Yksityisyyden rajat somessa

Sain keskiviikkona kylään yhden ystävän ja kollegan, toisin sanoen Mary Kay sisarkonsultin poikansa kanssa ja pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa mikrohionta nimistä kuorinta settiä. Yleensä teen tuotekokeiluista Live videon mun ihonhoitokonsultti Facebook profiiliin, mutta nyt meillä oli nuorimmat lapset seurana, joten kuvasin videon, jonka editoin myöhemmin somekelpoiseksi.

Videon editoimisen piti olla tässä se haastavin ja työläin juttu, mutta lopulta videon julkaiseminen tuotti enemmän päänvaivaa. Aloin pähkäilemään hurjasti millaisilla saatesanoilla julkaisisin videon ja missä. Kokonaisena,vai lyhyen pätkän kertoen, että koko videon löydät toisaalta. Sitten taas aloin miettimään, etten voi esimerkiksi instagramissa mainostaa facebook profiiliani, koska silloin paljastaisin tietoja, jotka olen päättänyt jättää blogissa ja instagramissa kertomatta. 

Toistaalta taas, onko sillä oikeasti mitään merkitystä, koska halutessaan ei tarvitse edes googlettaa. Riittää, että sattuu pyörimään samoissa facebookryhmissä, kun voi laskea 1+1 yhteen ja löytää oikean henkilön. Juuri näin alkoi yksi ystävyys erään aikaisemmin nimeltäkin mainitun ihanan lukijani kanssa. 

Mutta ajattelinpa nyt kuitenkin vähän kertoa, mihin olen vetänyt yksityisyyden rajaa omassa somessa ja täällä blogissa.


Mulla on facebookissa niin sanottu henkilökohtainen profiili, joka on luotu silloin kun ensimmäisen kerran olen facebookiin liittynyt. Sinne päivittyy ainoastaan kuvat, joihin mummi tägää minut. Tällä henkilökohtaisella profiililla seuraan tärkeitä ryhmiä. Siellä mun kavereita on henkilöt, jotka oikeasti koen tuntevani. Eli kaverit, jotka tietävät kaikki meidän perheen nimet ja luultavasti ovat käyneetkin meillä tai ovat sukua. Enkä tosiaan päivitä sinne itse juuri mitään koskaan. Paitsi tammikuussa. Tein sinne vahingossa meikkiliven.

Olen tehnyt Mary Kay työprofiiliini useammankin liven ihonhoitotuotteista ja ihonhoitorutiineista. Mutta tätä ensimmäistä meikkiliveä jännitin sen verran paljon, että unohdin aivan kokonaan tarkistaa millä profiililla olin facebookissa puhelimella. Työprofiilin kavereina ovat ainoastaan Mary Kay asiakkaani ja siellä jaan pääasiassa videoita, kauden kuvastot ja välillä teen tarjouskamppiksia heille. Tämän profiilin loin viime syksynä.

Oikeastaan, kun ajattelee kuinka vähän tykkään päivittää facebookia ja muutenkin se on ehkä mun inhokkisome, käytän siellä hurjan paljon aikaa ja siellä on eniten profiilejakin. Blogisivusta on nimittäin myös tullut ainakin sovelluksessa profiili. Enkä osaa käyttää sitä - facebook sovellusta ja blogisivun töykaluja. Mutta joka tapauksessa blogin facebookkiin jaan ainoastaan suorat linkin blogiin ja nyt instagram julkaisee satunnaisesti myös facebookiin. Riippuu vähän muistanko ottaa sen valinnan pois päältä vai en. 

Instan ja facebookin linkityksen takia tai ehkä enemmän sen, että instagram on minulle blogin sivutuote, käytän instassa ja blogissa samoja nimitiyksiä. Paitsi että blogissa puhun aina puoliskostani, mutta instassa puhun useammin miehestä. Hetken aikaa käytän kahta instatiliä @sangynalla ja Mary Kaylle oma. Olen kuitenkin niin laiska päivittämään instaa, että totesin kahden tilin ylläpidon olevan liioiteltua.


No nyt vihdoin päästään tänne blogiin, joka on mun lemppari media. Näistä omistani siis ja jos tätä nyt voi mediaksi sanoa. Ei ehkä uskoisi tämän kevään postaustahdista päätellen. Mutta silti, blogi on mun lemppari. Niin lemppari, että suunnittelin oman Mary Kay tiimini nimen myös sopivan blogin nimeen.

Blogissa meidän lapset kulkevat lempinimillä: Nuppu, Jekku ja Ässä. Minä olen Petra ja olen naimisissa puoliskoni kanssa. Aivan alkuun pidin blogia puolianonyymina, kuvia joo oli, mutta nimen kerroin vasta myöhemmin. 

Blogissa en ole koskaan kertonut kotikaupunkiamme, sukunimeämme, en puoliskoni etunimeä, enkä lasten oikeita nimiä. Poikien bloginimet on menneet kerralla maaliin, mutta ihmettelen edelleen, miksi en alkanut käyttää Nuppu-nimeä esikoisesta heti silloin vauva aikaan Tuhinan sijaan. No oli miten oli nyt hän on blogissa Nuppu. 

Ja mitä kotikaupunkiimme tulee. En ole paljastanut tätä kaupunkia, mutta olen paljastanut maantieteellisen sijaintimme ainakin ajomatkan keston perusteella muutamaankin eri kohteeseen. Ja lisäksi kaikista matkoistaimme muihin kaupunkeihin olen kyllä maininnut ihan kaupunkien nimiä käyttäen. Myös sen te tiedätte, että olen Jyväskylästä kotoisin ja mummu ja vaari asuvat siellä. 


Kuvien kanssa minulla on yksi sääntö, jota olen myös pyytänyt useimpia sukulaisia noudattamaan - lapsilla pitää olla vähintään uikkarit päällä kuvissa, joita heistä laitetaan someen. Ja itsekin pidän tätä rajan vetona blogissa nähtäviin kuviin. Muut rajaukset varsinkin lasten kuvia kohtaan muuttuvat sitä mukaan, kun lapset kasvavat.

Luultavasti siis jos haluat, saat kaikki ne tiedo,t joita en itse kerro hyvinkin pienellä vaivalla kaivettua jostakin. Toisaalta taas - jos haluat tietää, säästä aikaasi etsimiseltä ja kysy, ehkä meistä voi tulla myös ystäviä. :D  

Mutta se video.

Loppujen lopuksi en osannut päättää mitä tehdä videolle, se ei mahtunut kokonaisena insta storyyn, joten kokeilin puolihuvikseni ladata sen IGTV:hen. Ja sehän onnistui! Tämän videon suhteen päädyin helppoon ratkaisuun: latasin videon instaan sekä facebookin työprofiiliin asiakkailleni, enkä maininnut kummankaan yhteyteen mitään muista somekanavistani.

Millaisia rajauksia sinä olet tehnyt someyksityisyyteen? 

Vanhat kalenterini 2019 & 2020

2020 poikkeusvuosi näkyi eniten täällä blogissa, koska tässä oli alunperin sellainen postauksen alku, jolla oli kaksi otsikkovaihtoehtoa: "Olisiko aikaa bujoiluun?" tai "Kalenteri kaipaus". Ja luonnos on päivätty alun perin 10.1.2020, päivää ennen meidän hääpäivää. Mutta tämä postaus ei kaikesta huolimatta kuulu unohdettuihin, koska tätä ja tämän jatko-osia olen työstänyt täällä taustalla samalla kun blogi on ulospäin ollut hiljaisempi. 


Viime vuonna tuskailin aika paljonkin millaisen kalenterin haluaisin ja siitä se ajatus kalenteripostaukseenkin kirposi. En vaan koskaan ehtinyt sitä kirjoittamaan, joten nyt voinkin sitten esitellä teille kaksi edellistä kalenteriani!

Tätä postausta kirjoittaessa tämä homma lähti ihan laukalle ja tästä yhdestä tulikin nyt sitten aika monta postausta. Vuoden 2021 kalenterit kerkesinkin jo esitellä heti vuoden vaihteessa. Tässä tulee 2019 ja 2020 kalenterit ja kolmas postaus tulee sitten vielä vanhemmista kalentereista, kun multa nyt sattuu löytymään aika monta vanhaa kalenteria tuolta säästettyjen päiväkirjojen välistä. Ja neljännessä postauksessa kurkistetaan trackereita. Mutta nyt hypätään kaksi vuotta taaksepäin!


Polku 2019, Ajasto

Seurasin tiivisti erästä bloggaajaa ja kiinnostuin tästä kalenterista, kun huomasin hänen suunnitelleen kalenterin opinnäytetyönä. Sain mun Polku kalenterin joululahjaksi ja tässä olisi ollut potentiaalia vaikka mihin. Hinta ja vaakapäivät kuitenkin oli se yhdistelmä miksi tämä ei päässyt mulla jatkoon. Annoin vaakapäiville mahdollisuuden, mutta ne ei ole mua varten. Minusta yli 40€ kalenterin pitää olla jo sellainen, jolle ei tarvitse antaa anteeksi - edes vaaka päiviä. Jos joskus polkuun tulee pysty viikot niin saatan kokeilla sitä uudestaan! 

Parasta Polku kalenterissa oli pistesivut ja kansiomalli, eli sivuja pystyi heittelemään niihin väleihin missä niitä kaipasi. Ja tykkäsin kalenterin kysymyksistä, jotka auttaa seuraamaan omia tavoitteita ja fiiliksiä. Minusta myös kansio oli kaunis ja juuri hyvän kokoinen. Seuraavien vuosien Polkujen kansiot ovat saaneet käsittääkseni uusia värejä.


Vaakapäivistä huolimatta Polku kalenteri nosti kuitenkin riman aika korkealle ja Kalenterimania ryhmä tuli tutuksi. Trackerointi ja bujoilu alkoi myös kiinnostaa. 

Päivämuistio 2020, Ajasto

Vuodelle 2020 etsin pinkkiä life planneria, koska sinisessä oli vaakaviikot. En kuitenkaan löytänyt niitä enää tammikuussa, joten ostin kalenterin sitten ihan vain värin perusteella. Mie harkitsin olisiko mulla ollut aikaa tehdä oma bujo ja olin kerännyt paljon hienoja trackereitä instagramista ja pinterestistä. Kalenterimanian facebook ryhmässä on aivan upeita bujoja joita ihailin.



Yhdistin tämän kalenterin kanssa löytämäni luentolehtiset, joihin tein alkuvuoden aikana niitä trackereita tarkoituksena seurata blogi- ja someaktiivisuuttani, töitä, sekä itsestäni huolehtimista: "blogi, ig, hammaspesu, Mary Kay ig, Mary Kay työ, ulkoilu, jotain kivaa lasten kanssa......" Totesin kuitenkin ettei nyt vielä ole aikaa bujoiluun ja lopetin trackeröinnin myös toukokuussa. Koska unohdin yksinkertaisesti tehdä trackerit valmiiksi ennen kuun vaihdetta.

Ainoastaan yksi tracker on kulkenut mun mukanani koko vuoden 2020, sillekin lienee aika selkeä syy miten se onnistui ja tämän tein uudestaan alkaneelle vuodelle. Nimittäin pyykkivuoren valloitus tracker! 2020 pyykkitracker katosi pienten käsien mukana kalenterin välistä aika monta kertaa, joten uudessa kodissa se pääsi kuivaushuoneen seinään. Mutta trackereistä lisää sitten omassa postauksessaan. 

Tällainen keskeneräinen aarre löytyi Polku kalenterin takataskusta. Väritin aikoinaan Nupulle unipöllön, Jekulla unikalan ja tästä oli tulossa Ässän unikuva.

Millaisia ominaisuuksia sun kalenterissa pitää olla? Entäs ei missään nimessä? Kuten mulle vaakaviikot. Vai pärjäätkö kenties ilman perinteistä paperikalenteria? 

Maaliskuun mahtavat & Huhtikuun huikeat

Näitä kuukauden parhaiden palojen postauksia varten mulla on tapana ottaa muistikortilta kaikki kyseisen kuukauden kuvat. Nyt kyllä ihan yllätyin että tosiaan meidän hiihtolomareissun kuvat on suurimmaksi vasta maaliskuun puolelta! Jotenkin oon ajastanut itseni niin että loma oli helmikuussa ja sen jälkeen vasta alkoi maaliskuu, vaikka me lomailtiin myös kaksi extra päivää...


  • Yksi maaliskuun, tai kaksi oikeastaan mahtavaa juttua oli, että selviydyin yksin kolmen lapsen kanssa junamatkoista ja meillä - myös minulla, oli hauskaa junassa! Tämä oli Ässän ensimmäinen junamatka. Meille tuli aika pitkä tauko junalla matkustamiseen, koska tunnetusti yli 4 hengen junalippuja ei kannata maksaa, koska bensat maksaa vähemmän. Nyt oli kuitenkin vaihtoehtona juna tai jäädä kotiin. Joten ei muuta kuin lasten kanssa suhaamaan! Erityisen mahtavaa näissä junamatkoissa oli myös se että edes takas matka maksoi alle 100€ yhdeltä aikuiselta ja kahdelta maksavalta lapselta. 

  • Toinen mahtava asia junamatkoissa oli se, että me käveltiin juna-asemalle! Ja oltiin ajoissa! Ja selvittiin myös junan vaihdoista pieksämäellä - jossa aikaa toki oli vajaa 45minuuttia ja kouvolassa jossa aikaa oli alle 10min! 

  • Hiihtolomareissun suurin syy oli pikkusiskoni BabyShower! Ja niitähän me juhlistettiin vielä silloisen 10hengen rajoituksen puitteissa. Paras babyshower leikki ikinä on supistusdemonstraatio ilmapallolla ja pingispallolla. Yksi pingispallo syntyi ja yksi kohtu(ilmapallo) räjähti. Mutta hauskaa oli silti, vaikka unohdin hankkia ilmapalloja. Mulla on aika kivoja serkkuja ja mun serkuilla on aika kivoja vaimoja myös! Ja nyt mulla on myös uusi siskonpoika! 


  • Nyt jos puhutaan vielä hetki lomasta, niin loman kohokohta oli tietenkin Laajavuoren kylpylä. Siellä ei tarvinnut paljoa turvaväleistä välittää, oli nimittäin varsin hiljaista, siihenkin nähden että oltiin jo aamulla yhdeltätoista altaassa, siellä oli paljon hiljaisempaa kuin ikinä. Joten uskalsin hakea kameran pukkarin kaapista allasosastolle. Mun on melkein joka kerta tehnyt mieli hakea kamera ja pitkällä putkella ei muut ihmiset ole ongelma kun rajautuvat hieman automaattisesti pois, mutta en ole uskaltanut. Allasosastolla ei ole mitään kamerakieltoa, mutta en ehkä itsekään katsoisi kovin hyvällä jos joku heiluisi siellä koko ajan kameran kanssa. Mutta nyt siellä oli muistaakseni kaksi tai kolme vesijuoksijaa toisessa altaassa, joten päätin toteuttaa tämän pienen unelmani ja ikuistaa meidän kylpyläreissun ja lasten riemua. 

  • Yksi pieni suuri juttu oli kun kotiin palatessa puoliskoni tuli meitä vastaan asemalle pulkkien kanssa!

  • Pääsin vihdoin kouluttajani Anni Lapaton kirjan kimppuun. Kun tästä vuosi sitten kerrottiin, ajattelin että en uskalla ilmoittautua ennakko tilaajaksi (vaikka kirja ei maksanut edes kolmeakymppiä!) - että  mie ostan sen sitten kaupasta. Mutta sitten mulle valkeni, että tämä on omakustanne kirja, eikä sitä saa mistään muualta kuin suoraan Annilta. Onneksi ensimmäistä painosta oli vielä muutama jäljellä ja sain omani. Nyt se on luettu jo kolmeen kertaan ja omia tavoitteitani uskalsin täyttää jo kuulakärkikynällä!


  • Sain ystävän kirjahyllystä myös kaksi kirjaa. Aloitin ensin rikastamon rahataitoja käsittelevän kirjan lukemisen ja kolmannen luvun kohdalla totesin, että myös puoliskoni pitäisi lukea tämä kirja. Sinnekin olen tehnyt vihreitä alleviivauksia, koska vihreähän on rahan väri.

  • Pääsin hemmottelemaan kahta ihanaa naista Mary Kay tuotteilla! Toisen heistä sain myös meikkiportfoliooni malliksi! Ja tunsin itseni todella rohkeaksi ja voitin ainakin kaksi pelkoa! 

  • Ja miten se maaliskuu sitten loppuikaan.... Käytiin ensimmäistä kertaa tälle vuodelle keskustan puistossa ja käytiin myös kesän ensimmäisellä pyöräretkellä - eli pyöräiltiin lähimmälle huoltoasemalle täyttämään kaikkien fillareiden renkaat ja juomaan pillimehut. 



MAALISKUUN TOTAL FAIL
Unohdin ensimmäisen siskonpoikani syntymäpäivän.... luulin että se on 26, mutta olin myöhässä joten unohdettiin sitten soittaa kokonaan se videopuhelu. Mutta ei se mitään. Maanantaina muistin kyllä isosiskoni syntymäpäivän, mutta en osannut ajoittaa puheluani Uuden-Seelannin aikaan, joten soitinko sitten ollenkaan - no en. Laitoinko viestin? NIIIIIIIIIIN. Anteeksi! Hauskaa synttäriä, molemmille! 

Mitäs huikeaa minä sitten odotan huhtikuulta? 

  • No Ässä täyttää 2v loppu kuusta. Joten pitäisi alkaa suunnitella imetyksen lopettamista. Se ei ehkä ole kovin huikeaa tosin. Mutta Ässä täyttää kaksi! Miten se on mahdollista? Joten se on huikeaa. 

  • Meillä starttasi Mary Kay konsulttien Kevät kalenteri - vähän kuin joulukalenteri, mutta kevät kalenterilla kohti kesää! Joulukalenterissa onnistuin 24/24 joten kyllä nyttenkin tavoitellaan sitä 30/30!

  • Odotan että hiekoitushiekat lakaistaan ja päästään rullaluistelemaan Jekun kummitädin kanssa. Ja päästään pyöräillen päiväkotiin. 

  • Opettelen tavoitteiden pilkkomista, jotta vihdoin onnistun vähän ja sitten vähän lisää ja taas vähän lisää........ jotta pääsisin isoinpiin tavoitteisiini alkuperäisessä aikataulussa, jonka viime elokuussa päätin. 

Sellaista minulle kuuluu nyt. Mitä sulle kuuluu? Mitä sie odotat eniten huhtikuussa?

Joogaa kotona Minnan kanssa

 *Kaupallinen yhteistyö: Tmi Minna Tammisto

Parasta mitä tämä blogi on mun elämääni tuonut, on ystävät. Ensin niitä löytyi sattumalta muista samoihin aikoihin kirjoittamisen aloittaneista ja sitten Kaksplussan verkoston naisista, mutta eräs on löytynyt täältä mun blogin kommenttiboksista! 

Hän on Minna - ihana viiden lapsen yrittäjä äiti. Minnan palveluihin kuuluu erilaisia rentouttavia hoitoja esimerkiksi Chi Kung -päähoito sekä lymfahieronta kuulostavat molemmat mielenkiintoisilta. Minnalla on tietotaitoa myös eteerisistä öljyistä mikä mahdollistaa kokonaisvaltaiset aromahieronnat. Näiden ja muiden rentouttavien hyvinvointipalveluiden lisäksi Minna ohjaa joogaa. 




Meillä on välimatkaa sen verran paljon, etten ole vielä päässyt Minnan rentouttaviin hoitoihin. Mutta kiitos koronalle, Minna ohjaa joogatuntinsa nykyään etänä ja sain joulukuussa osallistua testimielessä Minnan Joogatunneille Zoomin välityksellä! Oli muuten myös hauska "sattuma", että teiniaikojen ystäväni Emiilia sattui tekemään Minnan kanssa joogayhteistyön samaan aikaan, joten oltiin sitten kaverin kanssa yhdessä joogaamassa, vaikka etänä. Emiilian postauksen löytää Unelma5 blogista: Miten pienten lasten äidin etäjooga onnistuu?

Minnan lempeään ohjaukseen pääsee joogaamaan keskiviikkoiltaisin klo 19 rentoutuen ja lauantaiaamuisin klo 9.30 lataamaan energiaa. Tykkään Minnan tyylistä ohjata. Oikeaoppisen tarkan joogasanaston lisäksi Minna käyttää ihan tavallistakin jumppasanastoa, jota on helppo ymmärtää vaikka omista joogailuista tai ylipäätän ohjatusta liikunnasta, onkin jo aikaa (öhöm) yli kymmenen vuotta. 



Pientä haastetta osallistumiseeni tuo meidän arjen rytmi. Ajat nimittäin sattuvat meidän iltasiivouksen ja lauantaina aamupalan aikoihin. Joten en päässyt ihan täysillä keskittymään vain joogaan ja rentoutumaan. Lapset halusivat oman osansa huomiostani tai oikeastaan mieluummin sen 100% jokainen, juuri silloin, kun itse olisin kaivannut puolituntia omaa rauhaa ja oloni oli sähellyksestä johtuen lievästi sanottuna kireä. Joogahetkeni hinta oli usein kaatunut kasvi ja ympäriinsä levitellyt mullat sekä räjäytetty sohva.

Sähellyksestä huolimatta loppurentoutus meni jokaisella kerralla perille asti. Ehdin vaipua uneen saakka vaikka rentoutus ei kestä muutamaa minuuttia kauemmin. Paras sana kuvailemaan Minnaa, niin hänen ohjaustaan, ääntään, puhetapaansa ja yleisestikin on lempeys. Ja väittäisin, että hän on löytänyt oman elementtinsä hyvinvoinnin ammattilaisena. 



Jos minulle luvattaisiin, että saan lauantaiaamuna ja keskiviikkoiltana osallistua rauhassa yksin, ilman selkään hyppiviä tai jaloissa roikkuvia irtopainoja (joita joogassa ei muutenkaan tarvittaisi),  olisin jo ostanut "pääsylippuni" online joogaan. 15€/kk omaan hyvinvointiin ei nimittäin ole suuri panostus, mutta varmasti sen arvoinen. Puolituntinen kuluu nopeasti ihan vain someakin ihmetellessä - sen verran löytyy varmasti myös itsestä huolehtimiseen päivittäinkin, eikä vain kaksi kertaa viikossa.

Minä tarvitsen nyt alkuun kuitenkin vähän parempia yöunia ja rauhassa itsestäni huolehtimista, ettei lasten osallistuminen aiheuta samanlaista hampaiden kiristyksiä, mitä joulukuussa. Minusta olisi ihanaa jumpata lasten kanssa yhdessä, en vain ole tällä hetkellä ihan siinä pisteessä, että se olisi kaikista (minustakin) hauskaa. Samassa tilassa oleminen estäisi ehkä kuitenkin ne suurimmat katastrofit.

Onneksi Minna on jo tämänkin kotiäideille tutun haasteen kimpussa, nimittäin Joogan 48h tallenteet on tulossa jo huhtikuussa! Silloin jooga hetken voi toteuttaa omassa aikataulussa. Minä tietenkin säästäisin joogan siihen hetkeen kun lapset nukkuvat tai olisivat päiväkodissa. 

Instagramissaan @ilonpisarat Minna jakaa tietoa eteerisistä öljyistä ja positiivista energiaa sekä IG-Livejä!

 Facebookista hänet löytää: Tmi Minna Tammisto, rentouttavat hoidot



Ollaan suunniteltu Minnan kanssa hyvänolon päivää täällä meillä teille! Muistan kun eräät bloggaajat kutsuivat lukijansa Nosh kutsuille ja se oli hauskaa! Tällaisen "kiitos kun olet ja luet" tapahtuman pitäminen oli minusta hyvä idea! Ajatuksena siis on, että Minna tulisi meille, ja juteltaisiin hyvinvointia tukevista eteerisistä öljyistä ja Minna pitäisi meille joogatunnin ja muutakin ohjelmaa (ainakin pientä syömistä) voitaisiin keksiä.

Ensimmäinen sovittu päivämäärä oli jo joulukuussa. Joouduin perumaan, koska korona kävi vähän turhan lähellä ja meillä oli yksi altistunut karanteenissa. Toinen päivä sovittiin maaliskuulle, mutten ehtinyt ennakkoon kysyä ja sitten kokoontumisia taas rajoitettiin. 

Joten kysynpä nyt! Tulisitko sie mukaan meille rentouttavaan hyvinvointipäivään? Näistä rajoituksista nyt ei tiedä, että kannattaako päivä toteuttaa vasta toukokuun jälkeen vai syksylle, vai sittenkin heti etänä.... Mutta kerrothan kommentteihin, missä välissä huolehdit itsestäsi ja haluaisitko osallistua hyvinvointipäivään? Hymiökin riittää, niin tiedetään sitten paljonko osallistujia mahdollisesti olisi ja millaisten rajoitusten puitteissa voidaan päivää suunnitella.  

Helmikuun helmet & Maaliskuun haaveet

Helmikuu loppui aivan mahtavaan lumimyräkkään ja sen jälkeisiin upesiin aurinkoisiin päiviin. Aamulla rappukäytävästä ulos astuessani tunsin Skotlantilaisen tuulen ihollani. Kevät tuoksuu minulle näköjään Skotlannilta, missä olin öhöm, reilu kymmenen vuotta sitten helmi-huhtikuun. Olen seurannut serkkuni hehkuttavan turussa alkavaa kevättä ja kesän tuloa, minulle kelpaisi vielä pari pakkasviikkoa. Niin vain silti varsin uhkaavasti täälläkin siltä, että hiihtoloman jälkeen me päästäisiin taas pyöräillen päiväkotiin. Noh ei sentään, hiihtoloma toi pakkasen takaisin, ainakin hetkeksi.


Helmikuu oli lyhyt ja ytimekäs täsmällisesti neljä viikkoinen ajanjakso, joka vilahti sormistani ja mietin miten en taaskaan saanut kirjoitettua säännöllisesti blogiin ja mitä tässä tapahtui, kun olin mukamas niin  kauhean kiireinen koko kuun.. Mutta tosiaan, minullahan oli tuo 5 askelta yrittäjäksi valmennus, joka loppui 19.2. eli siinähän se helmikuu menikin, tiiviisti tehtäviä tehden ja teams päiville osallistuen. 

Mutta ne Helmikuun helmet:

  • HIIHTOKELIT! Helmikuu tarjoili niin paljon kevyen aurinkoisia pakkaspäiviä, että jos maailman sulkeminen aiheuttaa tämmöisiä talvia myös tänne kaakonpaan niin ei haittaa yhtään! Toki hiihtokelit huomattiin myös päiväkodissa ja mehän ollaan panostettu luistimiin, mutta ei suksiin..... Nyt ollaan seurattu Nupun suurta riemua omista suksista ja hiihtämisestä ja ehtipäs hän myös hiihtää eskariin parinakin päivänä.


  • Pidin elämäni ensimmäisen Mary Kay meikkihetken! sen lisäksi pääsin pitkästä aikaa pitämään ihonhoitohetken minulle täysin tuntemattomalle asiakkaalle ja lisäksi vielä sain kokeiluttaa Naturally sarjan tuotteet naapurilleni. Meillä oli myös 4 digitaalista Guest Event tapahtumaa, jotka katsoin kaikki ja minullakin oli niissä vieraita! Ja kyllä olen iloinen, että olen valinnut Mary Kayn minun suoramyynti yrityksekseni. Vaihtoehtojahan olisi paljon, ja muutamaakin olen miettinyt, mutta aina Mary Kay jäi kummittelemaan ja nyt taas muistan ja ymmärrän paremmin miksi. 

  • Mun Mary Kay power partner kävi meillä lasten kanssa ensimmäistä kertaa. Musta on aina ihanaa, kun meille tulee ihmisiä. Olen niin kauan ollut aina se joka tulee kylään, mielelläni siis kyllä tottakai, mutta nykyään arvostan ihmisiä jotka ovat halukkaita tulemaan myös meille. Yhteen aikaan tuli jo vähän ähky, että minä ole aina se joka tulee toisen luo. Ihanaa kun olen saanut ystävän joka haluaa tulla myös mun luo!

  • Aurinko, tätä tuli vähän sivuttua tuossa hiihtokelissäkin, mutta vuorokauden valoisa-aika on selvästi pidentynyt ja me ollaan taas ulkoiltu vähän enemmän lasten kanssa, ja kyllä se tekee hyvää! Ulkoilu on asia johon haluan panostaa arjessa paremmin. Nyt ollaan kuljettu paljon autolla päiväkotiin, mutta jos pyöräkelit on tulossa niin sittenhän se hoituu sillä.


  • Ostin itselleni uuden vaatteen! Tai oikeastaan kaksi, koska valitsin emännänlahjaksi housut ja ostin uuden tunikan! Mulla on luonnosjonossa mun viime keväänä alkanut vaatekaapin läpikäynti, joten ehkä olisi aika jatkaa sitä... Mutta meillä oli siis Me & I kutsut, meillä kotona oli maltillisesti ihana Tiina ja naapuri ja loput katselivat sitten liveä FB tapahtumassa, jossa tosin meidän lapset yrittivät varastaa koko shown. 

  • Myös uskollisesti mukana keikkunut kamerani pääsi myös oikeasti käyttöön! Mulla on ollut pientä kuvaus taukoa tässä ja nyt on taas ollut kiva vain räpsiä kuvia lapsista. Joskin kuvien laatu ei nyt ehkä ole aina sitä parasta, koska olen päättänyt pitää kamerani manuaali asetuksilla ja niiden kanssa kuvaaminen on vielä vähän vaihtelevaa. Aikaisemmin kikkailin ainoastaan suljinnopeuden ja valotuksen kanssa, mutta nyt olen opetellut säätäämään myös kameran ISO arvoa se on vielä aika moista kikkailua ja kokeilua.

  • Mummu kävi yökylässä! Tarvitseeko tätä sen enempää selittää. Ässä puhuu edelleen mummusta ja Ässän puheen kehitys on muuten harpannut tässä ihan älyttömästi, täytyneekin hänen kuulumisia jakaa vähäsen omaan postaukseen. (tämä pätkä on muuten kirjoitettu 1.3. ja hiihtolomalla sanarimpsuja tuli vaan lisää ja lisää!)


Mitäs sitten maaliskuussa haaveillaan?

  • Meillähän alkoi myös hiihtoloma viikonloppuna ja tottakai hiihtolomalla ulkoillaan. Lasten loman jälkeen alkaa ravintola-alan pakkoloma, joten sitten meillä onkin loppu maaliskuu koko perheen aikaan.

  • Haaveilen siis ainakin koko perheen kanssa ulkoilemisesta ja kunnon yöunista.

  • Ja tavoitteiden toteutumista tietenkin, vaikka haaveilu on nyt vähän huono sana, koska tavoitteet ei toteudu haaveilemalla ja nämä maaliskuun tavoitteet ovat pieniä askeleita kohti kesän ja syksyn ja toivottavasti isompia loppuelämän tavoitteita. 

Mikä susta oli parasta helmikuussa? :) 

Unohdettu postaus: Hyvä äiti kaiken hoitaa

Luonnoksista löytyy paljon postauksia, jotka olen syystä tai toisesta unohtanut tai päättänyt unohtaa, mutten kuitenkaan ole niitä poistanut. Tämä ei suinkaan ole niistä  vanhin, mutta olkoon tämä aloitus uudelle postaussaurjalle! 


Kirjoitettu 26.11.2019

Hyvänä äitinä huolehdin kellon tarkasti ruoka-ajoista ja uniajoista.

Hyvänä äitinä ulkoilen ja leikin lasten kanssa ja kyselen heidän kuulumisiaan ja vastaan kysymyksiin. Siihenkin, joka kysytään viidettäkymmenettämiljoonatta kertaa, johon minulla ei oikeasti ole mitään vastausta.

Hyvänä vaimona huolehdin, että koti on siisti koko ajan. Sänky pedattu, keittiössä ei loju astioita odottamassa, kun tiskikoneessa on vielä puhtaat.

Hyvänä vaimona olen tietenkin heti tyhjentänyt puhtaat astiat paikoilleen kaappeihin. Ruokapöydän alla ei koskaan ole muruakaan, koska olenhan ne imuroinut tai vähintään lakaissut heti lasten poistuttua pyödästä.

Hyvänä vaimona ja äitinä huolehdin, että koko perheellä on puhtaita vaatteita päällensä puettavaksi ja pyykkihuolto rullaa kuin unelma tietenkin.

Koska olenhan hyvä äiti ja hyvä vaimo.

VÄÄRIN!


Hyvänä äitinä olen juossut kesken oman ruokailuni vessassa auttamassa jo ruokailunsa päättäneitä lapsia.

Hyvänä vaimona olen etsinyt puoliskolleni puhtaat työvaatteet jostain viikkaamattomien vaatteiden kasan syövereistä, edelleen sen oman ruokani odottaessa lautasella.

Ja siis hyvänä äitinä ja vaimona minä en ole sitä ruokaa tehnyt, vaan sen on tehnyt puoliskoni.

Ja kun ollaan huomattu, että tämä oli viimeinen puhdas työpaita, käyn tietenkin heti laittamassa pyykit pyörimään.

Kun saan pyykkikoneen päälle, lapset tahtovat lähteä ulos, autan heitä pukemaan. Pääsen takaisin syömään, joku koputtaa ja soittaa ovikelloa, vauva herää ääniin, nappaan vauvan syliin, avaan oven, lohdutan vauvaa, autan lasta vessassa, menen tyhjentämään tiskikonetta, jotta saan sinne likaiset astiani. Siivoan keittiötä, pyykkikone pysähtyy, lapset tulee sisälle, nyt on iltapala aika, äkkiä jotain pöytään ja samaan aikaan keittiön siivousta. Ai niin ne pyykit piti laittaa vielä kuivumaan ja oho täällä kuivurissa onkin vielä edelliset viikkaamatta.

Ei muuta kuin kasa kasvamaan, ja uutta pyykkiä pyörimään. Lapset tappelee ruokapöydässä ja iltapala on pitkin seiniä ja lattioita. No sitten niitä siivoamaan ja ai eteinenkin pitäisi imuroida ja nyt vielä unilaulu ja vauva haluaa seurustella ennen nukkumaan menoa ja oikeastaan olisin halunnut nukkua päiväunet.

Eilenhän minä nukuinkin vauvan kanssa, koska vauva ei nukkunut aamupäivällä hyvin, hän nukkui sitten iltapäivällä sylissäni ja minäkin torkahdin ja sillä aikaa lapset tietenkin kantoivat puolet lastenhuoneesta olohuoneeseen ja kukahan se tämänkin kaaoksen sitten siivoaa, kun minuakin väsyttää. Hyvänä äitinä pistin lapset jo nukkumaan kellon tarkasti, tietenkin.

Torkun sohvalla puolituntia muuten vaan, iltapalani on jäänyt syömättä, puoliskoni tulee kotiin, katsotaan yhdessä jakso tai pari samalla iltapalaa syöden ja sitten minä käyn vihdoin yöunille, herätäkseni aamulla seitsemältä väsyneenä.

Kuulostaako tutultua?


Tulipa hiki varsinkin tuosta pyykkirumbasta lukiessa.... Ja sitten se tärkein: Reilua vuotta myöhemmin onko mikään muuttunut? 

Noh ainakin lapset ovat kasvaneet, kaikki ovat päiväkodissa, en pese pyykkiä jatkuvalla syötöllä ja viikattavien vuori tyhjenee myös pari kertaa viikossa kokonaan! Enkä enää valvo aina puoleen yöhön, vaan meillä on melkein joka ilta treffit klo 21-23.

Yöt ovat kyllä edelleen enemmän ja vähemmän katkonaisia, taaperon nukkuessa edelleen meidän välissä ja nyt aika ajoin sängystämme löytyy aamulla kaikki kolme lasta. Joten joskus saatta olla peittovarkaita ja potkijoita keskellä yötä.....

Puoliskoni kokkaa edelleen useammin ja parempaa ruokaa - siis sellaista mitä lapset viitsii syödä. Ja ei hyvän äidin ei todellakaan tarvitse hoitaa kaikkea itse ja yksin.

Mitä sulle kuului reilu vuosi sitten?  

Tammikuun parhaat & helmikuun odotetuimmat

Ja niin se vaan meni humauksessa tuo tammikuu. Ei ihan sellainen mitä sen piti olla. Tai no siis olihan tuo oikein talvinen, mutta mitä tulee tavoitteisiin, niin siinä tuli mutkia matkaan ja käytännössä tuhlasin yhden kokonaisen viikon tekemättä yhtään mitään. Mutta helmikuun tavoitteita kohti uudella innolla ja siksi muistellaankin nyt vain niitä tammikuun parhaita hetkiä. 


  • Tammikuussa sain hemmotella kahta kaunotarta Mary Kay Naturally sarjan ihonhoitotuotteilla. Ja yhtä ihanaa ladya TimeWise Repair setillä.

  • Osallistuin facebookissa Feminiini koodi nimiseen workshoppiin, mikä oli tosi mielenkiintoinen! Kuutenlin kesällä ja syksyllä Sisäänpäin podcastia ja tämä workshop oli podcastin toisen hostin eli suomeksi emännän, mutta se kuulostaa vähän hassulta, eikä mulla ole podcast termit ihan hallussa.. Joka tapauksessa work shop oli Sisäänpäin podcastin Mian vetämä.

  • Juhlistettiin meidän 7. hääpäivää päiväunilla ja sushi lounaalla lasten ollessa päiväkodissa.

  • Meidän auto alkoi kolisemaan, mutta sen yllättävä syy selvisi onneksi nopeasti ja yllättävän halvasti. 

  • Ostettiin uudet puhelimet sekä mulle että puoliskolleni. Nyt ollaan sävysävyyn pastellisten puhelimiemme kanssa. Hän pysyi uskollisesti omassa merkissään, mutta mulle ostettiin nyt honor ja huawei puhelinten sijaan Xiaomi Mi 10T Lite. Ensimmäisten parin viikon perusteella se on aivan hyvä.

  • Ja tammikuun viimeisellä viikolla minulla alkoi yrittäjyys valmennus, joka jatkuu vielä seuraavat kaksi viikkoa. Saatoin löytää sieltä uuden kaverinkin! 

  • Aurinkoiset pakkaspäivät ovat myös ihan parasta! Voi kunpa mulla olisi sukset! Tosin en kyllä tiedä missä välissä ehtisin hiihtämään. Mutta ai että tekisi mieli hiihtää, varsinkin kun kaupungin ajama latu lähtee käytännössä meidän omasta pihasta! 


Helmikuulta toivon tottakai vähemmän räkää ja nuhaa, jotta lapset saavat olla päiväkodissa. Hieman helpompi olla teamslueonnolla läsnä, kun ei tarvitse pelätä mitä muualla kotona tapahtuu sillä aikaa, tai joku ole koko ajan haluamassa jotakin. 

Tavoitteena on myös aika isoja asioita liittyen yrittäjyysvalmennukseen ja Mary Kay työhön. Joten pienempinä tavoitteina noiden isojen saavuttamiseksi on tottakai nukkua riittävästi, ja jokapäiväinen lukeminen ja venyttely ja muutenkin itsestäni huolehtiminen. 

Mitä sitten helmikuussa odotan? 

Meillä on sovittu Me&I kutsut 13.2. klo 12! Mulla on tälle jo FB tapahtuma, mutta nyt pidetään ihan perinteiset kotikutsut, Tiina tulee meille mallistonsa kanssa. Kuvataan kutsuilta myös live FB tapahtumaan. Nyt näyttää siltä että toteutetaan kutsut näin kuin on suunnitelkin! Toki varaudutaan myös siihen, että tarvittaessa siirretään tapahtuma Zoomin tai Teamsiin, mutta jos nyt vaan rajoitukset ja suositukset pysyy nykyisellään tämä toteutuu näin! Ihanaa! Liven kautta mukaan pääsee sitten myös pitkän matkalaiset, kuten vaikka Rovaniemellä asuileva siskoni. 


Ainakin sään puolesta Helmikuu antaa jo parastaan ja rakastan meidän kotia kun tänne paistaa aurinko! 

Mikä oli sun kohokohta tammikuussa? :) 

Minäkin sain joululahjoja!

Meidän joulu oli ihanan tavallinen ja perinteinen. Myöskin siinä mielessä, että omat lahjani paljastuivat taas ennen aattoa. Muistan erään joulun, kun puoliskoni oli ostanut minulle The Body Shopin kasvojenhoito setin ja suorastaan vaati minua avaamaan sen heti kotiin tultuaan. Lahja oli mieleinen, vaikka hän oli sitä vähän epäillyt.

Tänä jouluna en odottanut kuin yhtä lahjaa. Se tai nekin käytiin ostamassa yhdessä, kun oltiin etsimässä lasten joululahjoja. Ostettiin minulle korkokengät! Eikä mitkä tahansi korkkarit, vaan palkintokorkkarit! Laitoin elokuussa alkaneelle Mary Kay seminaarivuodelle aika ison tavoitteen ja kävin jo syksyllä sovittamassa näitä kenkiä. Niiden piti olla palkinto itselleni, kun minusta tulisi Senior Konsultti.

No ei minusta vielä ole tullut Senioria ja oikeastaan minulla vähän niinkuin loppui usko itseeni, joten vaihdoin palkintooni tehtävän työn. Meidän kouluttuja järjesti meille konsulteille joulukalenterin ja ensimmäisen luukun tehtävänä oli tehdä joulukalenterin suhteen tavoite ja päättää palkinto. Päätin että nämä korkkarit olisi mun palkinto suoritetuista 24 luukusta. Ostettiin kengät jo jouluviikon maanantaina, kun olin suorittanut kaikki hurjat 21 tehtäväluukkua. Loputkin kolme tehtävää tuli täyteen onneksi. 


Sain puoliskoltani myös täysin yllätyksenä toisen lahjan. Valitettavasti, tutkin uteliaisuuttani mitä hän oli saanut työpaikaltaan perinteisestä joulukassista ja sieltä löytyi myös aika iso kauniisti paketoitu lahja. Hän siinä ihmetteli miksi kaivelen hänen lahjakassia paketti käsissäni. Se olikin minulle ja puoliskoni halusi minun avaavan sen taas heti, enkä minä tietenkään uteliaana kieltäytynyt.

Paketista löytyi ihana kaulakoru ja kun luin vielä korun kuvauksen se oli aika täydellinen. Puoliskoni ei ollut itse lukenut sitä tuotekorttia lainkaan, mikä on aika hauska sattuma. Miten hän olikin valinnut juuri tämän korun ja sitten sen kuvaus oli juuri tuo. Hän sanoi tämän olevan myös hääpäivälahja, koska hänellä oli työvuoro sille päivälle. 

Korun saatekortissa lukee:
Kuljetaan käsikkäinen yhteinen tie
Riemulla eteenpäin elämä vie
suunnittelija: Eelis Aleksi

Lisäksi minulla oli yksi paketti kuusen alla melkein aattoon saakka. Sitä en avannut itse, koska tiesin mitä siellä oli. Mutta Ässä kokeili avata sitä vähän - useamman kerran. Sieltä paljastui minun toivomani seinäkalenteri, 4 suklaa levyä ja uudet puuvärit.

Me ollaan nyt useampana vuonna saatu äidiltä ja isiltä joululahjaksi kalenterit ja muistan miten äiti ja isi paketoivat myös toisilleen kalenterin uudet lehdet. Siksi on aika hauskaa, että nyt aikuisina he ovat ostaneet meillekin kalenterit joululahjaksi. Mutta kalentereista olikin jo puhetta vuoden ensimmäisessä postauksessa.

Lahjat on varmaan yksi minun rakkaudenkielistä. En yleensä osaa ostaa itselleni mitään, jos en oikeasti tarvitse ja sittenkin vasta kun on ihan pakko. Mutta osaan kyllä kertoa toiveitani ääneen.

Mikä on sun mielestä paras lahja antaa tai saada? :) 

Mitä taapero höpöttää?

Olen kuullut jonkin verran pohdintaa, että päiväkodissa varhain aloittaneet lapset puhuvat enemmän ja sujuvammin nopeammin, kuin ikäisensä kotihoidossa olleet. Puheen oppiminen on kuitenkin yksilöllistä, ja uskon tässä asiassa löytyvän monta sääntöä vahvistaa tai säännön kumoavaa poikkeutta. Meidänkin lapsilla on keskenään erilaiset lapsuudet, joten ei voi, eikä kannatakaan verrata, tässäkään asiassa.

Nuppu osasi puhua mennessään kolmevuotiaana päiväkotiin ja ymmärtääkseni hän oli ensimmäiseksi lapseksi ja kolmevuotiaaksi ihan tavallinen puhuja. Seuraavana vuorossa tullut Jekku tuntui taas koko elämänsä kotona olleena 2 vuotiaana puhuvan jo vähintään yhtä selvästi, kuin kaksi vuotta vanhempi siskonsa. 

Siksipä minua vähän jännitti mitä nyt Ässän kanssa käy. Jääkö minulta ensimmäisiä sanoja kuulematta ja kuinka paljon, kun hän aloitti päiväkodin 1v5kk ikäisenä. 

Päiväkodin alkaessa hän sanoi puhtaasti "Äiti" ja "vettä" ja "kakka" . Isi tulee ilman ässää ja "maite" oli maito. "Kakkaaa!" on kukkuu. "Ä-ää" tai siis se sellainen hmä ää kurkku äänne on ei ja erittäin ponteva nyökkäys ja helpottunut nauru on "joo". Ai niin ja nenä on "Tööt". Mitäs muuta hauskaa ollaan saatu hänet oppimaan.... No ylävitonen ja jokaisesta onnistumisesta taputetaan. Niin ja saatetaan huutaa "jee!".

Puhetta siis tuli vähän, ilmankin pärjättiin, kun kotona voi näyttää ja osoittaa myös muuten mitä haluaa ja mistä. Marraskuussa meillä oli Ässän vasu ja tottakai silloin puolitoistavuotta täyttäneellee, ei niin paljon puhuvalle laitetaan oppimistavoitteisiin sekä puhe että pottailu. 

Toisella päiväkotiviikollaan hän sanoi ensimmäisen kerran auto. Sittemmin olenkin mennyt laskuissa sekaisin jo aikaa sitten. Ja nykyään muuten junat, lentokoneet ja helikopterit on kaikki kulkuneuvot ovat autoja. Siinäpä sitten seuraava tarkan kuuntelun kohde, koska nämä sanat vaihtuvat oikeisiin.

Joululoman alkaessa taaperomme oli ollut päiväkodissa hiukan vajaa kolme kuukautta ja kyllähän puhetta tulee nyt paljon enemmän. En ole varma kuinka paljon on opittu ihan vaan iän myötä ja kuinka paljon puhetta on opittu päiväkodissa. Ja nyt pitkällä joululomalla kotona, puheeseen tuli taas lisää uusia sanoja.

Ei on nykyään hyvin tiukka EI, eikä kieltävää hyminää.

Ensimmäinen kolmen sanan lause oli "mm haluun vettä" eli mä haluun vettä ja kaikki juotava oli vettä olipa se sitten oikeasti maitoa tai mehua tai vettä. Nyttemin hän sanoo "mä haluun ....." Nyt lomalla tuli uusi kolmen sanan lause: "toi löi mua". Tämä nyt ei välttämättä tarkoita sitä, että joku oikeasti löisi, vaan esimerkiksi kaatuessaan hän saattaa osoittaa lattiaa sanoessaa "toi löi mua" tai jos törmäsi pöytään niin pöytä löi. 

Maito on nykyään maitO ja juotavan lisäksi hän osaa pyytää peiton, pyyhkeen ja syliin ja pesulle. Vaikka näitä kolmea viimeistä sanaa ei vielä ennen joulualomaa tullut. Syliin hän pyytää sanomalla "nosta". Pitkään hän sanoi painokkaasti NAA kun halusi jotain, varsinkin Jekun kädestä, mutta nykyään hän osaa sanoa "anna!".

Nyt joululoman uusimmat puheen aiheet on selvästi leluihin liittyviä. 

Robotti on bobo tai boboti ja jos siitä loppuu patterit se on "ikki" myös ensimmäinen imperfekti on löytynyt kun hän huusi veljelleen että "ikkoi". (tämä tuli ennen lömistä) Ja nyt hän osaa myös pyytää avaamaan tavaroita sanomalla "auki". Ai niin ja uusin opittu sana taitaa olla pieru eli "piua", täsmälleen samanlailla Nuppukin sen sanoi tässä iässä. 

Aikasemmin syksyllä hän toivotti muutaman kerran myös hyvää yötä sanomalla äää yöötäää. Mutta nyt se on väistynyt jonnekin ilmeisesti tärkeämpien termien taakse. Taaperomme osaa myös pyytää anteeksi halaamalla ja sanomalla "an tee kiii" Se on ehkä söpöintä ikinä!


Loman jälkeen on nyt ollut kaksi päiväkoti päivää. Ja mie kyllä kaipasin lomalla sitä säännöllisyyttä mitä päiväkoti tuo lasten päiviin ja meidän koko perheen arkirytmiin. 

EDIT! 
ja PUPU! osaahan meidän Ässä sanoa myös Pupu! Samalla tavalla kuin kaikki liikkuvat on autoja, niin myös duplokissa ja muut pehmoeläimet ovat pupuja, mutta tärkein kaikista on ihana kummitädin virkkaama unipupu. - Sillä on kiva mm läiskiä äitiä naamaan samalla kun äiti luulee nukuttavansa taaperoa..... :D Hän osaa myös komentaa "pois!" tämä on tosi kivaa varsinkin silloin kun olen laittanut taaperon edeltä suihkuun, kun hän sitten tahtoo olla siellä yksin. Muistin myös jonkun toisen sanan minkä unohdin tästä postauksesta mutta mikähän se mahtoi olla ..... 

TÄTÄ - joo hän osaa pyytää "tätä" ja sitten oli vielä jokin, mitä hän tässä illalla juuri nukkumaan mennessä minulle höpötti, mutta se ei nyt enää tule mieleen. 
edit: 10.1.2021 klo 23.24

Mitä teidän taaperoille kuuluu? Vieläko saavat olla kotona vai ovatko pääseet päiväkotiin? 

Uudet kalenterit uuteen vuoteen

Hei iloista, onnellisten hetkien täyttämää, eteenpäin vievää uutta vuotta teille kaikille!

Me vietettiin vuoden vaihdetta puoliskoni siskon perheen luona, nuorimmaisten nukkuessa isompien kanssa uutta Cluedo lies:ia pelaten. Puoliskoni oli töissä, joten me mentiin lasten kanssa serkkujen luo yökylään ja katsomaan raketteja.

Joululomalla en ole oikeastaan ehtinyt ottaa aikaa suunnitellakseni uuden vuoden tavoitteiden toteuttamista. Mitään lupauksia en ole tainnut tehdä ikinä, mutta muutamia toiveita minulla on tulevalle vuodelle. Tai no, oikeastaan minulla on muutama meidän perhettä ja parisuhdetta koskeva toive, jotka nyt vaan sopivasti ovat nostaneet päätään juuri vuoden vaihteen alla. Tavoitteet taas liittyvät omaan hyvinvointiin ja sitä kautta koko perheeseen, blogiin ja Mary Kayhin.

Tavoitteiden saavuttamiseksi, toiveiden toteuttaiseksi ja ihan vaan ajan tajun hallintaan mulla on nyt taas käytössä perinteinen kalenteri ja seinäkalenterikin. Kerkesin olla työelämän jälkeen ainakin kolme vuotta kotona lasten kanssa, ennen kuin totesin tarvitsevani taas kalenteria. Ja nimenomaan tätä perinteisestä kalenteria, koska se toimii samalla myös päiväkirjana.

Viime vuonna meillä oli ensimmäistä kertaa myös perhekalenteri, mutta tälle vuodelle sen tilalle sain joululahjaksi tavallisen seinäkalenterin, aika hienon sellaisen. - Sen, jota en vuosi sitten uskaltanut ostaa.

Tälle vuodelle ostin Burden Scrible 2021

Puhuin mun isosiskon kanssa ennen joulua kalentereista ja mietin, etten oikein tiedä millainen kalenteri mua palvelisi parhaiten ja samalla nettiä selatessa löysin tämän ja pohdin miten tämä saattaisi toimia. En vaan meinannut löytää tätä, kun ei ollut meidän Prismassa. Samaa sarjaa, melkein samannäköinen vaakapäiväinen Scrible II kyllä olisi ollut. Mutta mie tykkään pysty päivistä.

Kävin ohimennen kirjakaupassa ja sieltä vihdoin löysin viime vuoden toive kalenterin, joka jäi saamatta sekä tämän pystyviikkoisen Scriblen. Tämä voitti edellisen toivekalenterin, joten ostin nyt testiin tämän tälle vuodelle. Tämä alkoi heti viikosta 51 ja on nyt siit ollut pari viikkoa käytössä. Näyttäisi toimivan mulle aika kivasti!

Muistiinpanoille on toistaiseksi liikaakin tilaa, mutta eiköhän se korjaannu kun vuotta päästään eteenpäin ja saan hiottua oman kalenterin koodaustyylin juuri tähän kalenteriin sopivaksi. Hauska, että nyt saan tehtyä saman "koodin" sekä omaan kalenteriin että seinäkalenteriin. Huomasin nimittäin vasta Prismasta kalentereita etsiessäni, että tämä jo viimevuonna haaveilemani seinäkalenteri on tätä samaa Scrible sarjaa. Vuosi sitten jänistin ja nyt mulla on sitten kaksi Scribleä. :D

Itseä jäi muuten hieman harmittamaan tämän postauksen kuvien valotus, mutta tavoitteena oli julkaista tämä postaus heti vuoden alkuun, eikä huomisen valosta ole sen parempaa ennustetta, joten mieluummin laitan rastin ruutuun: julkaistu! kun jätän taas yhden tavoitteen tekemättä.


Joko sulla on kalenteri tai useampi valmiina tämän vuoden seikkailuhin?
Kiinnostaisiko muuten nähdä myös miten mie koodaan mun kalenteria?

Vanhoista kalentereistani kerkesin jo myös kirjottaa pari postausta, kun kerrankin oli aikaa kirjoittaa, niin sormet lähtikin lentoon näppäimillä. :D 

Huippua uutta vuotta! Olkoon tämä vuosi parempi kuin edellinen, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan juuri sulle! 💖