Kesäkuun kevennykset & Heinäkuun helpotukset

Saatiinpas nauttia aivan oikeasta kesästä! Lapsilla oli ihania lomapäiviä ja kesää elettiin myös päiväkotipäivien jälkeen. Sattuipa myös niin, että kesäkuussa lapsilla oli ainoastaan yksi 5 päiväinen päiväkotiviikko ja viikonloput olivat kolmen ja neljän päivän mittaisia. Päätimme siis toukokuussa, että lapset ovat koko kesän hoidossa, mutta pidetään puoliskoni arkivapaat koko perheen vapaapäivinä.

Lomailun kannalta kesäkuu olikin aivan mahtava, mutta työhön liittyvien tavoitteiden osalta taas ei niin mahtava. Joka tapauksessa, kesäkuun parhaita paloja tulossa täältä ainakin melkein koko kesäkuulta, skippaan tästä juhannuskuvat kokonaan, niistä sitten ihan omassa postauksessaan (kunhan vain tunnit viikossa riittävät), muuten tästä tulisi liian pitkä....



  • Eskarin päättäjäiset. Se olikin yllättävän tunteikas tilaisuus, tai ei se nyt yllätä, tällainen tunteilija kun olen. Maskit kasvoillaan päiväkodin pihalle saapui jokaiselle eskarilaiselle yksi juhlavieras. Eskarit tulivat hienossa jonossa pihalle asetelluille penkeille. He lauloivat meillä ipanapa biisin "Teippileikki" ja esittivät rytmileikin valas lauluun. Sitten jokainen eskarilainen sai todistuksen ja kukan. Pihalle oli järjestetty tehtävärasteja, niin vanhemmat saivat yhdessä lasten kanssa tehdä näitä "pajapassi" tehtäviä. 


  • Viimeisen eskaripäivän päätteeksi lähdettiin samantien ajamaan Unelma5 blogin Emiilian ja tyttöjen luo viettämään hauskaa iltapäivää. Virailu kesti iltapalaan saakka, syöden, pihalla veden kanssa leikkien ja päästiin testaamaan myös kärrysaunan löylyjä. 


  • Käytiin ensimmäisen kerran rannalla heittämässä talviturkit meidän lähirannalla. Sen jälkeen ollaan käyty siellä useita kertoja autolla sekä pyörillä ja siellä ollaan myös nähty paljon lasten päiväkotikavereita ihan sattumalta. Tai no, ei se ehkä näillä helteillä ole ollut kovin kummoinen sattuma, mutta hauskaa joka tapauksessa. Kesäkuussa käytiin yhteensä neljällä eri rannalla, joista kahdella aivan ensimmäistä kertaa.


  • Puoliskollani on ollut muutamia sunnuntaivuoroja, joten ollaan aamulla ajettu ensin hänet töihin ja sitten kirkkoon ja illalla hakemaan häntä. Yhtenä tällaisena sunnuntaina syötiin kirkon jälkeen ruoka kotona ja lähdettiin rannalle odottamaan puoliskoni työvuoron loppumista. Pakkasin meille piknikeväiksi iltapalan mukaan: sämpylät, mansikoita, banaaneja, vesimelonia ja pillikaakaot, keksejäkin oli. Kesäkuussa löysin uudelleen myös lakritsi-taatelit, ne on niin hyviä! 


  • Puoliskoni osti Nupulle ruusukimpun eskarin päättymisen kunniaksi, ihailtiin niitä noin viikko ja sitten ripustin ne kuivumaan ja koristeeksi yhden väliverhon paikalle. Nyt Nuppu haluaisi ne takaisin maljakkoon omaan huoneeseensa, mutta minusta ne on kivat siinä missä ovat. Pitää vissiin pyytää omat ruusut. :D Nupun ruusujen kaverina minä sain myös ruukkukukan, jota olen parhaani mukaan yrittänyt pitää hengissä ohjeen mukaan. Siinä luvattiin kukan kestävän 3-5 viikkoa joten onnistuin yllättävän hyvin. Toki tajusin vasta parin päivän pääästä, että meillähän oli ihan sattumalta 8v kihlapäivä, silloin kun kukat sain. Se ei kuulema ollutkaan sattuma. Ja omasta kukastani en sitten ehtinyt ottaa lainkaan kuvaa, mutta Nupun ruusuista senkin edestä kyllä. 


  • Meillä on ollut myös pari juhlan aihetta, joten lasten ollessa päiväkodissa käytiin treffeillä ennen puoliskoni iltavuoroa juhlistaen hänen ensimmäistä lomautuksen jälkeistä palkkapäivää ja omaa autoa. Shoppailtiin hänelle uudet työhousut, minulle parit kesävaatteet, käytiin syömässä ensimmäistä kertaa uudessa ravintolassa ja haettiin vielä jäätelötkin jätskikiskalta. Lapset pitää vielä käyttää tälle kesälle jätskikiskalla, mutta jäätelöillä ollaan kyllä herkuteltu ihan koko kesän edestä, tottakai. 



  • Sain heti eskarin päättäjäisissä kahden Nupun ystävän äitien numerot ja perään vaihdettiin numeroita myös yhden Jekun ryhmäkaverin äidin kanssa. Päiväkotikavereita ollaankin nähty muutaman kerran vapaa-ajalla, myös siellä lähiuimarannalla ja täytyy myöntää, että on kiva kun itselläkin on puoliskoni työpäivinä muutakin juttuseuraa kuin lapset. Väittäisin jopa itsekin saaneeni uuden ystävän!

  • Porasin yhden lukon rikki, kun jälleen kerran onnistuin katkaisemaan avaimen lasten pyöränlukon sisään. Ja omasta pyörästäni sinkosi yksi ruuvi, luulin sen pitävän vain heijastinta ja vasta kun pyörä alamäessä tekikin itse äkkijarrutuksen etulokarin pudotessa renkaan päälle tajusin sen ruuvin olleen vähän tärkeämpi, kuin vain heijastimen ruuvi. Noh sain hyvän syyn avata rullaluistelukauden!

  • Jokaiseen kesään kuuluu tietenkin myös myrskyt ja nyt voidaan myös kuitata "Kastu ukkosessa" kesän bucket listalta, vaikka en sitä sinne kirjoittanutkaan. Erään kerran oltiin sovittu treffit rannalle parhaan kaverini kanssa ja pyöräiltiin sinne suoraan päiväkodista. Tai siis, minä luistelin rattaiden kanssa ja lapset pyöräilivät. Otin vielä naapurista lasten serkun mukaan yllätykseksi. Rannalla oli kyllä tosi hauskaa, ensimmäisiin pilviin saakka. Saatiin kokea aivan täysi tyyneys juuri ennen myrskyä ja hyytävä tuuli, joka lennätti uimapatjat ja pyyhkeet matkoihinsa ja nostatti hiekatkin maasta. Laitettiin tavarat ystäväni autoon, lapset pyöräilivät niin kovaa, etten heitä enää ensimmäisen risteyksen jälkeen nähnyt. Itse yritin hölkätä ja juosta parhaani mukaan koko matkan ja ennen puoltaväliä sade rysähti päälle. Ystäväni nappasi avaimet ajaessaan ohitseni ja minun päästessäni kotiin lapset olivat jo lämmittelemässä suihkussa. Paitsi Ässä. Olen hukannut meidän rattaiden sadesuojan, mutta jalkapeite suojasi Ässän jalat ja rantapeittomme oli tarpeeksi hyvä sateen ja tuulen suoja, että hän oli aivan kuiva, kun päästiin kotiin.


  • Sateen ja helteen lisäksi haluan erikseen mainita kukat ja saippuakuplat. Ne vaan kuuluu kesään, ja parin vuoden tauon jälkeen olen taas napsinut kuvia myös kukkasista. Jossain vaiheessa minulla ei ollut enää tilaa säästää kaikkia ottamiani kuvia, joten lopetin "luontokuvauksen" kokonaan. 



  • Pääsin kuvaamaan ystäväni häät! Oli aivan ihana vihkitilaisuus, pääsin vielä vähän kärpäsenä kattoon, kun korona-ajan mukaisesti vihkimisestä lähetettiin live ja papilta oli saatu lupa, että kuvaaja saa tulla myös alttarin toiselle puolelle. Joten sain kuvata vieraille myös hääparin ilmeet papin puhuessa. Itse hääjahlassa toimin sitten valokuvaajana.

  • Ja edistyihän ne Mary Kay työt myös sen verran, että sain osallistua Minimoiden kukoistava minä palkintovalmennukseen sisarkonsulttien kanssa ja otin muutamia kuvia instagramiin SocialMediaQueen haasteetta varten.



  • Päivitettiin pienesti lastenhuoneita. Nuppu on rakentanut majoja kaikista pahveista mitä meille kotiin on tullut huonekaluja ym. hankkiessa, ja niiden (= pahvien / majojen, ei onneksi huonekalujen) aina hajotessa suru on tottakai suuri. Niinpä tehtiin tori.fi löytö ja koko perheen roadtrip ajelulla haettiin hänen huoneeseen Tiipii teltta. Poikien huoneesta taas hävitettiin aivan romukuntoon päässyt viidakkobussi kerrossänky ja saatiin sinne sukulaisten vanha parvisänky. Nyt vielä Ässälle sänky sinne ja perhepeteilyn aika alkaa ehkä loppumaan. 


  • Ja kirsikkana kakunpäälle, ollaan saatu viettää paljon aikaa Mummin ja Papsun luona. Siellä vietettiin yhdet valmistujaisjuhlat sekä juhannus heidän ja puoliskoni sisarusten perheiden kanssa. Ja siinä missä talvella huomattiin käyneemme noin kuukauden välein, niin kesäkuussa käytiin ainakin 4 kertaa. Yksi parhaita asioita kesässä on Mummin ja Papsun tekemä ruoka. Uudet perunat, grillimakkarat & -lihat, ja Papsun hampparit! 


  • Tätä ehkä yllätyt, mutta minä lähetin myös työhakemuksen. Työkkäriltä tuli työtarjous, joten ei tarvinnut miettiä haenko vai en, itseasiassa työ on ihan kiinnostavakin juuri sitä mihin olen koulustakin todistuksen saanut, mutta osa-aikainen.

Heinäkuussa onkin sitten luvassa paljon lomailua. Puoliskoni vapaa viikonloppu täyttyikin töillä, niin mummun kanssa jutellessä järjestinkin itseni lasten kanssa nyt aluksi Jyväskylään. Täällä lapset näkevät myös pohjoisen serkkuja, toisen heistä ensimmäistä kertaa ja nyt meillä onkin ensimmäinen kokonaisen viikon mittainen loma päiväkodista. Mennään keskiviikkona kotiin, koska torstaille meillä on yksi kesälomareissu tiedossa ja perjantaikin on puoliskoni vapaapäivä. Tämän viikon jälkeen päiväkotiviikkoja onkin vain kaksi, Nupun hoitosopimus loppuu 23.7. ja siitä alkaa sitten kahdenviikon loma Raumalla ennen koulun alkua.

Nyt kun sen kirjoittaa ja laskee, kuinka vähän tässä on enää aikaa, alkaa jo vähän äitiä jännittää tuo koulunaloitus. Sitähän ei vielä tiedä miten tuon työhakemuksen kanssa käy, että onko meillä syksyllä koululainen ja kaksi vuorotyötä tekevää vanhempaa yhdellä autolla ja kaksi päiväkotilaista vai jatketaanko tällä samalla kokoonpanolla, lisäyksenä ainoastaan tuo koululaisen arki.

Tekisi mieli aloittaa alusta

Tämä minun blogi täytti kesäkuussa 7 vuotta. Ihan noin vain, keromatta kellekään! Kuten varmaan suurin osa perhe-lifestyle blogeista, Sängyn alla blogi sai alkunsa nuoren äidin odottaessa esikoistaan. Mitään odotuspäiväkirjaa täältä ei vielä Nupun odotuksesta löytynyt, syntyihän neitokainen alle kuukausi ensimmäisen postauksen jälkeen. Sen sijaan vauvapäiväkirjoja täältä löytyy sitten kaikista kolmesta lapsesta ja poikien odotuksetkin on täällä tallessa odotuspäiväkirjamaisesti.


Aivan aluksi kirjoitinkin niitä tavallisia kuulumisia kerran viikossa ja siihen lisäksi sitten kivoja juttuja tai asioita jotka mietitytti. Sitten blogit eivät enää olleetkaan kuulumisten ja ostoskassin esittelyä varten. Toisaalta yksityisyyden ja tietynlainen anonymiteetin kaipuu ovat haastaneet mitä asioita haluan jakaa ja mitä en. Ja kun ei ole aikaa ajatuksella miettiä omia valintojaan, jää valinnat tekemättä ja siitä seuraa nukkuva blogi.  

Kuten on Mary Kay työssä myös blogin kanssa, ilman tavoitteita työskentely on aika turhaa suorastaan. Mistä löytää motivaation ja ajan, jos ei ole jotain tavoitetta jonka haluaa saavuttaa? Mary Kayssa tavoitteena on tottakai päästä tarjoamaan pientä luksusta arkeen mahdollisimman monelle ihonhoitohemmotteluissa ja jos hemmotteluista löytyy vielä asiakkaita, jotka saavat tuotteistamme ratkaisuja ihonhoidollisiin haasteisiinsa tai löytävät ripauksen lisää itseluottamusta, aina vain parempi! Mutta blogin tavoitteen hukkasin oikeastaan jo Starboxin jälkeen.

Ja viimeisetkin toiveet unohtuivat siinä vaiheessa, kun suurin blogiyhteistyötoiveeni toteutui Chipolino Etro rattaiden muodossa. Ehkä se oli niin suuri tavoite ja toive, jonka en koskaan uskonut toteutuvan, että sen saatuani unohdin suunnitella mikä olisi seuraava etappi, mihin suuntaan sitten mentäisiin? Kaikki oli tässä, suurin toiveeni toteutui. 

Olen kiitollinen niistä vuosista, jotka sain viettää Kaksplussan alla, sain sieltä paljon, vaikka rahalliseen palkkioon en sitä kautta blogillani koskaan yltänyt. Joskus sitä yritin tosissani, mutta tavoite tuntui liian suurelta ja useamman pettymyksen jälkeen lakkasin edes yrittämästä tienata rahaa blogillani.

Jotain uutta kaivatessani pääsin siirtymään Starbox portaaliin ja tein myös rahatavoitteen, päätin kuinka pian portaaliin siirtymisen jälkeen saisin ensimmäisen rahallisen palkkioni, hauskinta on se, että pääsin tavoitteeseeni täysin aikataulussani - harmi vain että Starbox lopetettiin juuri edellisenä kuukautena. Hieman huonoa tuuria sen kanssa, mutta Starboxilla on itseasiassa jonkin verran osuutta myös siinä miksi tartuin Mary Kayn tärkeimpään tuotteeseen - Starter Kit aloituislaukkuun uudelleen ja tällä kertaa tosissaan.

Starboxin lopetettua olinkin noin puoli vuotta blogini kanssa itsekseni, mutta ikävä tuttuun porukkaan sai hakeutumaan takaisin Kaksplussan verkostoon. Jokin oli jo siinä vaiheessa muuttunut. Tiesin jo ennen kuin Kaksplussan yläpalkkia ja mainoksia oli blogiini asennettu, että en koskaan tulisi edes tavoittelemaan sitä rahallista palkkiota, joka meille oli tarjolla. Keväällä meille ilmoitettiin myös Kaksplus blogiverkoston lopettamisesta. En voi sanoa, että se olisi tullut täysin yllätyksenä. Mutta jälleen on ollut hieman vaikea kerätä blogin murusia ja löytää ne pienet hetket mistä raapia aikaa kirjoittamiseen. 

Blogi on ollut hiljaisempi kuin koskaan, vaikka oikeasti, aina kun olen vain ehtinyt avata läppärin olen kyllä työstänyt postauksia. Sillä toisin kuin instagramistani, blogistani minä tykkään ja tähän yritän panostaa sen ajan illasta, minkä pysyn hereillä. Paitsi puoliskoni keväisen lomautuksen ajan tuli kylläkin panostettua parisuhteeseen se aika joka ennen olisi ollut blogiaikaa. Mutta jokatapauksessa kaikki on hyvin ja meidän perhe voi hyvin, parisuhde on edelleen olemassa ja sekin voi hyvin kun sille on muistettu antaa aikaa lapsien ja kodinhoidon ohella. Minä voin paremmin ja tulevaisuus näyttää menevän aina vain parempaan päin. 

Koko syksyn suunnitelmat ja vähän pidemmän ajan tulevaisuudenkin osalta menivät heinä-elokuussa aivan uusiksi työkkärin työtarjouksien ja sovitellun päivärahan sääntöjen ja yllätyksen takia ja näistä kaikista haluaisin päästä jo teille kertomaan! 

Mutta koska olen päättänyt koota ihania kuvamuistoja joka kuukausi tältä vuodelta, niiiin nyt olen sitten kolme kuukautta käynyt läpi kesäkuun kuvia, aina kun vain on ollut hetki aikaa avata läppäri ennen uniaikaa. Ja jätin vielä juhannus kuvat tästä setistä pois! Heinäkuun kuvat on edelleen kamerassa ja no elo-syyskuussa ei sitten ole paljoa kameraa käytetty......

Kuvia on ihana kyllä katsoa, mutta kun olisi jo niin paljon muutakin kerrottavaa, että ärsyttää kaikki 100 postausluonnosta ja tekisi mieli aloittaa vain aivan alusta ja poistaa kaikki. En toki suinkaan aio sitä tehdä. Olisihan se nyt aivan hullua pyyhkiä pois seitsemän vuoden muistot ja aloittaa täysin alusta. Sitä paitsi osa noista luonnoksistakin on vanhoja haasteita joihin voisi laittaa vuoden 2018 ja 2021 vastaukset vierekkäin.... Mutta kiltisti nyt pysyn ihan omassa päätöksessäni ja seuraavaksi postaan ne kesäkuun kevennykset, että päästään jo hiljalleen näihin uusiin kuulumisiin!

Mutta tunnustan, että ajanhallinta ja priorisointi ovat olleet nyt melkoisessa myllerryksessä ja isosti vielä ristiriioidassa omien kuvitelmieni kanssa siitä mitä 24 tunnin aikana ehtii tehdä nukkumisen ja pyykkäämisen lisäksi. En edelleenkään ymmärrä miten oikeita ruuhkavuosia elävät työssäkäyvät äidit tekevät kaiken - siisti koti, pyykkirumba rullaa, ruoka-ajat pysyy järjestyksessä ja joku vielä jaksaa tehdäkin sitä ruokaa..... 

No joka tapauksessa, toivottavasti siellä vielä on joku, kun tämä blogini taas tästä heräilee henkiin!

Meidän Summer bucket list

Me eletään aikalailla hetkessä, mitä tulee kesäloman suunnitteluun, mutta nyt ajattelin listata muutaman jutun mitä erityisesti haluan tehdä tänäkesänä meidän perheen kanssa ja mitä haluan itsekin tehdä ihan vaan kesän takia. 

Ensimmäisenä tietenkin rullaluistelu! Ja rullaluistelun hyvänä kaverina tulee spagaativenyttelyt. Tämähän oli tavoite jo viime kesälle. Syksyllä taas kokeilin säännöllistä venyttelyä uudelleen, talvella se jäi, joten rullaluistelun lisäksi tämän kesän tavoitteena on tehdä spagaatijumppaa ja venytellä riittävästi. 

Funfact! Mulla oli loppuvuodesta melkein parin kuukauden jakso, kun soitettiin joka aamu videopuhelu mun Uudessa Seelannissa olevan siskon kanssa ja tehtiin spagaatijumppa yhdessä - mun aamujumppa ja hänen iltajumppa.

Sitten talviturkin heitto! Ja siitä kun selvitään niin rannalle seikkailu sekä pyöräillen että autoillen lasten kanssa ja koko perheen kanssa. 

Mökki. Kyllä mökillä on pakko päästä käymään ainakin kerran kesässä! Tänä kesänä Nuppu ainakin ehkä myös Jekku voisivat olla jo niin isoja, että voitaisiin tehdä suotuveneellä retki myös vastarannan kalliolle. 

Vaarin purjevene. Tämä kuten tuo mökkeilykään ei ole aivan minun päätettävissäni, mutta jos vain mahdollisuus tulee, niin aivan varmasti toteutetaan nämä haaveet. 

Paljon jalkapalloilua lasten kanssa! Meillähän on naapurissa jalkapallokenttä ja ostettiin Nupulle ja Jekulle myös nappikset ja pallot. Ässä sai myös oman pallon. Täytyyhän meidän nyt ottaa ilo irti tästä kotimme sijainnista! 


Retkeilyä kotikunnassa. Lyhin reitti retkelle, on mennä ovesta ulos ja sitä todellakin täytyy nyt hyödyntyää, ettei vahingossa huomaa pyykänneensä sisällä koko kesää. :D

Jätskit jäätelökioskilta. Me huomattiin ettei täällä meilläpäin ole jätskikiskaa! Joten se täytyy ottaa ihan listalle, että haetaan oikeat tötteröt. Jäätelöä ja varsinkin mehujäitä tulee kyllä muuten popsittua varmasti ihan tarpeeksi.

Pölläkari. Tottakai. Ihanaa miten omat lapset odottavat Pölläviikkoa samalla innolla, millä muistan itsekin pienenä sitä odottaneeni. Kiva nähdä serkkuja ja lasten pikkuserkkuja ja isoäitiä ja isoisää taas pitkästä aikaa. Raumanseudulle tulee harvemmin talven aikana reissattua, mutta kyllä Rauma kuuluu kesään.

Kesäkuu ehti jo vaihtua heinäkuuksi ja ollaan kyllä saatu jo muutama näistä mun bucket list kohdista toteutumaan. Palataan niihin toteutuneisiin sitten parin päivän päästä kesäkuun koosteessa. Tänään meidän päivä jatkuu lasten kanssa pyykkipäivänä, ja puoliskoni on illan töissä. 

Ihanaa heinäkuun alkua teille! 

Toukokuun toteutuneet & Kesäkuun kevennykset

Kesäkuu alkoikin heti kesäisesti! Ensimmäinen viikko oli virallista eskaria ja sitten alkoi vähän höllempi arki, vaikka meidän perheen tai no lasten virallinen kesäloma ajoittuu kahteen viimeiseen viikkoon juuri ennen koulun alkua. Ilmoitin jo poikien hoitoajat päiväkotiin koulun aloitus viikon maanantaista alkaen, jotta voidaan silloin vielä käydä viimeiset koulun alkamiseen liittyvät jutut ja tarvikkeet läpi Nupun kanssa kaikessa rauhassa, kun koulutaival alkaa sitten tiistaina.

Mutta nyt hypättiin jo koko kesä eteenpäin, vaikka piti höpöttää viimekuusta! Toukokuu meni sekin nopeasti, mutta oli varsin kiva kuukausi näin jälkikäteen katsottuna. Luonto puhkesi kesään ja saatiin muutama todella lämminkin päivä. Toukokuun kohokohtia oli tottakai:


  • Äitienpäivä ja äitienpäivän aatto. Vietettiin mummin äitienpäivää aattona lähes koko serkuskatraan kesken ja meillä oli mukava päivä mummin ja papan luona ulkoillen ja syöden. Minä sain lapsilta äitienpäiväkortit aikaisin sunnuntaiaamuna, vaikka sainkin heidät puuhailemaan vielä hetkeksi omiaan ennen kuin nousin. Minun äitienpäivä kukka oli tänävuonna kaksi USB mikkiä, koska meille tuli parin vuoden tauon jälkeen pleikkari, ja siellä on muutamia 8 vuotta sitten ostettuja biisejä laulettavana, vaikka singstorea ei enää olekaan. Toivottavasti Lets sing peliin tulee suomenkielisiä lauluja myös tai sitten pitänee etsiä käytettynä singastarin suomiversioita vielä joskus.

  • Ostettiin lapsille nappikset ja omat jalkapallot, taapero tosin sai vain oman pallon. Mutta täytyyhän sitä valmistautua kesään, kun kerta futiskenttä on naapurissa! 

  • Olin tosi ahkera ja erään lauantain käytin siivoten meidän auton sisältä taas talven jälkeen. Ja samalla tietenkin pesin turvaistuinten kankaat. 

  • Sain kertoa Zoomtapaamisessa omia kokemuksia ja huomioita eteerisistä öljyistä, jotka on olleet minulla käytössä nyt lähes päivittäin jo 7kk ajan. Tilasin Young Livingin aloituspaketin, jossa tuli 12 öljyä ja diffuuseri, itselleni synttärilahjaksi loka-marraskuun vaihteessa ja satunnaisia päiviä sekä kerran kuussa difuuserin pesupäivää lukuunottamatta meillä pöhisee joku öljy tuolla diffuuserissa melkeinpä koko ajan.



  • Minulla oli puhelinpalaveri meidän kouluttajan kanssa ja nyt käytiin läpi vähän mitä kuuluu neljän viikon kiitollisuuspäivärkijahaasteen jälkeen. Kannattaa kokeilla, joka ilta ennen kuin pistät pään tyynyyn ja silmät kiinni, kirjoita ainakin 3 asiaa mistä olit kiitollinen juuri tuona päivänä ja jatka tätä. Sanoisin että jatka niin kauan kuin tarvitsee, mutta huomasin etten itse ainakaan uskalla enää lopettaa. Ja sain myös pyynnön jakaa ajatuksiani kiitollisuuspäiväkirjasta Mary Kay sisarkonsulttien isoon facebook ryhmään! 

  • Toukokuussa toteutui myös yksi toive, jota olen vähän joskus vaan haaveillut, että olispa kiva joskus tulla huomioiduksi pikkuseminaarissa, mutta ei näillä mun saavutuksilla vielä päästä myyntiprinsessaksi tai Sharing prinsessaksi.... Mutta meillä on nyt yksi palkinto, jonka kouluttajat valitsee ja tällä kertaa se oli Miss Sisu ja minä sain kunniakirjan ja sisupaketin, sisukkuudestani ja periksiantamattomuudestani! Tämä oli ihan totaalinen yllätys tällaiselle "en minä edes viittii toivoa noita palkintoja, niin en sitten pety kun en saanutkaan" asenteen omaavalle, joka kuitenkin salaa kaipaa jonkun toisen sanovan että jatka vaan suunta on oikea, vaikka polku ei ole tasainen eikä suora. Itkuksihan se meni, kun tunnistin itseni, mutta silti se oman nimen kuuleminen oli aika super siistiä. Tämä oli mun toukokuun Mary Kay kohokohta! Sen lisäksi sain hemmotella viittä asiakastani toukokuussa.

  • Toukokuun huti :D Oli kolmekymppisten kohdunkaulansyövän ikäryhmäseulonta. Äiti onnitteli tämänkin etapin saavuttamisesta. Reissu oli kuitenkin niin kiva, mitä nyt tällainen näytteen otto voi olla. Ensinnäkin en ole koskaan käynyt tuolla terveyskeskuksessa, missä se otettiin. Toisekseen matkalla oli tietyö joka teki vähän mutkia aikatauluun sekä reittiin, enkä ollut lainkaan varma olinko oikeassa paikassa. Aikani tuli ja meni, hoitajat kyselivät nimeäni ja moneltako aikani oli. Hetken päästä pääsin labrahuoneeseen, kuullakseni etteivät he löydä nimeäni eikä varaustani mistään kalentereistaan. Totesin kyllä tässä vaiheessa, että saatan olla vääränä päivänäkin, mutta kahteen eri kalenteriin olen itselleni merkinnyt tiistaille tuon ajan. No lähete sieltä kuitenkin löytyi, eikä siinä liioin ollut ruuhkaa, eikä minulla kiire odottaa yhden asiakkaan näytettä. Joten saatiin minunkin näyte otettua. Kotona sitten löysin ihan vahingossa sen kutsun ja kappas vaan, minulle varattu aika olikin keskiviikolle. Mutta eipä se niin justiinsa, kun näyte saatiin otettua. Ja keskiviikkona meillä oli Ässän 2v neuvola, joten se olisi ollut vähän hankalampi päivä.

  • Tapasin siis vihdoin meidän lasten uuden terveydenhoitajan ja hän onkin oikein mukava! Olin jo melkein varaamassa Ässän ajan meidän vanhaan neuvolaan, koska syksyllä tämän oman terkkarin kanssa kohtaaminen oli tosi lyhyt ja Jekun 4v lääkärin yhteydessä. Mutta nyt kun oli ihan vaan neuvola-aika, niin hän olikin tosi kiva!


  • Avattiin jäätelökausi pyöräilemällä koko perhe jäätelölle! Meillä ei ole täällä jätskikiskaa, mutta marketista ostetut kelpasi vallan mainiosti. Keäskuulle täytyy laittaa sitten se jätskikiska to do listalle. 

  • Laajensin mun olohuoneessa sijaitsevaa työpistettä söpöllä hyllyllä, järjestystä pitää ehkä vielä vähän sumplia uudestaan, mutta tästä tuli kiva kokonaisuus! 

  • Ja sitten ihan viimeisenä toukokuun toteutuneena oli kevään ensimmäinen Mary Kay Monday koulutus johon sai osallistua Livenä etäyhteyden sijaan! Olipa ihan huippua päästä paikanpäälle Kauneusakatemia Lumoukseen ja nähdä muita konsultteja. Vaikka turvavälein ja maskit kasvoilla oltiinkin. Samalla se oli myös kevään viimeinen tällainen koulutus ja kesällä koulutusohjelma vähän muuttuu. Nyt on jo ollut kaksi yllätys koulutusta ja innolla odotan kuka meitä kouluttaa ensiviikolla!

Ja mitäpä sitä sitten kesäkuulta voisi odottaa, ainakin talviturkit jäi toukokuussa heittämättä ja rullaluistelukausikin on vielä avaamatta. Mutta ne nyt ei ole mitenkään päivään sidottuja, fiiliksen ja sään mukaan. Tiedä vaikka jo huomenna käytäisiin lasten kanssa pienellä lenkillä.


Kesäkuulle ei siis ole mitään varsinaisia suunnitelmia. Mennään viikko kerrallaan, koska puoliskoni pääsi takaisin töihin ja hän saa työvuorot toistaiseksi vain viikon kerrallaan. Olen varannut lapsille päiväkodista hoitoajat koko kesäksi meidän tuttuun rytmiin 8-14, haettiin siis myös Nupulle hoitopaikka kesäksi esikoulun päätyttyä. Ja sitten ilmoitan mahdollisista vapaapäivistä sen mukaan, miten puoliskollani on vapaapäiviä. Näin meidän perhe saa nauttia kesästä arkirutiinit säilyttäen. Kyllä meillä silti jotain bucket list juttujakin on kesäksi.


  • Vierailu Unelma5 Emiilian ja tyttöjen luo! Saatiin sovittua yllättävän nopealla aikataululla meille leikkitreffit :D 

  • Yhdet valmistujaiset on merkattu kalenteriin. 

  • Repoveden kansallispuisto on ollut meidän go to - listalla jo monta vuotta, mutta nyt sovittiin jo päivä meidän perheen makkaranpaistoretkelle.


  • Toukokuu meni miten meni, mutta edelleen on kesä- ja heinäkuu aikaa tavoitella ensimmäistä tasoa tähtikonsulttiohjelmassa, joten sen verran minulla on myös Mary Kayhin liittyviä tavoitteita, aion saada ensimmäisen tähteni! 

  • Mökillä ja myös Jyväkylässä haluan käydä, mutta en vielä tiedä tapahtuuko se kesäkuussa vai heinäkuussa vai vasta syyskuussa kun puoliskollani on kesäloma. Ja vaarin töistä vähän riippuen, olisi kyllä hauska käydä taas purjehtimassa Jyväskylässä ollessa.

  • Ja sitten lisää niitä bucket listjuttuja tulossa omassa postauksess, niitä on aika monta erilaista. :D

Ihanaa kesää teille sinne ja onnea kaikille koulunsa päättäneille! 

Meillä on kaksivuotias!

Ihan hullua ajatella, että meidän minimies on jo hurjat kaksivuotta! Eihän siitä voi olla niin kauan. Vastahan hän syntyi, no okei vastahan me juhlittiin yksi vuotiasta ja sen jälkeen muutettiin. Eikä meidän muutosta ole vasta kuin ehkä puolivuotta vaan. Joten ei se nyt vaan yksinkertaisesti ole mahdollista, että meillä on jo kaksivuotias! 

Niinpä vain ennen vappua hain päiväkodista iloisen pojan, joka kantoi kädessään hienoa leppäkerttukorttia ja osasi kertoa itsekin, että se on hänen synttärikortti. Kaksivuotiaan syntymäpäivän kunniaksi lähdettiin käymään kauppakeskuksessa. Taapero valitsi syntymäpäivälahjakseen traktorin samalla, kun ostettiin kaikille heidän valitsemansa vappupallot ja käytiin ravintolassa syömässä.

Kotiin lähtiessä kävin vielä ostamassa taaperolle uuden junapallon puoliskoni laittaessa lapset autoon. Ei nimittäin paljoa ollut pallopainolla vaikutusta, kun tuulenpuuska oli napannut pallon taaperon käsistä kohti karanneiden ilmapallojen juhlapöytää. Eihän nyt synttärisankari voi jäädä ilman vappupalloa. Hauskaa, että viikkoa myöhemmin käydessämme pikaisesti samassa kauppakeskuksessa, taapero lähti juoksemaan uudestaan palloa kutsuen, vaikkei siitä tietenkään enää näkynyt mitään. Muisto pallon karkaamisesta oli ilmeisen vahva.

Meidän kaksivuotiaamme on varsin onnellinen tapaus. Hän viihtyy kotona sisarusten seurassa, molemmat ovat hänelle selvästi tärkeitä, mutta hän selvästi samaistuu ja matkii huomattavasti enemmän ja tarkemmin Jekkua. Päiväkotiin hän menee aina mielellään ja tulee iloisena katsomaan oven ikkunasta kun haetaan. Ellei sitten ole vielä unessa. Niinkin on käynyt, että siellä ollaan täydessä unessa vielä viittä vailla 2.

Syntymäpäivälahjaksi saatu Duplolentokone on yksi tämän hetken hittileluja, lentäjästä viis, mutta lentokone on myös unileluna. Minä kyllä toivoisin jotain pehmeämpää unikaveria tyynyni alle. Vesileikit tottakai, ovat myös parasta mitä Ässä tietää. Onneksi meillä ei ole kunnollista vesipyssyä, koska se olisi jäähyllä koko ajan, vesileikit kun ei millään meinaa pysyä suihkussa. Taaperomme lempiohjelmat ovat Napero ja Kari Kaari ja lempielokuva Mitchelin perhe. 

Kirjoitin tammikuussa (muistaakseni) taaperon puheenkehityksestä, ja jo viikkoa myöhemmin mietin, että tuota postausta pitäisi päivittää heti. Niin paljon puheen oppiminen on mennyt eteenpäin tämän kevään aikana. Hän puhuu useamman sanan lauseilla, kertoen mitä on tapahtunut ja mitä hän haluaa. Toisin sanoen hän on puhelias ja iloinen. 

Onhan se aika haikeaa ajatella, että meidän pienin on jo aika iso. Joka päivä hän on vähän itsenäisempi ja omatoimisempi kuin eilen. Useampanakin aamuna hän oli yks kaks pukenut haalariinsa jo jalat. Aika usein hän kyllä vielä sanoo "en osaa", vaikka selvästi osaa ainakin yrittää, joten hetken päästä myös onnistuisi. 

Onneksi meillä on vielä niitä vauvahetkiäkin jotka kerovat, että meidän iso taaperomme on kuitenkin vielä aivan pieni. Ja toisaalta omaa tahtoakin löytyy ja tunteet myös osataan ilmaista sen verran hyvin, että pienimmänkin vauvakuumeen tämä kaveri osaa karkottaa. Onneksi kaksivuotiaan harmitukset ovat vielä toisaalta enemmänkin hupaisia ja nopeasti sylillä ratkaistavia. 

Meidän kaksivuotias on mahtava tyyppi! Ilo seurata mitä hänestä  vielä tulee.


Mikä on teidän kaksivuotiaan lempipuuhaa? :)

Huhtikuun huikeat & toukokuun toiveet

Tiedän, mä sanon tämän joka kuukausi, mutta uskomaton miten nopeasti aika menee. Ja siis kaikista hauskintahan tässä on nyt se, että tämä parhaillaan kuluva toukokuukin on jo reilusti yli puolen välin! Ja ihan kuin en olisi vielä ehtinyt tehdä yhtään mitään! No nyt on kuitenkin ensin aika kurkistaa miten huhtikuu meni. Ennen kuin mietitiään toukokuuta sen enempää. 

  • Unelma 5 blogin Emiilia ja tytöt kävivät meillä kylässä jo toisen kerran! Ja sain viettää aikaa myös parin Mary Kay sisarkonsultin ja kouluttajani kanssa -työasiaoissa, mutta kuitenkin. Tällä hetkellä mikä tahansa kohtaaminen kodin seinien ulkopuolella on tärkeää.  

  • Huhtikuussa sain hemmotella yhteensä 7 omaa asiakasta Mary Kay tuotteilla ihonhoitohetkissä ja harjoitella meikkineuvonnan pitämistä parikin kertaa. Meikkineuvonnat on aina jännittäviä, koska en koe itseäni kovinkaan taitavaksi meikkaajaksi, opettelen vasta itsekin ja sitten meikkineuvonnassa tarkoitus on opastaa toisia. Mulla on ollut tosi ihania asiakkaita, jotka rohkeasti kokeilevat ja joiden kanssa opetellaan yhdessä. 

  • Mummu ja Vaari kävivät tuomassa Ässälle synttärilahjan ja pari laatikollista serkun vanhoja vaatteita. Samalla reissulla meiltä lähti muutama iso kestokassillinen vaatetta serkuille ja yöpöytä pohjoiseen. Löysin tosin luistimia pois siivotessa yhden kadonneen kengän, joten mahtoikohan siellä kassissa olla nyt yksi talvikenkä parittomana?

  • Saatiin uusi pyykinpesukone! Ollaan jo pitkään mietitty, että kauankohan tuo pyykkikone vielä jaksaa meitä palvella ja nyt saatiin tilattua kotiinkuljetuksella uusi ja vielä vanhakin lähti samalla reissulla pois. Muutenhan meille olisi saattanut taas alkaa kertyä parvekkeelle hajonneiden kodinkoneiden hautuumaa. Kiitos! 

  • Sain postista palkinnon maaliskuun bingosta jonka tehtäviä suoritin 5 bingorivin verran. Palkinnoksi sain kouluttajaltamme luomivärisiveltimiä, joilla on helppo lähettää luomiväritesterit etämeikkineuvontaa varten, kapean eye smudger luomivärisiveltimen sekä poskipunasiveltimen! Ja koska minulla on jo oma poskipunasivellin ja kaksikin eye smudgeria, sain käytännössä palkinnoksi myyätävät tuotteet, paitsi jos ne päätyvätkin testereiksi ja mulle jää ihan vaan omaan käyttöön joku sivellin. En ole vielä päättänyt, joten ne ovat tuolla mun pienessä kotivarastossani :D  

  • Juhlittiin Ässän 2v synttäreitä! Käytiin ostamassa lapsille vappuilmapallot, synttärisankari sai valita itselleen yhden lelun ja lopuksi mentiin vielä syömään ravintolaan. Lopulta kävin ostamassa Ässälle vielä uuden pallon ennen kuin lähdettiin kotiin, kun ensimmäinen pallo lähti tuulen mukana karanneiden ilmapallojen juhliin. 

  • Suoritin meidän kouluttajamme järjestämästä Huhtikuun kevätkalenterista 25/30 luukkua! Ja jouduin opettelemaan antamaan asioiden joskus vain olla. Eräänkin kerran petyin nimittäin minimaalisen virheen takia suorittamatta jääneen luukun takia. Löysin meidän kouluttajan kirjasta yhden lainaukseneen joka menee vapaasti suomennettuna näin: "Jos sillä ei ole väliä viiden vuoden päästä, älä murehdi sitä viittä minuuttia kauempaa." Tämä oli mua varten ihan selvästi! Power partnerinikin muistutti parikin kertaa, että ketä varten sitä kalenteria oikeasti tehdään, mikä on tärkeämpää: saada kaikki luukut tehtyä, vai se että annetut tehtävät vievät eteenpäin? Ja veiväthän ne!

  • Aloitin kiitollisuuspäiväkirjan. Minullahan on täälläkin tuo postaussarja, joten kiitollisuuden lisääminen on muutenkin ollut tavoitteena viime syksystä saakka. Mutta nyt jälleen, kouluttajani haastamana toteutan kiitollisuuspäiväkirjaa niin, että joka ilta listaan 6 kiitollisuuden aihetta ennen kuin käyn nukkumaan. 

  • Minusta tuli Senior Konsultti! Mikä siis tarkoittaa sitä että minun tulevassa Dream Box tiimissä on ensimmäinen konsultti minun lisäkseni! Ja voi pojat, että oli muuten kiireinen tuo huhtikuun viimeinen viikko, kun autoin konsulttiani pääsemään alkuun omalla Mary Kay matkallaan. 


Toukokuu alkoi nyt ei niin kivasti lasten sairastellessa. Ensin Ässä alkoi yskiä yöllä jo ennen äitienpäivää ja hän pääsi myös koronatestiin. Seuraavalla viikolla isommat sitten kävivät juoksemassa futiskentän sadettimien alla, joten räkää riittää taas.

Mutta toukokuullekin on muutamia odotuksia, joiden eteen piti olla kaksi viikkoa aikaa tehdä aktiivisesti työtä. Toivoin lasten paranevan pitkän viikonlopun aikana ja toivoin että maanantaina olisi päästy taas arkeen kiinni, vaan niinpä vain tämä uusi viikko alkoi myös kotoilemalla lasten kanssa. Silläkin uhalla toukokuun tavoitteet on isot ja nyt aikaa on vielä 13 päivää! Kun otetaan laskuihin tämä lauantai, mutta ei lasketa sunnuntaita.
  • Toiveeni on muistaa miltä tuon ensimmäisen uraportailla otetun askeleen Senior Konsultin roolin saavuttaminen tuntui ja pitää kiinni siitä innostuksesta ja onnistumisen tunteesta, kun sain auttaa konsulttiani aloittamaan. Haasteitakin tulee, kuten heti ollaan nähty, joten on tärkeä muistaa miksi ne haasteet halutaan voittaa.

  • Toukokuussa alkoi myös Mary Kay seminaarivuoden viimeinen vuosineljännes eli Q4 ja päätin että nyt on minun aikani pätevöityä ensimmäistä kertaa tähtikonsulttiohjelmaan. Se tietää siis pitkäjänteistä ja tasaista työskentelyä näiden kolmen kuukauden ajan. Nyt nimittäin ensimmäistä kertaa osasin heti sanoa tähtipalkinnot nähdessäni että "MÄ HALUUN TON BLENDERIN!" - mikä on tottakai sillä korkeimmalla tasolla palkinnoissa. Saa lähettää tsemppejä ja rohkeutta pysyä päätöksessäni! 


  • Toivon tottakai että lämpimät kelit jatkuvat ja päästäisiin heittämään talviturkit! Ja aloittamaan rullaluistelukausi! 

  • Ja sain äitienpäivälahjaksi pleikkariin mikit, joten tottakai nyt on toiveena myös laulaa paljon Singstaria. Vaikka joudutaankin ehkä ostamaan "let's sing" jossain vaiheessa, minulla kun on vain 20 englanninkielistä laulua ostettuna Singstoresta ja sitä ei enää ole. Vähän pettymys, kun nyt ei lapset pääse laulamaan Robinin puuttavaa palasta. 

  • Ja nyt on meidän vuoro käydä vastavierailulla, joten suunnittelen lasten kanssa reissua Emiilian luokse kesälle!
Seuraavaksi sitten suunnitellaankin vähän kesää ja lomaa! :D 
Millaisia kesän bucket listoja teillä on? 

Mary Kay & hyvää tekevä toukokuu

*Kaupallinen yhteistyö: Petra, itsenäinen Mary Kay ihonhoitokonsultti

Mulla on niin paljon asiaa, etten tiedä mistä aloittaa! No siis, nyt on toukokuu. Ja toukokuussa juhlitaan Mary Kay Ash:n eli Mary Kay inc:n perustajan syntymäpäivää. Ja koska meille Mary Kayssa on tärkeää tehdä hyvää aivan kaikille, on nyt toukokuussa meneillään kaksi hyväntekeväisyys kampanjaa, joilla halutaan tietenkin tehdä hyvää, mutta myös kunnioittaa yrityksemme perustajalle tärkeitä arvoja, hänen syntymäpäivänsä kunniaksi.

Ensimmäinen hyväntekeväisyyshaaste tulee meidän pääkonttorilta Ruotsista Lesley Cosmeticsilta, joka on pohjolassa siis Mary Kay incin tytäryhtiö ja yksinkertaistettuna he ylläpitävät sitä tukkua, josta me Suomen, Ruotsin ja Norjan itsenäiset ihonhoitokonsultit tilaamme tuotteet itsellemme ja asiakkaillemme. Ja heiltä saamme aina koulutusta, apua ja tsemppejä.

Mutta niin siis se haaste. Koska 13 oli Mary Kay Ashin onnen luku, on meidät ihonhoitokonsultit haastettu pitämään toukokuun aikana 13 ihonhoito- tai meikkihetkeä, jokaisesta noista 13 hemmotteluhetkestä Lesley Cosmetics lahjoittaa 1,3€ Suomen terveydenhuollolle koronan vastaiseen taisteluun. Ja sama haaste on tottakai myös Ruotsissa ja Norjassa, ja he keräävät lahjoitettavaa summaa oman maansa terveydenhuollolle.

Toinen on meidän Future Lapatto Arean oma haaste, eli minun Sales Director Anni Lapaton ja hänen kouluttamiensa Sales Directoreiden yhteinen haaste meille kaikille, jotka kuulumme heidän Uniteihinsa. Me lahjoitamme jokainen tavallamme Suvanto Ry:lle ikäihmisten lähisuhdeväkivallan vastaiseen työhön. Itsenäisinä ihonhoitokonsultteina me siis saamme jokainen itse päättää miten haluamme keräykseen osallistua.

Esimerkiksi viime lokakuun Roosanauhakamppanjaan minä tein lokakuun aikana jokaiselle viikolle oman tuotetarjouksen ja näistä tarjouksista meni aina 1-3€ Roosanauha keräykseen. Lopulta sain myytyä ainoastaan yhden kamppanjatuotteen ja ostin siihen kaveriksi Roosanauhan asiakkaalleni, joten lahjoitukseni oli aika pieni. Mutta tuollakin pienellä summalla oli valtavan iso merkitys itselleni, sain osallistua ja olla osana jotakin isompaa! Kokonaisuudessaan keräsimme Roosanauhalle 460€. Ja tottakai minäkin haluan osallistua myösSuvanto Ry:lle lahjoitettavaan pottiin. Aiheen tärkeyttä tuskin tarvitsee korostaa.

Tai oikeastaan, ehkä tarvitsee, koska ikäihmisten kokema lähisuhdeväkivalta on varsin vaiettua. Sen ilmenemismuotoja on aivan kaikki pahoinpitelyn muodot: fyysinen-, henkinen- ja taloudellinenpahoinpitely. Ja ikäihmiset voivat kokea sitä puolisoidensa, omien lapsien tai lastenlapsien ja valitettavasti joskus myös hoitavan tahon toimesta.  Tai siis jopa hoitavien ammattilaisten toimesta. Itsekin toivoisin saavani vanheta arvokkaasti ja samaa toivon myös omille isovanhemmilenni.  

Olikohan tämä nyt lainkaan ymmärrettävästi selostettu?

Minun olisi tarkoitus pitää asiakkailleni facebook live näistä toukokuun kampanjoista, mieluiten huomenna, kun on Mary Kayn syntymäpäivä. Mutta meillä on täällä kotona pieni potilas, niin en ole ihan oikeasti ehtinyt miettiä vielä tätä sen paremmin. Tiedättehän te pienet potilaat - oireita on sen verran ettei päiväkotiin viitsi viedä, mutta energitasot eivät ole muuttuneet miksikään, joten jos keskityt johonkin muuhun kuin häneen niin, no eipähän tule tylsää vaan välillä tuntuu että tunnit loppuu kesken.

No nyt pieni potilaamme nukkuu ja siksi tulinkin nopeasti kirjoittamaan aiheesta. Ainakin voin sitten luulla tehneeni jotain asian eteen, kun olen kertonut siitä edes täällä. Ikäihmisten lähisuhdeväkivaltaa torjuvaan työhön teen jotain saman tyyppistä kuin Roosanauhalle viimesyksynä ja mitä tulee 13 hemmotteluhetken pitämiseen, saatan kohtaa soittaa just sulle: "haluaisitko päästä kokeilemaan Mary Kayn ihastuttavia ihonhoitotuotteita ja auttaa samalla minua osallistumaan toukokuun hyvää tekeviin kamppanjoihin?"

ps. Jos sinulla on jo oma ihonhoitokonsultti, kysyppä montako hemmottelua häneltä puuttuu tuosta 13 :)   

pps. nämä tulevat nyt nurinkurisessa järjestyksessä, mutta ihan pian aion avata täällä blogissa vielä lisää minun Mary Kay tarinaani! 

ppss. Sitä ennen kuitenkin kerron huhtikuun huiput & toukokuun toiveet. Niin ja meillähän on nykyään taapero, ei kun, KAKSIVUOTIAS taapero! 

pss. Minkä huoneen esittelyä odotat eniten? - kyllä, 126neliötä kotikierros on myös alkamassa! 

Paras pyykinpesuaine etsinnässä!

Joku ehkä saattaa muistaa yhden mun henkilökohtaisen suosikkipostauksen parin vuoden takaa. Kirjoitin meidän pyykkihuollosta edellisessä kodissa, kun Ässää vielä odotettiin. Hommahan meni siis niin, että me ostettiin tuohon asuntoon kuivausrumpu, koska siellä ei oikeastaan ollut tilaa kuivattaa pyykkiä suuria määriä. Ja kuivuri osoittautuikin sitten aivan parhaaksi vehkeeksi ikinä! 

Ennen Ässän syntymää tuo ensimmäinen kuivuri kuitenkin hajosi joten äitiyspakkausrahalla ostettiin nettikirppikseltä kokonainen pesutorni ja annettiin oma pyykkikoneemme naapurille. Tornillahan siis oli ikää pari vuotta ja meillä se on nyt ollut kaksi vuotta. Pyykkikone on muuton jälkeen valitellut milloin mitäkin - eniten vedenpoiston kanssa ja itseasiassa oltiin jo syksyllä aika varmoja, että se räjähtää kohta. Kertaalleen ongelma korjaantui, kun poistettiin nukkasihdistä silmälasienpuhdistusliina. Mutta toista kertaa ratkaisua ei löytynytkään.

Muuttaessamme viimekesänä jätettiin taaksemme meidän hienosti ihan itse kokoamamme pyykkiseinä ja pyykkirumba koki pienoisen muutoksen - ihan niinkuin se olisis ainoa muutos, kun kodin neliöt melkein tuplaantuu ja sijaintikin vaihtuu toiselle puolelle kaupunkia. Tuosta pyykkihuollon muutoksesta on siis tulossa oma postauksensa. Mutta ennen sitä postausta meille tulee uusi pyykkikone! 

Tai siis keskiviikkona uuden pyykkikoneen saapumisesta on ja kaksiviikkoa. En vain ehtinyt julkaista tätä postausta, koska tuota vanhaa postausta "Pikkuvessan pyykkihuoltoa" etsiessäni törmäsin postauksen kuvaan väärässä paikassa ja jäin sitten sitä sekä tekijänoikeuksia ihmettelemään. Mutta nyt sitä sivustoa ei enää löydy, joten ei siitä sen enempää. 

Pyykkihuollossa olen mielestäni hyvinkin järjestelmällinen sen suhteen miten vaatteet lajitellaan, että huuhteluun käytetään vain etikkaa, jota maustan joskus tipalla eteeristä öljyä, ja kuinka tarkasti pesulapun kuivauskieltoa noudatetaan. Ja jopa siitä miten vaatteet viikataan ja minne. Mutta vakituinen luottopyykinpesuaine minulta puuttuu. 

Ja kun sopivasti facebook tarjoili minulle aivan mahtavan mainoksen kotimaisesta pyykinpesujauheesta, niin ajattelinpa nyt kertoa vähän meidän pyykinpesuainehistoriasta ja sen hankaluudesta. Ja samalla pyytää teiltä vinkkejä, millä perusteella te valitsette pseuaineenne. Jospa niistä olisi iloa myös muillekin kuin minulle. 

Nykyään ostan pyykinpesuaineen aina Prismasta tai Tokmannilta, koska niissä on yleensä parhaat litrahinnat tai kilohinnat, mutta joka kerta seison tunnin siinä hyllyn edessä, yleensä soitan äidilleni ja arvuuttelen, että mitähän sitä nyt sitten kokeiltaisiin. 

Ässän ensimmäinen vuosi pestiin ymmärtääkseni luonnollisella Mulieres sitrus pesunesteellä. Vaihdoin sen marketin halvimpaan allergiaystävälliseen, kun viime kesänä pudotettiin markettilaskuja säästäessämme takuuvuokraan rahat. Nyt en ole siihen osannut sitten palata sen hinnan takia. Jouluna oli tarjous Neutralsin pyykinpesunesteestä, olikohan peräti niin että 2€ puolitoista litraa, ostin niitä pulloja kaksi, ne riittivät huhtikuun loppuun asti. Nyt meillä on ensimmäistä kertaa lapsiperheenä pyykinpesujauhe. 

Puoliskoni toiveena oli jotain hyväntuoksuista, joten kerrankin valitsin mahdollisimman nopeasti vain jotain mikä näytti kivalta. Tämä on Surf merkkinen jotakin pinkkiä, olisikohan paketissa lukenut yasmin ehkäpä. Ja nykyään meillä pestään kaikki värit samalla aineella, vaikka olenkin tarkka värien mukaan lajittelujsta.

Kun ostin ensimmäistä kertaa itse pyykinpesuaineet urheiluopistossa käytin LV:n jauheita ja niitä käytin vielä minun ja puoliskoni toisessa kodissa. Meillä oli vessan kaapissa hienot astiatkin valkopyykinjauheelle ja kirjopyykinjauheelle. Vanhemmilla pesukoneilla pestessä kuitenkin jossain vaiheessa vaihdoin nesteisiin, koska jauhe jäi jumiin pesuainelokeroon. Ja sillä tiellä ollaan oltukin jo sitten seitsemän vuotta ainakin! 

Olen kokeillut myös Ecoverin pyykkinesteitä ja huuhteluainettakin olen käyttänyt pesuaineena yhden pullollisen Jekun vauvavuonna. En vieläkään tiedä oliko joku jättänäyt huuhteluaineen pyykkinesteiden paikalle, vai olenko tosissaan napannut pullon käteeni huuhteluaineiden puolelta. Tahrojen poistoon käytän sappisaippuaa ja sähköhammasharjaa, mutta välillä tekisi mieli ostaa Vanishia. Uskon sen kuitenkin olevan sen verran voimakas, etten halua sitä Nupun iholle. 

Kuten huomaatte, en jaksa itse  perehtyä asiaan ja meillä on milloin mitäkin. En ole edes varma haluanko käyttää nesteitä vai jauheita. Summasummarum minua kiinnostaa iholle hellävaraiset, neutraalit tai mieluummin tuoksuttomat pyykinpesuaineet, kotimaisuudesta plussaa, mutta vähintään yhtä tärkeää olisi luontoystävällisyys ja kemikaalikuorman pienentäminen.

Ja siis tottakai, sillä pitää saada puhdasta pyykkiä. Mieluummin siis niinkin tehokas, että ensimmäisessä pesussa jääneet ikirasvatahratkin lähtisivät.

Joten suosittelisitko minulle lemppariasi? :)

Yksityisyyden rajat somessa

Sain keskiviikkona kylään yhden ystävän ja kollegan, toisin sanoen Mary Kay sisarkonsultin poikansa kanssa ja pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa mikrohionta nimistä kuorinta settiä. Yleensä teen tuotekokeiluista Live videon mun ihonhoitokonsultti Facebook profiiliin, mutta nyt meillä oli nuorimmat lapset seurana, joten kuvasin videon, jonka editoin myöhemmin somekelpoiseksi.

Videon editoimisen piti olla tässä se haastavin ja työläin juttu, mutta lopulta videon julkaiseminen tuotti enemmän päänvaivaa. Aloin pähkäilemään hurjasti millaisilla saatesanoilla julkaisisin videon ja missä. Kokonaisena,vai lyhyen pätkän kertoen, että koko videon löydät toisaalta. Sitten taas aloin miettimään, etten voi esimerkiksi instagramissa mainostaa facebook profiiliani, koska silloin paljastaisin tietoja, jotka olen päättänyt jättää blogissa ja instagramissa kertomatta. 

Toistaalta taas, onko sillä oikeasti mitään merkitystä, koska halutessaan ei tarvitse edes googlettaa. Riittää, että sattuu pyörimään samoissa facebookryhmissä, kun voi laskea 1+1 yhteen ja löytää oikean henkilön. Juuri näin alkoi yksi ystävyys erään aikaisemmin nimeltäkin mainitun ihanan lukijani kanssa. 

Mutta ajattelinpa nyt kuitenkin vähän kertoa, mihin olen vetänyt yksityisyyden rajaa omassa somessa ja täällä blogissa.


Mulla on facebookissa niin sanottu henkilökohtainen profiili, joka on luotu silloin kun ensimmäisen kerran olen facebookiin liittynyt. Sinne päivittyy ainoastaan kuvat, joihin mummi tägää minut. Tällä henkilökohtaisella profiililla seuraan tärkeitä ryhmiä. Siellä mun kavereita on henkilöt, jotka oikeasti koen tuntevani. Eli kaverit, jotka tietävät kaikki meidän perheen nimet ja luultavasti ovat käyneetkin meillä tai ovat sukua. Enkä tosiaan päivitä sinne itse juuri mitään koskaan. Paitsi tammikuussa. Tein sinne vahingossa meikkiliven.

Olen tehnyt Mary Kay työprofiiliini useammankin liven ihonhoitotuotteista ja ihonhoitorutiineista. Mutta tätä ensimmäistä meikkiliveä jännitin sen verran paljon, että unohdin aivan kokonaan tarkistaa millä profiililla olin facebookissa puhelimella. Työprofiilin kavereina ovat ainoastaan Mary Kay asiakkaani ja siellä jaan pääasiassa videoita, kauden kuvastot ja välillä teen tarjouskamppiksia heille. Tämän profiilin loin viime syksynä.

Oikeastaan, kun ajattelee kuinka vähän tykkään päivittää facebookia ja muutenkin se on ehkä mun inhokkisome, käytän siellä hurjan paljon aikaa ja siellä on eniten profiilejakin. Blogisivusta on nimittäin myös tullut ainakin sovelluksessa profiili. Enkä osaa käyttää sitä - facebook sovellusta ja blogisivun töykaluja. Mutta joka tapauksessa blogin facebookkiin jaan ainoastaan suorat linkin blogiin ja nyt instagram julkaisee satunnaisesti myös facebookiin. Riippuu vähän muistanko ottaa sen valinnan pois päältä vai en. 

Instan ja facebookin linkityksen takia tai ehkä enemmän sen, että instagram on minulle blogin sivutuote, käytän instassa ja blogissa samoja nimitiyksiä. Paitsi että blogissa puhun aina puoliskostani, mutta instassa puhun useammin miehestä. Hetken aikaa käytän kahta instatiliä @sangynalla ja Mary Kaylle oma. Olen kuitenkin niin laiska päivittämään instaa, että totesin kahden tilin ylläpidon olevan liioiteltua.


No nyt vihdoin päästään tänne blogiin, joka on mun lemppari media. Näistä omistani siis ja jos tätä nyt voi mediaksi sanoa. Ei ehkä uskoisi tämän kevään postaustahdista päätellen. Mutta silti, blogi on mun lemppari. Niin lemppari, että suunnittelin oman Mary Kay tiimini nimen myös sopivan blogin nimeen.

Blogissa meidän lapset kulkevat lempinimillä: Nuppu, Jekku ja Ässä. Minä olen Petra ja olen naimisissa puoliskoni kanssa. Aivan alkuun pidin blogia puolianonyymina, kuvia joo oli, mutta nimen kerroin vasta myöhemmin. 

Blogissa en ole koskaan kertonut kotikaupunkiamme, sukunimeämme, en puoliskoni etunimeä, enkä lasten oikeita nimiä. Poikien bloginimet on menneet kerralla maaliin, mutta ihmettelen edelleen, miksi en alkanut käyttää Nuppu-nimeä esikoisesta heti silloin vauva aikaan Tuhinan sijaan. No oli miten oli nyt hän on blogissa Nuppu. 

Ja mitä kotikaupunkiimme tulee. En ole paljastanut tätä kaupunkia, mutta olen paljastanut maantieteellisen sijaintimme ainakin ajomatkan keston perusteella muutamaankin eri kohteeseen. Ja lisäksi kaikista matkoistaimme muihin kaupunkeihin olen kyllä maininnut ihan kaupunkien nimiä käyttäen. Myös sen te tiedätte, että olen Jyväskylästä kotoisin ja mummu ja vaari asuvat siellä. 


Kuvien kanssa minulla on yksi sääntö, jota olen myös pyytänyt useimpia sukulaisia noudattamaan - lapsilla pitää olla vähintään uikkarit päällä kuvissa, joita heistä laitetaan someen. Ja itsekin pidän tätä rajan vetona blogissa nähtäviin kuviin. Muut rajaukset varsinkin lasten kuvia kohtaan muuttuvat sitä mukaan, kun lapset kasvavat.

Luultavasti siis jos haluat, saat kaikki ne tiedo,t joita en itse kerro hyvinkin pienellä vaivalla kaivettua jostakin. Toisaalta taas - jos haluat tietää, säästä aikaasi etsimiseltä ja kysy, ehkä meistä voi tulla myös ystäviä. :D  

Mutta se video.

Loppujen lopuksi en osannut päättää mitä tehdä videolle, se ei mahtunut kokonaisena insta storyyn, joten kokeilin puolihuvikseni ladata sen IGTV:hen. Ja sehän onnistui! Tämän videon suhteen päädyin helppoon ratkaisuun: latasin videon instaan sekä facebookin työprofiiliin asiakkailleni, enkä maininnut kummankaan yhteyteen mitään muista somekanavistani.

Millaisia rajauksia sinä olet tehnyt someyksityisyyteen? 

Vanhat kalenterini 2019 & 2020

2020 poikkeusvuosi näkyi eniten täällä blogissa, koska tässä oli alunperin sellainen postauksen alku, jolla oli kaksi otsikkovaihtoehtoa: "Olisiko aikaa bujoiluun?" tai "Kalenteri kaipaus". Ja luonnos on päivätty alun perin 10.1.2020, päivää ennen meidän hääpäivää. Mutta tämä postaus ei kaikesta huolimatta kuulu unohdettuihin, koska tätä ja tämän jatko-osia olen työstänyt täällä taustalla samalla kun blogi on ulospäin ollut hiljaisempi. 


Viime vuonna tuskailin aika paljonkin millaisen kalenterin haluaisin ja siitä se ajatus kalenteripostaukseenkin kirposi. En vaan koskaan ehtinyt sitä kirjoittamaan, joten nyt voinkin sitten esitellä teille kaksi edellistä kalenteriani!

Tätä postausta kirjoittaessa tämä homma lähti ihan laukalle ja tästä yhdestä tulikin nyt sitten aika monta postausta. Vuoden 2021 kalenterit kerkesinkin jo esitellä heti vuoden vaihteessa. Tässä tulee 2019 ja 2020 kalenterit ja kolmas postaus tulee sitten vielä vanhemmista kalentereista, kun multa nyt sattuu löytymään aika monta vanhaa kalenteria tuolta säästettyjen päiväkirjojen välistä. Ja neljännessä postauksessa kurkistetaan trackereita. Mutta nyt hypätään kaksi vuotta taaksepäin!


Polku 2019, Ajasto

Seurasin tiivisti erästä bloggaajaa ja kiinnostuin tästä kalenterista, kun huomasin hänen suunnitelleen kalenterin opinnäytetyönä. Sain mun Polku kalenterin joululahjaksi ja tässä olisi ollut potentiaalia vaikka mihin. Hinta ja vaakapäivät kuitenkin oli se yhdistelmä miksi tämä ei päässyt mulla jatkoon. Annoin vaakapäiville mahdollisuuden, mutta ne ei ole mua varten. Minusta yli 40€ kalenterin pitää olla jo sellainen, jolle ei tarvitse antaa anteeksi - edes vaaka päiviä. Jos joskus polkuun tulee pysty viikot niin saatan kokeilla sitä uudestaan! 

Parasta Polku kalenterissa oli pistesivut ja kansiomalli, eli sivuja pystyi heittelemään niihin väleihin missä niitä kaipasi. Ja tykkäsin kalenterin kysymyksistä, jotka auttaa seuraamaan omia tavoitteita ja fiiliksiä. Minusta myös kansio oli kaunis ja juuri hyvän kokoinen. Seuraavien vuosien Polkujen kansiot ovat saaneet käsittääkseni uusia värejä.


Vaakapäivistä huolimatta Polku kalenteri nosti kuitenkin riman aika korkealle ja Kalenterimania ryhmä tuli tutuksi. Trackerointi ja bujoilu alkoi myös kiinnostaa. 

Päivämuistio 2020, Ajasto

Vuodelle 2020 etsin pinkkiä life planneria, koska sinisessä oli vaakaviikot. En kuitenkaan löytänyt niitä enää tammikuussa, joten ostin kalenterin sitten ihan vain värin perusteella. Mie harkitsin olisiko mulla ollut aikaa tehdä oma bujo ja olin kerännyt paljon hienoja trackereitä instagramista ja pinterestistä. Kalenterimanian facebook ryhmässä on aivan upeita bujoja joita ihailin.



Yhdistin tämän kalenterin kanssa löytämäni luentolehtiset, joihin tein alkuvuoden aikana niitä trackereita tarkoituksena seurata blogi- ja someaktiivisuuttani, töitä, sekä itsestäni huolehtimista: "blogi, ig, hammaspesu, Mary Kay ig, Mary Kay työ, ulkoilu, jotain kivaa lasten kanssa......" Totesin kuitenkin ettei nyt vielä ole aikaa bujoiluun ja lopetin trackeröinnin myös toukokuussa. Koska unohdin yksinkertaisesti tehdä trackerit valmiiksi ennen kuun vaihdetta.

Ainoastaan yksi tracker on kulkenut mun mukanani koko vuoden 2020, sillekin lienee aika selkeä syy miten se onnistui ja tämän tein uudestaan alkaneelle vuodelle. Nimittäin pyykkivuoren valloitus tracker! 2020 pyykkitracker katosi pienten käsien mukana kalenterin välistä aika monta kertaa, joten uudessa kodissa se pääsi kuivaushuoneen seinään. Mutta trackereistä lisää sitten omassa postauksessaan. 

Tällainen keskeneräinen aarre löytyi Polku kalenterin takataskusta. Väritin aikoinaan Nupulle unipöllön, Jekulla unikalan ja tästä oli tulossa Ässän unikuva.

Millaisia ominaisuuksia sun kalenterissa pitää olla? Entäs ei missään nimessä? Kuten mulle vaakaviikot. Vai pärjäätkö kenties ilman perinteistä paperikalenteria?