Täydellinen perhe kahdella lapsella

Leikkasin hiuksiani juuri ennen Jekun ristiäisiä. Anoppi näki ne ensimmäistä kertaa ristiäisissä ja lähtiessä halatessaan tuumasi, että "leikkaat sitten taas seuraaviin ristiäisiin". Jos se olisi yksin puoliskostani kiinni, minulla olisi kolmekymppisenä todella pitkät hiukset. Mutta jos minulta kysytään, olisin kovasti toivonut meille ristiäisiä vielä tälle vuodelle.

Minusta on jo pidempään tuntunut, että koko muu maailma on sitä mieltä, ettei kolmatta lasta edes saisi toivoa. Yhden lapsen vanhemmilta varmasti kysellään toivotaanko perheeseen lisää lapsia, ja he saavat vastata "kyllä" tai "ei toivota". Mutta jos sinulla on jo kaksi lasta,  ja varsinkin jos sinulla on jo tyttö sekä poika, et tarvitse enempää lapsia. Tähän täydelliseen pakettiin lisätään ainoastaan omakotitalo ja kultainen noutaja.

Mutta kaksi lasta ei ole täydellinen, jos syvällä sisällä tuntuu, ettei perhe ole vielä valmis.


Eihän siinä mitään järkeä ole, että haluaa kolmannen lapsen. Siksi sitä ei varmaan kyselläkään. Mutta onko siinä alunperinkään järkeä haluta edes sitä ensimmäistä? Tiedättehän, ettei lasten saannille ole täydellistä hetkeä. Aina on jotain mikä voisi olla paremmin ja sitten vaikka kaikki näyttäisikin olevan valmista, henkisesti ei kai koskaan voi olla etukäteen täysin valmis.

Minä haaveilin maksimissaan kahden vuoden ikäerosta Elpun jälkeen ja sainkin mitä toivoin: lapsillamme on ikäeroa kaksi vuotta ja kaksitoista päivää. Jekun laskettuaika oli tarkalleen Elpun 2v syntymäpäivänä. Mitä nyt ollaan reilut puolitoista vuotta eletty näiden 2v ikäeron lasten kanssa, minusta tämä on täydellinen ikäero. Ja unelmissa olisin toivonut kaikki lapset tällä samalla kaavalla - kahden vuoden välein. 

Olen saanut jonkin verran seurata, miten Elpu leikkii kaksi vuotta vanhemman serkkunsa kanssa. Serkku on ollut meillä yökylässä ja olen käynyt Jekun pikkuvauva ajoista saakka kerhossa ja uimassa näiden kolmen kanssa. Joten mitä tulee kolmen lapsen kanssa kerhoon, puistoon, uimaan, kauppaan tai kirkkoon lähtemiseen minulla on siitä pieni käsitys.


Toki se käsitys vääristyy koko ajan sen mukaan, kun päivät kuluvat ja lapset kasvavat. Mitä lähemmäs perheen nuorin tulee kahden vuoden ikää sitä todellisemmalta alkaa tuntumaan, että elämä tosiaan saattaa joskus helpottua. Kokonaiset yöt saattavat olla yllättävän lähellä. Ja juurikin tätä serkkua seuratessa herää toivo, että joskus myös meidän lapset pukevat ihan itse ilman tappelua. 

Mutta samalla mitä lähemmäs Jekun toinen syntymäpäivä tulee sitä enemmän minua alkaa pelottaa, että mitä jos tämä meidän perhe nyt onkin tässä? Puoliskoni näkee tulevaisuudessa jo sen helpotuksen ja sitä minä pelkääkin. Kun elämä on helppoa kahden kanssa ja lapset ovat omatoimisemmpia, järjellä ajateltuna ei ole enää yhtäkään syytä toivoa lisää lapsia. Meillä on ihana tytär ja ihana poika, ei siis ole syytä "yrittää" vielä tyttöä tai poikaa, saatika mitään muutakaan syytä haluta lisää lapsia. 

Järjellä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen tunteen kanssa, että toivoisin meidän perheessä olevan paikan vielä edes yhdelle pienelle lapselle.

12 kommenttia

  1. Kannattaa kuunnella itseään - ja toki myös sen puolison kanssa keskustella - jos vielä lisää lapsia haluaa :) Ystäväpiirissäni on useampikin kolmen lapsen perhe enkä tiedä jääkö heillä lapsiluku loppujen lopuksi vielä tähänkään - ja miksi pitäisikään jos yhtään tuntuu siltä, että vielä lisää saisi tulla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä miksi pitäisikään jos vaan molemmat on sitä mieltä 😍 lapset ja sisarukset on rikkaus 😊

      Poista
  2. Et varmaan hakenut tätä, mutta 1.5 vuoden ikäero on ihan huippu myös! 👌🏽👌🏽
    Isompi ei osaa olla mustis, ja kasvaessaan leikkii hyvin yhdessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon kyllä 😄 sekin vaan on tässä tapauksessa myöhästä, kun kesä ja 4v & 2v synttärit on auttamattomasti kohta 😭😂 oisko jossain yli 2v mutta vajaa 3v ikäeron kannattajia ? 🙈

      Poista
  3. Meidän perheessä lapset ovat 13v, 6v ja 1,5v. Ei siis todellakaan mitenkään järkevillä ikäeroilla.

    Siltikin lapsilla on ihana side keskenään, he leikkivät keskenään ja varmasti tulevaisuudessa myös tappelevat keskenään.

    Vaikka meidän perheessä on jo kolme lasta, olisi meidän perheessä tilaa vielä kolmelle lisää <3 Lapsiluku on hyvä juuri sellaisena kuin itsestä tuntuu. Toisaalta, jos ei lapsia enempää suoda, pitää osata lopulta olla onnellinen, että on saanut kokea lapsen saamisen onnen edes joskus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. totta tämäkin :) ja tottakai onnellinen olenkin näistä kahdesta, tärkeä pointti <3

      Poista
  4. Meillä ikäeroa 2v 9kk, ei mitenkään laskettu et tää ois nyt bueno. Sattumalta mun ja veljen ikäero melko sama. Mulla kans hiljainen haave kolmannesta, ikäeroksi tulisi nuorempaan nyt jo yli 5 vuotta ja isompaan yli 8v. Meidän pojilla on heille sopiva ikäero. Joillekin se on jonkun muun mittainen. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niinhän se taitaa olla, että se omassa perheessä vallitseva ikäero on se paras (ja ainoa mistä on kokemusta) :D jotenkin sitä vaan on vaikea välillä luopua haaveista tai edes muuttaa niitä :D

      Poista
  5. Meillä ikäero 3v9kk (jep, tein testin 3v-synttäriaamuna) ja mun mielestä paras ikäero ikinä. Isompi on jo vähän omatoiminen ja osaa jopa vähän huolehtia pienemmästä. Pienempi ihailee isompaa ja isompi rakastaa pienen ihailua. Just täydellistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kuulostaa ihan täydelliseltä! :) ehkä yli 2v ei siis olekaan huono juttu, nyt kun se 2v ei oo enää mahdollisuus :D

      Poista
  6. Meillä ikäero 2v 3kk ja rapiat ja mustasukkaisuus vahvana ja todella raskasta 😪 en tiedä kumpi parempi pieni ikäero vai vieläkin suurempi ikäero ja tosiaan odotan jo sitä kun nuorin vanhempi ja jos oppisivat leikkinään sovussa ja olisi toisistaan seuraa. Saa nähdä tuleeko näistä mitään vai onko aina tappelua 😔

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tottakai lapset varmasti tappelevat keskenään jonkin verran aina, mut varmasti teillekin tulee se vaihe että ovat toistensa parhaat kaverit :)<3 meillä ei mustasukkaisuutta tainnut vauvavuonna olla, nyt on sitten välillä hyvät leikit yhdessä ja välillä juostaan perässä että kummalla se lelu nyt olikaan ensin ja kuka pyytää anteeksi ensin :D uskon että nämä sankarit on kuitenkin toisilleen tärkeimpiä koko maailmassa :)

      Kovasti tsemppiä arjen kanssa :)

      Poista

Ihana yllätys, kiitos kommentista !