Tasaista

Siitäkin on kohta jo vuosi, kun käytiin katsomassa tätä meidän nykyistä asuntoa. Kyselimme tiskikonemahdollisuutta, tuumailimme vessaa ja pyykkikonetta ja kysyimme suoraan saako tapetit vaihtaa. Heinäkuun alussa saatiin avaimet käteen ja kas kummaa muuttokin tuli hoidettua samana päivänä.



Mökkiviikon jälkeen aloitettiin tapettien poisto makkarissa ja saatiinkin seinät tyhjiksi ennen kuin lähdettiin synnärille. Ensitöikseen synnäriltä kotiuduttuamme minun perheen avustuksella poistettiin tapetit olohuoneesta ja olohuoneen seinät sai uuden maalipinnan samalla kertaa. Makkari jäi sitten odottamaan vuoroaan, aika pitkään sai odottaakin.

Sovittiin jo kauan aikaa sitten että helatorstaina äiti ja isi tulee tänne ja sovittiin myös että nyt hoidetaan tuo makuuhuonekin kuntoon. Tapettien alta paljastui muhkurainen ja laikukas valkoinen pinta, joka oli toki huomattavasti parempi kuin se tapetti mikä täällä oli, mutta uutta pintaa nuo seinät kaipasivat kyllä, ehdottomasti! Kittiä vedettiin toiseen seinään ihan reilulla kädellä ja toisesta paikattiin montut.



Ihan alunperin ajatus oli tapetoida makkariin tehosteseinä, sitten maalattiin olohuoneeseen yksi seinä harmaaksi ja mietittiin makkariinkin malaamista. Ei kuitenkaan ehditty/jaksettu keksiä väriä joten päädyttiin valkoiseen. Joka tapauksessa huoneesta tuli ihan kuin uusi. Kittausta, hiontaa ja maalausta, pikkujuttu, mutta valtava vaikutus koko huoneen yleisilmeeseen. 

Ihan valmista ei tullut kun hyllyt jäi poraamatta seinään kiinni ja Tuhinan hyllyjen paikat pitää vielä sommitella. Yksi valokuvakehys Tuhinan hyllyltä katosi, se pitäisi löytää ja sitten niihin kehyksiin pitäisi kuvatkin laittaa. Mulla on myös Tuhinan seinustalle jo visio miten koristelen sitä pikkuisen, mutta ensin pitää saada nuo hyllyt seinään että voin niiden ympärille liimailla. Harmaita hiuksia tuottaa söpö peilinaulakko johon haluan ripustaa hengareissa Tuhinan mekot, en vain tiedä mihinn kohtaa seinää sen haluan ja mihin se näyttäisi kuuluvansa.

Mutta joka tapauksessa, nyt mie taas tykkään vähän enemmän meidän kodista, puutteistaan huolimatta. Iso vaikutus tällä oli!


Kysymyksiä

Oho ensimmäinen haastepostaus! Kiitos vain Helena. Sen enempää jahkaamatta  kissa pöydälle ja kuvat on viime keväältä ja kesältä, siis vuoden vanhoja vähintään:

1. Jos et olisi äiti – missä olisit elämässäsi juuri nyt?
Pistipä heti helpon kysymyksen.... Puoliskoni kanssa olisin, se on varma. Mutta muusta en sitten tiedäkään, meillä oli töissä YTneuvottelut ja päätöskin sieltä saatu ennen kuin me tiedettiin Tuhinan olevan matkalla, joten en tiedä missä olisin töissä, tai olisinko jatkanut opintoja... ehkä olisin hakenut Jyväskylään, Liikuntatieteelliseen. Ja sitten joko musta olisi tulossa nyt liikkaope tai sitten olisin epätoivoinen uudelleen hakija :D

2. Unelmapäivä, mitä se pitäisi sisällään?
Unelmien päivään herätään aikaisin, mutta ilman herätyskelloa ja pirteinä! Tehtäisiin ja syötäisiin aamupala yhdessä, keittiössä, ruokapöydän ääressä. Siinä samalla mietittäisiin päivän suunnitelmaa ja alettaisi valmistautua sitten sitä varten - pakattaisi autoon tai vaunuihin ranta/uimahalli/puisto/metsäretki-minivaellus kamppeet ja eväät ja jos ei olisi eväitä valmiina (tai iskisi vaikka käsittämätön pakko saada mansikoita torilta) niin käytäisi sitten täydentämässä eväskassia. Jos Tuhina olisi väsynyt niin tässä välissä hän voisi ottaa aamupäivätorkut autossa tai kärryissä, tai molemmissa, riippuu vähän mistä evästäydennystä haettaisi. 
Ja päivän ohjelmasta riippuen sitten syötäisiin lounas joko ennen lähtöä  (ainakin ennen uimahalliin lähtöä) tai sitten ensimmäisenä perille päästyämme. Välipala syötäisi myös ulkona (tai uimahallin kahviossa) ja vähän riippuu missä oltaisi ja kuinka väsynyt perhe alkaisi olla niin joko lähdettäisiin välipalan jälkeen kotiin tekemään päivällistä tai sitten päivälliseksi olisi nuotioruokaa tai saatettaisi piipahtaa jopa ravintolaan syömään ja vasta sen jälkeen lähdettäisi kotiin. 
Kotona tietysti rentouduttaisiin vielä saunomalla (ellei jossain muualla ole jo saunottu), ja herkuteltaisi vielä porukalla samalla keskutellen tai leffaa tai höpöhöpö sarjaa katsoen lasten mentyä nukkumaan. Ja puolenyön aikoihin nukahtaisin puoliskoni kainaloon.
Unelmapäivää meidän kanssa viettämään kutsuttaisiin sekalainen sakki, meidän perheet ja muita sukulaisia ja mahtuu mukaan parhaita ystäviä ja Tuhinan kummitädit. Oi ja jäätelöä! Miten niin kesä on ihan tuloillaan ja sitä odotetaan :D

3. Kinkku vai juusto leivän päällä? Kumpi päällimmäisenä?
Kinkku! nyt en kyllä muista enää kummin päin laitoin kinkun ja juuston... sen muistan että tein sen väärinpäin puoliskoni mielestä ja opettelin tekemään toisinpäin, mutta nyt en ole pitkään aikaan itse syönyt juustoa niin en muista. Vaikka oltermanni, edam ja arkijuusto ovatkin hyviä! Ja aamupala raikas pussijuustot ja aura juusto, NAM.

4. Voitko tunnustaa olevasi riippuvainen jostakin? Asia jota ilman et pärjäisi päivääkään?
höööö nyt täytyy kysyä puoliskoltani. Raskausaikana olin e h k ä v ä h ä n riippuvainen kännykkäpeleistä (farm heroes ja candy) mutta synnytykseen loppui pelailu ja nykyäänkin sillon tällön ku pelaan niin menee vaan hermot ku ei pääse läpi. Ja päivääkään en varmaan selviäisi ilman ponnaria. Tykkään kyllä pitää hiukset auki, mutta monessa tilanteessa on yksinkertaisesti helpompaa jos vaan saa hiukset kiinni.

5. Äitiyden paras hetki?
Apua, onko pakko valita? Äitiyden parhautta on kun väsähtänyt Tuhina nukkuu sylissä tai muuten vain köllii kainalossa. Tai ylipäätään nukkuva lapsi vain on niin uskomattoman täydellinen, että aina vaan alkaa itkettää ja naurattaa yhtäaikaa kun vain ajattelinkin kuinka ihastuttava ihme me ollaan saatu! Ja kun Tuhina tulee turvaan syliin. On myös parhautta nähdä kuinka Tuhinan ja puoliskoni isätytärsuhde muovautuu ja kuinka se on viime aikoina selvästi vahvistunut. On myös ihanaa katsoa kuinka Tuhina leikkii, innostuu ja höpöttää ja nauraa. 

6. Ja se pahin?
Varmasti se kun Tuhina putosi sängystä ensimmäisen ja toisen kerran. Hävetti. Nolotti. Suututti. Itketti. Selvitiin säikähdyksellä.

7. Paras asia, mitä voi tehdä housut jalassa?
Jaa uimista ei varmaan lasketa, vaikka voihan vaatteet päälläkin juosta järveen tai hypätä laiturilta... Ehkäpä sitten kaikki luova käsillä tekeminen: maalaaminen, värittäminen, piirtäminen, askartelu, virkkaaminen, kokkaaminen (ja syöminen). Joo ja pianon soittaminen vaikken osaakaan kuin ne muutamat kappaleet ulkoa.

8. Asia, mistä et ole valmis tinkimään?
Perhe, se on ykkönen ja perheen hyvinvointi kakkonen ja perheen yhteinen aika kolmonen.

9. Millainen äiti olet? Tai haluaisit olla?
Tästähän mä olenkin kirjoittanut jo parikin kertaa! Luonteeltani haluan olla, ja mielestäni olen ollutkin, lempeä, rakastava, kannustava ja huolehtiva, sekä kärsivällinen äiti, tarvittaessa kuitenkin jämäkkä ja tomera pikku poliisi. Sitten taas niissä käytännön jutuissa ja arjen pyörittämisessä, mitä olen tuskaillut aiemminkin, aletaan lähestyä tavoitetta. 
Äitinä (ja vaimona) haluan pitää huolen, että kaikilla meidän perheessä (myös minulla) on hyvä olla kotona. Haluan olla järjestelmällinen ja siisteyttä ylläpitävä enemmän kuin kaaoksen hallitsija. Olen myös oppinut olemaan armollisempi itselleni. Meillä on joka päivälle oma siivous tehtävä ja jos jonkin päivän homma ei tule valmiiksi niin sitten se ei tule mutta seuraavana päivänä teen sen päivän homman ja eilisen homman jos ehdin ja jaksan.

10. Jos saisit 1000 euroa, mihin sijoittaisit sen?
Mulla on paljon isoja haaveita joiden toteuttaminen vaatii taloudellistariippumattomuutta.... ei siis ehkä ole se listan tärkein hankinta, mutta hyvällä tuurilla saataisi meille vihkisormukset ostettua, huonosti jos kävisi niin saataisi sormus vain mulle :D se nyt olisi yksi sijoitus vaihtoehto.

11. Kesä ja kärpäset – ihaninta Suomen kesässä on…
... vihreät nurmet ja metsät, hiekkarannat ja kimaltelevat vedet. Vesisade auringonpaisteessa ja mökkeily tietysti. Loma ja kun vietetään aikaa sukulaisten kanssa, se nyt ei kyllä ole maasta riippuvainen mutta kuitenkin :D

Hmmm ja sitten se vaikein vaihe, uudet kysymykset ja haaste eteenpäin... haasteen minulta saa Susanna ja aaltoja Sonja ja on se hienoo! Jasmiina, sikäli kuin vain jaksatte/ehditte eikä joku muu ole ehtinyt haastaa ensin... ja tässä kysymykset:

1. Lempi kirja ja miksi?
2. Mikä keskeneräinen tai juuri valmistunut juttu löytyy käsityökorista?
3. Onko sinulla salainen haave jonka toteuttamista epäilet? (Kerrothan sen haaveenkin :D)
4. Mitä odotat eniten tulevalta kesältä?
5. Mitkä ovat seuraavat juhlat joihin osallistut - oletko vieras vai juhlakalu?
6. Lempipaikkasi kotona?
7. Lempipaikkasi kodin ulkopuolella?
8. Mikä on suosikki kotityösi?
9. Mitä luonteenpiirrettä/ominaisuutta ihailet omassa äidissäsi?
10. Miksi juuri sinun isi on maailman paras isi?
11. Milloin olit innoissaan ja hurjan ylpeä ja onnellinen puolisosi (tai sisaruksesi) puolesta - mitä hän tuolloin saavutti?

Pikku juttuja

Nyt äkkiä oksennan ajatusvirran tähän näppiksille, kun kerran vielä muistan. Viimeviikolla tapahtui hyvin vähän ja vähän enemmän kuin vähän viikonloppua kohden. Mun puhelimen kuvat on lajiteltu automaattisesti viikoittain ja se onkin äärettömän iso apu aina kun mietin viikon tapahtumia.

Maanantaina olen näköjään ottanut peilikuvan hiukset takussa, yöpuku päällä. Oletan siispä ettei olla tehty juuri yhtään mitään, ei ainakaan mitään järin suurta.


Tiistaina on otettu kuvia Tuhinasta ostoskärryissä, kun hän syö avaimenperänä roikkuvaa tuttia. Ollaan siis todistettavasti käyty ruokaostoksilla. Tiistaina oli myös muskarin esityksen harjoitukset.

Keskiviikkona kirjoitin toissaviikon kuulumiset ja puoliskoni jätti mut yksin sähläämään blogin kanssa ja meni Tuhinan kanssa kauppaan.

Helatorstaina oli muskarin esitys ja kevätkauden päättäjäiset kirkossa. (Me ollaan käyty seurakunnan kirkkomuskarissa.) Tuhinakin taisi vähän jännittää uutta tilannetta, kun oli tutti suussa koko esityksen ajan eikä luopunut soittimista ollenkaan, hyvä että esityksen jälkeen sain marakassin ja kulkusen annettua pois. Tuhinan yleisönä oli yksi hänen kummitäti ja puoliskoni tottakai. Mummu ja vaarikin tulivat hiukan myöhässä, suoraan keski-Suomesta. Kirkko oli yllättävän täynnä ja me Tuhinan kanssa esiintyjien takarivissä, niin ei nyt saatu kuvia kun koko ajan joku oli meidän edessä ja meidän seurue istui muutenkin aika kaukana.

u6

Loppuviikon hulina alkoikin sitten samantien kun tultiin kirkolta kotiin. Ensin lähdettiin kauppaan hakemaan antennipiuhaa, kyllä vaan ollaan viimeiset 10kk katsottu kotona vain netflixiä. Samalla reissulla matkaan tarttui tottakai kisaeväät. Kaikki söi vaan niin hyvin että kisaeväät meinasi jäädä syömättä.

Perjantaina toteutettiin vihdoin meidän makuuhuoneprojekti, sitä varten äitin ja isin meille pyysinkin. Vietin reilun tunnin kaveriaikaa ilman vauvaa. Sillä välin pojat (isi ja puoliskoni) jatkoivat projektia ja Tuhina oli vaunulenkillä mummun kanssa.


Lauantaina oli Kympinnainen tapahtuma. Lähdin kymmenen jälkeen hakemaan ystäväni ja yhdeltätoista tapahtuma alkoi. Olin tapahtumatorilla koko päivän. Tai siis sen kuutisen tuntia mitä tapahtumapäivä kesti. En juossut mutta kaikkien tanssillisenjumpan ja alkuverryttelyn teimme. Oli melkein pakko jumpata että tuli lämmin, sen verran vetoisa oli meidän piste jäähallissa. Kuultiin livemusiikkia ja tavattiin paljon uusia ihmisiä ja muutamia tuttujakin. Illalla käytiin vaunuilemassa koko perheen voimin.

Sunnuntaina otettiin rennosti kotona, oli vaarnakonfferenssi Helsingissä mutta meidän ei nyt ollut mahdollista lähteä sinne.

Pyöreä vauva

Viimeviikolla Tuhina täytti pyöreitä, kymmenen kuukautta on nyt ikää ja meno sen mukaista. Neuvolassa käytiin taas mittaamassa ja juttelemassa muutenkin ihan vaan arjesta. Pituutta oli tullut 1,5cm ja painoakin 300g. Ei se nyt mikään hurja kasvupyrähdys ole, mutta selvää kasvua ylöspäin kuitenkin. Ja hampaita on kaksi, molemmat alaetuhampaat.

Otin mukaan mun vauva-ajan neuvolakortin, jonka äiti antoi mulle babyshowerissa. Verrattiin meidän kymmenen kuukauden mittoja ja Tuhina on 1,5cm lyhyempi ja 730g painavampi kuin minä samanikäisenä. Päänympärystä Tuhinalla on hurjat 1mm enemmän kuin minulla on ollut. Tätikin tuumasi että huoli pois nyt kun kasvua taas tapahtuu.


Meidän täti ei puhunut mitään rasvalisästä, mutta ollaan nyt jatkettu rypsiöljyn lorauttelua aamu- ja iltapuuroon. Ei lisäenergiasta varmasti haittaakaan ole noin vauhdikkaalle lapselle. Kasvis-kinkkuherkku on kyllä ehdottomasti lemppari ruoka, tänään Tuhina söi sekä lounaaksi että päivälliseksi koko purkillisen ja vielä puolipurkkia hedelmää päälle!

Rintamaito on edelleen ainut maito ja öisin tankataan kahdesta kolmeen kertaan. Päivällä rinnalla käynnit ovat harvenneet, yleensä vaunupäikkäreille mennessä kyllä, mutta aamu- ja iltapäivän tissitorkut on selvästi vähentyneet ja muutamana päivänä on koko päivä menty pelkällä soseruoalla ja vasta iltapesun jälkeen tissitelty. Neuvolan täti tuumasi että kaura- ja soijajuomia voi antaa sitten vuoden iästä eteenpäin, ettei maidottomiin maitoallergisen korvikkeisiin tarvitsisi tutustua ollenkaan.


Tuhina opettelee kovasti kävelemään. Yhdestä kädestä kiinnipitäen päästään jo ihan reippaita askeleita ja ilman tukea otetaan yleensä kaksi askelta ennen kuin matka jatkuu kontaten. Käveleminen on lähinnä viitseliäisyydestä ja uskalluksesta enää kiinni. Äitienpäivänä Tuhina otti ainakin neljä (ehkä jopa viisi) askelta kun lähti kävelemään papan jalkoja kohti, mutta pappa väistikin jalat pois edestä. Kerhon taaperokärryä ja vauvakaverin mopoa Tuhina työntää oikein sujuvasti ja vauhdilla kävellen.

Väitän Tuhinan olevan motorisesti lahjakas lapsi. Hän vilkuttaa, taputtaa, rummuttaa (tai paukuttaa ja hakkaa mm. tvtasoa ja pöytiä) ja vie käsiä ja esineitä pään yli. Hän osaa kiivetä rappusia ja tikkaita ylös. Kävelytuoli ja sitteri on edelleen oivallisia kiipeilytelineitä, sohvallekin kiivetään tuosta vain kunhan siellä on jokin muukin houkutin kuin löhöilevät vanhemmat. Houkuttimeksi kelpaa ainakin mummun piikkipallo ja isin herkut. Laatikoiden päälle kiipeäminen onnistuu.


Tuolit kierretään ja alitetaan, imurin yli kiivetään ja pöydille kurkotellaan lattialla tai laatikon päällä seisten. Uusinpana villityksenä syöttötuolissa on mahtavaa seisoa ihan ilman tukea, äiti ei tykkää tästä. Syöttötuolista on myös kiva kiivetä konttaamaan pöydälle, ihan parasta kesken ruokailun, äiti ei tykkää tästä. Silloin kun Tuhina sattuu viihtymään selällään hän pelleilee jaloillaa, ihmettelee ja pompauttaa niitä vatsan päältä koukusta suoriksi ja venyttelee varpaita kohti päätä ja kattoa.

Äitienpäivänä opeteltiin sanomaan äiti ja nyt jotain sen suuntaista hoetaankin aika paljon. Ihan paras äitienpäivälahja oli kun Tuhina kölli puoliskoni kainalossa ja puoliskoni kuiskasi "äiti" ja Tuhina vastasi, kerran oikein huudahti. Kova höpöttämään ja pärisemään Tuhina on muutenkin, vielä kun vain ymmärtäisiä mitä kaikkia nuo äänteet ja murinat tarkoittavat. Kyllä, meitä vanhempia on alettu komentaa murisemalla ja ärjymällä.

Kyllä mekin joudutaan komentamaan Tuhinaa pois kukkasten kimpusta mutta toistaiseksi se on ainut mitä ei saa tehdä mitä Tuhina tekee. Ai niin, paitsi hän tuhosi meidän teippipuun alaoksat!


Ihan niinkuin koko tämän kymmenkuisen elämänsä, Tuhina on edelleen varsin tyytyväinen tapaus. Hän on utelias ja viihtyy hyvin myös itsekseen tutkien milloin tvtason hyllyjä kuin keittiön kaappeja ja laatikoita, lattioiden yllätyksiä unohtamatta. Hän itkee jos on tosi tosi tosi kova nälkä tai väsyttää hirmuisesti tai jos sattuu pikku vahinko. Eipä juuri muuten, välillä tietysti harmittaa jos laskee sylistä lattialle ja sylihetki jäi liian lyhyeksi tai jos jää jumiin johonkin koloon tai joku lelu on jumissa.

Ihan niinkuin alusta asti Tuhina on edelleen melkoinen vesipeto, suihkussa ja kylvyssä viihdytään hyvin konttaillen ja leluja tutkien mutta kuinka riemuissaan lapsi onkaan kun hänet laittaa selin makuulle kylpyyn, niin että kannattelee vain päätä ja peppua irti pohjasta. Jos jostain Tuhina nauttii niin tuolla tavalla kellumisesta!

Muistiin painuneet

Voiko lahopää muistaa viimeviikon kohokohdat ilman että miettii taaksepäin päivän kerrallaan? Voiko tapahtumat kertoa jotenkin muuten kuin luettelemalla päivän kerrallaan? Voi, kai, tai ainakin voi yrittää sanoo lahopää jolle iski totaali blackout missä on kysymysmerkki. Mitähän sitä sitten viime viikolla oikein tapahtui? Mitähän me ollaan tehty ja mitähän mein piti tehdä.. pohtii lahopää.

Meidän mammaryhmässä on aiemmin (siis syksyllä) jo kuulunut juttua että on joku toinenkin matkasynnyttäjä. Ja hän oli kuullut meidän olemassa olosta nimettömästi jopa neuvolatädiltä, sama täti molemmilla, mutta vasta viimeviikolla paikallistettiin toisemme. Ja ollaan oltu keskenämme kavereitakin siis tuolta syksystä.

Aurinko innostaa ulkoilemaan ja ihanassa kevätpaahteessa ei haittaa vaikka vaunuissa olisi useampi lisäkilo ruokaostoksista ja pyykkiostoksista.

Väsyneen kaksivuotiaan nukuttaminen voi olla ihmeellistä, suorastaan liian helppoa. Iltapalan ja -pesun jälkeen sänkyyn kömpiessä näytti ihan kuin lapsi olisi nukahtanut jo ennen kuin pää edes osui tyynyyn tai viimeistään peittelyyn ja muutamaan silitykseen.


Kerho jäi kesälomalle, mutta me ei edes ehditty viimeiselle kerralle. Aamut ei sovi meille, ei minulle eikä vauvalle eikä ainakaan puoliskolleni. Sen sijaan aamupäivä piknik kaverin terassilla on vallan mainio paikka lounaalle sanoo sekä minä että vauva. Mammakaverit on kivoja ja on kivaa kun kavereista ennen mammailua tulee myös mammakavereita.

Muskari jää myös helatorstain jälkeen kesälomalle. Nyt harmittaa että niin monta kertaa on jäänyt välistä! Lupaan että syksyllä taaperomuskariin mennään aina, paitsi jos ollaan oikeasti kipeitä. 

Tuhina viihtyy mummin ja papan kanssa vallan mainiosti. Treffeillä toinen puolisko saattaa käväistä parturissa. Kaupasta jossa et ole koskaan käynyt saattaa löytyä entisiä työkavereita töissä. Joissain ravintoloissa kaikki gluteeniton on vehnätöntä, toisin kuin vauvan soseissa.

Äitienpäivä voi olla ihan tavallinenkin päivä (koska munaton, maidoton, vehnätön). Puoliskoni perheessä ruokapöytäkeskustelu saattaa karata hyvinkin kauas ruoasta, joskaan se  ei tullut yllätyksenä.

hmmmm miksi musta nyt tuntuu siltä että tästä tuli näin kovin mitään sanomaton.


Maanantaina oltiin kerhossa kahdestaan tämän matkasynnyttäjän kanssa, aamupäivällä oli ollut tohina päällä, mutta me satuttiin sinne vasta yhden aikaan. Kerhosta reippailtiin ostamaan tahranpoistajaa ja pyykkiainetta ja vielä ruokakauppaankin. Illalla kun pojat meni pelaamaan sählyä niin  me Tuhinan kanssa mentiin laittamaan puoliskoni veljenpoika nukkumaan.

Tiistaina meillä oli  kotipäivä ei siis muistikuviakaan siitä päivästä.

Keskiviikkona yritys oli kyllä kova lähteä kerhoon ja vartista se jäi kiinni, siitä vartista jonka käytin omaan suihkuun. Lopulta totesin ettei kannata lähteä enää viisi yli puoli kun kerho alkoi jo puolelta koska vaunujen kantaminen alas, Tuhinan istutus autoon ja vaunut takakonttiin... kestää - oltaisi oltu kerholla vasta tasalta. Onneksi oli sovittuna piknik sinne terassille.

Torstaina käytiin moikkaamassa mun ystävää ja haettiin samalla partyliten paketti sieltä. Se Tuhinan seepra ei ollut ainut ostos niiltä kutsuilta.

Perjantaina oltiin muskarissa ja kotona.

Lauantaina oltiin kaikki treffeillä! Tuhinalla oli treffit mummin ja papan kanssa (mun appivanhemmat) ja me mentiin puoliskoni kanssa pikkuisen shoppailemaan. Puoliskoni kävi myös parturissa ja sillä aikaa minä löysin entisen työkaverin. Oltaisi ostettu mulle uusi sormus edelleen kadoksissa olevaa kihlasormusta tuuraamaan, harmi kun ei ollut kokoja! Ja tottakai, käytiin myös syömässä pihvit. Kotona nukuin vahingossa kolmen tunnin päikkärit ja haettiin Tuhina vasta kahdeksalta.


Ai niin! Tämä meinasi unohtua! Tuhinan nukahdettua kävin vielä iltateellä pihakeinussa toisen työkaverini kanssa joka tuli kotiseudulle viikonlopuksi. Olipahan vain hauskaa ja ihana nähdä, kiitos kun kävit! Vaikka nilkat olikin kohmeessa kunnes menin yöllä suihkuun.

Sunnuntaina sain kirkossa ruusun, niinkuin aina äitienpäivänä. Käytiin kurkkimassa alkeisyhditykseen Tuhinan kanssa ja sakriksessa oli ihana, ihana musiikkiesitys äitienpäivän kunniaksi. Käytiin syömässä puoliskoni perheen kanssa ja Tuhina tutki ravintolaa sillä aikaa kun me syötiin. Mieluummin niin kuin että koko ajan pitäisi pitää kiinni ettei neiti kiipeä pois syöttötuolista. Ruoan jälkeen mentiin anoppilaan ja muut söi täytekakkua, joka oli kyllä hieno!

Joo vaikka epäilin itseäni hetkisen niin kyllä tämä listaaminen vaan sittenkin tuntuu enemmän omalta. Mutta ainakin yritin rikkoa kaavaa.

Kummaa kuumeilua

Vauvakuume. No se nyt ei varmaan yllättänyt ketään. Mutta pienestä ikäerosta haaveillen ja kun ympärillä kuuluu taas useastakin suunnasta vauvauutisia niin niinpä näin miekin viime yönä unta jossa en tiennyt olevani raskaana mutta olin kuitenkin ja vauvan koon tarkistaakseni otin sen pois masustani totesin hurjan pieneksi ja pistin takaisin. Vauvakuume on toistaiseksi vain minun tauti, joten pikkukakkosta ei oletetusti odoteta ainakaan tänä vuonna syntyväksi.

Vaunukuume. Jotenkin sitä vaan tuolla takaraivossa jyskyttää se toive jotta saisi itse valita omat vaunut. Nyt meillä on käytössä puoliskoni pikkuveljeltä saadut kelpo Teutoniat, mutta kun ne ei ole mun. Enkä mie saanut niitä itse valita. Mun serkku ymmärsi mua oikein hyvin kun tuumasi että nää vaunut on naisille vähän sama kuin miehille auto (noin niinkun yleistäen). Ja tietysti sekin kun lause "oi meille tulee vauva!" tarkoittaa äitiydestä haaveilleelle tytölle samaa kuin "jee nyt mä saan ostaa vaunut!", niin myös mulle joten toivon vielä joskus saavani omat vaunut.

Tästäpä muistinkin että mulla on edelleen luonnoksissa pätkä otsikolla Vaunurakkautta, jäänyt ilman kuvia... Siispä kysymys teille hyvät ystävät, haluaisitteko nähdä ja lukea millainen menopeli me saatiinkaan käyttöön? Kuvia kehiin vai roskakoriin? :)

Muistoja raskausajasta ja vastasyntyneestä Tuhinasta ♡
Matkarataskuume. No se onkin vaunukuumeen lieveilmiö. Meillä ei  ole minkäänlaisia pikkurattaita. Ajoittain kuitenkin toivoisi että takakontissa olisi jotkut supervähän tilaavievät ja superkevyet ja superkätevät pikkuihmeet noiden yhdistelmien sijaan. Toki meidän nykyiseen autoon ottaa mielellään nuo yhdistelmätkin kyytiin ihan vaan koska ne mahtuu takakonttiin! Meidän vanhasta autosta piti kaataa puolet takapenkistä, jos se ei olisi hajonnut niin luultavasti olisin jo hakenut jotkut 10e sateenvarjorattaat ihan vaan oman mielenterveyden kannalta. :D

Muuttokuume. Tämä on puoliskoni tauti! Ihmettelen ettei hän ole jo asuntohakemuksia lähettänyt. Minä koitan hillitä omaa muuttohaluani ihan vaan tiedolla että jos puoliskoni päättää erikoistua ensihoitoon niin meillä on vuoden päästä jokatapauksessa muutto ja paikkakunnan vaihdos tulossa. Kai me vielä vuosi tässä pärjättäisi kun ollaan tää 10kk pärjätty, vauvan kanssa.

Asuntokuume. Sivuaa muuttokuumetta ja tämä vaivaa meitä molempia. Tämä nykyinen koti valittiin kiireessä juuri ennen laskettua aikaa ja tärkein kriiteeri oli puoliskoni koulumatka. Nyt hän aloittaa isänsä opissa autokoulun joten ensi syksynä ei koulun ja kodin välimatka (tällä hetkellä ehkä 500m?) ole niin tärkeä. Suurin syy asuntokuumeiluun on kuitenkin yksinkertaisesti se että tämä koti ei toimi meille. 

Keittiössä ei ole liesituuletinta ja hellan vieressä on seinä niin ettei kattila ja pannu meinaa sopia vierekkäin. Ei ainakaan niin että pannu olisi tasaisesti levyllä. Plus että meillä on pöytämallinen tiskikone koska oikeaa tiskaria ei yksinkertaisesti saa tänne ilman remonttia. Toinen mikä täällä ei toimi on vessa. Tai siis no, pyykkikone pitää olla normaalia kapeampi ettei peitä ovea ja vessanpöntöllä pitää istua poikittain, koska pyykkikone. Ja kylpyamme syö pyykkikoneelle järkevän paikan. Eteinen, makuuhuone, parveke ja vaatehuone on onnistuneita ratkaisuja tässä kodissa. Olohuone puolestaan kun on pienempi kuin edellisessä kodissa niin nyt meidän sohva on suorastaan valtava.

Hetki enon kanssa leikkien ja mun pikkuserkun äidin hoivassa ♡
Joka tapauksessa koti on kuitenkin aina koti ja ärsyttävistä puutteistaan huolimatta tykkään asua täällä. Sijainti ja näköalat ovat moitteettomat! Seuraavaa asuntoa valittaessa ollaan taas hitusen viisaampia niin keittiön ja vessan toimivuuden kannalta kuin myös tiedetään että kaksioelämä on tämän asunnon jälkeen ainakin toivottavasti ohi. Seuraavaan asuntoon halutaan lastenhuone (kodinhoitohuonekin olis aika jees...).

Lomakuume. Tämäkin taitaa vaivata enemmän puoliskoani, hän laski jo päiviä kesälomaan! Ja kyllä minäkin odotan innolla appivanhempieni lomaa heinäkuussa ja mökkiviikkoa samassa paikassa kuin viimekesänäkin! Tarkoitus on kyllä käydä mökkeilemässä myös minun mummon ja papan mökillä ja toivottavasti myös reissata muutenkin sukulaisten luona. Minä poden lähinnä eroahdistusta kun keskiviikkona oli viimeinen kerho kerta, eikä me edes ehditty sinne, ja muskarikin loppuu konserttiin helatorstaina!

Hääkuume. Tämä on taas vain ja ainoastaan minun tauti ja siis nimenomaan hääjuhlakuume. Puoliskoni mielestä meidän ihanat pikkuvihkiäiset oli ihanat, me ollaan nyt naimisissa, se on tärkeintä ja näin on hyvä. Minä taas haikailen hääpukua päälleni, hienoa kampausta, nättiä meikkiä ja kimppua! Niin siitä kimpustakin, minä joka vihaan kukkia (koska allergia). Haaveilen vihkisormusten vaihdosta itsekirjoitettujen (voisi hyvin olla vaikka 3vuotishääpäivä) valojen merkeissä, häätanssista - mieluiten jostain oikein opetellusta koreografiasta, muutamista perinteisistä hääleikeistä, hyvästä ruoasta ja ennen kaikkea siitä että paikalla olisi kaikki mun 25 serkkua, sedät, täti, eno, isotädit perheineen ja kaikki ne sukulaiset joiden kanssa ollaan oikeasti paljon tekemisissä oltu mun koko elämäni ajan.

Polttarikuume. Liittyy tietysti hääkuumeeseen, mutta kun mun avioitumistani ei ole millään tapaa juhlistettu serkuista ja kavereista koostuvalla tyttöporukalla! Ajattelin babyshowerin vähän paikkaavan tilannetta mutta yksikään mun serkuista ei päässyt paikalle. Onneksi monet ystävät pääsi! Soisin myös puoliskolleni jonkin oikein yllätysrikkaan ja seikkailullisen päivän, vaikka hänen pikkuveli hoitikin pienimuotoiset polttarit joissa minä olin kuskina ja siitä hyvästä pääsin mäkkiin mukaan. :D

Joku mies ja sen vastavihitty vaimo ja joku morsian ja sisko ja sen sisko ♡

Ps. Iloista äitienpäivää kaikille ♡

Pottaprinsessa

Potta ja potattaminen kuuluu olennaisesti vauva-ja taaperoarkeen, mutten ole törmännyt sen kummempiin ohjeistuuksiin. Neuvolassa ei ole muistettu ottaa asiaa esille ja mll:n nettisivuilla on ihan kivasti tietoa ja vinkkejä, mutta siellä alettaisi potattaa (mielestäni vasta) 1,5-2v. Niinpä parhaimmat pottavinkit olen itse saanut muilta mammakavereilta jotka ovat suunnilleen samaan aikaan alkaneet potattaa kuin mekin.

Potta meillä on ollut jo muutaman kuukauden. Aluksi sijoitin sen olohuoneeseen ja istutin Tuhinan potalle kerran päivässä. Jossain vaiheessa potta unohtui melkein kokonaan, kunnes tuli taas puheeksi yhden mammakaverin kanssa. Siispä päätin luoda meillekin ihan oikean pottarytmin joka kulkee hyvin ruoka-ja unirytmin kanssa. Käytän Tuhinan potalla kolmesti päivässä: amupalan jälkeen ennen pesua, parvekepäikkäreiden  jälkeen ja iltapuuron jälkeen ennen pesua.


Mutta oikeastaan se syy miksi halusin kirjoittaa potasta ei ole se potta vaan kirja! (Nyt vasta kun uudelleen luin tuon mll:n linkin niin hoksasin että sielläkin oli kirjat mainittu.) Meidän lähikauppakeskuksessa oleva kirjakauppa avasi uudessa tilassa. Kävin ekaa kertaa siellä keskiviikkona ohimennen (alennusten toivossa) kurkistamassa lastenkirjat ja löysin tällaisen vaaleanpunaisen!

Aiemmin olen antanut Tuhinalle lelun, kutsuin sitä pottamadoksi. Matosen kanssa Tuhina jaksoi olla hetken ja kun se tipahti hän tuli heti pois potalta matosen perässä. Nyt olen lukenut tämän saman tarinan prinsessasta ja potasta. Se on juuri sen pituinen että Tuhina malttaa istua potalla vaikkei sillä hetkellä olisikaan hätä. Tuhina tykkää selvästi katsoa kirjan kuvia ja kuuntelee tarinaa. Ja minusta tähän tarinaan on myös helppo eläytyä.


Tarinan jälkeen annan Tuhinan nousta potalta, varsinkin jos hän on jo malttamaton ja kehun kuinka hienosti hän jaksoi potalla istua. Jos taas pottaan on tullut saalista, kehun kuinka hienosti Tuhina on tehnyt pisut/kakan pottaan ja kerron mitä teen kun putsaan potan. Samoin kun vaihdan vaipan kerron mitä siellä on niin Tuhina oppii tunnistamaan vessahädän tai ainakin saaliin.

Mitään painetta tai kiirettä en sen suuremmin asiasta ota, enkä aikataulutavoitetta pottakuivaksi tee, kunhan vaan potta ja satu ovat nyt osa meidän päivärytmiä.

Viikko ja vappu

Me ollaan taas pysytelty aika lailla neljän seinän sisällä koko perhe ja melkein koko viikko. Puoliskoni oli taas kipeänä. Niin maanantai ja tiistai oltiin vain kotosalla. Siivosin vessan ja listassa oli myös keittiö ja eteinen mutta ne jäi vähän heitteille. Keskiviikko erosi aiemmista päivistä ainoastaan kirppari reissun verran.

Anoppi mainitsi kurahousuista ja tuumasin että onhan meillä yksi veden pitävä haalari, mutta tultiin puoliskoni kanssa kuitenkin toisiin ajatuksiin. Onhan nuo ihan oikeat kurahousut aivan eri asia kuin vedenpitävä haalari joka luultavasti ei edes selviäisi oikeista kuraleikeistä enää entisekseen.


Kirpparilta löytyi koon 80cm pinkkien kuristen lisäksi vaaleanpunaiset kävelykengät ja pinkit töppöset. Ristiriitaisin tuntein katselin kenkiä, mutta pyörsin pääni ja ostin ne. Sitäpaitsi ne näyttäisi olevan vähintäänkin lähes käyttämöttömät. Kerkesin jo maalis-huhtikuun vaihteessa käydä ihan kenkäkaupassa kyselemässä ensiaskelkenkiä ja mini kokoisia kumisaappaita. Kalliithan nuo kenkäkaupoissa ovat, mutta vain parasta lapsen jaloille! 

Puoliskoni taas totesi samantien että sen hintaisista kengistä on turha edes haaveilla - varsinkin kun käyttöaika on vain muutama kuukausi. Itse taas vierastin ajatusta H&M:n vauvan kengistä saatika toisen lapsen jalkaan mukautuneista kengistä kirpparilta, melkein itkuun  asti. Mutta kenkiä katseltuani ja sisäpohjaa tunnusteltuani ostin kuin ostinkin Tuhinalle ensimmäiset kengät.


Torstaina rohjettiin koko porukalla ruokakauppaan, puoliskoni tervehtyi onneksi aika nopeasti alkuviikosta. Meidän mammaporukka oli kutsuttu jo aikaa sitten vappuaatoksi grillaamaan yhden perheen luokse. Koitin jo aamusta puhua puoliskoani mukaan, mutta lopulta hän passitti minut ja Tuhinan sinne. Olin kuulemaa sen velkaa hänelle ja itselleni, kun koko alkuviikon huolehdin hänestä ja vauvasta.


Meitä olikin aika suuri porukka meidän mammalaisia ja isäntä perheen muita läheisiä. Syötiin ja pelattiin mölkkyä. Heitin 12 pistettä meidän tiimille sillä ainoalla heitolla joka osui (ja sekin pomppasi tuurilla maasta juuri siihen 12pisteen palikkaan :D) Muut aloittelivat sisällä lautapelejä, kun me poistuttiin Tuhinan kanssa. Venyttiin me kuitenkin melkein 45min meidän iltapala-ajasta. Saanko haaveilla samankaltaisesta kasvimaasta?


Vappupallot jäi hankkimatta, serpentiinit ripustamatta, tivolit käymättä (tivoli kuuluu lapsuuden vappuun kun se on aina Jyväskylässä vappuna) ja hattarat syömättä, eikä mulla ole sitä valkolakkiakaan. Appivanhemmat päättivät aloittaa uuden vappuperinteen ja me käytiin koko porukalla ulkona syömässä. Ilta meni lätkän merkeissä. Ihan täysin ilman draamaa ei meidän perhe selvinnyt vapusta mutta ei siitä  sen enempää. Ken vanhoja muistelee sitä tikulla silmään.


Viikonloppu meni taas enemmän tai vähemmä löhöillessä. Lauantaina nukuttiin pitkät päikkärit koko perheen voimin heti aamupäivästä. Iltapäivällä vein nuorimman kälyni ostoskeskukseen ja hain samalla Tuhinalle ruokaa. Lastentarvike on muuttanut vaarallisesti Cittarin kassoja vastapäätä ja saatoin löytää uuden vaunuihastuksen.

Sunnuntainakin nukuin pienet päikkärit kirkon jälkeen, vaikkei edes väsyttänyt ja sillä välin puoliskoni pikkuveli oli tullut meille. Käytiin sitten hänen luonaan syömässä ja kahvilla. Pikkuveljen luokse on myös muuttanut pupu joka me nähtiin nyt ensimmäistä kertaa. Niin sievä! (Jos pupu voi olla sievä) Vaikka se ei antanutkaan meidän koskea tai mennä edes kovin lähelle.

Syö ja nukkuu

Kun Tuhina oli parikuinen alettiin rakentaa rytmiä jossa ilta seitsemältä rasvattiin ja vaihdettiin yöpukuun ja aika tarkasti kahdeksan aikaan Tuhina nukahti yöunilleen. Tässä välissä on ollut täydellistä rytmien sekasortoa. Ollaan luultu vuorokausi rytmin heittäneen häränpyllyä kun Tuhina nukkui helposti neljän tunnin päikkärit parvekkeella, välillä kahdesti päivässä. Hän saattoi herätäkin vasta kahdeksan aikaan niiltä unilta.

Soseiden aloituksen sanottiin vaikuttavan yöuniin. Ja kokeiltiin myös iltavelliä jos sekin takaisi kokonaiset yöunet, mutta ei meillä. Meillä on ihan alusta saakka oltu öisin rinnalla kahdesta neljään kertaan, niin edelleen.

Soseiden syöminen ei sekään ole ollut mikään itsestäänselvyys. Luulin olevani äiti joka tekisi lapselleen kaikki ruoat alusta loppuun itse ja täyttäisin pakastimen soseilla. No joo täyttyihän se pakastin vaikka soseita kokkasin vain kolme kertaa. Ne kun ei muutamien marjamaistiaisten jälkeen enää kelvanneetkaan.

Värisuorasta puuttuu yksi punainen sose.

On ollut peruna-possupataa karjalanpaistin ja perunamuusin tapaan ja peruna-kukkakaali-kanasosetta, kun kuulin että peruna kukkakaali on usein herkkua. Ja Bataatti-kesäkurpitsa-possupataa taas karjalnpaistin tyyliin kokattuna. Mutta kun ei syö niin ei syö, sen sijaan kaupan hedelmä- ja marjasoseet ovat uponneet aina, melkeinpä purkki tolkulla.

Anoppi tiesi kinkkuherkun uponneen niin puoliskoni sisaruksiin kuin veljenpoikaankin joten erään kerran mummin ja papan luona tehtiin testi miten Tuhina siitä tykkää. Tykkäsi. Siispä anopin salainen ase on kasvis-kinkkuherkku Piltiltä!

Kinkkuherkkua syötiin pari viikkoa jälkiruoka hedelmää vaihdelleen ennen kuin rohkenimme vaihtaa sosetta, ostettiin sellaista missä oli myös perunaa, porkkanaa ja lihaa. Nauta ei uponnut, mutta sitten taas kun puoliskoni toi stroganofia niin se taas upposi aivan hyvin kunhan sitä vähän pieni ensin haarukalla. 8kk soseiden paakkuja Tuhina vielä vierastaa.


Aamu ja iltapuuro ovat kuuluneet myös Tuhinan vurokausi/aterirytmiin jo muutaman kuukauden. Meillä syödään Muksun riisipuuroa höystettynä hedelmillä tai marjoilla. Meistä on tullut Kaija omenasoseen suurkuluttajia. Käytin itse sitä säästeliäästi ihan vain silloin tällöin herkutellen mutta Tuhinan alettua syödä puuroa olen joutunut pyytämään sitä lisää parikin kertaa. Se on vaan niin hyvää ja Tuhina tykkää! Kaupan marjasoseet on puuron kaverina omenasoseen loputtua.

Nykyään meillä aloitetaan päivä seitsemän jälkeen, jos Tuhina herää aiemmin niin yritän imettää hänet takaisin unille (tai yritän pitää tyytyväisenä vielä hetken samalla itse torkkuen). Aamupuuroa varten keitetään vesi kahdeksalta. Tosin satunnaisesti kuten eilen ja tänään(!) Tuhina herätti vasta yhdeksältä ja aamupuuro syötiin sitten suunnilleen puoli kymmenen aikaan.

Puuron jälkeen mennään suoraan pesulle. Paitsi nyt aloin tosissaan potattamaan, ollaan siihen jo pidempi tovi kuitenkin totuteltu, niin potta tulee puuron ja pesun väliin. Pesun jälkeen Tuhina saa ottaa ilmakylpyä sen aikaa kun rasvaan hänet ja valitsen vaatteita. Usein tässä kohtaa hän väsähtää ja pukemisen jälkeen imetän ja Tuhina nukkuu puolesta tunnista tuntiin sisällä, yleensä se puolituntia on aivan maksimi. Paitsi tänään nukuttiin kaksi tuntia, mutta nukuttiinkin yhdessä. Tuhina nukkuu parhaiten meidän kanssa tai parvekkeelle.



Lounas syödään yhdentoista ja kahdentoista välillä, riippuen vähän miten Tuhina nukkuu tai nukkuuko lainkaan tuossa välissä. (Paitsi tänään kun herättiin pikkupäikkäreiltä vasta kymmentä vailla yksi!) Lounaaksi on ruoka ja hedelmäsose. Yleensä menee puoli purkkia kumpaakin, ja vähän päälle kun huijaa joko vuorotellen ruokaa ja jälkkäriä tai molempia samaan lusikkalliseen. Alussa sotkin joskus ruoan jopa jälkkärin sekaan että uppoaisi paremmin ja upposi se!

Lounaan jälkeen ollaan hereillä vartista tuntiin, aika tarkalleen yhdeltä Tuhina on jo aivan valmis nukahtamaan päikkäreille, imetykseen nukahtaen. Parvekkeella hän nukkuu kahdesta kolmeen tuntia, useinmiten sen kaksi mutta nyt on muutamia kertoja alkanut nukkua kolmea tuntia. Epäilen hampaiden tulon aiheuttavan unisuutta.

Parveke unien jälkeen käydään potalla (aloitetan tänään) ja syödään  välipalaa hyvin vaihtelevasti. Joko hedelmäsosetta, hedelmiä ja kasviksia ja hapankorppua sormin tai imetän. Päivärytmin ylöskirjoittaessani arvioin tämän välipalan syötäväksi kello neljä.

Päivällinen noudattaa samaa kaavaa kuin lounas ja silloin usein syödään  se toinen puolikas niistä purkeista. Päivällinen on ilta kuudelta ja iltapalaa alan tehdä kahdeksalta. Riippuen päivän aiemmista unista Tuhina saattaa nukkua vielä toiset puolentunnin päikkärit päivällisen ja iltapalan välissä.

Puuttuu Marjaisa-banaanisose. Vadelmaherkku, Persikkasose, Aurinkoinen, Mangoa, Päärynäsose

Iltapala taas on samanlainen kuin aamupala. Ainut ero aamu- ja iltapuurossa on että aamupuurosta jää usein puolet syömättä ja illalla syödään kaikki. Rasvalisänä sotken lorauksen rypsiöljyä aina puuroon.

Potatukseen kuuluen käydään potalla taas iltapalan ja iltapesun välissä. Pesun jälkeen otetaan taas ilmakylpyä ja rasvataan päästä varpaisiin. Väsymys alkaa iskeä tosissaan vasta kymmenen pintaan ja silloin taas imetän ja viedään nukkuva vauva omaan sänkyynsä.

Nyt on ollut taas normaalimpia öitä ja Tuhina on heräillyt kahden aikaan ja silloin hän usein jää viereen nukkumaan. Nyt olen yrittänyt pysyä hereillä vielä tämän imetyshetken ja ottaa viereen vasta aamu neljän imetykseen. Ja sitten taas alkaakin uusi aamu.