Vauvan kuudes kuukausi

Vauvan kuulumisissa jäätiin viimeksi siihen, miten Kirpun viisikuisen neuvolassa terveydenhoitaja katsoi Kirpun liikkumista ja tuolloinhan neiti vain pötkötteli ja katseli ympärilleen. Kymmnenen päivää myöhemmin käytiin samalla terkkarilla Jekun eskarineuvolassa ja Kirppu sai 5kk rokotukset. Niin vain noiden kymmenen päivän aikana Kirppu oppi tai päätti alkaa kääntymään! Ja istuminenkin oli jo paljon tukevampaa, kuin 5kk neuvolasssa. 

Ja koska tuen kanssa istuminen ja ilmankin tukea, oli jo niin ryhdikästä, päätin kokeilla osaisiko neiti istuapönöttää myös potalla. Ja joo, se oli ilmeisesti ihan kivaa, koska potalla istumisesta ei tullut minkäänlaisia vastalauseita. Ja aika ajoin ollaan pottaan saatukin jo jotakin. Ei tämä meidän pottailu vielä vaippoja säästä, mutta ei siitä haittaakaan ole.

Yöunille Kirppu nukahtaa lapsista viimeisenä vasta 22-23 välillä ja aamut alkavat minun makuuni hieman liian aikaisin. Useamman kerran herättiin aamulla vaipan vaihtoon puoli seitsemältä, mikä toki oli hyvä, kun pojat herätetään seitsemältä eskariin ja päiväkotii. Mutta itse nukkuisin mieluummin edes sinne lähemmäs seitsemää, kuin puolta seitsemää. Toki tässä oli myös useampi yö, kun meille tuli tutuksi sellainenkin käsite kuin aamuneljänkakka, joten puoli seitsemän on ihan hyvä! 

Nyt kääntyminen sujuu jo ihan helposti, joten löysit peruutusvaihteen sitten samaan settiin. Pakkipäällä löydyt milloin mistäkin, mutta odottelen innolla ja kauhulla, että milloin etuveto lähtee päälle! En epäile hetkeäkään, ettetkö lähtisi kiireellä isompien sisarustesi perään. Vaikka todellisuudessa mitään kiirettä ei ole. 

Olet edelleen varsin tyytyväinen vauva. Höpötät paljon ja kiljut ja naurat ääneen. Kurkottelet lelukaaren leluja myös vatsallasi maateen. Ei näytä kovin ergonomiselta, mutta vastaavia liikkeitä aikuisetkin jumppaavat. Kylvet mielelläsi pesuvadissa istuen ja hutkut siellä edes takaisin samalla tavalla kuin syöttötuolissakin. 

Vaikka kesällä ei ehditty mummon ja papan mökille, niin pääsit kuin pääsitkin kylpemään pesuvadissa mökkiportaille vielä vauvavuotesi aikana! Edelleen täytyy todeta, että olet vauvaksi aivan mahtava matkakaveri pidemmilläkin automatkoilla.

Hiljalleen annettiin sinulle myös käsiin ensimmäiset maistiaiset: vadelmista en ole varma päätyikö mahaan asti lainkaan, kuivatut luumut sen sijaan kyllä todistettavasti päätyivät. Nakkikeittoa koko perheelle tehdessä nappasin pakastekasviksista sinulle erikseen porkkana & peruna palaset. Myös mummu pääsi syöttämään sinulle banaania ja mökkieväinä testasit porkkanaksuja ja vesimelonia. 

Ja kun nyt kerran keksit miten siellä lattialla voi pyöriä niin päätit sitten samaan hetkeen alkaa harjoitella konttaamista ja hytkyt konttausasennossa jo lähtövalmiina. Se ryömiminen pitäisi kuitenkin hoksata mielellään ennen konttaamista, jooko. 

Puolivuotisneuvolassa saatiin taas pituutta pari senttiä lisää ja painokin jatkaa nousua. "Soseiden määrää voi nyt lisätä" lukee neuvolakortissa, mutta todellisuudessahan ne nyt sitten rytinällä otetaan mukaan ruokarytmiin, kun lihasoseita ja puurojakin voi ottaa heti ruokavalioon. Syöttötuolissa istut jo ihan hienosti ja miellään ihmettelet muiden seurana. Varasin sinulle myös 7kk mittoja varten yhden ylimääräisen neuvolakäynnin. Listan mukaan seuraavaksi olisi 8kk neuvola-lääkäri, mutta tykkään hakea joka kuussa viralliset kasvut vauvakirjaan, eli neuvolakorttiin. 

Vauvan kuudes kuukausi oli 13.8.-12.9.22

2.luokkalaisen ensimmäinen varainkeruu

Meidän koululainen tuli koulusta kotiin ja heitti minua kahdella vihreällä kangaspussilla. Mietin hetken, että mitä ihmettä nyt taas, mitä nämä on ja mitä minä niillä teen. Kun oma koululainen vastasi tuttuun tapaan olkiaan kohauttaen "en mä tiiä". Kysyin samaa sitten hänen luokkakaverilta, joka vastasi samaan tyyliin jotain myymisestä. Ja sitten hitaat piuhat aivoissani yhdistyivät. 

Tosiaan kakkosluokkien varainkeruukamppiksesta oli puhetta jo elokuussa ja koska kakkosluokilla on yhteinen tili, myös varainkeruuta varten oli tehty kakkosluokkien vanhemille yhteinen whatsapp ryhmä. Ensin siis laitoin viestiä oman lapsen luokan vahempien whatsappiin ja sitten pääsin myös toiseen ryhmään. Onneksi sinne on tullut lisää vanhempia minun jälkeenkin, en ollutkan ainoa joka on unohtanut tämän.

Pusseista paljastui molemmista yksi kuvasto ja tilauslista ja toisessa oli vielä lisäksi malliviuhka sukista! Okei, myydään sukkia. Se onkin kätevää, koska sukkia tarvitaan aina. Nopea kuvaston läpi selaaminen kesti vähän pidemmän tovin. Olin sittenkin aika vaikuttunut näistä tuotteista. Malliviuhkasta tuli ajastus pelkästään sukista, mutta kuvastossa oli muitakin tuotteita.

Jarx on mulle ihan uusi tuttavuus, mutta malliviuhkan perusteella ainakin sukkien materiaalit on laadukkaita. Oli teknisempää sukkaa ja villaa erimuodoissa sisältäviä sukkia. Kuvastossa jo lukee pesuohje, että voi valita tuotteet senkin perusteella saako niitä laittaa kuivuriin vai ei. Olen nyt vuoden sisällä kutistanut pesussa yhdet omat villasukat ja puoliskoni villatakin - 9 vuotta meni ilman villavahinkoja. 

Omaksi lemppariksi löytyi heti pipot ja huopatossut sisäkäyttöön. Erikoisempiakin tuotteita löytyy kuten hopeasukka. Me ei olla vielä päätetty otetaanko mulle tossut vai pipot lapsille vai sittenkin puoliskolleni sukkia. Onneksi kamppanja aika oli suunnilleen kuukausi, joten ehditään vielä miettiä.

Ykkösluokalla varainkeruu aloitettiin myyjäisten merkeissä, mutta silloisiin hattara-avoihini ei mahtanut edes se myyjäisten päivämäärä, että olisin osannut mennä sinne ostoksille. Ei siis puhettakaan, että olisin ymmärtänyt sinne jotain leipoa tai muuten viedä myyntiin luokkien kassaa kartuttamaan.  Sovittiin, että ne jotka ei syystä tai toisesta halunneet / ehtineet / jaksaneet / pystyneet osallistumaan myyjäisiin maksoivat 10€ luokkien tilille.

En ole vielä päässyt täysillä mukaan tähän koululaisen vanhemapana olemiseen. Unohdin kokonaan ekaluokan vanhempainillan ja nyt jostain keskustelun pätkästä tuli mieleen, että onkohan nyt kakkosluokkienkin vanhempainilta sitten ollut jo. Noh, henkilökohtaiset opekeskustelut olen onneksi kaikki muistanut sekä koululaiselta että eskarilta. Päiväkotilaisen Vasu onkin vasta marraskuussa. Jospa nyt tänä vuonna ehdittäisiin ja muistettaisiin myyjäisetkin - sikäli kuin sellaiset järjestetään.

Joulumyyjäiset olivat aikoinaan mun vanhassakoulussa iso juttu ja meidän isi ja äiti oli isosti mukana suunnittelemassa ohjelmaakin. Isillä oli silloin mainostoimisto ja hän teki ison onnenpyörän isosiskoni luokalle. Minun luokalle hän teki onginnan ja se oli (ja on edelleen) ainakin omasta mielestäni maailman hienoin onginta ikinä. Levystä tehtiin polvenkorkuiset laidat, jotka kaikki olivat n. 2m pituisia. Tietenkin ne teipattiin sinisiksi ja muistaakseni niissäkin oli kalojen kuvia ja ne oli leikattu aaltoje muotoon.

Neljästä laidasta muodostui allas, joka täytettiin erikokoisilla, -värisillä ja -muotoisilla kaloilla. Mun lemppari oli polvenkorkuinen valas, jolla oli myös vesisuihku. Niiden evät toimivat jalkoina, joiden varassa ne pysyivät pystyssä. Onkina toimi harjanvarret, siimat oli pyykkinarua ja koukkuna oli auki väännetyt klemmarit. Äiti oli mukana iltaisin, kun talkoovoimin tehtiin luokissa karkkipusseja palkinnoiksi. 

Kaivoin viime talvena jo Jyväskylän kaupungin numeroita, että oliskohan nykyään suljettuun Cygnaeuksen kouluun mitenkään mahdollista päästä tutkimaan, löytyisikö ne alkuperäiset altaan reunat ja kalat vielä sieltä. En tosin tiedä onko ne käyttökunnossa, mutta olisihan se nyt aika siistiä, että meidän luokan vanha onginta saataisiin Nupun luokalle.

Jännä nähdä, minne nämä sitten kutosluokalla lähtevät!

Millaisia varainkeruukamppanjoita teidän koululaisilla (tai lasten harrastuksissa) on ollut? 

O ou, vanhenpainvapaa loppuu pian!

Vaikka vauva tai siis Kirppu täytti juuri 7 kuukautta ja vauvavuotta on reilusti jäljellä, on vanhempainvapaata jäljellä alle kaksi kuukautta. Ja samalla loppuu vanhempainpäivärahat ja pitää keksiä seuraavaksi joku tulonlähde. Niin, mitäs sitä sitten keksitään? 

Tietenkin arki rullaa ja maapallo pyörii ja on päiviä, kun raha ei ehdi pyöriä päässä ollenkaan. Mutta viimeaikoina äitiysloman loppuminen ja raha on kuitenkin pyörinyt jossain tuolla takaraivossa, viimeistään nukkumaan käydessä, nostaen hieman stressitasoja ja erityisesti se nostaa syvälle haudatun kysymyksen: Mitä minä haluan tehdä työkseni? Mikä musta tulee isona? Mitä minä haluan?

Olen ohimennen maininnut Mary Kayn ja suoramyynnin täälläkin. Ja yksi tulonlähde olisi tietenkin sivubisnes, jonka hieno englanninkielinen termi on side hustle, johon Mary Kay sopii täydellisesti. Minä olen ollut itsenäinen Mary Kay ihonhoitokonsultti nyt kolme vuotta. Tilasin oman Starter Kit laukkuni elokuussa 2019 Ässän ollessa vauva. Käytännössä samassa tilanteessa kuin nyt. Toiveeni oli... hmm.. Ihan rehellisesti nyt en edes muista mikä toiveeni oli. Oliko se päästä Mary Kay urapolun huipulle? Olla Sales Director ja saada ajaa palkinto volvoa?

En tiedä. Enkä oikeastaan tiedä mitä tapahtui koko Mary Kaylle. Pelko varmaan. On helpompi keksiä tekosyitä ja olla tekemättä yhtään mitään, kuin etsiä uusia asiakkaita tuntemattomista ihmisistä. Vaatekaappini ovessa on keväällä tehty unelmakartta omalla kuvallani, mutten silti tiedä onko ne sittenkään minun unelmiani. Sain kuitenkin juuri omat ihottumat kuriin Mary Kay tuotteilla, joten en nyt ihan heitä kirvestä kaivoon vieläkään. 

Tietysti voisin kokeilla kaupallistaa blogini. Mutten tiedä missä välissä ehtisin tehdä niin paljon töitä blogin eteen, että se olisi oikeasti realistista. Natalia Salmela aloitti bloginsa nimenomaan tarkoituksena ansaita sillä rahaa ja hän julkaisi alkuaikoina kolme postausta päivässä. (Lähde: Mammabetalar podcast jakso 51. Paljastuksia influensserielämän kulisseista & (etsin vielä sitä jaksoa, jossa sanotaan kolme julkaisua päivässä) )

Tällä hetkellä yhtään aktiivisempi blogin kirjoittaminen vaatisi sen, että lopettaisin yöllä nukkumisen kokonaan. Tätä kirjoittaessani kello on varttia vaille yksi yöllä. Koska öisin nukkuessa, on päivän ainoa takuuvarma hetki, kun kukaan ei tarvitse minua mihinkää muuhun ja voin hyvällä omalla tunnolla olla tekemättä kotitöitä. 

Toinen jarru blogin muuttamisesta tulovirraksi on blogimaailmaan yleisesti oheistuotteena kuuluva some. Tai oikeastaan nykyään blogi taitaa olla se oheistuote ja kaikki pitäisi tapahtua Somessa. Minä vihaan somettamista. Facebook päivittyy, kun anoppi päivittää kuvia ja tägää minut niihin. Instagramissa olen varsin aktiivinen seuraaja, mutta oman fiidin päivittäminen on liian stressaavaa ja ärsyttävää ja no niin. Ei oikein kuulosta siltä, että olisin kovinkaan valmis tekemään vaadittua työtä siihen, että voisin ansaita oman osani meidän perheen elantoon blogilla. Vaikka se olisikin ihanaa.

Blogin sivutuotteeksi minua kyllä kiinnostaisi höpötellä podcastiin! Sitä ajatusta olen nyt pallotellut äitini, serkkuni ja ystäväni kanssa.

Tammikuussa palauttaessani koulun avaimet rehtorille, hän huikkasi, että ilmoita sitten, jos jäät hoitovapaalle, sijaisia tarvitaan aina ja heitä on ajoittain vaikea saada. Sijaisuudet voisivat olla kiva vaihtoehto. Työpäivä siellä, toinen täällä, ja välillä kokonainen viikko töissä tutussa ja kivassa työpaikassa. Tosin satunnaiset ja ennalta arvaamattomat työpäivät eivät poistaisi rahastressiä. Ja jokin päivähoitopaikka Kirpulla olisi oltava, jotta minä ja puoliskoni voitaisiin olla töissä myös samaan aikaan, jos hänelle sattuisi aamuvuoro ja minua tarvittaisiin. 

Noh yksi varteen otettava vaihtoehto lisätuloihin tai oman yrityksen toimialaksi olisi valokuvaus. Itseasiassa minulla on jo hinnasto hahmottumassa ja ensimmäiset mallikuvat käyty ottamassa ja toimitettu asiakkaallekin.

Minulta kysyttiin kesällä saako yhteystietoni antaa morsiamelle, joka kaipaa hääkuvajaa. Lupasin ja morsian soitti, mutta huomasin puhuvani itseni ulos työstä! Jälkeenpäin mietin, että miksi ihmeessä minä niin tein. Kyselin sitten vielä mitä mieltä serkkuni ja hänen puolisonsa olivat kuvista jotka otin heidän hääkutsuja varten ja juteltiin tästä tapahtumasta.

Serkkujeni äiti taas oli sitä mieltä, että jos olisin hänen oma tytär, hän ei hiljenisi ennen kuin olen saanut ensimmäiset maksavat asiakkaat ja kalenteria täyttymään. Älä kerro kellekään, mutta en koe olevani lainkaan itsevarma suunnitellessani asiakkaiden kuvaamista. Mutta se on silti ajatus, jota olen työstänyt ja joka olisi ehkä eniten realistinen. Epäilen vain, ettei minun kuvaustyylille löydy asiakkaita. Mutta toisaalta taas, miksi ei löytyisi? 

Kun hautaudun taas nuhanenien taakse pyykkivuoren alle, mietin etten minä pysty tehdä yhtään mitään, kun tämä arkipakka kaatuu jo siitä että minä sairastan. En uskalla ottaa yhteyttä mahdollisiin harjoitusasiakkaisiinja unohdan sopia aikoja niiden kanssa, jotka ovat jo suostuneet kuvattaviksi. Mutta haaveillessani uudesta kamerasta haaveilen myös asiakkaiden valokuvaamisesta.

En toki laittaisi pahakseni jos pääsisin tekemään ihan palkallisia mallin keikkoja. Kameran edessä tai takana, molemmat käy. Ja ääninäyttelijän työ voisi myös olla hauskaa, Netflixissä kaikissa lastenohjelmissa pyörii samat äänet. 

Mitä meidän perheen haaveisiin tulee, niin minun on pakko työllistyä. Oli se sitten oma yritys tai palkkatyö, ihan kuinka vain, mutta vähintään 1500€ pitäisi verojen jälkeen jäädä tilille. Mieluummin toki enemmän. Toisaalta minusta tuntuu, etten ole hyvä missään muussa, enkä haluaisi tehdäkään mitään muuta, kuin olla kotiäiti. Vaikka, uskokaa pois, näiden sairastelujen keskellä, meidän koti, minun hiukset ja pyykkivuori eivät todellakaan näytä siltä, että täällä on kotiäiti huolehtimassa kaikesta. Ei todellakaan.

En muista koska olisin ollut näin pihalla oman kalenterini sisällöstä. Sen mukainen on ollut tämä koko syksy - ihan pihalla kaikesta ja kaaos pään sisällä näkyy myös kaaoksena kotona. Ajatus päivätyöstä hirvittää. Kun en nytkään saa pidettyä järjestystä sellaisena kuin haluaisin. Se onnistui ehkä ensimmäiset kolme viikkoa koulun alun jälkeen, ennen kuin tuli ensimmäiset flunssat ja kaikki levisi käsiin, enkä vieläkään ole saanut kiinni. 

Ja lisäksi vielä se, että ajatuksen tasolla kuvittelin, että Kirppu menisi päiväkotiin aikaisintaan ensi syksynä. Uuden kauden alkaessa hän täyttäisi 1v5kk. Ässä oli 1v6kk aloittaessaan päiväkodin. Sijaisuusidea toimisi parhaiten niin, että meillä asuisi joku eläkkeellä oleva isovanhempi ihan lähellä, mieluiten meillä tai naapurissa ja jos minulle soitettaisiin sijaistarpeesta olisi Kirpulla hoito valmiina. Puoliskoni ei ehkä olisi yhtä innoissaan meillä asuvista isovanhemmista. :D Noh se olikin toiveajattelua, meidän molempien vanhemmat, eli lastemme isovanhemmat, ovat työikäisiä vielä vuosia.

AuPair toimisi hyvin, mutta sitä varten pitäisi olla Aupairin palkan verran ylimääräistä rahaa ja ylimääräinen huone, kumpaakaan ei ole. 

Elokuussa mummin ja papsun luona käydessä, mummi kysyi onko minulla ajatusta mitä haluaisin työkseni tehdä. Vastasin ettei mitään hajua. Pohdin tätä raha asiaa puhumatta siitä ääneen mitään. Lauantaiaamuna huomaan Anopin laittaneen illalla minulle kaksi kuvaa. Niistä koostuu facebook päivitys: työpaikka ilmoitus. Työpaikasta, jota hain neljävuotta sitten. Kävin työhaastattelussakin. Olin harmissani, kun en sitä silloin saanut. Ilmoitus on kirjoitettu niin, etten voi jättää sitä väliin. Tämä kortti on pakko kääntää.

En todellakaan ole valmistautunut laittamaan vauvaa päiväkotiin! Ei, se ei ollut suunnitelmissani edes vaihtoehto. Mutta tämä työ poistaisi stressin. Se olisi työ jota oikeasti haluaisin tehdä. Ei, en saisi päättää omia työaikojani. Ei en voisi olla kotona vauvani kanssa. Mutta omalla tavallaan se olisi unelma työ. 

Rakas pikku Kirppunen, sinun on parasta oppia kävelemään ennen joulukuuta, jos äiti pääsee töihin! 

Mökillä lämmittelemässä

Syyskuu saapui jäädyttäen minut ja koko meidän kodin tullessaan. Odoteltiin ja odoteltiin, koska patterit mahtaisivat mennä päälle. Puoliskoni yövuoron aikana lapset halusivat kömpiä meidän huoneeseen nukkumaan. Sängyssä alkaa olla ahdasta vauvan, pyörivän taaperon ja kahden pikkukoululaisen kanssa. Jos jaksavat kantaa patjansa meidän huoneeseen voisivat nukkua täällä. Ja tuosta hetkestä edelleen, lapset nukkuvat patjoillaan meidän huoneen lattialla ja pieni puhallin lämmittää huonetta hetken aikaa. Minä laitan sen päälle, kun käyn nukkumaan ja puoliskoni sammuttaa sen tullessaan nukkumaan.

Unelma 5 blogin Emiilia kaipaili instagramissa syksyistä mökkisaunaa. Me ei tänä kesänä ehditty mökille ollenkaan, joten kysyin sitten tehtäisiinkö viikonloppureissu lasten kanssa mummon ja papan mökille. Kahta viikkoa myöhemmin matkasimme ensin Jyväskylään minun vanhemmille. Suunnitelma oli oikein kätevä. Syötiin ja jätettiin kaikki lapset mummun ja vaarin hoiviin ruokaostosten ajaksi. Kauppareissun aikana lapset olivat syöneet jo toistamiseen ja nukahtivat autoon, kun suuntasimme vielä vähän pohjoisempaan.

Auton valot osuivat usvaisen järven pintaan ja mökin keltaiset terassivalot näyttivät mihin astua. Narisevan oven takaa avautui minulle tuttuakin tutumpi näky ja se lämpö. Mummo ja pappa olivat lämmittäneet uunin meitä varten ja saunassakin oli lämmintä pesuvettä valmiina. Kannettiin ensin tavarat sisään, tehtiin pedit ja saatiin kuin saatiinkin lapset nukkuvina sisään. Kaikki, paitsi Nuppu. Hänellä sitten riittikin asiaa, mutta ei se haitannut mummon kakkua ja marjakiisseliä iltapalaksi syödessä.

Otettiin perjantai omaa lomaa eskarista ja koulusta, jotta ehdittiin olla mökillä kaksi kokonaista päivää. Mökillä aamut alkavat aina aamupuurolla, tosin kesästä poiketen, kukaan  ei syönyt aamupalaa portailla. Seuraavaksi olikin padan täyttö ja saunan lämmitys. Lapset odottivat malttamattomina saunan lämpeämistä ja menivät heti uimaan, kun annettiin lupa löylyn heittoon. Välillä leikittiin leikkimökissä tai käytiin lepäämässä sisällä.

Kaiken uimisen ja saunomisen jälkeen tapahtui jotain, mitä ei ole tapahtunut varmaan ikinä. Tai ainakaan koskaan kolmen saatika neljän lapsen aikana. Meidän lapset kävivät kaikki nukkumaan kahdeksan jälkeen ja kaikki, paitsi Kirppu, nukahtivat puoli yhdeksään mennessä. Kirpulla nyt on ihan omat vauvamaiset rytminsä edelleen.

Mökkiviikonloppuun mahtui uimista ja saunomista, soutelua ja suppailua, syömistä, iltasatuja, vaahtokarkkeja, ulkoilua, hevosia ja ihan vähän hemmotteluakin. Se tosin lasten kanssa uidessa on huonopuoli, ettei oikein itse ehdi lämmitellä kunnolla, eikä saunakaan meinannut ehtiä lämmetä 70astetta enempää. Paitsi sitten, kun totesin että nyt lämmitetään tiskivesi ja ruoan jälkeen saunamittarin viisari osoittikin 110. Nyt lämpeni.

Ulkona lämpötila vaati jo pipoa ja ulkovaatteita. Vähän meinasi olla viileä, mutta palella ei tarvinnut. Ja sisään tullessa sai joka kerta vain todeta, että on täällä lämpimämpi kuin kotona. 

Kahden aikuisen, viiden lapsen ja vauvan reissussa kaikki muu meni hyvin, paitsi aikuisten uiminen ja saunominen. Viimeisenä iltana lasten taas nukahdettua ennen yhdeksää, käytiin vielä Emiilian kanssa kahdestaan saunassa, mutta siinä vaiheessa syksyinen pimeys ei enää lainkaan houkutellut uimaan. Mikähän siinäkin on, että pimeässä tuo tuttuakin tutumpi ranta ja niin ihanan virkistävä vesi, muuttuu kauhean pelottavaksi.

Jälkiviisaana voi todeta, että olisi sittenkin saanut olla "ylimääräisiä" aikuisia mukana. Ensikerralla siis toivotamme lisäkädet tervetulleiksi. Tai mitä jos sitä uskaltautuisikin jo suunnittella ja toteuttaa ihan vaan äitien mökkiviikonlopun! Sellainen on nimittäin multa kokonaan kokematta. 

Kotiin palatessa kumarrun nostamaan jotakin lattialta ikkunan edessä ja havahdun, kun patteri tuntuukin lämpimältä! Ei täällä silti vieläkään ole lämmin. Lapset nukkuvat edelleen patjoillaan meidän huoneen lattialla. Minun varpaitani palellee, kun en laiskana jaksa kääntää peittoa oikein päin.

Ensikesään mahdutetaan kyllä mummon ja papan mökki vaikka väkisin! 

Osa kuvista on Emiilian ottamia ja Emiilian blogi löytyy täältä: Unelma5

Vauvan viides kuukausi

Vauva täytti viisi kuukautta elokuussa. Tavallaan tuntuu, että kesän aikana saatiin nauttia ihan tasaisesta pikkuvauva-arjesta, vielä mentiin täysimetyksellä ja Kirppu oli tyytyväinen itsensä, ei ihmeemmin uusia taitoja vaan ihan vaan vauvailua.

Täyttäessään viisi kuukautta Kirppu tarttui tavaroihin ja viihtyi hetkiä itsekseen käsiään ja tavaroitaan tutkien. Pöydän ääressä sylissäistuessa sai toki alkaa varomaan. Pienet kädet tutkivat jo pöydällä olevia tavaroita, eikä ollut kerran tai kaksi, kun piti estää lautasia tippumasta. Sylissä ollessa Kirppu pönkäsi jo kovasti pystyyn, niin että kokeiltiin tuen kanssa istumista muutamia kertoja. Ja kun istumista kerran harjoiteltiin, niin neiti pääsi kylpemään pieniä hetkiä pesuvadissa istuen, meillä kun ei kotona ole ammetta. 

Samalla kiinnostus muiden syömistä kohtaan selvästi nosti päätään. Käytiin mummun ja vaarin kanssa mäkkärissä ja siellä Kirppu oikein maiskutteli ääneen muiden syödessä ja hamppareiden kääreetkin olisivat kelvanneet, jos vain olisi niihin yltänyt. Ja kun kerran syöminen kiinnosti, niin annettiin Kirpulle ensimmäiset maistiaset sosetta. Aloitettiin Mangolla, mutta sepäs sitten yllättäen saikin osakseen ainoastaan irvistelyä ja ruokakokeilut jäi siltä erää siihen.

Heinäkuun pölläviikkojen aikana Kirppu osoitti olevansa täydellinen vauva. Jopa pitkä automatka sujui hienosti! Muutama vessapysähdys tehtiin vuorotellen vähän kaikkien takia, mutta vasta puolituntia ennen kohdetta Kirpulta meni matkahermot. Bussipysäkeillä pysähdyttiin pari kertaa, mutta vain kerran rauhoittelemaan vauvaa. 

Unirytmi pysyi samana ja saatiin jopa parempiakin öitä. Tavallisena yönä Kirppu havahtui muutaman kerran, ja luulen että yöimetyksiä on tullut noin kolmen tai neljän tunnin välein tai välillä vielä tiheämmin. Toisaalta sillä kuinka tiheästi Kirppu on rinnalla öisin ollut ei ole väliä, kun perhepedissä se ei häiritse nukkumista. Reissussa pisin yhteen nukuttu unipätkä oli huikeat 6tuntia! Eikä Kirppu hätkähtänyt yllättäviäkään kovia ääniä. 

Päiväunirytmi oli kotona ja reissussa sama, tai oikeastaan reisussa jopa paremmat. Pölläkarissa kun oltiin miltei koko ajan ulkona niin unirauhakin löytyi helposti. Kun taas kotona isompien lasten leikit ovat välillä niin mielenkiintoisia, ettei neiti meinaa nukahtaa ollenkaan. Saimme kokea muutamat itsenäiset nukahtamiset, mutta ne oli tosiaan hyvin harvat isompien sisarusten viettäessä lähes koko kesän kotona meidän kanssa.

Mutta minkä sille mahtaa, että elämä on täynnä ääniä, niinpä Kirppukin alkoi mölisemään ja juttelemaan huutaen sekä hihkuen.  

Me ollaan päästy hyvin tarkasti syntymäpäivän mukaan neuvolaan ja myös 5kk neuvolassa käytiin tarkalleen oikeana päivänä. Neuvolassa kesäsijaisena ollut terveydenhoitaja otti Kirpun paksulle jumppamatolle lattialle ja kaikki neuvola jutut mitkä pystyttiin tehtiin siinä. Koska sisarukset niin mielellään istuskelisivat Kirpun kanssa, testasi hoitajakin miten sen kanssa ihan virallisesti on. Ja ei ollut kyllä minkäänlaisia refleksejä ottamassa vastaan. Vaikka istuma-asento olikin jo ihan ok, niin mukkelis makkelis siitä mentiin.

Kääntymistä myös hoitaja katsoi ja totesi, että valmiudet on kyllä, mutta et ilmeisesti vielä tuolloin kokenut tarpeelliseksi liikkua edes pyörien. Sekä pituus että paino nousevat hienosti vielä, eikä tarvitse miettiä soseiden aloitusta sen enempää. Kaapissasi on edelleen 56cm vaatteita, mutta ollaan me jo muutamat 62cm otettu läyttöön. Koska saatiin 3kk rokotukset vähän myöhässä, ei nyt 5kk neuvolassa saatukaan rokotteita, vaan meillä oli sitten eskarilaisen neuvolan yhteydessä Kirpun 5kk rokotukset, 10 päivää myöhemmin. 

Kuukauden Top 3 - 6/2022

Kesäkuun kolmen parhaan jutun listaus tulee kalenterin mukaisessa tapahtumajärjestyksessä, sen mukaan mitä tapahtui ensin, ei millään tapaa muussa järjestyksessä, koska nämä kaikki ovat samanarvoisia. Ja oikeastaan koko kuukauden voisi jopa tiivistää pelkästään yhteen kohtaan: Perhe. 

Vielä kesällä tuntui että koko kesäkuu meni sairastellessa, mutta nyt lokakuun vaihduttua taaksepäin katsoessa, meillä oli kyllä aivan ihana kesäloma!  

MUMMUN JA VAARIN +serkkujen KANSSA VIETETTY AIKA

Aloitettiin kesäloma vierailemalla Ässän kumitädin lakkiaisissa. Isommat matkustivat sieltä mummun kyydissä meille ja maanantaina alkoikin meidän ensimmäinen kesälomareissu. Tämä reissu sisälsi Kirpun ensimmäisen junamatkan, kaikkien ensimmäisen Korkeasaariretken, ensimmäisen kylpylähotelliyöpymisen, korona-altistumisen ja sairastamisen. 

Korkeasaaressa vietettiin huimat seitsemän tuntia. Meitä oli mummu, minä ja lapset, pikkusiskoni ja hänen pojat ja suurimman osan ajasta myös siskoni mies ja appiukko. Vaikka Espoo/Helsinki viikkomme loppuikin lyhyeen, ei ketään haitannut siirtyä putkiremonttievakkoon Laajavuoren kylpylähotelliin. Oltiin hotellissa kaksi yötä, ensimmäinen päivä uitiin ja toisena päivänä mummu vei pikkusiskon porukan junaan, ja minä otin Late check outin, jotta putkiremontti olisi mahdollisesti jo ohi, kun me mentäisiin mummun ja vaarin luo. Ajoitus oli aika täydellinen ja hotellista Vaarin autoon pakkautuessamme törmättiin vielä mun serkkuun, joka ei todellakaan asu Jyväskylässä! Se oli hauska kohtaaminen.

Vaikka korona pääsikin sotkemaan lomasuunnitelmia, niin lapset pääsivät kuitenkin vaarin kanssa ajamaan päältäajettavaa ruohonleikkuria, kävivät järvessä heittämässä talviturkit, ulkoiltiin koulun pihalla ja katsottiin paljon lastenohjelmia. Puolitoista viikkoa Jyväskylässä tuntui ihan lomalta. 

Kesäkuun isoin yllätys itselleni oli se, miten kiinnostunut Jekku oli hoitamaan mummun ja vaarin naapurin pientä koiraa. Olen jotenkin mieltänyt, että se on Nuppu joka on kiinnostunut eläimistä ja haluaa silittää vastaantulijoiden koiria. Nyt  Nuppu leikki itsensä ikäisen naapurin kanssa, kun taas Jekku halusi taluttaa koiraa ja heitteli keppiä sen kanssa. 

MUMMIN JA PAPSUN +serkkujen KANSSA VIETETTY AIKA

Himmailtiin kotiin paluun jälkeen vielä koko viikko kotona, jotta varmasti oltaisiin juhannuksena vierailukunnossa. Puoliskollani oli perjantaina töitä, joten kysyin saataisiinko me jäädä mummin ja papsun luokse yökylään. Ja oltiinkin sitten kaksi yötä. Pojat olivat päiväkodissa tiistaina ja keskiviikkona, yritetään vähän saada kesällä hoitopäiviä, kun Ässä vaihtoi isojen ryhmään jo kesäkuussa.

Keskiviikkona papsu haki Jekun päiväkodista ja yökyläkamppeet ja Nupun meiltä haettuaan lähtivät taas. Torstaina sovittiin mummin ja papsun kanssa treffit Tykkimäkeen ja käytiin vähän huvittelemassa ja mentiin taas yökylään koko viikonlopuksi.

UIMARANNALLA VIETETTY AIKA

Okei, tää oli yllätys, että olen kesäkuussa otsikoinut tänne uimarannalla vietetyn ajan ihan top kolmoseen asti, kun jälkikäteen tuntuu, ettei me ehditty juuri rannalle lainkaan. Mutta toistaalta, käytiinhän me uimarannalla Jyväskylässä ollessa, lapset pääsivät heittämään talviturkin, vaikka itse en uskaltanut veteen vielä. Saatin aika hienoja kuvia tiikerihaalareista tuolla reissulla.

Ja kamerasta paljastui kuitenkin pari muutakin rantapäivää pyöräretkineen ja eväinen kuin myös iltauinti lähirannalla kahden lapsen ja Jekun kummitädin kanssa.

Kursivoitu teksti kirjoitettu 1.10.2022