Kuten todettu, toukokuu oli äärettömän lämmin. Selvästi jo alkaneesta kesästä huolimatta, Elpu vaati saada pukea joulujuhlaan ostetun piparkakku mekkonsa päiväkotiin. Tiistaina tuli viestilappu koteihin, että torstaina päiväkodissa on naamiaiset ja hoitajien kanssa vitsailtiin, että liekö Elpu kuullut suunnitelmat salaa, kun koko viikko oli hänelle naamiaisia.
Viihdyttiin lasten kanssa ulkona iltapäivät ja aamupäivisin Jekku sai maailman parasta lounasviihdettä, kun naapuritalon pihalla mylläsi iso kaivuri. Kokeiltiin myös ensimmäisiä kertoja päiväkotimatkan pyöräilyä ilman apupyöriä. Ihailtavaa, että Elpu suostui edes yrittämään, vaikka nuo ensimmäiset kerrat olivat melko haparoivia ja hän halusi minun pitävän kainalon alta kiinni.
Elpun päiväkodissa vain eskareilla oli virallinen kevätjuhla-juhlana. Pienemmille oli järjestetty koko perheen yhteinen temppuilta. Aloitettiin levyn soittaessa Fröbelinpalikoiden tuttuja jumppalauluja minkä jälkeen perheet jakautuivat erilaisille rasteille. Oli erilaisien pallojen ja hernepussian heittämistä, jalkapallokeilaamista, katusählyä, eläinten tunnistusta, leikkivarjolla popcornkone, estejuoksua, pilvien kiikaroimista ja paljon muitakin rasteja. Pahvilaatikkoralliautot taisivat olla suosikit ja toki viimeinen rasti, josta saatiin palkinnoksi jäätelöpuikot ja mehua.
Elpu piirsi uuden suun halloween naamarilleen. Sen huopainen suu ja toinen hammas irtosivat ja katosivat. Mielestäni suusta tuli oikein hieno, mutta Elpu oli sitä mieltä että koristelu ei ollut vielä valmis. Käytiin viettämässä iltaa myös kavereiden luona samalla kun odoteltiin isosiskoani meille yökylään.
Meidän isotäti menehtyi toukokuussa. Hautajaiset ja muistotilaisuus olivat samana päivänä, kun pikkusiskoni vauva sai nimen Rovaniemellä. Minä ja lapset edustettiin isosiskoni kanssa meidän perhettä Tädin hautajaisissa. Iitin kirkko oli sisältä kaunis ja valoisa, mutten uskaltanut ottaa kuvia kesken kaiken. Tai no, mehän kuuntelimme alun ja kun olimme enomme kanssa lukeneet kukkiemme viestit nappasimme penkkien ohi kuljettuamme tavaramme mukaan ja jatkoimme suoraan ulos ja liityimme joukkoon taas kun vieraat tulivat ulos ja käytiin laskemassa kukat haudalle.
Hiukan jäi harmittamaan ettemme lasten järjestämän meluepisodin takia kuulleet kunnolla mummoni ja isotädin veljen puhetta. Hän kertoi paljon tädin elämästä ja nuoruudesta, mistä en ehtinyt koskaan kuullakaan. Suurin osa muistotilaisuudestakin vietettiin siis pihalla toivoen ettei lasten kaikki äänet kuulu sisälle saakka.
Yllätyitkö että myös toukokuun viimeiset päivät menivät päiväkodin jälkeen rannalla touhuten. Pitihän se nyt ottaa kaikki ilo lämmöstä irti, kun ei voinut tietää koska se loppuisi. Viimeiset kuvat toukokuulta ovat Pubun vaateyhteistyötä varten otetut lasten poseeraus kuvat. Tongin myös hieman äitiyspakkauslaatikkoa, jossa on sekä Elpun että Jekun vauvaaikaisia vaatteita jotka olen säästänyt.
Kun lähdimme Jekun kanssa pois synnäriltä, suuntasimme ensimmäisenä meidän äitin ja isin luo pakkaaman reissutavaramme ja jatkoimme matkaa kohti kotia. Tosin ei me kotiin ajettu, vaan mummille ja pappalle. Jekun kummitäti oli jo ostanut tuon 50cm kokoisen kalabodyn (settiin kuuluu myös pipo ja shortsit). Vertasin sitä 80cm raitabodyyn jonka Jekku sai 1v syntymäpäivälahjaksi ja joka nyt keväällä siirrettiin myös pieniin vaatteisiin. Ja hyvästellessäni toukokuun, hyvästelin myös ajatukseni Jekkuvauvasta. Kyllä hän vaan on iso taapero jo!