Kesäkuun kevennykset & Heinäkuun helpotukset

Saatiinpas nauttia aivan oikeasta kesästä! Lapsilla oli ihania lomapäiviä ja kesää elettiin myös päiväkotipäivien jälkeen. Sattuipa myös niin, että kesäkuussa lapsilla oli ainoastaan yksi 5 päiväinen päiväkotiviikko ja viikonloput olivat kolmen ja neljän päivän mittaisia. Päätimme siis toukokuussa, että lapset ovat koko kesän hoidossa, mutta pidetään puoliskoni arkivapaat koko perheen vapaapäivinä.

Lomailun kannalta kesäkuu olikin aivan mahtava, mutta työhön liittyvien tavoitteiden osalta taas ei niin mahtava. Joka tapauksessa, kesäkuun parhaita paloja tulossa täältä ainakin melkein koko kesäkuulta, skippaan tästä juhannuskuvat kokonaan, niistä sitten ihan omassa postauksessaan (kunhan vain tunnit viikossa riittävät), muuten tästä tulisi liian pitkä....



  • Eskarin päättäjäiset. Se olikin yllättävän tunteikas tilaisuus, tai ei se nyt yllätä, tällainen tunteilija kun olen. Maskit kasvoillaan päiväkodin pihalle saapui jokaiselle eskarilaiselle yksi juhlavieras. Eskarit tulivat hienossa jonossa pihalle asetelluille penkeille. He lauloivat meillä ipanapa biisin "Teippileikki" ja esittivät rytmileikin valas lauluun. Sitten jokainen eskarilainen sai todistuksen ja kukan. Pihalle oli järjestetty tehtävärasteja, niin vanhemmat saivat yhdessä lasten kanssa tehdä näitä "pajapassi" tehtäviä. 


  • Viimeisen eskaripäivän päätteeksi lähdettiin samantien ajamaan Unelma5 blogin Emiilian ja tyttöjen luo viettämään hauskaa iltapäivää. Virailu kesti iltapalaan saakka, syöden, pihalla veden kanssa leikkien ja päästiin testaamaan myös kärrysaunan löylyjä. 


  • Käytiin ensimmäisen kerran rannalla heittämässä talviturkit meidän lähirannalla. Sen jälkeen ollaan käyty siellä useita kertoja autolla sekä pyörillä ja siellä ollaan myös nähty paljon lasten päiväkotikavereita ihan sattumalta. Tai no, ei se ehkä näillä helteillä ole ollut kovin kummoinen sattuma, mutta hauskaa joka tapauksessa. Kesäkuussa käytiin yhteensä neljällä eri rannalla, joista kahdella aivan ensimmäistä kertaa.


  • Puoliskollani on ollut muutamia sunnuntaivuoroja, joten ollaan aamulla ajettu ensin hänet töihin ja sitten kirkkoon ja illalla hakemaan häntä. Yhtenä tällaisena sunnuntaina syötiin kirkon jälkeen ruoka kotona ja lähdettiin rannalle odottamaan puoliskoni työvuoron loppumista. Pakkasin meille piknikeväiksi iltapalan mukaan: sämpylät, mansikoita, banaaneja, vesimelonia ja pillikaakaot, keksejäkin oli. Kesäkuussa löysin uudelleen myös lakritsi-taatelit, ne on niin hyviä! 


  • Puoliskoni osti Nupulle ruusukimpun eskarin päättymisen kunniaksi, ihailtiin niitä noin viikko ja sitten ripustin ne kuivumaan ja koristeeksi yhden väliverhon paikalle. Nyt Nuppu haluaisi ne takaisin maljakkoon omaan huoneeseensa, mutta minusta ne on kivat siinä missä ovat. Pitää vissiin pyytää omat ruusut. :D Nupun ruusujen kaverina minä sain myös ruukkukukan, jota olen parhaani mukaan yrittänyt pitää hengissä ohjeen mukaan. Siinä luvattiin kukan kestävän 3-5 viikkoa joten onnistuin yllättävän hyvin. Toki tajusin vasta parin päivän pääästä, että meillähän oli ihan sattumalta 8v kihlapäivä, silloin kun kukat sain. Se ei kuulema ollutkaan sattuma. Ja omasta kukastani en sitten ehtinyt ottaa lainkaan kuvaa, mutta Nupun ruusuista senkin edestä kyllä. 


  • Meillä on ollut myös pari juhlan aihetta, joten lasten ollessa päiväkodissa käytiin treffeillä ennen puoliskoni iltavuoroa juhlistaen hänen ensimmäistä lomautuksen jälkeistä palkkapäivää ja omaa autoa. Shoppailtiin hänelle uudet työhousut, minulle parit kesävaatteet, käytiin syömässä ensimmäistä kertaa uudessa ravintolassa ja haettiin vielä jäätelötkin jätskikiskalta. Lapset pitää vielä käyttää tälle kesälle jätskikiskalla, mutta jäätelöillä ollaan kyllä herkuteltu ihan koko kesän edestä, tottakai. 



  • Sain heti eskarin päättäjäisissä kahden Nupun ystävän äitien numerot ja perään vaihdettiin numeroita myös yhden Jekun ryhmäkaverin äidin kanssa. Päiväkotikavereita ollaankin nähty muutaman kerran vapaa-ajalla, myös siellä lähiuimarannalla ja täytyy myöntää, että on kiva kun itselläkin on puoliskoni työpäivinä muutakin juttuseuraa kuin lapset. Väittäisin jopa itsekin saaneeni uuden ystävän!

  • Porasin yhden lukon rikki, kun jälleen kerran onnistuin katkaisemaan avaimen lasten pyöränlukon sisään. Ja omasta pyörästäni sinkosi yksi ruuvi, luulin sen pitävän vain heijastinta ja vasta kun pyörä alamäessä tekikin itse äkkijarrutuksen etulokarin pudotessa renkaan päälle tajusin sen ruuvin olleen vähän tärkeämpi, kuin vain heijastimen ruuvi. Noh sain hyvän syyn avata rullaluistelukauden!

  • Jokaiseen kesään kuuluu tietenkin myös myrskyt ja nyt voidaan myös kuitata "Kastu ukkosessa" kesän bucket listalta, vaikka en sitä sinne kirjoittanutkaan. Erään kerran oltiin sovittu treffit rannalle parhaan kaverini kanssa ja pyöräiltiin sinne suoraan päiväkodista. Tai siis, minä luistelin rattaiden kanssa ja lapset pyöräilivät. Otin vielä naapurista lasten serkun mukaan yllätykseksi. Rannalla oli kyllä tosi hauskaa, ensimmäisiin pilviin saakka. Saatiin kokea aivan täysi tyyneys juuri ennen myrskyä ja hyytävä tuuli, joka lennätti uimapatjat ja pyyhkeet matkoihinsa ja nostatti hiekatkin maasta. Laitettiin tavarat ystäväni autoon, lapset pyöräilivät niin kovaa, etten heitä enää ensimmäisen risteyksen jälkeen nähnyt. Itse yritin hölkätä ja juosta parhaani mukaan koko matkan ja ennen puoltaväliä sade rysähti päälle. Ystäväni nappasi avaimet ajaessaan ohitseni ja minun päästessäni kotiin lapset olivat jo lämmittelemässä suihkussa. Paitsi Ässä. Olen hukannut meidän rattaiden sadesuojan, mutta jalkapeite suojasi Ässän jalat ja rantapeittomme oli tarpeeksi hyvä sateen ja tuulen suoja, että hän oli aivan kuiva, kun päästiin kotiin.


  • Sateen ja helteen lisäksi haluan erikseen mainita kukat ja saippuakuplat. Ne vaan kuuluu kesään, ja parin vuoden tauon jälkeen olen taas napsinut kuvia myös kukkasista. Jossain vaiheessa minulla ei ollut enää tilaa säästää kaikkia ottamiani kuvia, joten lopetin "luontokuvauksen" kokonaan. 



  • Pääsin kuvaamaan ystäväni häät! Oli aivan ihana vihkitilaisuus, pääsin vielä vähän kärpäsenä kattoon, kun korona-ajan mukaisesti vihkimisestä lähetettiin live ja papilta oli saatu lupa, että kuvaaja saa tulla myös alttarin toiselle puolelle. Joten sain kuvata vieraille myös hääparin ilmeet papin puhuessa. Itse hääjahlassa toimin sitten valokuvaajana.

  • Ja edistyihän ne Mary Kay työt myös sen verran, että sain osallistua Minimoiden kukoistava minä palkintovalmennukseen sisarkonsulttien kanssa ja otin muutamia kuvia instagramiin SocialMediaQueen haasteetta varten.



  • Päivitettiin pienesti lastenhuoneita. Nuppu on rakentanut majoja kaikista pahveista mitä meille kotiin on tullut huonekaluja ym. hankkiessa, ja niiden (= pahvien / majojen, ei onneksi huonekalujen) aina hajotessa suru on tottakai suuri. Niinpä tehtiin tori.fi löytö ja koko perheen roadtrip ajelulla haettiin hänen huoneeseen Tiipii teltta. Poikien huoneesta taas hävitettiin aivan romukuntoon päässyt viidakkobussi kerrossänky ja saatiin sinne sukulaisten vanha parvisänky. Nyt vielä Ässälle sänky sinne ja perhepeteilyn aika alkaa ehkä loppumaan. 


  • Ja kirsikkana kakunpäälle, ollaan saatu viettää paljon aikaa Mummin ja Papsun luona. Siellä vietettiin yhdet valmistujaisjuhlat sekä juhannus heidän ja puoliskoni sisarusten perheiden kanssa. Ja siinä missä talvella huomattiin käyneemme noin kuukauden välein, niin kesäkuussa käytiin ainakin 4 kertaa. Yksi parhaita asioita kesässä on Mummin ja Papsun tekemä ruoka. Uudet perunat, grillimakkarat & -lihat, ja Papsun hampparit! 


  • Tätä ehkä yllätyt, mutta minä lähetin myös työhakemuksen. Työkkäriltä tuli työtarjous, joten ei tarvinnut miettiä haenko vai en, itseasiassa työ on ihan kiinnostavakin juuri sitä mihin olen koulustakin todistuksen saanut, mutta osa-aikainen.

Heinäkuussa onkin sitten luvassa paljon lomailua. Puoliskoni vapaa viikonloppu täyttyikin töillä, niin mummun kanssa jutellessä järjestinkin itseni lasten kanssa nyt aluksi Jyväskylään. Täällä lapset näkevät myös pohjoisen serkkuja, toisen heistä ensimmäistä kertaa ja nyt meillä onkin ensimmäinen kokonaisen viikon mittainen loma päiväkodista. Mennään keskiviikkona kotiin, koska torstaille meillä on yksi kesälomareissu tiedossa ja perjantaikin on puoliskoni vapaapäivä. Tämän viikon jälkeen päiväkotiviikkoja onkin vain kaksi, Nupun hoitosopimus loppuu 23.7. ja siitä alkaa sitten kahdenviikon loma Raumalla ennen koulun alkua.

Nyt kun sen kirjoittaa ja laskee, kuinka vähän tässä on enää aikaa, alkaa jo vähän äitiä jännittää tuo koulunaloitus. Sitähän ei vielä tiedä miten tuon työhakemuksen kanssa käy, että onko meillä syksyllä koululainen ja kaksi vuorotyötä tekevää vanhempaa yhdellä autolla ja kaksi päiväkotilaista vai jatketaanko tällä samalla kokoonpanolla, lisäyksenä ainoastaan tuo koululaisen arki.

Tekisi mieli aloittaa alusta

Tämä minun blogi täytti kesäkuussa 7 vuotta. Ihan noin vain, keromatta kellekään! Kuten varmaan suurin osa perhe-lifestyle blogeista, Sängyn alla blogi sai alkunsa nuoren äidin odottaessa esikoistaan. Mitään odotuspäiväkirjaa täältä ei vielä Nupun odotuksesta löytynyt, syntyihän neitokainen alle kuukausi ensimmäisen postauksen jälkeen. Sen sijaan vauvapäiväkirjoja täältä löytyy sitten kaikista kolmesta lapsesta ja poikien odotuksetkin on täällä tallessa odotuspäiväkirjamaisesti.


Aivan aluksi kirjoitinkin niitä tavallisia kuulumisia kerran viikossa ja siihen lisäksi sitten kivoja juttuja tai asioita jotka mietitytti. Sitten blogit eivät enää olleetkaan kuulumisten ja ostoskassin esittelyä varten. Toisaalta yksityisyyden ja tietynlainen anonymiteetin kaipuu ovat haastaneet mitä asioita haluan jakaa ja mitä en. Ja kun ei ole aikaa ajatuksella miettiä omia valintojaan, jää valinnat tekemättä ja siitä seuraa nukkuva blogi.  

Kuten on Mary Kay työssä myös blogin kanssa, ilman tavoitteita työskentely on aika turhaa suorastaan. Mistä löytää motivaation ja ajan, jos ei ole jotain tavoitetta jonka haluaa saavuttaa? Mary Kayssa tavoitteena on tottakai päästä tarjoamaan pientä luksusta arkeen mahdollisimman monelle ihonhoitohemmotteluissa ja jos hemmotteluista löytyy vielä asiakkaita, jotka saavat tuotteistamme ratkaisuja ihonhoidollisiin haasteisiinsa tai löytävät ripauksen lisää itseluottamusta, aina vain parempi! Mutta blogin tavoitteen hukkasin oikeastaan jo Starboxin jälkeen.

Ja viimeisetkin toiveet unohtuivat siinä vaiheessa, kun suurin blogiyhteistyötoiveeni toteutui Chipolino Etro rattaiden muodossa. Ehkä se oli niin suuri tavoite ja toive, jonka en koskaan uskonut toteutuvan, että sen saatuani unohdin suunnitella mikä olisi seuraava etappi, mihin suuntaan sitten mentäisiin? Kaikki oli tässä, suurin toiveeni toteutui. 

Olen kiitollinen niistä vuosista, jotka sain viettää Kaksplussan alla, sain sieltä paljon, vaikka rahalliseen palkkioon en sitä kautta blogillani koskaan yltänyt. Joskus sitä yritin tosissani, mutta tavoite tuntui liian suurelta ja useamman pettymyksen jälkeen lakkasin edes yrittämästä tienata rahaa blogillani.

Jotain uutta kaivatessani pääsin siirtymään Starbox portaaliin ja tein myös rahatavoitteen, päätin kuinka pian portaaliin siirtymisen jälkeen saisin ensimmäisen rahallisen palkkioni, hauskinta on se, että pääsin tavoitteeseeni täysin aikataulussani - harmi vain että Starbox lopetettiin juuri edellisenä kuukautena. Hieman huonoa tuuria sen kanssa, mutta Starboxilla on itseasiassa jonkin verran osuutta myös siinä miksi tartuin Mary Kayn tärkeimpään tuotteeseen - Starter Kit aloituislaukkuun uudelleen ja tällä kertaa tosissaan.

Starboxin lopetettua olinkin noin puoli vuotta blogini kanssa itsekseni, mutta ikävä tuttuun porukkaan sai hakeutumaan takaisin Kaksplussan verkostoon. Jokin oli jo siinä vaiheessa muuttunut. Tiesin jo ennen kuin Kaksplussan yläpalkkia ja mainoksia oli blogiini asennettu, että en koskaan tulisi edes tavoittelemaan sitä rahallista palkkiota, joka meille oli tarjolla. Keväällä meille ilmoitettiin myös Kaksplus blogiverkoston lopettamisesta. En voi sanoa, että se olisi tullut täysin yllätyksenä. Mutta jälleen on ollut hieman vaikea kerätä blogin murusia ja löytää ne pienet hetket mistä raapia aikaa kirjoittamiseen. 

Blogi on ollut hiljaisempi kuin koskaan, vaikka oikeasti, aina kun olen vain ehtinyt avata läppärin olen kyllä työstänyt postauksia. Sillä toisin kuin instagramistani, blogistani minä tykkään ja tähän yritän panostaa sen ajan illasta, minkä pysyn hereillä. Paitsi puoliskoni keväisen lomautuksen ajan tuli kylläkin panostettua parisuhteeseen se aika joka ennen olisi ollut blogiaikaa. Mutta jokatapauksessa kaikki on hyvin ja meidän perhe voi hyvin, parisuhde on edelleen olemassa ja sekin voi hyvin kun sille on muistettu antaa aikaa lapsien ja kodinhoidon ohella. Minä voin paremmin ja tulevaisuus näyttää menevän aina vain parempaan päin. 

Koko syksyn suunnitelmat ja vähän pidemmän ajan tulevaisuudenkin osalta menivät heinä-elokuussa aivan uusiksi työkkärin työtarjouksien ja sovitellun päivärahan sääntöjen ja yllätyksen takia ja näistä kaikista haluaisin päästä jo teille kertomaan! 

Mutta koska olen päättänyt koota ihania kuvamuistoja joka kuukausi tältä vuodelta, niiiin nyt olen sitten kolme kuukautta käynyt läpi kesäkuun kuvia, aina kun vain on ollut hetki aikaa avata läppäri ennen uniaikaa. Ja jätin vielä juhannus kuvat tästä setistä pois! Heinäkuun kuvat on edelleen kamerassa ja no elo-syyskuussa ei sitten ole paljoa kameraa käytetty......

Kuvia on ihana kyllä katsoa, mutta kun olisi jo niin paljon muutakin kerrottavaa, että ärsyttää kaikki 100 postausluonnosta ja tekisi mieli aloittaa vain aivan alusta ja poistaa kaikki. En toki suinkaan aio sitä tehdä. Olisihan se nyt aivan hullua pyyhkiä pois seitsemän vuoden muistot ja aloittaa täysin alusta. Sitä paitsi osa noista luonnoksistakin on vanhoja haasteita joihin voisi laittaa vuoden 2018 ja 2021 vastaukset vierekkäin.... Mutta kiltisti nyt pysyn ihan omassa päätöksessäni ja seuraavaksi postaan ne kesäkuun kevennykset, että päästään jo hiljalleen näihin uusiin kuulumisiin!

Mutta tunnustan, että ajanhallinta ja priorisointi ovat olleet nyt melkoisessa myllerryksessä ja isosti vielä ristiriioidassa omien kuvitelmieni kanssa siitä mitä 24 tunnin aikana ehtii tehdä nukkumisen ja pyykkäämisen lisäksi. En edelleenkään ymmärrä miten oikeita ruuhkavuosia elävät työssäkäyvät äidit tekevät kaiken - siisti koti, pyykkirumba rullaa, ruoka-ajat pysyy järjestyksessä ja joku vielä jaksaa tehdäkin sitä ruokaa..... 

No joka tapauksessa, toivottavasti siellä vielä on joku, kun tämä blogini taas tästä heräilee henkiin!