Neljännesvuosi kahteen

Tämän kuun puolivälistä laskien Tuhina on enää neljännes vuoden vajaa kaksivuotias. Tuntuu hurjalta ajatella kuinka iso meidän pieni vauva jo on. Vastahan me odotettiin Tuhinaa syntyväksi! Ja vastahan hän oppi seisomaan! Vielä hurjemmalta tuntuu, että suunnilleen saman ajan päästä tuo pieni on isosisko!

Puolitoistavuotisneuvolassa täti totesi, että varmaan se kaksivuotisneuvola voidaan varata sitten siihen samaan, kun vauvan ensimmäinen käynti. Toisaalta aika kätevää. Tuleekohan musta yhtä fanaattinen neuvolassa kävijä tämän uudenkin kanssa. Tuhinan kanssa halusin käydä joka kuu ottamassa mitat vauvakirjaa varten.

Tämän hetken pituutta en tiedä, mutta kasvanuthan meidän neiti on. Kutistuvien vaatteiden lisäksi siitä kielii myös kutistuva sänky, hissimatkat väärään kerrokseen, sammuvat valot ja avautuvat ovet. Eräänkin yöllisen raapimisähinän päätteeksi puoliskoni totesi, että sänkyä pitää pian jatkaa.

Se vähäinen vessarauha mitä oven sulkeminen toi on mennyttyä, kun nykyään pieni iloinen käsi ylettää sammuttamaan valot muttei laittamaan takaisin päälle ja avaamaan oven. Oven raosta kurkistaessaan hän tietenkin huikkaa suloisesti "MOI!" tai välillä "no moii".

Sanavarastoon on "moi"n lisäksi ilmestynyt ja pysynyt ainakin: moimoi, heippa, vauva, vaippa, kukka, kakka - myös kaikki roskat ovat kakkaa, "paa" eli pallo, hiljaa - tämä on ihan lemppari sana ainakin isitytärleikeissä, lamppu, ankka - usein miten pelkkä "kaa", mutta tulee se välillä kokonaankin.

Iskää meillä huudellaan edelleen eniten. Jos Tuhina ei halua jotain, nykyään hän ilmoittaa sen sanoen "en" tai "ei". Hihoista ilmestyville käsille sanotaan aina "tulee" ja äiti kuuluu silloin tällöin. Keinu on välillä "kiikaa"n sijasta "keii-nu". Kaikki mitkä kulkevat pyörillä on mopoja - autot, pyörät ja oikeat mopot.

Onnistuessaan, pukemisessa tai saadessaan lusikan käteensä, Tuhina sanoo "no niin" tai "noin". Kun lautanen, muki tai suu on tyhjä Tuhina ilmoittaa päättäväisesti "poppu" loppu. Välillä hän muistaa kiittää saadessaan pyytämänsä ja "kiitti" kuuluu usein myös silloin, kun hän ojentaa jotain meille. Kukkuu on "tuttuu" ja osaapas hän myös ilmoittaa läsnäolonsa sanomalla "tadaa". Pieni suloinen "oho" kuuluu myös aika usein.

Pari kertaa Tuhina on pyytänyt apua "aapuu", mutta yleensä kaikki pyytäminen tapahtuu kättä ojentaen sanoen   tomera "aa". Ruoka ja kylpy/suihku on nykyään aina "kuumaa". Hellan ja mummin ja papan takan ohi kulkiessaan hän sanoo myös kuumaa. Musta tuntuu välillä, että myös kaikki kylmä ja märkä on kuumaa ja aina pitää lautaselle puhaltaa - se on tietysti  hyvä. Ainakin nämä sanat tulee niiden tuttujen "mummi" "pappa" "mummu" lisäksi.

Puheen oppimisessa on nyt selvästi matkimisvaihe ja silloin, kun Tuhina innostuu saattaa hän hokea eri sanoja meidän kanssa pitkän tovin. Matkimishetkinä toistetaan usein kenkää ja nenää - nenä koska meillä niistetään paljon, ja puoliskoni kahden nuorimman siskon nimeä. Tietenkin siellä pyörii myös kaikki edellä mainitut.

Tuhina on nyt kevään aikana opetellut tosissaan syömään itse, omalla lusikalla. Useinmiten ruoka menee suuhun edelleen sormilla eikä lusikalla. Mutta pikkuhiljaa on tullut enemmän aterioita, jolloin hän on pistellyt lautasen tyhjäksi ihan itse sillä lusikalla. Tärkeä taito tulevalle isosiskolle tämä itse syöminen.

Kevät talvella Tuhina teki ensimmäiset poskihampaat, kaikkiaan neljä hammasta siis, vaikka minä odotin neljättä alaetuhammasta marraskuusta saakka. Nyt kevään mittaan se viimeinenkin etuhammas ilmestyi täydentämään kolmen alaetuhampaan rivin. Nyt hampaita on kaikkiaan kaksitoista.

Tuhina on myös kova pukemaan itse, tai ainakin yrittämään. Toppahaalarista hän saa vetoketjunkin kiinni, mutta sisähousut taas tuottaa ongelmia vaippapepun kanssa. Ilman vaippaa menee legginsitkin ihan ite, yllättävän usein myös oikein päin. Pottatreenaus on aktiivisinta yleensä aamupäivisin ja yllättäen nyt alkaa tuntua ihan todelliselta, että meillä olisi kesällä vain yksi vaippapeppu.

Tuhinalla on myös pusupäiviä ja hän antaa aina lähtöpusut useaan kertaan. Tuleva isosisko osaa antaa myös vauvalle pusun - nostaa äidin paidan pois tieltä ja pussaa mahaa.

Mikä pesänrakennusvietti?

Me asutaan kaksiossa. Ja mitä enemmän ollaan etsitty asuntoa jossa olisi lastenhuone sitä enemmän ollaan tultu siihen tulokseen, ettei me edes haluttaisi muuttaa. Joo se lastenhuone olisi ihana! Haluaisin keinutuolin jossa imettää ja nukuttaa vauvaa. Ja tilaa leikkiä ja Tuhinalle yöpöydän, nyt Tuhinan yöpöytänä toimii leikki hella.

Tähän asuntoon on turha haaveilla keinutuolia kun meillä on vielä pieni ongelma tulevan vauvan vaatteiden säilytyksen ja sängyn paikan kanssa. Muuten tämä on täydellinen asunto.

Toistaiseksi asuntotarjonta on sarjaa hissitön talo, kolmas kerros, vessa johon ei mahdu pyykkikonetta ja/tai keittiö ilman tiskikonetta. Ei kiitos. Joten ei me ainakaan ihan heti olla muuttamassa. Lisäksi en haluaisi muuttaa pois tältä postinumeroalueelta. Tuplarattaiden hankinnassakin suurin kriteeri taitaa olla ne renkaat, koska haluan päästä kävellen paikasta A paikkaan B.

Meillä siis ei ole lastenhuonetta jota alkaa sisustaa Tuhinalle ja vauvalle, enkä tiedä koska löydetään sellainen koti joka vie meiltä jalat alta. Toistaiseksi olen hillinnyt myös haluni kaivaa komerosta Tuhinan äitiyspakkauslaatikko ja se koko sisältö - ne pienet ihanat vaatteet!

Vaatteet jotka pitäisi käydä läpi, meiltä löytyy neljä toppapukua koossa 74cm plus tämä uuden pakkauksen puku, ehkä voisin parista luopua. Ja sitten haluaisin pestä ne vaatteet, ihan niinkuin tämän uuden pakkauksenkin. Uusipakkaus on muuten sijoitettuna olohuoneeseen, sohvan jatkeeksi, koska sille ei ole toistaiseksi muuta paikkaa.

Ja heti kun kelit muuttuvat kesäisemmiksi pääseen maalaaman vauvan pinnasänkyä! Se on muuten ihana! Mutta ei, sen kummempaa pesänrakennusviettiä mulla ei taida olla. Sen sijaan mulla olisi älytön sivousvimma.

Kotiesittely on kesken. Tiedän. Seuraavana vuorossa on kodin sydän. Tai siis, sen piti olla ennen vessaa, mutta koska en vieläkään ole ehtinyt ottaa kuvia silloin kun se on vielä siisti, tuo teksti joutuu vielä hetkisen odottamaan. Tarkoitus on kyllä saada se heti kuun vaihteessa ulos.

Sain nimittäin eilen aivan mahtavan viestin mun siskolta! Ollaan monta kertaa suunniteltu äitin kanssa, että nyt kun hän on täällä, niin siivotaan toi keittiö. Aina ollaan hoidettu kaikkia muita tärkeitä asioita, ettei ikinä ehditty. Toivotavasti me nyt mun isosiskon kanssa ehditään.

Aloittelin jo eilen tuota  keittiön siivousta. Siirsin ruokapöydän olohuoneeseen ja imuroin maton ja lattian, pesin ikkunoista pienet tahmeat sormenjäljet. Tosin nyt ne saisi pestä jo uudestaan. Haluaisin siivota keittiön ylhäältä alaspäin, eli kaapit - tasot - laatikot - lattiat ja koska tiskikone pesi enkä päässyt tasoihin käsiksi, huomasin peseväni pattereita ja parvekkeen ovea. Niistäkin muuten löytyy pieniä tahmeita sormenjälkiä aika paljon!

Toinen urakka mihin siivouskärpänen tahtoisi päästä käsiksi on meidän isompi vaatehuone. Se on puoliskoni valtakuntaa ja toistaiseksi sauna on toimittanut osittain hänen vaatekaappinsa virkaa. Haluaisin siivota tuon pienen kopperon - ainoan paikan josta puoliskoni sanoo että "älä siivoa, minä hoidan" - vaatepinoja myöten.

Ja sitten vielä koko kodin lattian haluan pestä ja vessan desinfioida oksupoksun jäljiltä ja parvekkeen talven jäljiltä ja sittten on se Tuhinan vaatekaapin läpikäyminen ja omaakin haluaisin karsia (Yritän hillitä tätä vielä - ei ehkä kannata nyt isomahana heittää pois vaatteita joita ei ole puoleen vuoteen käytetty kun eivät mahdu päälle. Saattaisin syksyllä katua.) - eli siis suomeksi sanottuna haluaisin tehdä suursiivouksen. 

Mitenköhän meillä lauantaina aika riittää. Sisko tulee meille jo tänäiltana, ainakin meillä on sitten koko päivä aikaa. Tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä tulee nyt kuitenkin tuo keittiö. Sitten koko kodin lattiat. Ehkä kolmanneksi saunan tyhjennys, jos vaikka pitkästä aikaa saataisi se myös lämmitettyä.

Mutta niin, onko tämä siivousvimma nyt sitten jotenkin tuon paljon puhutun pesänrakennusvietin ilmenemismuoto? Meillä kun ei oikein mahdu pesää rakentamaan, mutta kiillotettavia pattereita ja ovenkarmeja kyllä riittää. 

Jäähyllä

Minä ja siskoni ollaan istuttu keittiönjakkaralla ja seisty nurkassa jäähyllä, erikseen ja samaan aikaan, kahdestaan ja joskus kolmestaankin. Syitä on varmasti ollut monia, luvattomien tekemisestä tappelemiseen. Ja toki omat muistikuvani ovat esikoulu - peruskoulu ajalta, eli eivät ole täysin verrattavissa Tuhinaan vielä.

Tuhina joutuu jäähylle enää hyvin harvoin. Tai en itseasiassa muista milloin viimeksi niin olisi tehty. Toki hän koettelee rajojaan - tönii ja lyö telkkaria kynillä ja leluilla, heittelee tavaroita ja joskus suuttuu leluille, vetää hiuksista ja lyö välillä meitäkin.

Ensimmäisenä Tuhina joutui jäähylle telkkarin lyömisestä. Jäähypaikkana toimi kolo Jörön ja sohvan välissä. Siinä sai tuijotella ikkunasta ulos ja miettiä tekosiaa - ihan kuin reilu puolitoista vuotias miettisi tekosiaan.

Nopeasti tajuttiin, että me ei oikein osata vielä tätä jäähysysteemiä. Ei olla johdonmukaisia jäähytuomareita, eikä Tuhina ymmärrä pysyä siellä vaikka miten selittäisi. Eikä tunnu ollenkaan järkevältä antaa jäähyä siitä, ettei lapsi pysy jäähyllä, kun hän ei edes ymmärrä mitä jäähy tarkoittaa.

Nykyään meidän jäähypaikka on pikkuisessa vaatehuoneessa. Ja sinne joutuu silloin kun menee hermot. Jäähyn aika on jos mopo ei tottele ja aiheuttaa harmia, kiukutusta, itkua, huutoa ja paiskomista. 

Samoin käy aika usein ryömimistunnelin ja sitterin kanssa. Tuhina tykkää käännellä sitteriä väärin päin, jos takaisin kääntö ei onnistu saattaa mennä hermot. Silloin on jäähyn paikka. Myös sitterin lelukaari, leikkimatto ja nukenrattaat ovat edellisten lisäksi suurimpia hermoromahduksen aiheuttajia.

Kun hermot menee ja tavarat aiheuttavat enemmän harmia kuin iloa, on aika siirtyä jäähylle. Vaatehuoneessa mopo saa rauhassa odottaa seuraavaa leikkipäivää. Ja kun ärsyttävä tavara on siirretty pois näkyvistä Tuhina rauhoittuu yleensä melkein samantien. Mitään tiettyä aikaa jäähyn kestolle ei olla vielä määritelty. 

Hiihtolomala juteltiin jäähyistä äidin ja isosiskoni kanssa. Jostain syystä yön pikkutunneilla oli hurjan hauskaa ajatella miten meillä mopo ja sitteri menee jäähylle komeroon, kun Tuhina alkaa hermostua. Erityisen hauskaa meillä oli yöllä sen jälkeen, kun alettiin miettiä miten tätä jäähykäytäntöä sovellettaisi meihin aikuisiin, johdonmukaisuuden ja esimerkin nimissä tietenkin.

Näin tekniikan ihmelapsena voin paljastaa että mun puhelin olisi jäähyllä aika usein. Se kun ei tottele mua facebookkiin kirjoittaessa ja kameran tarkennuskin meni ihan pilalle ja sekosi edellisen päivityksen myötä.

Puoliskoni tarvitsisi kuunnella itkupotkuraivareita ja kitinää huomattavasti vähemmän, jos mun puhelin joutuisi myös jäähylle. (tää on nyt aika riskiä kirjoittaa tänne, tiedä vaikka puoliskoni ottaisi tuon käyttöön tämän tekstin tarkistettuaan...:D ) Toki on niitäkin hetkiä kun puhelin voisi mennä jäähylle Tuhinankin käsistä. 

Toinen mikä joutuisi usein jäähylle olisi varmasti meidän tv:n kaukosäädin. En ymmärrä miten se ei vain voi toimia! Ja se on ollut yhtä surkea, hidas ja ailahtelevainen alusta saakka! Kaken saisi laittaa jäähylle vuoron perään meiltä molemmilta - minulta ja puoliskoltani. 

Ja meidän vanha paistinpannu se vasta jäähylle sietäisikin! Sen kanssa ei vaan voi enää onnistua! Alkaa masentaa aina kun ottaa pannun kaapista, lihatkin haluaa takaisin jääkaappiin sen nähdessään. Siinä vaiheessa kun levy on kolmosella ja liha palaa kiinni vaikka koko ajan sekoittaa. Vanhapannu  pitäisi heittää roskikseen. Toistaiseksi se on edelleen kaapin perällä vaikka vihdoin maaliskuussa uusi pannu ostettiinkin.

Puoliskoni on meistä selvästikin se pidempi pinnaisempi, ainakin teknisten laitteiden suhteen. Jos jonkin jutun (puhelin, sovellus, tietokone etc.) pitäisi toimia tietyllä tavalla ja se ei vaan pelaa niin mulla kärähtää hermot kyllä heti. Pelottavasti näyttää ihan siltä, että Tuhina on perinyt minun hermot tässä suhteessa.

Sitten taas pianon soiton harjoitteluun Tuhinan kiivetessä koko ajan mun syliin tai Tuhinan omatoimisuusopetteluihin mulla riittää pinna tosi hyvin, ainakin omasta mielestäni. Ja yöllisiin heräämisiinkin yleensä aika hyvin, vaikka kyllä mullakin on huonot hetkeni juuri kesken kaiken heränneenä.

Mutta mitenkäs teillä? 

- Meneekö lapset vai tavarat jäähylle, vai kenties sekä että? Millaisissa tilanteissa jäähylle? Ja minkä ikäisille sovellatte jäähyjä? Päteekö jäähysäännöt myös perheen aikuisiin? Vai onko jäähyt yliarvostettuja, kenties haitallisia, SuperNannyn kasvatusmetodeja?

Helposti kivaa arkeen - Vesipeuhut kotona

Huhtikuussa Kaksplussan bloggaajat jakavat omat vinkkinsä päiviin joina "ei ole mitään tekemistä". Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan tai maksaa maltaita, jotta arjesta saa mielikuvituksellisen - seuraa Kaksplussan Facebook-sivua ja inspiroidu bloggaajien arjesta.

Mie olen rakastanut vedellä läträämistä koko ikäni. Parhaita kotitöitä on vessan siivous ja tiskaaminen - koska vesi. Erityisesti vessan lattioiden pesu. Tuhina on perinyt vesipedon geenit molemmilta puolilta, kylpyleikit ja läträäminen aloitettiin kuitenkin vasta vauvauinnin myötä, Tuhinan ollessa nelikuinen 

Edellisessä kodissa meillä oli iso kylpyamme jossa vauvan kanssa harjoiteltiin sukeltamista ja kelluttiin selällään. Muutettiin, vauvasta tuli touhukas taapero ja kylpyamme vaihtui tavalliseen suihkuun. Mutta mitä taapero tekee kylvyssä, jos ei voi harrastaa kotivauvauintia?

Kylpylelujen vesisota
Sain Babyshowerlahjaksi serkultani vettä syöksevät kylpylelut ja ai että niillä on hauska ruiskia! Niin meistä aikuisista kuin Tuhinastakin. Varsinkin silloin, kun joku on vessassa vaatteet päällä.

Suihkujen vesisota
Nykyään me harvemmin otetaan isoa suihkua irti, mutta käsisuihkulla saa nopeasti jännitystä ja riemunkiljahduksia. Erityisesti tuo pienin kylpijä on innoissaan, kun suihkuttaa kylmempää vettä häntä päin. Kosto on tietenkin suloinen, mikäli käsisuihkun käyttäjä on vaatteet päällä ja erehtyy kiusaamaan isompaa kylpijää.

Koputus ja kurkistus
Meillä on kylppärissä suihkuseinä. Tuhina mahtuu ainakin vielä ryömimään sen alta. Hauskinta on, kun ollaan eripuolilla seinää seinää ja pikkuiset jalat kurkistelevat vuorotellen seinän alta - ja silloin niitä tietenkin kutitellaan. Välillä kurkistellaan myös sivusta, että kuka niitä varpaita kutittelee. Suihkuseinää on myös kiva koputtaa ja leikkiä käsillä seuraa johtajaa, edelleen kun ollaan eri puolilla seinää.

Puhaltaminen
Tiedättehän te kuinka hauskaa on pistää kasvot nenää myöten veteen ja puhaltaa kuplia. Mutta tiesittekö, että tätä voi harrastaa altaan lisäksi myös lattialätäköissä ja kuralätäköissä ulkona? Minä en ennen tiennyt, mutta niin Tuhina vaan teki!

Sukeltaminen
Sukeltamista voi harrastaa ilman isoa kylpyammetta tai uima-allasta. Käytännössähän sukeltaminen on sitä, että pää on veden alla. Sukeltaa voi siis hyvin tavallisessa lasten kylpyammeessa tai pienessä puhallettavassa uima-altaassakin. Sukeltamista Tuhina harrastaa ihan itsenäisesti.

Lätäkön läiskyttely 
Tätä harrastetaan yleensä vessan siivouspäivänä, kun suihkutan koko lattian märäksi ja huuhdon pölyt kuivurin ja pyykkikoneen alta. Tuhina sanoi ensimmäistä kertaa "hyppii, pomppii" vessan lattialla hyppiessään.

Ristinolla 
Kun olin lapsi meillä oli imukkuppihammasharjanpidikkeitä ja neliön muotoiset laatat. Kolme naamaa sulle ja kolme eläintä mulle. Alue 3x3 laattaa ja sitten, kun kaikki napit on kentällä, niin omalla vuorollaan saa liikuttaa omaa nappia. Tavoitteena se kolmen suora. Tuhina on vielä vähän liian pieni tähän, eikä meillä ole kuin kaksi imukuppia. Toisaalta noita kylpyeläimiä löytyy ja onhan se laattaruudukko lattiassakin.

Altaan vaihto
Me laitettiin muutossa pois tavallinen lasten kylpyamme ja täällä ollaan käytetty puhallettavaa uima-allasta kylpemiseen, kesällä myös parvekkeella. Välillä meillä kylvetään myös pyykkikopassa, tai kattilassa ja pullakulhossa - sen verran mitä niissä nyt mahtuu kylpemään. Pyykkikoppa on vähän syvempi kuin allas vaikka muuten pienempi, mutta mitäs sen on väliä, kunhan lapsi viihtyy. Ja nappasihan Tuhina mun viidenlitran siivousämpärinkin kylpyammeekseen sopivasti, kun kuvattiin tätä juttua varten. Tuo pyykkikoppa muuten pesee uima-altaan sata nolla.

Lelujen heittely
Tämä tuli myös ihan uutena leikkinä nyt, kun useammassa altaassa oli vettä yhtäaikaa. Tuhina alkoi omatoimisesti heittelemään eläimiä altaasta toiseen sanoen samalla "pum" , sitä hän hoki myös pihalla lumipalloja heitellessään. Lelut tykkäävät hyppiä altaaseen myös lapiolla heitettyinä, se vasta lystiä onkin.

Lisää leluja keittiöstä ja pihalta
Eläinten lisäksi virallisia kylpyleluja meillä on kylpynukke jolla on oma amme ja potta. Keittiöstä kylpyyn eksyy usein pullasuti, kattilan kansi, kauhoja, vispilöitä, erikokoisia kulhoja ja muovimukeja. Pihaleluista meillä on kylvyssä vakiona kastelukannu, mutta miksei lapio ja ämpärikin sopisi kuvioihin. Ja se hyrrähärveli mun pitääkin tuoda testiin! Lisäksi mopo pääsee aina ulkoilun jälkeen kylpyyn ja eksyy sinne joskus Duplojakin ja nuken rattaat.

Saippuakuplat
Tämäkin tuli sattumalta testattua nyt ihan tätä juttua varten. Puoliskoni käy tiistaisin sählyssä ja sopivasti kuvauskylvyn aikana isi tuli kaupan kautta kotiin saippuakuplat tuliaisena. Puhaltamista pitää vielä harjoitella ja purkki oli tyhjä kahden lorautuksen jälkeen, että muutenkin tämä aktiviteetti kaipaa harjoittelua. Mutta miksipäs ei. Ilahduttavathan saippuakuplat kesällä ulkona, niin miksi ei sitten myös kylvyssä.

Nykyään kylpy on pelastus jos en jaksa kehittää mitään missä minun pitäisi keskittyä. Varsinkin jos päivä alkaa olla jo iltapuuhia kohti, mutta kuitenkin vielä liian aikainen iltapalalle ja yöpuvulle - silloin meillä mennään kylpyyn. Ja jos ollaan aamupäivä kotona ja ollaan syöty vaippa-asussa, niin hyvin herkäsi seurauksena on kylpy. Meillä siis saatetaan kylpeä ihan mihin tahansa aikaan paitsi yöhiljaisuuden aikana.

Yleensä olen aina pesemässä hiuksiani läträämässä Tuhinan kanssa. Mutta kun neiti viihtyy vedessä tosi hyvin myös itsekseen, niin joskus saatan omistaa osan kylpyajasta pyykkikoneen täyttämiselle tai jopa käytävän puolella oven suussa istuen blogille! Tiistaina meillä on superläträysilta kun olen ottanut tavaksi pestä vessan sillä aikaa, kun puoliskoni on pelaamassa sählyä.

Onko teidän kylpyhetket enemmän leikkiä vai puhdistautumista? :)

ps. Seuraava vinkki ilmestyy Fantastic Playroom - blogiin, olkaahan kuulolla! :)

Kaikki aiemmat Helposti kivaa arkeen vinkit: 
Kaunis karuselli Hei meillä valvotaan Kadun Aurinkoisella Puolella 

Kädenjälkiä sydämessä Hulivilini Sosetta ja sotkua 

JaninaCharlotta Yksinhuoltaja-äidiksi 2011 Snow one like you 
Yli pyykkivuorten, läpi lasikattojen Big Mama's

Miia Metso Lasten tapaan 10 plussan äiti

Lisää allergiaa?

Meidän pricktestit epäonnistui, tai siis niitä ei saatu tehtyä ollenkaan, koska Tuhinan käsivarsien iho on niin huonossa kunnossa. Ja selkään yrittäminen oli aivan hullu yritys, eihän tämä neiti pysynyt mahallaan hetkeäkään. Hieman pettyneinä poistuimme paikalta. Hoitaja sanoi, että lääkäri ottaa meihin yhteyttä kontrollikäynnistä ja sovittiin, että heti kun iho olisi ehjä saataisi soittamalla uusi pricktestiaika.

Kädet ei vieläkään ole parantuneet, eikä kuulunut myöskään sitä kutsua kontrollikäynnille. Vihdoin ennen pääsiäistä soitin lastenpolille. Sanoin ettei iho vaan parane ja kysyin onnistuisiko kauran ja perunan testaus verestä. Hoitaja varmisti vielä lääkäriltä hometestit ja saatiin nekin. Seuraavana aamuna oltiinkin jo verikokeissa, ennen kuin lähdettiin viettämään pääsiäistä.

Heinäkuun testeissä oli otettu home ja se näkyi vähän kohonneena, vaikka viitearvojen sisällä. Ollaan pyöritelty jo sitäkin vaihtoehtoa mielessä, että tämä asunto on pilalla, kun mikään ei auta. Ja mullakin on ollut tämä iänikuinen nuha ties mistä saakka. Tosiaan muutettiin tänne silloin heinäkuussa, joten jos homearvot olisivat nyt nousseet, niin olisi mun ja puoliskoni myös syytä hakeutua testattavaksi, sekä testauttaa tämä asunto. 

Pääsiäisen jälkeen tuli kirje jossa kerrottiin lääkärin katsovan tulokset vasta 7.4. ja käsitin, että meillekin ilmoitettaisiin jo silloin. Vaan eipä se tarkoittanutkaan soittoa. Tämän viikon maanantaina vihdoin tuli kirje noista tuloksista. 

Homeet oli ok. Eli se siitä. Ei tarvitse sitä murehtia, tai mun nuhaa, eikä tätä asuntoa. Kaurajauho reagoi 1.23 ja peruna 5.10. Eli molemmista allergia todettu. Kaurajauhoa lääkäri ehdotti silloin tällöin kokeiltavaksi ja perunan seuraamista - jos tulee selviä ihottuman pahenemisia, niin peruna pois kokonaa. Peruna on ollut Tuhinalta pois siitä saakka kun tajuttiin, että hän nukkuu parempia öitä kun ei syö perunaa.

Että kyllä se vaan niin on, lisää tuli, vaikka eipä nuo nyt yllättäneet. Lähinnä halusin vain mustaa valkoiselle, että oltiin oikeassa oireiden suhteen. Nyt Tuhinan todetut ruoka-allergiat ovat kananmuna, maito, vehnä, ohra, ruis, kaura, peruna ja soija. Ja seuraava allergiakontrolli varataan marraskuulle.

Iho on tälläkin hetkellä kovin ailahtelevainen, mutta onneksi meillä nukutaan suht hyvin kuitenkin. Jo ennen viikonloppua Tuhinalla oli muutaman päivän jakso, kun ei oikein mikään ruoka maistunut. Siitä huolimatta usein se yksi herätys, kun Tuhina on kiivennyt meidän sänkyyn, on ollut se ainoa herätys. 

Sunnuntaina hän söi pitkästä aikaa tosi hyvin. Mutta sunnuntain ja maanantain välisenä yönä hän oksensi kahdesti ja maanantaikin oli erittäin heikko ruokainen päivä. Sama toistui sitten seuraavanakin yönä ja tiistaina Tuhina oli selvästi toipilas, kun nukahti päikkäreille jo 10 jälkeen ja nukkui kolme tuntia.

Meillä siis sairastetaan ensimmäistä vatsatautia. Tällä hetkellä ei olla oltu ihan täysin nollatoleranssilla perunan kanssa. Tuhina on nyt saanut syödä just sitä mitä suostuu syömään. Mieluummin hoidetaan sitten ihottumaa, kuin että hän ei söisi tai joisi mitään. Riisiin ja kanaan ei suostunut koskemaan maanantaina eikä tiistaina. Tiistaina upposi vähän mustikkakeittoa ja hän naposteli jo pyttipannua!

Eilen tauti jylläsi sitten mun kropassa ja olin ihan kuollut koko päivän. Lämpökin nousi 37 päälle. Onneksi yöllä helpotti oma olo, ainakin kuumeesta tuttua nivelväsymystä lukuun ottamatta. Yöllä sairasvuoron sai puoliskoni ja nyt toivotaan ettei se iske Tuhinaan uudestaan.

Entä jos ei ehditä

Kukaan ei varmasti unohda ihan heti omaa synnytystään. Tietysti minuuttiaikataulu ja yksityiskohdat saattavat sumentua jo saman päivän aikana. Tai sitten käy niin kuin mulle, että vasta useamman kuukauden päästä tajusin olleeni pienessä shokissa synnytyksen jälkeen.

Heti synnytyksen jälkeen meidän kuski oli kertonut anopilleni, että puoliskoni oli aivan paniikissa. Puoliskoni taas kertoi, että meidän kuski oli aivan paniikissa. Minä taas kuvittelin olleeni ihan rauhallinen ja tilanteen tasalla. Mutta hei jos näkisit vastasyntyneen lapsen asfaltilla, niin eikö ensimmäinen ajatuksesi olisi nostaa vauva syliin, pois kylmältä ja kovalta maalta?

Niinpä. Minun ensimmäinen kysymys oli miksi vauvalla on siniset sormet ja varpaat. Sitä paitsi istuinhan itsekin asfaltilla, siis juuri synnyttäneenä - ilman housuja. Eikä mielessäni käynyt nousta ylös, enkä uskaltanut koskea vauvaan. Olin shokissa, aivan varmasti, ainakin jonkin asteisessa. Onneksi paikalle sattui se toinen äiti ja lääkäritäti.

Tuhinan synnytys kesti laskujeni mukaan 2h20min. Ja pikakelauksena se meni näin: Ensimmäinen kellotettu supistus 0442 - tunnin kellotus. soitto sairaalaan, soitto kuskille, kuskin odottaminen, ensimmäinen ponnistuksen tarve, toinen ennen autoon nousua, tuskainen automatka ja syntymäajaksi merkitty 0700. Ensimmäiset ajatukseni Tuhinan syntymästä löydät täältä. 

Olen vähän laskeskellut kauanko meillä on aikaa ensimmäisestä supistuksesta lähteä sairaalaan, että varmasti ehditään. Tällä kertaa ei kelloteta supistuksia kotona, eikä kysytä sairaalasta ohjeita. Me soitetaan sairalaan vain ilmottaaksemme, että nyt tullaan. Meillä on kodilta 61km matka synnytyssairaalaan, ajoaika 55 minuuttia.

Yleensä ulkovaatteiden pukemisesta auton starttaamiseen menee 10 minuuttia. Tosin heinäkuussa tuskin tarvitsee pukea, joten se on reput ja Tuhina autoon ja menoksi viidessä minuutissa. Tuhinan hoitoon viemisen  matkoihin 10 minuuttia, eikä ole aikaa jäädä mummon kanssa juttelemaan.

Matka mummolta sairaalaan googlemapsin mukaan kestää 51 minuuttia. Näillä faktoilla tai tällä aikataululla meidän pitäisi olla sairaalassa tunti ja kymmenen minuuttia ensimmäisestä supistuksesta. Eli  meidän pitäisi ehtiä ihan hyvin. Mutta sitten se fakta, että yleensä seuraava tulee vielä nopeammin - entäs jos tulee alle tunnissa?

Mitä jos ei ehditä taaskaan sairaalaan? Mitä pakataan autoon sairaalakassin ja mummola repun lisäksi, ihan vaan varmuuden vuoksi? Entä jos ei ehditä edes pois kotoa? 

Yksi ilta huomasin miettiväni, että pitääkö vauva pestä heti syntymän jälkeen. Että jos vauva synytyisikin meidän vessaan, niin käärittäisiinkö vauva vain pyyhkeisiin ja pakattaisiin turvakaukaloon? Vai pestäisiinkö ja puettaisiinko vauva ensin? Millainen on kotisynnyttäjän muistilista? 

Entä miten se napanuoran katkaisu ja solmiminen? Riittääkö, että sen tyveen laittaisi pyykkipojan ja vain saksilla napsaisisi poikki. Pitäisikö se pyykkipoika sitten jättää siihen siksi aikaa, että päästään sairaalaan? Istukkaa varten tarvittaisiin varmaankin puhdas muovipussi.

Löysin vastauksen näihin yöllisiin kysymyksiin, tai ainakin osaan niistä. Osoite on Aktiivinen synnytys piste fi. Ja sieltä luin ensimmäisenä avustamattomasta kotisynnytyksestä (tuo ensimmäinen linkki vie sinne). Toisen jutun otsikko oli Kotisynnytykseen valmistautuminen. Mulle ehkä hyödyllisempi oli tuo avustamaton kotisynnytys, meille kotisynnytys kun ei ole tavoite, vaan mahdollisesti toteutuva riski.

Juttelin myös äidin kanssa ja nyt mulla on ensimmäistä kertaa oikeasti kysyttävää neuvolassa. Mietittiin että, voisiko neuvola ehkä olla yhteyksissä tuohon lähimpään päivystykseen. Jospa me mentäisi sinne tarkistamaan tilanne ja miettimään seuraavaa siirtoa. Meidän on kuitenkin tarkoitus synnyttää sairaalassa tällä kertaa. Ja tuo paikallinen sairaala olisi alle 10 minuutin matkan päässä. Siellä vaan ei ole ollut vuosiin synnäriä.

Pystyn jo kuvittelemaan miten vauva syntyy tuolla meidän vessassa. Miten se kääritään pyyhkeissä turvakaukaloon, jätetään pesu ja muut sitten ammattlaisille. Nään jo miten me viedään Tuhina mummolle niin, että vauvakin on autossa. Tässä vaiheessa äiti kyllä tuumasi, että minä ja vauva mentäisiin ambulanssilla ja puoliskoni veisi Tuhinan mummolaan ja tulisi perässä.

Jos näin käy saan luultavasti heittää hyvästit haaveille vielä kolmannesta ja ehkä neljännestä ja viidennestäkin lapsesta.

Ainakaan vielä synnytys ei pelota minua. Ei edes ajatus uudesta matkasynnytyksestä tai tahattomasta kotisynnytyksestä. Mutta nyt synnytys alkaa todella tulla ajatuksiini ja väkisinkin mietityttää. Nyt siinä on huomattavasti enemmän miettimistä, kuin sairaalakassin sisältö ja Tuhinan hoitopaikka. Tuntuu tarpeelliselta valmistautua pahimpaan - siihen jos ei ehditä sairaalaan.

Hetki minulle

Meikkaaminen ja hiustenlaitto on aina ollut mulle vähän vieraampi maailma. Muistan vieläkin miten järkytyin eräänä sunnuntaina, kun olin tullut urheiluopistolta viikonlopuksi kotiin. Meillä alkoi olla jo vähän kiire lähteä kirkkoon ja kun olin itse valmis huomasin, että mun molemmat siskot meikkasivat! Pikkusisko nyt ei ollut mikään ihme, mutta että myös mun isosisko!

Mulla on kyllä ihan perusmeikit olemassa, mutta oon tosi laiska niitä käyttämään. Yleensä jos meikkaan se tarkoittaa ripsaria ja huulirasvaa. Joihinkin nuorten tapahtumiin aikanaan saatoin panostaa ripsaria enemmän.

Olen kyllä ollut muiden meikattavana, mutta jotenkin en itse ole jaksanut opetella sen enempää. Tuntuu ettei mulla riitä kärsivällisyys omien hiusten laittamisen opetteluun ja toisaalta taas mun iho ei oikein tykkää paljosta pesemisestä.

Mulle tulee kauheasti kaikkea kanta-asiakas- ja mainossähköpostia. Yleensä poistan kaikki lukematta. Alkuviikosta klikkasin yhden The BodyShopin postin auki. Postin jossa kutsuttiin kaikki ilmaiseen meikkidemoon tämän viikon aikana. Laitoin heti ystävälleni Annille viestiä, että miten olisi treffit joku päivä. Sattuipa vielä sopivasti että Annin sisko oli töissä ja pääsi meikkaamaan mua.

Meikkileikit on aina jänniä, eikä loppupeleissä vaadi paljoa, etten tunnista omaa peilikuvaani. Mun parempi arkimeikki on meikkivoide + puuteri + ripsari ja juhlameikki + kevyt poskipuna + vaalea luomiväri.

Nyt mulle tehtiin pohjameikki ja poskipuna ja lisäksi kulmat ja silmämeikki rajauksilla ja huulipunakin. Tosin kulmameikki häivytettiin lopulta, kun ne hallitsi aika paljon. Meikin aikaan saama muutos oli hyvällä tavalla aika hurja. Kiitos tytöt hauskasta illasta, ja Anni kuvista! 

Kevät ja kengät

Nyt on se aika vuodesta kun talvikengät saa nostaa hyllylle ja kaapista kaivetaan ihanat lemppari tennarit! Tai sitten ei kaiveta, vaan mennään kenkäkauppaan. Puoliskolleni ostettiin jo uudet tennarit, hän on melkoinen kenkien suurkuluttaja!

Nyt aletaan olla jo samaa mieltä siitä, että ensi talveksi ostetaan hänelle myös ihan oikeat talvikengät! Kumppareista ei olla vielä päästy yhteisymmärrykseen vaikka kyllä niitäkin yritän hehkuttaa hänelle.

Mie olen opetellut  käyttämään talvella talvikenkiä, (tai ei se nyt hurjasti opettelua vaatinut kun Rovaniemellä kävelin kouluun joka päivä..), etten pilaa uusia hienoja tennareitani - jotka on jo kaksi vuotta vanhat!

Mulla oli adidaksen ihanat violetti-siniset kengät jotka kulutin pohjasta puhki. Niiden tilalle ostettiin mulle saman väriset Puman kengät. Nämä on ne  mun "huonommat" kesäkengät. Lempparit on vaaleansiniset Vanssit jotka ostettiin mun robottivanssien tilalle. Ne otin eilen käyttöön, pientä pesua kaipaisivat ja hiekkarannalle niillä ei ole enää ikinä asiaa.

Seuraavana kenkäjonossa onkin Tuhina. Pieni jalka kun on kasvanut talven aikana, ei nyt ehkä hurjasti mutta kasvanut kuitenkin. Tuhina sai synttärilahjaksi Eccot kokoa 19. Myyjä oli sitä mieltä, että koko 18 olisi ollut täydellinen, mutta niin pientä kenkää oli vain sandaalina. En halunnut ostaa heinäkuun alussa sandaalia, joten ostettin vähän isompi kenkä. Niihin mahtui villasukkakin vielä syksyn viiletessä.

En olisi uskonut noiden Eccojen mahtuvan enää jalkaan. Tuhina ei saanut niitä talvella paljaisiin jalkoihin, joten siirsin ne vaatehuoneeseen. Nyt kauppareissua varten kokeilin ja ihan nätisti menivät sukan kanssa! Tosin eihän sinne enää minkään näköistä käyntivaraa jäänyt.

Kenkäkauppaan siis tiemme vie, helpointahan se niin on, että näkee heti miten Tuhina pääsee kävelemään ja juoksemaan niillä. Mutta oikeasti ne pienet kengät! Vaikka Tuhinankin jalka on muka kasvanut hurjasti niin silti noin pienet kengät on kyllä varsin oivallisia vauvakuumeen nostattajia.

Mun oli pakko yrittää ottaa kuvia niistä Tuhinan jalassa, onhan toi koko 19 nyt kuitenkin niin pieni! Kuvaamista vaan hiukan vaikeutti liikkuva pihakeinu. Kröhöm, kiitos keinuttajalle. Aika haikeaa laittaa nuo kengät lopullisesti laatikkoon. Tai ehkä ripustan ne naulaan Tuhinan mekkojen kanssa, sitten kun meillä on se lastenhuone.

Musta tuntuu että Tuhinasta tulee pieni kenkäfriikki, nytkin hän kulkee kokoajan kengät jalassa. Ihan sama kenen kenkä ja iso vai pieni. Varsinkin mummin ja papan luona Tuhinan serkun kengät on ihan ykkösjuttu, serkku vaan ei ole yhtä innoissaan tästä pienestä lainaajasta.

Mitkä on teidän lemppari lastenkenkämerkit varsinkin ihan pieni jalkaisille?

Joko teillä on talvikengät pakattu ja tennarit jalassa? 

Kaupparaivari

Nyt se on koettu meilläkin, ihan oikea ja ensimmäinen kaupparaivari. Kaikki alkoi siitä kun olisin halunnut ostaa Tuhinalle potkupyörän jo joululahjaksi - kesää odottamaan. Ei ostettu potkupyörää. 

Talvella oltaisiin kovasti haluttu lähteä luistelemaan koko perheen voimin. Tuhinan luisteluharjoittelut kuitenkin jäävät ensi talveen, ei nimittäin löydetty tarpeeksi pieniä luistimia. Sama ongelma oli hiihtämisenkin kanssa. Laskettelemaan onneksi päästiin kerran -vaikka nekin monot oli vain 3numeroa liian isot-, kun muuten talviurheilu jää odottamaan ensi talvea.

Kevät tuo tullessaan ensin pyöräilijät ja ilman lämmetessä, ja sitä mukaa kun kaduilta saadaan hiekat pois, alkaa sekaan ilmestyä myös rullaluistelijat ja muut pienempi pyöräiset vempeleet.

Meidänkin fillarikausi on siis avattu ja arvatkaa kuinka siistiä meistä olisi ostaa Tuhinalle oikea polkupyörä! Potkupyöriin törmäsin ensimmäisen kerran vasta äidiksi tultuani, ensin blogimaailmassa ja sitten uusien äitiystävien kautta. Niitä on tosi paljon kehuttu, tasapainon takia ainakin. Mutta me ollaan aivan varmoja, että Tuhina oppisi polkemaan jo tänä kesänä, jos vain löytyisi sopiva pyörä. 

Käytiin yksi ilta prismassa ja halusin muuten vaan käydä kurkistamassa minkä kokoisia pyöriä siellä on. Idea oli ehkä hyvä, mutta siihen se sitten jäikin. Tästä kaupparaivarista otan kyllä kaikki syyt itselleni - ei olisi kannattanut, ihme ettei puoliskonikaan väittänyt vastaan.

Oltiin muutenkin liikkeellä valmiiksi vähän väsyneen lapsen kanssa ja sitten äiti vielä menee ja esittelee jotain mihin lapsi rakastuu muttei voi saada. Ja siis ihan tietoisesti. Prisman valikoimassa oli kaksi pientäpyörää joista pienemmän satulassa Tuhina kävi istumassa, mutta se oli aivan liian iso. Valikoiman ainut potkupyöräkin näytti aivan liian isolta!

Tuhina ei kuitenkaan ollut samaa mieltä ja siitäpä se itku sitten alkoikin kun ilkeä äiti vain nappasi neidon syliin ja totesi, että ei täällä ole sopivaa, lähdetään. Ei kelvannut edes autokärry enää sen jälkeen.

Lopulta lähdettiin parkkihallia kohti sillä aikaa kun puoliskoni jäi vielä kassajonoon. Tuhina rauhoittui aika pian poistuttuamme ja sain hänet hymyilemäänkin, kun mentiin liukuporrasmatolla ensin ylös ja sitten taas alas isiä vastaan. Ja sitten kelpasi se autokärrykin vielä matkan ylätasolle liukumattoa pitkin.

Seuraavana päivänä käytiin mummin ja papan luona ja autokatokseen oli ilmestynyt toinen keinu ja kolmipyörä! Eipä olisi voinut parempaa ajoitusta sattua. Tuhina oli innoissaan ja tapaili jo polkemista ja onnistuikin pienellä avustuksella.

Ehkä sittten ensi vuonna Tuhinalle löytyy sopiva polkupyörä, jos ei tämän kevään ja kesän aikana. Vaikka kyllä silti haluaisin löytää sopivan fillarin mahdollisimman pian. Mietin jo sitäkin miten potkypyörään saisi ketjut ja polkimet...

Kevään merkit

Mistä tietää että kevät on tullut? Lumet sulaa ja tiet pölisee. Kellot käännetään kesäaikaan. Talvisaappaat vaihdetaan kumppareihin. Ei kun hetkinen, tämä on kyllä huijausta! Oon odottanut kevään loskakelia, kun ainoat pätevät kengät on kumpparit, mutta ei. Kun kadut on sulat niin ne on sulat, ja kuivatkin vielä. Epäreilua.

Ajattelin että oltaisi odoteltu pidempään, ennen kuin lähdetään pyöräilemään. Käytiin kuitenkin pyörällä puistossa testiajolla ja kerhossakin jo ennen pääsiäistä. Tuhina on aivan innoissaan joka kerta, kun saa kypärän päähänsä. Istuimen jalkatuet laskettiin ylimmästä kolosta toisiksi alimpaan ja viime kesän vakiovaruste - tyyny, sai jäädä kokonaan pois! Kertoo siis neidin kasvaneen sitten viime kesän.

Autolle on tehty kevät siivous. Renkaat vaihdettu, sisältä imuroitu ja pyyhitty ja ulkopuoleltakin pesty. Tuhina matkusti pääsiäisenä Jyväskylästä Viitasaarelle ja takaisin istuin kasvot menosuuntaan kiinnitettynä. Nyt me käännettin istuin niin päin myös omaan autoon. Huomaa heti, että Tuhina viihtyy paremmin näin päin. Meidän silmiin istuin istuu myös penkkiin paremmin nyt ja kallistus on nukkuvalle taaperolle jopa parempi kuin oli selkämenosuuntaan matkatessa. 

Tuo auton siivoaminen onkin varmaan ainoa virallinen kevätsiivous mitä tehdään. Toki ikkunat kaipaisi pesua, mutta muuten meidän pitää siivota lattioita myöten vähän väliä joten suursiivousta tuskin tarvitaan.

Vaatekaappien läpikäyminen on edelleen kesken, mutta niin, pikkuhiljaa. Toisaalta olisi kyllä hyvä karsia kaikki ylimääräinen pois jo nyt vähitellen. Se helpottaisi pakkaamista sitten jos ja kun muutto tulee. Meillä kun on ollut tapana pakata vähän vauhdikkaasti ja kaikki miettimättä. Hyvä ettei roskiakin..

Puoliskoni nauraa mulle kun kuljen jatkuvasti kumpparit jalassa vaikka täällä on oikeasti kadut ihan sulat. En jaksa enää solmia koko ajan talvikenkien narua ja toisaalta en halua vielä ottaa kesätennareita kaapista. On mulla yhdet tennarit joihin mahtuu villasukat mutta näää. Kumpparit on kivat. Tartteisin ensi talveksi jotkut yhtähelpot talvikengät kuin kumpparit on!

Vähän vaihtelevasti käytetään toppavaatteita ja sadevaatteita. Tuhinakin sai mummilta välikausihaalarin mitä ollaan muutaman kerran päästy käyttämään. Kuravaatteet on toistaiseksi pysyneet naulakossa mutta kyllä niillekin vielä käyttöä tulee. 

Nyt kun kevät on oikeasti täällä musta tuntuu, että se tuli ihan liian nopeasti, varoittamatta! Sehän tarkoittaa sitä, että kesä on ihan ovella jo! Pitää alkaa suunnitella Tuhinan kaksivuotis synttäreitä ja vauvavakuutuksen kanssa taitaa sittenkin tulla kiire - koska olen saanut vasta yden vastauksen yhteydenottopyyntöihini. Ja kohta meillä on vauva eikä mahaa, nyyyyh! En oo vielä valmis luopumaan mun mahasta!

Okei ei mun hetkeen tarvitsekaan siitä luopua. Kai olisi aika ilmoittaa vuokranantajillekin tästä uudesta vauvasta ja vaihtaa asuntoetsintä vaihde päälle. Mutta kun mua ahdistaa tää vuokrasuhteen päättäminen.

Kevään merkki kai on myös todellinen kevätlenssu. Maanantaina mentiin pyörällä kerhoon, ei sen kummempaa nuhaa kuin ennenkään, mutta tiistain jälkeen ollaan pysytty yöpuvuissa ja kotona Tuhinan kanssa. Räkää riittää vaikka muille jakaa ja Tuhinalla on inhottavan kuuloinen yskäkin.

Kuume ei meille ainakaan vielä löytänyt, mutta silti mun olo on ollut enemmän tai vähemmän kuollut. Kaihtimetkin on pakko pitää kiinni kun silmät ei vaan kestä liikaa luonnonvaloa, vaikka normaalisti rakastan sitä! Puoliskoni on ainut jonka kevätlenssu helpottaa nopeasti allergialääkkeen jälkeen.

Ja tottakai nyt kun ollaan oltu neljän seinän sisällä niin parina iltana on satanut vettä - kumpparikeli! Oikeasti on vaan ihanaa että sataa vettä! Saisi sataa enemmänkin, niin että katupöly olisi muisto vain, kun seuraavan kerran päästään ulos.

Ensimmäinen arvonta!

Onko siellä vielä mattimyöhäsiä Lapsimessujen lippuja vailla? Täällä olisi nimittäin yksi mattimyöhäsenä herännyt bloggaaja jolla olisi tarjolla yhdelle onnelliselle kaksi lippua!

Itse osallistuin ennen pääsiäistä joka ikiseen lippuarvontaan johon törmäsin. Puoliskoni lupasi että lähdetään ja halusin varmistaa, että varmasti mennään. Jos meillä on liput on pakko lähteä. Pääsiäisenä viisastuin sillä seurauksella, että lähdenkin messuille ensimmäistä kertaa ikinä virallisesti bloggaajana, bloggaaja-passilla nimittäin!

Lapsimessut järjestetään Helsingin Messukeskuksessa 15.-17.4.2016. Yhden lipun arvo on 18€ ja se oikeuttaa yhteen kertakäyntiin. Lipulla pääset kurkistamaan myös Lapsimessujen kanssa samaan aikaan järjestettäviin OutletExpoon, Kädentaitotapahtumaan sekä Pienoismallitapahtuma ModelExpoon. Lauantaista sunnuntaihin avoinna on myös Eläinystäväni-messut.

Me lähdetään messuille lauantaiksi koko perheen voimin ja otetaan lisäksi mummu -mun äiti- matkaan. Ollaan käyty puoliskoni kanssa kerran aikaisemmin 2014, kun odotettiin Tuhinaa. Silloin mietin, että siellä olisi varmasti paljon hauskempaa taaperon kanssa ja nyt päästään katsomaan mitä Tuhina tykkää!

Meillä ei ole mitään tiettyä mitä metsästettäisiin, enemmän kiinnostaa millaisen elämyksen Tuhina saa tapahtumasta. Vaikka tiedän että mieleni tekee kuitenkin vähän kurkkia turvakaukaloita ja vaunuja. Ja tietysti toivon törmääväni uusiin blogikavereihin.

Mutta niin se arvonta! Kirjoita kommenttiin  toimiva sähköpostiosoite ja olet mukana!

Jos seuraat blogin facebookia tai instagramia ja haluat tuplata, triplata tai jopa nelinkertaistaa onnesi kirjoita kommenttiin lisäksi mitä kautta seuraat: Facebook, Instagram, Bloglovin' ja Blogger (löytyy ihan sivun alimpana). Jos siis seuraat kaikissta niin saat yhteensä viisi (5) arpaa, jos muistat kertoa sen kommentissa! :)

Osallitumisaika alkaa än yy tee NYT! Ja päättyy sunnuntaina 10.4. kello 0959

Arvonta suoritetaan siis sunnuntaina ja voittajaan ollaan yhteydessä heti sunnuntai-illan aikana jotta liput saataisiin matkaan heti alkuviikosta. Jännittävää viikonloppua kaikille! :)

TOP 8+

Sain viikko sitten neuvolasta raskaustodistuksen ja tein äitiysavustushakemuksen netissä heti kotiin päästyäni. Me valittiin äitiysavustus pakkauksena ja arvatkaa mitä! Se tuli eilen! Aamun posti toi Kelalta kirjeen myöntämisestä ja kaikki tietää, että siinä kirjeessä kerrotaan pakkauksen tulevan noin kahden viikon sisällä. Laitoin päivällisen uuniin ja huomasin tekstarin - saapumisilmoitus!

Väsäsin kiireesti ensin infottuani whatsappryhmään valtakirjan ja puoliskoni lähti samantien hakemaan pakettia. Puoliskoni avasi paketin heti ja alkuun sitä tutkittiin koko perheen voimin. Tuhinan käytyä nukkumaan tutkin sisältöä vähän tarkemmin ja valitsin lempparini tähän top8 listaan!

Toppapuku. Tykkään tästä väristä ja kuviosta! Ja toppatöppöset ja tumput on samaa sävyä! Ihan parasta. Haalarin saa myös pussiksi, mitä itse jouduin hetken verran pähkäilemään, kun ei siitä ole aiempaa kokemusta. Ensiyrittämällä onnistuin.

Vanuhaalari. Siis tuo kuva! Ja hupussa on korvatkin! Tuhinan turkoosi, oravakuvioinen vanuhaalari on ollut kovassa käytössä ja samaa uskon tästäkin.

Makuupussi. Niillä vain on tunnearvoa heti ja haluan säästää ne lapsille. En malta odottaa, että ensi syksynä mennään pururadalla tuplien kanssa, syödään Tuhinan kanssa mustikoita suoraan pensaista ja lapsilla on omat makuupussinsa vaunuissa.

Huppupyyhe. Hauskaa että reunanauha on erivärinen kuin Tuhinalla. Tiedä vaikka nämäkin säästäisin. Oikeasti haluaisin säästää lapsille pakkaukset kokonaisina, mutta saa nähdä löytyykö sellaista säilytystilaa.

Kuumemittari. Meidän kuumemittari on aina hukassa! Jospa nyt edes toinen olisi tallessa. Ja onhan tuo värikin söpö! Lisäksi tällä on kätevä kotelokin.



Sisävaatteet valitsin puhtaasti kuosien ja näppituntuman perusteella.

1. Rakastuin Dinosaurus & Apina bodyn kuvioon jo Kelansivuilla uutta pakkausta kurkistellessani. Mä vaan tykkään! Tuhinaa odottaessa mun oli pakko saada yksi Dinobody hänellekin. Ja raidalliset collegehousut hurmaavat, sekä värilään että pehmeydellään!

2. Myös kokonaan harmaat colleget ovat tosi pehmeät. Tähän asukokonaisuuteen sisältyy tuo otsikon plussa. Raitakuvioinen body on kietaisumallinen - napeilla ja sininen koirakuvioinen body on vaan myöskin niin söpö! En osannut valita niiden välillä.

3. Pöllökuosiset potkuhousut eivät varmaan selittelyjä kaipaa - taisivat olla myös tulevan isosiskon lempparit. Mintunvärinen body pääsi topkasiin pöllöpotkareiden kaveriksi pehmeydellään. Tykkään yhdistää kuviota ja väriä mutta kahta eri kuviota en niinkään.



Olipa vain yllättävän vaikeaa! Ensin ajattelin esitellä top vitosen. Puoliskoni sanoi top seiska ja sitten päädyin top kasiin. Ja vieläpä niin että tein asukokonaisuuksia lemppari vaatteista. Oon varma että kaikki pakkauksen vaatteet pääsevät käyttöön meidän vauvalla.

Tuhinan pakkauksen kestovaipan annoin pois, vielä en tiedä uuden vaipan kohtalosta... väri ainakin miellyttää enemmän, mutta saattaa se silti päätyä ennemmin nukkeleikkeihin kuin tositoimiin. Tämän pakkauksen pissalakana on kokoa superjätti jos vertaa Tuhinan, eli 2014, pakkaukseen ja se on jättiplussa!

Rv 25+6 ja nyt meillä on vauvaa varten pinnasänky, mikä odottaa osittain uutta maalipintaa anoppilassa ja äitiyspakkaus!

Mies

Näin jokin aika sitten facebookissa kuvan jossa oli neljä tapaa puhutella omaa puolisoaan ja sitten niille kaikille oli selitys. Se kuva sai minut miettimään sanavalintaani - puoliskoni - täällä blogissa ja tämä teksti on ollut mulla päässä suunnitteilla jo pitkän aikaa. Nyt vihdoin kun muistin koko kuvan ja mulla oli myös aikaa kirjoittaa, mulla ei ole enää mitään hajua mitä siinä kuvassa sanottiin ja miten voisin sen löytää!

Siksi tämä tuntuu nyt vaikealta ja jotenkin, että en saa tätä nyt vastaamaan sitä kuvaa joka mulla oli tästä jutusta mun päässä. Ehkä tästä ei tule niin hauska kun haluaisin ilman sitä kuvaa, mutta yksi raskausraivari ja kadotettu kuva ei mua estä!

Silloin kun aloin lukemaan blogeja ja sittemmin rohkenin omani aloittaa huomasin, että melkein kaikki kutsuvat blogeissaan miestään mieheksi. Mies tai isimies, loput kutsuu sitten nimellä tai kirjaimella. Minä kirjoitin aika pitkään nimimerkin takaa ja Tuhinasta tuli Tuhina ja puoliskostani puoliskoni.

Ihan tietoisesti halusin käyttää jotain muuta sanaa kuin mies ja puoliso taas on liian virallinen. Kirjoitin sen yhteen tekstiin ja sitten se oli siinä. Puoliskoni totesi silloin että hänestä on nyt selvästi tullut puolisko.

Puolisko - tiedättehän -  parempi puoliskoni, fiksumpi puolisko, toinen puolisko, puuttuva palanen. Se tuntui silloin sopivan omalta, uniikilta, ei liian viralliselta ja kuitenkin vähän söpöltä. Minun puoliskoni, vaan yhes kokonaisia. Ja kylllä siteerasin juuri Robinia ja Pikku Gtä.

Mutta sitten se kuva. Siinä sanottiin jos kutsuu miestään mieheksi se tarkoittaa, että on edelleen rakastunut. Puolisoksi kutsumiselle oli oma merkitys, joku nimitys taas kertoi velvollisuudentunteesta ja sitten oli vielä neljäs kohta josta en muista kumpaakaan. Tai olisikohan peräti tuo puoliso ollut se velvollisuudentunne.

Joka tapauksessa se teksti sai minut miettimään, että pitäisiköhän sittenkin vaihtaa puoliskoni mieheksi tänne blogiin. Mies ja edelleen rakastunut, kun tuntuu noista vaitoehdoista kaikista parhaimmalta. Ei sillä että yksi kuva ja siinä oleva teksti oikeasti määrittelisi meidän tunteita ja suhdetta. Mutta se jäi mieleen.

Toisaalta puoliso ja puolisko ovat myös ihan eri sanoja ja molemmilla on oma merkityksensä. Olkoonkin sitten puoliso sama kuin velvollisuuden tunne. Mutta mulle, puoliskoon saa mahdutettua koko elämän. Ja no ennen kuin alan selittelemään yhtään enempää on ehkä vain parempi antaa valmiiden sanojen puhua ne tunteet joita en kuitenkaan osaa paremmin sanoa.

Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa

On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista

Että kuiskauskin on huuto

En vaihtais sekuntiakaan.

En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja

En jäätä joka murtui en kirkon kelloja

Olit puolisoni silloin 

olet puolisoni nyt.

Musta tuntuu että meillä on viime aikoina eletty enemmän noita vimmaisia kasvukipuja, vähän liikaakin välillä, yhdessä ja erikseen. Eniten ehkä mun hormonihöyryjen merkeissä... Mutta sitä elämä on - paineessa timantitkin hiotaan ja yhteiset haasteet tekee myös meistä vahvempia yhdessä.

Kiitos vaan tästä laulusta Samuli Putro. 25 viikkoon en ole tätä pystynyt kuuntelemaan tai edes ajattelemaan ilman että mua vähän itkettäisi. Ja oikeastaan vasta nyt oon todella löytänyt tän laulun vaikka aina oon siitä tykännyt.

Oon jopa vähän miettinyt, että voisin laulaa tän puoliskolleni sitten meidän hääjuhlassa. Joo hyvä vitsi, että uskaltaisin laulaa yksin julkisesti, mutta voihan sitä haaveilla. Mulla on vielä puoliskoni ympäripuhuminenkin vaiheessa koko juhlan suhteen. Mutta onhan tässä vielä aikaa meidän 5v hääpäivään.

Love you Murmeli.

Pakko saada!

Onko teille koskaan myyty ovelta mitään erityistä? Meillä kävi talvella imurikauppias. Ja mun oli pakko saada se imuri! Vaikka se maksoi mansikoita ja me ei edes tarvita uutta. Mutta mie halusin sen! Onneksi puoliskoni aivot toimivat normaalista ja meillä on edelleen tuo ihan tavallinen imuri.

Käytiin pääsiäisenä äidin kanssa kaupassa ja piti ostaa lisää vaippoja. Oltiin jo kassajonossa seuraavana vuorossa kun näin hyllyn päädyssä GIGA PACK ja kävin katsomassa mitä sellainen maksaa. 120 vaippaa viisitoista senttiä kappale! Ja mun oli pakko saada ne! Kysyin vielä äidiltä voidaanko vaihtaa. Olihan tuo 120kpl paketti kuitenkin muutaman euron kalliimpi kuin se tavallinen housuvaippapaketti. Sain sen! 

Ostoksia pakatessani lastasin vaipat takaisin kärryyn ja katsoin paketin selkäpuolella olevaa suurta kuvaa teippivaipasta.

Kuinka ironista, itsehän olen ihan oikeasti itkenyt puoliskolleni, että ostetaanhan housuvaippoja, teipit pilaa mun elämän - tyylillä ja nyt mulla on 120 teippivaippaa! Ollaan me niistä jo neljäsosa käytetty ja olen tyytyväinen, Tuhina antaa pukea teippivaipat nätisti nykyään! Toisin kuin aiemmin - itkuun oli syy. Ei harmita, vaikka alkuun en meinannut uskaltaa äidille myöntää, että nyt on muuten vääriä vaippoja. Sitä paitsi 15snt kappale - onhan se nyt halpa!

Toistaiseksi mulla ei varmaan ole muita pakkomielteitä tullut, sellaisia joista voisi raskautta syyttää. Paitsi ehkä tämä uusin tuplavaunu ihastus ja nyt vielä yksi turvakaukalo. Niin ja oli mulla vähän pakkomielle voittaa lapsimessuille liput, kun osallistuin kaikkiin arvontoihin jotka huomasin, mutta tästä aiheesta lisää myöhemmin.

Ruokiin liittyviä himojakaan ei mielestäni ole mitään tiettyä, vaan ihan niin kuin Tuhinaakin odottaessa mun tekee mieli kaikkea mitä mulle ehdotetaan. Närästykseen on pakko saada kaakaota, mutta tässä tilanteessa se on niin kuin lääke. Ja olisi mun kyllä muutenkin pakko saada koko ajan kaakaota vaikken olisikaan raskaana. Voisin elää pelkällä kaakaolla.

Ruoka herkkuja taas on kaikki terveellinen, mikä lie hippivauva meille onkaan tulossa. Oikeastaan koko raskausajan olen herkutellut avokadoilla, keitetyillä kananmunilla - joita tungen nykyään salaattiin ja tortilloihin. Vesimeloni, hunajameloni, pistaasipähkinät. Nämä kaikki sinne salaattiin kurkun ja tomaatin kavereiksi.

Alkuraskaudessa oli hetki kun mun ei tehnyt ollenkaan mieli lihaa. Pelkkää kevyttä ruokaa. Tällaiseen nälkään puoliskoni teki meille kasvislasagnen. En tiedä kaikkia sen aineksia, mutta ainakin munakoisoa, tomaattia ja p a l j o n motsarella-juustoa. Aika miehekäs versio kevyestä, mutta se oli hyvää!

Kaupoilla ja kirppareilla ei olla vähään aikaan käyty mitään silmäilemässä, ei Tuhinalle, itsellemme tai vauvalle, joten mitään shoppailuun liittyvää pakko saada juttua ei ole. Vauvalle ei ole ostettu vielä mitään. Äitiyspakkaushakemuksen laitoin heti, kun sen lapun viimeviikolla neuvolasta sain ja sitä odottelen kovasti!

Ny mun kyllä tekisi jo mieli kaivaa Tuhinan pakkaus tuolta komerosta ja käydä se läpi ja Tuhinan kaappi pitäisi myös käydä läpi, mutta annan näiden vielä odottaa. Ei ole paikkaakaan vauvan vaatteille että turha niitä on kaivaa tänne pyörimään ympäriinsä. Kaaos kaipaa muutenkin parempaa hallintaa tällä hetkellä.

- reissussa rähjääntyy sanotaan, ja kyllä useamman yön reissusta menee melkein toista viikkoa selvitä takaisin arkeen. Pyykkiralli, lähtiessä unohtuneet kotityöt ja muut. Kyllä te tiedätte :) Päikkäreiden jälkeen olisi tarkoitus lähteä pesemään ja imuroimaan auto, toivottavasti silloin vielä paistaa aurinko niin kuin nyt!

Aurinkoista viikonloppua :)