Meidän Summer bucket list

Me eletään aikalailla hetkessä, mitä tulee kesäloman suunnitteluun, mutta nyt ajattelin listata muutaman jutun mitä erityisesti haluan tehdä tänäkesänä meidän perheen kanssa ja mitä haluan itsekin tehdä ihan vaan kesän takia. 

Ensimmäisenä tietenkin rullaluistelu! Ja rullaluistelun hyvänä kaverina tulee spagaativenyttelyt. Tämähän oli tavoite jo viime kesälle. Syksyllä taas kokeilin säännöllistä venyttelyä uudelleen, talvella se jäi, joten rullaluistelun lisäksi tämän kesän tavoitteena on tehdä spagaatijumppaa ja venytellä riittävästi. 

Funfact! Mulla oli loppuvuodesta melkein parin kuukauden jakso, kun soitettiin joka aamu videopuhelu mun Uudessa Seelannissa olevan siskon kanssa ja tehtiin spagaatijumppa yhdessä - mun aamujumppa ja hänen iltajumppa.

Sitten talviturkin heitto! Ja siitä kun selvitään niin rannalle seikkailu sekä pyöräillen että autoillen lasten kanssa ja koko perheen kanssa. 

Mökki. Kyllä mökillä on pakko päästä käymään ainakin kerran kesässä! Tänä kesänä Nuppu ainakin ehkä myös Jekku voisivat olla jo niin isoja, että voitaisiin tehdä suotuveneellä retki myös vastarannan kalliolle. 

Vaarin purjevene. Tämä kuten tuo mökkeilykään ei ole aivan minun päätettävissäni, mutta jos vain mahdollisuus tulee, niin aivan varmasti toteutetaan nämä haaveet. 

Paljon jalkapalloilua lasten kanssa! Meillähän on naapurissa jalkapallokenttä ja ostettiin Nupulle ja Jekulle myös nappikset ja pallot. Ässä sai myös oman pallon. Täytyyhän meidän nyt ottaa ilo irti tästä kotimme sijainnista! 


Retkeilyä kotikunnassa. Lyhin reitti retkelle, on mennä ovesta ulos ja sitä todellakin täytyy nyt hyödyntyää, ettei vahingossa huomaa pyykänneensä sisällä koko kesää. :D

Jätskit jäätelökioskilta. Me huomattiin ettei täällä meilläpäin ole jätskikiskaa! Joten se täytyy ottaa ihan listalle, että haetaan oikeat tötteröt. Jäätelöä ja varsinkin mehujäitä tulee kyllä muuten popsittua varmasti ihan tarpeeksi.

Pölläkari. Tottakai. Ihanaa miten omat lapset odottavat Pölläviikkoa samalla innolla, millä muistan itsekin pienenä sitä odottaneeni. Kiva nähdä serkkuja ja lasten pikkuserkkuja ja isoäitiä ja isoisää taas pitkästä aikaa. Raumanseudulle tulee harvemmin talven aikana reissattua, mutta kyllä Rauma kuuluu kesään.

Kesäkuu ehti jo vaihtua heinäkuuksi ja ollaan kyllä saatu jo muutama näistä mun bucket list kohdista toteutumaan. Palataan niihin toteutuneisiin sitten parin päivän päästä kesäkuun koosteessa. Tänään meidän päivä jatkuu lasten kanssa pyykkipäivänä, ja puoliskoni on illan töissä. 

Ihanaa heinäkuun alkua teille! 

Toukokuun toteutuneet & Kesäkuun kevennykset

Kesäkuu alkoikin heti kesäisesti! Ensimmäinen viikko oli virallista eskaria ja sitten alkoi vähän höllempi arki, vaikka meidän perheen tai no lasten virallinen kesäloma ajoittuu kahteen viimeiseen viikkoon juuri ennen koulun alkua. Ilmoitin jo poikien hoitoajat päiväkotiin koulun aloitus viikon maanantaista alkaen, jotta voidaan silloin vielä käydä viimeiset koulun alkamiseen liittyvät jutut ja tarvikkeet läpi Nupun kanssa kaikessa rauhassa, kun koulutaival alkaa sitten tiistaina.

Mutta nyt hypättiin jo koko kesä eteenpäin, vaikka piti höpöttää viimekuusta! Toukokuu meni sekin nopeasti, mutta oli varsin kiva kuukausi näin jälkikäteen katsottuna. Luonto puhkesi kesään ja saatiin muutama todella lämminkin päivä. Toukokuun kohokohtia oli tottakai:


  • Äitienpäivä ja äitienpäivän aatto. Vietettiin mummin äitienpäivää aattona lähes koko serkuskatraan kesken ja meillä oli mukava päivä mummin ja papan luona ulkoillen ja syöden. Minä sain lapsilta äitienpäiväkortit aikaisin sunnuntaiaamuna, vaikka sainkin heidät puuhailemaan vielä hetkeksi omiaan ennen kuin nousin. Minun äitienpäivä kukka oli tänävuonna kaksi USB mikkiä, koska meille tuli parin vuoden tauon jälkeen pleikkari, ja siellä on muutamia 8 vuotta sitten ostettuja biisejä laulettavana, vaikka singstorea ei enää olekaan. Toivottavasti Lets sing peliin tulee suomenkielisiä lauluja myös tai sitten pitänee etsiä käytettynä singastarin suomiversioita vielä joskus.

  • Ostettiin lapsille nappikset ja omat jalkapallot, taapero tosin sai vain oman pallon. Mutta täytyyhän sitä valmistautua kesään, kun kerta futiskenttä on naapurissa! 

  • Olin tosi ahkera ja erään lauantain käytin siivoten meidän auton sisältä taas talven jälkeen. Ja samalla tietenkin pesin turvaistuinten kankaat. 

  • Sain kertoa Zoomtapaamisessa omia kokemuksia ja huomioita eteerisistä öljyistä, jotka on olleet minulla käytössä nyt lähes päivittäin jo 7kk ajan. Tilasin Young Livingin aloituspaketin, jossa tuli 12 öljyä ja diffuuseri, itselleni synttärilahjaksi loka-marraskuun vaihteessa ja satunnaisia päiviä sekä kerran kuussa difuuserin pesupäivää lukuunottamatta meillä pöhisee joku öljy tuolla diffuuserissa melkeinpä koko ajan.



  • Minulla oli puhelinpalaveri meidän kouluttajan kanssa ja nyt käytiin läpi vähän mitä kuuluu neljän viikon kiitollisuuspäivärkijahaasteen jälkeen. Kannattaa kokeilla, joka ilta ennen kuin pistät pään tyynyyn ja silmät kiinni, kirjoita ainakin 3 asiaa mistä olit kiitollinen juuri tuona päivänä ja jatka tätä. Sanoisin että jatka niin kauan kuin tarvitsee, mutta huomasin etten itse ainakaan uskalla enää lopettaa. Ja sain myös pyynnön jakaa ajatuksiani kiitollisuuspäiväkirjasta Mary Kay sisarkonsulttien isoon facebook ryhmään! 

  • Toukokuussa toteutui myös yksi toive, jota olen vähän joskus vaan haaveillut, että olispa kiva joskus tulla huomioiduksi pikkuseminaarissa, mutta ei näillä mun saavutuksilla vielä päästä myyntiprinsessaksi tai Sharing prinsessaksi.... Mutta meillä on nyt yksi palkinto, jonka kouluttajat valitsee ja tällä kertaa se oli Miss Sisu ja minä sain kunniakirjan ja sisupaketin, sisukkuudestani ja periksiantamattomuudestani! Tämä oli ihan totaalinen yllätys tällaiselle "en minä edes viittii toivoa noita palkintoja, niin en sitten pety kun en saanutkaan" asenteen omaavalle, joka kuitenkin salaa kaipaa jonkun toisen sanovan että jatka vaan suunta on oikea, vaikka polku ei ole tasainen eikä suora. Itkuksihan se meni, kun tunnistin itseni, mutta silti se oman nimen kuuleminen oli aika super siistiä. Tämä oli mun toukokuun Mary Kay kohokohta! Sen lisäksi sain hemmotella viittä asiakastani toukokuussa.

  • Toukokuun huti :D Oli kolmekymppisten kohdunkaulansyövän ikäryhmäseulonta. Äiti onnitteli tämänkin etapin saavuttamisesta. Reissu oli kuitenkin niin kiva, mitä nyt tällainen näytteen otto voi olla. Ensinnäkin en ole koskaan käynyt tuolla terveyskeskuksessa, missä se otettiin. Toisekseen matkalla oli tietyö joka teki vähän mutkia aikatauluun sekä reittiin, enkä ollut lainkaan varma olinko oikeassa paikassa. Aikani tuli ja meni, hoitajat kyselivät nimeäni ja moneltako aikani oli. Hetken päästä pääsin labrahuoneeseen, kuullakseni etteivät he löydä nimeäni eikä varaustani mistään kalentereistaan. Totesin kyllä tässä vaiheessa, että saatan olla vääränä päivänäkin, mutta kahteen eri kalenteriin olen itselleni merkinnyt tiistaille tuon ajan. No lähete sieltä kuitenkin löytyi, eikä siinä liioin ollut ruuhkaa, eikä minulla kiire odottaa yhden asiakkaan näytettä. Joten saatiin minunkin näyte otettua. Kotona sitten löysin ihan vahingossa sen kutsun ja kappas vaan, minulle varattu aika olikin keskiviikolle. Mutta eipä se niin justiinsa, kun näyte saatiin otettua. Ja keskiviikkona meillä oli Ässän 2v neuvola, joten se olisi ollut vähän hankalampi päivä.

  • Tapasin siis vihdoin meidän lasten uuden terveydenhoitajan ja hän onkin oikein mukava! Olin jo melkein varaamassa Ässän ajan meidän vanhaan neuvolaan, koska syksyllä tämän oman terkkarin kanssa kohtaaminen oli tosi lyhyt ja Jekun 4v lääkärin yhteydessä. Mutta nyt kun oli ihan vaan neuvola-aika, niin hän olikin tosi kiva!


  • Avattiin jäätelökausi pyöräilemällä koko perhe jäätelölle! Meillä ei ole täällä jätskikiskaa, mutta marketista ostetut kelpasi vallan mainiosti. Keäskuulle täytyy laittaa sitten se jätskikiska to do listalle. 

  • Laajensin mun olohuoneessa sijaitsevaa työpistettä söpöllä hyllyllä, järjestystä pitää ehkä vielä vähän sumplia uudestaan, mutta tästä tuli kiva kokonaisuus! 

  • Ja sitten ihan viimeisenä toukokuun toteutuneena oli kevään ensimmäinen Mary Kay Monday koulutus johon sai osallistua Livenä etäyhteyden sijaan! Olipa ihan huippua päästä paikanpäälle Kauneusakatemia Lumoukseen ja nähdä muita konsultteja. Vaikka turvavälein ja maskit kasvoilla oltiinkin. Samalla se oli myös kevään viimeinen tällainen koulutus ja kesällä koulutusohjelma vähän muuttuu. Nyt on jo ollut kaksi yllätys koulutusta ja innolla odotan kuka meitä kouluttaa ensiviikolla!

Ja mitäpä sitä sitten kesäkuulta voisi odottaa, ainakin talviturkit jäi toukokuussa heittämättä ja rullaluistelukausikin on vielä avaamatta. Mutta ne nyt ei ole mitenkään päivään sidottuja, fiiliksen ja sään mukaan. Tiedä vaikka jo huomenna käytäisiin lasten kanssa pienellä lenkillä.


Kesäkuulle ei siis ole mitään varsinaisia suunnitelmia. Mennään viikko kerrallaan, koska puoliskoni pääsi takaisin töihin ja hän saa työvuorot toistaiseksi vain viikon kerrallaan. Olen varannut lapsille päiväkodista hoitoajat koko kesäksi meidän tuttuun rytmiin 8-14, haettiin siis myös Nupulle hoitopaikka kesäksi esikoulun päätyttyä. Ja sitten ilmoitan mahdollisista vapaapäivistä sen mukaan, miten puoliskollani on vapaapäiviä. Näin meidän perhe saa nauttia kesästä arkirutiinit säilyttäen. Kyllä meillä silti jotain bucket list juttujakin on kesäksi.


  • Vierailu Unelma5 Emiilian ja tyttöjen luo! Saatiin sovittua yllättävän nopealla aikataululla meille leikkitreffit :D 

  • Yhdet valmistujaiset on merkattu kalenteriin. 

  • Repoveden kansallispuisto on ollut meidän go to - listalla jo monta vuotta, mutta nyt sovittiin jo päivä meidän perheen makkaranpaistoretkelle.


  • Toukokuu meni miten meni, mutta edelleen on kesä- ja heinäkuu aikaa tavoitella ensimmäistä tasoa tähtikonsulttiohjelmassa, joten sen verran minulla on myös Mary Kayhin liittyviä tavoitteita, aion saada ensimmäisen tähteni! 

  • Mökillä ja myös Jyväkylässä haluan käydä, mutta en vielä tiedä tapahtuuko se kesäkuussa vai heinäkuussa vai vasta syyskuussa kun puoliskollani on kesäloma. Ja vaarin töistä vähän riippuen, olisi kyllä hauska käydä taas purjehtimassa Jyväskylässä ollessa.

  • Ja sitten lisää niitä bucket listjuttuja tulossa omassa postauksess, niitä on aika monta erilaista. :D

Ihanaa kesää teille sinne ja onnea kaikille koulunsa päättäneille! 

Meillä on kaksivuotias!

Ihan hullua ajatella, että meidän minimies on jo hurjat kaksivuotta! Eihän siitä voi olla niin kauan. Vastahan hän syntyi, no okei vastahan me juhlittiin yksi vuotiasta ja sen jälkeen muutettiin. Eikä meidän muutosta ole vasta kuin ehkä puolivuotta vaan. Joten ei se nyt vaan yksinkertaisesti ole mahdollista, että meillä on jo kaksivuotias! 

Niinpä vain ennen vappua hain päiväkodista iloisen pojan, joka kantoi kädessään hienoa leppäkerttukorttia ja osasi kertoa itsekin, että se on hänen synttärikortti. Kaksivuotiaan syntymäpäivän kunniaksi lähdettiin käymään kauppakeskuksessa. Taapero valitsi syntymäpäivälahjakseen traktorin samalla, kun ostettiin kaikille heidän valitsemansa vappupallot ja käytiin ravintolassa syömässä.

Kotiin lähtiessä kävin vielä ostamassa taaperolle uuden junapallon puoliskoni laittaessa lapset autoon. Ei nimittäin paljoa ollut pallopainolla vaikutusta, kun tuulenpuuska oli napannut pallon taaperon käsistä kohti karanneiden ilmapallojen juhlapöytää. Eihän nyt synttärisankari voi jäädä ilman vappupalloa. Hauskaa, että viikkoa myöhemmin käydessämme pikaisesti samassa kauppakeskuksessa, taapero lähti juoksemaan uudestaan palloa kutsuen, vaikkei siitä tietenkään enää näkynyt mitään. Muisto pallon karkaamisesta oli ilmeisen vahva.

Meidän kaksivuotiaamme on varsin onnellinen tapaus. Hän viihtyy kotona sisarusten seurassa, molemmat ovat hänelle selvästi tärkeitä, mutta hän selvästi samaistuu ja matkii huomattavasti enemmän ja tarkemmin Jekkua. Päiväkotiin hän menee aina mielellään ja tulee iloisena katsomaan oven ikkunasta kun haetaan. Ellei sitten ole vielä unessa. Niinkin on käynyt, että siellä ollaan täydessä unessa vielä viittä vailla 2.

Syntymäpäivälahjaksi saatu Duplolentokone on yksi tämän hetken hittileluja, lentäjästä viis, mutta lentokone on myös unileluna. Minä kyllä toivoisin jotain pehmeämpää unikaveria tyynyni alle. Vesileikit tottakai, ovat myös parasta mitä Ässä tietää. Onneksi meillä ei ole kunnollista vesipyssyä, koska se olisi jäähyllä koko ajan, vesileikit kun ei millään meinaa pysyä suihkussa. Taaperomme lempiohjelmat ovat Napero ja Kari Kaari ja lempielokuva Mitchelin perhe. 

Kirjoitin tammikuussa (muistaakseni) taaperon puheenkehityksestä, ja jo viikkoa myöhemmin mietin, että tuota postausta pitäisi päivittää heti. Niin paljon puheen oppiminen on mennyt eteenpäin tämän kevään aikana. Hän puhuu useamman sanan lauseilla, kertoen mitä on tapahtunut ja mitä hän haluaa. Toisin sanoen hän on puhelias ja iloinen. 

Onhan se aika haikeaa ajatella, että meidän pienin on jo aika iso. Joka päivä hän on vähän itsenäisempi ja omatoimisempi kuin eilen. Useampanakin aamuna hän oli yks kaks pukenut haalariinsa jo jalat. Aika usein hän kyllä vielä sanoo "en osaa", vaikka selvästi osaa ainakin yrittää, joten hetken päästä myös onnistuisi. 

Onneksi meillä on vielä niitä vauvahetkiäkin jotka kerovat, että meidän iso taaperomme on kuitenkin vielä aivan pieni. Ja toisaalta omaa tahtoakin löytyy ja tunteet myös osataan ilmaista sen verran hyvin, että pienimmänkin vauvakuumeen tämä kaveri osaa karkottaa. Onneksi kaksivuotiaan harmitukset ovat vielä toisaalta enemmänkin hupaisia ja nopeasti sylillä ratkaistavia. 

Meidän kaksivuotias on mahtava tyyppi! Ilo seurata mitä hänestä  vielä tulee.


Mikä on teidän kaksivuotiaan lempipuuhaa? :)

Huhtikuun huikeat & toukokuun toiveet

Tiedän, mä sanon tämän joka kuukausi, mutta uskomaton miten nopeasti aika menee. Ja siis kaikista hauskintahan tässä on nyt se, että tämä parhaillaan kuluva toukokuukin on jo reilusti yli puolen välin! Ja ihan kuin en olisi vielä ehtinyt tehdä yhtään mitään! No nyt on kuitenkin ensin aika kurkistaa miten huhtikuu meni. Ennen kuin mietitiään toukokuuta sen enempää. 

  • Unelma 5 blogin Emiilia ja tytöt kävivät meillä kylässä jo toisen kerran! Ja sain viettää aikaa myös parin Mary Kay sisarkonsultin ja kouluttajani kanssa -työasiaoissa, mutta kuitenkin. Tällä hetkellä mikä tahansa kohtaaminen kodin seinien ulkopuolella on tärkeää.  

  • Huhtikuussa sain hemmotella yhteensä 7 omaa asiakasta Mary Kay tuotteilla ihonhoitohetkissä ja harjoitella meikkineuvonnan pitämistä parikin kertaa. Meikkineuvonnat on aina jännittäviä, koska en koe itseäni kovinkaan taitavaksi meikkaajaksi, opettelen vasta itsekin ja sitten meikkineuvonnassa tarkoitus on opastaa toisia. Mulla on ollut tosi ihania asiakkaita, jotka rohkeasti kokeilevat ja joiden kanssa opetellaan yhdessä. 

  • Mummu ja Vaari kävivät tuomassa Ässälle synttärilahjan ja pari laatikollista serkun vanhoja vaatteita. Samalla reissulla meiltä lähti muutama iso kestokassillinen vaatetta serkuille ja yöpöytä pohjoiseen. Löysin tosin luistimia pois siivotessa yhden kadonneen kengän, joten mahtoikohan siellä kassissa olla nyt yksi talvikenkä parittomana?

  • Saatiin uusi pyykinpesukone! Ollaan jo pitkään mietitty, että kauankohan tuo pyykkikone vielä jaksaa meitä palvella ja nyt saatiin tilattua kotiinkuljetuksella uusi ja vielä vanhakin lähti samalla reissulla pois. Muutenhan meille olisi saattanut taas alkaa kertyä parvekkeelle hajonneiden kodinkoneiden hautuumaa. Kiitos! 

  • Sain postista palkinnon maaliskuun bingosta jonka tehtäviä suoritin 5 bingorivin verran. Palkinnoksi sain kouluttajaltamme luomivärisiveltimiä, joilla on helppo lähettää luomiväritesterit etämeikkineuvontaa varten, kapean eye smudger luomivärisiveltimen sekä poskipunasiveltimen! Ja koska minulla on jo oma poskipunasivellin ja kaksikin eye smudgeria, sain käytännössä palkinnoksi myyätävät tuotteet, paitsi jos ne päätyvätkin testereiksi ja mulle jää ihan vaan omaan käyttöön joku sivellin. En ole vielä päättänyt, joten ne ovat tuolla mun pienessä kotivarastossani :D  

  • Juhlittiin Ässän 2v synttäreitä! Käytiin ostamassa lapsille vappuilmapallot, synttärisankari sai valita itselleen yhden lelun ja lopuksi mentiin vielä syömään ravintolaan. Lopulta kävin ostamassa Ässälle vielä uuden pallon ennen kuin lähdettiin kotiin, kun ensimmäinen pallo lähti tuulen mukana karanneiden ilmapallojen juhliin. 

  • Suoritin meidän kouluttajamme järjestämästä Huhtikuun kevätkalenterista 25/30 luukkua! Ja jouduin opettelemaan antamaan asioiden joskus vain olla. Eräänkin kerran petyin nimittäin minimaalisen virheen takia suorittamatta jääneen luukun takia. Löysin meidän kouluttajan kirjasta yhden lainaukseneen joka menee vapaasti suomennettuna näin: "Jos sillä ei ole väliä viiden vuoden päästä, älä murehdi sitä viittä minuuttia kauempaa." Tämä oli mua varten ihan selvästi! Power partnerinikin muistutti parikin kertaa, että ketä varten sitä kalenteria oikeasti tehdään, mikä on tärkeämpää: saada kaikki luukut tehtyä, vai se että annetut tehtävät vievät eteenpäin? Ja veiväthän ne!

  • Aloitin kiitollisuuspäiväkirjan. Minullahan on täälläkin tuo postaussarja, joten kiitollisuuden lisääminen on muutenkin ollut tavoitteena viime syksystä saakka. Mutta nyt jälleen, kouluttajani haastamana toteutan kiitollisuuspäiväkirjaa niin, että joka ilta listaan 6 kiitollisuuden aihetta ennen kuin käyn nukkumaan. 

  • Minusta tuli Senior Konsultti! Mikä siis tarkoittaa sitä että minun tulevassa Dream Box tiimissä on ensimmäinen konsultti minun lisäkseni! Ja voi pojat, että oli muuten kiireinen tuo huhtikuun viimeinen viikko, kun autoin konsulttiani pääsemään alkuun omalla Mary Kay matkallaan. 


Toukokuu alkoi nyt ei niin kivasti lasten sairastellessa. Ensin Ässä alkoi yskiä yöllä jo ennen äitienpäivää ja hän pääsi myös koronatestiin. Seuraavalla viikolla isommat sitten kävivät juoksemassa futiskentän sadettimien alla, joten räkää riittää taas.

Mutta toukokuullekin on muutamia odotuksia, joiden eteen piti olla kaksi viikkoa aikaa tehdä aktiivisesti työtä. Toivoin lasten paranevan pitkän viikonlopun aikana ja toivoin että maanantaina olisi päästy taas arkeen kiinni, vaan niinpä vain tämä uusi viikko alkoi myös kotoilemalla lasten kanssa. Silläkin uhalla toukokuun tavoitteet on isot ja nyt aikaa on vielä 13 päivää! Kun otetaan laskuihin tämä lauantai, mutta ei lasketa sunnuntaita.
  • Toiveeni on muistaa miltä tuon ensimmäisen uraportailla otetun askeleen Senior Konsultin roolin saavuttaminen tuntui ja pitää kiinni siitä innostuksesta ja onnistumisen tunteesta, kun sain auttaa konsulttiani aloittamaan. Haasteitakin tulee, kuten heti ollaan nähty, joten on tärkeä muistaa miksi ne haasteet halutaan voittaa.

  • Toukokuussa alkoi myös Mary Kay seminaarivuoden viimeinen vuosineljännes eli Q4 ja päätin että nyt on minun aikani pätevöityä ensimmäistä kertaa tähtikonsulttiohjelmaan. Se tietää siis pitkäjänteistä ja tasaista työskentelyä näiden kolmen kuukauden ajan. Nyt nimittäin ensimmäistä kertaa osasin heti sanoa tähtipalkinnot nähdessäni että "MÄ HALUUN TON BLENDERIN!" - mikä on tottakai sillä korkeimmalla tasolla palkinnoissa. Saa lähettää tsemppejä ja rohkeutta pysyä päätöksessäni! 


  • Toivon tottakai että lämpimät kelit jatkuvat ja päästäisiin heittämään talviturkit! Ja aloittamaan rullaluistelukausi! 

  • Ja sain äitienpäivälahjaksi pleikkariin mikit, joten tottakai nyt on toiveena myös laulaa paljon Singstaria. Vaikka joudutaankin ehkä ostamaan "let's sing" jossain vaiheessa, minulla kun on vain 20 englanninkielistä laulua ostettuna Singstoresta ja sitä ei enää ole. Vähän pettymys, kun nyt ei lapset pääse laulamaan Robinin puuttavaa palasta. 

  • Ja nyt on meidän vuoro käydä vastavierailulla, joten suunnittelen lasten kanssa reissua Emiilian luokse kesälle!
Seuraavaksi sitten suunnitellaankin vähän kesää ja lomaa! :D 
Millaisia kesän bucket listoja teillä on? 

Mary Kay & hyvää tekevä toukokuu

*Kaupallinen yhteistyö: Petra, itsenäinen Mary Kay ihonhoitokonsultti

Mulla on niin paljon asiaa, etten tiedä mistä aloittaa! No siis, nyt on toukokuu. Ja toukokuussa juhlitaan Mary Kay Ash:n eli Mary Kay inc:n perustajan syntymäpäivää. Ja koska meille Mary Kayssa on tärkeää tehdä hyvää aivan kaikille, on nyt toukokuussa meneillään kaksi hyväntekeväisyys kampanjaa, joilla halutaan tietenkin tehdä hyvää, mutta myös kunnioittaa yrityksemme perustajalle tärkeitä arvoja, hänen syntymäpäivänsä kunniaksi.

Ensimmäinen hyväntekeväisyyshaaste tulee meidän pääkonttorilta Ruotsista Lesley Cosmeticsilta, joka on pohjolassa siis Mary Kay incin tytäryhtiö ja yksinkertaistettuna he ylläpitävät sitä tukkua, josta me Suomen, Ruotsin ja Norjan itsenäiset ihonhoitokonsultit tilaamme tuotteet itsellemme ja asiakkaillemme. Ja heiltä saamme aina koulutusta, apua ja tsemppejä.

Mutta niin siis se haaste. Koska 13 oli Mary Kay Ashin onnen luku, on meidät ihonhoitokonsultit haastettu pitämään toukokuun aikana 13 ihonhoito- tai meikkihetkeä, jokaisesta noista 13 hemmotteluhetkestä Lesley Cosmetics lahjoittaa 1,3€ Suomen terveydenhuollolle koronan vastaiseen taisteluun. Ja sama haaste on tottakai myös Ruotsissa ja Norjassa, ja he keräävät lahjoitettavaa summaa oman maansa terveydenhuollolle.

Toinen on meidän Future Lapatto Arean oma haaste, eli minun Sales Director Anni Lapaton ja hänen kouluttamiensa Sales Directoreiden yhteinen haaste meille kaikille, jotka kuulumme heidän Uniteihinsa. Me lahjoitamme jokainen tavallamme Suvanto Ry:lle ikäihmisten lähisuhdeväkivallan vastaiseen työhön. Itsenäisinä ihonhoitokonsultteina me siis saamme jokainen itse päättää miten haluamme keräykseen osallistua.

Esimerkiksi viime lokakuun Roosanauhakamppanjaan minä tein lokakuun aikana jokaiselle viikolle oman tuotetarjouksen ja näistä tarjouksista meni aina 1-3€ Roosanauha keräykseen. Lopulta sain myytyä ainoastaan yhden kamppanjatuotteen ja ostin siihen kaveriksi Roosanauhan asiakkaalleni, joten lahjoitukseni oli aika pieni. Mutta tuollakin pienellä summalla oli valtavan iso merkitys itselleni, sain osallistua ja olla osana jotakin isompaa! Kokonaisuudessaan keräsimme Roosanauhalle 460€. Ja tottakai minäkin haluan osallistua myösSuvanto Ry:lle lahjoitettavaan pottiin. Aiheen tärkeyttä tuskin tarvitsee korostaa.

Tai oikeastaan, ehkä tarvitsee, koska ikäihmisten kokema lähisuhdeväkivalta on varsin vaiettua. Sen ilmenemismuotoja on aivan kaikki pahoinpitelyn muodot: fyysinen-, henkinen- ja taloudellinenpahoinpitely. Ja ikäihmiset voivat kokea sitä puolisoidensa, omien lapsien tai lastenlapsien ja valitettavasti joskus myös hoitavan tahon toimesta.  Tai siis jopa hoitavien ammattilaisten toimesta. Itsekin toivoisin saavani vanheta arvokkaasti ja samaa toivon myös omille isovanhemmilenni.  

Olikohan tämä nyt lainkaan ymmärrettävästi selostettu?

Minun olisi tarkoitus pitää asiakkailleni facebook live näistä toukokuun kampanjoista, mieluiten huomenna, kun on Mary Kayn syntymäpäivä. Mutta meillä on täällä kotona pieni potilas, niin en ole ihan oikeasti ehtinyt miettiä vielä tätä sen paremmin. Tiedättehän te pienet potilaat - oireita on sen verran ettei päiväkotiin viitsi viedä, mutta energitasot eivät ole muuttuneet miksikään, joten jos keskityt johonkin muuhun kuin häneen niin, no eipähän tule tylsää vaan välillä tuntuu että tunnit loppuu kesken.

No nyt pieni potilaamme nukkuu ja siksi tulinkin nopeasti kirjoittamaan aiheesta. Ainakin voin sitten luulla tehneeni jotain asian eteen, kun olen kertonut siitä edes täällä. Ikäihmisten lähisuhdeväkivaltaa torjuvaan työhön teen jotain saman tyyppistä kuin Roosanauhalle viimesyksynä ja mitä tulee 13 hemmotteluhetken pitämiseen, saatan kohtaa soittaa just sulle: "haluaisitko päästä kokeilemaan Mary Kayn ihastuttavia ihonhoitotuotteita ja auttaa samalla minua osallistumaan toukokuun hyvää tekeviin kamppanjoihin?"

ps. Jos sinulla on jo oma ihonhoitokonsultti, kysyppä montako hemmottelua häneltä puuttuu tuosta 13 :)   

pps. nämä tulevat nyt nurinkurisessa järjestyksessä, mutta ihan pian aion avata täällä blogissa vielä lisää minun Mary Kay tarinaani! 

ppss. Sitä ennen kuitenkin kerron huhtikuun huiput & toukokuun toiveet. Niin ja meillähän on nykyään taapero, ei kun, KAKSIVUOTIAS taapero! 

pss. Minkä huoneen esittelyä odotat eniten? - kyllä, 126neliötä kotikierros on myös alkamassa! 

Paras pyykinpesuaine etsinnässä!

Joku ehkä saattaa muistaa yhden mun henkilökohtaisen suosikkipostauksen parin vuoden takaa. Kirjoitin meidän pyykkihuollosta edellisessä kodissa, kun Ässää vielä odotettiin. Hommahan meni siis niin, että me ostettiin tuohon asuntoon kuivausrumpu, koska siellä ei oikeastaan ollut tilaa kuivattaa pyykkiä suuria määriä. Ja kuivuri osoittautuikin sitten aivan parhaaksi vehkeeksi ikinä! 

Ennen Ässän syntymää tuo ensimmäinen kuivuri kuitenkin hajosi joten äitiyspakkausrahalla ostettiin nettikirppikseltä kokonainen pesutorni ja annettiin oma pyykkikoneemme naapurille. Tornillahan siis oli ikää pari vuotta ja meillä se on nyt ollut kaksi vuotta. Pyykkikone on muuton jälkeen valitellut milloin mitäkin - eniten vedenpoiston kanssa ja itseasiassa oltiin jo syksyllä aika varmoja, että se räjähtää kohta. Kertaalleen ongelma korjaantui, kun poistettiin nukkasihdistä silmälasienpuhdistusliina. Mutta toista kertaa ratkaisua ei löytynytkään.

Muuttaessamme viimekesänä jätettiin taaksemme meidän hienosti ihan itse kokoamamme pyykkiseinä ja pyykkirumba koki pienoisen muutoksen - ihan niinkuin se olisis ainoa muutos, kun kodin neliöt melkein tuplaantuu ja sijaintikin vaihtuu toiselle puolelle kaupunkia. Tuosta pyykkihuollon muutoksesta on siis tulossa oma postauksensa. Mutta ennen sitä postausta meille tulee uusi pyykkikone! 

Tai siis keskiviikkona uuden pyykkikoneen saapumisesta on ja kaksiviikkoa. En vain ehtinyt julkaista tätä postausta, koska tuota vanhaa postausta "Pikkuvessan pyykkihuoltoa" etsiessäni törmäsin postauksen kuvaan väärässä paikassa ja jäin sitten sitä sekä tekijänoikeuksia ihmettelemään. Mutta nyt sitä sivustoa ei enää löydy, joten ei siitä sen enempää. 

Pyykkihuollossa olen mielestäni hyvinkin järjestelmällinen sen suhteen miten vaatteet lajitellaan, että huuhteluun käytetään vain etikkaa, jota maustan joskus tipalla eteeristä öljyä, ja kuinka tarkasti pesulapun kuivauskieltoa noudatetaan. Ja jopa siitä miten vaatteet viikataan ja minne. Mutta vakituinen luottopyykinpesuaine minulta puuttuu. 

Ja kun sopivasti facebook tarjoili minulle aivan mahtavan mainoksen kotimaisesta pyykinpesujauheesta, niin ajattelinpa nyt kertoa vähän meidän pyykinpesuainehistoriasta ja sen hankaluudesta. Ja samalla pyytää teiltä vinkkejä, millä perusteella te valitsette pseuaineenne. Jospa niistä olisi iloa myös muillekin kuin minulle. 

Nykyään ostan pyykinpesuaineen aina Prismasta tai Tokmannilta, koska niissä on yleensä parhaat litrahinnat tai kilohinnat, mutta joka kerta seison tunnin siinä hyllyn edessä, yleensä soitan äidilleni ja arvuuttelen, että mitähän sitä nyt sitten kokeiltaisiin. 

Ässän ensimmäinen vuosi pestiin ymmärtääkseni luonnollisella Mulieres sitrus pesunesteellä. Vaihdoin sen marketin halvimpaan allergiaystävälliseen, kun viime kesänä pudotettiin markettilaskuja säästäessämme takuuvuokraan rahat. Nyt en ole siihen osannut sitten palata sen hinnan takia. Jouluna oli tarjous Neutralsin pyykinpesunesteestä, olikohan peräti niin että 2€ puolitoista litraa, ostin niitä pulloja kaksi, ne riittivät huhtikuun loppuun asti. Nyt meillä on ensimmäistä kertaa lapsiperheenä pyykinpesujauhe. 

Puoliskoni toiveena oli jotain hyväntuoksuista, joten kerrankin valitsin mahdollisimman nopeasti vain jotain mikä näytti kivalta. Tämä on Surf merkkinen jotakin pinkkiä, olisikohan paketissa lukenut yasmin ehkäpä. Ja nykyään meillä pestään kaikki värit samalla aineella, vaikka olenkin tarkka värien mukaan lajittelujsta.

Kun ostin ensimmäistä kertaa itse pyykinpesuaineet urheiluopistossa käytin LV:n jauheita ja niitä käytin vielä minun ja puoliskoni toisessa kodissa. Meillä oli vessan kaapissa hienot astiatkin valkopyykinjauheelle ja kirjopyykinjauheelle. Vanhemmilla pesukoneilla pestessä kuitenkin jossain vaiheessa vaihdoin nesteisiin, koska jauhe jäi jumiin pesuainelokeroon. Ja sillä tiellä ollaan oltukin jo sitten seitsemän vuotta ainakin! 

Olen kokeillut myös Ecoverin pyykkinesteitä ja huuhteluainettakin olen käyttänyt pesuaineena yhden pullollisen Jekun vauvavuonna. En vieläkään tiedä oliko joku jättänäyt huuhteluaineen pyykkinesteiden paikalle, vai olenko tosissaan napannut pullon käteeni huuhteluaineiden puolelta. Tahrojen poistoon käytän sappisaippuaa ja sähköhammasharjaa, mutta välillä tekisi mieli ostaa Vanishia. Uskon sen kuitenkin olevan sen verran voimakas, etten halua sitä Nupun iholle. 

Kuten huomaatte, en jaksa itse  perehtyä asiaan ja meillä on milloin mitäkin. En ole edes varma haluanko käyttää nesteitä vai jauheita. Summasummarum minua kiinnostaa iholle hellävaraiset, neutraalit tai mieluummin tuoksuttomat pyykinpesuaineet, kotimaisuudesta plussaa, mutta vähintään yhtä tärkeää olisi luontoystävällisyys ja kemikaalikuorman pienentäminen.

Ja siis tottakai, sillä pitää saada puhdasta pyykkiä. Mieluummin siis niinkin tehokas, että ensimmäisessä pesussa jääneet ikirasvatahratkin lähtisivät.

Joten suosittelisitko minulle lemppariasi? :)

Yksityisyyden rajat somessa

Sain keskiviikkona kylään yhden ystävän ja kollegan, toisin sanoen Mary Kay sisarkonsultin poikansa kanssa ja pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa mikrohionta nimistä kuorinta settiä. Yleensä teen tuotekokeiluista Live videon mun ihonhoitokonsultti Facebook profiiliin, mutta nyt meillä oli nuorimmat lapset seurana, joten kuvasin videon, jonka editoin myöhemmin somekelpoiseksi.

Videon editoimisen piti olla tässä se haastavin ja työläin juttu, mutta lopulta videon julkaiseminen tuotti enemmän päänvaivaa. Aloin pähkäilemään hurjasti millaisilla saatesanoilla julkaisisin videon ja missä. Kokonaisena,vai lyhyen pätkän kertoen, että koko videon löydät toisaalta. Sitten taas aloin miettimään, etten voi esimerkiksi instagramissa mainostaa facebook profiiliani, koska silloin paljastaisin tietoja, jotka olen päättänyt jättää blogissa ja instagramissa kertomatta. 

Toistaalta taas, onko sillä oikeasti mitään merkitystä, koska halutessaan ei tarvitse edes googlettaa. Riittää, että sattuu pyörimään samoissa facebookryhmissä, kun voi laskea 1+1 yhteen ja löytää oikean henkilön. Juuri näin alkoi yksi ystävyys erään aikaisemmin nimeltäkin mainitun ihanan lukijani kanssa. 

Mutta ajattelinpa nyt kuitenkin vähän kertoa, mihin olen vetänyt yksityisyyden rajaa omassa somessa ja täällä blogissa.


Mulla on facebookissa niin sanottu henkilökohtainen profiili, joka on luotu silloin kun ensimmäisen kerran olen facebookiin liittynyt. Sinne päivittyy ainoastaan kuvat, joihin mummi tägää minut. Tällä henkilökohtaisella profiililla seuraan tärkeitä ryhmiä. Siellä mun kavereita on henkilöt, jotka oikeasti koen tuntevani. Eli kaverit, jotka tietävät kaikki meidän perheen nimet ja luultavasti ovat käyneetkin meillä tai ovat sukua. Enkä tosiaan päivitä sinne itse juuri mitään koskaan. Paitsi tammikuussa. Tein sinne vahingossa meikkiliven.

Olen tehnyt Mary Kay työprofiiliini useammankin liven ihonhoitotuotteista ja ihonhoitorutiineista. Mutta tätä ensimmäistä meikkiliveä jännitin sen verran paljon, että unohdin aivan kokonaan tarkistaa millä profiililla olin facebookissa puhelimella. Työprofiilin kavereina ovat ainoastaan Mary Kay asiakkaani ja siellä jaan pääasiassa videoita, kauden kuvastot ja välillä teen tarjouskamppiksia heille. Tämän profiilin loin viime syksynä.

Oikeastaan, kun ajattelee kuinka vähän tykkään päivittää facebookia ja muutenkin se on ehkä mun inhokkisome, käytän siellä hurjan paljon aikaa ja siellä on eniten profiilejakin. Blogisivusta on nimittäin myös tullut ainakin sovelluksessa profiili. Enkä osaa käyttää sitä - facebook sovellusta ja blogisivun töykaluja. Mutta joka tapauksessa blogin facebookkiin jaan ainoastaan suorat linkin blogiin ja nyt instagram julkaisee satunnaisesti myös facebookiin. Riippuu vähän muistanko ottaa sen valinnan pois päältä vai en. 

Instan ja facebookin linkityksen takia tai ehkä enemmän sen, että instagram on minulle blogin sivutuote, käytän instassa ja blogissa samoja nimitiyksiä. Paitsi että blogissa puhun aina puoliskostani, mutta instassa puhun useammin miehestä. Hetken aikaa käytän kahta instatiliä @sangynalla ja Mary Kaylle oma. Olen kuitenkin niin laiska päivittämään instaa, että totesin kahden tilin ylläpidon olevan liioiteltua.


No nyt vihdoin päästään tänne blogiin, joka on mun lemppari media. Näistä omistani siis ja jos tätä nyt voi mediaksi sanoa. Ei ehkä uskoisi tämän kevään postaustahdista päätellen. Mutta silti, blogi on mun lemppari. Niin lemppari, että suunnittelin oman Mary Kay tiimini nimen myös sopivan blogin nimeen.

Blogissa meidän lapset kulkevat lempinimillä: Nuppu, Jekku ja Ässä. Minä olen Petra ja olen naimisissa puoliskoni kanssa. Aivan alkuun pidin blogia puolianonyymina, kuvia joo oli, mutta nimen kerroin vasta myöhemmin. 

Blogissa en ole koskaan kertonut kotikaupunkiamme, sukunimeämme, en puoliskoni etunimeä, enkä lasten oikeita nimiä. Poikien bloginimet on menneet kerralla maaliin, mutta ihmettelen edelleen, miksi en alkanut käyttää Nuppu-nimeä esikoisesta heti silloin vauva aikaan Tuhinan sijaan. No oli miten oli nyt hän on blogissa Nuppu. 

Ja mitä kotikaupunkiimme tulee. En ole paljastanut tätä kaupunkia, mutta olen paljastanut maantieteellisen sijaintimme ainakin ajomatkan keston perusteella muutamaankin eri kohteeseen. Ja lisäksi kaikista matkoistaimme muihin kaupunkeihin olen kyllä maininnut ihan kaupunkien nimiä käyttäen. Myös sen te tiedätte, että olen Jyväskylästä kotoisin ja mummu ja vaari asuvat siellä. 


Kuvien kanssa minulla on yksi sääntö, jota olen myös pyytänyt useimpia sukulaisia noudattamaan - lapsilla pitää olla vähintään uikkarit päällä kuvissa, joita heistä laitetaan someen. Ja itsekin pidän tätä rajan vetona blogissa nähtäviin kuviin. Muut rajaukset varsinkin lasten kuvia kohtaan muuttuvat sitä mukaan, kun lapset kasvavat.

Luultavasti siis jos haluat, saat kaikki ne tiedo,t joita en itse kerro hyvinkin pienellä vaivalla kaivettua jostakin. Toisaalta taas - jos haluat tietää, säästä aikaasi etsimiseltä ja kysy, ehkä meistä voi tulla myös ystäviä. :D  

Mutta se video.

Loppujen lopuksi en osannut päättää mitä tehdä videolle, se ei mahtunut kokonaisena insta storyyn, joten kokeilin puolihuvikseni ladata sen IGTV:hen. Ja sehän onnistui! Tämän videon suhteen päädyin helppoon ratkaisuun: latasin videon instaan sekä facebookin työprofiiliin asiakkailleni, enkä maininnut kummankaan yhteyteen mitään muista somekanavistani.

Millaisia rajauksia sinä olet tehnyt someyksityisyyteen? 

Vanhat kalenterini 2019 & 2020

2020 poikkeusvuosi näkyi eniten täällä blogissa, koska tässä oli alunperin sellainen postauksen alku, jolla oli kaksi otsikkovaihtoehtoa: "Olisiko aikaa bujoiluun?" tai "Kalenteri kaipaus". Ja luonnos on päivätty alun perin 10.1.2020, päivää ennen meidän hääpäivää. Mutta tämä postaus ei kaikesta huolimatta kuulu unohdettuihin, koska tätä ja tämän jatko-osia olen työstänyt täällä taustalla samalla kun blogi on ulospäin ollut hiljaisempi. 


Viime vuonna tuskailin aika paljonkin millaisen kalenterin haluaisin ja siitä se ajatus kalenteripostaukseenkin kirposi. En vaan koskaan ehtinyt sitä kirjoittamaan, joten nyt voinkin sitten esitellä teille kaksi edellistä kalenteriani!

Tätä postausta kirjoittaessa tämä homma lähti ihan laukalle ja tästä yhdestä tulikin nyt sitten aika monta postausta. Vuoden 2021 kalenterit kerkesinkin jo esitellä heti vuoden vaihteessa. Tässä tulee 2019 ja 2020 kalenterit ja kolmas postaus tulee sitten vielä vanhemmista kalentereista, kun multa nyt sattuu löytymään aika monta vanhaa kalenteria tuolta säästettyjen päiväkirjojen välistä. Ja neljännessä postauksessa kurkistetaan trackereita. Mutta nyt hypätään kaksi vuotta taaksepäin!


Polku 2019, Ajasto

Seurasin tiivisti erästä bloggaajaa ja kiinnostuin tästä kalenterista, kun huomasin hänen suunnitelleen kalenterin opinnäytetyönä. Sain mun Polku kalenterin joululahjaksi ja tässä olisi ollut potentiaalia vaikka mihin. Hinta ja vaakapäivät kuitenkin oli se yhdistelmä miksi tämä ei päässyt mulla jatkoon. Annoin vaakapäiville mahdollisuuden, mutta ne ei ole mua varten. Minusta yli 40€ kalenterin pitää olla jo sellainen, jolle ei tarvitse antaa anteeksi - edes vaaka päiviä. Jos joskus polkuun tulee pysty viikot niin saatan kokeilla sitä uudestaan! 

Parasta Polku kalenterissa oli pistesivut ja kansiomalli, eli sivuja pystyi heittelemään niihin väleihin missä niitä kaipasi. Ja tykkäsin kalenterin kysymyksistä, jotka auttaa seuraamaan omia tavoitteita ja fiiliksiä. Minusta myös kansio oli kaunis ja juuri hyvän kokoinen. Seuraavien vuosien Polkujen kansiot ovat saaneet käsittääkseni uusia värejä.


Vaakapäivistä huolimatta Polku kalenteri nosti kuitenkin riman aika korkealle ja Kalenterimania ryhmä tuli tutuksi. Trackerointi ja bujoilu alkoi myös kiinnostaa. 

Päivämuistio 2020, Ajasto

Vuodelle 2020 etsin pinkkiä life planneria, koska sinisessä oli vaakaviikot. En kuitenkaan löytänyt niitä enää tammikuussa, joten ostin kalenterin sitten ihan vain värin perusteella. Mie harkitsin olisiko mulla ollut aikaa tehdä oma bujo ja olin kerännyt paljon hienoja trackereitä instagramista ja pinterestistä. Kalenterimanian facebook ryhmässä on aivan upeita bujoja joita ihailin.



Yhdistin tämän kalenterin kanssa löytämäni luentolehtiset, joihin tein alkuvuoden aikana niitä trackereita tarkoituksena seurata blogi- ja someaktiivisuuttani, töitä, sekä itsestäni huolehtimista: "blogi, ig, hammaspesu, Mary Kay ig, Mary Kay työ, ulkoilu, jotain kivaa lasten kanssa......" Totesin kuitenkin ettei nyt vielä ole aikaa bujoiluun ja lopetin trackeröinnin myös toukokuussa. Koska unohdin yksinkertaisesti tehdä trackerit valmiiksi ennen kuun vaihdetta.

Ainoastaan yksi tracker on kulkenut mun mukanani koko vuoden 2020, sillekin lienee aika selkeä syy miten se onnistui ja tämän tein uudestaan alkaneelle vuodelle. Nimittäin pyykkivuoren valloitus tracker! 2020 pyykkitracker katosi pienten käsien mukana kalenterin välistä aika monta kertaa, joten uudessa kodissa se pääsi kuivaushuoneen seinään. Mutta trackereistä lisää sitten omassa postauksessaan. 

Tällainen keskeneräinen aarre löytyi Polku kalenterin takataskusta. Väritin aikoinaan Nupulle unipöllön, Jekulla unikalan ja tästä oli tulossa Ässän unikuva.

Millaisia ominaisuuksia sun kalenterissa pitää olla? Entäs ei missään nimessä? Kuten mulle vaakaviikot. Vai pärjäätkö kenties ilman perinteistä paperikalenteria? 

Maaliskuun mahtavat & Huhtikuun huikeat

Näitä kuukauden parhaiden palojen postauksia varten mulla on tapana ottaa muistikortilta kaikki kyseisen kuukauden kuvat. Nyt kyllä ihan yllätyin että tosiaan meidän hiihtolomareissun kuvat on suurimmaksi vasta maaliskuun puolelta! Jotenkin oon ajastanut itseni niin että loma oli helmikuussa ja sen jälkeen vasta alkoi maaliskuu, vaikka me lomailtiin myös kaksi extra päivää...


  • Yksi maaliskuun, tai kaksi oikeastaan mahtavaa juttua oli, että selviydyin yksin kolmen lapsen kanssa junamatkoista ja meillä - myös minulla, oli hauskaa junassa! Tämä oli Ässän ensimmäinen junamatka. Meille tuli aika pitkä tauko junalla matkustamiseen, koska tunnetusti yli 4 hengen junalippuja ei kannata maksaa, koska bensat maksaa vähemmän. Nyt oli kuitenkin vaihtoehtona juna tai jäädä kotiin. Joten ei muuta kuin lasten kanssa suhaamaan! Erityisen mahtavaa näissä junamatkoissa oli myös se että edes takas matka maksoi alle 100€ yhdeltä aikuiselta ja kahdelta maksavalta lapselta. 

  • Toinen mahtava asia junamatkoissa oli se, että me käveltiin juna-asemalle! Ja oltiin ajoissa! Ja selvittiin myös junan vaihdoista pieksämäellä - jossa aikaa toki oli vajaa 45minuuttia ja kouvolassa jossa aikaa oli alle 10min! 

  • Hiihtolomareissun suurin syy oli pikkusiskoni BabyShower! Ja niitähän me juhlistettiin vielä silloisen 10hengen rajoituksen puitteissa. Paras babyshower leikki ikinä on supistusdemonstraatio ilmapallolla ja pingispallolla. Yksi pingispallo syntyi ja yksi kohtu(ilmapallo) räjähti. Mutta hauskaa oli silti, vaikka unohdin hankkia ilmapalloja. Mulla on aika kivoja serkkuja ja mun serkuilla on aika kivoja vaimoja myös! Ja nyt mulla on myös uusi siskonpoika! 


  • Nyt jos puhutaan vielä hetki lomasta, niin loman kohokohta oli tietenkin Laajavuoren kylpylä. Siellä ei tarvinnut paljoa turvaväleistä välittää, oli nimittäin varsin hiljaista, siihenkin nähden että oltiin jo aamulla yhdeltätoista altaassa, siellä oli paljon hiljaisempaa kuin ikinä. Joten uskalsin hakea kameran pukkarin kaapista allasosastolle. Mun on melkein joka kerta tehnyt mieli hakea kamera ja pitkällä putkella ei muut ihmiset ole ongelma kun rajautuvat hieman automaattisesti pois, mutta en ole uskaltanut. Allasosastolla ei ole mitään kamerakieltoa, mutta en ehkä itsekään katsoisi kovin hyvällä jos joku heiluisi siellä koko ajan kameran kanssa. Mutta nyt siellä oli muistaakseni kaksi tai kolme vesijuoksijaa toisessa altaassa, joten päätin toteuttaa tämän pienen unelmani ja ikuistaa meidän kylpyläreissun ja lasten riemua. 

  • Yksi pieni suuri juttu oli kun kotiin palatessa puoliskoni tuli meitä vastaan asemalle pulkkien kanssa!

  • Pääsin vihdoin kouluttajani Anni Lapaton kirjan kimppuun. Kun tästä vuosi sitten kerrottiin, ajattelin että en uskalla ilmoittautua ennakko tilaajaksi (vaikka kirja ei maksanut edes kolmeakymppiä!) - että  mie ostan sen sitten kaupasta. Mutta sitten mulle valkeni, että tämä on omakustanne kirja, eikä sitä saa mistään muualta kuin suoraan Annilta. Onneksi ensimmäistä painosta oli vielä muutama jäljellä ja sain omani. Nyt se on luettu jo kolmeen kertaan ja omia tavoitteitani uskalsin täyttää jo kuulakärkikynällä!


  • Sain ystävän kirjahyllystä myös kaksi kirjaa. Aloitin ensin rikastamon rahataitoja käsittelevän kirjan lukemisen ja kolmannen luvun kohdalla totesin, että myös puoliskoni pitäisi lukea tämä kirja. Sinnekin olen tehnyt vihreitä alleviivauksia, koska vihreähän on rahan väri.

  • Pääsin hemmottelemaan kahta ihanaa naista Mary Kay tuotteilla! Toisen heistä sain myös meikkiportfoliooni malliksi! Ja tunsin itseni todella rohkeaksi ja voitin ainakin kaksi pelkoa! 

  • Ja miten se maaliskuu sitten loppuikaan.... Käytiin ensimmäistä kertaa tälle vuodelle keskustan puistossa ja käytiin myös kesän ensimmäisellä pyöräretkellä - eli pyöräiltiin lähimmälle huoltoasemalle täyttämään kaikkien fillareiden renkaat ja juomaan pillimehut. 



MAALISKUUN TOTAL FAIL
Unohdin ensimmäisen siskonpoikani syntymäpäivän.... luulin että se on 26, mutta olin myöhässä joten unohdettiin sitten soittaa kokonaan se videopuhelu. Mutta ei se mitään. Maanantaina muistin kyllä isosiskoni syntymäpäivän, mutta en osannut ajoittaa puheluani Uuden-Seelannin aikaan, joten soitinko sitten ollenkaan - no en. Laitoinko viestin? NIIIIIIIIIIN. Anteeksi! Hauskaa synttäriä, molemmille! 

Mitäs huikeaa minä sitten odotan huhtikuulta? 

  • No Ässä täyttää 2v loppu kuusta. Joten pitäisi alkaa suunnitella imetyksen lopettamista. Se ei ehkä ole kovin huikeaa tosin. Mutta Ässä täyttää kaksi! Miten se on mahdollista? Joten se on huikeaa. 

  • Meillä starttasi Mary Kay konsulttien Kevät kalenteri - vähän kuin joulukalenteri, mutta kevät kalenterilla kohti kesää! Joulukalenterissa onnistuin 24/24 joten kyllä nyttenkin tavoitellaan sitä 30/30!

  • Odotan että hiekoitushiekat lakaistaan ja päästään rullaluistelemaan Jekun kummitädin kanssa. Ja päästään pyöräillen päiväkotiin. 

  • Opettelen tavoitteiden pilkkomista, jotta vihdoin onnistun vähän ja sitten vähän lisää ja taas vähän lisää........ jotta pääsisin isoinpiin tavoitteisiini alkuperäisessä aikataulussa, jonka viime elokuussa päätin. 

Sellaista minulle kuuluu nyt. Mitä sulle kuuluu? Mitä sie odotat eniten huhtikuussa?

Joogaa kotona Minnan kanssa

 *Kaupallinen yhteistyö: Tmi Minna Tammisto

Parasta mitä tämä blogi on mun elämääni tuonut, on ystävät. Ensin niitä löytyi sattumalta muista samoihin aikoihin kirjoittamisen aloittaneista ja sitten Kaksplussan verkoston naisista, mutta eräs on löytynyt täältä mun blogin kommenttiboksista! 

Hän on Minna - ihana viiden lapsen yrittäjä äiti. Minnan palveluihin kuuluu erilaisia rentouttavia hoitoja esimerkiksi Chi Kung -päähoito sekä lymfahieronta kuulostavat molemmat mielenkiintoisilta. Minnalla on tietotaitoa myös eteerisistä öljyistä mikä mahdollistaa kokonaisvaltaiset aromahieronnat. Näiden ja muiden rentouttavien hyvinvointipalveluiden lisäksi Minna ohjaa joogaa. 




Meillä on välimatkaa sen verran paljon, etten ole vielä päässyt Minnan rentouttaviin hoitoihin. Mutta kiitos koronalle, Minna ohjaa joogatuntinsa nykyään etänä ja sain joulukuussa osallistua testimielessä Minnan Joogatunneille Zoomin välityksellä! Oli muuten myös hauska "sattuma", että teiniaikojen ystäväni Emiilia sattui tekemään Minnan kanssa joogayhteistyön samaan aikaan, joten oltiin sitten kaverin kanssa yhdessä joogaamassa, vaikka etänä. Emiilian postauksen löytää Unelma5 blogista: Miten pienten lasten äidin etäjooga onnistuu?

Minnan lempeään ohjaukseen pääsee joogaamaan keskiviikkoiltaisin klo 19 rentoutuen ja lauantaiaamuisin klo 9.30 lataamaan energiaa. Tykkään Minnan tyylistä ohjata. Oikeaoppisen tarkan joogasanaston lisäksi Minna käyttää ihan tavallistakin jumppasanastoa, jota on helppo ymmärtää vaikka omista joogailuista tai ylipäätän ohjatusta liikunnasta, onkin jo aikaa (öhöm) yli kymmenen vuotta. 



Pientä haastetta osallistumiseeni tuo meidän arjen rytmi. Ajat nimittäin sattuvat meidän iltasiivouksen ja lauantaina aamupalan aikoihin. Joten en päässyt ihan täysillä keskittymään vain joogaan ja rentoutumaan. Lapset halusivat oman osansa huomiostani tai oikeastaan mieluummin sen 100% jokainen, juuri silloin, kun itse olisin kaivannut puolituntia omaa rauhaa ja oloni oli sähellyksestä johtuen lievästi sanottuna kireä. Joogahetkeni hinta oli usein kaatunut kasvi ja ympäriinsä levitellyt mullat sekä räjäytetty sohva.

Sähellyksestä huolimatta loppurentoutus meni jokaisella kerralla perille asti. Ehdin vaipua uneen saakka vaikka rentoutus ei kestä muutamaa minuuttia kauemmin. Paras sana kuvailemaan Minnaa, niin hänen ohjaustaan, ääntään, puhetapaansa ja yleisestikin on lempeys. Ja väittäisin, että hän on löytänyt oman elementtinsä hyvinvoinnin ammattilaisena. 



Jos minulle luvattaisiin, että saan lauantaiaamuna ja keskiviikkoiltana osallistua rauhassa yksin, ilman selkään hyppiviä tai jaloissa roikkuvia irtopainoja (joita joogassa ei muutenkaan tarvittaisi),  olisin jo ostanut "pääsylippuni" online joogaan. 15€/kk omaan hyvinvointiin ei nimittäin ole suuri panostus, mutta varmasti sen arvoinen. Puolituntinen kuluu nopeasti ihan vain someakin ihmetellessä - sen verran löytyy varmasti myös itsestä huolehtimiseen päivittäinkin, eikä vain kaksi kertaa viikossa.

Minä tarvitsen nyt alkuun kuitenkin vähän parempia yöunia ja rauhassa itsestäni huolehtimista, ettei lasten osallistuminen aiheuta samanlaista hampaiden kiristyksiä, mitä joulukuussa. Minusta olisi ihanaa jumpata lasten kanssa yhdessä, en vain ole tällä hetkellä ihan siinä pisteessä, että se olisi kaikista (minustakin) hauskaa. Samassa tilassa oleminen estäisi ehkä kuitenkin ne suurimmat katastrofit.

Onneksi Minna on jo tämänkin kotiäideille tutun haasteen kimpussa, nimittäin Joogan 48h tallenteet on tulossa jo huhtikuussa! Silloin jooga hetken voi toteuttaa omassa aikataulussa. Minä tietenkin säästäisin joogan siihen hetkeen kun lapset nukkuvat tai olisivat päiväkodissa. 

Instagramissaan @ilonpisarat Minna jakaa tietoa eteerisistä öljyistä ja positiivista energiaa sekä IG-Livejä!

 Facebookista hänet löytää: Tmi Minna Tammisto, rentouttavat hoidot



Ollaan suunniteltu Minnan kanssa hyvänolon päivää täällä meillä teille! Muistan kun eräät bloggaajat kutsuivat lukijansa Nosh kutsuille ja se oli hauskaa! Tällaisen "kiitos kun olet ja luet" tapahtuman pitäminen oli minusta hyvä idea! Ajatuksena siis on, että Minna tulisi meille, ja juteltaisiin hyvinvointia tukevista eteerisistä öljyistä ja Minna pitäisi meille joogatunnin ja muutakin ohjelmaa (ainakin pientä syömistä) voitaisiin keksiä.

Ensimmäinen sovittu päivämäärä oli jo joulukuussa. Joouduin perumaan, koska korona kävi vähän turhan lähellä ja meillä oli yksi altistunut karanteenissa. Toinen päivä sovittiin maaliskuulle, mutten ehtinyt ennakkoon kysyä ja sitten kokoontumisia taas rajoitettiin. 

Joten kysynpä nyt! Tulisitko sie mukaan meille rentouttavaan hyvinvointipäivään? Näistä rajoituksista nyt ei tiedä, että kannattaako päivä toteuttaa vasta toukokuun jälkeen vai syksylle, vai sittenkin heti etänä.... Mutta kerrothan kommentteihin, missä välissä huolehdit itsestäsi ja haluaisitko osallistua hyvinvointipäivään? Hymiökin riittää, niin tiedetään sitten paljonko osallistujia mahdollisesti olisi ja millaisten rajoitusten puitteissa voidaan päivää suunnitella.  

Helmikuun helmet & Maaliskuun haaveet

Helmikuu loppui aivan mahtavaan lumimyräkkään ja sen jälkeisiin upesiin aurinkoisiin päiviin. Aamulla rappukäytävästä ulos astuessani tunsin Skotlantilaisen tuulen ihollani. Kevät tuoksuu minulle näköjään Skotlannilta, missä olin öhöm, reilu kymmenen vuotta sitten helmi-huhtikuun. Olen seurannut serkkuni hehkuttavan turussa alkavaa kevättä ja kesän tuloa, minulle kelpaisi vielä pari pakkasviikkoa. Niin vain silti varsin uhkaavasti täälläkin siltä, että hiihtoloman jälkeen me päästäisiin taas pyöräillen päiväkotiin. Noh ei sentään, hiihtoloma toi pakkasen takaisin, ainakin hetkeksi.


Helmikuu oli lyhyt ja ytimekäs täsmällisesti neljä viikkoinen ajanjakso, joka vilahti sormistani ja mietin miten en taaskaan saanut kirjoitettua säännöllisesti blogiin ja mitä tässä tapahtui, kun olin mukamas niin  kauhean kiireinen koko kuun.. Mutta tosiaan, minullahan oli tuo 5 askelta yrittäjäksi valmennus, joka loppui 19.2. eli siinähän se helmikuu menikin, tiiviisti tehtäviä tehden ja teams päiville osallistuen. 

Mutta ne Helmikuun helmet:

  • HIIHTOKELIT! Helmikuu tarjoili niin paljon kevyen aurinkoisia pakkaspäiviä, että jos maailman sulkeminen aiheuttaa tämmöisiä talvia myös tänne kaakonpaan niin ei haittaa yhtään! Toki hiihtokelit huomattiin myös päiväkodissa ja mehän ollaan panostettu luistimiin, mutta ei suksiin..... Nyt ollaan seurattu Nupun suurta riemua omista suksista ja hiihtämisestä ja ehtipäs hän myös hiihtää eskariin parinakin päivänä.


  • Pidin elämäni ensimmäisen Mary Kay meikkihetken! sen lisäksi pääsin pitkästä aikaa pitämään ihonhoitohetken minulle täysin tuntemattomalle asiakkaalle ja lisäksi vielä sain kokeiluttaa Naturally sarjan tuotteet naapurilleni. Meillä oli myös 4 digitaalista Guest Event tapahtumaa, jotka katsoin kaikki ja minullakin oli niissä vieraita! Ja kyllä olen iloinen, että olen valinnut Mary Kayn minun suoramyynti yrityksekseni. Vaihtoehtojahan olisi paljon, ja muutamaakin olen miettinyt, mutta aina Mary Kay jäi kummittelemaan ja nyt taas muistan ja ymmärrän paremmin miksi. 

  • Mun Mary Kay power partner kävi meillä lasten kanssa ensimmäistä kertaa. Musta on aina ihanaa, kun meille tulee ihmisiä. Olen niin kauan ollut aina se joka tulee kylään, mielelläni siis kyllä tottakai, mutta nykyään arvostan ihmisiä jotka ovat halukkaita tulemaan myös meille. Yhteen aikaan tuli jo vähän ähky, että minä ole aina se joka tulee toisen luo. Ihanaa kun olen saanut ystävän joka haluaa tulla myös mun luo!

  • Aurinko, tätä tuli vähän sivuttua tuossa hiihtokelissäkin, mutta vuorokauden valoisa-aika on selvästi pidentynyt ja me ollaan taas ulkoiltu vähän enemmän lasten kanssa, ja kyllä se tekee hyvää! Ulkoilu on asia johon haluan panostaa arjessa paremmin. Nyt ollaan kuljettu paljon autolla päiväkotiin, mutta jos pyöräkelit on tulossa niin sittenhän se hoituu sillä.


  • Ostin itselleni uuden vaatteen! Tai oikeastaan kaksi, koska valitsin emännänlahjaksi housut ja ostin uuden tunikan! Mulla on luonnosjonossa mun viime keväänä alkanut vaatekaapin läpikäynti, joten ehkä olisi aika jatkaa sitä... Mutta meillä oli siis Me & I kutsut, meillä kotona oli maltillisesti ihana Tiina ja naapuri ja loput katselivat sitten liveä FB tapahtumassa, jossa tosin meidän lapset yrittivät varastaa koko shown. 

  • Myös uskollisesti mukana keikkunut kamerani pääsi myös oikeasti käyttöön! Mulla on ollut pientä kuvaus taukoa tässä ja nyt on taas ollut kiva vain räpsiä kuvia lapsista. Joskin kuvien laatu ei nyt ehkä ole aina sitä parasta, koska olen päättänyt pitää kamerani manuaali asetuksilla ja niiden kanssa kuvaaminen on vielä vähän vaihtelevaa. Aikaisemmin kikkailin ainoastaan suljinnopeuden ja valotuksen kanssa, mutta nyt olen opetellut säätäämään myös kameran ISO arvoa se on vielä aika moista kikkailua ja kokeilua.

  • Mummu kävi yökylässä! Tarvitseeko tätä sen enempää selittää. Ässä puhuu edelleen mummusta ja Ässän puheen kehitys on muuten harpannut tässä ihan älyttömästi, täytyneekin hänen kuulumisia jakaa vähäsen omaan postaukseen. (tämä pätkä on muuten kirjoitettu 1.3. ja hiihtolomalla sanarimpsuja tuli vaan lisää ja lisää!)


Mitäs sitten maaliskuussa haaveillaan?

  • Meillähän alkoi myös hiihtoloma viikonloppuna ja tottakai hiihtolomalla ulkoillaan. Lasten loman jälkeen alkaa ravintola-alan pakkoloma, joten sitten meillä onkin loppu maaliskuu koko perheen aikaan.

  • Haaveilen siis ainakin koko perheen kanssa ulkoilemisesta ja kunnon yöunista.

  • Ja tavoitteiden toteutumista tietenkin, vaikka haaveilu on nyt vähän huono sana, koska tavoitteet ei toteudu haaveilemalla ja nämä maaliskuun tavoitteet ovat pieniä askeleita kohti kesän ja syksyn ja toivottavasti isompia loppuelämän tavoitteita. 

Mikä susta oli parasta helmikuussa? :) 

Unohdettu postaus: Hyvä äiti kaiken hoitaa

Luonnoksista löytyy paljon postauksia, jotka olen syystä tai toisesta unohtanut tai päättänyt unohtaa, mutten kuitenkaan ole niitä poistanut. Tämä ei suinkaan ole niistä  vanhin, mutta olkoon tämä aloitus uudelle postaussaurjalle! 


Kirjoitettu 26.11.2019

Hyvänä äitinä huolehdin kellon tarkasti ruoka-ajoista ja uniajoista.

Hyvänä äitinä ulkoilen ja leikin lasten kanssa ja kyselen heidän kuulumisiaan ja vastaan kysymyksiin. Siihenkin, joka kysytään viidettäkymmenettämiljoonatta kertaa, johon minulla ei oikeasti ole mitään vastausta.

Hyvänä vaimona huolehdin, että koti on siisti koko ajan. Sänky pedattu, keittiössä ei loju astioita odottamassa, kun tiskikoneessa on vielä puhtaat.

Hyvänä vaimona olen tietenkin heti tyhjentänyt puhtaat astiat paikoilleen kaappeihin. Ruokapöydän alla ei koskaan ole muruakaan, koska olenhan ne imuroinut tai vähintään lakaissut heti lasten poistuttua pyödästä.

Hyvänä vaimona ja äitinä huolehdin, että koko perheellä on puhtaita vaatteita päällensä puettavaksi ja pyykkihuolto rullaa kuin unelma tietenkin.

Koska olenhan hyvä äiti ja hyvä vaimo.

VÄÄRIN!


Hyvänä äitinä olen juossut kesken oman ruokailuni vessassa auttamassa jo ruokailunsa päättäneitä lapsia.

Hyvänä vaimona olen etsinyt puoliskolleni puhtaat työvaatteet jostain viikkaamattomien vaatteiden kasan syövereistä, edelleen sen oman ruokani odottaessa lautasella.

Ja siis hyvänä äitinä ja vaimona minä en ole sitä ruokaa tehnyt, vaan sen on tehnyt puoliskoni.

Ja kun ollaan huomattu, että tämä oli viimeinen puhdas työpaita, käyn tietenkin heti laittamassa pyykit pyörimään.

Kun saan pyykkikoneen päälle, lapset tahtovat lähteä ulos, autan heitä pukemaan. Pääsen takaisin syömään, joku koputtaa ja soittaa ovikelloa, vauva herää ääniin, nappaan vauvan syliin, avaan oven, lohdutan vauvaa, autan lasta vessassa, menen tyhjentämään tiskikonetta, jotta saan sinne likaiset astiani. Siivoan keittiötä, pyykkikone pysähtyy, lapset tulee sisälle, nyt on iltapala aika, äkkiä jotain pöytään ja samaan aikaan keittiön siivousta. Ai niin ne pyykit piti laittaa vielä kuivumaan ja oho täällä kuivurissa onkin vielä edelliset viikkaamatta.

Ei muuta kuin kasa kasvamaan, ja uutta pyykkiä pyörimään. Lapset tappelee ruokapöydässä ja iltapala on pitkin seiniä ja lattioita. No sitten niitä siivoamaan ja ai eteinenkin pitäisi imuroida ja nyt vielä unilaulu ja vauva haluaa seurustella ennen nukkumaan menoa ja oikeastaan olisin halunnut nukkua päiväunet.

Eilenhän minä nukuinkin vauvan kanssa, koska vauva ei nukkunut aamupäivällä hyvin, hän nukkui sitten iltapäivällä sylissäni ja minäkin torkahdin ja sillä aikaa lapset tietenkin kantoivat puolet lastenhuoneesta olohuoneeseen ja kukahan se tämänkin kaaoksen sitten siivoaa, kun minuakin väsyttää. Hyvänä äitinä pistin lapset jo nukkumaan kellon tarkasti, tietenkin.

Torkun sohvalla puolituntia muuten vaan, iltapalani on jäänyt syömättä, puoliskoni tulee kotiin, katsotaan yhdessä jakso tai pari samalla iltapalaa syöden ja sitten minä käyn vihdoin yöunille, herätäkseni aamulla seitsemältä väsyneenä.

Kuulostaako tutultua?


Tulipa hiki varsinkin tuosta pyykkirumbasta lukiessa.... Ja sitten se tärkein: Reilua vuotta myöhemmin onko mikään muuttunut? 

Noh ainakin lapset ovat kasvaneet, kaikki ovat päiväkodissa, en pese pyykkiä jatkuvalla syötöllä ja viikattavien vuori tyhjenee myös pari kertaa viikossa kokonaan! Enkä enää valvo aina puoleen yöhön, vaan meillä on melkein joka ilta treffit klo 21-23.

Yöt ovat kyllä edelleen enemmän ja vähemmän katkonaisia, taaperon nukkuessa edelleen meidän välissä ja nyt aika ajoin sängystämme löytyy aamulla kaikki kolme lasta. Joten joskus saatta olla peittovarkaita ja potkijoita keskellä yötä.....

Puoliskoni kokkaa edelleen useammin ja parempaa ruokaa - siis sellaista mitä lapset viitsii syödä. Ja ei hyvän äidin ei todellakaan tarvitse hoitaa kaikkea itse ja yksin.

Mitä sulle kuului reilu vuosi sitten?  

Tammikuun parhaat & helmikuun odotetuimmat

Ja niin se vaan meni humauksessa tuo tammikuu. Ei ihan sellainen mitä sen piti olla. Tai no siis olihan tuo oikein talvinen, mutta mitä tulee tavoitteisiin, niin siinä tuli mutkia matkaan ja käytännössä tuhlasin yhden kokonaisen viikon tekemättä yhtään mitään. Mutta helmikuun tavoitteita kohti uudella innolla ja siksi muistellaankin nyt vain niitä tammikuun parhaita hetkiä. 


  • Tammikuussa sain hemmotella kahta kaunotarta Mary Kay Naturally sarjan ihonhoitotuotteilla. Ja yhtä ihanaa ladya TimeWise Repair setillä.

  • Osallistuin facebookissa Feminiini koodi nimiseen workshoppiin, mikä oli tosi mielenkiintoinen! Kuutenlin kesällä ja syksyllä Sisäänpäin podcastia ja tämä workshop oli podcastin toisen hostin eli suomeksi emännän, mutta se kuulostaa vähän hassulta, eikä mulla ole podcast termit ihan hallussa.. Joka tapauksessa work shop oli Sisäänpäin podcastin Mian vetämä.

  • Juhlistettiin meidän 7. hääpäivää päiväunilla ja sushi lounaalla lasten ollessa päiväkodissa.

  • Meidän auto alkoi kolisemaan, mutta sen yllättävä syy selvisi onneksi nopeasti ja yllättävän halvasti. 

  • Ostettiin uudet puhelimet sekä mulle että puoliskolleni. Nyt ollaan sävysävyyn pastellisten puhelimiemme kanssa. Hän pysyi uskollisesti omassa merkissään, mutta mulle ostettiin nyt honor ja huawei puhelinten sijaan Xiaomi Mi 10T Lite. Ensimmäisten parin viikon perusteella se on aivan hyvä.

  • Ja tammikuun viimeisellä viikolla minulla alkoi yrittäjyys valmennus, joka jatkuu vielä seuraavat kaksi viikkoa. Saatoin löytää sieltä uuden kaverinkin! 

  • Aurinkoiset pakkaspäivät ovat myös ihan parasta! Voi kunpa mulla olisi sukset! Tosin en kyllä tiedä missä välissä ehtisin hiihtämään. Mutta ai että tekisi mieli hiihtää, varsinkin kun kaupungin ajama latu lähtee käytännössä meidän omasta pihasta! 


Helmikuulta toivon tottakai vähemmän räkää ja nuhaa, jotta lapset saavat olla päiväkodissa. Hieman helpompi olla teamslueonnolla läsnä, kun ei tarvitse pelätä mitä muualla kotona tapahtuu sillä aikaa, tai joku ole koko ajan haluamassa jotakin. 

Tavoitteena on myös aika isoja asioita liittyen yrittäjyysvalmennukseen ja Mary Kay työhön. Joten pienempinä tavoitteina noiden isojen saavuttamiseksi on tottakai nukkua riittävästi, ja jokapäiväinen lukeminen ja venyttely ja muutenkin itsestäni huolehtiminen. 

Mitä sitten helmikuussa odotan? 

Meillä on sovittu Me&I kutsut 13.2. klo 12! Mulla on tälle jo FB tapahtuma, mutta nyt pidetään ihan perinteiset kotikutsut, Tiina tulee meille mallistonsa kanssa. Kuvataan kutsuilta myös live FB tapahtumaan. Nyt näyttää siltä että toteutetaan kutsut näin kuin on suunnitelkin! Toki varaudutaan myös siihen, että tarvittaessa siirretään tapahtuma Zoomin tai Teamsiin, mutta jos nyt vaan rajoitukset ja suositukset pysyy nykyisellään tämä toteutuu näin! Ihanaa! Liven kautta mukaan pääsee sitten myös pitkän matkalaiset, kuten vaikka Rovaniemellä asuileva siskoni. 


Ainakin sään puolesta Helmikuu antaa jo parastaan ja rakastan meidän kotia kun tänne paistaa aurinko! 

Mikä oli sun kohokohta tammikuussa? :)