76neliötä - part 5

Tervetuloa jatkamaan kotikierrosta meidän vihreästä lasten.... eikun aikuisten makkarista. Tämä on kotimme pienempi makuuhuone ja ollaan tätä koitettu pyöritellä parhaamme mukaan sopivaksi. Huone itsessäänhän on aivan tyhjä - ei kaapistoja rajaamassa tilan käyttö. Mutta sitten taas huone on niin pieni, että sinne on vähän vaikea sijoittaa yhtään mitään.

Seinän väri on neljävuotiaan Elpun valitsema ja alun perin huoneessa oli lasten kerrossänky, pieni pöytä, tuoli ja pieni lildlin leluhylly ja jyskin  versio kallaxista. Edellisessä kodissa lasten huoneessa oli vaatehuone jossa oli myös lelut, joten tänne piti ostaa lisää hyllyjä lelusäilytykseen. Näissä kuvissa ei muuten näy, mutta lamput jäi huoneita vaihtaessa vaihtamatta ja meidän pitsipallo on saanut osumaa lastenhuoneessa samalla, kun meidän huoneessa taas on iso hehkulampun muotoinen kattolamppu.


Olen ihan iloinen, ettei ehditty toteuttaa suunniteltua dinosaurus, pupu ja palmu - maisemamaalausta siskoni kanssa. Mutimme tänne syyskuussa 2018 ja jo ennen joulua vaihdomme oman valoisan ja ison makuuhuoneen lapsille. Työnsimme uuden sänkymme ikkunan alle, koska ajateltiin ettei se mahdu tähän huoneeseen mitenkään muuten päin. Ei se meinannut mahtua ikkunankaan eteen, jouduttiin aikalailla pingottamaan yöpöytien jalat, että saatiin ne sängyn molemmin puolin.

Minun yöpöydälläni kuuluisi muuten olla kasvi, mutta joku pieni saattoi vetäistä sen lattialle parikin kertaa, ennen kuin ruukku hajosi. Nyt se, mitä kasvista oli pelastettavissa, on jo uudessa ruukussa, mutta en ole uskaltanut tuoda sitä takaisin meidän huoneeseen. Vauva tai siis taapero, kun nukkuu edelleen meidän välissä.


Mitattiin ettei sänkyä kannattaisi laittaa toisin päin, koska jalkopäätyyn jäisi tosi kapea liikkumatila. Nyt keväällä sain kuitenkin puoliskoni kääntämään sängyn ja hölmön kapeasta tilasta huolimatta, koko huone muuttui avarammaksi ja viihtyisämmäksi. Ensin sänky oli valkeaa seinää vasten ja nyt vihreää seinää vasten se on paras.

Lipaston kannoin huoneeseemme talvella, pois eteisen naulakkolisäyksen tieltä. Sekin jäi tavallaan vain odottamaan parempaa paikkaa. Sitten keksin ruuvata serkultani perityn pienen peilinaulakon lipaston päälle. Olen kuvitellut peilin Elpun huoneeseen koristeeksi ja siihen roikkumaan hänen pienimmän vauvamekon. En kuitenkaa ole saanut sitä sopimaan lastenhuoneeseen ja se on ollut piilossa kaapissa. Nyt se pääsi ensimmäistä kertaa seinälle minun käyttööni. Kaivoin kaapin ylähyllyltä kirjanikin esiin ja lipasto toimittaa myös kirjahyllyn virkaa. En edes muista missä asunnossa viimeksi Harry Potterini ovat olleet esillä.


Uusin lisäys makuuhuoneeseen on Elpun kanssa villalangasta pyörittelemäni sisustusnaru, johon ripustin ehkä 2007 vuonna tekemäni maalauksen, jossa piti käyttää erilaisia pintoja maalaamiseen. Juliste oli jo aika kärsinyt ja yritin pelastaa sen liimaamalla sen suojapahviin ja ripustettiin se nyt turvaan. Oikeasti se ehkä tarvitsisi lasin ja kehykset suojakseen.

Puoliskoni toivoo kovasti meille ihan oikeasti viihtyisää makuuhuonetta, minä sanoisin että nyt ollaan jo päästy vähän sinne päin. Vaikka olisi ihan kiva että minullakin olisi vaatteille paikka makkarissa. Tässä kodissa on niin vähän kaappeja, että Elpu ja Jekku jakavat yhden vaatekaapin ja minä jaan oman kaappini taaperon kanssa. Ollaan mietitty vaatelipastoa meidän makkariin, mutta katsotaan sen tarvetta parin kuukauden päästä uudelleen.

Mikä tekee teidän makkareista viihtyisät?

Tämän asunnon aikaisemmat esittelyt löytyy tägin 76m2 alta.

Aikaisempien kotiemme tägit
 56m2 65m2 sekä 79m2 
löytyy myös sivupalkista kohdasta kotiesittelyt.
.

6x4

Tämä haaste on lojunut täällä luonnoksissa jo yli vuoden! Joten eiköhän nyt ole ihan hyvä aika julkaista se. Silloin vuosi sitten tämä kiersi useita blogeja ja näitä oli hauska lukea. Muutamaan kohtaan olen lisännyt kursiivilla 2020 toukokuun vastauksen, mutta suurin osa noista maaliskuun 2019 vastauksista pitää edelleen paikkansa.


Aloitetaan näillä helpoilla:

4 ruokaa, joista pidän:

1. Makaronilaatikko | oho! en edes muistanut koko makaronilaatikon olemassaoloa! Johtuu tosin vain lasten maito- ja kananmuna-allergioista. Lihaliemeen tehty makaronilaatikko ei vaan ole sama asia kuin perinteinen. Mutta nyt piti taas pitkäsaikaa eilen tehdä ja ai että! Olihan se lihaliemeenkin tehtynä paljon parempaa kuin tavallinen makaronimössö jota me syödään ihan liian usein - lapset rakastaa makaronimössöä.

2. Pinaattikeitto ja 2-4 keitettyä kananmunaa

3. Bataattiranskalaiset | bataatit ja makaronilaatikko voisivat ehkä vaihtaa paikkaa.....

4. Jouluruoat ja ai että saatiin varaslähtö jo marraskuussa(2019) kun käytiin syttäriaterialla ja sankarin toive oli jouluruokailu. Niin hyvää! | Joo edelleen sopii tähän hyvin.

4 juomaa, joista pidän:

1. Kaakao. Maitokaakao, kylmä kylmäkaakao, kuuma kaakao maitoon ja kiehuvaan veteen tehtynä. Kunhan se on kaakaota.

2. Vesi | puoliskoni sanoisi ehkä tähän väliin minun lemppariksi LIMSA, mutta yritän kyllä juoda sen litran vettä päivässä. 

3. Mummon tekemä mustaherukkaviinamarjamehu "raakana", kylmänä ja kuumanan hunajan kanssa | Mummon mehua meillä ole ollut  p i i i i t  k ä ä ä n  aikaan. Mutta yks ihan super lemppari on mäkkärin mango-ananas smoothie! Ihan ykkösherkku jos haluaa jotain vähän spesialiimpaa tai ripauksen luksusta arkeen.

4. Ananas-mandariini-mehu | öööööö LIMSA. Täytyy myöntää, että jos minun täytyy ruokkia vain itseni ja meillä on limsaa, mutta ei mikron kautta tehtävää ruokaa, juon mieluummin limsaa kuin tekisin oikean ruoan. 


4 paikkaa, joissa olen asunut:

1. Mummola. Me muutettiin isin töiden perässä niin, että isi oli jo töissä ja odoteltiin kerrostalon valmistumista mummon ja papan luona. Olin tosin niin pikkunen etten muista tästä mitään eikä se tainnut kovin pitkä jakso olla. Mutta juuri ennen yläastetta asuttiin myös isosiskoni kanssa vuoroviikoin mummolassa, koska haluttiin kokeilla millaista on kulkea bussilla kouluun.

2. Asuntola. Kun lähdin peruskoulun jälkeen Tampereelle Varalan Urheiluopistoon asuin kaksi ja puoli lukuvuotta koulun asuntolassa. Viimeisen kevään asuin opiskelijasolussa ystävän kanssa.

3. Rovaniemen keskusta. Koulu oli mun takapihalla ja Sampoaukio varmaan 10m päässä.

4. Ja se meidän ensimmäinen yhteinen kaksio, jonka ovessa ehti olla kaksi sukunimeä tuskin kahta kuukautta edes, kun mentiin jo naimisiin. Se on se kaksio, jossa eteisessä oli harkkoseinä, vaatehuoneessa ei ollut ovea ja pyykinpesukone oli niin pieni että se mahtui lavuaarin alle. Okei se oli kyllä niin pieni se koko vessa, ettei siellä isompi mahtunut kääntymään. Mutta sen kurjan yksiön jälkeen tuo oli unelmien täyttymys. Oli korkea katto ja rappukäytävässä omat rappuset vain meille. Saunavuorokin maksoi vain 5e/kk. Siellä aloin kirjoittaa blogia ja vieläkin harmittaa etten heti tehnyt siitä kotiesittelyä. Olisipa edes ne surkea Samsung TrendPlus laatuiset kuvat muistona. | No tuosta viisastuneena, blogista löytyy kyllä kaikki tuon asunnon jälkeiset kodit, tästä nykyisestäkin on jo eteinen, keittiö, olohuone ja vessa esitelty.

4 paikkaa, joissa olen työskennellyt:

1. Viimeisin työpaikkani on Fonecta, missä olin 02-asiakasneuvoja. Toimeen kuului myös 118 numeropalvelupuheluita. Yt-neuvottelujen seurauksena jäin sieltä työttömäksi kaksi kuukautta ennen ensimmäisen äitiyslomani alkua.

2. Toisena pitää sanoa Blairvadach Outdoor Education Centre, Helensbueghissa Skontlannissa. En tosin ollut siellä palkkatöissä vaan suoritin Lasten- ja nuortenliikunnanohjauksen työssäoppimisjakson 6vk siellä. Ja olivat muuten varmasti koko opiskeluni siisteimmät 6vk! Kyllä mie kävin ennen kotiin lähtöä kysymässä voisiko heille päästä kesätöihin, mutta sinä kesänä sinne ei palkattu lainkaan uutta väkeä.

3. Kaksi hauskintä työpaikkaa ovat olleet Piispalan leirikeskus, siellä olin vain pariviikkoa kesäohjaajana, kun joku toinen ohjaaja ei pystynyt aloittamaan tarpeeksi aikaisin. Mutta sain ohjata sveitsiläisille ja ranskalaisille pikkukiekkoilijoille Curlingia, jousiammuntaa ja seinäkiipeilyä.

Ja opiskellessani Rovaniemellä ensimmäinen palkkatyöni oli SantaSportin lapsiparkin valvoja ja kun Lappset Funpark valmistui työympäristöstä tuli aika siisti. Päivät opiskelin ja iltapäivällä sitten sukelsin lasten perässä kiipeilytelineisiin ja putkiliukumäkiin, milloin piilosta ja milloin hippaa, sillä aikaa kun lasten vanhemmat kävit kuntosalilla tai ryhmäliikunta tunneilla.

4. Ja ehkä yllättävin työpaikka tai ympäristö mistä mua ei ehkä ensimmäisenä kuvittelisi löytävänsä, niin toisen opiskelutalveni olin viikonloput plokkarina Rovaniemen isoimmassa baarissa. Sekin oli ihan hauskaa hommaa.


4 ohjelmaa, joita seuraan TVstä:
Me ei oikeastaan katota telkkaria. Okei just nyt meillä ei edes ole telkkari kiinni antennissa. Mutta me katotaan aina yksi sarja kerrallaan netflixistä. Ja nyt meillä on vasta etsinnässä seuraava sarja.

1. Tällä hetkellä katsotaan sellasta kun Lucifer | Katsottiin juuri viime alkuviikosta yhdessä Once upon a time viimeinen jakso.

2. Koska Jane the virgin loppui ja nyt täytyy nolosti myöntää etten muista mitä sarjaa me katsottiin enne Janea, eikä muuten muista puoliskonikaan.

3. 2019 Maaliskuu Yksikseni puhtaan-pyykin-viikkaus-ohjelmana mulla on nyt Suits, koska puoliskoni on katsonut sen jo joskus aikaa sitten uskallan katsoa sen yksin. Mutta mie en yleensä katso mitään sarjaa yksin. Silloin kun meille tuli netflix aloin katsoa Siskoni on noitaa, mutta se meni niin jännittäväksi että pakotin puoliskoni seuraksi ja lopulta siitäkin tuli meidän yhteinen sarja. | Edelleen katson viikatessani Suitsia koska, vuosi sitten pääsin peräti ekan kauden toiseen jaksoon, nyt olen jo neljännessä kaudessa.

4. Silloin kun en jaksa kiinnostua Suitsista, katson erilaisia dokumentteja, esim Netflixin Pikakuva dokkarit, tai piirrettyjä.

4 paikkaa, joissa olen käynyt:

1. Japani. Meillä oli yläasteella joku ystävyyskoulukuvio, että me majoitettiin japanilaisia opiskelijoita viikon verran kerran vuodessa ja vihdoin päästiin itsekin sitten viikoksi Japaniin. Kielitaitoa ei juuri tarvinnut stressata, kun mietittiin vain että eivät hekään osaa täydellistä Englantia, mutta meidän perheessä oli kaksi lasta jotka olivat olleet Kanadassa vaihdossa ja vanhemmatkin puhuivat sujuvasti. Asuttiin puoliviikkoa siskon kanssa samassa perheessä, ja toisen puolikkaan asuin yksin, kun melkein kaikki vaihtoivat perhettä. Heiteltiin perheen isän johdolla paperilennokkeja parvekkeelta ja lopulta päädyttiin kerrostalon katolle ihailemaan tähtitaivasta. Ja viimeisenä iltana Japanissa käveltiin huoltoasemalle, katsottiin lehdistä hiusmalleja ja perheen tytär leikkasi mun hiukset polkaksi pelkällä hiusveitsellä. Ne oli muuten siistit hiukset!

2. SanMateo ja SanFransisko. Olin 14 kun lähdettiin isosiskoni kanssa kolmeksi viikoksi meidän sedän luokse jenkkeihin kesälomalla. Täytyy myöntää ettei ole mitään hajua missä kaikkialla siinä lähistöllä ehdittiin käydä. Ainakin jossain akvaariossa ja uimarannalla. Eikä ole muuten tuo Suomenlahden veden suolaisuus mitään verrattuna siihen kun suola maistui ja tuntui suussa ihan kuin olisi paperia syönyt.

3. Hetta-Pallas hiihtäen. Hiihtovaellus oli pakollinen osa opintoja. Mutta ilman koulua olisi varmasti jäänyt käymättä ja muistoissa hieno kokemus.

4. Ja Skotlanti ansaitsee toisenkin maininnan. Lennettiin mun ensimmäisen vuoden huonekämppiksen kanssa heti valmistujaisten jälkeen Pirkkalasta Edinburghiin, sieltä matkattiin yöllä bussilla Glasgowhun, asemalta taksilla hotellille, jossa piti olla avain meidän majapaikkaa varten, mutta respa ei sitä löytänyt. Onneks mulla oli yhden Blairvadachin lemppari ohjaajan puhelinnumero ja hän kahden pienen lapsen isä tuli keskellä yötä pelastamaan meidät yöksi omaan kotiinsa ja hänen vaimo oli laittanut meille pedit valmiiksi. Seuraavat yöt päästiin viettämään siinä asunnossa missä oli tarkoituskin, ja saatiin toinen avain kun emäntä kävi sen sieltä hotellilta hakemassa. Tiedä sitten miksi se respa ei sitä löytänyt. Shoppailtiin Glasgowssa, käytiin moikkaamassa molempien työssäoppimmispaikoilla ja viimeinen päivä hengailtiin Edinburghissa kierrellen ennen kotiin lentoa.

Nappaa hei tää haaste itsellesi, jos et ole vielä tehnyt ja jos oot, niin linkkaa tai kerro sun 6x4 kommetteihin.

Hauskaa uutta viikkoa kaikille :)

76neliötä - part 4

Tervetuloa jatkamaan kotikierrosta! Nyt kun eletään toukokuuta 2020 olemme asuneet tässä asunnossa vuoden ja 9 kuukautta. Ja täytyy myöntää, että nyt alkaa hiljalleen mietityttää ehdinkö esitellä tätä kotia kokonaan niin, että me vielä ihan tosissaan asumme täällä. Pienoinen muuttokuume nostaa päätään. Ja aikasempien asuntoesittelyjen kanssa on käynyt juuri niin, että viimeiset huoneet olen esitellyt joko muuton keskellä tai avaintenluovutussiivouksen aikaan. 

Kuten yleensä aina, se alkoi puoliskostani ja nyt se on siirtynyt minulle. Puoliskoni on vielä realistinen ja katselee vain vuokra-asuntoja. Mutta minuun kuume iski astetta kovempaa ja löysin jo aivan valloittavan myyntikohteen. Joskin se on huoneluvultaan liian pieni. Taloa pitäisi siis käydä katsomassa huonejaon, kuivausrummun ja tiskikoneen mahtumisen ja säilytys- sekä asunnon pohjaratkaisujen hahmottamiseksi ja sitten vasta voisi edes miettiä kannattaako kyseisestä tai vastaavasta kohteesta edes haaveilla.


Todellisuudessa ostohaaveet on suunniteltu vähintään 3-5vuoden päähän aikaan, kun minullakin on työ. Joten se siitä talokuumeesta. Mutta muuttokuumetta tosiaan pukkaa, kun nykyisestä kodistamme on esittelemättä vielä molemmat makuuhuoneet ja vessa. Meidän makkarista on jo kuvat, ihan vaan kaiken varalta, jos tuleekin äkkimuutto.

Jääköön ne vielä ensi kertaan ja tällä kertaa pääsette kurkistamaan meidän perheen kodinhoitohuoneeseen & kylpyhuoneeseen eli tervetuloa meidän vessaan! Tämäkin vessa on sitä sorttia, joka mahtuisi varmaan yhteen, mutta ainakin kahteen kuvaan. Vessan ovelta katsottuna vasemmalla on meidän pyykkiseinä ja pesutorni ja oikealla puolella sitten vessa ja suihku.


Pyykkiseinä on näkynyt blogissa aiemminkin. Muuttaessamme halusin tuollaisen kaksi hyllyisen kuivastelineen pyykkikoneen päälle, mutta nyt ylähyllystä on tullut kylpyammeen säilytyspaikka. Sattuneista syistä teline ei ollutkaan niin kätevä ja puoliskoni osti meille kuivausrummun,

Tehtiin muuttaessamme parikin reissua ikeaan, pääasiassa vessan säilytyskalusteiden takia, mutta samalla ostettiin pieniä juttuja myös keittiöön. Eteisen kenkäkaapit vaativat sitten kolmannen reissun, eli nämä pyykkikopathan ovat oikeasti kenkälaatikoita ja laitettiin niitä eteiseen kuusi.


Tämä pöntön päälle sijoitettava hylly on ihan mun lemppari! Alkuun hyllyllä oli puhtaiden pyyhkeiden lisäksi kivoja koreja joissa oli kaikkea silloin tällöin tarvittaa sekä avaamattomia suuvesiä ja hammastahnoja. Mutta vessassa ei kierrä ilma tarpeeksi ja heitin korit suosiolla pois homepilkkuineen. Samoin kun pyykkikorien päällä asunut pieni viherkasvi mätäni ruukkuunsa. Joten vessa ei ole enää niin kiva ja sisustetun näköinen kuin se oli vielä muuttaessamme. Mutta ainakin pyykkihuolto toimii.

Meidän edellisen kodin vessassa oli muuten nätit kukkatapetit. Miten teillä on panostettu vessan viihtyvyteen ja toimivuuteen? Kaikki vinkit kostean tilan somistamiseen on tervetulleita!




Follow my blog with Bloglovin

Kaksitoistakuinen - 1 vuotias!

Hän on nyt virallisesti taapero. Yksivuotias! Juhlapäivän aamupalaksi hän sai kaakaolla maustettua kaurapuuroa. Me muut syötiin kyllä ihan kunnolla suklaapuuroa. Ensimmäistä syntymäpäivää jatkettiin yksivuotiaan neuvolassa, johon kuului toki kolme rokotetta - kaikki piikkeinä. Neuvolan jälkeen päivänsankari nukkui hyvät päiväunet turvakaukalossa, kun kävin ruokakaupassa sekä Arnoldsissa hakemassa kakun korvikkeeksi donitsit.


Ajattelin, että pienet donitsit riittää hyvin, onhan synttärisankarikin kovin pieni. Onneksi sanoin ääneen, että otetaan niitä pinkkejä, kun on allergisia kotona. Tarjoilija nimittäin huomautti heti, että ne pienet tehdäänkin eri taikinasta kuin isot. Pienissä on sekä maitoa että kananmunaa kun taas isoissa ei kumpaakaan. Ruoaksi syötiin tortilloja ja ennen jälkiruokaa sytytettiin päivänsankarin donitsiin kakkukynttilä ja alettiin laulaa synttärilaulua.

Päivänsankari oli sen verran malttamaton donitsinsa kanssa, olihan meillä muilla jo lautaset edessämme, että kynttilä piti puhaltaa ja napata pois ennen kuin laulu loppui. Taputettiin silti laulun perään ja taapero hieman ihmetteli ensin meitä ja sitten donitsiaan. Ihme ja kumma, hän ei juuri maistellut sitä. Kaikki muu kivistä lähtien kyllä menee suuhun.


Yksivuotiaamme on muutaman millimetrin pidempi kuin siskonsa oli yksivuotiaana, veljestään hän on taas pari senttiä lyhyempi. En edes tarkistanut, mutta hän taitaa olla kolmikkomme painavin yksivuotias. Mitä muuten tulee kasvuun, niin pituutta oli nyt tullut puolisentoista senttiä lisää sitten 11kk mittauksen (joka muuten oli vain 21päivää aikaisemmin).

Vatsan ultraäänessä kaikkki oli normaalisti. Vielä mennään tällä viikolla taas verikokeisiin ja sitten ihmetellään tuleeko tuloskirjeen mukana kutsu lastenpolille. Edellisten verikokeiden jälkeen kuitenkin kirjeessä luki, että rauta-arvo on lähtenyt korjaantumaan itsestään ja määrittämätön anemia onkin ainoa diagnoosi mitä tästä kasvun seuraamisesta ollaan vauvalle saatu. Varattiin jo isommille  4v ja 6v neuvola heinäkuulle, ja sovittiin, että otetaan silloin myös taaperon 1v3kk mitat. Seuraava taaperon oma neuvola on muistaakseni 1v6kk.


Nyt meillä on iloinen ja utelias taapero. Joka osaa kiivetä sohvalle, juoda kupista niin kuin isot konsanaan. Syö itse lusikalla ja sormin. Rauhoittuu syöttötuoliin nostettaessa tietäen saavansa pian ruokaa. Tunnistaa oman pillipullonsa. Tarkkailee isompien puuhia ja liittyy heidän leikkeihinsä. Taapero rakastaa sisarusten huomiota. Hän heittää sukat pois jalasta heti kun mahdollista. Hän nauttii vedellä läträämisestä. Ja tunnistaa kyllä mikä on palju ja sauna.

Ja unitissin jälkeen möyrii lattialle nukkumaan. (me siis katsomme yleensä netflixiä olohuoneessa siihen saakka että vauva taapero nukahtaa ja sitten myös minä käyn nukkumaan). Hän nukkuu edelleen meidän välissä sängyssä ja päiväunet menee edelleen pääsäänstöisesti vaunuissa. Joskus nukutaan vielä yhdessä, vaikka samanlaista aamupäiväunirytmiä meillä ei ilman päiväkotia olekaan. Muutaman kerran ollaan lenkkeilty rattailla. Olen kuitenkin avannut rattaiden klipsit vaunuiksi, kun hän on nukahtanut. Hän tutkii aivan kaikkea ja maistelee ihan mitä vaan. Pallot ovat parhautta. Iltajumpan aikana hän heiluu ja könyää lattialla tehden omia venytyksiään meidän kanssa.


Trampoliiniinkin ollaan päästy tutustumaan. Parhaat pomput ollaan isin sylissä istuen, mutta silti vauhtia pitää olla. Eipä ole siis tarvinnut Elpun ja Jekun hidastaa hyppyjä taaperon takia. Hän kiipeää sohvalle ja vessan jakkaralle ja tiskikoneeseen olisi kova halu päästä. Ruokapöydän tavallisilta tuoleilta hän kiipeää pöydälle ja siellähän kuule isotellaan sen aikaa minkä ehtii, ennen kuin päätyy takaisin lattiatasolle ja syöttötuoliin vyöt kiinni.

Kato/kattokaa, ei(kiljuen), isi ja äiti ovat ainakin sanavarastossa. Nyt eilen luulin hänen sanoneen kaksi kertaa toisen kumminsa nimen. Ja kävelyvauhti alkaa selvästi kiihtyä juoksuksi - täytyyhän hänen pysyä isompien perässä. Ja vappupallo, ai että. Mummi ja pappa toivat kaikille omat pallot ja niitä onkin sitten riittänyt riemua ja edelleen yksi pallo on ilmassa. Wanna be viralliset 1v kuvat otinkin sitten tottakai vappupallon kanssa.


Ai että, sinne meni meidän kolmas vauvavuosi. Vastasyntyneestä kikattavaksi höpöttäjäksi, istuvaksi ja etsiväiseksi leikkiväksi konttaajaksi ja taaperoksi. Onhan meidän pieni silti vielä ihan äidin vauva. Unitisseineen ja satunnaisine tissipäiväunineen.

Miten teillä juhlitaan/juhlittiin ensimmäistä syntymäpäivää? :)

Tyhjä paperi - ajatusvirtaa

Asiaa olisi kauheasti, jos tietäisi mistä aloittaa.

Tämä koskee lähes jokaista elämäni osa-aluetta tällä hetkellä. Blogipostauksia on odottamassa kuvia ja otsikoita odottamassa tekstiä. Pyykkihuolto alkaa rullata nätisti, kun keksittiin miten saadaan toivottavasti jatkettua kuivurimme ikää.

Oman vaatekaappini läpikäynti on jo siinä pisteessä, että ne vaatteet jotka eivät sinne palaa, ovat nyt omassa nurkassa olouhoneessa ja ne mitkä jäävät ovat päässeet takaisin kaappiin. Operaatio meinasi jäädä hieman kesken, koska turhauduin vaatekaappini sisältöön. Olisin toivonut voivani laittaa eteenpäin myös sellaisia vaatteita jotka olisi voinut laittaa vaikka  Zadaa-appiin.


Mutta noh, minulla on miljoona otsikkoa vaatekaappini sisällöstä, joten kyllä se teillekin vielä selviää miksi vaatteeni eivät ehkä sittenkään kelpaa kuin korkeintaa lahjoitettavaksi ja tekstiilikierrätykseen. Tämä oman kaapin operaatio kesti pari viikkoa, kun taas Jekun kaapille tein saman operaation yhdessä päivässä.

Toki, hänen kaappilleen tehdään sama operaatio pian uudestaan. Olin jo aikasemmin tyhjentänyt kaikista paidoista 98cm kokoiset pois, koska 104cm alkoi olla paljon. Jätin kuitenkin vielä 98cm housuja, koska housuhylly näytti tosi tyhjältä. Nyt kun tyhjensin kaikki serkuilta tulleet vaatteet ylähyllyltä ja pussista huomasin, että siellähän oli älytön määrä juurikin 104cm vaatteita. Laitan taas kiertoon loputkin 98cm ja seuraavaksi alan poistamaan kaapista vaatteita, jotka ei ikinä päädy päälle. 

To Do listallani on myös aina ja ikuisesti kameran muistikortin tyhjennys. Olen kovasti koittanut karsia sieltä tärähtäneitä ja ei niin tärkeitä hetkiä pois, mutta silti olen saanut sinne maksimissaan 200 kuvaa tilaa kerrallaan. Haluaisin ostaa uuden muistikortin. Ehkä voisin arkistoida jokaisen tulevan vuoden omalle kortille, kun muistikortti on ilmeisesti ainoa väline jota en ole vielä onnistunut hajottamaan. Nimin. edelliset kaikki läppärit ja puhelimet ja ulkoiset kovalevyt.


Olen myös opetellut viimeaikoina editoimaan videoita sekä puhelimella että tietokoneella ja se onkin suurin syy, miksi blogipostauksille ei ole ollut aikaa. Nyt kun suurin osa sosiaalisista yhteyksistä täytyy tehdä ONLINE, olen minäkin yrittänyt siirtyä ONLINEEN aika heikolla menestyksellä. Sain vihdoin julkaistua valmiin kaksi minuuttisen videoni tällä viikolla. Videon, josta leikkasin pois heipat - koska toivottiin lopussa ihanaa pääsiäistä kaikille.

Toivoisin päiviini lisää tunteja nukkumiseen ja järkevään työskentelyyn. Lasten kanssa oleminen ei ole ongelma, jos saan vain olla lasten kanssa - ulkoilemassa, uimassa - ihan missä vaan missä saan vain olla lasten kanssa. Mutta kotona on pyykit, on tiskit, on tehtävä ruokaa, on siivottava ja koko ajan on jotain, ja oikeastaan ainoa hetki kun pystyn ajatella yhtään mitään mikä ei liity lapsiin tai kotiin tai pyykkeihin, on silloin kun vauva - joka ei muuten enää ole vauva! nukkuu ja lapset ovat pihalla. Ja kaikki tietävät ettei sellainen hetki kestä kovin kauaa. Ovikello soi kuitenkin lähes heti kun olet päässyt työsi kanssa vauhtiin ja jollakin on vessahätä tai joku on kaatunut tai saanut kivestä päähän ja sitten herää vauva. 

Minulla on miljoona suunnitelmaa millaisia videoita haluan kuvata, minulla on monta blogipostausta joko pelkkiä otsikoita tai sitten kuvia vailla valmiita, mutta ihan liian vähän aikaa. Jos jokin on kolmannen lapsen myötä muuttunut, niin se, että en vaan enää pysty nipistämään yöunistani samalla tavalla kuin aiemmin. Tai niin ainakin luulen. En muista, että olisin nukahdellut pystyyn aiempina vauvavuosina näin pahasti mitä nyt olen koko vuoden. Kun kello on yli 11 illalla, harvoin pystyn selaamaan kuvia blogipostauksia varten tai edes katsomaan jännittävää sarjaa puoliskoni kanssa.


Kun Nukkumatti kutsuu, on mentävä.

Ja silloin kun auringon lasku on niin houkutteleva, kuin näissä kuvissa. Nämä kuvat siirsin suoraan muistikortilta koneelle, silläkin uhalla, että muutaman vuoden päästä ne löytyy ainoastaan täältä blogista.

Nyt on toukokuu. Uusia tavoitteita ja haaveita kohti. Itseasiassa olen ollut haaveideni kanssa hieman hukassa viimeaikana ja nyt tuntuu pitkästä aikaa siltä, että minulla ja meillä on unelmia toteutettavaksi.

Kesä on ihan pian täällä!

Mitä sulle kuuluu? :) 

Edulliset silmälasit imetysajalle

Me käytiin ystävänpäivänä koko perheen treffeillä optikolla. Puhuin tästä ideasta puoliskolleni jo ties kuinka kauan ennen ystävänpäivää. Helmikuussa vihdoin päätin toteuttaa suunnitelman yllätyksenä ja varasin vain netissä meille peräkkäiset ajat optikon näöntarkastukseen. Silloin oli vielä jokin tarjous, että näöntutkimus oli ilmainen. 

Lähtötilannehan oli, että puoliskoni silmälaseista puuttui molemmat sangat, silti hän onnistui käyttämään niitä aina tietokoneella ollessaan. Minä taas en edes muistanut milloin olin viimeksi silmälasejani käyttänyt ja kun vihdoin löysin toiset, hetken päästä ne olivat yksi sankaiset.


Puoliskolleni hankittiin ensimmäiset silmälasit muistaakseni Elpun vauvavuonna. Minä sain omani jouluksi 2011. Niistä ihan ensimmäisistä laseistani en iteasiassa ole varma vieläkö ne jostakin romukopan pohjalta löytyisivät vai ovatko jo roskiksessa. Toiset hankin keväällä 2012. Siellä mistä ensimmäiset lasini ostin, oli vain kaksi mallia jotka olivat kasvoilleni sopivan kokoiset. Keväällä ostin sellaiset, jotka halusin ja samalla aurinkolasit vahvuuksilla. 

Fun fact. Nuo aurinkolasit katosivat mystisesti. Muistelen unohtaneeni ne appivanhemmille, joskus kun ollaan siellä käyty. Minä näen ne sieluni silmin sohvan selkänojan päällä. Joo tiedän, tosi fiksu paikka. Ei ole sen koommin näkynyt.

Mutta niihin uusiin silmälaseihin.


Ensimmäinen silmälasireseptini on joulukuulta 2011, näkö tarkastettiin opiskelijaterveydenhuollon kautta jännityspäänsäryn takia. Sittemmin päänsäryn ja pahoinvoinnin takia pääsin tarkastamaan näköni työterveyden kautta kevättalvella 2014. Elpun odotus oli sen verran näkyvä, että näöntutkimuksen tehnyt silmälääkäri kertoi heti että raskaus ja imetys voi vaikuttaa näköön. Tulloin näkö ei ollut juurikaan muuttunut, enkä hankkinut uusia laseja.

Nyt sitten kuuden vuoden tauon jälkeen kävin optikon näöntarkastuksessa ja ostin mahdollisimman halvat silmälasit. Juurikin raskauden ja imetyksen takia. Enhän tiedä imetänkö vauvaa enää parikuukautta vai toisenkin vuoden. Hertinen, eihän meillä enää vauvaa ole! Mutta tajusitte kyllä. Halusin lasit nyt, mutta mahdollisen näön muuttumisen takia en halunnut maksaa laseista satasia. 

Treffien alussa, optikolle kävellessämme sanoin puoliskolleni, että meillä on 50e budjetti per naama. Noh lopulta hän maksoi omat lasinsa itse ja minä omani: 19€. Katsoin myös 30€ ja 50€ laseja mutta lopulta nämä, itseasiassa Jekun valitsemat kehykset kuitenkin tuntuivat ja näyttivät kaikista eniten minulta.


Toki tähän hintaan saa ainoastaan vakiolinssit. Puoliskoni laseihin tuli lisähintaa erilaisista linssin käsittelyistä, joita minä en ottanut. Likaantumattomat, naarmuuntumattomat ja heijastamattomat ja kaikki muut mahdolliset pinnat otan sitten seuraaviin laseihin, joita tiedän käyttäväni seuraavatkin 10 vuotta. - olettaen ettei näkö siis muutu siinä kymmenessä vuodessa...

Ennen käytin laseja yleensä pitkillä automatkoilla ajaessani ja satunnaisesti tietokoneen ääressä. Enää en poistu kotiovesta ilman laseja ja käytän niitä myös silloin kun en tuijota ruutua. Oikeastaan laitan ne pois ainoastaan nukkuessa, siivotessa ja kokatessa. Parin viikon jälkeen puoliskoni totesi minun näyttävän oudommalta ilman laseja.

Tykkäään näistä laseista sen verran paljon, että olen jopa miettinyt voiko vanhoihin kehyksiin ostaa uudet linssit, sitten joskus. 

PS. meillä molemmilla on siniset silmälasit!

Oletteko te uusineet silmälaseja raskauden  tai imetyksen aikana? :) 

Operaatio vaatekaappi: Siivous

Reilut kolme vuotta sitten Konmari iski tietoisuuteeni. Jekun ollessa vajaa puolivuotias lainasin ystävältäni Marie Kondon vaaleanpunaisen kirjan ja luin sen parissa päivässä. Itsenäisyyspäivänä 2016 kävin läpi kaikki äitiyspakkauslaatikkoon tallettamani vauvavaatteet ja laitoin aika rankalla kädellä niitä eteenpäin. Seuraavaksi oli kodin vuoro, mutta sitä ei sitten vieläkään ole tapahtunut, ei edes muuton yhteydessä.


Aika tarkalleen vuosi sitten tyhjensin omasta vaatekaapistani kaksi hyllyä vauvan vaatteille. Muutama viikko sitten sain vihdoin katsottua läpi taas siskonpojalta tulleet vaatteet ja kaapitettua mieleiset. Nyt vauvalla on 68-74 kokoisia vaatteita niin paljon, että oli ihan pakko antaa hänelle kolmas hylly, jos meinaan löytää sieltä joskus jotain, ilman että koko kaappi räjähtää.

Tämä projekti on ollut vähän niinkuin mielessä jo pidemmän aikaa. En edes muista milloin olen viimeksi vienyt omat vaatteeni viikkauksesta kaappiin. Sen sijaan olen viikannut vaatteeni pieneen kestokassiin, mistä ne sitten pyörii käytön kautta pyykkiin ja takaisin kassiin. Joten nyt on siis hyvä hetki käydä koko kaappi läpi. Tiedänhän jo valmiiksi, etten käytä edes puolia siitä vaate määrästä jota siellä haudon.

Tässä on koko komeus pinottanu silityslaudalle. Hupparit ja tunikat eivät tuohon edes mahtuneet. Ja täytyy todeta, että housupinon korkeus yllätti minut totaalisesti. Sukka ja alusvaatekopat järjestin taas pitkästä aikaa ja niissä tapahtuu karsimista lähes jokaisen viikkauksen yhteydessä - rekäisten ja parittomien osalta.


En tiedä onko karsimiseni ihan 100% Marie Kondon oppien mukaista, mutta tarkoitus olisi kuitenkin säilyttää vain "iloa tuottavia" vaatteita eli sellaisia joita oikeasti käytän ja joista myös tykkään, silläkin uhalla, että joudun ostamaan lisää vaatteita, sitten joskus, kun lompakkoni on kanssani samaa mieltä.

No nyt kun vaatteet on pinottu ja laskettu, niin ei taida olla pelkoa siitä, että joutuisin vaatekaupoille lähtemään. Tämä on oikeastaan jopa järkyttävää. En toki erotellut vaatteistani työvaatteita, urheiluvaatteita tai äitiys- & imetysvaatteita vaan katsoin vain vaatteen mallin mukaan ja pinosin ne seuraavasti:

T-PAIDAT & topit                                         20
PAIDAT - neuleet & trikoot                    12
HUPPARIT                                                      11
TUNIKAT                                                       5
HOUSUT                                                         18
SHORTSIT & caprit                                    3
HAMEET                                                        4
MEKOT                                                           8
NEULETAKIT & jakut & polero             7
PYJAMAT                                                        3


Hengarikaapin sisällön ripustin ikkunan eteen ja kokosin samana päivänä takaisin kaappiin. Totesin että yhtä "ehkä" mekkoa lukuunottamatta siellä ei ole karsittavaa. Yllättävää, mutta siellä on mun lempparivaatteita joita yhdistelen sekä arkeen että juhliin. Jännää tehdä tällainenkin huomio itsestäni. Olen aina mieltänyt itseni farkku&huppari tytöksi. Tämän uuden huomion jälkeen huppareita on jo liikaakin.

Tässä vaiheessa olen jopa lievästi pettynyt. Kuvittelin että täämä olisi ihan helpponakki ja voisin karsia suoriltaan vähintään puolet pois. Mutta ei se nyt ensimmäisen läpikatsonnan jälkeen menekään ihan niin. Nyt alkaa sitten se todellinen operaatio vaatteiden karsinta ja takaisin kaappiin viikkaaminen.

Katsotaan mitä tästä vielä seuraa ja saanko olla ylpeä itsestäni sitten operaation valmistuttua. :D Jatkan tästä aiheesta pienen postaussarjan merkeissä ja lopuksi katsotaan miltä kaappi näytti ennen ja jälkeen operaation.

Kuinka usein sinä käyt läpi oman kaappisi sisällön?

Meidän tarina - Facebookhaaste

Bongasin kaveriltani tällaisen esittely haasteen Facebookissa. Tämä oli aika hauska ja vähän kevyempää luettavaa vaihteeksi. En ole omaa profiiliani päivittänyt sitten millon lie viimeksi niin tein tämän nopeasti tänne. Tosin lupasin kyllä tehdä myös 10päiväisen #elämäonhyvä -kuvahaasteen facebookiin. Pitäisiköhän se aloittaa tänään. No mutta joka tapauksessa. Minä vai hän, täältä se selviää.



Ensitapaaminen?
Poikettiin ystäväni kanssa lainaamaan hänen ihastuksensa vessaa, ihastus ei ollut kotona, mutta puoliskoni (joka ei edes asunut siellä) päästi meidät sisään. Annoin hänelle muumitikkarin. Jos tämä ei ollut eka kerta, niin sitten se oli se, kun olin hakemassa ensimmäisiä silmälasejani kaverini kanssa ja puoliskoni tuli juttelemaan kaverilleni.

Tästä löytyy erittäin vanha (yksi ensimmäisiä) postaus otiskolla Ensisilmäyksellä.

Ensisuudelma?
Ei sujunut kuin tanssi. Rehellisesti ihan hirveä. Mutta ei annettu sen haitata, nykyään jo melkein osataan. 

Kumpi teki aloitteen?
Aika paha, kaikki alkoi yhdestä kaverin FB statuksesta ja väärinymmärryksestä. Minä, kun laitoin FB kaveripyynnön, mutta hän laittoi ensimmäisen viestin "kato siehän ihastuit heti" ja seuraavaksi hän ilmoitti heti että meillä on nyt nettisuhde.

Kumpi on pidempi?
Hän

Kumpi tunnusti rakkautensa ensin?
Minä, puhelimessa.

Kumpi on herkempi?
Minä

Kumpi on jääräpäisempi?
No riippuu vähän asiasta, mutta hän enemmän. 

Kumpi nukahtaa nopeammin?
Minä

Kumpi on laiskempi? 
Tämäkin riippuu vähän asiasta, mutta sanon hän. Hän sanoo, että minä olen laiskempi, siihen oli perustelukin, mutten enää muista sitä. Minä en osaa keskittyä saatika rentoutua hyvillä mielin, jos ei ole siistiä. Hän on kyllä tehokkaampi sitten kun toimii, kun minä teen aina kaikkea yhtä aikaa ja unohdan puolet mitä olin tekemässä. 

Kumpi kokkaa paremmin? 
Hän, minun mielestäni. Mutta kyllä munkin ruoat on kuulemma hyviä. 

Kumpi suuttuu helpommin? 
No sekin riippuu vähän aiheesta, mutta sanon minä. 

Kumpi on äänekkäämpi?
Varmasti minä. Sekä iloisena että vihaisena. 

Kumpi on sosiaalisempi? 
Ehkä minä. Mutta hänellä on silti enemmän sosiaalista elämää kuin mulla :D 

Kumpi on aamuvirkku? 
Ei kumpikaan, mutta hän ei ainakaan. Ennen lapsia olisin laskenut itseni aamuvirkuksi. Nykyään voisin torkuttaa vähintään lounasaikaan. Ja no, puoliskoni elää pääsääntöisesti ilta-yö-työrytmissä joten se varmaan kertoo jo kaiken hänestä ja aamuista. Toisaalta hänelle riittää kyllä muutaman tunnin lyhyemmät unet kuin minulle. 

Järjestelmällisempi? 
Minä

Kumpi tanssii paremmin?
Minä. Mutta en olekaan koskaan nähnyt hänen tanssivan.

Kävittekö samaa koulua? 
Käytiin samaa koulua eri aikaan ja meillä on yhteisiä koulukavereita, mitä kautta tutustuttiin.

Kumpi on vanhempi? 
Minä 2pv alle 2kk

Kumpi on oudompi? 
Varmaan minä

Kumpi on vaativampi? 
Millä tavalla vaativampi? En ymmärrä kysymystä ja meillä on hyvä näin. 

Kauanko olette olleet yhdessä? 
tammikuussa oli 6v hääpäivä ja elokuussa tulee 8v 

Kummalla on enemmän vaatteita?
Hänellä. Mun eristysprojektina on karsia oma kaappini tällä viikolla.

Kummalla on isompi perhe?
Hänellä. Meitä on kolme sisarusta heitä on tuplasti.

Kumpi päättää tv-kanavan? 
Ei me katota telkkaria. Netflix-sarja päätetään yhdessä, sen mukaan kumpi löytää kivemman sarjan ensin. 

Kumpi on sängyn valtaaja? 
Vauva. Ja Jekku. Tämä ei varmaan tarvitse selitystä. Paitsi jos lapsia ei nukkuisi meidän välissä niin minä väitän että hän. Ja hän varmasti vastaisi että minä. Mutta kyllä mun vieressä olisi paljon tilaa, toisella puolella, koska tykkään nukkua kainalossa. 

Lataa kuva teistä yhdessä. 



Aloin käyttää instagramia ystävän suosituksesta syksyllä 2013. Tässä on kaikki kuvat mitä olen meistä laittanut instaan koko tänä aikana.

Vasen yläkulma on ihan tuore, Jekku otti sen viime keskiviikkona. Hääkuvan taas olen laittanut viidennen hääpäivän kunniaksi, eli siis reilu vuosi sitten. Batmanpaitakuva on meidän ensimmäiseltä joululta eli 2012. Ja oikean alakulman vasen alakuva on meidän ensimmäinen yhteinen kuva.

Laitettiin molemmat omiin profiileihin tuolta rantapäivältä erikuvat meistä ja sain useammankin viestin että mitä ihmettä, miksi ja en kai vain ole sotkeutunut hänen kanssa mihinkään. No kyllä, hänen kanssa ja hyvin olenkin sotkeutunut ♡︎

Millainen on teidän tarina? ☺️

Yksitoistakuinen


Ja näin, vauvavuotta on alle kuukausi jäljellä ja viimeisen kuukauden aikana vauva onkin ottanut melkoisia pyrähdyksiä kaikessa kehityksessä. Paitsi ilmeisesti pituuskasvussa, tai no se selviää, kun päästään neuvolaan. 11kk mitoille on aika varattu ensi viikolle, mutta pitänee tarkistaa vieläkö se toteutuu.

Käytiinkin torstaina uudestaan labrassa - lastenpolin kirjeissä lukee diagnoosina "Määrittämätön anemia" joten nyt käytiin kolmatta kertaa verikokeissa, joissa ilmeisesti seurataan ainakin hemoglobiinia ja ferritiini otettiin viimeksi, oletan että nyt uudestaan, kun kirjeessä luki jotakin  mahdollisesta rautatankkauksesta. Lisäksi vauvalle on varattu aika vatsan ultraan ennen syntymäpäivää.


Mutta mitäs muuta vauvalle kuuluu. Hän on kahdeksanhampainen! Kahdeksas hammas tuli sopivasti läpi juuri 11kk päivänä. Kyllä sitä pari päivää taas tehtiinkin. Eli nyt on kaikki etuhampaat puhjenneet. Ja hän muuten tykkää myös hampaiden pesemisestä. Harmi vaan, että kaikkien muiden hammasharjat olisivat paljon kivempia ja hienompia kuin oma. Mutta ihanaa, kun on vauva, jonka kanssa ei tarvitse tapella hampaiden pesusta, vaan hän oikein odottaa, että hänenkin hampaita harjataan ja hän yrittää ihan itsekin.

10kk neuvolassa pituutta oli jo reilu 70cm ja nyt vihdoin sain myös tarkistettua vauvan vaatekaapin sisällön ja siskonpojalta tulleet 74cm vaatteet. Vaatekaappi on taas niin täynnä, että pitää karsia sitä vielä lisää. Meillän on nyt käytössä muutamat tosi pitkälahkeiset 62cm housut, mutta muuten olen aika hyvin jo laittanut 62 lähtövalmiiksi ja käytöön jäi ja pääsi nyt 68 ja 74 vaatteet.


Mitä tulee kiinnostuksen kohteisiin, niin vauva on löytänyt meidän yöpöydät. Minä vein jo minun pöydältä kukan keittiöön, kun sieltä alkoi multaa katoamaan ja nykyään en voi säilyttää edes puhelinta tai silmälaseja yöpöydällä tai aamulla ne löytyvät lattialta. Työnnän illalla läppärinkin sängyn alle, koska vauva kaivelee myös laatikkoa. Kerran hän löysi mun suklaat sieltä..... ja no ihme ja kumma suklaata oli kuitenkin enemmän lakanassa kuin vauvassa.

Kuukausi sitten vauva käveli päivittäin paljon, 5 askelta oli pisin matka jonka laskin, sitten hiljalleen matka piteni yhteentoista askeleeseen. Viikko sitten maanantaina keksittiin Jekun kanssa palloleikki, vähän niinkuin piimää, jossa minä istuin oven edessä eteisessä ja Jekku peilin edessä ja vauva oli se joka yrittää saada palloa kiinni.


Tosin nyt pallo annettiin vauvalle, sitten vauva heitti sen ja joko minä tai Jekku napattiin pallo ja nostettiin ylös. Jos palloa piti matalalla, vauva konttasi meidän luokse. Mutta kun pallon nostikin ylös vauva nousi itsekin ylös ja käveli kohti. Kuvasin tätä meidän leikkiä yli kymmenen minuuttia ja sen jälkeen vauva käveli enemmän. Nyt yksitoistakuisena hän kävelee enemmän kuin konttaa.

Vauvasta on tullut myös sitterin ja taaperokärryn väärinkäyttäjä. Tässä oli pitkä aika, etten saanut vauvaa sitteriin edes valmiiksi nukkuvana, vaan hän heräsi melkeinpä heti vaikka kuinka olisin koittanut olla liikuttamatta ja käärinyt vauvan jo valmiiksi peittoon. Mutta nyt hän saattaa itse kiivetä köllimään sitteriin. Mutta silti enemmän hän käy siihen pomppimaan konttausasennossa. Kävelykärrykään ei juuri kelpaa kävelemiseen, vaan vauva kiipeää sinne itse kyytiin ja surffaa sillä liikkelle..


Vaikka ei olla joulukuun jälkeen päästy uimahalliin, niin sukellustaitoa on harjoiteltu tai ylläpidetty ihan oma-aloitteisesti kylvyssä. Vauva sukeltaa tarkoituksella ja osaa kääntyä ja nousta taas pystyyn jos vahingossa sukeltaa. Hän puhaltaa kuplia veteen ja hän kiipeää ammeeseen ja sieltä pois ihan itse. Nyt on taas se vaihe, että vessan ovi pitää olla kiinni ja amme pitää muistaa tyhjentää heti. Muuten sieltä saattaa löytyä hetken päästä litimärkä vaippapeppu.

Vauvan hiukset on nyt ensimmäisen kerran leikattu. Enää ei tule hiukset silmille. Muutamia hapsuja huomaan edelleen, mutten ole vielä toista kertaa tasoittanut. Ja taidettiin ohjata leikkaus väärään suuntaan pyörteeseen nähden, mutta se voidaan korjata sitten joskus, kun hiukset tulee taas silmille. Pituuden kannalta hiuksethan olisi pitänyt leikata jo jouluna, mutta nyt suurin syy miksi vihdoin raaskin leikata, oli hiusten vaaleneminen.


Vauvasta on tulossa aivan yhtä vaalea kuin sisaruksistaankin ja näistä pitkistä tummista hiuksista halusin juuri tumman letin vauvakirjan väliin. Joten mulle hiipi pieni paniikki takaraivoon ja viikon miettimisen jälkeen päätös tuntui jo ihan hyvältä. Ja uskon kyllä että vauvalla on nyt itselläänkin kivempi olla, kun hiukset ei kutita nenää, eivätkä ole näköesteenä.

Meidän vauva on nyt olevinaan niin taapero, kun kävelee koko ajan ja höpöttää hurjasti ja muutenkin, kyllä hän on jo aika isopoika. Onneksi vielä on niitäkin hetkiä kun hän vain köllii selällään ja nappaa varpaistaan kiinni ja höpöttää niille. Nyt "äiti" tulee jo tosi selvästi, ja uskon että hän osaa myös sanoa "isi". Se jokin sylin tapainen on edelleen sama.


Mutta me ollaan käyty meidän ensimmäinen "keskustelu"! Olin suihkussa ja vauva jo vähän väsähti ja istui sylissäni. Pienen maitotankkauksen jälkeen sanoin hänelle että äitin pitäisi vielä nousta seisomaan ja huuhdella hiukset, leikitkö sen aikaa lattialla. Ja aivan kuin vauva olisi hengittänyt syvään ja vastannut "joo" ja sitten hän leikki siinä tyytyväisenä sen aikaa että otin hänen pyyhkeensä esiin.

Suihkuun liittyen huomasin myös sanovani monta kertaa "odota, äiti hakee pyyhkeen" joten kysyin Käsipuheen Annelta vinkit (@kasipuhe) ja olen nyt yrittänyt käyttää "odottaa" js "pyyhe" viittomia. Saa nähdä innostunko vielä muuten tukiviittomista  ja innostuuko vauva.


Ja nykyään hän on muuten myös isin kaveri! Isin syli kelpaa lohdutukseksi. Ja vauva seuraa aina isiä keittiöön. Liekkö oppinut, että isiltä saa oikeaa ruokaa, kun äitiltä vaan maitoa. :D Vauva syö tosi mielellään kaikkea mitä ollaan tarjottu. Lusikka ja haarukka pysyy käsissä ja menevät jo suuta kohti. Yleensä toinen käsi auttaa ruoan suuhun kun toisessa on väline.

Jopa lumisateen läpi kevät sää on nyt tarjoillut parastaan. Toivottavasti kelit jatkuu, ja päästään ulkoilemaan ihanassa kelissä taas ensiviikolla. Toistaiseksi, edelleen käytän mieluummin vaunuja kuin rattaita, mutta eiköhän tässä kohta aleta ulkoilemaan niin, että pieni taapero pääsee myös kävelemään ulkona. Silloin rattaille tulee enemmän käyttöä kuin vaunuille.

Onko teillä kokemusta tukiviittomista? Mitä teidän vauvoille kuuluu? :)

Vauva kotiparturissa

Raaskiiko, ei raaski. Vähän olis kuitenkin pakko. Mutta ei voi. Se on niin söpö. Hiukset silmillä. Se on niin söpö hiukset ponnarilla. Ja entäs kuinka söpö hän on kun letitän pitkiä hiuksia! Voi pojat, että hän on myös söpö lyhyillä hiuksilla.


Vauvalla on ollut syntymästään saakka tummat paksut hiukset. Harkitsin hänen bloginimekseen Peikkoa, koska hiukset olivat pystyssä puolivuotta. Sitten hiukset kuitenkin alkoivat painaa ja kasvaa alaspäin ja ennen hiusten leikkaamista vauvan hiukset ylettyivät nenän alapuolelle.

Tein jo aikaisemmin letin keskelle vauvan päätä ja mietin, että tuosta saisi aika paksun letin leikattua muistoksi vauvakirjan väliin. Puoliskoni ei kuitenkaan ollut vielä samaa mieltä leikkaamisesta ja nyt  (viikkoa myöhemmin) kun hiukset leikattiin, leikkasin muistoletin vasemmalta puolelta päätä.

Olen tottunut leikkaamaan Jekun hiuksia, joten asettelin syöttötuolin nätisti olohuoneeseen peilin eteen. Samalla totesin ettei vauva edes näe itseään peilistä ja tajusin, ettei vauvaa edes kiinnosta katsoa itseään peilistä. Käänsin syöttötuolin telkkariin päin ja valitsin ohjelman, joka olisi vauvalle mahdollisimman helppoa katsottavaa.


Hiusten harjaaminen on meidän vauvalle ihan tuttu juttu. Ponnarin laittaminen kuitenkin nipistää hieman, joten siinä kohtaa meinasi tulla itku. Laitoin ponnarilla kiinni pään päälle ne hiukset joita en aio leikata koneella lyhyeksi.

Toiselle ponnarille koitin saada mahdollisimman paljon hiuksia pään sivulta, niin että vauvakirjan väliin tulisi mahdollisimman paksu ja pitkä letti. Jälleen letin ponnareiden laitto on ikävän tuntuista vauvasta. Letin irti leikkaaminen ponnarin tyvestä olikin sitten vähän haastavampi juttu. Hiuksia piti leikata monessa osassa ja vähän joka suunnasta. Samalla piti katsoa, ettei nappaa liian läheltä päänahkaa. Tätä kohtaa vauva selvästi olisi halunnut pakoon, joten leikkasin mahdollisimman varovasti aina pieneltä alueelta kerrallaan. Ja kun muistoletti oli irti, ei enää voinut perääntyä. Tai ehkä olisikin, pitkät hiukset olisivat varmaan peittäneet nyljetyn kohdan ainakin vähän aikaa.

Kokeilin leikata 12mm, mutta päädyin kuitenkin 9mm terään. Laitoin leikkurin ensin päälle ja kun vauva ei kääntänyt enää päätä surinan suuntaan aloin leikkaamaan. Vedin koneella sivut ja takaa niin siististi, kuin pystyin ja niin kauan kauin vauva pysyi tyytyväisenä. Selvä merkki, että nyt riittää, on kun vauva alkaa hipelöidä kasvojaan ja raapia niskaa.


Vauvaa nauratti, kun huiskuttelin kevyesti isolla meikkisiveltimellä kaikki irtohiukset pois kasvoilta ja niskasta. Sen jälkeen sain jatkaa hiustenleikkuuta vielä ihan pienen hetken. Päätin suosiolla lykätä päällihiuksien saksimisen puoliskolleni ja vein vauvan tässä suihkuun. Tähänastinen lopputulos, näkyy seuraavassa kuvassa.

Puoliskoni saksi päällihiuksiin mallin. Ja sitten annettiin hiusten asettua lauantain ajan. Eilen minä sain vielä keventää niitä ohennussaksilla, samalla kun, siistin vielä pitkien ja lyhyiden hiusten rajat sekä kaikki mahdolliset ylimääräiset hapsut niskasta ja korvien päältä. Ja muutenkin kävin vielä kaikki lyhyet hiukset koneella läpi, että varmasti tulisi tasaista.

Tuolla alussa on kuvat ennen leikkuuta, ponnareista joilla jaoin hiukset ja muistoletin leikkuujälki. Viimeisessä kollaasissa on eilisen viimeistelyleikkauksen alku tilanne, kun päällihiukset oli vain karkeasti leikattu, muttei kevennetty. Lopullisista hiuksista ei ole vielä kuvaa, koska leikkasin hiukset perjantaina ja siistin niitä eilen ja muistikortti meni täyteen. Nyt aamulla nähdään miten hiukset asettuvat. 11kuisen kuulumisissa näette miten onnistuin. Ja 1v kuulumisissa kuukauden päästä selviää oltiinko tyytyväisiä vai vedetäänkö sittenkin koko pää koneella. :D


MUISTILISTA VAUVAN KOTIPARTURIIN
  • Syöttötuoli
    • Kelpaa jokin muukin tuoli tai ehkä bumbo olisikin juuri hyvä tähän tarkoitukseen. Tai voihan vauva myös istua toisen vanhemman sylissä jos niikseen.
  • Leikkuuvälineet: kone, hiussakset ja ohennussakset
    • Toki riippuu vähän miten haluat leikata, voihan se olla että pelkkä kone tai tavan hiussakset riittävät.
  • Ponnareita
    • Auttaa tekemään jakauksen pitkien ja lyhyiksie leikattavien hiusten välille. 
  • Harja
    • tai kampa. Tarvitset jos aiot leikata jotain muutakin kuin koko pään samoilla milleillä.
  • Suuri meikkisivellin / puuterihuisku
    • Ihan paras irtohiusten karkoittamiseen ja niiden aiheuttaman kutinan helpottamiseen.
  • Jotain mikä pitää vauvan tyytyväisenä ja paikoillaan.
    • Naposteltavaa: Keitettyjä spagetteja, rusinoita tms tuttua sormiruokailtavaa
    • Tekemistä pienille käsille: vesipullo, imetyskoru, tutti, kameran linssinsuoja
    • Katseen kiinnittäjä: Telkkari - Netflix - Napero
      • Jotta vauvan pää ei pyörisi joka suuntaan ihan koko ajan.
  • Seuraneiti
    • Valinnainen, meillä isosisko halusi jäädä katsomaan kun hiukset leikataan. Helpottihan se, kun hän toimi assistenttina ja otti kuvia ja piti vauvan hyvää mieltä yllä.
  • Aikaa toteuttaa leikkuu lapsentahtisesti vaikka kahtena tai kolmena kertana
    • Emmehän halua tuottaa vauvalle hiustenleikkuusta traumaa, joten leikataan sen verran ja sen aikaa kun vauvasta tuntuu hyvältä. Eli en ehkä alkaisi leikkaamaan tänään, jos huomenna oltaisiin menossa juhliin.
  • Lattialasta ja imuri hiusten siivoukseen


Jekun ensimmäisen hiustenleikkuun hoiti puoliskoni, muistaakseni 1v1kk iässä. Koko pää samoilla milleillä, isin sylissä istuen. Hänellä ei tosin tainnut olla edes puolia Vauvan hiuksista. Mutta sen jälkeen minä olen saanut kunnian leikata Jekun hiukset ja ollaan me puoliskoni kanssa päästy siistimään myös lasten serkun hiuksia.

Pitkien hiusten kotiparturoinnista en voi kirjoittaa, koska Elpun hiuksiin ei ole vielä koskaan saksilla koskettu. Elpun vauvavuonna puoliskoni leikkasi kyllä minulle otsahiukset *KLIK*.

Milloin te olette leikanneet lastenne hiuksia ensimmäisen kerran, ammattilaisella vai itse?