Aina vähän kipeä

Syksy.

Villasukat ja kumpparit tai lenkkarit.

Pipo, lapaset ja kaulahuivi.

Hupparikerrokset ja sadetakki.

Sitä syksy tarkoittaa äidille.

Villasukat ja kumpparit tai lenkkarit.

Pipo, rukkaset ja kauluri.

Sukkahousut kollareiden alla ja pitkähihainen hupparin alla.

Kurahaalari.

Sitä syksy tarkoittaa taaperolle.

Kilpavarustelua säätä vastaan.

Elpu pyöräilee haalarissaan hurjaa vauhtia alamäkeen intoa puhkuen. Huudan perään ja käsken pysähtyä puun viereen hyvän matkaa ennen suojatietä. Ylitetään tie rauhallisesti, mutta reippaasti, että ystävällinen autolijakin pääsee jatkamaan matkaansa. Suojatien toisella puolen niistetään nenä ja matka jatkuu taas hurjaa vauhtia.

Mennään puistoon. Keinuun on pakko päästä. Niistän oman nenäni ja Elpu sanoo "Nenä pois!" Niistetään myös pieni nenä ja lisää vauhtia. Kiipeilytelinettäkin pitää kokeilla ja ylhäällä taas pyyhkäistään räät pois poskelta.

Aivastan pari kertaa ja uutta nenäliinaa etsiessä vilkaisen puhelimen kelloa. Otan pari kuvaa puistoretkestä ja lähdetään kotia kohti, syömään ja päikkäreille. Oikeasti olisi ollut kerhopäivä. Yö oli tosi huono, mutta silti herättiin hyvissä ajoin kerhoa ajatellen. Jätettiin kuitenkin menemättä, taas.

Seuraan hiljaisena sivusta kuinka syksyisin somessa riidellään, kuinka tuon kipeä lapsi sairastutti tämän lapsen päiväkodissa, ja tämä taas tartutti toisen lapsen koulussa. Miksi ei sairasteta kotona? Miksi ei jäädä kotiin ensimmäisestä aivastuksesta? Pitikö lapselle pakata nenäliinapaketti kouluun, eikö kannattaisi kotona olla, jos räkä juoksee? Malttaisitte sairastaa loppuun asti kotona!

Ja sitten ollaan me aina vähän kipeät. Me joilla nenäliinapakka kuuluu käsilaukun ja auton hanskalokeron vakiovarustukseen kesät talvet, siinä missä vauvan vaipatkin.

Säänmukaisesta kilpavarustelusta huolimatta syksy voitti taas, aivan kuten joka vuosi. Se on taas jättänyt voittojälkensä Elpun ranteisiin ja minun sormieni väleihin. Kuivat ja kutiavat kädet ovat täällä. Syksylle hävinneet osapuolet saavat lohdutuspalkinnoksi nenäliinoja siltä perheen vähiten hävinneeltä osapuolelta. Tällä hetkellä vähiten nenäliinoja kuluttava perheemme jäsen on puoliskoni.

Flunssa iskee meidän perheeseen aina, ja kun se tulee, se myös kestää tulevaan kesään saakka. Keväällä se vain vaihtuu allergiseksi nuhaksi. Minä olen elänyt ympärivuotisen nuhan kanssa koko elämäni. Alan pikkuhiljaa epäillä, että Elpu saa saman vaivan. Olen enemmän tai vähemmän puolikuntoinen. Kuume ei tule koskaan ja alilämpöinenkin vielä.

Syyskuun puolessa välissä vähennettiin kerhossa käymistä. Ei sillä ettenkö haluaisi tai jaksaisi käydä. Päinvastoin. Mutta kun räkätilanne on tämä, en ole kehdannut lähteä. Jäänkö sittenkin kotiin liian herkästi?

Jos ollaan niin kipeitä, ettei kerhoon voida mennä, niin miten me sitten tehdään parin kilsan lenkkejä vaunujen ja Elpun fillarin kanssa? Jos me ollaan niin kipeitä, ettei aamupäivällä lähdetty muskariin, niin miten me sitten voidaan samana iltana mennä paikalliseen sisäleikkipuistoon koko perhe? Kun ollaan niin kipeitä, että niistetään vuorotellen ja Elpu on oppinut nostamaan käden suunsa eteen, kun yskitään. Kun ollaan niin kipeitä, ettei kerhoon voida mennä, mutta kuitenkin käydään melkein jokatoinen ilta mummin ja papan luona kylässä.

En minä halua olla lasten kanssa neljän seinän sisällä, kun ei kerta olla niin kipeitä, että on pakko. Ja jos kerta voidaan tehdä kaikkea muutakin, niin miksi ei mennä kerhoon ja muskariin? Kyllä muidenkin lapset aivastelevat.

Kuume, vatsatauti tai joku muu vastaava on tottakai asia erikseen. Yksi kuumeeton päivä kotona ennen kouluun paluuta, sen opin jo lapsena. (Se olikin luksusta, luvan kanssa pois koulusta ja vielä hyvä vointisena!) Mutta onko se vähän liikaa vaadittu, ettei kodistaan saisi poistua ensimmäisen aivastuksen tai räkäpisaran jälkeen? Johan minulla olisi peruskoulu edelleen kesken, jos nuhaisena ei saisi kouluun mennä.

Me mennään ensi viikolla kerhoon ja muskariin. Panostetaan erityisesti käsihygieniaan ja nenäliinat pidetään käden ulottuvilla. Sitten kun ollaan kuumeessa, mahataudissa tai muuten oikeasti kipeitä, voidaan lorvailla kotona ja tuijottaa telkkaria koko päivä.

Unelmieni itkuhälytin

| Yhteistyössä nabby |

Mun yksi pidempiaikainen lastentarvikehaave toteutui elokuussa, kun postimies pimpotti ovikelloa ja ojensi käteeni pienen pahvilaatikon. Laatikosta paljastui siisti valkoinen pakkaus raikkaalla etiketillä. Nabby. Tässä on meidän uusi itkuhälytin! Avasin paketin ja yllätyin heti Nabbyn keveyttä. Jotenkin kivimäinen muoto hämäsi mua ja odotin sen olevan huomattavasti raskaampi, mutta eihän se paina juuri mitään.

Innoissani latasin Nabbyn sovelluksen puhelimeeni jo ennen kuin itse laite saapui, mutta tutustumaan pääsin vasta kun sain Nabbyn liitettyä bluethoot-laitepariksi. Ja tottakai tein saman heti puoliskoni puhelimelle. Täytyy myöntää, että mun piti katsoa netistä Nabbyn ohjeet ennen kuin tajusin mistä se menee päälle. Kerron siis teillekin: Nabby menee päälle siitä ainoasta napin näköisestä kohdasta, valosta. Kannattaa painaa kynnellä.

Lyhyesti sanottuna Nabby on tanskalainen, näppärän kokoinen ja matala säteilyinen itkuhälytin, joka toimii Bluetooth yhteydellä oman puhelimesi kanssa. Vanhemman monitorina toimii oma androidlaite tai iPhone/iPad. Itse perussovellus on ilmainen, mutta lisämodulit: kuuntele nyt, unilaskuri ja lämpötila voi ostaa erikseen tai pakettina. Me ostettiin kaikki sovelluksen lisäominaisuudet pakettina alle eurolla. Voit päättää ääniherkkyyden - me käytetään yleenä pienimmällä. Lämpötila ominaisuuksilla Nabbyn voi laittaa hälyttämään jos tulee liian kylmä tai kuuma - senkin saa määrittää itse missä asteissa hälytys tulee. Unilaskurilla seuraat unien kestoa ja Kuuntele nyt - toiminnalla voit halutessasi tarkistaa tilanteen tai kuunnella lapsesi hengitystä.

Paras ja mun eniten käyttämä lisäominaisuus on ollut kuuntele nyt.  Sillä on ollut kätevä tarkistaa nukahtiko Elpu, vai jäikö sittenkin rattaisiin riekkumaan. Tai jos Nabby hälyttää vauvan itkua vain hetken voin kuunnella vielä vähän lisää ennen kuin menen aukomaan kovaäänistä ovea nukkuvien lasten lähellä.

Näin syksyn siirtymäkeleillä on lämpötilanäytöstäkin ollut paljon hyötyä, kun vauvan välikausipukeutuminen osaa aina olla haastavaa. Yleensä Nabby on mulla rattaissa roikkuen, mutta välillä käytän sen Jekun makuupussissa ja tarkistan lämpötilan vauvan vierestä.

Unohdan monesti ajankulun, joten unilaskurikin on osoittautunut erittäin hyödylliseksi. Voin tarkistaa kuinka kauan vauva on nukkunut, toisin sanoen, kuinka kauan sitten vauva on viimeksi syönyt. Tai vaihtoehtoisesti, kun ihmettelen miten Jekku nyt jo herää voin tarkistaa, että ei tuo reilut kolme tuntia nukkunut pikkumies ihan "vasta äsken" nukahtanutkaan.

Elpun aikaan jo haaveilin Nabbysta, mutta silloin meillä oli käytössä puoliskoni veljen verkkovirralla toimivat itkuhälyttimet. Oli niissä patteripaikatkin, mutta vauvan kappaleesta loppui pakkasella patterit vähän turhan äkkiä. Nabbyn akku on pitkäkestoinen, muuton jälkeen ollaan ladattu se vain kahdesti, vaikka päällä se on useamman tunnin joka päivä. (Muutettiin elo-syyskuun vaihteessa.) Molemmat lapset nukkuvat pisimmät päikkärinsä vaunuissa. Jekku nukkuu monesti lähemmäs neljä tuntia joista melkein toistatuntia Elpun kanssa yhtäaikaa.

Nabbyn kantaman pitäisi olla jopa 340m. Me ei olla noin pitkälle päästy ilman katkoksia. Suositaan androidia ja Nabby on ollut käytössä viiden eri laitteen kanssa. Harmiksemme meillä on yhteyspätkinyt satunnaisesti ja selittämättömästi kaikkien laitteiden kanssa. Ohjeista löytyy yhteysongelmiin apua ainoastaan iPhoneen, ollaan sovellettu niitä (puhelimen uudelleen käynnistys & Nabbyn uudelleen käynnistys) mutta silloin tällöin yhteys pääsee katkeamaan.

Ymmärrän kyllä katkokset, kun välissä on useampia seiniä ja ovia, mutta kun Nabby roikkuu rattaissa joita työnnän ja puhelin on mulla taskussa pätkiminen on hiukan hämmentävää. Välillä pätkii monta kertaa lyhyessä ajassa ja sitten taas on niitä päiviä, kun Nabby unohtuu rattaisiin ja on seitsemättä tuntia päällä katkomatta. Onneksi se hälyttää heti, kun yhteys menee huonoksi ja samoin muistuttaa akun tilanteesta. Jos näitä katkoksia ei lasketa, on nabby ollut aivan täydellinen, enkä kaipaa muita itkuhälyttimiä.

| Yhteistyössä nabby |

HabiKids - Habitare kuvaöverit

Meidän äiti ja isi on aina kuljettaneet meitä lapsia mukana kaiken maailman messuilla ja tapahtumissa. On oltu niin rakennus messuilla, hyvän olon messuilla kuin amerikkalaisten autojen näyttelyssä. Syyskuun alkupuolella käytiin Helsingissä Habitare 2016 tapahtumassa. Sisustaminen ei oikeastaan ole mun juttuni niinkään, mutta innostuin HabiKids tapahtumasta. Ja koska sisustaminen on taas mun isosiskoni juttu ja puoliskoni ei ole innostunut messuista vielä ollenkaan mentiin lasten, mummun ja mun isosiskon kanssa.

Katsoin netistä etukäteen, että ohjattu bObles Tumbling time 0-2 vuotiaille alkaa 1030 ja ehdittiin siihen aivan hyvin, paitsi ettei se ollutkaan ohjattu sillä tavalla kun luulin. Ohajaajia siellä oli kyllä läsnä kaksin kappalein ja he ottivat kontaktia lapsiin oma-aloitteisesti. Mutta sellaista koko joukon haltuunsa ottavaa ala-asteen liikkatunnit meininkiä ei ollut, mitä aikataulusta odotin. Toisaalta lapsiakin sinne saapui ripotellen pitkin päivää ja hauskaa siellä oli jokatapauksessa.

Aloitettiin messukierros siis HabiKidsistä. Aikamme siellä viihdyttyämme käytiin kiertämässä muitakin osastoja. Ehdittiin myös hukata mummu ja Elpu. Minä kävin yhden osaston suojaisassa nurkassa syöttämässä vauvaa ja kun käännyin ympäri kaikki olivat poissa. Kiersin sen yhden alueen ympäri ja löysinkin siskoni nopeasti, mutta äiti, vaunut ja Elpu olivat kadoksissa pidemmän aikaa. Ja meidän molempien puhelimet oli tietenkin vaunuissa. Kierrettiin siskoni kanssa vähän aikaa, kunnes päätettiin käydä kysymässä puhelinta infosta.

Jatkettiin kierrosta porukalla siihen saakka, kun HabiKidsissä alkoi pienosmallin askartelu. En enää muista työpajan nimeä, mutta se oli yksi mistä ajattelin siskoni olevan kiinnostunut ja oikeassa olin! Minä, mummu ja Elpu ehdittiin syödä eväitä ja Cafekidsin herkkuja. Elpu kerkesi vielä leikkimään bObleseilla ja lopulta myös hän meni askartelemaan.

Osastoista päällimmäisinä mieleen jäivät:

Familings - keinuvapatja pinnasänkyyn, hyviä yöunia ja helppoa nukuttamista

Gymi furniture - toiminnallisia kalusteita laatenhuoneeseen, puolapuut, jatkettava sänky jonka päädyissä on puolapuut ja josta saa kerrossängyn laittamalla toisen sen päälle, säilytyslaatikot jotka toimivat myös hyppyarkkuina ja joista voi rakentaa tason kanssa temppuradan tai pöydän. Tuon tason saa myös puolapuille liukumäeksi. Suomalaisia, kauniita tuotteita, kyllä jäi tuo kerrossänky kuumottelemaan.

bObles - lienee tuttu, ainakin kaikille bloggaajille. Blogimaailmassa minäkin niihin ensimmäisen kerran olen törmännyt ja nyt päästiin testaamaan niitä ensimmäistä kertaa. Ihastuin.

Smartersurfaces - maali tai tapetti joka toimiii valkotauluna, eli voit piirtää tussilla ja pyyhkiä rätillä. Ihan mahtava vaihtoehto liitutaulumaalille. Nämäkin sai magneettisiksi ja värivaihtoehtojakin oli ainakin läpinäkyvä ja valkoinen.

Tikkurila - heillä oli mahtavia erilaisia kokonaisuuksia maalattuna ja värikartat koristivat kattoa. Heidän pisteeltään sai pienen purkin valkoista maalia.

Oltiin messuilla melkein koko se aika mitä se lauantaina oli auki. Päivä oli pitkä, mutta meni tosi hyvin vaikka kumpikaan lapsista ei malttanut nukkua messujen hälinässä. Vauva siis kulki sylissä melkein koko päivän, fiksuna kun unohdin rintarepun autoon, rattaissa kulki sitten kaikki tavarat. Ja Elpulla oli niin paljon tekemistä HabiKidsissä ettei väsy ehtinyt edes näyttäytyä. Talutus reppu oli taas tarpeen messualueella. Elpu halusi myös ihmetellä kävellen mieluummin kuin rattaissa istuen. Automatkat lapset nukkuivat kokonaan mennen sekä tullen. Paluumatkan nukuin kyllä minäkin. HabiKids oli todella reissun arvoinen.

Ristiäiset

Vihdoin on pojalla nimi! Ja hieno nimi onkin. Ei me keksitty mitään parempaa etunimeä joten pysyttiin siinä alkuperäisessä. Kirjoitin sen kyllä maistraatin paperiin heti kun puoliskoni sanoi "kyllä se käy". Mutta jossain vaiheessa aloin itsekin empimään. Halusin että nimi iskee meihin molempiin eikä vain muhun. Toista nimeä mietittiin vielä pidempään ja se kirjoitettiin paperiin samaan aikaan kun kahvi tippui ja pappi järjesti salkkuaan. Toinen nimi vaihtui siitä mitä puoliskoni ehdotti rakenneultrasta kotiin ajaessa. Kokonaan isän keksimä nimi on kuitenkin. Puoliskollani on kaksi nimeä joten pikku-Ukolla on nyt myös kaksi nimeä, mulla ja Elpulla on kolme.

Juhlaväkeä oli yli 40. Minun suvun puolelta lasten pikkuserkkuja oli viisi ja puoliskoni puolelta kaikki lastemme serkut olivat koolla. Ja lisäksi vielä yhden ystävän poika. Vilske alkoi ennen virallista toimitusta, kun lapset juoksentelivat salissa. Kaatuipa siinä ainakin maljakko alttaripöydältä. Vai meniköhän koko pöytä nurin, kun viimeiset pitkänmatkalaiset ehtivät sopivasti ajoissa paikalle papin hakiessa uutta kastekynttilää katkenneen tilalle.

Juhlaa vietettiin seurakuntatalon salissa. Kummien kunnian sai puoliskoni nuorin sisko ja minun ystävä Anni. Pappi on jenkeistä kotoisin, oikein hauska kaveri. Hän luki koko toimituksen tabletilta ja lopetti sanoen "se oli sitten tässä". 

Päädyttiin helppoon ratkaisuun ja tarjoiluastioita lukuunottamatta kaikki astiat oli kertakäyttöisiä. Serveteiksi valitsin mustavalkoraitaa. Kahviservetit ostettiin erikseen ja ne oli sitten vaaleansinivalkoraitaiset. Sen enempää koristeita ei edes mietitty. Mentiin äidin ja isin kanssa laittamaan tarjoiluja esille ja järjestämään pöytiä puolitoistatuntia ennen tilaisuuden alkua Elpun sylikummin kanssa.

Tarjoiluna oli puoliskoni mummon tekemät täytekakku ja voileipäkakku. Juomapöydälle katettiin lapsille - eli Elpulle - viinirypäleitä ja poppareita, joita varten mun oli pakko saada omat astiat, samaa sarjaa oli pahvimukit myös lapsille. Meidän äiti leipoi Aleksis Kiven leivoksia Elpulle sopiviksi soveltaen. Kahvin keitin itse hieman jännittäen. Olen keittänyt kahvia isolle porukalle koulussa ja töissä vuonna 2012, enkä itse edes juo kahvia. Oman lisänsä toi maailman paras eno pöllähtäessään keittiöön sotkemaan mun laskut kahvia mitatessa. Mutta kuulema se oli ihan onnistunutta. Juomina oli limsaa ja mehua.

Lahjapöytä aiheutti yhdelle serkulle harmia, kun siinä ei ollutkaan hänelle yhtään lahjaa. Vain vauvalle monta ja mulle yksi valtava synttäripaketti. Mummo, isotäti ja meidän enon perhe muistivat myös Elpua pienillä ylläreillä ja neiti sai auttaa lahjojen avaamisessa, joten kotona mitään mustasukkaisuutta ei tullut. Varsinkin kun mummu ja vaari olivat vielä hetken meillä.

Päivä oli pojallekin pitkä, kunnon päikkärit jäi välistä vaikka Ukko nukkuikin koko toimituksen ajan ja suurimman osan juhlasta muutenkin. Kotona oli kiukkua sitten koko kahdenkuukauden iän edestä, onneksi maanantai oli jo ihan tavallinen päivä rytmiltään ja Ukkokin tyytyväinen.

Ja se täydellinen perhekuva... - sitä ei tullut otettua. Onneksi mun serkku otti meidän perheestä kuvia ennen aloitusta, kun myöhemmin otettiin kyllä kaikkia muita kuvia. Hups. Kiitos kaikille juhlapäiväämme osallistuneille ja enolle joka auttoi lasten vesivahingon siivoamisessa. Nyt meillä on sitten Elpu-neiti ja Jekku-ukko. 😍

Ps. Kutsun kuvat otti isosisko, juhlakuvat sain Annilta ja perhekuvan serkultani.

6102016

"Tänään olisi ollut neuvolan vauva-vanhempiryhmän toinen "kokoontuminen". Ajattelin sen olevan kerho, jonne mun on pakko päästä. Ensimmäisellä kerralla Elpu oli hoidossa setänsä luona. Tänään nukuttiin pommiin ja lähdettiin kauppaan heti kun saatiin vaatteet päälle ja hampaat pestyä. Kaupassa odoteltiin hetki kavereita ja sitten shoppailtiin Prismassa.

Tai ei me mitään shoppailtu. Elpulle banaaneja ja täytekakku ainekset ostin. Kaverit tuli meille kahville ja siinä samalla aloin vääntämään kakkupohjaa. Neljä kananmunaa lasiin ja saman verran sokeria ja perunajauhoja. Elpu raukka olisi niin innoissaan halunnut auttaa, mutta sai vain hetken aikaa kokeilla sähkövatkainta. Raukkaa kutitti jo muutenkin ja kakkuaineksista ainut allergisoimaton aine on sokeri.

Kahvit tuli juotua ja Elpun karkit piilotettua. Melkein yksivuotias kaveri sai melkein ensimmäiset karkkimaistiaisensa. Onneksi ei kuitenkaan ihan vielä. Elpu taas ei meinannut malttaa syödä riisipuuroa vaikka siinä oli mustikkakiisseliä kaverina. Kavereiden lähdettyä oli aika päiväunille. Kakkupohja pääsi pois uunista. 

Kostukkeeksi vadelmavissyä ja täytteeksi rahkaa ja vadelmahilloa. Päällysteeksi suklaavanukasta ja koristeeksi kermavaahtoa. Sellainen tuli mun synttärikakusta, jota maistamaan tuli appivanhemmat ja Elpun sylikummi. "

Kakun leipomisen lisäksi torstaipäivään kuului pyykkien lajittelua saunaa lämmitäessä ja illan päälle vielä lastenhuoneen siivoaminen. Voitteko uskoa että lastenhuone on edelleen siisti! Tai ainakaan vaatteita ja lastenhuoneeseen kuulumatonta rojua siellä ei ole lattioilla tai tasoilla.

Yllätykseksi sain muutaman synttärilahjankin, appivanhemmilta, omilta vanhemmiltani, ukkelin toiselta kummilta ja puoliskoltani. Ja kyllä, torstaina vietettiin pienesti minun synttäreitä ja sunnuntaina juhlittiin isosti pikku-Ukkoa! Siitäkin siis lisää kunhan kerkeän.

Aurinkoista viikkoa 😘

Tovi - arvonnan voittaja

Meidän viikonloppu ei mennytkään ihan vaan rauhallisesti kotona, niin kuin viikko sitten luulin. Sen sijaan että olisin saanut luonnoksia valmiiksi, sain ainakin yhden lisää, mutta siitä ehkä myöhemmin. Arvonta piti suorittaa eilen, mutten ehtinyt reissussa edes puhelinta käyttää, muuten kuin kamerana. Nyt ollaan kotiuduttu ja arvonta suoritettu. 

Iso kiitos kaikille osallistuneille! Arpoja oli yhteensä huikeat 62 ja random.org valitsi voittajaksi Sallan! Voittajalle on lähetetty sähköpostia.

Ihania tovituotteita voi tilata yksityisviestillä Tovin Instagramista ja Facebook sivuilta. Sieltä löytyy myös tarkemmat tilausohjeet, helmien värivalikoima ja kuvia valmiista tuotteista. Maarian ottamat kuvat ovat aivan ihania. Minun korustani tykkää myös meidän hampaita tekevä taapero.

Aurinkoista sunnuntai-iltaa kaikille :)