Edulliset silmälasit imetysajalle

Me käytiin ystävänpäivänä koko perheen treffeillä optikolla. Puhuin tästä ideasta puoliskolleni jo ties kuinka kauan ennen ystävänpäivää. Helmikuussa vihdoin päätin toteuttaa suunnitelman yllätyksenä ja varasin vain netissä meille peräkkäiset ajat optikon näöntarkastukseen. Silloin oli vielä jokin tarjous, että näöntutkimus oli ilmainen. 

Lähtötilannehan oli, että puoliskoni silmälaseista puuttui molemmat sangat, silti hän onnistui käyttämään niitä aina tietokoneella ollessaan. Minä taas en edes muistanut milloin olin viimeksi silmälasejani käyttänyt ja kun vihdoin löysin toiset, hetken päästä ne olivat yksi sankaiset.


Puoliskolleni hankittiin ensimmäiset silmälasit muistaakseni Elpun vauvavuonna. Minä sain omani jouluksi 2011. Niistä ihan ensimmäisistä laseistani en iteasiassa ole varma vieläkö ne jostakin romukopan pohjalta löytyisivät vai ovatko jo roskiksessa. Toiset hankin keväällä 2012. Siellä mistä ensimmäiset lasini ostin, oli vain kaksi mallia jotka olivat kasvoilleni sopivan kokoiset. Keväällä ostin sellaiset, jotka halusin ja samalla aurinkolasit vahvuuksilla. 

Fun fact. Nuo aurinkolasit katosivat mystisesti. Muistelen unohtaneeni ne appivanhemmille, joskus kun ollaan siellä käyty. Minä näen ne sieluni silmin sohvan selkänojan päällä. Joo tiedän, tosi fiksu paikka. Ei ole sen koommin näkynyt.

Mutta niihin uusiin silmälaseihin.


Ensimmäinen silmälasireseptini on joulukuulta 2011, näkö tarkastettiin opiskelijaterveydenhuollon kautta jännityspäänsäryn takia. Sittemmin päänsäryn ja pahoinvoinnin takia pääsin tarkastamaan näköni työterveyden kautta kevättalvella 2014. Elpun odotus oli sen verran näkyvä, että näöntutkimuksen tehnyt silmälääkäri kertoi heti että raskaus ja imetys voi vaikuttaa näköön. Tulloin näkö ei ollut juurikaan muuttunut, enkä hankkinut uusia laseja.

Nyt sitten kuuden vuoden tauon jälkeen kävin optikon näöntarkastuksessa ja ostin mahdollisimman halvat silmälasit. Juurikin raskauden ja imetyksen takia. Enhän tiedä imetänkö vauvaa enää parikuukautta vai toisenkin vuoden. Hertinen, eihän meillä enää vauvaa ole! Mutta tajusitte kyllä. Halusin lasit nyt, mutta mahdollisen näön muuttumisen takia en halunnut maksaa laseista satasia. 

Treffien alussa, optikolle kävellessämme sanoin puoliskolleni, että meillä on 50e budjetti per naama. Noh lopulta hän maksoi omat lasinsa itse ja minä omani: 19€. Katsoin myös 30€ ja 50€ laseja mutta lopulta nämä, itseasiassa Jekun valitsemat kehykset kuitenkin tuntuivat ja näyttivät kaikista eniten minulta.


Toki tähän hintaan saa ainoastaan vakiolinssit. Puoliskoni laseihin tuli lisähintaa erilaisista linssin käsittelyistä, joita minä en ottanut. Likaantumattomat, naarmuuntumattomat ja heijastamattomat ja kaikki muut mahdolliset pinnat otan sitten seuraaviin laseihin, joita tiedän käyttäväni seuraavatkin 10 vuotta. - olettaen ettei näkö siis muutu siinä kymmenessä vuodessa...

Ennen käytin laseja yleensä pitkillä automatkoilla ajaessani ja satunnaisesti tietokoneen ääressä. Enää en poistu kotiovesta ilman laseja ja käytän niitä myös silloin kun en tuijota ruutua. Oikeastaan laitan ne pois ainoastaan nukkuessa, siivotessa ja kokatessa. Parin viikon jälkeen puoliskoni totesi minun näyttävän oudommalta ilman laseja.

Tykkäään näistä laseista sen verran paljon, että olen jopa miettinyt voiko vanhoihin kehyksiin ostaa uudet linssit, sitten joskus. 

PS. meillä molemmilla on siniset silmälasit!

Oletteko te uusineet silmälaseja raskauden  tai imetyksen aikana? :) 

Operaatio vaatekaappi: Siivous

Reilut kolme vuotta sitten Konmari iski tietoisuuteeni. Jekun ollessa vajaa puolivuotias lainasin ystävältäni Marie Kondon vaaleanpunaisen kirjan ja luin sen parissa päivässä. Itsenäisyyspäivänä 2016 kävin läpi kaikki äitiyspakkauslaatikkoon tallettamani vauvavaatteet ja laitoin aika rankalla kädellä niitä eteenpäin. Seuraavaksi oli kodin vuoro, mutta sitä ei sitten vieläkään ole tapahtunut, ei edes muuton yhteydessä.


Aika tarkalleen vuosi sitten tyhjensin omasta vaatekaapistani kaksi hyllyä vauvan vaatteille. Muutama viikko sitten sain vihdoin katsottua läpi taas siskonpojalta tulleet vaatteet ja kaapitettua mieleiset. Nyt vauvalla on 68-74 kokoisia vaatteita niin paljon, että oli ihan pakko antaa hänelle kolmas hylly, jos meinaan löytää sieltä joskus jotain, ilman että koko kaappi räjähtää.

Tämä projekti on ollut vähän niinkuin mielessä jo pidemmän aikaa. En edes muista milloin olen viimeksi vienyt omat vaatteeni viikkauksesta kaappiin. Sen sijaan olen viikannut vaatteeni pieneen kestokassiin, mistä ne sitten pyörii käytön kautta pyykkiin ja takaisin kassiin. Joten nyt on siis hyvä hetki käydä koko kaappi läpi. Tiedänhän jo valmiiksi, etten käytä edes puolia siitä vaate määrästä jota siellä haudon.

Tässä on koko komeus pinottanu silityslaudalle. Hupparit ja tunikat eivät tuohon edes mahtuneet. Ja täytyy todeta, että housupinon korkeus yllätti minut totaalisesti. Sukka ja alusvaatekopat järjestin taas pitkästä aikaa ja niissä tapahtuu karsimista lähes jokaisen viikkauksen yhteydessä - rekäisten ja parittomien osalta.


En tiedä onko karsimiseni ihan 100% Marie Kondon oppien mukaista, mutta tarkoitus olisi kuitenkin säilyttää vain "iloa tuottavia" vaatteita eli sellaisia joita oikeasti käytän ja joista myös tykkään, silläkin uhalla, että joudun ostamaan lisää vaatteita, sitten joskus, kun lompakkoni on kanssani samaa mieltä.

No nyt kun vaatteet on pinottu ja laskettu, niin ei taida olla pelkoa siitä, että joutuisin vaatekaupoille lähtemään. Tämä on oikeastaan jopa järkyttävää. En toki erotellut vaatteistani työvaatteita, urheiluvaatteita tai äitiys- & imetysvaatteita vaan katsoin vain vaatteen mallin mukaan ja pinosin ne seuraavasti:

T-PAIDAT & topit                                         20
PAIDAT - neuleet & trikoot                    12
HUPPARIT                                                      11
TUNIKAT                                                       5
HOUSUT                                                         18
SHORTSIT & caprit                                    3
HAMEET                                                        4
MEKOT                                                           8
NEULETAKIT & jakut & polero             7
PYJAMAT                                                        3


Hengarikaapin sisällön ripustin ikkunan eteen ja kokosin samana päivänä takaisin kaappiin. Totesin että yhtä "ehkä" mekkoa lukuunottamatta siellä ei ole karsittavaa. Yllättävää, mutta siellä on mun lempparivaatteita joita yhdistelen sekä arkeen että juhliin. Jännää tehdä tällainenkin huomio itsestäni. Olen aina mieltänyt itseni farkku&huppari tytöksi. Tämän uuden huomion jälkeen huppareita on jo liikaakin.

Tässä vaiheessa olen jopa lievästi pettynyt. Kuvittelin että täämä olisi ihan helpponakki ja voisin karsia suoriltaan vähintään puolet pois. Mutta ei se nyt ensimmäisen läpikatsonnan jälkeen menekään ihan niin. Nyt alkaa sitten se todellinen operaatio vaatteiden karsinta ja takaisin kaappiin viikkaaminen.

Katsotaan mitä tästä vielä seuraa ja saanko olla ylpeä itsestäni sitten operaation valmistuttua. :D Jatkan tästä aiheesta pienen postaussarjan merkeissä ja lopuksi katsotaan miltä kaappi näytti ennen ja jälkeen operaation.

Kuinka usein sinä käyt läpi oman kaappisi sisällön?

Meidän tarina - Facebookhaaste

Bongasin kaveriltani tällaisen esittely haasteen Facebookissa. Tämä oli aika hauska ja vähän kevyempää luettavaa vaihteeksi. En ole omaa profiiliani päivittänyt sitten millon lie viimeksi niin tein tämän nopeasti tänne. Tosin lupasin kyllä tehdä myös 10päiväisen #elämäonhyvä -kuvahaasteen facebookiin. Pitäisiköhän se aloittaa tänään. No mutta joka tapauksessa. Minä vai hän, täältä se selviää.



Ensitapaaminen?
Poikettiin ystäväni kanssa lainaamaan hänen ihastuksensa vessaa, ihastus ei ollut kotona, mutta puoliskoni (joka ei edes asunut siellä) päästi meidät sisään. Annoin hänelle muumitikkarin. Jos tämä ei ollut eka kerta, niin sitten se oli se, kun olin hakemassa ensimmäisiä silmälasejani kaverini kanssa ja puoliskoni tuli juttelemaan kaverilleni.

Tästä löytyy erittäin vanha (yksi ensimmäisiä) postaus otiskolla Ensisilmäyksellä.

Ensisuudelma?
Ei sujunut kuin tanssi. Rehellisesti ihan hirveä. Mutta ei annettu sen haitata, nykyään jo melkein osataan. 

Kumpi teki aloitteen?
Aika paha, kaikki alkoi yhdestä kaverin FB statuksesta ja väärinymmärryksestä. Minä, kun laitoin FB kaveripyynnön, mutta hän laittoi ensimmäisen viestin "kato siehän ihastuit heti" ja seuraavaksi hän ilmoitti heti että meillä on nyt nettisuhde.

Kumpi on pidempi?
Hän

Kumpi tunnusti rakkautensa ensin?
Minä, puhelimessa.

Kumpi on herkempi?
Minä

Kumpi on jääräpäisempi?
No riippuu vähän asiasta, mutta hän enemmän. 

Kumpi nukahtaa nopeammin?
Minä

Kumpi on laiskempi? 
Tämäkin riippuu vähän asiasta, mutta sanon hän. Hän sanoo, että minä olen laiskempi, siihen oli perustelukin, mutten enää muista sitä. Minä en osaa keskittyä saatika rentoutua hyvillä mielin, jos ei ole siistiä. Hän on kyllä tehokkaampi sitten kun toimii, kun minä teen aina kaikkea yhtä aikaa ja unohdan puolet mitä olin tekemässä. 

Kumpi kokkaa paremmin? 
Hän, minun mielestäni. Mutta kyllä munkin ruoat on kuulemma hyviä. 

Kumpi suuttuu helpommin? 
No sekin riippuu vähän aiheesta, mutta sanon minä. 

Kumpi on äänekkäämpi?
Varmasti minä. Sekä iloisena että vihaisena. 

Kumpi on sosiaalisempi? 
Ehkä minä. Mutta hänellä on silti enemmän sosiaalista elämää kuin mulla :D 

Kumpi on aamuvirkku? 
Ei kumpikaan, mutta hän ei ainakaan. Ennen lapsia olisin laskenut itseni aamuvirkuksi. Nykyään voisin torkuttaa vähintään lounasaikaan. Ja no, puoliskoni elää pääsääntöisesti ilta-yö-työrytmissä joten se varmaan kertoo jo kaiken hänestä ja aamuista. Toisaalta hänelle riittää kyllä muutaman tunnin lyhyemmät unet kuin minulle. 

Järjestelmällisempi? 
Minä

Kumpi tanssii paremmin?
Minä. Mutta en olekaan koskaan nähnyt hänen tanssivan.

Kävittekö samaa koulua? 
Käytiin samaa koulua eri aikaan ja meillä on yhteisiä koulukavereita, mitä kautta tutustuttiin.

Kumpi on vanhempi? 
Minä 2pv alle 2kk

Kumpi on oudompi? 
Varmaan minä

Kumpi on vaativampi? 
Millä tavalla vaativampi? En ymmärrä kysymystä ja meillä on hyvä näin. 

Kauanko olette olleet yhdessä? 
tammikuussa oli 6v hääpäivä ja elokuussa tulee 8v 

Kummalla on enemmän vaatteita?
Hänellä. Mun eristysprojektina on karsia oma kaappini tällä viikolla.

Kummalla on isompi perhe?
Hänellä. Meitä on kolme sisarusta heitä on tuplasti.

Kumpi päättää tv-kanavan? 
Ei me katota telkkaria. Netflix-sarja päätetään yhdessä, sen mukaan kumpi löytää kivemman sarjan ensin. 

Kumpi on sängyn valtaaja? 
Vauva. Ja Jekku. Tämä ei varmaan tarvitse selitystä. Paitsi jos lapsia ei nukkuisi meidän välissä niin minä väitän että hän. Ja hän varmasti vastaisi että minä. Mutta kyllä mun vieressä olisi paljon tilaa, toisella puolella, koska tykkään nukkua kainalossa. 

Lataa kuva teistä yhdessä. 



Aloin käyttää instagramia ystävän suosituksesta syksyllä 2013. Tässä on kaikki kuvat mitä olen meistä laittanut instaan koko tänä aikana.

Vasen yläkulma on ihan tuore, Jekku otti sen viime keskiviikkona. Hääkuvan taas olen laittanut viidennen hääpäivän kunniaksi, eli siis reilu vuosi sitten. Batmanpaitakuva on meidän ensimmäiseltä joululta eli 2012. Ja oikean alakulman vasen alakuva on meidän ensimmäinen yhteinen kuva.

Laitettiin molemmat omiin profiileihin tuolta rantapäivältä erikuvat meistä ja sain useammankin viestin että mitä ihmettä, miksi ja en kai vain ole sotkeutunut hänen kanssa mihinkään. No kyllä, hänen kanssa ja hyvin olenkin sotkeutunut ♡︎

Millainen on teidän tarina? ☺️

Yksitoistakuinen


Ja näin, vauvavuotta on alle kuukausi jäljellä ja viimeisen kuukauden aikana vauva onkin ottanut melkoisia pyrähdyksiä kaikessa kehityksessä. Paitsi ilmeisesti pituuskasvussa, tai no se selviää, kun päästään neuvolaan. 11kk mitoille on aika varattu ensi viikolle, mutta pitänee tarkistaa vieläkö se toteutuu.

Käytiinkin torstaina uudestaan labrassa - lastenpolin kirjeissä lukee diagnoosina "Määrittämätön anemia" joten nyt käytiin kolmatta kertaa verikokeissa, joissa ilmeisesti seurataan ainakin hemoglobiinia ja ferritiini otettiin viimeksi, oletan että nyt uudestaan, kun kirjeessä luki jotakin  mahdollisesta rautatankkauksesta. Lisäksi vauvalle on varattu aika vatsan ultraan ennen syntymäpäivää.


Mutta mitäs muuta vauvalle kuuluu. Hän on kahdeksanhampainen! Kahdeksas hammas tuli sopivasti läpi juuri 11kk päivänä. Kyllä sitä pari päivää taas tehtiinkin. Eli nyt on kaikki etuhampaat puhjenneet. Ja hän muuten tykkää myös hampaiden pesemisestä. Harmi vaan, että kaikkien muiden hammasharjat olisivat paljon kivempia ja hienompia kuin oma. Mutta ihanaa, kun on vauva, jonka kanssa ei tarvitse tapella hampaiden pesusta, vaan hän oikein odottaa, että hänenkin hampaita harjataan ja hän yrittää ihan itsekin.

10kk neuvolassa pituutta oli jo reilu 70cm ja nyt vihdoin sain myös tarkistettua vauvan vaatekaapin sisällön ja siskonpojalta tulleet 74cm vaatteet. Vaatekaappi on taas niin täynnä, että pitää karsia sitä vielä lisää. Meillän on nyt käytössä muutamat tosi pitkälahkeiset 62cm housut, mutta muuten olen aika hyvin jo laittanut 62 lähtövalmiiksi ja käytöön jäi ja pääsi nyt 68 ja 74 vaatteet.


Mitä tulee kiinnostuksen kohteisiin, niin vauva on löytänyt meidän yöpöydät. Minä vein jo minun pöydältä kukan keittiöön, kun sieltä alkoi multaa katoamaan ja nykyään en voi säilyttää edes puhelinta tai silmälaseja yöpöydällä tai aamulla ne löytyvät lattialta. Työnnän illalla läppärinkin sängyn alle, koska vauva kaivelee myös laatikkoa. Kerran hän löysi mun suklaat sieltä..... ja no ihme ja kumma suklaata oli kuitenkin enemmän lakanassa kuin vauvassa.

Kuukausi sitten vauva käveli päivittäin paljon, 5 askelta oli pisin matka jonka laskin, sitten hiljalleen matka piteni yhteentoista askeleeseen. Viikko sitten maanantaina keksittiin Jekun kanssa palloleikki, vähän niinkuin piimää, jossa minä istuin oven edessä eteisessä ja Jekku peilin edessä ja vauva oli se joka yrittää saada palloa kiinni.


Tosin nyt pallo annettiin vauvalle, sitten vauva heitti sen ja joko minä tai Jekku napattiin pallo ja nostettiin ylös. Jos palloa piti matalalla, vauva konttasi meidän luokse. Mutta kun pallon nostikin ylös vauva nousi itsekin ylös ja käveli kohti. Kuvasin tätä meidän leikkiä yli kymmenen minuuttia ja sen jälkeen vauva käveli enemmän. Nyt yksitoistakuisena hän kävelee enemmän kuin konttaa.

Vauvasta on tullut myös sitterin ja taaperokärryn väärinkäyttäjä. Tässä oli pitkä aika, etten saanut vauvaa sitteriin edes valmiiksi nukkuvana, vaan hän heräsi melkeinpä heti vaikka kuinka olisin koittanut olla liikuttamatta ja käärinyt vauvan jo valmiiksi peittoon. Mutta nyt hän saattaa itse kiivetä köllimään sitteriin. Mutta silti enemmän hän käy siihen pomppimaan konttausasennossa. Kävelykärrykään ei juuri kelpaa kävelemiseen, vaan vauva kiipeää sinne itse kyytiin ja surffaa sillä liikkelle..


Vaikka ei olla joulukuun jälkeen päästy uimahalliin, niin sukellustaitoa on harjoiteltu tai ylläpidetty ihan oma-aloitteisesti kylvyssä. Vauva sukeltaa tarkoituksella ja osaa kääntyä ja nousta taas pystyyn jos vahingossa sukeltaa. Hän puhaltaa kuplia veteen ja hän kiipeää ammeeseen ja sieltä pois ihan itse. Nyt on taas se vaihe, että vessan ovi pitää olla kiinni ja amme pitää muistaa tyhjentää heti. Muuten sieltä saattaa löytyä hetken päästä litimärkä vaippapeppu.

Vauvan hiukset on nyt ensimmäisen kerran leikattu. Enää ei tule hiukset silmille. Muutamia hapsuja huomaan edelleen, mutten ole vielä toista kertaa tasoittanut. Ja taidettiin ohjata leikkaus väärään suuntaan pyörteeseen nähden, mutta se voidaan korjata sitten joskus, kun hiukset tulee taas silmille. Pituuden kannalta hiuksethan olisi pitänyt leikata jo jouluna, mutta nyt suurin syy miksi vihdoin raaskin leikata, oli hiusten vaaleneminen.


Vauvasta on tulossa aivan yhtä vaalea kuin sisaruksistaankin ja näistä pitkistä tummista hiuksista halusin juuri tumman letin vauvakirjan väliin. Joten mulle hiipi pieni paniikki takaraivoon ja viikon miettimisen jälkeen päätös tuntui jo ihan hyvältä. Ja uskon kyllä että vauvalla on nyt itselläänkin kivempi olla, kun hiukset ei kutita nenää, eivätkä ole näköesteenä.

Meidän vauva on nyt olevinaan niin taapero, kun kävelee koko ajan ja höpöttää hurjasti ja muutenkin, kyllä hän on jo aika isopoika. Onneksi vielä on niitäkin hetkiä kun hän vain köllii selällään ja nappaa varpaistaan kiinni ja höpöttää niille. Nyt "äiti" tulee jo tosi selvästi, ja uskon että hän osaa myös sanoa "isi". Se jokin sylin tapainen on edelleen sama.


Mutta me ollaan käyty meidän ensimmäinen "keskustelu"! Olin suihkussa ja vauva jo vähän väsähti ja istui sylissäni. Pienen maitotankkauksen jälkeen sanoin hänelle että äitin pitäisi vielä nousta seisomaan ja huuhdella hiukset, leikitkö sen aikaa lattialla. Ja aivan kuin vauva olisi hengittänyt syvään ja vastannut "joo" ja sitten hän leikki siinä tyytyväisenä sen aikaa että otin hänen pyyhkeensä esiin.

Suihkuun liittyen huomasin myös sanovani monta kertaa "odota, äiti hakee pyyhkeen" joten kysyin Käsipuheen Annelta vinkit (@kasipuhe) ja olen nyt yrittänyt käyttää "odottaa" js "pyyhe" viittomia. Saa nähdä innostunko vielä muuten tukiviittomista  ja innostuuko vauva.


Ja nykyään hän on muuten myös isin kaveri! Isin syli kelpaa lohdutukseksi. Ja vauva seuraa aina isiä keittiöön. Liekkö oppinut, että isiltä saa oikeaa ruokaa, kun äitiltä vaan maitoa. :D Vauva syö tosi mielellään kaikkea mitä ollaan tarjottu. Lusikka ja haarukka pysyy käsissä ja menevät jo suuta kohti. Yleensä toinen käsi auttaa ruoan suuhun kun toisessa on väline.

Jopa lumisateen läpi kevät sää on nyt tarjoillut parastaan. Toivottavasti kelit jatkuu, ja päästään ulkoilemaan ihanassa kelissä taas ensiviikolla. Toistaiseksi, edelleen käytän mieluummin vaunuja kuin rattaita, mutta eiköhän tässä kohta aleta ulkoilemaan niin, että pieni taapero pääsee myös kävelemään ulkona. Silloin rattaille tulee enemmän käyttöä kuin vaunuille.

Onko teillä kokemusta tukiviittomista? Mitä teidän vauvoille kuuluu? :)