Hyvästit tutulle neuvolalle

Heinäkuu on meidän perheessä synttärikuukausi, kun Elpulla ja Jekulla on syntymäpäivät kahdenviikon sisällä. Samalla heinäkuu on myös meidän neuvolakuu ja hammaslääkärikuu, kun molemmilla on ikävuotensa tarkastukset.

4- ja 6v neuvolat varasin jo huhtikuussa Ässän 1v neuvolan yhteydessä. Sovittiin, että otetaan taas Ässänkin pituus ja paino, kun kasvun ja anemian takia kuitenkin ravataan verikoikeissa kerran kuussa. Sellaista pikkuseikkaa kun muutto ja 30min ajomatka en tuolloin ennen vappua ihan osannut huomioida. Sitten tuli puhelimeen muistutus tekstari varatuista ajoista ja neuvolapäivä.

Vanhalta kodilta matka neuvolaan taittui kävellen kymmennessä minuutissa, mutta täältä uudelta kodilta piti autollakin varata matka-aikaa yli tuplaten. Aamu oli varsin sujuva pukemisineen ja syömisineen "nyt vessaan ja sitten autoon" -vaiheeseen asti.

Pyysin Elpua auttamaan hakemalla Ässän vaatteet ja poikien huoneesta eteiseen päästyään hän huusi "Ässä syö maalia".  Niinpä niin, oltiin asuttu uudessa kodissa reilu viikko, ehkä kaksi, ja oltiin ehditty maalata Elpun huoneessa. Maalitelat oli tietenkin kylpyhuoneessa lasten saavuttamattomissa, kunnes Jekku toi potan kylppäristä vessaan ja unohti oven auki, jolloin Ässä näki tilaisuutensa.


Otettakoon vielä huomioon, ettei meillä vielä ollut kunnon käytävämattoa ja perinteisesti kylpyhuone ja vessa ovat vierekkäin eteiskäytävän varrella, joka johtaa suoraan olohuoneeseen. Ja erityismainintana vielä lattiasta. Meillä on jälleen mosaiikkiparketti. Erittäin huonokuntoinen sellainen. Siinä on puolensa - ei tarvitse varoa jokaista naarmua. Mutta kun puhkikuluneelle parketille levitetään märällä telalla runsaasti veteen ohentunutta maalia, saa unohtaa kaiken muun ja lattian pesulla on jo kiire.

Ei ollut tarkoitus herättää puoliskoani, mutta onneksi hän heräsi ja meni pesemään Ässää suihkuun samalla kun minä hieroin parkettia. Lopulta soitin neuvolaan viittä vaille kymmenen ja päästiin perille vain puolituntia myöhässä. Terveydenhoitajamme nappasi heti Elpun ja Jekun tekemään tehtäviään ja minä jäin Ässän kanssa ihmettelemään käytävään.

4- ja 6-vuotiaiden tehtävien jälkeen otettiin Ässän mitat ja samalla kerroin meidän kuulumisia ja muutosta. Hoitaja oli juuri ottanut meidän tiedot auki, kun soitin myöhästymisestämme ja ihmettelikin uutta osoitetta. Kerroin meidän muuton syistä ja hoitaja kertoi mitä Elpu oli kertonut omasta uudesta huoneestaan.

Meidän neuvolalääkärit ovat ilmeisestikin kesän lomalla tai muissa töissä, kun 4vuotiaan lääkärintarkastus piti varata erikseen syksylle. Siinä sitten mietittin, että sen voisi varmaan vaihtaa tänne meidän uuden kodin lähineuvolaan. Täällä on kuulemma oikein kiva neuvola, perhekeskuksen yhteydessä. Siellä on siis muutakin toimintaa kuin neuvola. Ja puolen tunnin sijaan automatka sinne on 8minuuttia.

Tottakai, koska liputan vaivattoman elämäntavan puolesta, päätin varata lääkäriajan sitten täältä. (Minun pitäisi nyt edelleen muistaa se varata, ja ne hammaslääkärit!) Ja jatkossa myös Ässän puolitoistavuotisneuvola ja Jekun loput vuosineuvolat käydään myös siellä. Siitäpä sitten laitettiin lopuksi 4v ja 6v rokotukset ja sanottiin heipat terveydenhoitajalle.


Olin jo sanomassa, että ensikertaan, kunnes tajusin hoitajan juuri kirjoittaneen uuden neuvolan yhteystiedot Jekun korttiin, että eihän me enää nähdäkään.

Meidän hoitajan kuudenvuoden hoitosuhde päättyi nyt. Ja täytyy myöntää, että tämä muutos tuli tavallaan puskista. Siitä saakka, kun Elpulla oli 2vk iässä neuvola, ollaan käyty tällä samalla hoitajalla. Elpun kanssa aloitettiin käynnit kahden viikon välein ja jatkettiin kerran kuussa, vaikka puolen vuoden jälkeen käynnit olisivat harventuneet.

Samoin jatkettiin myös Jekun ja Ässän vauvavuodet. Vaikka neuvolaohjelmassa käynnit harvenevat, minä varasin uuden ajan joka kuulle. Sanoin haluavani vauvakirjaan viralliset mitat jokakuukaudelle, mutta se on vain osa totuutta. Toinen puoli on, että neuvolassa kuulumisten kertomista voisi melkein verrata terapiassa käymiseen, vaikka en koskaan olekaan terapiassa käynyt.

Suurin osa meidän kuusivuotisen neuvolataipaleen käynneistä on ollut ainoastaan vauvojen pituuden ja painon mittaamista varten, meidän käynnit on lähes poikkeuksetta kestäneet aina sen koko tunnin mitä meille on varattu. Ja täytyy myöntää, että en ollut varautunut tähän neuvolan ja hoitajan vaihdokseen vaikka luulin ajatelleeni ihan kaikkea ennen muuttoa - eskaria, poikien päiväkotia ja mahdollista työllistymistäni myöten.

Onkohan uudessa neuvolassa yhtä ihana hoitaja.....

Mary Kay - ihonhoitokonsultti meikkineuvonnassa

Minun ensimmäinen Mary Kay - vuosipäivä alkaa lähestyä elokuussa, ajattelin juhlistaa sitä kutsumalla asiakkaitani meille tupareihin tänne uuteen kotiin. Tähän heinäkuulle ei ihan ehdi, kun on lasten synttärit ja haluan jättää aikaa tavoitteeseeni. Palataan nyt kuitenkin hetkeksi kesäkuuhun, kun pääsin näkemään muita konsultteja ensimmäistä kertaa sitten koronan siirrettyä meidän Mary Kay Monday - koulutukset nettiin.


Mary Kay ihonhoitokonsulttina tarjoan maksutonta ihonhoitoneuvontaa ja meikkineuvontaa, yksin tai pienille ryhmille. Tai no meidän kouluttajallamme on jo melkein 20 vuoden kokemus, joten hänen ryhmänsä eivät aina ole ihan niin pieniä. Mutta minun isoin ihonhoihetki oli viidelle ihanaiselle. Ja nimenomaan ihonhoitohetki, sillä yhtään ainoaa meikkineuvontaa en ole uskaltanut edes tarjota. 

Oma meikkaamiseni on tähän asti ollut aika minimaalista. Luomiväri yhdellä vaalealla sävyllä ja ripsari. Meikkivoidetta tai puuteria en ole oikein koskaan oppinut käyttämään. Teininä luovutin, kun totesin monien tuotteiden kutittavan. Vihdoin parikymppisenä löysin itselleni hypoallergisen luottoripsarin ja uskaltauduin ostamaan saman merkin meikkivoiteen. Sävy oli kuitenkin liian tumma ja meikkailuni loppuivat respan työvorojen kanssa - siis kahdeksan vuotta sitten. Tällä omalla meikkihistoriallani en ole uskaltanut puhua asiakkailleni meikkaamisesta yhtään mitään.


Keväällä pyysin seniorkonsulttiani pitämään minulle meikkineuvonnan ja hän innoistuikin ideasta niin paljon, että lopulta meitä oli Sales Direktorin terassilla yhteensä kuusi. Kouluttaja kertoi alkuun tuotteista ja mitä tehdään, ihan niinkuin asiakkaillekin vaikka kaikki osallistujat olivatkin konsultteja. Itse odotin kiltisti omaa vuoroani, että seniorini tai kouluttajamme kertoisi, mitä teen seuraavaksi. Vieressäni istunut sisarkonsultti loihti itselleen kauniin meikin valmiiksi, siinä missä minä ehdin tehdä omat kulmat - ensimmäistä kertaa ikinä! 

Meillä on nyt instagramissa käynnissä #MKSocialMediaQueen2020 haaste ja kuvien takia pukeuduin jakkuun ja hameeseen vaikka meikki-ilta olikin epävirallinen, tosin ilta oli niin lämmin että riisuin jakun samalla, kun laskin laukkuni. Mutta siis siihen meikkiin. Nyt pääsin kokeilemaan sellaisia tuotteita, joita minulla ei vielä ole ja joita en ole ennen kokeillut. Itseasiassa tein aikapaljon asioita, joita en ole ennen tehnyt. 


Meikkipohja aloitettiin primerillä. Sen merkitys meikille on vähän sama kuin maalarille kitti ja pohjamaali. Suojavoiteeksi kokeilin tuttua sävyä, mutta kosteuttavaa versiota foundationista. Itse tykkään matta pinnasta, mutta iho vaatisi kosteutusta. Ja tummat silmänaluset häivytettiin under eye correctorilla.

Kokeiltiin ensin toiseen kulmaan kulmageeliä, jonka sivellin on vähän kuin puolikas ripsariharja. Toiseen kulmaan kokeilin brow lineria ja vaikka sävy oli minulle aavistuksen tumma, tykkäsin linerin jäljestä enemmän ja yritin tehdä myös toisen kulman sillä. Opeteltavaa riittää kulmien meikkaamisessa, mutta nyt tiedän minkä tuotteen haluan omaan meikkipussiin. 

Silmämeikki pohjustettiin myös primerillä ja luomet meikattiin neljällä eri sävyllä, joille katsottiin omat siveltimet levitykseen ja paikat luomella. Tein ensin toisen silmän valmiiksi seniorini neuvoessa ja toisen mahdollisimman itsenäisesti. Oikeasti silmämeikki kannattaa tehdä vaihe kerrallaan molempiin "yhtä aikaa". 

Rajauksen tein eyeliner tussilla, joka minulta löytyy itseltäni. Ja nyt minä hoksasin miksi sen laittaminen on niin kauhean vaikeaa. Minä en osaa iskeä silmää - meillä on aina hauskaa kun yritän.. Joten siis eyelinerin piirtäminen on jokseenkin haastavaa silmät kiinni. :D Tähän sain vinkiksi vetää kevyesti silmänurkasta ulospäin ja piirtää viiva silmät auki. Vaatii edelleen harjoitusta, mutta ainakin sain hienon ahaa elämyksen. Ripsiin laitoin minulta löytyvän ripsarin, joka näkyy tuossa ylimmässä kuvassa.

Poskiin tein myös varjostukset ensimmäistä kertaa ihan itse. Poskipuna minulta löytyy, tuo ylimän kuvan sydämen muotoinen ja nykyisin perusmeikkini onkin suojaava värivoide + poskipuna + ripsari. Mutta highliter ja countour puutereita en ole laittanut ikinä ennen. 

Omistan luumunpunaisen huulilakan, jota en ole vielä kauheasti uskaltanut käyttääkodin ulkopuolella. Väri on aika tumma, mutta kokeilin sitä yhdessä mun ensimmäisistä koulutuksista ja se oli sellainen "MÄ HALUUN TÄN!" -tuote. Nyt seniorini valitsi minulle lievästi sanoen helpomman värisen huulipunan. Pitää vissiin opetella käyttämään huulipunaakin.


Omaan silmään aika vahva - varsinkin kulmameikki, mutta ensikertalaiseksi olen aika ylpeä itsestäni :D

Mikä on tärkeintä sun luottomeikissä? :) 
Meikkipohja, kulmat & huulet:
Mary Kay Foundation Primer SPF 15
TimeWise Luminous 3D  Foundation - ivory W 130
Mary Kay Under Eye Corrector
Mary Kay Precious Brow Liner - Dark Brunette
Mary Kay Gel Semi-Shine Lipstic - Mod Pink
Silmät:
Mary Kay Eye Primer
Chromafusion Eye Shadow sävyt: 
Moonstone, 
Gold Status, 
Emerald Noir + Crystalinen sekoitus,
 Emerald Noir
Mary Kay Liquid Eye Liner Pen
Mary Kay Lash Intensity Mascara
Korostus & Varjot: 
Mary Kay Mineral Cheek Color - Shy Blush
Chromafusion Highlighter - Glazed 
Chromafusion Contour - Latte

Terveisiä uudesta kodista

Ihanaa alkanutta heinäkuuta! Meidän muutosta on nyt viikko ja eilen kannettiin kaikki tyhjät pahvilaatikot ullakolle. Varastoitujen laatikoiden osalta olen muuttoon supertyytyväinen. Meidän varastossa ei nimittäin ole yhtään mitään vanhankodin varastosta uuteen varastoon kannettua. Vaan onnistuttiin hävittämään melkein kaikki kierrättämällä. 

Vielä viime viikolla, avaimet juuri saatuamme ajattelin että ehdin pyyhkiä kaikki kaapit uudesta kodista ennen muuttoa ja vanhasta sitä mukaan kun ne tyhjenee. Ja että jokaisessa laatikossa olisi vain samaan huoneeseen sijoitettavia tavaroita. Todellisuudessa muutto ei ollut ihan niin järjestelmällinen ja hallittu kuin kuvittelin.


Osaltaan uudessa kodissa pitikin jynssätä keittiön kaappeja aika lailla kauemmin mitä olin  ajallisesti suunnitellut. Ja siihen vielä tylsyyttään ja väsymystään huutoitkevä taapero seuraksi, niin huh hei. Menipähän hermot - kaikilla, mutta selvittiin. Onneksi saatiin mummu ja vaari pakettiautolla auttamaan ja mummu sitten jynssäsi keittiöstä kaikki ne rasvaiset, pölyttyneet ja tahmeat hyllyt ja kaapit joihin en itse ehtinyt. Ja mummusta oli vielä valtava apu seuraavanakin päivänä.

Nyt voi jo sanoa että alkaa olla valmista. Muutamia pikkuprojekteja on vielä tekemättä, mutta niiden kanssa ei ole mikään kiire.

Elpun huone kaipaa vielä seinämaalauksen viimeistelyä ja jonkun ihanan prinsessaisen kattolampun, yöpöydän ja työtuolin pulpetin eteen. Sain vihdoin mummon ja papan varastosta kauan kaipaamani vanhan vaaleanpunaisen pulpettini ja tarkoitus oli tehdä siitä minulle työpiste. Pulpetti päätyi nyt kuitenkin Elpulle ja minä sain uuden työpöydän. Me kyllä lähdettiin ostamaan pöytää Elpulle, mutta hän kysyi kaupassa varsin surullisema että "missä ne pulpetit on?" ja kertoi haluavansa pulpetin joten luovutin omani hänelle.

Poikien huoneessa on vielä aika lailla laittamista. Yksi seinäprojekti tehdään sinnekin ja heille pitää vielä kasata leluhylly. Ässän vaatteet on vielä pahvilaatikoissa ja mekkokaapeissa on vähän mitä sattuu, mitkä pitää järjestää vielä. Mutta eipähän pyöri laatikoita enää muualla kuin poikien huoneessa ja meidän huoneessa. 


Olohuone onkin niin valtava, että täytyy etsiä myöskin valtava matto. Ja ajallaan löydetään toivottavasti kaksi yhteen sopivaa kattolamppua. Meidän huoneesta ei nyt vielä kannata edes puhua. Mutta on tämä jo sen verran koti, että voidaan tässä kuussa viettää Elpun ja Jekun synttäreitä. Molemmille pienet kaverisynttärit ja sukulaisille sitten isommat kaikkien kolmen synttärit, kun jäi ne Ässän 1v juhlatkin huhtikuussa isommin juhlimatta.

Mitä sitten muuton lisäksi tulee heinäkuuhun, minulla on eräs tavoite jonka saavuttamiseen on aikaa enää heinäkuu, joten tässä kuussa täytyy laittaa kaikki "ylimääräinen" aikani tuohon tavoitteeseen ja  muutoin keskityn uuteen kotiin sekä lasten syntymäpäiviin. Viimeiset kaksi viikkoa on nyt menneet ihan täysin muuttohommissa, joten nyt on tehtävä isosti töitä tavoitteeni eteen jos sen meinaan saavuttaa.

Intoa blogiinkin olisi tällä hetkellä enemmän kuin pitkään aikaan, mutta nyt täytyy priorisoida uni blogin edelle. En minä silti mitään koko heinäkuun pituista blogihiljaisuutta suunnittele. 

Iloista kesää sinne ruudun toiselle puolelle! :)  

Ai miksi taas muutetaan?

Taas mennään! Kuten vessa postausta julkaistessa totesin, että kotiesittelyjen kanssa uhkaa taas tulla kiire, niin jo seuraavan viikon lauantaina käytiinkin katsomassa tulevaa kotiamme ensimmäisen kerran lasten ollessa yökylässä mummin ja papan luona - ensimmäistä kertaa!

Viikko siitä ja kävimme katsomassa uudestaan lasten kanssa ja allekirjoitettiin uusi vuokrasopimus. Kyllähän siinä viikon aikana hetki pohdittiin, että mitäs nyt taas. Uusi asunto on ihanan avara ja tilaa on useampi kymmenen neliötä lisää. Mutta joo, onhan se tavaroiden pakkaaminen ja kantaminen... Jaaa meillä ei ole hissiä nyt eikä ole muuten uudessakaan kodissa, jotta että, ollaanko hulluja? Joo ja ei. Tai ehkä vähäsen ainakin.

Virallinen muuttopäivä on tämän viikon lauantaina, kun mummu ja vaari tulevat auttamaan vaarin pakettiautolla. Avaimet hain asuntoon maanantaina ja tiistaina vietiin jo ensimmäisiä säkkejä pois tieltä. Onneksi tuli otettua rätti mukaan, pelkkä kostealla pyyhkiminen ei nimittäin ihan joka paikkaan edes riitä. Keskiviikkona asunnolla käydessämme puoliskoni kysyi ääneen tuliko tehtyä hätiköity päätös? Johon todettiin että ei. 

Ai miksi me sitten muutetaan taas?


Noooo. Tähän on monta syytä jotka puoltavat muuttamista. Tällä kertaa syrjäinen sijainta, tai no ei edes syrjäinen, vaan uusi koti on ihan eripuolella kotikaupunkiamme... Tällä kertaa sijainti ei tunnu pahalta. Vaikka matka mummilaan kyllä tuplaantuu muuton myötä. Ja siinä missä edellisen muuton aikaan pohdin rivitalon helppoutta ja hissitöntä kerrostaloa vastakkain, ei tällä kertaa hissittömän talon KOLMASkaan kerros tunnu esteeltä.

Tällä hetkellä ei ole vauvaa tai vauvakuumetta, eikä kauhukuvia rattaiden ja ostosten ja vauvan kantamisesta. Sitäpaitsi juuri nyt meillä on kolme kävelevää lasta. Toki rappusia pitää taaperon kanssa harjoitella vielä paljon. Mutta kyllä te nappaatte pointin. - häntä ei ole pakko kantaa.

Mutta eipä sillä, meidän tämän hetkinen yhden asunnon asuttamisennätys on 2 vuotta. Ja tässä  76neliön asunnossa päästiin myös melko lähelle tuota - syyskuussa olisi tullut 2v täyteen. Joten kerran vuodessa muuttaviksi mehän ollaan asuttu täällä jo tosi kauan, että eikö se jo ole aikakin muuttaa! 

ps. ootteko koskaan kuulleet sellaista sanontaa että miehen pitää vaihtaa kolmen vuoden välein joko taloa, autoa tai naista... Musta on ihan kiva jos vaan autot ja talot vaihtuu :D Mutta siis on tässä taustalla ihan oikeitakin pohdintoja huoneluvusta kakkosauton hankintaan.

Muutetaan päiväkodin perässä

Päiväkodista oli tulossa ongelma. Kyllä, meidän lasten vanha päiväkoti on edelleen aivan ihana enkä ikimaailmassa olisi kuvittelutkaan laittavani taaperoa näin pienenä päiväkotiin, ellen olisi saanut tutustua näihin meidän päiväkodin pientenryhmänhoitajiin. Mutta, meidän päiväkotiin ei tule ensi syksylle eskariryhmää. Ja se on ongelma. Tai ei sekään vielä yksin.


Elpun tulevasta eskarista soitettiin jo ennen koronalomaa, että heiltä löytyisi kyllä paikka myös Jekulle, jos halutaan molemmat samaan paikkaan. Mutta heillä ei ole ollenkaan alle kolmevuotiaiden ryhmää. Ja siitä tulisi ongelma. Koska jos taaperokin menisi hoitoon meidän pitäisi päättää A)  viedäänkö eskarin päiväkotiin pelkästään Elpu ja pojat ihanaan päiväkotiin vai B) viedäänkö molemmat isot eskarin päiväkotiin ja pelkästään taapero ihanaan päiväkotiin. Kuka jaksaa kulkea kodin ja kahden päiväkodin väliä joka päivä kaksi kertaa?

Ja sitten se kolmasvaihtoehto: Jos ja kun minä saan työn ja laitamme kaikki kolme tuohon lähimpään vuoropäiväkotiin. Tiedän sen vuoropäiväkodin nimeltä, siellä on muutaman kaverin lapset hoidossakin. Enkä ole ikinä kuullut siitä mitään pahaa. Mutta jostain syystä minä en millään haluaisi meidän lapsia sinne. En varsinkaan tuota pienintä, mutta se oli myös eskarivaihtoehdoista se viimeinen vaihtoehtto jonka taisin jättää valitsematta eskari-ilmoittautumisessa.

Kun kuulin Jekun kummitädiltä, että mahdollisen uuden kotimme lähipäiväkoti olisi vuoropäiväkoti - oli siinä koko päiväkotihärdellin ja eskarin ja kaiken ratkaisu! JOO MUUTETAAN VAAN!

Muutetaan isomman asunnon perässä

Ja sitten se kaikkein tärkein syy on totta kai itse asunto. Tämä nykyinen kotimme on liian pieni. Neliöitä on ihan hyvin, me sovitaan tänne ihan hyvin. Ollaan itse saatu tästä kodista eteisen, vessan ja vaatehuoneen kohdalta toimiva. Mutta täällä on muunmuassa liian vähän kaappitilaan. Elpu ja Jekku jakavat yhden vaatekaapin ja minä jaan oman vaatekaappini taaperon vaatteiden kanssa. Toisena tulee huoneluku. Todennäköisesti viimeistään vuoden päästä tämä asunto olisi meille liian pieni ja pitäisi saada koululaiselle oma huone.

Uudessa kodissa Elpu saa oman huoneen ja taapero siirtyy Jekun kanssa yhteiseen huoneeseen.  Saas nähdä kuinka monta yötä minäkin tulen nukkumaan sitten poikien huoneessa.


Ja sitten viimeisenä mutta ei todellakaan vähäisinpänä! 

Uudessa kodissa on arkkupakastin! Kokeilkaapa hei itse elää ilman minkäänlaista pakastinta lähes kaksi vuotta... Ai että. Odotan jo miten pääsen täyttämään pakastimen jäätelöllä, marjoilla ja pakastekasviksilla! Ja bataattiranskalaisilla. Meidän perheen ruokavaliosta tulee taas paljon monipuolisempi ja ruokahävikki tulee pienentymään todella paljon, kun saadaan pakastin! 

Eikö siinä nyt ole jo aika monta hyvää syytä muuttaa?

Tästä tulee nyt meidän seitsemäs yhteinen koti, Elpun viides, Jekun kolmas ja Oshawottin toinen. Kyllä, me kutsutaan meidän taaperoa aika usein pokemonin nimellä. En ole vieläkään keksinyt hänelle bloginimeä... Ehkä hänestä tulee Ässä vaikka siitä puuttuu E. 

Mikä on sinun paras muuttomuisto? :)

76neliötä - part 6


Tervetuloa meille, vielä viimeisen kerran tähän 76 neliön kotiin! Viimeisenä vuorossa on lasten unelma ja siivoajan painajainen: Lastenhuone. Nämä kuvat on otettu heti sen jälkeen kun moppasin lastnhuoneen lattian, toivottavasti viimeistä kertaa ennen muuttoa.

Normaalisti tuolit, pöytä ja boblesit siis eivät ole nätissä rivissä seinää vasten, vaan yleensä ne ovat osa jos minkälaista majarakennelmaa. Samoin kuin liukumäkeä käytettään nykyään enemmän juoksumattona tai tikapuina vaatekaapille. Ja tavallisesti järjestäisin kirjat selän pituuden mukaan korkeimmasta matalimpaan - vasemmalta oikealle. Mutta nyt halusin vaan nopeasti kaikki hyllyyn.


Elpu ja Jekku vaihtoivat keväällä sänkyjä, niin että Jekku pääsi yläsänkyyn. Uudessa kodissa alasänkyyn pääseekin jo taapero! Saapas nähdä mitä siitä tulee. Tavoitteena olisi tehdä lapsille myös uusi rutiini omien huoneiden järjestyksen ylläpitämiseen. Elpu ainakin nyt kertoo että hänen huoneensa on sitten siisti, koska siellä ei sotke kukaan muu. Jekulle taas olemme löytäneet viikkorahaakin paremman motivaattorin. Toivottavasti se motivoi myös poikien  huoneen jäsjestyksen kanssa.

Vaatekaappiseinä nyt puuttuu näistä kuvista, mutta eipä sillä seinustalla ole mitään  muuta kuin kaapit ja ovi. Eniten uudessa kodissa odotankin kaikkien omia vaatekaappeja! Nyt sekä minä että taapero jaamme yhden kaapin ja Elpu ja Jekku toisen.

Yksi huone kodistamme löytyy vielä, nimittäin vaatehuone/työhuone. Pieni koppi jossa rekin alla on puoliskoni tietokonepöytä. Mutta sitä huonetta on turha nyt kuvata blogiin. Uudessa kodissa tietokoneen sijoittaminen on vielä mysteeri, siellä ei nimittäin ole vaatehuonetta.

Mitkä ovat lastenhuoneen järjestämisen kulmakivet teillä? 

Tunteiden ja tavoitteiden toukokuu

Tavoitteet.

Unelmat. 

Itsensäkehittäminen. 

Siinä kolme isoa sanaa, joita olen viimeisen puolivuotta ja varsinkin menneen toukokuun aikana saanut taas pohtia useamman kerran. Toukokuussa olen ärsyyntynyt. Olen ollut epätoivoinen. Olen sättinyt itseäni. Vaikka olen saavuttanut tavoitteen, olen silti vähätellyt onnistumistani ja melkein kieltänyt itseltäni ansaitsemani palkinnot. Tämä postaus liittyy vahvasti "koronataitooni".


Vuosi sitten pääsiäisen aikaan puhelimeeni kilahti viesti eräältä äitikaveriltani. Viestissä oli kutsu Villa Polinissa järjestettäviin avoimiin oviin, joissa esillä olisi koko Mary Kay tuotekattaus ja kevään uutuudet. Mary Kay oli minulle ennestään tuttu, juurikin tämä äitikaveri on minut tutustuttanut niin tuotteisiin kuin konstultin uraankin. Mary Kay ei kuitenkaan ole se juttu, miksi päätän mennä.

Kyllä te tiedätte sellaiset kaverit, joiden kanssa olette lähes täydellisesti samalla aaltopituudella ja juttu ei katkea ennen kuin on pakko. Ja silti nähdään ihan liian harvoin. Kun hän kerran kertoi missä on ja milloin, niin lähdin vaihtamaan kuulumisia. Ja ehkä ripaus uteliaisuutta oli matkassa, eihän sitä ihan joka päivä pääse tutustumaan jonkun toiseen kotiin joka on vieläpä kartano!

Elpun vauva vuonna tilasin Mary Kay starter kitin. Ihastuin koko konseptiin Flipchartista alkaen. Suoramyyntiala on herättänyt kiinnostukseni jo aiemmin, useammankin kerran. Mm. Tupperware, Amway ja Forever Living Products ovat käyneet tosi lähellä. Ja Foreverin kanssa yritin aloittaa, mutta päätin unohtaa sen.

Tuon keväisen avointenovienpäivän jälkeen lähdin ystäväni kanssa kahville ja päätin tilata Starterin uudelleen. Nyt ihan tosi tarkoituksella. Vauvan laskettuun oli vielä hyvin aikaa ja laskeskeltiin, että ehtisin suorittaa jo ensimmäisen pinssinikin ennen vauvan syntymää. MUTTA. no arki. Kyllä te tiedätte, ei ehditty sopia uutta ajankohtaa starterin tilaamiseksi ja sitten koko homma vähän pääsi unohtumaan. Ja sitten syntyikin vauva. 10 päivää ennen laskettua.

Vauvan ollessa pari kuukautta sovittiin treffit meille ja luulen, että yllätin puoliskoni lisäksi myös ystäväni halutessani tilata starterin juuri sillä hetkellä. Ja syksyllä pääsinkin mielestäni yllättävän hyvään alkuun. Tai ainakin ylitin omat odotukseni.


Mutta sitten tuli ihan sairastalvi joka jatkui ihan sairaana hiihtolomana joka jatkui taas korona keväänä.

Toiset ihonhoitokonsultit aloittivat heti maaliskuussa digitaalisten ihonhoitohetkien pitämisen asiakkailleen. Testereitä postiin ympäri Suomea ja ohjeet kerrotaan videopuhelussa, kun tuotteet on päässeet perille. Toiset kuvasivat heti jos minkänäköistä videota instagramin ja facebookin kautta asiakkailleen ja minä mietin että jaaaaaaha tähänkö mä jäin.

Toukokuussa alkoi uusien konsulttien valmennusryhmä sekä oma ryhmä erään haasteen saavuttamiseksi. Minä halusin molempiin. Ja varsinkin tämän haasteen saavuttaminen on kyllä ollut melkoisen itsetutkiskelun paikka. Toukokuun viimeinen viikko alkoi itkien. Niin että puoliskonikin kysyi mitä itken. Vähän alkoi jo hävettääkin. En kertonut heti.

Kouluttajamme käytti viikon tehtävävideossa sanaa KILPAILLAAN! Eikä edes toisiamme vastaan. Vaan itseämme. Ja minähän vollotin. Ensimmäinen viikko oli helppo, toinen viikko vaati jo hieman luovuutta ja meinasi iskeä epätoivo, tavoitteeseen kuitenkin päästiin. Kolmas viikko alkoi sysäyksellä ja itkulla. Pääsin siitä tunteesta kuitenkin yli ja toukokuun sain päättää innoissani tuotetilausta tehdessä ja tavoitteet saavutettuina!

Spagaatitavoitteen kanssa kävi vähän eritavalla. Sen piti olla minun ja Elpun juttu. Mutta lasten unirytmit meinasivat vähän kärsiä näin pitkän kotoilun aikana ja oli pakko lopettaa iltavenyttelyt lasten kanssa, että uniaika ei veny liikaa. Ei se mitään. Kyllä minä sen spagaatinkin vielä tänä kesänä venytän pohjaan! Viimeksi se onnistui ainakin vielä syksyllä 2012.



KESÄ ON TÄÄLLÄ!
Iloista juhannusta kaikille :)


ps. ensi viikolla muutetaan ! :O pitäs varmaan alottaa pakkaaminen 

Koronakevät muutti kaiken

Ai että, niin se vain koronakevät on mennyt menojaan. Korona ei juuri päässyt horjuttamaan meidän arkea, lapsethan vain jäivät kotiin ja puoliskoni piti kokonaisen isyysloman nyt ensimmäistä kertaa ikinä. Itse olen laittanut viestiä muutaman työpaikan perään ja laitoin pari uutta hakemusta myös niiden jälkeen. Ja siinäpä se, ihan tavallista meille kuuluu.


No ei ihan.

Ensin lapset jäivät päiväkodista kotiin. Lapsia se ei haitannut. Eikä ole kavereitakaan sen suuremmin ollut ikävä. Alkuun Elpu kaipasi balettia, mutta toisen viikon jälkeen siihenkin jo totuttiin. Sähköpostiin tuli balettiohjeita ja ensimmäisen korvaavan kotibaletin pidinkin ihan yhtä innoissani kuin Elpu. Into kotiharjoitteluun hiipui, kun ohjeet eivät puhuneet kanssamme samaa kieltä. Ennen koronalomaa meillä oli jo muutama sairaspoissaolo baletista, joten Elpukaan ei muistanut enää kaikkea mitä koitin hänelle ohjeista lukea.

Noh, baletti jatkuu elokuussa korvaavilla tunneilla ja syyskuussa alkaa uusi kausi. Siitä tuleva eskarilainen on innoissaan.

Naapurissa asuvasta serkusta on riittänyt seuraa koko porukalle tämän eristyksen ajan. Ollaan käyty useammallakin pyöräretkellä lasten kanssa ja Jekku oppi jo maaliskuussa pyöräilemään ilman apupyöriä. Siihen riitti se yksi kerta, kun ne irroitettiin. Ensimmäisellä kerralla hän harjoitteli pihalla isin kanssa ja seuraavan kerran lähdettiin käymään apteekissa. Sen reissun jälkeen vaihdoin myös omat lenkkarit rulliin, jotta pysyisin porukan vauhdissa mukana.


Meidän perhe palaa hiljalleen kohti tuttua arkea. Puoliskoni palasi töihin jo. Ja lapsetkin menevät vielä kesäkuuksi päiväkotiin. Päiväkotiin paluuta mietittiin useampaan kertaan. Nyt miettittiin jo sitäkin onko näin parin kuukauden tauon jälkeen kiusaamista viedä lapset takaisin vain pariksi viikoksi. Mutta toukokuun viimeisenä perjantaina, palauttaessani päiväkotiin hoidonirtisanomisilmoitukset, sovin lasten palaavan päiväkotiin vielä 8.-30.6. tällä kertaa maanantaista perjantaihin.

Koko lasten päiväkotiuran, eli melkein kolmevuotta, meidän lapset ovat pitäneet perjantain vapaana. Se on ollut meidän muskaripäivä. Mutta nyt ajattelin, että ehkä nämä viimeiset pari viikkoa tutussa ja niin ihanassa päiväkodissa, voitaisiin sitten pitää ihan täytenä viikkona. Näin hoitopäiviä tulee tosiaan tuo 12.

Heinäkuusta oltaisiin joka tapauksessa lomailtu 3vk, kun päiväkodissa on kesäsulku, joten nyt ollaankin lomalla koko heinäkuu. Tässä samassa hötäkässä päiväkodin ja palveluseteleiden irtisanomisten kanssa ilmoitin Elpun uudestaan eskariin aivan toiselle puolelle kaupunkia ja hain kaikille kolmelle päivähoitopaikkoja vuoropäiväkodista ensimmäinen elokuuta alkaen.


Elpulla alkaa sitten elokuussa eskari, paikasta pitäisi tulla puhelu ennen juhannusta ja pojat ovat neljän kuukauden järjestely jonossa. Eli paikat on odotettavissa lokakuulle. Vaikka haenkin samalla kertaa kaikille paikkoja samasta päiväkodista, ainakin tällä hetkellä ollaan vielä sen kannalla, että taapero on kotona kunnes hänet on pakko laittaa päiväkotiin - eli minä saan työpaikan.

Ehkä arvasit jo mihin tämä päivähoitopaikkojen irtisanominen pohjaa, varsinkin kun minulla ei vielä ole sitä työpaikkaa miksi vuorohoitoa tarvittaisiin..... Ennen kuin ilmoitettiin päiväkotiin hoitopaikkojen irtisanomisesta, allekirjoitettiin uusi vuokrasopimus ja irtisanottiin myös asuntomme vuokrasuhde.

Jep, Me muutetaan! 

YLLÄTYS :D 

Kaksiviikkoa aikaa päästää teidät kurkistamaan vielä nykyiseen lastenhuoneeseen. Sitten aloitetaan taas kotikierros alusta ihan uudessa paikassa. Sellaisessa, missä lastenhuoneita onkin kaksi ja neliöitä ihan reilusti lisää!

Minun "koronataito"



Törmäsin facebookissa sellaiseen hassun hauskaan meemin, jossa englannista vapaasti suomennettu kerrottiin, että jos selviät koronasta oppimatta uutta taitoa tai ilman sivubisnestä tai opiskelematta, sinulla ei koskaan ollut ajanpuutetta vaan itsekurin puute. 

Noh arvaatte varmaan että minua ärsytti. Lopulta koin jo hieman sääliä kuvan jakanutta kohtaan. Kommentteja lukiessani huomasin kotiäitien jo ehtineen vastata hänelle. Ja kyllä, olen samaa mieltä erään kommentoijan kanssa, joka totesi että aloittajalta puuttuu kolme lasta.

Minä nimittäin ajattelin itsekin, että missähän välissä sitä mukamas opiskelee, kun koko päivä menee ruoka-aikataulun ylläpitämiseen ja siinä samalla sitten ehtii jos ehtii tehdä muita kotitöitä ja viettää aikaa lasten kanssa. Ja jos haluat ulkoilla lasten kanssa myös itsekin, se on valinta siitä, että vähintään tiskit tai pyykit räjähtävät pariksi päiväksi.


Vaikka alkuun ajattelin, että onpas epäreilu meemi, niin kyllä vain! Minulla on kuin onkin ihan oma koronataito! Ja ei, se ei ole spagaati vielä, sitä tavoittelen ja treenaan edelleen. Vaan korona taitoni on ollut opetella tekemään videoita! Tietokonesovellus vaatii vielä harjoitusta ja käytän sitä aika vähän, toistaiseksi koneella tehtyjä videoita on yksi. Mutta puhelimella editoin tällä hetkellä yhdeksättä! 

Ja itseasiassa videot liittyvät myös vahvasti sivutyöhön, joten olenpas sitten saanut kaksi koronataitoa! Vaikka oikeasti tätä sivutyötä olen yrittänyt täällä taustalla tehdä jo elokuusta saakka ja ajoittain se onkin ollut sairastelujen lisäksi se blogin hitaamman päivitystahdin syy.

Katsotaan kuinka hitaasti tämä blogi lataa, kun kokeilen jakaa teille nyt kolme tekemääni videota vai pitääkö minun ladata ne youtuben kautta.... No nyt alkuun blogger upotuksina, olkaapas hyvät! Ja kommentoikaa, jos ne ei toimi niin opettelen sitten tekemään jonkin youtubejutun tai jotakin.

Tässä minun korona taito 🙈


Ensimmäinen video jonka kuvasin oli harjoitus lähinnä sen takia että tiedän millaisia virityksiä pitää tehdä vessassa kuvatakseni. Tuosta testistä syntyi tämä miinutin video.


Mulla on Facebookissa ryhmä mun asiakkaille ja lupasin tehdä sinne videon kun harjoittelen eyelinerin käyttämistä. Tässä toisessa videossa puhun siitä kun aloitan sanomalla "on tullut aika lunastaa lupauksia." 


Ja tämän kolmannen videon tein Instagramiin Gymted challengeen. Haastetta varten piti vain ottaa kuva omasta naamasta haaste treenin jälkeen, mutta mie nyt yritin harjoitella editointia ja kuvasin koko treenin. Tämä video on mun suosikki. Vielä kun saisi nuo MaryKay videot näyttämään yhtä paljon minulta. Toisaalta en tiedä onko se ihan mahdollista... Jumppaavan kotiäidin rooli on kuitenkin erilainen kuin ihonhoitokonsultin, vaikka molemmissa rooleissa olenkin minä. 

Mikä on sun korona taito? 😊 

76neliötä - part 5

Tervetuloa jatkamaan kotikierrosta meidän vihreästä lasten.... eikun aikuisten makkarista. Tämä on kotimme pienempi makuuhuone ja ollaan tätä koitettu pyöritellä parhaamme mukaan sopivaksi. Huone itsessäänhän on aivan tyhjä - ei kaapistoja rajaamassa tilan käyttö. Mutta sitten taas huone on niin pieni, että sinne on vähän vaikea sijoittaa yhtään mitään.

Seinän väri on neljävuotiaan Elpun valitsema ja alun perin huoneessa oli lasten kerrossänky, pieni pöytä, tuoli ja pieni lildlin leluhylly ja jyskin  versio kallaxista. Edellisessä kodissa lasten huoneessa oli vaatehuone jossa oli myös lelut, joten tänne piti ostaa lisää hyllyjä lelusäilytykseen. Näissä kuvissa ei muuten näy, mutta lamput jäi huoneita vaihtaessa vaihtamatta ja meidän pitsipallo on saanut osumaa lastenhuoneessa samalla, kun meidän huoneessa taas on iso hehkulampun muotoinen kattolamppu.


Olen ihan iloinen, ettei ehditty toteuttaa suunniteltua dinosaurus, pupu ja palmu - maisemamaalausta siskoni kanssa. Mutimme tänne syyskuussa 2018 ja jo ennen joulua vaihdomme oman valoisan ja ison makuuhuoneen lapsille. Työnsimme uuden sänkymme ikkunan alle, koska ajateltiin ettei se mahdu tähän huoneeseen mitenkään muuten päin. Ei se meinannut mahtua ikkunankaan eteen, jouduttiin aikalailla pingottamaan yöpöytien jalat, että saatiin ne sängyn molemmin puolin.

Minun yöpöydälläni kuuluisi muuten olla kasvi, mutta joku pieni saattoi vetäistä sen lattialle parikin kertaa, ennen kuin ruukku hajosi. Nyt se, mitä kasvista oli pelastettavissa, on jo uudessa ruukussa, mutta en ole uskaltanut tuoda sitä takaisin meidän huoneeseen. Vauva tai siis taapero, kun nukkuu edelleen meidän välissä.


Mitattiin ettei sänkyä kannattaisi laittaa toisin päin, koska jalkopäätyyn jäisi tosi kapea liikkumatila. Nyt keväällä sain kuitenkin puoliskoni kääntämään sängyn ja hölmön kapeasta tilasta huolimatta, koko huone muuttui avarammaksi ja viihtyisämmäksi. Ensin sänky oli valkeaa seinää vasten ja nyt vihreää seinää vasten se on paras.

Lipaston kannoin huoneeseemme talvella, pois eteisen naulakkolisäyksen tieltä. Sekin jäi tavallaan vain odottamaan parempaa paikkaa. Sitten keksin ruuvata serkultani perityn pienen peilinaulakon lipaston päälle. Olen kuvitellut peilin Elpun huoneeseen koristeeksi ja siihen roikkumaan hänen pienimmän vauvamekon. En kuitenkaa ole saanut sitä sopimaan lastenhuoneeseen ja se on ollut piilossa kaapissa. Nyt se pääsi ensimmäistä kertaa seinälle minun käyttööni. Kaivoin kaapin ylähyllyltä kirjanikin esiin ja lipasto toimittaa myös kirjahyllyn virkaa. En edes muista missä asunnossa viimeksi Harry Potterini ovat olleet esillä.


Uusin lisäys makuuhuoneeseen on Elpun kanssa villalangasta pyörittelemäni sisustusnaru, johon ripustin ehkä 2007 vuonna tekemäni maalauksen, jossa piti käyttää erilaisia pintoja maalaamiseen. Juliste oli jo aika kärsinyt ja yritin pelastaa sen liimaamalla sen suojapahviin ja ripustettiin se nyt turvaan. Oikeasti se ehkä tarvitsisi lasin ja kehykset suojakseen.

Puoliskoni toivoo kovasti meille ihan oikeasti viihtyisää makuuhuonetta, minä sanoisin että nyt ollaan jo päästy vähän sinne päin. Vaikka olisi ihan kiva että minullakin olisi vaatteille paikka makkarissa. Tässä kodissa on niin vähän kaappeja, että Elpu ja Jekku jakavat yhden vaatekaapin ja minä jaan oman kaappini taaperon kanssa. Ollaan mietitty vaatelipastoa meidän makkariin, mutta katsotaan sen tarvetta parin kuukauden päästä uudelleen.

Mikä tekee teidän makkareista viihtyisät?

Tämän asunnon aikaisemmat esittelyt löytyy tägin 76m2 alta.

Aikaisempien kotiemme tägit
 56m2 65m2 sekä 79m2 
löytyy myös sivupalkista kohdasta kotiesittelyt.
.

6x4

Tämä haaste on lojunut täällä luonnoksissa jo yli vuoden! Joten eiköhän nyt ole ihan hyvä aika julkaista se. Silloin vuosi sitten tämä kiersi useita blogeja ja näitä oli hauska lukea. Muutamaan kohtaan olen lisännyt kursiivilla 2020 toukokuun vastauksen, mutta suurin osa noista maaliskuun 2019 vastauksista pitää edelleen paikkansa.


Aloitetaan näillä helpoilla:

4 ruokaa, joista pidän:

1. Makaronilaatikko | oho! en edes muistanut koko makaronilaatikon olemassaoloa! Johtuu tosin vain lasten maito- ja kananmuna-allergioista. Lihaliemeen tehty makaronilaatikko ei vaan ole sama asia kuin perinteinen. Mutta nyt piti taas pitkäsaikaa eilen tehdä ja ai että! Olihan se lihaliemeenkin tehtynä paljon parempaa kuin tavallinen makaronimössö jota me syödään ihan liian usein - lapset rakastaa makaronimössöä.

2. Pinaattikeitto ja 2-4 keitettyä kananmunaa

3. Bataattiranskalaiset | bataatit ja makaronilaatikko voisivat ehkä vaihtaa paikkaa.....

4. Jouluruoat ja ai että saatiin varaslähtö jo marraskuussa(2019) kun käytiin syttäriaterialla ja sankarin toive oli jouluruokailu. Niin hyvää! | Joo edelleen sopii tähän hyvin.

4 juomaa, joista pidän:

1. Kaakao. Maitokaakao, kylmä kylmäkaakao, kuuma kaakao maitoon ja kiehuvaan veteen tehtynä. Kunhan se on kaakaota.

2. Vesi | puoliskoni sanoisi ehkä tähän väliin minun lemppariksi LIMSA, mutta yritän kyllä juoda sen litran vettä päivässä. 

3. Mummon tekemä mustaherukkaviinamarjamehu "raakana", kylmänä ja kuumanan hunajan kanssa | Mummon mehua meillä ole ollut  p i i i i t  k ä ä ä n  aikaan. Mutta yks ihan super lemppari on mäkkärin mango-ananas smoothie! Ihan ykkösherkku jos haluaa jotain vähän spesialiimpaa tai ripauksen luksusta arkeen.

4. Ananas-mandariini-mehu | öööööö LIMSA. Täytyy myöntää, että jos minun täytyy ruokkia vain itseni ja meillä on limsaa, mutta ei mikron kautta tehtävää ruokaa, juon mieluummin limsaa kuin tekisin oikean ruoan. 


4 paikkaa, joissa olen asunut:

1. Mummola. Me muutettiin isin töiden perässä niin, että isi oli jo töissä ja odoteltiin kerrostalon valmistumista mummon ja papan luona. Olin tosin niin pikkunen etten muista tästä mitään eikä se tainnut kovin pitkä jakso olla. Mutta juuri ennen yläastetta asuttiin myös isosiskoni kanssa vuoroviikoin mummolassa, koska haluttiin kokeilla millaista on kulkea bussilla kouluun.

2. Asuntola. Kun lähdin peruskoulun jälkeen Tampereelle Varalan Urheiluopistoon asuin kaksi ja puoli lukuvuotta koulun asuntolassa. Viimeisen kevään asuin opiskelijasolussa ystävän kanssa.

3. Rovaniemen keskusta. Koulu oli mun takapihalla ja Sampoaukio varmaan 10m päässä.

4. Ja se meidän ensimmäinen yhteinen kaksio, jonka ovessa ehti olla kaksi sukunimeä tuskin kahta kuukautta edes, kun mentiin jo naimisiin. Se on se kaksio, jossa eteisessä oli harkkoseinä, vaatehuoneessa ei ollut ovea ja pyykinpesukone oli niin pieni että se mahtui lavuaarin alle. Okei se oli kyllä niin pieni se koko vessa, ettei siellä isompi mahtunut kääntymään. Mutta sen kurjan yksiön jälkeen tuo oli unelmien täyttymys. Oli korkea katto ja rappukäytävässä omat rappuset vain meille. Saunavuorokin maksoi vain 5e/kk. Siellä aloin kirjoittaa blogia ja vieläkin harmittaa etten heti tehnyt siitä kotiesittelyä. Olisipa edes ne surkea Samsung TrendPlus laatuiset kuvat muistona. | No tuosta viisastuneena, blogista löytyy kyllä kaikki tuon asunnon jälkeiset kodit, tästä nykyisestäkin on jo eteinen, keittiö, olohuone ja vessa esitelty.

4 paikkaa, joissa olen työskennellyt:

1. Viimeisin työpaikkani on Fonecta, missä olin 02-asiakasneuvoja. Toimeen kuului myös 118 numeropalvelupuheluita. Yt-neuvottelujen seurauksena jäin sieltä työttömäksi kaksi kuukautta ennen ensimmäisen äitiyslomani alkua.

2. Toisena pitää sanoa Blairvadach Outdoor Education Centre, Helensbueghissa Skontlannissa. En tosin ollut siellä palkkatöissä vaan suoritin Lasten- ja nuortenliikunnanohjauksen työssäoppimisjakson 6vk siellä. Ja olivat muuten varmasti koko opiskeluni siisteimmät 6vk! Kyllä mie kävin ennen kotiin lähtöä kysymässä voisiko heille päästä kesätöihin, mutta sinä kesänä sinne ei palkattu lainkaan uutta väkeä.

3. Kaksi hauskintä työpaikkaa ovat olleet Piispalan leirikeskus, siellä olin vain pariviikkoa kesäohjaajana, kun joku toinen ohjaaja ei pystynyt aloittamaan tarpeeksi aikaisin. Mutta sain ohjata sveitsiläisille ja ranskalaisille pikkukiekkoilijoille Curlingia, jousiammuntaa ja seinäkiipeilyä.

Ja opiskellessani Rovaniemellä ensimmäinen palkkatyöni oli SantaSportin lapsiparkin valvoja ja kun Lappset Funpark valmistui työympäristöstä tuli aika siisti. Päivät opiskelin ja iltapäivällä sitten sukelsin lasten perässä kiipeilytelineisiin ja putkiliukumäkiin, milloin piilosta ja milloin hippaa, sillä aikaa kun lasten vanhemmat kävit kuntosalilla tai ryhmäliikunta tunneilla.

4. Ja ehkä yllättävin työpaikka tai ympäristö mistä mua ei ehkä ensimmäisenä kuvittelisi löytävänsä, niin toisen opiskelutalveni olin viikonloput plokkarina Rovaniemen isoimmassa baarissa. Sekin oli ihan hauskaa hommaa.


4 ohjelmaa, joita seuraan TVstä:
Me ei oikeastaan katota telkkaria. Okei just nyt meillä ei edes ole telkkari kiinni antennissa. Mutta me katotaan aina yksi sarja kerrallaan netflixistä. Ja nyt meillä on vasta etsinnässä seuraava sarja.

1. Tällä hetkellä katsotaan sellasta kun Lucifer | Katsottiin juuri viime alkuviikosta yhdessä Once upon a time viimeinen jakso.

2. Koska Jane the virgin loppui ja nyt täytyy nolosti myöntää etten muista mitä sarjaa me katsottiin enne Janea, eikä muuten muista puoliskonikaan.

3. 2019 Maaliskuu Yksikseni puhtaan-pyykin-viikkaus-ohjelmana mulla on nyt Suits, koska puoliskoni on katsonut sen jo joskus aikaa sitten uskallan katsoa sen yksin. Mutta mie en yleensä katso mitään sarjaa yksin. Silloin kun meille tuli netflix aloin katsoa Siskoni on noitaa, mutta se meni niin jännittäväksi että pakotin puoliskoni seuraksi ja lopulta siitäkin tuli meidän yhteinen sarja. | Edelleen katson viikatessani Suitsia koska, vuosi sitten pääsin peräti ekan kauden toiseen jaksoon, nyt olen jo neljännessä kaudessa.

4. Silloin kun en jaksa kiinnostua Suitsista, katson erilaisia dokumentteja, esim Netflixin Pikakuva dokkarit, tai piirrettyjä.

4 paikkaa, joissa olen käynyt:

1. Japani. Meillä oli yläasteella joku ystävyyskoulukuvio, että me majoitettiin japanilaisia opiskelijoita viikon verran kerran vuodessa ja vihdoin päästiin itsekin sitten viikoksi Japaniin. Kielitaitoa ei juuri tarvinnut stressata, kun mietittiin vain että eivät hekään osaa täydellistä Englantia, mutta meidän perheessä oli kaksi lasta jotka olivat olleet Kanadassa vaihdossa ja vanhemmatkin puhuivat sujuvasti. Asuttiin puoliviikkoa siskon kanssa samassa perheessä, ja toisen puolikkaan asuin yksin, kun melkein kaikki vaihtoivat perhettä. Heiteltiin perheen isän johdolla paperilennokkeja parvekkeelta ja lopulta päädyttiin kerrostalon katolle ihailemaan tähtitaivasta. Ja viimeisenä iltana Japanissa käveltiin huoltoasemalle, katsottiin lehdistä hiusmalleja ja perheen tytär leikkasi mun hiukset polkaksi pelkällä hiusveitsellä. Ne oli muuten siistit hiukset!

2. SanMateo ja SanFransisko. Olin 14 kun lähdettiin isosiskoni kanssa kolmeksi viikoksi meidän sedän luokse jenkkeihin kesälomalla. Täytyy myöntää ettei ole mitään hajua missä kaikkialla siinä lähistöllä ehdittiin käydä. Ainakin jossain akvaariossa ja uimarannalla. Eikä ole muuten tuo Suomenlahden veden suolaisuus mitään verrattuna siihen kun suola maistui ja tuntui suussa ihan kuin olisi paperia syönyt.

3. Hetta-Pallas hiihtäen. Hiihtovaellus oli pakollinen osa opintoja. Mutta ilman koulua olisi varmasti jäänyt käymättä ja muistoissa hieno kokemus.

4. Ja Skotlanti ansaitsee toisenkin maininnan. Lennettiin mun ensimmäisen vuoden huonekämppiksen kanssa heti valmistujaisten jälkeen Pirkkalasta Edinburghiin, sieltä matkattiin yöllä bussilla Glasgowhun, asemalta taksilla hotellille, jossa piti olla avain meidän majapaikkaa varten, mutta respa ei sitä löytänyt. Onneks mulla oli yhden Blairvadachin lemppari ohjaajan puhelinnumero ja hän kahden pienen lapsen isä tuli keskellä yötä pelastamaan meidät yöksi omaan kotiinsa ja hänen vaimo oli laittanut meille pedit valmiiksi. Seuraavat yöt päästiin viettämään siinä asunnossa missä oli tarkoituskin, ja saatiin toinen avain kun emäntä kävi sen sieltä hotellilta hakemassa. Tiedä sitten miksi se respa ei sitä löytänyt. Shoppailtiin Glasgowssa, käytiin moikkaamassa molempien työssäoppimmispaikoilla ja viimeinen päivä hengailtiin Edinburghissa kierrellen ennen kotiin lentoa.

Nappaa hei tää haaste itsellesi, jos et ole vielä tehnyt ja jos oot, niin linkkaa tai kerro sun 6x4 kommetteihin.

Hauskaa uutta viikkoa kaikille :)

76neliötä - part 4

Tervetuloa jatkamaan kotikierrosta! Nyt kun eletään toukokuuta 2020 olemme asuneet tässä asunnossa vuoden ja 9 kuukautta. Ja täytyy myöntää, että nyt alkaa hiljalleen mietityttää ehdinkö esitellä tätä kotia kokonaan niin, että me vielä ihan tosissaan asumme täällä. Pienoinen muuttokuume nostaa päätään. Ja aikasempien asuntoesittelyjen kanssa on käynyt juuri niin, että viimeiset huoneet olen esitellyt joko muuton keskellä tai avaintenluovutussiivouksen aikaan. 

Kuten yleensä aina, se alkoi puoliskostani ja nyt se on siirtynyt minulle. Puoliskoni on vielä realistinen ja katselee vain vuokra-asuntoja. Mutta minuun kuume iski astetta kovempaa ja löysin jo aivan valloittavan myyntikohteen. Joskin se on huoneluvultaan liian pieni. Taloa pitäisi siis käydä katsomassa huonejaon, kuivausrummun ja tiskikoneen mahtumisen ja säilytys- sekä asunnon pohjaratkaisujen hahmottamiseksi ja sitten vasta voisi edes miettiä kannattaako kyseisestä tai vastaavasta kohteesta edes haaveilla.


Todellisuudessa ostohaaveet on suunniteltu vähintään 3-5vuoden päähän aikaan, kun minullakin on työ. Joten se siitä talokuumeesta. Mutta muuttokuumetta tosiaan pukkaa, kun nykyisestä kodistamme on esittelemättä vielä molemmat makuuhuoneet ja vessa. Meidän makkarista on jo kuvat, ihan vaan kaiken varalta, jos tuleekin äkkimuutto.

Jääköön ne vielä ensi kertaan ja tällä kertaa pääsette kurkistamaan meidän perheen kodinhoitohuoneeseen & kylpyhuoneeseen eli tervetuloa meidän vessaan! Tämäkin vessa on sitä sorttia, joka mahtuisi varmaan yhteen, mutta ainakin kahteen kuvaan. Vessan ovelta katsottuna vasemmalla on meidän pyykkiseinä ja pesutorni ja oikealla puolella sitten vessa ja suihku.


Pyykkiseinä on näkynyt blogissa aiemminkin. Muuttaessamme halusin tuollaisen kaksi hyllyisen kuivastelineen pyykkikoneen päälle, mutta nyt ylähyllystä on tullut kylpyammeen säilytyspaikka. Sattuneista syistä teline ei ollutkaan niin kätevä ja puoliskoni osti meille kuivausrummun,

Tehtiin muuttaessamme parikin reissua ikeaan, pääasiassa vessan säilytyskalusteiden takia, mutta samalla ostettiin pieniä juttuja myös keittiöön. Eteisen kenkäkaapit vaativat sitten kolmannen reissun, eli nämä pyykkikopathan ovat oikeasti kenkälaatikoita ja laitettiin niitä eteiseen kuusi.


Tämä pöntön päälle sijoitettava hylly on ihan mun lemppari! Alkuun hyllyllä oli puhtaiden pyyhkeiden lisäksi kivoja koreja joissa oli kaikkea silloin tällöin tarvittaa sekä avaamattomia suuvesiä ja hammastahnoja. Mutta vessassa ei kierrä ilma tarpeeksi ja heitin korit suosiolla pois homepilkkuineen. Samoin kun pyykkikorien päällä asunut pieni viherkasvi mätäni ruukkuunsa. Joten vessa ei ole enää niin kiva ja sisustetun näköinen kuin se oli vielä muuttaessamme. Mutta ainakin pyykkihuolto toimii.

Meidän edellisen kodin vessassa oli muuten nätit kukkatapetit. Miten teillä on panostettu vessan viihtyvyteen ja toimivuuteen? Kaikki vinkit kostean tilan somistamiseen on tervetulleita!




Follow my blog with Bloglovin

Kaksitoistakuinen - 1 vuotias!

Hän on nyt virallisesti taapero. Yksivuotias! Juhlapäivän aamupalaksi hän sai kaakaolla maustettua kaurapuuroa. Me muut syötiin kyllä ihan kunnolla suklaapuuroa. Ensimmäistä syntymäpäivää jatkettiin yksivuotiaan neuvolassa, johon kuului toki kolme rokotetta - kaikki piikkeinä. Neuvolan jälkeen päivänsankari nukkui hyvät päiväunet turvakaukalossa, kun kävin ruokakaupassa sekä Arnoldsissa hakemassa kakun korvikkeeksi donitsit.


Ajattelin, että pienet donitsit riittää hyvin, onhan synttärisankarikin kovin pieni. Onneksi sanoin ääneen, että otetaan niitä pinkkejä, kun on allergisia kotona. Tarjoilija nimittäin huomautti heti, että ne pienet tehdäänkin eri taikinasta kuin isot. Pienissä on sekä maitoa että kananmunaa kun taas isoissa ei kumpaakaan. Ruoaksi syötiin tortilloja ja ennen jälkiruokaa sytytettiin päivänsankarin donitsiin kakkukynttilä ja alettiin laulaa synttärilaulua.

Päivänsankari oli sen verran malttamaton donitsinsa kanssa, olihan meillä muilla jo lautaset edessämme, että kynttilä piti puhaltaa ja napata pois ennen kuin laulu loppui. Taputettiin silti laulun perään ja taapero hieman ihmetteli ensin meitä ja sitten donitsiaan. Ihme ja kumma, hän ei juuri maistellut sitä. Kaikki muu kivistä lähtien kyllä menee suuhun.


Yksivuotiaamme on muutaman millimetrin pidempi kuin siskonsa oli yksivuotiaana, veljestään hän on taas pari senttiä lyhyempi. En edes tarkistanut, mutta hän taitaa olla kolmikkomme painavin yksivuotias. Mitä muuten tulee kasvuun, niin pituutta oli nyt tullut puolisentoista senttiä lisää sitten 11kk mittauksen (joka muuten oli vain 21päivää aikaisemmin).

Vatsan ultraäänessä kaikkki oli normaalisti. Vielä mennään tällä viikolla taas verikokeisiin ja sitten ihmetellään tuleeko tuloskirjeen mukana kutsu lastenpolille. Edellisten verikokeiden jälkeen kuitenkin kirjeessä luki, että rauta-arvo on lähtenyt korjaantumaan itsestään ja määrittämätön anemia onkin ainoa diagnoosi mitä tästä kasvun seuraamisesta ollaan vauvalle saatu. Varattiin jo isommille  4v ja 6v neuvola heinäkuulle, ja sovittiin, että otetaan silloin myös taaperon 1v3kk mitat. Seuraava taaperon oma neuvola on muistaakseni 1v6kk.


Nyt meillä on iloinen ja utelias taapero. Joka osaa kiivetä sohvalle, juoda kupista niin kuin isot konsanaan. Syö itse lusikalla ja sormin. Rauhoittuu syöttötuoliin nostettaessa tietäen saavansa pian ruokaa. Tunnistaa oman pillipullonsa. Tarkkailee isompien puuhia ja liittyy heidän leikkeihinsä. Taapero rakastaa sisarusten huomiota. Hän heittää sukat pois jalasta heti kun mahdollista. Hän nauttii vedellä läträämisestä. Ja tunnistaa kyllä mikä on palju ja sauna.

Ja unitissin jälkeen möyrii lattialle nukkumaan. (me siis katsomme yleensä netflixiä olohuoneessa siihen saakka että vauva taapero nukahtaa ja sitten myös minä käyn nukkumaan). Hän nukkuu edelleen meidän välissä sängyssä ja päiväunet menee edelleen pääsäänstöisesti vaunuissa. Joskus nukutaan vielä yhdessä, vaikka samanlaista aamupäiväunirytmiä meillä ei ilman päiväkotia olekaan. Muutaman kerran ollaan lenkkeilty rattailla. Olen kuitenkin avannut rattaiden klipsit vaunuiksi, kun hän on nukahtanut. Hän tutkii aivan kaikkea ja maistelee ihan mitä vaan. Pallot ovat parhautta. Iltajumpan aikana hän heiluu ja könyää lattialla tehden omia venytyksiään meidän kanssa.


Trampoliiniinkin ollaan päästy tutustumaan. Parhaat pomput ollaan isin sylissä istuen, mutta silti vauhtia pitää olla. Eipä ole siis tarvinnut Elpun ja Jekun hidastaa hyppyjä taaperon takia. Hän kiipeää sohvalle ja vessan jakkaralle ja tiskikoneeseen olisi kova halu päästä. Ruokapöydän tavallisilta tuoleilta hän kiipeää pöydälle ja siellähän kuule isotellaan sen aikaa minkä ehtii, ennen kuin päätyy takaisin lattiatasolle ja syöttötuoliin vyöt kiinni.

Kato/kattokaa, ei(kiljuen), isi ja äiti ovat ainakin sanavarastossa. Nyt eilen luulin hänen sanoneen kaksi kertaa toisen kumminsa nimen. Ja kävelyvauhti alkaa selvästi kiihtyä juoksuksi - täytyyhän hänen pysyä isompien perässä. Ja vappupallo, ai että. Mummi ja pappa toivat kaikille omat pallot ja niitä onkin sitten riittänyt riemua ja edelleen yksi pallo on ilmassa. Wanna be viralliset 1v kuvat otinkin sitten tottakai vappupallon kanssa.


Ai että, sinne meni meidän kolmas vauvavuosi. Vastasyntyneestä kikattavaksi höpöttäjäksi, istuvaksi ja etsiväiseksi leikkiväksi konttaajaksi ja taaperoksi. Onhan meidän pieni silti vielä ihan äidin vauva. Unitisseineen ja satunnaisine tissipäiväunineen.

Miten teillä juhlitaan/juhlittiin ensimmäistä syntymäpäivää? :)

Tyhjä paperi - ajatusvirtaa

Asiaa olisi kauheasti, jos tietäisi mistä aloittaa.

Tämä koskee lähes jokaista elämäni osa-aluetta tällä hetkellä. Blogipostauksia on odottamassa kuvia ja otsikoita odottamassa tekstiä. Pyykkihuolto alkaa rullata nätisti, kun keksittiin miten saadaan toivottavasti jatkettua kuivurimme ikää.

Oman vaatekaappini läpikäynti on jo siinä pisteessä, että ne vaatteet jotka eivät sinne palaa, ovat nyt omassa nurkassa olouhoneessa ja ne mitkä jäävät ovat päässeet takaisin kaappiin. Operaatio meinasi jäädä hieman kesken, koska turhauduin vaatekaappini sisältöön. Olisin toivonut voivani laittaa eteenpäin myös sellaisia vaatteita jotka olisi voinut laittaa vaikka  Zadaa-appiin.


Mutta noh, minulla on miljoona otsikkoa vaatekaappini sisällöstä, joten kyllä se teillekin vielä selviää miksi vaatteeni eivät ehkä sittenkään kelpaa kuin korkeintaa lahjoitettavaksi ja tekstiilikierrätykseen. Tämä oman kaapin operaatio kesti pari viikkoa, kun taas Jekun kaapille tein saman operaation yhdessä päivässä.

Toki, hänen kaappilleen tehdään sama operaatio pian uudestaan. Olin jo aikasemmin tyhjentänyt kaikista paidoista 98cm kokoiset pois, koska 104cm alkoi olla paljon. Jätin kuitenkin vielä 98cm housuja, koska housuhylly näytti tosi tyhjältä. Nyt kun tyhjensin kaikki serkuilta tulleet vaatteet ylähyllyltä ja pussista huomasin, että siellähän oli älytön määrä juurikin 104cm vaatteita. Laitan taas kiertoon loputkin 98cm ja seuraavaksi alan poistamaan kaapista vaatteita, jotka ei ikinä päädy päälle. 

To Do listallani on myös aina ja ikuisesti kameran muistikortin tyhjennys. Olen kovasti koittanut karsia sieltä tärähtäneitä ja ei niin tärkeitä hetkiä pois, mutta silti olen saanut sinne maksimissaan 200 kuvaa tilaa kerrallaan. Haluaisin ostaa uuden muistikortin. Ehkä voisin arkistoida jokaisen tulevan vuoden omalle kortille, kun muistikortti on ilmeisesti ainoa väline jota en ole vielä onnistunut hajottamaan. Nimin. edelliset kaikki läppärit ja puhelimet ja ulkoiset kovalevyt.


Olen myös opetellut viimeaikoina editoimaan videoita sekä puhelimella että tietokoneella ja se onkin suurin syy, miksi blogipostauksille ei ole ollut aikaa. Nyt kun suurin osa sosiaalisista yhteyksistä täytyy tehdä ONLINE, olen minäkin yrittänyt siirtyä ONLINEEN aika heikolla menestyksellä. Sain vihdoin julkaistua valmiin kaksi minuuttisen videoni tällä viikolla. Videon, josta leikkasin pois heipat - koska toivottiin lopussa ihanaa pääsiäistä kaikille.

Toivoisin päiviini lisää tunteja nukkumiseen ja järkevään työskentelyyn. Lasten kanssa oleminen ei ole ongelma, jos saan vain olla lasten kanssa - ulkoilemassa, uimassa - ihan missä vaan missä saan vain olla lasten kanssa. Mutta kotona on pyykit, on tiskit, on tehtävä ruokaa, on siivottava ja koko ajan on jotain, ja oikeastaan ainoa hetki kun pystyn ajatella yhtään mitään mikä ei liity lapsiin tai kotiin tai pyykkeihin, on silloin kun vauva - joka ei muuten enää ole vauva! nukkuu ja lapset ovat pihalla. Ja kaikki tietävät ettei sellainen hetki kestä kovin kauaa. Ovikello soi kuitenkin lähes heti kun olet päässyt työsi kanssa vauhtiin ja jollakin on vessahätä tai joku on kaatunut tai saanut kivestä päähän ja sitten herää vauva. 

Minulla on miljoona suunnitelmaa millaisia videoita haluan kuvata, minulla on monta blogipostausta joko pelkkiä otsikoita tai sitten kuvia vailla valmiita, mutta ihan liian vähän aikaa. Jos jokin on kolmannen lapsen myötä muuttunut, niin se, että en vaan enää pysty nipistämään yöunistani samalla tavalla kuin aiemmin. Tai niin ainakin luulen. En muista, että olisin nukahdellut pystyyn aiempina vauvavuosina näin pahasti mitä nyt olen koko vuoden. Kun kello on yli 11 illalla, harvoin pystyn selaamaan kuvia blogipostauksia varten tai edes katsomaan jännittävää sarjaa puoliskoni kanssa.


Kun Nukkumatti kutsuu, on mentävä.

Ja silloin kun auringon lasku on niin houkutteleva, kuin näissä kuvissa. Nämä kuvat siirsin suoraan muistikortilta koneelle, silläkin uhalla, että muutaman vuoden päästä ne löytyy ainoastaan täältä blogista.

Nyt on toukokuu. Uusia tavoitteita ja haaveita kohti. Itseasiassa olen ollut haaveideni kanssa hieman hukassa viimeaikana ja nyt tuntuu pitkästä aikaa siltä, että minulla ja meillä on unelmia toteutettavaksi.

Kesä on ihan pian täällä!

Mitä sulle kuuluu? :) 

Edulliset silmälasit imetysajalle

Me käytiin ystävänpäivänä koko perheen treffeillä optikolla. Puhuin tästä ideasta puoliskolleni jo ties kuinka kauan ennen ystävänpäivää. Helmikuussa vihdoin päätin toteuttaa suunnitelman yllätyksenä ja varasin vain netissä meille peräkkäiset ajat optikon näöntarkastukseen. Silloin oli vielä jokin tarjous, että näöntutkimus oli ilmainen. 

Lähtötilannehan oli, että puoliskoni silmälaseista puuttui molemmat sangat, silti hän onnistui käyttämään niitä aina tietokoneella ollessaan. Minä taas en edes muistanut milloin olin viimeksi silmälasejani käyttänyt ja kun vihdoin löysin toiset, hetken päästä ne olivat yksi sankaiset.


Puoliskolleni hankittiin ensimmäiset silmälasit muistaakseni Elpun vauvavuonna. Minä sain omani jouluksi 2011. Niistä ihan ensimmäisistä laseistani en iteasiassa ole varma vieläkö ne jostakin romukopan pohjalta löytyisivät vai ovatko jo roskiksessa. Toiset hankin keväällä 2012. Siellä mistä ensimmäiset lasini ostin, oli vain kaksi mallia jotka olivat kasvoilleni sopivan kokoiset. Keväällä ostin sellaiset, jotka halusin ja samalla aurinkolasit vahvuuksilla. 

Fun fact. Nuo aurinkolasit katosivat mystisesti. Muistelen unohtaneeni ne appivanhemmille, joskus kun ollaan siellä käyty. Minä näen ne sieluni silmin sohvan selkänojan päällä. Joo tiedän, tosi fiksu paikka. Ei ole sen koommin näkynyt.

Mutta niihin uusiin silmälaseihin.


Ensimmäinen silmälasireseptini on joulukuulta 2011, näkö tarkastettiin opiskelijaterveydenhuollon kautta jännityspäänsäryn takia. Sittemmin päänsäryn ja pahoinvoinnin takia pääsin tarkastamaan näköni työterveyden kautta kevättalvella 2014. Elpun odotus oli sen verran näkyvä, että näöntutkimuksen tehnyt silmälääkäri kertoi heti että raskaus ja imetys voi vaikuttaa näköön. Tulloin näkö ei ollut juurikaan muuttunut, enkä hankkinut uusia laseja.

Nyt sitten kuuden vuoden tauon jälkeen kävin optikon näöntarkastuksessa ja ostin mahdollisimman halvat silmälasit. Juurikin raskauden ja imetyksen takia. Enhän tiedä imetänkö vauvaa enää parikuukautta vai toisenkin vuoden. Hertinen, eihän meillä enää vauvaa ole! Mutta tajusitte kyllä. Halusin lasit nyt, mutta mahdollisen näön muuttumisen takia en halunnut maksaa laseista satasia. 

Treffien alussa, optikolle kävellessämme sanoin puoliskolleni, että meillä on 50e budjetti per naama. Noh lopulta hän maksoi omat lasinsa itse ja minä omani: 19€. Katsoin myös 30€ ja 50€ laseja mutta lopulta nämä, itseasiassa Jekun valitsemat kehykset kuitenkin tuntuivat ja näyttivät kaikista eniten minulta.


Toki tähän hintaan saa ainoastaan vakiolinssit. Puoliskoni laseihin tuli lisähintaa erilaisista linssin käsittelyistä, joita minä en ottanut. Likaantumattomat, naarmuuntumattomat ja heijastamattomat ja kaikki muut mahdolliset pinnat otan sitten seuraaviin laseihin, joita tiedän käyttäväni seuraavatkin 10 vuotta. - olettaen ettei näkö siis muutu siinä kymmenessä vuodessa...

Ennen käytin laseja yleensä pitkillä automatkoilla ajaessani ja satunnaisesti tietokoneen ääressä. Enää en poistu kotiovesta ilman laseja ja käytän niitä myös silloin kun en tuijota ruutua. Oikeastaan laitan ne pois ainoastaan nukkuessa, siivotessa ja kokatessa. Parin viikon jälkeen puoliskoni totesi minun näyttävän oudommalta ilman laseja.

Tykkäään näistä laseista sen verran paljon, että olen jopa miettinyt voiko vanhoihin kehyksiin ostaa uudet linssit, sitten joskus. 

PS. meillä molemmilla on siniset silmälasit!

Oletteko te uusineet silmälaseja raskauden  tai imetyksen aikana? :)