Unohdettu postaus: Hyvä äiti kaiken hoitaa

Luonnoksista löytyy paljon postauksia, jotka olen syystä tai toisesta unohtanut tai päättänyt unohtaa, mutten kuitenkaan ole niitä poistanut. Tämä ei suinkaan ole niistä  vanhin, mutta olkoon tämä aloitus uudelle postaussaurjalle! 


Kirjoitettu 26.11.2019

Hyvänä äitinä huolehdin kellon tarkasti ruoka-ajoista ja uniajoista.

Hyvänä äitinä ulkoilen ja leikin lasten kanssa ja kyselen heidän kuulumisiaan ja vastaan kysymyksiin. Siihenkin, joka kysytään viidettäkymmenettämiljoonatta kertaa, johon minulla ei oikeasti ole mitään vastausta.

Hyvänä vaimona huolehdin, että koti on siisti koko ajan. Sänky pedattu, keittiössä ei loju astioita odottamassa, kun tiskikoneessa on vielä puhtaat.

Hyvänä vaimona olen tietenkin heti tyhjentänyt puhtaat astiat paikoilleen kaappeihin. Ruokapöydän alla ei koskaan ole muruakaan, koska olenhan ne imuroinut tai vähintään lakaissut heti lasten poistuttua pyödästä.

Hyvänä vaimona ja äitinä huolehdin, että koko perheellä on puhtaita vaatteita päällensä puettavaksi ja pyykkihuolto rullaa kuin unelma tietenkin.

Koska olenhan hyvä äiti ja hyvä vaimo.

VÄÄRIN!


Hyvänä äitinä olen juossut kesken oman ruokailuni vessassa auttamassa jo ruokailunsa päättäneitä lapsia.

Hyvänä vaimona olen etsinyt puoliskolleni puhtaat työvaatteet jostain viikkaamattomien vaatteiden kasan syövereistä, edelleen sen oman ruokani odottaessa lautasella.

Ja siis hyvänä äitinä ja vaimona minä en ole sitä ruokaa tehnyt, vaan sen on tehnyt puoliskoni.

Ja kun ollaan huomattu, että tämä oli viimeinen puhdas työpaita, käyn tietenkin heti laittamassa pyykit pyörimään.

Kun saan pyykkikoneen päälle, lapset tahtovat lähteä ulos, autan heitä pukemaan. Pääsen takaisin syömään, joku koputtaa ja soittaa ovikelloa, vauva herää ääniin, nappaan vauvan syliin, avaan oven, lohdutan vauvaa, autan lasta vessassa, menen tyhjentämään tiskikonetta, jotta saan sinne likaiset astiani. Siivoan keittiötä, pyykkikone pysähtyy, lapset tulee sisälle, nyt on iltapala aika, äkkiä jotain pöytään ja samaan aikaan keittiön siivousta. Ai niin ne pyykit piti laittaa vielä kuivumaan ja oho täällä kuivurissa onkin vielä edelliset viikkaamatta.

Ei muuta kuin kasa kasvamaan, ja uutta pyykkiä pyörimään. Lapset tappelee ruokapöydässä ja iltapala on pitkin seiniä ja lattioita. No sitten niitä siivoamaan ja ai eteinenkin pitäisi imuroida ja nyt vielä unilaulu ja vauva haluaa seurustella ennen nukkumaan menoa ja oikeastaan olisin halunnut nukkua päiväunet.

Eilenhän minä nukuinkin vauvan kanssa, koska vauva ei nukkunut aamupäivällä hyvin, hän nukkui sitten iltapäivällä sylissäni ja minäkin torkahdin ja sillä aikaa lapset tietenkin kantoivat puolet lastenhuoneesta olohuoneeseen ja kukahan se tämänkin kaaoksen sitten siivoaa, kun minuakin väsyttää. Hyvänä äitinä pistin lapset jo nukkumaan kellon tarkasti, tietenkin.

Torkun sohvalla puolituntia muuten vaan, iltapalani on jäänyt syömättä, puoliskoni tulee kotiin, katsotaan yhdessä jakso tai pari samalla iltapalaa syöden ja sitten minä käyn vihdoin yöunille, herätäkseni aamulla seitsemältä väsyneenä.

Kuulostaako tutultua?


Tulipa hiki varsinkin tuosta pyykkirumbasta lukiessa.... Ja sitten se tärkein: Reilua vuotta myöhemmin onko mikään muuttunut? 

Noh ainakin lapset ovat kasvaneet, kaikki ovat päiväkodissa, en pese pyykkiä jatkuvalla syötöllä ja viikattavien vuori tyhjenee myös pari kertaa viikossa kokonaan! Enkä enää valvo aina puoleen yöhön, vaan meillä on melkein joka ilta treffit klo 21-23.

Yöt ovat kyllä edelleen enemmän ja vähemmän katkonaisia, taaperon nukkuessa edelleen meidän välissä ja nyt aika ajoin sängystämme löytyy aamulla kaikki kolme lasta. Joten joskus saatta olla peittovarkaita ja potkijoita keskellä yötä.....

Puoliskoni kokkaa edelleen useammin ja parempaa ruokaa - siis sellaista mitä lapset viitsii syödä. Ja ei hyvän äidin ei todellakaan tarvitse hoitaa kaikkea itse ja yksin.

Mitä sulle kuului reilu vuosi sitten?  

Tammikuun parhaat & helmikuun odotetuimmat

Ja niin se vaan meni humauksessa tuo tammikuu. Ei ihan sellainen mitä sen piti olla. Tai no siis olihan tuo oikein talvinen, mutta mitä tulee tavoitteisiin, niin siinä tuli mutkia matkaan ja käytännössä tuhlasin yhden kokonaisen viikon tekemättä yhtään mitään. Mutta helmikuun tavoitteita kohti uudella innolla ja siksi muistellaankin nyt vain niitä tammikuun parhaita hetkiä. 


  • Tammikuussa sain hemmotella kahta kaunotarta Mary Kay Naturally sarjan ihonhoitotuotteilla. Ja yhtä ihanaa ladya TimeWise Repair setillä.

  • Osallistuin facebookissa Feminiini koodi nimiseen workshoppiin, mikä oli tosi mielenkiintoinen! Kuutenlin kesällä ja syksyllä Sisäänpäin podcastia ja tämä workshop oli podcastin toisen hostin eli suomeksi emännän, mutta se kuulostaa vähän hassulta, eikä mulla ole podcast termit ihan hallussa.. Joka tapauksessa work shop oli Sisäänpäin podcastin Mian vetämä.

  • Juhlistettiin meidän 7. hääpäivää päiväunilla ja sushi lounaalla lasten ollessa päiväkodissa.

  • Meidän auto alkoi kolisemaan, mutta sen yllättävä syy selvisi onneksi nopeasti ja yllättävän halvasti. 

  • Ostettiin uudet puhelimet sekä mulle että puoliskolleni. Nyt ollaan sävysävyyn pastellisten puhelimiemme kanssa. Hän pysyi uskollisesti omassa merkissään, mutta mulle ostettiin nyt honor ja huawei puhelinten sijaan Xiaomi Mi 10T Lite. Ensimmäisten parin viikon perusteella se on aivan hyvä.

  • Ja tammikuun viimeisellä viikolla minulla alkoi yrittäjyys valmennus, joka jatkuu vielä seuraavat kaksi viikkoa. Saatoin löytää sieltä uuden kaverinkin! 

  • Aurinkoiset pakkaspäivät ovat myös ihan parasta! Voi kunpa mulla olisi sukset! Tosin en kyllä tiedä missä välissä ehtisin hiihtämään. Mutta ai että tekisi mieli hiihtää, varsinkin kun kaupungin ajama latu lähtee käytännössä meidän omasta pihasta! 


Helmikuulta toivon tottakai vähemmän räkää ja nuhaa, jotta lapset saavat olla päiväkodissa. Hieman helpompi olla teamslueonnolla läsnä, kun ei tarvitse pelätä mitä muualla kotona tapahtuu sillä aikaa, tai joku ole koko ajan haluamassa jotakin. 

Tavoitteena on myös aika isoja asioita liittyen yrittäjyysvalmennukseen ja Mary Kay työhön. Joten pienempinä tavoitteina noiden isojen saavuttamiseksi on tottakai nukkua riittävästi, ja jokapäiväinen lukeminen ja venyttely ja muutenkin itsestäni huolehtiminen. 

Mitä sitten helmikuussa odotan? 

Meillä on sovittu Me&I kutsut 13.2. klo 12! Mulla on tälle jo FB tapahtuma, mutta nyt pidetään ihan perinteiset kotikutsut, Tiina tulee meille mallistonsa kanssa. Kuvataan kutsuilta myös live FB tapahtumaan. Nyt näyttää siltä että toteutetaan kutsut näin kuin on suunnitelkin! Toki varaudutaan myös siihen, että tarvittaessa siirretään tapahtuma Zoomin tai Teamsiin, mutta jos nyt vaan rajoitukset ja suositukset pysyy nykyisellään tämä toteutuu näin! Ihanaa! Liven kautta mukaan pääsee sitten myös pitkän matkalaiset, kuten vaikka Rovaniemellä asuileva siskoni. 


Ainakin sään puolesta Helmikuu antaa jo parastaan ja rakastan meidän kotia kun tänne paistaa aurinko! 

Mikä oli sun kohokohta tammikuussa? :) 

Minäkin sain joululahjoja!

Meidän joulu oli ihanan tavallinen ja perinteinen. Myöskin siinä mielessä, että omat lahjani paljastuivat taas ennen aattoa. Muistan erään joulun, kun puoliskoni oli ostanut minulle The Body Shopin kasvojenhoito setin ja suorastaan vaati minua avaamaan sen heti kotiin tultuaan. Lahja oli mieleinen, vaikka hän oli sitä vähän epäillyt.

Tänä jouluna en odottanut kuin yhtä lahjaa. Se tai nekin käytiin ostamassa yhdessä, kun oltiin etsimässä lasten joululahjoja. Ostettiin minulle korkokengät! Eikä mitkä tahansi korkkarit, vaan palkintokorkkarit! Laitoin elokuussa alkaneelle Mary Kay seminaarivuodelle aika ison tavoitteen ja kävin jo syksyllä sovittamassa näitä kenkiä. Niiden piti olla palkinto itselleni, kun minusta tulisi Senior Konsultti.

No ei minusta vielä ole tullut Senioria ja oikeastaan minulla vähän niinkuin loppui usko itseeni, joten vaihdoin palkintooni tehtävän työn. Meidän kouluttuja järjesti meille konsulteille joulukalenterin ja ensimmäisen luukun tehtävänä oli tehdä joulukalenterin suhteen tavoite ja päättää palkinto. Päätin että nämä korkkarit olisi mun palkinto suoritetuista 24 luukusta. Ostettiin kengät jo jouluviikon maanantaina, kun olin suorittanut kaikki hurjat 21 tehtäväluukkua. Loputkin kolme tehtävää tuli täyteen onneksi. 


Sain puoliskoltani myös täysin yllätyksenä toisen lahjan. Valitettavasti, tutkin uteliaisuuttani mitä hän oli saanut työpaikaltaan perinteisestä joulukassista ja sieltä löytyi myös aika iso kauniisti paketoitu lahja. Hän siinä ihmetteli miksi kaivelen hänen lahjakassia paketti käsissäni. Se olikin minulle ja puoliskoni halusi minun avaavan sen taas heti, enkä minä tietenkään uteliaana kieltäytynyt.

Paketista löytyi ihana kaulakoru ja kun luin vielä korun kuvauksen se oli aika täydellinen. Puoliskoni ei ollut itse lukenut sitä tuotekorttia lainkaan, mikä on aika hauska sattuma. Miten hän olikin valinnut juuri tämän korun ja sitten sen kuvaus oli juuri tuo. Hän sanoi tämän olevan myös hääpäivälahja, koska hänellä oli työvuoro sille päivälle. 

Korun saatekortissa lukee:
Kuljetaan käsikkäinen yhteinen tie
Riemulla eteenpäin elämä vie
suunnittelija: Eelis Aleksi

Lisäksi minulla oli yksi paketti kuusen alla melkein aattoon saakka. Sitä en avannut itse, koska tiesin mitä siellä oli. Mutta Ässä kokeili avata sitä vähän - useamman kerran. Sieltä paljastui minun toivomani seinäkalenteri, 4 suklaa levyä ja uudet puuvärit.

Me ollaan nyt useampana vuonna saatu äidiltä ja isiltä joululahjaksi kalenterit ja muistan miten äiti ja isi paketoivat myös toisilleen kalenterin uudet lehdet. Siksi on aika hauskaa, että nyt aikuisina he ovat ostaneet meillekin kalenterit joululahjaksi. Mutta kalentereista olikin jo puhetta vuoden ensimmäisessä postauksessa.

Lahjat on varmaan yksi minun rakkaudenkielistä. En yleensä osaa ostaa itselleni mitään, jos en oikeasti tarvitse ja sittenkin vasta kun on ihan pakko. Mutta osaan kyllä kertoa toiveitani ääneen.

Mikä on sun mielestä paras lahja antaa tai saada? :) 

Mitä taapero höpöttää?

Olen kuullut jonkin verran pohdintaa, että päiväkodissa varhain aloittaneet lapset puhuvat enemmän ja sujuvammin nopeammin, kuin ikäisensä kotihoidossa olleet. Puheen oppiminen on kuitenkin yksilöllistä, ja uskon tässä asiassa löytyvän monta sääntöä vahvistaa tai säännön kumoavaa poikkeutta. Meidänkin lapsilla on keskenään erilaiset lapsuudet, joten ei voi, eikä kannatakaan verrata, tässäkään asiassa.

Nuppu osasi puhua mennessään kolmevuotiaana päiväkotiin ja ymmärtääkseni hän oli ensimmäiseksi lapseksi ja kolmevuotiaaksi ihan tavallinen puhuja. Seuraavana vuorossa tullut Jekku tuntui taas koko elämänsä kotona olleena 2 vuotiaana puhuvan jo vähintään yhtä selvästi, kuin kaksi vuotta vanhempi siskonsa. 

Siksipä minua vähän jännitti mitä nyt Ässän kanssa käy. Jääkö minulta ensimmäisiä sanoja kuulematta ja kuinka paljon, kun hän aloitti päiväkodin 1v5kk ikäisenä. 

Päiväkodin alkaessa hän sanoi puhtaasti "Äiti" ja "vettä" ja "kakka" . Isi tulee ilman ässää ja "maite" oli maito. "Kakkaaa!" on kukkuu. "Ä-ää" tai siis se sellainen hmä ää kurkku äänne on ei ja erittäin ponteva nyökkäys ja helpottunut nauru on "joo". Ai niin ja nenä on "Tööt". Mitäs muuta hauskaa ollaan saatu hänet oppimaan.... No ylävitonen ja jokaisesta onnistumisesta taputetaan. Niin ja saatetaan huutaa "jee!".

Puhetta siis tuli vähän, ilmankin pärjättiin, kun kotona voi näyttää ja osoittaa myös muuten mitä haluaa ja mistä. Marraskuussa meillä oli Ässän vasu ja tottakai silloin puolitoistavuotta täyttäneellee, ei niin paljon puhuvalle laitetaan oppimistavoitteisiin sekä puhe että pottailu. 

Toisella päiväkotiviikollaan hän sanoi ensimmäisen kerran auto. Sittemmin olenkin mennyt laskuissa sekaisin jo aikaa sitten. Ja nykyään muuten junat, lentokoneet ja helikopterit on kaikki kulkuneuvot ovat autoja. Siinäpä sitten seuraava tarkan kuuntelun kohde, koska nämä sanat vaihtuvat oikeisiin.

Joululoman alkaessa taaperomme oli ollut päiväkodissa hiukan vajaa kolme kuukautta ja kyllähän puhetta tulee nyt paljon enemmän. En ole varma kuinka paljon on opittu ihan vaan iän myötä ja kuinka paljon puhetta on opittu päiväkodissa. Ja nyt pitkällä joululomalla kotona, puheeseen tuli taas lisää uusia sanoja.

Ei on nykyään hyvin tiukka EI, eikä kieltävää hyminää.

Ensimmäinen kolmen sanan lause oli "mm haluun vettä" eli mä haluun vettä ja kaikki juotava oli vettä olipa se sitten oikeasti maitoa tai mehua tai vettä. Nyttemin hän sanoo "mä haluun ....." Nyt lomalla tuli uusi kolmen sanan lause: "toi löi mua". Tämä nyt ei välttämättä tarkoita sitä, että joku oikeasti löisi, vaan esimerkiksi kaatuessaan hän saattaa osoittaa lattiaa sanoessaa "toi löi mua" tai jos törmäsi pöytään niin pöytä löi. 

Maito on nykyään maitO ja juotavan lisäksi hän osaa pyytää peiton, pyyhkeen ja syliin ja pesulle. Vaikka näitä kolmea viimeistä sanaa ei vielä ennen joulualomaa tullut. Syliin hän pyytää sanomalla "nosta". Pitkään hän sanoi painokkaasti NAA kun halusi jotain, varsinkin Jekun kädestä, mutta nykyään hän osaa sanoa "anna!".

Nyt joululoman uusimmat puheen aiheet on selvästi leluihin liittyviä. 

Robotti on bobo tai boboti ja jos siitä loppuu patterit se on "ikki" myös ensimmäinen imperfekti on löytynyt kun hän huusi veljelleen että "ikkoi". (tämä tuli ennen lömistä) Ja nyt hän osaa myös pyytää avaamaan tavaroita sanomalla "auki". Ai niin ja uusin opittu sana taitaa olla pieru eli "piua", täsmälleen samanlailla Nuppukin sen sanoi tässä iässä. 

Aikasemmin syksyllä hän toivotti muutaman kerran myös hyvää yötä sanomalla äää yöötäää. Mutta nyt se on väistynyt jonnekin ilmeisesti tärkeämpien termien taakse. Taaperomme osaa myös pyytää anteeksi halaamalla ja sanomalla "an tee kiii" Se on ehkä söpöintä ikinä!


Loman jälkeen on nyt ollut kaksi päiväkoti päivää. Ja mie kyllä kaipasin lomalla sitä säännöllisyyttä mitä päiväkoti tuo lasten päiviin ja meidän koko perheen arkirytmiin. 

EDIT! 
ja PUPU! osaahan meidän Ässä sanoa myös Pupu! Samalla tavalla kuin kaikki liikkuvat on autoja, niin myös duplokissa ja muut pehmoeläimet ovat pupuja, mutta tärkein kaikista on ihana kummitädin virkkaama unipupu. - Sillä on kiva mm läiskiä äitiä naamaan samalla kun äiti luulee nukuttavansa taaperoa..... :D Hän osaa myös komentaa "pois!" tämä on tosi kivaa varsinkin silloin kun olen laittanut taaperon edeltä suihkuun, kun hän sitten tahtoo olla siellä yksin. Muistin myös jonkun toisen sanan minkä unohdin tästä postauksesta mutta mikähän se mahtoi olla ..... 

TÄTÄ - joo hän osaa pyytää "tätä" ja sitten oli vielä jokin, mitä hän tässä illalla juuri nukkumaan mennessä minulle höpötti, mutta se ei nyt enää tule mieleen. 
edit: 10.1.2021 klo 23.24

Mitä teidän taaperoille kuuluu? Vieläko saavat olla kotona vai ovatko pääseet päiväkotiin? 

Uudet kalenterit uuteen vuoteen

Hei iloista, onnellisten hetkien täyttämää, eteenpäin vievää uutta vuotta teille kaikille!

Me vietettiin vuoden vaihdetta puoliskoni siskon perheen luona, nuorimmaisten nukkuessa isompien kanssa uutta Cluedo lies:ia pelaten. Puoliskoni oli töissä, joten me mentiin lasten kanssa serkkujen luo yökylään ja katsomaan raketteja.

Joululomalla en ole oikeastaan ehtinyt ottaa aikaa suunnitellakseni uuden vuoden tavoitteiden toteuttamista. Mitään lupauksia en ole tainnut tehdä ikinä, mutta muutamia toiveita minulla on tulevalle vuodelle. Tai no, oikeastaan minulla on muutama meidän perhettä ja parisuhdetta koskeva toive, jotka nyt vaan sopivasti ovat nostaneet päätään juuri vuoden vaihteen alla. Tavoitteet taas liittyvät omaan hyvinvointiin ja sitä kautta koko perheeseen, blogiin ja Mary Kayhin.

Tavoitteiden saavuttamiseksi, toiveiden toteuttaiseksi ja ihan vaan ajan tajun hallintaan mulla on nyt taas käytössä perinteinen kalenteri ja seinäkalenterikin. Kerkesin olla työelämän jälkeen ainakin kolme vuotta kotona lasten kanssa, ennen kuin totesin tarvitsevani taas kalenteria. Ja nimenomaan tätä perinteisestä kalenteria, koska se toimii samalla myös päiväkirjana.

Viime vuonna meillä oli ensimmäistä kertaa myös perhekalenteri, mutta tälle vuodelle sen tilalle sain joululahjaksi tavallisen seinäkalenterin, aika hienon sellaisen. - Sen, jota en vuosi sitten uskaltanut ostaa.

Tälle vuodelle ostin Burden Scrible 2021

Puhuin mun isosiskon kanssa ennen joulua kalentereista ja mietin, etten oikein tiedä millainen kalenteri mua palvelisi parhaiten ja samalla nettiä selatessa löysin tämän ja pohdin miten tämä saattaisi toimia. En vaan meinannut löytää tätä, kun ei ollut meidän Prismassa. Samaa sarjaa, melkein samannäköinen vaakapäiväinen Scrible II kyllä olisi ollut. Mutta mie tykkään pysty päivistä.

Kävin ohimennen kirjakaupassa ja sieltä vihdoin löysin viime vuoden toive kalenterin, joka jäi saamatta sekä tämän pystyviikkoisen Scriblen. Tämä voitti edellisen toivekalenterin, joten ostin nyt testiin tämän tälle vuodelle. Tämä alkoi heti viikosta 51 ja on nyt siit ollut pari viikkoa käytössä. Näyttäisi toimivan mulle aika kivasti!

Muistiinpanoille on toistaiseksi liikaakin tilaa, mutta eiköhän se korjaannu kun vuotta päästään eteenpäin ja saan hiottua oman kalenterin koodaustyylin juuri tähän kalenteriin sopivaksi. Hauska, että nyt saan tehtyä saman "koodin" sekä omaan kalenteriin että seinäkalenteriin. Huomasin nimittäin vasta Prismasta kalentereita etsiessäni, että tämä jo viimevuonna haaveilemani seinäkalenteri on tätä samaa Scrible sarjaa. Vuosi sitten jänistin ja nyt mulla on sitten kaksi Scribleä. :D

Itseä jäi muuten hieman harmittamaan tämän postauksen kuvien valotus, mutta tavoitteena oli julkaista tämä postaus heti vuoden alkuun, eikä huomisen valosta ole sen parempaa ennustetta, joten mieluummin laitan rastin ruutuun: julkaistu! kun jätän taas yhden tavoitteen tekemättä.


Joko sulla on kalenteri tai useampi valmiina tämän vuoden seikkailuhin?
Kiinnostaisiko muuten nähdä myös miten mie koodaan mun kalenteria?

Vanhoista kalentereistani kerkesin jo myös kirjottaa pari postausta, kun kerrankin oli aikaa kirjoittaa, niin sormet lähtikin lentoon näppäimillä. :D 

Huippua uutta vuotta! Olkoon tämä vuosi parempi kuin edellinen, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan juuri sulle! 💖