Ja näin, vauvavuotta on alle kuukausi jäljellä ja viimeisen kuukauden aikana vauva onkin ottanut melkoisia pyrähdyksiä kaikessa kehityksessä. Paitsi ilmeisesti pituuskasvussa, tai no se selviää, kun päästään neuvolaan. 11kk mitoille on aika varattu ensi viikolle, mutta pitänee tarkistaa vieläkö se toteutuu.
Käytiinkin torstaina uudestaan labrassa - lastenpolin kirjeissä lukee diagnoosina "Määrittämätön anemia" joten nyt käytiin kolmatta kertaa verikokeissa, joissa ilmeisesti seurataan ainakin hemoglobiinia ja ferritiini otettiin viimeksi, oletan että nyt uudestaan, kun kirjeessä luki jotakin mahdollisesta rautatankkauksesta. Lisäksi vauvalle on varattu aika vatsan ultraan ennen syntymäpäivää.
Mutta mitäs muuta vauvalle kuuluu. Hän on kahdeksanhampainen! Kahdeksas hammas tuli sopivasti läpi juuri 11kk päivänä. Kyllä sitä pari päivää taas tehtiinkin. Eli nyt on kaikki etuhampaat puhjenneet. Ja hän muuten tykkää myös hampaiden pesemisestä. Harmi vaan, että kaikkien muiden hammasharjat olisivat paljon kivempia ja hienompia kuin oma. Mutta ihanaa, kun on vauva, jonka kanssa ei tarvitse tapella hampaiden pesusta, vaan hän oikein odottaa, että hänenkin hampaita harjataan ja hän yrittää ihan itsekin.
10kk neuvolassa pituutta oli jo reilu 70cm ja nyt vihdoin sain myös tarkistettua vauvan vaatekaapin sisällön ja siskonpojalta tulleet 74cm vaatteet. Vaatekaappi on taas niin täynnä, että pitää karsia sitä vielä lisää. Meillän on nyt käytössä muutamat tosi pitkälahkeiset 62cm housut, mutta muuten olen aika hyvin jo laittanut 62 lähtövalmiiksi ja käytöön jäi ja pääsi nyt 68 ja 74 vaatteet.
Mitä tulee kiinnostuksen kohteisiin, niin vauva on löytänyt meidän yöpöydät. Minä vein jo minun pöydältä kukan keittiöön, kun sieltä alkoi multaa katoamaan ja nykyään en voi säilyttää edes puhelinta tai silmälaseja yöpöydällä tai aamulla ne löytyvät lattialta. Työnnän illalla läppärinkin sängyn alle, koska vauva kaivelee myös laatikkoa. Kerran hän löysi mun suklaat sieltä..... ja no ihme ja kumma suklaata oli kuitenkin enemmän lakanassa kuin vauvassa.
Kuukausi sitten vauva käveli päivittäin paljon, 5 askelta oli pisin matka jonka laskin, sitten hiljalleen matka piteni yhteentoista askeleeseen. Viikko sitten maanantaina keksittiin Jekun kanssa palloleikki, vähän niinkuin piimää, jossa minä istuin oven edessä eteisessä ja Jekku peilin edessä ja vauva oli se joka yrittää saada palloa kiinni.
Tosin nyt pallo annettiin vauvalle, sitten vauva heitti sen ja joko minä tai Jekku napattiin pallo ja nostettiin ylös. Jos palloa piti matalalla, vauva konttasi meidän luokse. Mutta kun pallon nostikin ylös vauva nousi itsekin ylös ja käveli kohti. Kuvasin tätä meidän leikkiä yli kymmenen minuuttia ja sen jälkeen vauva käveli enemmän. Nyt yksitoistakuisena hän kävelee enemmän kuin konttaa.
Tosin nyt pallo annettiin vauvalle, sitten vauva heitti sen ja joko minä tai Jekku napattiin pallo ja nostettiin ylös. Jos palloa piti matalalla, vauva konttasi meidän luokse. Mutta kun pallon nostikin ylös vauva nousi itsekin ylös ja käveli kohti. Kuvasin tätä meidän leikkiä yli kymmenen minuuttia ja sen jälkeen vauva käveli enemmän. Nyt yksitoistakuisena hän kävelee enemmän kuin konttaa.
Vauvasta on tullut myös sitterin ja taaperokärryn väärinkäyttäjä. Tässä oli pitkä aika, etten saanut vauvaa sitteriin edes valmiiksi nukkuvana, vaan hän heräsi melkeinpä heti vaikka kuinka olisin koittanut olla liikuttamatta ja käärinyt vauvan jo valmiiksi peittoon. Mutta nyt hän saattaa itse kiivetä köllimään sitteriin. Mutta silti enemmän hän käy siihen pomppimaan konttausasennossa. Kävelykärrykään ei juuri kelpaa kävelemiseen, vaan vauva kiipeää sinne itse kyytiin ja surffaa sillä liikkelle..
Vaikka ei olla joulukuun jälkeen päästy uimahalliin, niin sukellustaitoa on harjoiteltu tai ylläpidetty ihan oma-aloitteisesti kylvyssä. Vauva sukeltaa tarkoituksella ja osaa kääntyä ja nousta taas pystyyn jos vahingossa sukeltaa. Hän puhaltaa kuplia veteen ja hän kiipeää ammeeseen ja sieltä pois ihan itse. Nyt on taas se vaihe, että vessan ovi pitää olla kiinni ja amme pitää muistaa tyhjentää heti. Muuten sieltä saattaa löytyä hetken päästä litimärkä vaippapeppu.
Vauvan hiukset on nyt ensimmäisen kerran leikattu. Enää ei tule hiukset silmille. Muutamia hapsuja huomaan edelleen, mutten ole vielä toista kertaa tasoittanut. Ja taidettiin ohjata leikkaus väärään suuntaan pyörteeseen nähden, mutta se voidaan korjata sitten joskus, kun hiukset tulee taas silmille. Pituuden kannalta hiuksethan olisi pitänyt leikata jo jouluna, mutta nyt suurin syy miksi vihdoin raaskin leikata, oli hiusten vaaleneminen.
Vauvasta on tulossa aivan yhtä vaalea kuin sisaruksistaankin ja näistä pitkistä tummista hiuksista halusin juuri tumman letin vauvakirjan väliin. Joten mulle hiipi pieni paniikki takaraivoon ja viikon miettimisen jälkeen päätös tuntui jo ihan hyvältä. Ja uskon kyllä että vauvalla on nyt itselläänkin kivempi olla, kun hiukset ei kutita nenää, eivätkä ole näköesteenä.
Meidän vauva on nyt olevinaan niin taapero, kun kävelee koko ajan ja höpöttää hurjasti ja muutenkin, kyllä hän on jo aika isopoika. Onneksi vielä on niitäkin hetkiä kun hän vain köllii selällään ja nappaa varpaistaan kiinni ja höpöttää niille. Nyt "äiti" tulee jo tosi selvästi, ja uskon että hän osaa myös sanoa "isi". Se jokin sylin tapainen on edelleen sama.
Mutta me ollaan käyty meidän ensimmäinen "keskustelu"! Olin suihkussa ja vauva jo vähän väsähti ja istui sylissäni. Pienen maitotankkauksen jälkeen sanoin hänelle että äitin pitäisi vielä nousta seisomaan ja huuhdella hiukset, leikitkö sen aikaa lattialla. Ja aivan kuin vauva olisi hengittänyt syvään ja vastannut "joo" ja sitten hän leikki siinä tyytyväisenä sen aikaa että otin hänen pyyhkeensä esiin.
Suihkuun liittyen huomasin myös sanovani monta kertaa "odota, äiti hakee pyyhkeen" joten kysyin Käsipuheen Annelta vinkit (@kasipuhe) ja olen nyt yrittänyt käyttää "odottaa" js "pyyhe" viittomia. Saa nähdä innostunko vielä muuten tukiviittomista ja innostuuko vauva.
Ja nykyään hän on muuten myös isin kaveri! Isin syli kelpaa lohdutukseksi. Ja vauva seuraa aina isiä keittiöön. Liekkö oppinut, että isiltä saa oikeaa ruokaa, kun äitiltä vaan maitoa. :D Vauva syö tosi mielellään kaikkea mitä ollaan tarjottu. Lusikka ja haarukka pysyy käsissä ja menevät jo suuta kohti. Yleensä toinen käsi auttaa ruoan suuhun kun toisessa on väline.
Jopa lumisateen läpi kevät sää on nyt tarjoillut parastaan. Toivottavasti kelit jatkuu, ja päästään ulkoilemaan ihanassa kelissä taas ensiviikolla. Toistaiseksi, edelleen käytän mieluummin vaunuja kuin rattaita, mutta eiköhän tässä kohta aleta ulkoilemaan niin, että pieni taapero pääsee myös kävelemään ulkona. Silloin rattaille tulee enemmän käyttöä kuin vaunuille.
Onko teillä kokemusta tukiviittomista? Mitä teidän vauvoille kuuluu? :)
On hän kyllä suloinen! Iso pieni vauvataapero. <3
VastaaPoistano niinpä ja ihan kohta vauvavuosi loppuu!
Poista