jarrutusta ei mennannut huomata. Siinä oli muutama hullu ohittelija pinteessä, kun ohittivat meitä näkemättä, että meidän edessä huilaa rekka. Päästiin tästä rekasta ohi vasta vähän ennen Kempeleen liikenneympyrää.

Lapset nukkuivat käytännössä koko ajomatkan. Pysähdys Vaskikellolla kesti tunnin ja ulkoiltiin siitä ainakin puolet ja kun matka kahdeksan aikaan jatkui nukahtivat lapset aivan oikeaan uniaikaan. Saapumisaika Rovaniemelle oli noin klo 1 yöllä ja siitä vielä tavaroiden raahaminen siskoni luokse ja petien laitto venytti nukkumaan menoa kolmeen saakka.

Pikku valvominen kesken yöunien ei kuitenkaan näkynyt lasten unessa, hehän pomppasivat sängystä vain puolituntia tavallista herätystä myöhemmin. Mummun ja pikkusiskoni suunnatessa kauppaan, minä lähdin lasten kanssa aamupalan jälkeen AngryBirds puistoon. Siellä kyllä huomasi, että takana on pitkä matkustuspäivä ja tavallista huonommat yöunet.

Normaalisti kaikesta innostuva Elpu oli puistossa kovin arka ja kaatumisiakin tuli paikoissa,  joissa ei normaalisti olisi mitään ongelmaa. Onneksi yksi isä tarjosi meille puhtaan nenäliinan, kun yhden kaatumisen seurauksena tuli vähän verta. Sisällä lämmiteltiin kuumassa suihkussa ja valmistauduttiin lähtemään babyshowerjuhliin.

Elpu piirsi kirskossa päivänsäteiden luokassa kuvan meidän perheestä 😍 

Babyshowerin jälkeen oli tarkoitus mennä uudestaan puistoon minun hyvän ystävän, vanhan luokkakaverin kanssa, mutta Jekku nukahti haalari päällä lattialle kesken Elpun pukemisen, joten hän sai jäädä nukkumaan ja vietiin Elpu puistoon. Tällä kertaa ei tullut yhtään niin pahasti vahinkoa ja saatiin vaihdettua kuulumisia kuuden vuoden ajalta samalla. 

Sunnuntaina kutsuin kaverin tulemaan syömään meidän kanssa. Minä kokkasin, mummu ja kaveri kasasivat hyllykköä ja jotta lasten kiinnostus saatiin pois koottavasta hyllyköstä mummu keksi antaa lapsille sen pakkauksessa mukana tulleet stryroxkalikat. VIRHE! En suosittele. Ei nimittäin kestänyt kauaa, kun lapset hoksasivat miten helposti styroxia raapimalla tulee "lunta" ja sitähän sitten oli joka paikassa. Tulipahan imuroitua koko pikkusiskon asunto, mutta sen verran myöhään lähtö olisi venynyt, että päätettiin jäädä vielä yhdeksi yöksi Rovaniemelle.

Hiihtoloman aktiviteetit - viikko 9

Meillä oli hiihtoloma viikolla 9 ja oltiin oltu reisussa vain vähän aikaisemmin, joten itse lomaviikolla ainut ero arkeen oli, että aamuisin ei ollut kiire herätä päiväkotiin. Eikä ollut kerhoja tai muskariakaan. Myönnetään että meidän kerhossa käynnit ovat olleet kovin vähäisiä. Ollaan käyty Jekun kanssa kerhossa tasan kerran tämän vuoden puolella. Lomaviikko ei siis poikennut juuri tavallisesta viikostamme joten listasin vain viikon aktiviteetit. 

Maanantaina käytiin iltauinnilla uimahallissa. Päätettiin lähteä päivällisen jälkeen uimaan, koska Jekku nukkui kevyet viiden tunnin päiväunet, eikä olisi ollut toivoakaan saada häntä kahdeksalta yöunille. Oltiin sitten uimahallissa sulkemisaikaan saakka. Ja lapset nukahtivat todella helposti!

Keskiviikkona nähtiin aamupäivästä kaikkien kerhokavereiden kesken (meitä on neljä äitiä ja kuusi lasta) ja iltapäivästä kävin lasten kanssa moikkaamassa heidän tätiä ja pienintäserkkua.

Torstaina käytiin päiväunien jälkeen luistelemassa koko perheen kesken. Ja kuvatkin ovat tuolta illalta. Rakastan tuota, miten auringonlasku heijastuu tuohon jään pintaan, tosin en ole vakuuttunut tekeekö mun kuvani sille kunniaa vai ei. :D

Perjantaille suunniteltiin luistelua Jekun kummitädin kanssa, mutta aamulla oli vielä niin kylmää, että muutettiin suunnitelmaa. Olin menossa lasten kanssa ystävieni kartanon avoimiin oviin, joten otettiin Annitäti sitten mukaan sinne. 

Nyt onkin myös pohjoisen hiihtolomat lomailta. Miten teidän lomat menivät? Tarvitseeko aina olla suuria lomasuunnitelmia?

Parasta viikolla 8

Parasta viikolla 8 ehdottomasti oli auringonpaiste ja kirpakat pakkaspäivät! Toisin kuin tällä viikolla, viime viikolla pystyi vielä ulkoilla, vaikka päiväkodin pakkasraja ylittyikin. Aamuisin oli vaikeaa nousta sängystä kellon soidessa vartin yli seitsemän. Mieluummin painaisin torkun päälle ja vetäisin peiton korviin. Vihdoin kun on pakko nousta, avaan ensimmäisenä "ruokasalin" ikkunan sälekaihtimia. Voiko olla ihanampaa näkyä kuin auringonnousun värjäämä vaaleanpunainen taivas ja kimmeltävä hanki!

Aamut olivat kiireisiä ja puin Elpun ulkovaatteisiin samalla, kun hän söi aamupalaa. Kuitenkin kun vihdoin päästiin ovesta ulos pakkaseen ja otin ensimmäiset juoksuaskeleet alamäkeen, rattikelkkaa vetäen ja rattaita työntäen tiesin, että tänään on ihana päivä. Mitään en saanut tehtyä loppuun saakka, mutta päivät olivat ihania. Taidan sittenkin olla kevättalven ihmisiä.

Parasta maanantaina:
Varmaan se, että se on ainut päivä kun sain kehuja kuinka ahkerasti olen pessyt pyykkiä. Todellisuudessa pesin vain yhden koneellisen, mutta lajittelin pyykit ja raivasin kylpyhuoneen niin, että sain sieltä lattiat pestyä.

Hauskinta maanantaina oli kun puolivahingossa säikytin puoliskoni. Joskin se mitä enenn ja sen jälkeen tapahtui oli vähän puuduttavaa. Elpu nukahti ihan ajoissa, mutta Jekku ei olisi millään päästänyt minua pois lastenhuoneesta ja heräsi joka kerta, kun liikahdin hänen vierestään. Lopulta sammutin lastenhuoneesta myös univalot ja tulin pimeään eteiseen laskemaan sataan Jekun huutaessa perääni. Samaan aikaan puoliskoni tuli sählystä kotiin ja ajattelin hänen laittavan tuulikaappiin valot. Vaan eipä laittanut ja kun hän lähestyi sanoin "älä kävele päälle". Aiheutin kuulemma sydänkohtauksen. Lopulta palauteltiin vuorotellen Jekkua omaan sänkyynsä, ennen kuin hän vihdoin nukahti.

Tiistaina ihailin pakkasen koristelemaa maisemaa päiväkodin ja kodin välillä.

Keskiviikon ylläri oli kun päätettiin päiväruoan jälkeen viedä lapset uimaan ja auto ei startannutkaan. Ajatus oli, että jos meinataan ehtiä ajoissa nukkumaan pitää uimaan lähteä nyt heti. Myöhästyttiin noin puolituntia alkuperäisestä lähdöstä. Puoliskoni joululahjaksi saama varavirtalähde pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön ja toimi, kiitos vain joulupukki!

Torstain ilta-aktiviteetti oli muskarin Körökörökirkko. Se on sellainen kirkkohetki, jossa laulettiin muskarilauluja, lapset pääsivät parikertaa esiintymään ja papilla oli pieni puheenvuoro. Meidän lapset taas käyttäytyivät aivan yhtä hyvin kun sunnuntaisinkin kirkossa. Jekku käveli ympäriinsä ihmetellen, ihme ettei mennyt flyygelille asti ja Elpu malttoi jonkin aikaa, kunnes lähti juoksemaan käytävään.

Jos Körökörökirkon mehu- & keksitarjoilua ei lasketa, luulen että parasta päivässä oli lasten mielestä se kun serkku tuli hetkeksi kylään ja leuanvetotanko kiinnitettiin vihdoin kunnolla.

Perjantain kohokohta oli uimahalli, yllätys! Kysyin torstaina mitä serkku tekee ja otettiin hänet meille heti aamusta hoitoon, niin että Jekun päiväunien jälkeen lähdettiin uimahallille missä treffattiin kaveriani ja hänen vauvaansa. Näin oli sekä Jekulla & Elpulla omat kaverit uimahallissa.

Lauantai oli mummila päivä. Lähdettiin päiväunien jälkeen mummin ja papan luokse ja vietettiin siellä iltapala-aikaan saakka.

Lauantain hauskin juttu oli muuten Elpun nukkumaan laittaminen. Isi oli edellisenä iltana piilottanut hänen tyynyn alleen muurahaiskarhun muotoisen aika ison pyyhekumin suojelemaan pahoilta unilta. Lauantaina Elpu sitten kaivoi "possun" tyynyn alta ja sanoi topakasta "Äiti, tämä possu satuttaa minua!" sitten kuului pieni kopsahdus kun pyyhekumi heitettiin lattialle Elpun huutaessa sen perään: "Nuku sitten lattialla!"

Seuraavaksi käydäänkin sitten läpi hiihtoloman kuvat :)
psst. Voimistelurenkaiden arvonta on vielä muutaman tunnin auki postauksessa "Annetaan lapsille tilaa liikkua"!