Näytetään tekstit, joissa on tunniste yhteistyö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yhteistyö. Näytä kaikki tekstit

Voitin Sisustus Seitin pikakonsultaation!

Mainos: Sisustus Seiti

Tämä postaus on ylläri ja kiitos Emmalle, tämä ei ole etukäteen sovittu maksettu mainos, vaikkka onkin mainos ja palvelu on saatu, koska voitin Sisustus Seitin pikakonsultaation instagram arvonnasta!

 Ai siis niin minkä? 

Sisustus Seiti on ihanan Emma Seitin yritys. Emma tarjoaa sisustussuunnittelua toteutukseen asti ja lisäksi hänellä on symppis Emman puoti kausittain auki. Emmalla oli instassa arvonta, josta sai valita tuotepaketin tai pikakonsultaation yhteen huoneeseen. Ja mie voitin! 

Mun huone valinta oli heti jo arvontaan osallistuessa aivan selvä ja kun innoissaan kerroin voitosta puoliskolleni oli hänelläkin mielessä heti sama huone. Ammattilaisennäkemystä kaipasi kaikkein eniten meidän 10 vuotiaan koululaisen huone.

Mutta kappas vaan, ennen kuin ehdittiin sopia tarkemmin Emman kanssa yhtään mitään, mie ilmoitinkin että me muutetaan, joten toteutettiin pikakonsultaatioa täällä uudessa kodissa.

Meidän lasten makkarit vähintäänkin puolittuivat ja lisäksi Nupun parvisänky vaihtui pois ja työpöytä vietiin askarteluhuoneeseen, joten nyt hänen huoneessa oli niin vähän tilaa ja niin vähän elementtejä, että siitä tuli ihan vahingossa oikeastaan kiva! Vaikka meillä vanhemmilla ja 10 vuotiaalla onkin vähän erinäkemys siitä mikä se kiva on.

Siispä kohteeksi valittiin meidän uusi olohuone. Kollaaseissa on kuvat jotka lähetin Emmalle muuttolaatikoiden keskeltä.

Palataan nyt ihan alkuunsa vuoteen 2023 kun muutettiin edellisen kerran. Me ostettiin jo 2013 valtava sohva ja se on kaikissa muissa kodeissa kulkenut mukana vaikka se ei aina ollut se sopivin huoneen koon kannalta. Mutta 2023 muutossa mutettiin valtavasta olohuoneesta tosi pieneen olohuoneeseen. Ja se ihana jättisohva oli aivan väärän kokoinen ja väärän kätinen, joten me ostettiin sinne uusi sohva.

Sohva jonka minä valitsin. Nettikaupan kuvan perusteella, värin perusteella ja sen perusteella, että robotti-imuri mahtuu sen alta. Noh kuinkas kävikään... Sohvasta tuli heti toimisto- tai odotusaulafiilis. Mun mielestä se on kyllä edelleen ihan kiva, sitä voisi vähän pehmittää tyynyillä ja silleen.... mutta siis kuitenkin, ei se ole ihan kamala. Vaikka koko muu perhe väittää että siinä on huono istua. 

Mutta yksi seikka, missä en voi vastaan väittää toki on. Sohva on meille aivan liian pieni. Ja nyt meillä on taas iso olohuone, joten sohva on liian pieni sekä meidän perheelle että tilaan joka sen pitäisi täyttää. Isompi sohva ostoslistalle, jonka aikataulusta ei ollut mitään tietoa. :D 

No mutta palataan siihen Sisustus Seitin pika konsultaatioon. Hommahan toimi niin, että lähetin Emmalle kuvia meidän olkkarista ja sitten mitattiin seinien pituudet ja lähetettiin nekin. Otin kuvat myös kaikista meidän tauluista, koska ollaan aika huonoja sommittelemaan niitä. Ja sen lisäksi meillä on vähän eriävät mielipiteet siitä mitkä taulut sijoitettaisiin mihinkin huoneeseen...

Listasin toiveeni: 

  • säilytystila lautapeleille, (tv taso on vaihtumassa, oma toive ehkä samaa sarjaa mitä mun pöytä ja hylly, puoliskolla ihan eri toive :D) 
  • puolapuut olkkariin, 
  • isompi sohva, 
  •  Lisäksi myös puoliskoni työpöytä siirretään yläkertaan, koska se mistä piti tulla hänen kellari olikin liian kylmä.
  • Viimeisenä toiveena paljon viherkasveja, koska niitä ei voi olla liikaa, vaikka tapankin yleensä kaikki ja tällähetkellä meillä on vain yksi elävä kasvi.

Lisäksi huonekalujen sijoitusta määräisi pistorasioiden paikat. Vielä kuvatessani luultiin että pistorasioita oli kaksi samalla seinällä, tuollaseinällä jossa on nyt telkkari. Ja vihreä sohva oli siis sen kätinen, että telkkaria varten olisi pitänyt vetää jatkojohto. Mutta kappas, kun muuttolaatikoita tyhjennettiin pois tieltä löytyi vielä yksi pistorasia lisää toiselta seinältä!

Emma vastasi heti kuvat saatuaan, että ideoita on ja ilmoitti suunnittelun aikataulun. Odottelu päättyi nopeasti ja tadaa sain vinkkejä sohvasta, tvtasosta jossa olisi säilytystilaa ja mallin taulukollaasista. Ja huomatuksen sinisistä tauluista: voisiko nämä sijoitta toiseenhuoneeseen. Ja tämä kommentti olikin puoliskoni mielestä kaikkein parasta konsultaatiossa. :D 

Emman suosituksesta huolimatta meillä on edelleen eripari verhot ikkunoissa.... Mustavalkoiset on teetetty 2020 muutossa olohuoneeseen ja haluttaisiin pitää ne olohuoneessa. Mutta niitä on vain nuo kaksi, kun taas noita ohuita valkoisia (näkyy heikosti kollaasissa) olisi kyllä toisetkin. Koska ne on alunperin hankittu keitiiöön ja niitä sai prismasta lisää, kun muutettiin keittiöön jossa oli kaksi ikkunaa. 

No tällä hetkellä ohuet keittiön verhot odottavat suunnitelmani toteutusta varastossa ja työpisteeni sai siskoni värikkäät verhot ja sohvalle heiteltiin myös siskoltani saadut verhoihin sopivat sohvatyynyt. (Nämä oranssi-pinkit verhot on muuten Emmalla yllätys, kun hän lukee tämän...)

Kaikista eniten tietenkin kiinnosti Emman pohjapiirrustukset.

Hauskinta noissa pohjapiirrustuksissa oli se,  että me vähän niinkuin vahingossa laitettiin puoliskoni työpöytä suoraan siihen mihin Emmakin sen piirsi ennen kuin oltiin nähty piirrustuksia. Alkuun telkkari ja sohva olivat vastakkaisilla suunnilla, mutta löydettiin Roskalavaryhmästä uusi sohva ja sen myötä meidän olohuoneeseen tulikin kuin vahingossa täysin Emman pohjopiirrustuksen järjestys.

Puolapuut tosin vaihtoi seinää, ettei ne ole liian lähellä puoliskoni tietokonetta, mutta ennen kun niitä ruuvattiin minun pöydän viereen siirsin siihen peilin ja nyt on toinen eteisen peileistä myös olohuoneessa ja puolapuut aulassa. 

Ja siinä missä meille ilmestyi siskoni muutosta verhot ja sohvatyynyt, myös tv-taso saatiin päivitettyä isompaan hänen muuttonsa yhteydessä. 

Taulut vielä odottavat seinälle pääsyään. Oma operaationsa saada kiviseiniin taulut kiinni ilman poraa. Taulukoukkuja jo ostettiin, jotkut taulut tosin olisi vain helpompi kiinnittää ruuviin. Ja yksi vauvajuliste tarvitsee uudet kehykset.

Ihanaa kun on taas iso olohuone! 

Ootko sie koskaan käyttänyt sisustussuunnitteluun ammattilaista?

Käy tutustumassa Emmaan täällä! (KLIK)

Käsintehtyjä koruja Haminasta

 *Mainos: Suskin korut

Olin toista kertaa mukana Hyvän Olon Messuilla 15.2. eli kaksi viikkoa sitten lauantaina ja tämä postaus on omistettu mun ihanille Messunaapureille!

Messut oli Kuusankoski talolla, joka on rakennuksena tuttu ulkoapäin mutta sisältä ei todellakaan. Kun löysin oman messu paikkani, galleriassa oli jo muiden pisteet hyvässä  vauhdissa ja messupaikkani naapurista löysin Suskin korut. Sain messupäivän mittaan udella Suskin korujen taustaa sekä kuulla Suskin omaa tarinaa. Hiljaisina hetkinä ihailin useampiakin korvakoruja ja uteliaana kyselin naapurini tuotteista. 

Ootko kuullut miten korumetallien materiaalit tarkistetaan? Kannattaa kysyä Suskilta, kun maaliskuun 1. ja 2. päivä hänet löytää korupöydän takaa kauppakeskus Veturissa! Korupöydältä löytyy tieto ja sen menetelmän sana oli niin vaikea, etten enää muista sitä.

Pyysin Jekun kummitädin mukaan messuille, ettei Unelmalaatikon piste jäisi tyhjäksi mun omien workshoppien ajaksi. Ja iltapäivän naapureitani seuratessani kysyin myös mikä oli Suskin korujen tyttöjen tarina. Siinä on nimittäin iloinen ja ihana parivaljakko! 

En ottanut messuilta yhtään kuvaa, vaikka kamerakin oli matkassa. Mutta kerronpa sen, että Suskin koruista löytyi hyöheniä - jotka saadaan elemän luonnollisen kiertokulun kautta onnellisen elämän eläneiltä kanoilta, kun heistä aika jättää. Koruissa on käytetty monipuolisia materiaaleja ja muotojakin oli marjoista nallekarkkeihin ja donitiseihin. Itse ihastelin nallekarkkikorviksia ja puisia koruja.

Pöytää järjestellessään Suskin puisia koruja siirreltiin ja niiden helinä kuulosti ihan pieneltä purolta. Minunkin korvistani löytyy nyt puiset korvakorut, kun sain Suskilta ihanat pähkinät!

Suskinkorut löytyy instagramista ja facebookista.

Kouvolan seudulta kannattaa mennä hipelöimään ja ostoksille heti huomenna 1.3. ja sunnuntaina 2.3., kun Suskin löytää Ihana Minä -messuilta Kauppakeskus Veturista Mall&Mall myymälän tiloista. 

Mitäs te tykkäätte mun pähkinöistä? Käytätkö sie koruja? :) 


Korvakorut: Suskin korut * Meikki ja hiukset: ihan ite * Kameran takana: pikkusiskoni

Julisteet lasten syntymämitoilla

 *Kaupallinen yhteistyö: Gallerix

Meidän olohuoneen tauluseinä on ollut yksi mysteeri siitä saakka, kun muutettiin, eli lähes kaksi ja puoli vuotta jo. Seinustalla on seinälampusta, hyllystä ja pöydästä koostuva työpiste sekä sohva. Sohvan kulmassa on ikkunaseinä ja sohvaa vastapäätä telkkari. Panttaan näitä kuvia vielä kotiesittelyä varten... Tällä hetkellä seinän tilanne on se, että haluaisin vaihtaa vähintään työpisteen järjestystä ja mieluiten vaihtaisin sohvan ja samalla koko olohuoneen järjestyksen. Puoliskoni on päässyt jo siihen pisteeseen, jossa vaihtaisi mieluusti koko asunnon. (Minäkin alan hiljalleen siirtyä sinne....)

Sohvaseinä on iso ja päätettiin tehdä siitä sellainen tosi hieno kollaasiseinä. Käytiin heti kaikki kaupat läpi ja etsittiin kivoja tauluja. Ja ostettiinkin kaikki kivat mitä löydettiiin. Niitä ei ollut kovin montaa eikä ne sitten lopulta oikein sopineet edes yhteen keskenään. Kuiteissa luki "kehys" ja hinta. Ajattelin kollaasin keskiöön valokuvakehystä, joka todistetusti on ollut seinällä myös tässä asunnossa, joskaan en edes muista kuin kauan sitten se on tippunut ja hajonnut. 

Lopputuloksen ollessa erittäin keskeneräinen tartuttiin innoissamme tilaisuuteen, kun Gallerix tarjosi minulle yhteistyötä heidän syntymäjulisteista. Julisteiden koko on 50x70cm. Neljän sellaisen ympärille luulisi olevan helppo koota siisti sisustuksellinen kollaasi, syntymäjulisteet kattaisivat sohvan osan seinästä ja loput muutossa ostetut pienemmät taulut sopisivat työpisteen kohdalle.

Kurkistin myös Gallerixin muuta valikoimaa ja yksittäisten julisteiden ja kehysten lisäksi heiltä voi ostaa kokonaisen tauluseinän. Tauluseinä osiosta löytyy useita erilaisia valmiiksi suunniteltuja kollaaseja erikokoisine julisteineen ja kehyksineen. Olisi muuten ollut ihan näppärää silloin kaksi vuotta sitten tauluja etsiessä turvautua tällaiseen palveluun.

Syntymäjulisteiden idea on varmaankin monille jo tuttu. Kerrotaan nyt kuitenkin vielä. Syntymäjulisteessa piirrosluonnos vauvasta vastaa oman vauvasi syntymämittoja 1:1. Julistetta tilatessasi saat siis valita millaisen piirrostyylin haluat, mihin suuntaan vauva "katsoo" eli oikea/vasen ja pystyyn vai vaakaan. Taustavärejä ja kehystyylejäkin on useampia.

Julisteen tietoihin kirjoitetaan lapsen nimet, jotka halutaan julisteeseen - meillä on kaikki etunimet. Nimen lisäksi julisteeseen saa syntymäpäivän, syntymäajan ja syntymämitat eli pituus ja paino. Lisäksi on myös tilaa mahdolliselle lempinimelle. En ole törmännyt sellaiseen, jossa olisi päänympärys myös mukana. Se olisi hauskaa, kun meidänkin lapsista tytöillä on eroa vain 60g, mutta toisen syntymäpipomitta oli 33cm ja toisen 37cm. Ilman pipomittaakin huomaa silti, että Jekun julisteessa on isoin vauva ja Ässän julisteessa pienin.

Olen nähnyt näitä tai samankaltaisia somessa sekä olohuoneiden, että lastenhuoneiden sisustuksessa. Päätettiin heti, että meille tulevat neljä julistetta laitetaan olohuoneeseen. Ensimmäisenä toki pohdin laitetaanko neljä pystytaulua rinnakkain suunnilleen katseen korkeudelle vai sittenkin vaakasuuntaiset taulut ruudukoksi. Mallasin nämä niinkin modernisti, että otin kuvan seinästä ja piirsin puhelimen omalla muokkaustoiminnolla siihen suorakulmiot pystyyn sekä vaakaan ja kysyin puoliskoni mielipidettä. 

Valittiin kaikille julisteet vaakatasossa. Julistemalli on nimeltään Sweetheart, taustan tyyli on Ikuisuus ja tyttöjen taustaväri on vaalea hiekka ja poikien vaalean harmaa. Otettiin julisteet niin, että Nuppu ja Jekku ovat ylärivissä päät vastakkain ja Ässä ja Kirppu taas ovat varpaat vastakkain alarivissä.

Julistepaperi tuntuu todella laadukkaalta, alakulmassa löytyy Gallerixin painatus ja julisteet oli pakattu rullattuina tyylikkääseen pahviputkeen.

Me ei tällä kertaa otettu kehyksiä Gallerixin laajasta valikoimasta. Minulla on mielessä ne kehykset jotka haluan, joten ostin nyt "väliaikaisratkaisuna" halvimmat pleksilehykset ja toivottavasti ostan kauniimmat kehykset lasilla sitten joskus, kun sellaisiin törmään. Tosin huomasin nyt, että Ässän taulussa on jo reikä pleksissä, että onneksi se on pleksi ja reikä, eikä lasinsiruja.

En tiedä tuleeko tästä tauluseinästä koskaan valmista, mutta ainakin siinä on nyt yksi isompi yhtenäinen kokonaisuus.

Millaisia muistoja teillä on vastasyntyneistä? 

Paikoillanne, valmiina TIIKERIT lätäkköön!

 *Kaupallinen yhteistyö Jesper JUNIORin kanssa

Tapani mukaan, olin keväällä hieman hidas välikauden alkaessa ja päiväkodin pihan lumikasojen sulaessa katselin Ässän ryhmän eteisessä roikkuvia sadevaatteita miettien, että vuorilliset sadehaalarit ovat vaan parhaita vaatteita ikinä. Ja silti meidän lapsilla oli pikkuisen puutteita kurakamppeissa... Toisella vain sadetakki ja päiväkodin lainahousut ja toisella läpireikä lahkeessa.

Meillä on ollut aikaisemmin kaksi Jonathanin fleecevuorillista sadehaalaria, molemmat olivat kirppislöytöjä Nupulle. Nyt ei osuttu kirppareille oikeaan aikaan, eikä meillä ole enää muutamaan vuoteen ollut omassa kaupungissa Jesper Juniorin  myymälää, joten päätin olla tosi rohkea ja tilata pojille puvut nettikaupasta, olivat silloin alessakin. Ja ovat muuten tälläkin hetkellä!

Jesper JUNIORin verkkokaupassa on Kesäale ja kaikki Jonathanin sadevaatteet, kumisaappaista haalareihin ovat nyt -50% alessa (KLIK) 

Siinäpä se syy onkin, miksi meidän lapsilla ei hetkeen ole ollut sadehaalareita - en ole uskaltanut tilata netistä, ja myymälää ei ole ollut lähellä. En muista tilanneeni koskaan aiemmin lapsille netistä vaatteita ja pikkuisen arpomiseksi meni nytkin kokojen suhteen. Ensimmäisenä valitsin ominaisuudet, jotka haluan haalariin. Silloin oli vielä lunta, joten vuorilliset ihan ehdottomasti. Halusin kuitenkin välttää fleeceä ja tuo tiikerihaalari tikkivuorilla oli niin söpö, että valitsin sen oitis Ässälle.

Jekulta taas kysyin haluaisiko hän pilkullisen vai raidallisen haalarin. Niistä raidallisessa olisi ollut trikoovuori (KLIK) ja pilkullisessa fleecevuori (KLIK). Yllätyin kun hän sanoi haluavansa Ässän kanssa samanlaisen Tiikerihaalarin. 

Ässän haalarin koko oli helppo, hänelle valitsin haalarin kokoa 92cm ja se on juuri passeli pienellä kasvuvaralla, että menee vielä syksyn. Ehkä jopa ensikeväänkin, ainakin siihen asti, että tajuan taas välikauden alkaneen. Jekun vaatekaapissa on vaatteita kolmea eri kokoa. Siivosin sieltä juuri keväällä kaikki 104cm pois, mutta sitten siellä on näitä yhdistelmä kokoja 110/116 ja niiden kaverina muutamia 120. Ja haalareiden koot kulkivat järjestyksessä 110, 116, 122, joten otinpa sitten tuon 122 kokoisen, ihan varmuuden vuoksi.

Naputtelin tilauksen valmiiksi illalla ja jäin odottamaan kotiinkuljetusta. Seuraavana päivänä käytiin vielä erikseen ostamassa Nupulle koululaisen ulkoilutakki ja -housut, molemmat kokoa 122. Aloin vähän miettimään, että minkähän kokoisen haalarin oikein Jekulle ostin. 

Arvatkaa vaan menikö nappiin mun ensimmäinen nettishoppailu!

Katsoin jo pakkausta avatessani, että Ässän haalari näytti täydellisen kokoiselta, mutta se Jekun haalari oli viikattunakin aivan valtavan näköinen. Ja ihmekös tuo, otin Jekun toppahaalarin naulakosta tiikerin viereen ja kurkkasin kokolappua: 104. Noooh, ei se mitään. Jekku sovitti haalaria, tykästyi siihen kyllä, mutta olihan se nyt niin reilu, ettei sitä kannattaisi käyttöön ottaa. Tai ehkä, silmät kiinni ja paksupohjaiset kumpparit, niin ei huomattaisi miten hän talloisi lahkeet rikki.

Nuppukin sovitti haalaria, ja hänelle se taas oli aivan passeli. Niinpä sitten hetki pohdittiin palautetaanko haalari vai tuleeko se käyttöön nyt vai odotetaanko, että se on sopiva myöhemmin. Kun se nyt kuitenkin oli Nupulle sopiva, rohkenin lähestyä Jesperin asiakaspalvelua ja saatiin Jekulle sovitukseen sekä 110 että 116 haalarit, joista sovituksen jälkeen hän valitsi 116 koon paremman tuntuiseksi. Sovitus hetkellä 110 oli juuri sopivan kokoinen, eli siinä ei olisi ollut miltei lainkaan kasvuvaraa syksyn välikautta ajatellen ja hihojen pituuksissa ei lainkaan kasvuvaraa.

Eikä se palautuskaan nyt sitten loppupeleissä ollut mitenkään hankalaa. Palautuslomakkeeseen omat tiedot, tilausnumero ja palautuksen syy. Tilausnumero oli ensin hukassa, mutta numero löytyi helposti heti, kun muistin haalareista tulleen sähköpostivahvistuksen. Palautuksen selitykset löytyy myös kätevästi tilauslomakkeesta, sekä palautusnumerot, jotka kerrotaan postin tai matkahuollon asiakaspalvelijalle ja näin kätevästi onnistui 110 haalarin palautus. Hinta- & tuotelaput toki pitää olla kiinni tuotetta palauttaessa.

Sateen jälkeen auringossa haalarit päällä istuskellessa, joku ehkä saattoi "haukkua" omaa haalariaan talvihaalariksi. Näin kesällä tikkivuorillisen haalarin alle riittääkin shortsit ja t-paita. Lapset kävivät heittämässä talviturkit tuomiojärveen sadepäivän iltana ja myös "talvihaalarin" omistaja oli varsin onnellinen,  kun sai uinnin jälkeen lämpimän haalarin.

Jos nyt joku miinus pitää haalareista keksiä, niin tiedän joillain valmistajilla olevan vyötäröllä säädettävä kuminauhakiristys, sellaisen avulla olisi saatu jopa tuo 122 haalari istumaan  Jekun päälle. Muutoin haalareissa on juuri kaikki toiminnot, jotka mielestäni lasten sadevaatteissa täytyykin olla. 

    + lipallinen huppu

    + isot heijastimet lahkeissa takana

    + heijastin tuulilistassa edessä 

    + lahkeissa kenkälenksut

    + kiristykset hihan- ja lahkeensuissa 

Lahkeensuiden kiristyksen tärkeyden opin ollessani työssäoppimassa Skotlannissa ulkoilun parissa. Kun lahje on tiivisti saappaan ympärillä voi kahlata sukat kuivina syvemmällekin kuin saappaan varren korkeus. Lahkeet todettiin toimivaksi, kun Ässä käveli uinnin jälkeen haalari päällään polviamyöten järveen. Harmi vain, etten ehtinyt saada siitä kuvaa. Samaten kiristys ranteessa on tärkeä, niin sormet pysyvät kuivana, kurarukkasten kanssa. 

Vaikka alunperin ajattelin, että vain pojat samistelevat Tiikereissään, niin on aika hauskaa miten Nuppukin koululaisena innostui sadehaalarista ja pyysi voisiko se liian isohaalari olla hänen. Nyt samistelevat kolmistaan. Nämä onkin ensimmäiset minun ostamat samisteluasut meidän lapsille.

Nautitaan näistä helteistä ja ollaan valmiina kesäisen ukkosen ja sateiden jälkeisiin seikkailuihin!

Jesper Junior Kesäalessa Jonathan sadevaatteet -50% alessa. Kurkista myös muut valikoiman tuotteet ja tarjoukset Jesper JUNIORin verkkokaupasta (KLIK).

Joogaa kotona Minnan kanssa

 *Kaupallinen yhteistyö: Tmi Minna Tammisto

Parasta mitä tämä blogi on mun elämääni tuonut, on ystävät. Ensin niitä löytyi sattumalta muista samoihin aikoihin kirjoittamisen aloittaneista ja sitten Kaksplussan verkoston naisista, mutta eräs on löytynyt täältä mun blogin kommenttiboksista! 

Hän on Minna - ihana viiden lapsen yrittäjä äiti. Minnan palveluihin kuuluu erilaisia rentouttavia hoitoja esimerkiksi Chi Kung -päähoito sekä lymfahieronta kuulostavat molemmat mielenkiintoisilta. Minnalla on tietotaitoa myös eteerisistä öljyistä mikä mahdollistaa kokonaisvaltaiset aromahieronnat. Näiden ja muiden rentouttavien hyvinvointipalveluiden lisäksi Minna ohjaa joogaa. 




Meillä on välimatkaa sen verran paljon, etten ole vielä päässyt Minnan rentouttaviin hoitoihin. Mutta kiitos koronalle, Minna ohjaa joogatuntinsa nykyään etänä ja sain joulukuussa osallistua testimielessä Minnan Joogatunneille Zoomin välityksellä! Oli muuten myös hauska "sattuma", että teiniaikojen ystäväni Emiilia sattui tekemään Minnan kanssa joogayhteistyön samaan aikaan, joten oltiin sitten kaverin kanssa yhdessä joogaamassa, vaikka etänä. Emiilian postauksen löytää Unelma5 blogista: Miten pienten lasten äidin etäjooga onnistuu?

Minnan lempeään ohjaukseen pääsee joogaamaan keskiviikkoiltaisin klo 19 rentoutuen ja lauantaiaamuisin klo 9.30 lataamaan energiaa. Tykkään Minnan tyylistä ohjata. Oikeaoppisen tarkan joogasanaston lisäksi Minna käyttää ihan tavallistakin jumppasanastoa, jota on helppo ymmärtää vaikka omista joogailuista tai ylipäätän ohjatusta liikunnasta, onkin jo aikaa (öhöm) yli kymmenen vuotta. 



Pientä haastetta osallistumiseeni tuo meidän arjen rytmi. Ajat nimittäin sattuvat meidän iltasiivouksen ja lauantaina aamupalan aikoihin. Joten en päässyt ihan täysillä keskittymään vain joogaan ja rentoutumaan. Lapset halusivat oman osansa huomiostani tai oikeastaan mieluummin sen 100% jokainen, juuri silloin, kun itse olisin kaivannut puolituntia omaa rauhaa ja oloni oli sähellyksestä johtuen lievästi sanottuna kireä. Joogahetkeni hinta oli usein kaatunut kasvi ja ympäriinsä levitellyt mullat sekä räjäytetty sohva.

Sähellyksestä huolimatta loppurentoutus meni jokaisella kerralla perille asti. Ehdin vaipua uneen saakka vaikka rentoutus ei kestä muutamaa minuuttia kauemmin. Paras sana kuvailemaan Minnaa, niin hänen ohjaustaan, ääntään, puhetapaansa ja yleisestikin on lempeys. Ja väittäisin, että hän on löytänyt oman elementtinsä hyvinvoinnin ammattilaisena. 



Jos minulle luvattaisiin, että saan lauantaiaamuna ja keskiviikkoiltana osallistua rauhassa yksin, ilman selkään hyppiviä tai jaloissa roikkuvia irtopainoja (joita joogassa ei muutenkaan tarvittaisi),  olisin jo ostanut "pääsylippuni" online joogaan. 15€/kk omaan hyvinvointiin ei nimittäin ole suuri panostus, mutta varmasti sen arvoinen. Puolituntinen kuluu nopeasti ihan vain someakin ihmetellessä - sen verran löytyy varmasti myös itsestä huolehtimiseen päivittäinkin, eikä vain kaksi kertaa viikossa.

Minä tarvitsen nyt alkuun kuitenkin vähän parempia yöunia ja rauhassa itsestäni huolehtimista, ettei lasten osallistuminen aiheuta samanlaista hampaiden kiristyksiä, mitä joulukuussa. Minusta olisi ihanaa jumpata lasten kanssa yhdessä, en vain ole tällä hetkellä ihan siinä pisteessä, että se olisi kaikista (minustakin) hauskaa. Samassa tilassa oleminen estäisi ehkä kuitenkin ne suurimmat katastrofit.

Onneksi Minna on jo tämänkin kotiäideille tutun haasteen kimpussa, nimittäin Joogan 48h tallenteet on tulossa jo huhtikuussa! Silloin jooga hetken voi toteuttaa omassa aikataulussa. Minä tietenkin säästäisin joogan siihen hetkeen kun lapset nukkuvat tai olisivat päiväkodissa. 

Instagramissaan @ilonpisarat Minna jakaa tietoa eteerisistä öljyistä ja positiivista energiaa sekä IG-Livejä!

 Facebookista hänet löytää: Tmi Minna Tammisto, rentouttavat hoidot



Ollaan suunniteltu Minnan kanssa hyvänolon päivää täällä meillä teille! Muistan kun eräät bloggaajat kutsuivat lukijansa Nosh kutsuille ja se oli hauskaa! Tällaisen "kiitos kun olet ja luet" tapahtuman pitäminen oli minusta hyvä idea! Ajatuksena siis on, että Minna tulisi meille, ja juteltaisiin hyvinvointia tukevista eteerisistä öljyistä ja Minna pitäisi meille joogatunnin ja muutakin ohjelmaa (ainakin pientä syömistä) voitaisiin keksiä.

Ensimmäinen sovittu päivämäärä oli jo joulukuussa. Joouduin perumaan, koska korona kävi vähän turhan lähellä ja meillä oli yksi altistunut karanteenissa. Toinen päivä sovittiin maaliskuulle, mutten ehtinyt ennakkoon kysyä ja sitten kokoontumisia taas rajoitettiin. 

Joten kysynpä nyt! Tulisitko sie mukaan meille rentouttavaan hyvinvointipäivään? Näistä rajoituksista nyt ei tiedä, että kannattaako päivä toteuttaa vasta toukokuun jälkeen vai syksylle, vai sittenkin heti etänä.... Mutta kerrothan kommentteihin, missä välissä huolehdit itsestäsi ja haluaisitko osallistua hyvinvointipäivään? Hymiökin riittää, niin tiedetään sitten paljonko osallistujia mahdollisesti olisi ja millaisten rajoitusten puitteissa voidaan päivää suunnitella.  

Tunnelmavalaistusta lampuilla

*Kaupallinen Yhteistyö: Buzzador & Wiz

Me aloitettiin lasten "10päivää jouluun" joulukalenteri vasta tänä maanantaina ja nyt on kilpaa laskettu päiväkotiaamuja joululoman alkuun. Aika pienesti ja hiljalleen ollaan laitettu joulua kotiinkaan. Aloitettiin hankkimalla jouluvalot. Nuppunen valitsi omaan huoneeseensa violetit, Jekku siniset poikien huoneeseen ja ostettiin myös yhdet punaiset. En ole ihan varma mihin niiden oli tarkoitus mennä, koska joulukuuseen ne on aivan liian lyhyet.


Kokeilin ripustaa niitä parvekkeen ikkunaan, keittiön ikkunaan ja kellon ympärille. Ne päätyivät kuitenkin olohuoneen ikkunaan johon toivoisin kylläkin jotakin valokranssia, sellaiset laittaisin myös parvekkeen ikkunaan ja keittiön molempiin ikkunoihin, sitten olisi samanlainen jouluvalo neljässä ikkunassa. Se olisi hieno näky! 

Punaisten, sinisten ja violettien jouluvalojen lisäksi tottakai kynttilät kuuluvat joulun valaistukseen. Meillä on avotakka, mutta siellä ei saa polttaa puita. Hormeja ei ole puhdistettu, joten poltan takassakin kynttilää. Haaveilen tulisijan kokoisesta kynttilämerestä, mutta toistaiseksi taaperomme on hyvin innokas kynttilöiden sammuttaja, joten tyydyn pariin pienempään.


Tämä on minun ja puoliskoni kahdeksas joulu ja nyt ostettiin ensimmäistä kertaa aito joulukuusi! Siitä tosiaan puuttuu vielä valot, mutta se on täydellinen! Ennen kuin kuuseen ripustetaan valot olohuoneeseen tulee kynttilöiden ja jouluvalojen lisäksi tunnelmaa minun synttärilahjaksi ostetutusta lyhtydiffuuserista ja työpöydän valosta.

Ihastuin tähän lamppuun heti, kun nähtiin se kaupassa ja kävin useamman kuukauden ajan kurkkimassa joko lamppua löytyy hyllystä. Se sopii ihan täydellisesti työpöytääni. Alkuun siinä oli myös ihan tavallinen tämmöinen pallo lamppu. Nyt siinä on isompi Wiz lamppu jota voi säätää puhelimella!



Saatin Buzzadorin kautta kolme erikokoista Wiz lamppua testiin. Aluksi laitoin tähän sen keskikokoisen, joka oli samankokoinen kuin se alunperin ostamani lamppu. Arvoin olisiko tämä isoin liian iso, mutta tää iso on oikeastaan hienompi kuin se keskikokoinen.

Wiz lamppujen kirkkautta ja väriä voi säätää sovelluksen kautta puhelimella. Yövalo asetuksella saa ihanasti tunnelmaa myös meidän netflixtreffeille lasten uniajan jälkeen. Nyt kaikki kolme lamppua on käytössä, kun päätettiin kokeilla auttaisiko yövalotoiminto lapsia nukkumaan omissa huoneissaan.


Lamppujen kytkeminen wi-fiin on ihan yksinkertainen operaatio, mutta meidän netti on ilmeisesti niin surkea, että se vähän tuotti päänvaivaa. Nuppusen puhelin antoi yrittää yhdistää useamman lampun kerrallaan, mitä minun puhelin taas ei suostunut tekemään. Nupun huoneen pörröisen lampunvarjostimen kanssa laitoin pienimmän Wiz lampun. Vaihdoin itselleni isoimman ja keskikokoisen laitoin poikien huoneeseen.

Nupun Wiz on hänen omassa puhelimessa ja työpöydän valo minun puhelimessa. Meidän modeemi on ilmeisesti liian kaukana poikien huoneesta, koska en saanut keskikokoista valoa yhdistettyä uudestaan kumpaakaan puhelimeen, joten pojat ei nyt ole päässeet kokeilemaan yövaloa. Olohuoneessa ollessaan keskimmäinen valo kuitenkin yhdistyi sovellukseen ja toimi.


Nyt nämä älyvalot on olleet meillä kuukauden käytössä ja toivon että ne kestää pitkään. Välillä tämän työpöydän valon kohtalo pelottaa, koska taapero on keksinyt miten ylettää sitä koskemaan ja laittamaan napista päälle ja pois.

Meidän huone onkin sitten ainoa, missä ei vielä ole mitään jouluista tai tunnelmallistakaan. Ei nyt huijasin. Parvekkeellakaan ei ole. Mutta ehkä ensi jouluksi sitten laitetaan parvekkeelllekin jotain valoja ja kynttilälyhtyjä.

Mikä on sinun lempielementti talven ja joulun tunnelmassa? Mie vastaan valot ja glögi. :)

Meidän vaunut: Chipolino Etro matkarattaat

*Kaupallinen yhteistyö: MiniSkidi


"Meille ei sitten hankita uusia vaunuja tai rattaita," tuumasi puoliskoni syksyllä 2018 tajutessaan, että meille oli tulossa vauva. Vaan niin siinä kuitenkin kävi, että pari viikkoa sairaalasta kotiutumisen jälkeen lähikaupan myyjä auttoi minua tunkemaan ensimmäisen valtavan paketin automme etupenkille, koska takakontti oli jumissa. Valtavassa paketissa oli meidän uudet vaunut: Chipolino Etro 3 in 1. Rattaat ja vaunut, joista haaveilin jo ennen Jekun syntymää.


Chipolino, minun merkki-ihastukseni


Törmäsin Chipolinoon ensimmäistä kertaa kevät-talvella 2015 etsiessäni Nupulle kaukalosta seuraavaa istuinta. Ostettiin hänelle Chipolino Giro turvaistuin, joka on edelleen Jekulla käytössä. Ostaessamme tuplarattaita keväällä 2016 olisin halunnut Chipolino Twix tuplarattaat, mutta niitä ei enää ollut, sitten kun olisin ne voinut ostaa. Googletellessani noita Twixejä päädyin ensimmäistä kertaa Chipolinon valmistajan nettisivuille ja ihastuin Etro rattaisiin.

Ennen vauvan syntymää ajateltiin pärjätä tuplarattaiden kantopussilla ja Jekun rattailla, mutta heti ensimmäisen ulkoilun jälkeen aloin etsimään matkarattaita, joissa olisi vaunukoppa. Vaunut oli saatava ja mielelään kevyet. Meidän pitää kantaa niitä yhdet rappuset kotiin ja sohvan yli, jos mielimme saada vauvan parvekepäikkäreille. Ja helposti säilytettettävät eteisen koko huomioiden. Siinä olivat kriteerini ja huvikseni googletin kolmen vuoden tauon jälkeen "Chipolino Etro".



Yllätyksekseni sain eteeni Kempeleläisen lastentarvikeliike MiniSkidin, joka on tuonut Chipolinoa Suomeen vuodesta 2017. Otin MiniSkidiin heti yhteyttä ja sain vastauksen jo samana päivänä. Täytyy sanoa, että yhteydenpito MiniSkidin kanssa on ollut koko ajan nopeaa ja vaivatonta. Myös hieman ikävämmän yllätyksen sattuessa, kun toisessa paketissa ollut turvakaukalo katosi kuljetuksessa, viestit kulki sujuvasti molemmin puolin. Lopulta turvakaukalo löytyi ja pääsi perille viisi viikkoa myöhemmin.


Mikä Chipolino Etro 3 in 1 rattaissa on parasta?


Valkoinen runko ja renkaat, kopan harmaat kankaat yhdistettynä valkoiseen kuomuun ja raikkaat korostusvärit kuomun lipassa ja tekstiileissä. Meidän rattaiden väri on Burgundy ja värivaihtoehtoja on yhteensä neljä. Lime ja varsinkin se limen turvakaukalo on ihana, siihen mie silloin kolme vuotta sitten ihastuin! Keltaisen & harmaan sekä turkoosin & harmaan yhdistelmät ovat myös tosi söpöjä. Mutta ulkonäön ja värien lisäksi se 3 in 1 juttu!



Pakettiin kuuluu runko ja vaunukoppa, joka muuttuu klipseillä ratasistuimeksi eli 2 in 1 sekä turvakaukalo ja adapterit rattaisiin eli koko setti 3 in 1. Ja jalkapeite, tärkeä lisäosa, jota minulla ei ole missään aikaisemmissa vaunuissa ollut. Itseasiassa mie olen käyttänyt tuota vaunujen jalkapeitettä myös turvakaukalon kanssa, en tiedä onko se suunniteltu niin vai ei, mutta se toimii!

Rungon ominaisuuksista pitää nyt heti mainita kolmeen asentoon säädettävä työntökorkeus. Itse työnnän kävellen keskikorkeudella ja rullaluistellen korkeimmalla. Jarru on luotettava ja kääntyvien etupyörien lukitseminen ja vapauttaminen on helppoa. Renkaiden irrotus käy myös kätevästi. Itse irrottelen niitä hyvin satunnaisesti pesun ajaksi tai autoon pakatessa, jos lainataan jonkun muun autoa ja rattaat on mukana.



Runko on tosi nopea ja yksinkertainen kasata ja avata uudelleen. Koko setin voi laittaa kasaan, kun koppa on istuimena yläasennossa kasvot menosuuntaan päin. Me ei vielä käytetä rattaita kasvot menosuuntaan päin, tai oikeastaan rattaita ollenkaan, joten irrotan kopan aina kasatessani rattaat autoon tai eteiseen.

Vaunukopan muuttaminen rattaiksi käy kolmen klipsin avulla. Ohjekirjassa suositellaan rattaisiin vaihtamista noin puolenvuoden iässä, kun vauva osaa kääntyä ja nousta istumaan tai konttaamaan. Me ollaan kokeiltu rattaita ihan muutamia kertoja vain. Kesällä autettiin pölyisissä ulkoremonttihommissa eikä vauvaa voinut ihan koko ajan pitää sylissä, joten kokeiltiin miten parikuinen viihtyisi sitterimäisessä asennossa rattaissa. Ja nyt olen laittanut pari kertaa vauvan rattaisiin hereillä ja ulos päästyämme avannut klipsit ja laskenut vauvan nukkumaan mukavammin vaunuihin.


Me käytämme siis edelleen yhdeksänkuisen kanssa vaunuja, koska hän nukkuu suurimman osan siitä ajasta mitä vaunutellaan. Rattaisiin siirrytään varmasti keväämmällä, kun aletaan ihmetellä ympäristöä enemmän. Meillä ei ole aikasemmin ollut travelsystemiä, joten sitä on tullut nyt hyödynnettyä sitten kahden aikaisemman vauvavuoden edestä. Rattaat tulevat syrjäyttämään travelsystemin, kun vauva siirtyy kaukalosta istuimeen. Ensin tosin pitää hankkia se istuin. Chipolinon istuimet ovat jälleen suurennuslasini alla.

Me ollaan vaunuteltu rullaluistellen, juosten, kävellen, asfaltilla, hiekalla, metsässä ja no lumessa sen mitä nyt on tälle talvelle lunta saatu. Vaunuja on ollut mukava työntää joka vauhdissa, paitsi metsässä. Ongelma ei niinkään ollut vaunuissa, vaan kannoissa ja kivenmurikoissa, joita sattui olemaan turhan tiheästi rengasväliin nähden, mutta pysytellään jatkossa vähintään maisemapolun levyisessä maastossa pienten mustikkametsäpolkujen sijaan. Loskaa en kuitenkaan suosittele, mutta tuskin kukaan muukaan täyskumipyörillä kärryttelevä.




Chipolino Etron plussat ja miinukset ominaisuuksista:


+ 5 pistevaljaat rattaissa
+ kolme asentoa rattaille ja helppo säätönappi kuomun alla
+ säädettävä kuomu
+ kuomun kurkistusikkuna
+ pestävät pehmusteet
+ jalkapeite
+ aukeava & irrotettava turvakaari
+ helppo kopan irrotusmekanismi
+ travelsystem ja turvakaukalon selkeät punaiset ompeleet nappien pakoista

- pehmusteiden tiukka irrottaminen
- renkaat, ilmakumeilla olisi täydelliset
? kuomun jatko-osan tuuletusverkko joka on yhdistetty muovikalvoon

- turvakaukalon kuomu on ehdoton plussa ja sen nappikiinnitys on helppo, mutta miinus tulee siitä ettei se ole säädettävä/ syrjään työnnettävä.



Mikä tekee näistä 3 in 1 yhdistelmävaunuista myös matkarattaat?


Ehkäpä se on travelsystem, tai nopea kasaaminen ja avaaminen, tai täyskumirenkaat ilmakumien sijasta. Chipolinon kehittelijöille voisi vinkata ilmakumirenkaista, jospa sillä saisivat vallattua lisää pohjoisen markkinoita.

Niin taikka näin, kaikkein parasta näissä rattaissa on kuitenkin se, että ne ovat minun ensimmäiset jotka olen todella halunnut. Ei kenenkään vanhat, tai olosuhteiden pakon sanelemat, vaan minun vaunuihastus. Uskallan väittää, että tässä tapahtui jo jotain todella hyvää tuuria tai kohtaloa suurempaa. Varsinkin turvakaukalon kanssa, mutta sen seikkailu onkin jo oma tarina.


Onko Chipolino teille tuttu merkki? Mitkä on teidän vaunuissa ne ihan must ominaisuudet?

Lisää rakkautta kuplavedellä

*Kaupallinen yhteistyö: SodaStream

Ei voi moittia tätä kesää sään puolesta. Lämpöä on riittänyt ja sekä lapsia että itseä on täytynyt muistuttaa riittävästä veden juomisesta. Minulla on viime päivinä kulkenut juomapullona SodaStreamin Spirit laitteen pullo, jossa on vaihtelevasti mehua tai hiilihapotettua vettä. Varsinkin öisin yöpöydällä on ihan vaan kylmää hanavettä.


Helsingissä vietetään parhaillaan Prideviikkoa. Viikon kunniaksi sain SodaStreamilta Spirit hiilihapotuslaitteen ja Pridepaketin, jossa on kuusi korkkia sateenkaaren eriväreissä ja kaksi pulloa. Pridepaketilla SodaStream haluaa viestiä rakkautta ja suvaitsevaisuutta. Molempia tämä maailma kaipaakin! 

Erilaisuus on rikkaus ja toivoisin ettei omat lapseni ainakaan alkaisi kiusata ketään tai joutuisi kiusankohteiksi erilaisuuden vuoksi. Kahta samanlaista ihmistä kun ei ole. Meillä on käyty vasta jonkin verran keskusteluja ihmisten ihonväristä. Minun polulleni ei ole sattunut sukupuolivähemmistön edustajaa, siksikin Priden syvempi tarkoitus juuri sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksien ajajana on itselleni vierasta aluetta.


Kävin tutkimassa Helsinki Priden kotisivuja. Aikani luettuani löysin artikkelin "Lisää näkyvyyttä transihmisille". Arttikelissa haastateltu sanoi, että haluaa kaikkien olevan ylpeitä siitä kuka on. Se, että on rohkeasti ja ylpeästi oma itsensä, olisi tärkeää meille kaikille. Kun hyväksyy itsensä, on myös helpompi hyväksyä erilaisuus ympärillämme. Kaikki kuitenkin tarvitset rakkautta. Eikä ennakkoluulottomuudesta ja suvaitsevaisuudesta haittaa olisi.

Ps. rakkaus luo lisää rakkautta: Arvon instagramissa SodaStream Spirit hiilihapotuslaitteen ja Pride paketin. @sangynalla

Viimeiset juhlat Kaksplussalla #KPPIKKUJOULUT

*Kaupallinen yhteistyö #KPPIKKUJOULUT

Lauantaina kello soitti aivan liian aikaisin lauantaiksi. Nousin torkuttamatta ja lähdin suihkun kautta reippaana kohti rautatieasemaa jo ennen kahdeksaa. Junanvaihtoja oli kaksi ja matkan viimeisen pätkän nukuin junabussissa. Onnistuin myös pääsemään Lempäälän asemalta paikallisbussilla Ideaparkille, vaikka odotin ensin kymmenen minuuttia väärällä puolella tietä. Mukanani minulla oli suurin omistamani matkalaukku, jota en meinannut jaksaa nostaa junaan ja jota ystävälliset bussikuskit nostelivat puolestani. Laskin laukkuni sisältäneen 24 litraa voiteita.

Heti alkajaisiksi haettiin Neean ja Julian kanssa Ideaparkin infosta kulkukortti kokoustilaan, joka meille oli varattu ja saatin mukaamme opastaja. Matkalla yläkerran halki kuulimme, että Zonez by Särkänniemen sisäviihdekeskuksessa olisi ollut vuokrattavissa mm. karaoketila ihan vaan omalle porukalle. Harmi ettei tajuttu tuota pikkujouluja järjestäessämme! Yläkerrasta löytyy myös maailman suurin nallekarhu.


Meille varattu Kotka kokouskabinetti sopii 70 hengen kokouksiin ja se on järjestetty luokkamuotoon. Muutaman viimehetken perumisen takia meitä olikin niin vähän, että päätettiin hieman uudelleen järjestellä ainoastaan Kotkan peräseinällä olevaa sohvaryhmää. Samalla kokosimme Goodiebagit ja juomapöydän. Saatiin Juhlahumualta koristeiksi ja valokuvausrekvisiitaksi ruusukultaiset Lamee oviverhot ja ruusukultaiset kirjain ilmapallot, joista olisi muodostunut #KPPIKKUJOULUT. Harmi vain, että koristeet jumittuivat logistiikkakeskukseen vaikka asiakaspalvelijankin mielestä niiden olisi pitänyt olla ihan ajoissa perillä.

Kellon lähestyessä kolmea ensimmäiset blogikollegat alkoivat saapua paikalle ja siirryttiin Ideaparkin alakerrassa sijaitsevan Pirkanmaan tanssiopiston tiloihin, jonne loputkin saapuivat. Skipattiin alkumaljojen kilistelyt ja aloitettiin suoraan High Heels tunnilla. Mukaan piti ottaa omat korot, mutta muistin omani vasta matkalla asemalle. (Puhdistin myös korvakorut vartavasten pikkujouluihin ja ne olivat koko ajan laukkuni vieressä pyödällä... siihen unohtuivat nekin.)


Luulen, että lonkankoukistajat ja etureidet eivät ehkä olisi ihan näin jumissa, jos sukkien sijaan olisin muistanut tunnille asianmukaisen varustuksen. Toisaalta myös koroilla tanssineet tunsivat tanssitunnin jaloissaan seuraavana päivänä. Korkojen puute ei haitannut osallistumista ja opettajamme Manu Uimi veti tunnin energisesti selvästi tanssista nauttien ja innostaen meitäkin heittäytymään. 

High Heels tanssilajina on alkujaan Drag Queeneiltä, tanssilajissa korostetaan naisellisia piirteitä ja Manu opasti meitä nyt heittäytymään oikein minäkeskeisiksi diivoiksi. Tykkään tanssimisesta ja rytmitajuakin löytyy sen verran, että tarpeeksi monella kertauksella opin kyllä mielestäni sarjat hyvin. Mutta diivan lailla eläytyminen oli tällä kertaa minulle sitä mukavuusalueen rikkomista. Manu oli niin mukaansatempaava opettaja, että en tiedä kumpi oli tunnin päätteeksi enemmän kipeänä: jalat tanssimisesta vai vatsalihakset nauramisesta.


Tanssin jälkeen haettiin Neean kanssa tarjoilujen ruokaisaosa, jonka Lempäälän Ideaparkin Subway sponssasi meille Subi-tarjottimen ja kanasalaattien muodossa. Subitarjottimesta riittää kuudelletoista. Siinä on yhteensä 4 Subia, jotka on leikattu neljäksi 10cm pikkupantongiksi. Makuina meillä oli Kananrinta, Italian BMT, Kalkkuna ja Kinkku.


Pikkujouluihin sopivat juomat saatiin Olvilta. Päivän aktiivisen osuuden jälkeen raikkaat alkoholittomat jakoivat porukan kahteen. Health Lab rasberry & aloe vera Vitamin water maistui osalle, myös minulle todella herkullisena hiilihapottomana juomana. Hiilihapotettu Kevyt Olo Koivun mahla + minttu taas oli toisten mielestä paljon parempaa. Suosittelen vähintään testaamaan mahla + minttua, minusta se oli mielenkiintoinen makuelämys enkä ole vieläkään ihan varma mitä mieltä siitä olisin. Lisäksi muut pääsivät maistelemaan Olvin XMAS IPA ja Olvi Hi-Hop IPA oluita.


Ruokailun jälkeen meillä oli muutama arvonta. Ideaparkilta saatiin palkinnoksi Pentikin lahjakortti. Luin Living tarjosi ihanan hiuspyyhkeen ja lasten kylpyponchon. Ti-Ti Nallen koti on muuttanut Ideaparkkiin ja heiltä saatiin arvottavaksi perhelippu. Ballot.fi tarjosi lahjakortin, jonka voittanut Maria ehti lunastaa sen vielä ennen Tampereelle siirtymistä. Life tarjosi palkinnoksi pehmoisen pupun, jonka sisällä on lämmitettävä kauratyyny ja lisäksi jokaiseen bagiin Madaran testereitä kasvojen hoitoon.

Täytyy muuten mainita vielä erikseen Ideaparkin vartija/järjestyksenvalvoja. Poislähtiessä kerättiin kaikki juhlien ajaksi piilottamamme pahvilaatikot ostoskärryihin ja lähdin kysymään infosta, minne ne voisi viedä. Laatikoiden litistämistä varten sain infosta sakset lainaan ja lopulta vartija tuli vielä kaveriksi litistämään niitä ja info hoiti kierrätyksen. Asiakaspalvelu kohdillaan, etten sanoisi!


Ideaparkin sulkeuduttua siirryttiin Tampereen keskustaan Omena-hotelliin. Omenan huoneissa on parisänky ja kaksi lisävuodetta. Törmäsimmekin käytävällä muutamaan lapsiperheeseen. Lisävuoteet ovat kätevästi omassa sopessa huoneen toisella puolella. Kätevää jos lasten kanssa matkatessa haluaa saada perheen pienemmät omaan rauhaan nukkumaan aikaisemmin. Olipas huoneessa muuten varsin tutun näköinen mikrokin ( :D meidän vanha mikro oli samanlainen) ja sen kaverina myös minijääkaappi sekä vedenkeitin. Eväiden säilytys ja lämmitys mahdollisuuksien lisäksi huoneen vakiovarusteisiin kuuluu fööni ja seinään kiinnitetty pullonavavaaja. 

Omena-hotellin tavallinen check in on klo 16 ja check out klo 12. Aloitimme pikkujoiulut Ideaparkilla klo 15 ja itse menin sinne suoraan, mutta huonekaverini tuli hotellin kautta, joten otimme huoneeseemme lisäpalveluna aikaisemman sisäänkirjautumisen. Varauksen yhteydessä ostettavalla lisäpalvelulla on hintaa 10€ ja aikasemmalla check inillä huoneeseen pääsee jo klo 14. Tarjolla on myös myöhäinen check out, jolloin huoneen luovutus tapahtuu vasta klo 14, vastaavasti 10€:lla.


Osa joutui lähtemään juhlista aikaisemmin ja me kaikki Tampereelle jatkaneet mahduimme yhteen huoneeseen iltapalalle. Ehostautumisen jälkeen lähdettiin kurkistamaan Tampereen yöelämää tänävuonna avattuun Naimaan. Sekä Omppu, mäkkäri, että Naima olivat kaikki kätevästi saman kadun varrella ja vieläpä näköetäisyydellä toisistaan.

Ystävällinen poke ohjasi meidät pieneen aulaan, jossa oli lipunmyyjän tiski ja kaksi hissiä. Hieman jännitti kun sullouduimme kaikki samaan hissiin lopulta 7 päiseksi kutistuneen seurueemme kanssa. Hissit tulivat suoraan narikkaan, josta meidät ohjattiin meille varattuun pyötään. Heti ensimmäisenä pisti silmiin Naiman koko seinän ikkunat ja niistä aukeava näkymä suoraan Koskarin ja Keskutorin suuntaan. Naima tarjosi meille skumpat ja minä sain tuopillisen Spritea, jotka baarimikko toi meille pöytään. Ja pitihän sitä  tanssilattiallakin käydä vähän kokeilemassa, nyt vielä viimeistä kertaa näiden ihanien Kaksplussan verkoston naisten kanssa! 

Enpä nimittäin itsekään arvannut, kun lupauduin auttamaan järjestelyissä, että kesken kaiken päättäisinkin jättää Kaksplussan blogiverkoston ja kokeilla siipiäni uudessa osoitteessa!


Näistäkin juhlista saimme kotiin viemisiksi tällä kertaa varsin maltillisen painoiset Goodiebagit. Muumi kestokassit saatiin jälleen BlueHouse Oyltä. Meidän perheessä näissä kulkee milloin sade- tai toppavermeet reissuille, ja uimahallikassina nämä on mielestäni ihan ykköset! Kasasimme bagit kokoustilan sivupyödälle ja laitoimme niiden viereen  esille koko sisällön. Huomasin monen ilahtuneen isosti, kun pöydällä oli tuttuja Medi Softin pumppupaukkauksia. Uutena tuttavuutena Medi Softilta tuli käsidesi ja hoitavan pesuneesteen sijaan nyt olikin uusi Hasjusteeton hoitava pesuneste.

Dermosililta saatiin Leona sampoo ja hoitoaine, esite kertoo näiden kosteuttavan ja suojaavan hiuksia ulkoisilta rasituksilta ja lupaa myös helppoa kammattavuutta. Mielenkiintoni heräsi, kun luin sampoon sisältävän avokadoöljyä. Myös Lushilta kaikki saivat hemmottelua talveen kylpysulan ja -öljyn muodossa. Lisäksi oli kolmea erilaista isompaa tuotetta, joista minun bagissäni oli Respect Your Elders saippua.


Lapset olisivat heti halunneet päästä vaahtokylpyyn, kun huomasivat Lushin tuotteet, mutta tällä kertaa aion käyttää nämä itse vaikka en ihan kokonaan tuonne lasten ammeeseen mahdukaan. Tai ehkä säästän ne meidän 5v hääpäivää varten, jos vaikka vihdoin saataisiin aikaiseksi viettää hääpäivä ihan vaan kahdestaan puoliskoni kanssa....

Airamilta saatiin testattavaksi teräksiset ja kauniin sporttisesti muotoillut termosmukit. Sen on kehuttu kulkevan mukavasti ja vuotamatta myös hoitolaukussa vaikka väärinpäin. Tämä väite pitää testata ehdottomasti. Mulla kun ei tällä hetkellä ole kunnollista juomapulloa ollenkaan ja laukkuni on, noh, pieni kaaos... Söpöt karkkipussit tulivat Nami Tupalta. Rakkaussalmiakit ovat vuoden 2017 Salmiakki Finlandia-voittajat ja söpöstä possupussista löytyi Enkelin Eväspussin käsintehtyjä piparin makuisia karkkeja.

Kiitos kaikille yhteistyökumppaneille!