3 vuotias oppi uimaan!

Mun tän kesän tärkein tavoite oli, että meidän 3v Kirppu oppisi uimaan. Vähän epäreilu tavoite itselleni, kun kyse on kuitenkin pienestä lapsesta ja oikeasti pitää ottaa huomioon myös lapsen luonne, rohkeus, oma innostuminen ja ruumiinrakennekin jonkin verran. Lasteni ykkösfanina ja liikunnan ammattilaisena mulla oli vahva luotto siihen, että nyt ollaan lähellä herkkyyskautta ja hänellä on kaikki valmiudet oppia uimaan ja siksi olin ihan varma Kirppu oppii uimaan. 

Ollaan aloitettu hänen kanssaan uintiharjoittelut heti synnäriltä kotiin tultuamme ensimmäisestä suihkukäynnistä lähtien. Eli vauvauinnin ohjeilla olen sukelluttanut vauvan suihkun alta aivan vastasyntyneestä asti.

Lasketaan 3 - 2 - 1 ja lasta kainaloista kannatellen viedään lapsi suihkun alle alaspäin kuin pinnan alle vieden ja ulos suihkusta ylöspäin nostaen. Sukellutus kestää pari sekuntia vain ja näin vauvan luontainen hengityksen pidättämisrefleksi säilyy. 2kk asti sukellutin kerran suihkun ali ennen pesulta poistumista. 2 kk jälkeen sukelluksia yhtä monta kuin ikää kuukausina. 

Ensimmäistä kertaa käytiin kylpylässä hänen kanssaan kesäkuussa 2022 eli hän oli hieman alle 3kk ikäinen. Ja siitä saakka hän on ollut mukana kaikilla uintireissulla niin rannalla kuin uimahalleissa. Vauvauinnissa olen käynyt vain esikoisemme kanssa ja siellä saaduilla opeilla olen uittanut kaikki vauvamme pienestä asti. Kotona saunoessa Kirpulla kuten isommillakin oli aina kylpyamme tai vähintään pesuvati. Vesi on ollut hänelle tuttu elementti aina.

Arvelin jo viime talvena meidän käydessä ahkerasti uimahallissa, että hän alkaa olla valmis oppimaan uimaan. Pienen lapsen vartalon mittasuhteet on vielä vähän epäsopuiset, siksi uintiasennon hallinta voi olla hankala. Mutta kesäloman alkaessa meidän lähtökohta oli jo aika hyvä uimaan oppimisille. 

Kirppu uskalsi hypätä erikorkuisilta laitureilta, altaan reunalta ja hyppytornin 1 metristä. Hän nousi itse pintaa kohti, eli hänestä ei tarvinnut ottaa koppia veteen osuessa, vaan hänet vain nostettiin veden pinnan yläpuolelle. Hän sukeltaa oma-aloitteisesti ja rannalla ja altaassa hän juoksee veteen ja sukeltelee itsenäisesti. Hän myös osasi jo sukeltaa rantaa kohti huomatessaan että askel oli vienyt pikkuisen liian syvälle. 

Mun taktiikka tälle itsenäiselle rantauimiselle on ollut vetää meidän viltti melkein rantaviivaan tai max. metrin päähän rantaviivasta. Lisäksi olen itse aina uimavalmiudessa rannalla. Yleensä uikkarit päällä kamera kädessä lasten vieressä vedessä. Tänä kesänä mulla on ollut vahdittavana 3 uimataitoista ja 1 sukellustaitoinen. Kaikkien muiden rannalla olevien, erityisesti iäkkäämpien uimareiden, kauhuksi ilmeisesti.

Kesäkuussa oli niin kylmä, ettei montaa kertaa uimaan päästy. Juhannus oltiin mummon ja papan mökillä ja siellä laiturilta hyppiminen näytti niin vakaalta, että ajattelin neidin oppivan uimaan Pölläkarissa. Valitettavasti Pöllä-reissu alkoi leuan tikkaamisella, joten siellä Kirppu ei päässyt enää uimaan. Mutta heti tikkien poiston jälkeen täydellä innolla rannalle ja ei siinä mennyt kuin viikko, että neiti oppi uimaan! - heinäkuussa oli hyvä opetella uimaan, kun kelit suosivat uimareita joka päivä.

Ensimmäisenä muuttui hyppyasento. Aikaisemmin Kirppu hyppi korkealtakin laiturilta aina vastassa olevaa aikuista kohti - niin että lopputulos oli hyvin usein joko puolikas tai aivan täysi mahaplätsi. Mahaplätsin jälkeen oli helppo sukeltaa vastassa olevaa aikuista kohti, napata käsistä kiinni ja nostaa itsensä pintaan käsillä. 

Kun hyppyasento muuttui pystyssä jalat edellä hyppimiseksi, Kirppu alkoikin nousta suoraan pintaan. Tämä tapahtui vähän kuin vahingossa, että hän nousikin pystysuorassa pintaan hengittämään ja sitten vasta napattiin käsistä kiinni ja ohjattiin eteen päin.

Seuraava vaihe oli jatkaa uimista hengityksen jälkeen. Ja edelleen korostan pienen ihmisen ruumiinrakennetta. Kun pää on iso suhteessa vartaloon on luonnollista, että jalkojen takana pitäminen ja "vaakasuora" uintiasento on vähän hankala. 

Taikasana on SUKELLA!

Kirppu osasi sukeltaa kohti tikkaita ja kohti aikuista ja kohti rantaa. Ja sukeltaessa hän on luonnollisesti veden alla uintiasennossa. Niinpä kun hän oppi nousemaan hengittämään seuraavaksi annettiin hänelle ohje sukella tänne! Ja niin hän oppi päivä päivältä sukeltamaan pidempiä matkoja välihengityksillä. 

Kesäloman loppuessa hän pystyi hyppy - hengitys - sukellus - hengitys- sukellus rytmillä uimaan n. 4 metrisen uima-altaan päästä päähän. Ja minä totesin, että nyt voin kuolla onnellisena, sillä kaikki lapseni ovat oppineet uimaan! 

Me tykätään koko perhe käydä uimassa ja tää on mun äitiyden tähtihetki, että ei tarvittu uimakouluja tai koulu-uintia. Meidän lasten kohdalla riitti se, että heitä on viety uimaan pienestä asti ja heidän on annettu vedessä touhuta justiinsa niin vapaasti kuin ikään ja taitoihin nähden on voinut antaa touhuta.

Uskon että tää on yksi niitä asioita miten oma tausta ja ammatti näkyy äitiydessä. Olen aina vienyt rohkeasti lapset uimaan. Kahden uimataidottoman ja vauvan kanssa lasten altaassa pelleily on ollut mulle parasta läsnäoloa ja ajanviettoa lasten kanssa, olipa kaikki kolme omaani, tai mukana lasten serkku. Kirpun syntyessä meillä oli jo 2 uimataitoista ja 1 sukelteleva vesipeto.  

Menkää uimaan lasten kanssa! Myös niiden uimataidottomien kanssa, jotta vedestä tulee tuttu elementti. :) 

Muistatko missä ja milloin olet itse oppinut uimaan? :)

2km potkupyörällä

Mie hoksasin vähän myöhään että meillähän on synttärit tulossa ja pitäisi varata joku neuvola! Yritin kertaalleen soittaa neuvolaan, no puhelin oli ruuhkainen, suljin puhelun ja unohdin koko asian. Meillähän on kuin onkin myös sähköinen ajanvaraus olemassa! Muistelen, että oon kirjautunut sinne joskus kerran aikaisemmin, mutta sitä palvelua jota olisin silloin tarvinnut - en nyt kuollaksenikaan muista mikä se olisi ollut - sitä ei voinut varata netissä, jouduin soittamaan joka tapauksessa. 

Mutta 3v neuvolanpa voi varata netissä! Ja eilen kun sen muistin tehdä, saatiin aika heti tälle päivälle! Sen jo tiesin että tuohon klo 13 ajalle ei päästä järkevästi bussilla, että rattaat matkaan ja kävelyksi menee. Mutta sitä en muistanut, että tosiaan täältä uudelta kodilta tuo matka on reilu 3km, kun mä aina muistelen että se olisi lähemmäs 5km. 

Hain Kirpun mukaan päiväkodista 12.03, eli nukkarista. Hoitajilla oli kyllä tieto mihin aikaan tulen ja Kirppu oli mennyt nukkariin vaatteet päällä, että olisi helppo lähteä. En tiedä monelta lapset on saaneet syötyä ja kauanko he olivat olleet jo nukkarissa, mutta meidän pikku reppana oli aivan unessa, nukahtanut omaan petiinsä ja heittänyt ylimääräiset vaatteetkin pois.

Silti, vaikka hänet näin kesken unien haettiin, hän halusi pyöräillä. Pieni epäilys kävi mielessäni, näinköhän me ehdittäisiin ajoissa. Toki hän pääsee potkupyörällään varmaan kovempaa mihin tuota pyörää on suunniteltu, mutta mie kyllä ajattelin, että hän olisi nukkunut matkat mennen tullen. No ei nukkunut vaan hän pyöräili menemään ja navigaattorista matkamme kestoa seuratessa huomasin että pikkutyyppi potkutteli ihan reippaasti reilut 2km! 

Kuvailin matkalta videon pätkiä, jospa tekisin niistä Reelsin instaan, mutta en nyt tänään vielä ehtinyt sen kimppuun sen enempää, kun tein Unelmalaatikon juttuja.

Takaisin tullessa tuo matka tuntui tosi paljon nopeammalta ja lyhyemmältä vaikka tultiin ihan samaa reittiä. Ja reitti on tullut tutuksi sekä autoillen että bussilla kulkien, mutta en tajunnut että se oli noinkin nopea kävellä! Toki kotimatkalla Kirppu tuli rattaisiin vähän aikasemmin. Ja keskustaan päin kävellessä tutut maamerkit tuli näkyviin yllättävän nopeasti, kun taas neuvolalle päin mennessä maamerkkejä ei ollut oikeastaan lainkaan.

Aurinkoisen viikonlopun jälkeen ajattelin että ihanahan se on tuollaisessa auringon paisteessa käydä vähän pidemmällä kävelyllä, mutta maanantai sattuikin olemaan vähän harmaampi päivä. Mutta ihana päivä silti. Ja Kellarijumpan aikana tuli ihanasti aurinko myös ikkuinoista sisään. Tässä vähän aurinko ja väriterapiaa ystävänpäivä viikonlopulta. Ostin puoliskolleni ystävänpäiväkimpun, minä sain lahjakortin kampaamoon. 

Uusi viikko taas täällä täynnä mahdollisuuksia! Mun tän viikon kohokohdat on vauva-asiakkaat joita on ke-to-pe 😍

Mikä sua innostaa tällä viikolla? 

Kevään synttärit

Juhlittiin huhtikuun alussa meidän maaliskuisen ja huhtikuisen synttäreitä. Kirppu täytti kaksi maaliskuun puolivälin aikaan ja Ässä täyttää viisi parin viikon päästä. Meillä nyt on muutenkin jo perinteenä juhlia tuplasynttäreitä, ja niin kauan kuin lapset ovat tähän tyytyväisiä, tällä mennään. Pääsevät myös pitkänmatkan sukulaiset helpommalla. 

Ässä halusi kutsua muutamia päiäväkotikavereita ja onneksi yksi pääsi, vaikka kutsuttiin tosi viime tingassa. Kirpullekin kutsuttiin yksi kaveri. Sattumaa vai tarkoitusta, Kirpun päiväkotiryhmässä on lapsi jonka perhe tuli meille ensin tutuksi Jekun koulu- ja joukkuekaverin kautta ja kun tytötkin oikeasti ovat keskenään päiväkodissa kutsuttiin uusi ystäväperhe juhliin.

Näitä kavereita lukuunottamatta vieraslistalla oli vain sukulaisia. Kirpun ollessa puoliskoni puolelta serkuksista neljästoista riittää synttäreillä aina leikkikavereita, vaikka osa kavereista tai serkuistakaan ei pääsisi paikalle. Ilahdutti valtavasti, että minun Mummo ja Pappa pääsivät äidin kyydillä tänne, ensimmäistä kertaa tähän kotiin ja Ässän kummitäti toi tullessaan myös minun isotädin miehensä kanssa. Tai toisin päin, mutta musta on ihanaa, että Mummon sisko on meille kuin toinen mummo ja että pikkuserkkuni kanssa ollaan oltu tekemisissä enemmän ja vähemmän lapsuudesta saakka ja nyt vähän enemmän, kun hän on myös Ässän kummitäti. 

Yritettiin päästä mahdollisimman vähillä synttärijärjestelyillä ja tarkalla budjetilla. Niinpä kakkuresepti on tuttu viime vuodelta. Tämä oli jo kolmas kerta kun tehtiin Kinuskikissan Monsterikakku. Ja vasta jälkikäteen tajusin, kuinka helppo tästä olisi tehdä gluteeniton versio.

Vaniljamassan käyttö ei vieläkään ollut ihan helppoa. Arvatkaa missä vaiheessa kakkuja minulle kerrottin, että massaa kuuluu lämmittää ennen kaulintaa... 

Munatonta kääretorttua en ole vielä keksinyt, mutta periaatteessa jos senkin keksisi, voisi testata miten kasvivalmisteet toimisivat mousseen ja saisiko tästä myös Nupulle allergiaystävällisen version. Yritin myös etsiä vegaanista & gluteeniton leivosta myös kaupan henkilökunta auttoi, mutta en saanut kahta kärpästä yhdellä iskulla - leipää olisi ollut. Tällä kertaa gluteeniton vieraamme sai suklaamuffinsit ja Nupulle ostin pussillisen vegaanisia pakastepullia. Lopulta lapset söi pullat iltapalalla. 

Kuten niin monesti, synttäreillä jää kuvat ottamatta. Mutta kerkesinpäs ottamaan kuvat kuitenkin aivan mahtavista kakkukynttilöistä jotka eivät todellakaan sopineet ennalta itselleni määritteltyyn juhlabudjettiin, mutta en voinut niitä vastustaakaan.

Kultaiset isot 2 ja 5 ilmapallot on vielä tallessa, yksi vitonen pitäisi pyöriä myös jossain pakettissaan vielä. Kirppu kuulema puri ensimmäinen jo ennen synttäreitä puhalletun vitosen puhki, joten puoliskoni osti niitä varalta kaksi lisää.

Ässä oli erittäin onnellinen saamistaan lahjoista, minä taas en yhtään tiedä mitä keneltäkin tuli ja luotan, että Dumbo pehmo oli lahja Kirpulle, kun ei kukaan vieraistakaan ole sen perään kysellyt. 

Heti kun Ässän synttärilahjaksi saadut vaatteet kuivuvat pesun jäljiltä otan molemmista vielä synttärikuvatkin. Jotenkin unohdin ihan täysin ottaa Kirpun 2v kuvat maaliskuussa. Onneksi taaperot eivät kasva yhtä paljon kuukaudessa kuin vauvat.

Seuraavat meidän perheen synttärit juhlitaan kesällä.

"Ihanaa, kun alkaa tulla sanoja!"

Meidän taaperomme on puhellut jo pitkään yksittäisillä sanoilla. Kesänlopulla jo hän osasi kertoa mitä haluaa tai tarvitsee. Ja kun päiväkoti alkoi myös sanavarasto kasvoi hurjan nopeasti. Kuitenkin marraskuussa vasukeskustelussa ja vielä joulun jälkeenkin ohimennenkin päiväkodista kyseltiin, että puhuuko Kirppu kotona vielä mitään?

Kirppu on ollut päiväkodissa ihan hiljaa. Nyökkäillyt ja pyörittänyt päätään "joo"n ja "ei"n merkiksi, vaikka kotona kyllä molemmat sanat tulevat varsin selkeästi ja tunteellakin samoin kuin "älä!" Välipalan jälkeen hän on katsonut ikkunaa tai ovea kohti ja sanonut "äiti", aivan kuin kertoakseen, että äiti tulee kohta hakemaan. Mutta siinäpä se, mitä hän vielä ennen joulua päiväkodissa puhui.

Muutaman kerran kuulin hänen juttelleen toiselle lapselle leikissä. Mutta noin niinkuin lähtökohtaisesti meidän vauhdikas pikkuneiti on ollut päiväkodissa maailman rauhallisin lapsi, joka ei turhia valita ja viihtyy hoitajien sylissä, muiden touhuja katsellen. 

Kerroin päiväkodilla etukäteen lasten viikonlopusta mummun ja vaarin luona. Sehän oli meidän ensimmäinen lapsivapaa viikonloppu ikinä. Lapset lähtivät perjantaina ja palasivat sunnuntai-iltana ja maanantaina alkoi tietenkin ihan tavallinen koulu- ja päiväkotiarki. Tuon viikon perjantaina eräs Kirpun hoitajista kertoi, että Kirppu on ollut aivan erilapsi reissun jälkeen.

Lähes kaikki ryhmän kasvattajat ovatkin ehtineet ohimennessään huikata "ihanaa kun alkaa tulla sanoja!"

Kotona meidän melkein kaksivuotias puhuu kyllä kolmenkin sanan lauseita, jotka ovat muotoa "toi on Jekku" "toi on potta" siinä on kolme sanaa. Itseasiassa juuri nyt hän sanoi neljä sanaa! "toi on isin limsa" Ja apua, nyt tajusin, että meidän melkein kaksivuotias täyttää kaksi jo ensi tiistaina! Siis, että hänhän on kaksi vuotias, eikä melkein kaksi vuotias!

Sanavarastosta löytyy kaikki perheenjäsenet. Hän juoksee ovelle vastaan ja huutaa "isi" tai kuka nyt sieltä onkaan tulossa. Jekun oikea nimi on vähän hankala ja olen kokeillut kutsua häntä Kirpun kuulleen Jekuksi, jos se tarttuisi helpommin. Sitten taas Jekun kavereilla on niin helppt nimet, että Kirppu huutaa heitä  heti, kun näkee aamulla tai koulun jälkeen. Poikia myös tervehditään huutamalla "Moro!". Helmikuisen reissun jälkeen myös mummu ja vaari on tullut sanavarastoon.

Tällä hetkellä suosituin lause on varmaan "isi nukkuu". Meillä on ollut lemmikki syyslomasta saakka ja vielä pari viikkoa sitten se on ollut ainoastaan Pupu, mutta nyt Kirppu on alkanut kutsua myös pupua sen nimellä: Pamppu. Oikeasti pupun nimi on Pampula, mutta kaikki kutsuu sitä Pampuksi. Myös pupun tekemisistä Kirppu osaa raportoida useammalla sanalla kuten "Pamppu syö ruokaa" ja "toi on Pampun ruoka."

Hän osaa nimetä vaatteita aika hienosti ja se on varmasti tullut päiväkodista. Aikaisemmin oli kenkä ja sukka. Nyt on "housut", ja "paita" ja "kaappi", siellä on vaatteiden paikka. "Pukee sukka jalkaan". Pipo oli pitkään "pupa päähän" nyt se on jo pupo, välillä pipokin. "Haluun hanskat, peukku" sanotaan ja puetaan, ennen kuin mennään ovelle. "Tule" tai "mennään" hän sanoo ja kertoo "tänne, tonne, suihkuun". "Nuppu pukee sukkaa" sanoi hän eilen, kun lahjoin Nupun viemään pikkusiskonsa pihalle. 

Tottakai kaksivuotias puhuu vielä huomattavasti enemmän kieltä, jota kukaan ei ymmärrä ja osa äänteistä puuttuu, kuten r ja s. Minustakin on ihanaa, kun hän puhuu oikeilla sanoilla ja ymmärrän mitä hän tarkoittaa. Viimeksi päiväkodille mennessämme kaveri tuli samaan aikaan ja Kirppu kertoi minulle "toi on (kaverin nimi)". Samoin eteisessä luetellaan mitkä kengät on kenenkin.

Eläimet oli syksyllä kaikki pupuja. Nyt niitäkin tunnistetaan jo enemmän, apuna on ollut kummitädiltä joululahjaksi saatu palapeli ja lastenohjelmat. Koira, kissa, lintu ja heppa ainakin tunnistetaan. "Auto" huomataan aina ulkona, tietenkin. Joku voisi tehdä tilaston, keskiarvo, kuinka mones opittu sana auto on sumalaisilla lapsilla. Musta tuntuu, että meidän lapsilla auto on ollut kaikilla 10 ensimmäisen sanan joukossa. 

Kirppu on myös löytänyt esiintymisen ilon ja hihkuu monta kertaa päivässä "kato äiti! kato isi!" Ja jos häneltä kysyy missä joku on, hän saattaa vastata iloisesti hymyillen "ei tiiä!" Ja tietenkin pottaileva taapero osaa myös pottasanastoa ja ihan aiheellisesti kertoo, kun on aika mennä vessaan.

Illalla hän sanoo "syliin" ja "saanko?" pyytäessään maitoa. Siihen hän nukahtaa syliini, niin iso jo, mutta niin pieni, ihan pian kaksivuotias.  

Keskiviikkoaamun helppous

Meidän aamut on joskus olleet tosi kaaottisia, mitään ei löydy mistään, kaikki kiukuttelee, kukaan ei halua pukea ja sitten myöhästytään ja mennään kiukutellen päiväkotiin. On myös sellaisia aamuja ollut, kun koko aamu on kiukuteltu, mutta samantien kun päästään ovesta ulos, ollaankin yhtä aurinkoa. Lapset on sillä tavalla hassuja, että tunne tulee ja menee, eikä niihin tarvitse jäädä sen enempää märehtimään.

Kaaosta välttääkseni olen alkanut kerätä lasten ulkovaatteet eteisestä aulaan ennen kuin olen herättänyt lapsia, se on auttanut vähän. Ainakin kaikki ulkovaatteet on olleet siinä esillä ja valmiina, niin ettei lapset huuda mulle, kun eivät löydä kenkää tai hanskaa tai hattua. Toinen helpotus on myös päivävaatteiden valitseminen lapsen puolesta ja ennen kuin hän herää.

Kaaosta on luvassa, jos levittää vaatteet valmiiksi ulkovaatteiden kanssa ja hakee lapsen pukemaan itse. Hän kyllä osaa, mutta on sen verran unikeko, että tällainen herätys on kauhea sokki ja siitä ei seuraa reipasta pukemista. 

Meidän aamujen suurin helpotus on, että minä puen myös kohta viisivuotiaalle päivävaatteet päälle. Hän saa köllötellä kaikessa rauhassa ja kun vaatteet on päällä, hän on yleensä jo sen verran hereillä, että kävelee ulkovaatteilleen ihan itse ja pukeekin ne nopeasti.

Tänään meillä oli erittäin nopea aamu, vaikka olisi voinut kyllä luulla kaikkea muuta. Ei todellakaan herätty 6.15, eikä noustu edes 7.05. Mutta 20 yli 7 tultiin alakertaan pukemaan ulkovaatteita. Kirppu puki yhtäaikaa veljensä kanssa haalarin ihan itse, ja kun hän tuli pipon ja hanskojen kanssa pyytämään apua, en enää raaskinut alkaa riisua haalaria, vaikka housut olivat vielä minulla. Sitäpaitsi sanoin hänelle ennen haalarin pukemista, että housut puuttuu ja hän vastasi minulle "ei".

Noh, peittoa päälle rattaisiin, niin ei tule kylmä vaikka haalarin alla onkin vähemmän vaatetta. 7.34 sujautin housut rattaisiin ja lähdettiin päiväkodille, Ässä pyöräili. Lapset omiin ryhmiin, käsipesun kautta aamupalalle, rattaat päiväkodin terassille ja 7.55 lähdin kävelemään päiväkodilta kotiin.

Vaatteiden valmiiksi valitseminen jo illalla voisi toki olla myös fiksua, mutta suurin tekijä leppoisiin aamuihin meillä on, että aikuinen pukee pienille päivävaatteet ja vasta ulkovaatteet puetaan itse. Toki aika usein taaperolle puetaan vielä ulkovaatteetkin, mutta olipas kummallisen helppo aamu, kun hänkin puki haalarin itse.

Olisipa kaikki aamut tällaisia! Keskiviikko on myös mun lempiaamu, kosksa se on viikon ainut päivä, kun kaikilla on kasin aamu. Se tarkoittaa hiljaista kotia heti aamusta asti, joten pari tuntia enemmän tehokasta  aamutyöskentelyä (tai tehokkaita aamupäiväunia ilman taustalla pauhaavia videoita tai pelejä.) 

6.15 herätys on ollut tällä viikolla tiukassa, olen kuitenkin joka aamu kirjoittanut noin puolituntia, se on onnistuminen!

Taaperon syksy

Ihan kuin vauvavuodesta olisi jo ikuisuus vaikka oikeasti siitä on seitsemän kuukautta. Aamulla päiväkodille lähtiessä ohjeistin Ässää pukemaan tiikerihaalarin päälleen, mutta hän sanoi pukevansa toppahaalarin. Kurskistin olohuoneen sälekaihtimien välistä ulos ja totesin, että laita vain. Samaten päätin pukea toppahaalarin myös Kirpulle. Jalkaan vetäisin hänelle äitiyspakkauksen toppatöppöset ja -rukkaset käteen. Niin ne äitiyspakkauksen peukalottomat rukkaset. Kengät nappasin mukaan autosta.

Käytiin syyskuussa lasten kanssa uimahallissa ja tultiin Lidlin kautta kotiin. Me ei ikinä käydä Lidlissä, koska se ei oikein osu reitille eikä ole meidän lähikauppa. Nyt kävin nopeasti hakemassa leffaherkut ja huomasin kauniin toppahaalarin. Mietin, että meillä ei varmaankaan ole Kirpulle oikean kokoisia talvikamppeita ja käytin osan leffaillan herkkubudjetista tuohon 20€ haalariin. 

Meillä on tosi hyvä välikauteen sopiva kuorihaalari, jonka siskoni on tuonut Jenkeistä Nupun ollessa vauva. Sitä voi käyttää kuoripukuna ja siihen kuuluu fleecevuori  vetoketju kiinnityksellä. Se on ollut käytössä kaikilla lapsilla ja yksi syy miksi se on pysynyt niin hyvänä on, ettei kukaan ole vielä sen kokoisena ollut päiväkodissa.

Paitsi mielestäni Ässä kyllä oli, mutta hän aloitti päiväkodin lokakuussa, joten eipä haalari kovin kovalla kulutukselle ehtinyt ennen toppahaalariin siirtymistä ja lisäksi vaikka haalarin koko lapussa lukee 6months, niin meidän lapset ovat kaikki osanneet jo kävellä haalarin kokoisina. Keinumiseen tämä haalari ei ole kovin hyvä kun nilkat vilkkuu, mutta muuten  se on ollut super.

Kumisaappaat tajusin pyytää pikkusiskoltani ja ne saatiin jo Pöllässä. Samoissa saappaissa on nyt kulkeneet molemmat siskon pojat sekä Ässä ja nyt myös Kirppu. Välikauden kenkiä ollaan saatu myös lasten serkkujen vanhoina niin, että pärjätään syksy ja kevät vähintää. Mutta peukalollisten rukkasten lisäksi meiltä puuttui kurapuku. 

Kaikilla isoilla on tikkivuorillinen Tiikerihaalari, ja olisin halunnut tikkivuorillisen myös Kirpulle. Tällä kertaa kuosi ei kuitenkaan miellyttänyt alkuunkaan, eikä valitettavasti olisi ollut Kirpun kokoakaan. Niinpä pidin kurahaalarin mielessäni kun käytiin puoliskoni kanssa kirpparilla etsimässä pääasiassa koululaisille täydennystä vaatekaappeihin. Ja löytyikin  todella hyvässä kunnossa oleva Elloksen kurapuku hintaa 6€! 

Olen huomannut, että Kirppu tykkää keinua päiväkodissa. Ja tästä tulikin mieleen, että pitäisi muistaa varata Wilmasta vasukeskustelu. Päiväkotiin sopeutuminen otti tietenkin aikansa, mutta toisaalta taas syksy päiväkodissa on ollut yllättävän kivuton. Sovittiin, että Kirppu jää hoitoon aina sylin kautta, kuten aika monet muutkin ryhmäläiset. Olen yllättynyt, kun nykyään vien Kirpun käsipesun jälkeen pöydän ääreen istumaan, eikä perään kuulu mitään itkun tapaistakaan.

Toki  päivän päätteeksi kotiin hakiessa itku tuli heti, kun tulin näkösälle. Vielä viime viikolla tuli, tällä viikolla ei ole edes hakuitkua. Mutta edelleen kotiin tullessa on vähän pidempi tovi sylille ja maidolle. 

Vielä kesällä taaperon sanavarasto oli aika suppea. 

"Äiti" on eniten käytetty sana ja äiti tarkoittaa myös kaikkea mitä taapero sattuu haluamaan, yhtä hyvin hän voisi sanoa "anna" tai "haluan", mutta ei, hän sanoo erittäin painokkaasti ÄITI. Kaikkien nimien suuntaisia äänteitä on tullut jo kesällä. Alkuun hän kutsui eniten Nuppua, luulen että hänen nimi on helpoiten taaperon suuhun sopiva. Ja nyt ihan pienen ajan sisällä hän on alkanut kutsua - ja käskeä - Ässää!  

"Kukka", "kuka" ja "kakka" tulivat myös hyvin selvästi jo kesällä. Kukka voisi olla hänen toinen sanansa, mutta muista olenko kirjoittanut ensimmäisiä sanoja ylös tänne blogiinkaan.

Seuraavaksi selkein sana taisi olla kenkä, nykyään myös sukka on ihan ymmärrettävä. Nämä molemmat ovat pysyneet käytössä.

Sanavaraston laajentuessa meillä on ollut hauskoja hetkiä, kun Kirppu on tökkinyt muiden neniä ja napoja. Nenä sanoo tööt ja napa sanoo poks. Ja pitää muistaa sanoa "tööt" vaikka pieni etusormi tökkäisikin nenänpään sijaan sieraimeen kipeästi. Myös aivastaessa hän näyttää ja sanoo nenä, jos tarvitsee niistää tai pyyhkiä räkää. 

Omatoiminen taapero osaa hakea puhtaan vaipan kaapista itse ja myös sanoa vaippa.

Hän osaa myös pyytää kaakaota sanomalla "kaaka". 

Meidän perheen kesä meni jalkapallon parissa ja sen huomaa myös taaperon potkuissa sekä "paao" huutoina. 

Ja jos pallo karkaa liian kauas tai on hukassa, osaa taaperomme osoittaa ja sanoa "tuolla" ja "tänne".

Nyt uusin sana on "pois" ja ensimmäinen kahden sanan lause on "haluu pois". Tämä kuuluu keinuilun päätteeksi ja syöttötuolissa.

Ja mistä tahansa alas halutessaan sekä sängyllä ja trampoliinilla hyppiessä pieni ääni hihkaisee "pomppii". 

Kiinni olevan oven edessä hän huutaa "avaa!"

Ja melkein unohdin! Hän osaa pyytää vettä. Hän tulee kupin kanssa keittiöön "että" ja juoksee kupin kanssa pois. Ihmettelin että mikä homma, kun ties kuinka monetta kertaa hän halusi vettä. Hän kastelee meidän aulan kukkia! 

Ja tottahan toki, nelipäisen lapsikatraan kuopus tietää millä äänellä hihkaistaan tai karjutaan "älä" tai painokas "ei". 

Asiaahan pienellä taaperollamme on paljon.

Puheenkehityksen ja ulkovarusteiden päivityksen ohella minulla ja Kirpulla on alkanut yhteinen harrastus! Jo Nupun vauvavuonna olisin halunnut mennä sirkukseen, mutta kahdesta valitessa valitsin kuitenkin vauvauinnin. Nyt me käydään Kirpun kanssa sirkuksessa. Kolme kertaa käyty ja vielä on kolme kertaa jäljellä.

Ja kun nyt kaikki teams ja zoom koulutukset loppuivat, käytiin taas Kirpun ja Ässän kanssa pitkästä aikaa uimahallissa ja toivon että voitaisiin käydä säännöllisesti. Välillä pienten kesken ja välillä koululaisten kanssa. Kirppu on aivan mahtava taapero, joka hurjana vesipetona ihmetyttää sekä isoja ja pieniä uimareita kuin myös uimahallin henkilökuntaa. 

Kohtaaminen kassajonossa

Ässällä oli vähän vielä viikkorahoja jäljellä, ja käytiin rauhallisella aamupäiväretkellä kaupassa. Hän oli jo monta päiväää sitten päättänyt mitä haluaa lopuilla rahoillaan ostaa. Laskettiin vielä kaupassa uudelleen, mitä mikäkin lempiherkku maksaa - jos niitä saisikin vaikka kaksi.

Neljävuotiaan katsellessa herkkuhyllyjä rahojensa kanssa, minä menin rattaiden kanssa ihastelemaan pyykkietikkatarjontaa. Silloin Kirppu kyllästyi rattaissa istuskeluun ja otin hänet syliin. Hyllyn toiselta puolelta kuului iloinen ääni kysyen äiti missä sä oot? Ässä pyrähti luoksemme ja kertoi ostavansa Kirpulle tikkarin.

Oi mikä ihana ajatus, mutta annetaanko tikkari vasta kassan jälkeen, sanoin.

Kyllähän te tiedätte. Kun taaperolle antaa tikkarin, niin sitä ei sitten enää takaisin saa. Siitä tulee huuto ja voi olla hankalaa maksaa tikkaria joka ei irtoa kädestä. Ässä veti tikkarikätensä takaisin - mutta liian myöhään. Kirppu ehti jo tajuta, että hänelle oltiin antamassa herkkua ja ei sitten annettukaan.

Pahamieli, pettymys, huuto. 

Mentiin itkevän taaperon kanssa Ässän perässä kassajonoon ja odoteltiin siinä ihan rauhassa, noin niinkuin miten nyt voi rauhassa olla, kun on huutava taapero sylissä. Ja silloin meidän viereen tuli täti. 

Voi mikä sinua itkettää, noin nätti tyttö, leperteli täti Kirpulle. 

Isoveli halusi ostaa pikkusiskolle tikkarin ja äiti kielsi antamasta sitä käteen ennen kuin se on maksettu. 

Kirppu hiljeni, pysähtyi, nojasi päänsä olkapäälleni ja hymyili tädille, joka vuolaasti kehui, kuinka kaunis hymy Kirpulla on. 

Täti jäi kassajonossa meidän taaksemme ja juteltiin ennen Ässän vuoroa. Laskettiin Ässän kanssa  tarvittavat kolikot yhdessä ja kassojen jälkeen avattiin tikkari jälleen rattaissa istuvalle Kirpulle.

Heittämällä yksi viikon kohokodista, tuo ihana kohtaaminen ja herttainen täti.

Ensimmäinen lyhyt arkiviikko

Kirjoitin jo keväällä, että toiveenani olisi kolmepäiväinen työviikko, jotta Ässä ja Kirppu saisivat myös vain kolmepäiväisen päiväkotiviikon ja sitten torstaista sunnuntaihin voisin elää täysillä kotiäitiyttä. Nyt ensimmäinen lyhyt arki viikko oli lyhyt sekä pikkuisilla että koululaisilla.

Toisaalta tosi pöljää, että pienet olivat hoidossa ma-ke, kun koululaiset olivat koulussa ke-pe. Mutta toisaalta taas aika hauskaa. Nyt koululaiset saivat kaksi päivää, kun oltiin koululaisten kesken kotona ja pienet saivat sitten nuo kaksi päivää, joista muodostuu meille toivottavasti kivat rutiinit. Ja olihan meillä yksi päivä - keskiviikko, kun talo oli ihan hiljainen useamman tunnin.

Minähän olen ottanut tietysti ilon irti työajasta ja olen saanut työstettyä useampaakin luonnospinon pohjalle jäänyttä tekstiä kuvitukseen. Julkaissutkin olen postauksia siinä määrin, että säännöllisen postaustahdin kannalta olisi ehkä vaan pitänyt ajastaa, eikä tuutata kaikkea samantien ulos. Mutta en halua jarruttaa nyt. Blogin kanssa siis asiat etenee. Ei tokikaan niin, että tästä olisi vielä taloudellisesti apua.

Mutta mulla on nyt selkeä suunnitelma siitä mitä työtä aion kolmepäiväsellä työviikollani tehdä. Rahoitus tosin vähän hidastaa, mutta asioilla on tapana järjestyä. Tunteet on kuitenkin jälleen ristiriitaiset. Myönnän kyllä, että mua vähän jo heti maanantaina mietitytti, onko Kirppu sittenkin pikkuisen liian pieni päiväkotiin. Kun jos ei olekaan ihan pakko häntä sinne laittaa....

Perjantainen tutustuminen meni ihan kivasti, vaikka vähän ujostellen. Maanantaina lähetin kymmentä vailla 8 päiväkotiin viestin, että Ässä nukkuu vielä, syödään aamupala kotona ja tullaan myöhemmin. Vein lapset siis suunnilleen puoli kymmeneksi päiväkotiin. Ässän kaverit tulivat jo portille vastaan huutaen häntä nimeltä - hänen päiväkoti arkensa siis jatkuu täsmälleen siitä, mihin se kesäkuussa jäi.

Kirpun kanssa nostin rattaat terassille, vietiin reppu yhdessä lokeroon ja palattiin ulos ryhmän luo. Hoitaja nappasi hänet syliin ja minä lähdin. Sen verran katsoin taakseni porttia sulkiessa, että näin hoitajan vilkuttamassa perääni Kirppu sylissään. Vilkutin ja lähdin pois. Nuppu tuli mukaan hakemaan lapsia ja Kirppu taisi ehtiä nähdä hänet oven ikkunasta, ennen kuin näki minut. Itkevän lapsen sain syliini, mutta itku kyllä laantui heti. Ensimmäiset päiväunet Kirppu oli nukkunut hoitajan sylissä.

Tiistaina mentiin vähän aikaistmmin kun maanantaina, muttei kuitenkaan  vielä aamupalalle. Kirpun ryhmä oli lähdössä pihalle ja sään muututtua sateisesta helteiseksi matkamme aikana, otin Kirpult haalarin pois ja vaihdoin kumpparit toisiin kenkiin. Sitten olikin hyvä hetki poistua paikalta. Toisen päivän unet nukkarissa taas oli mennyt jo omassa sängyssä, joten rauhakseen Kirppu tutustuu uuteen arkeen. 

Keskiviikkona taas oli ihan katastrofi aamu, kun kuvittelin vieväni lapset ajoissa aamupalalle ja lopulta oltiin myöhässä aamupalalta ja myöhässä koulusta. Päivä oli ollut kuitenkin taas vähän parempi kuin edellinen. Tässä kohtaa taas mietin, että onko neljän päivän vapaat liikaa, tuleeko ensiviikolla sitten vain kahtakauheammat eroahdistukset... Mutta se jää nähtäväksi. 

Torstaina saatettiin koululaiset kouluun ja retkeiltiin siitä kauppaan. Syötiin banaanit puistossa ja tultiin kotiin 15 yli kymmenen. Sopivasti, jotta saatiin ruoka ajoissa ja Kirppu pääsi nukkumaan vaunuihin tutut 11-15 päiväunet. Perjantaina taas saatettiin ekaluokkalainen kouluun, retkeiltiin vähän pidempi matka ihan uuteen puistoon ja syötiin siellä banskut ja mustikoita metsästä.

Nyt oli niin kiva sää kumpanakin päivänä, että oli kiva ulkoilla. Suunnitelmana on vielä hankkia 4vuotiaalle oma kirjastokorrtti, koska neljävuotiaina isommatkin ovat sen saaneet. Muutenkin ajattelin suunnata kirjastoon myös ilman lapsia. 

Muuta ohejalmaa tuleville vapaapäiville olen miettinyt jo bussiretkeä puistoon ja junaretkeä toiseen puistoon. Junaretkiä voisi suunnitella vähän pidemmällekin, kuten Kotkaan tai Lahteen tai ehkä jopa Oodiin!

Niin pieni jo päiväkotiin

Soitin isille, kun tarvitsin apua prosenttilaskuun. Prismassa oli kaikki lasten vaatteet alennuksessa ja minun piti tietää paljonko ovh 50€ kurahaalarille jäi hintaa. Liikaa. En tykännyt siitä niin paljon. Vaari kysyi, että sataako täällä, kun kerran kurahaalaria olen ostamassa Kirpulle. Ei, ehei. Mutta päiväkotia varten tarvitaan kunnon kuravehkeet. "Ai niin pieni jo päiväkotiin!" kuului puhelimesta. 

Niinpä. Niin pieni. Kirppu on meidän neljästä hän joka aloittaa päiväkodin nuorimpana. Ässä ei ollut paljoa vanhempi, aloittaessaan päiväkodin puolitoistavuotiaana. Kirppu on nyt vuosi ja viisi kuukautta, ei siis mitenkään tavattoman nuori edes. Varsinkin kun päiväkotipaikka on odottanut häntä jo helmikuussa. Mutta pieni hän on. Nimikoin vaatteita joiden kokolapuissa lukee 74cm. Hän matkustaa vielä turvallisesti turvakaukalossa. Ja päiväunensa hän nukkuu pääasiassa vaunuissa, eikä rattaissa. Tossujen kokoa arvoin 18-20 ja 21-23 kokojen välillä. Päädyin isompaan joka on ehkä vähän liian iso sitten kuitenkin. 

Vaikka tämä päivä on ollut tiedossa kauan, tuli se silti yllättäen. Veronpalautuksilla ostin Kirpulle päiväkotirepun, jonka olen valinnut muistaakseni jo samaan aikaan, kun ostin Ässälle päiväkotiin isomman repun. Muistaakseni ostin Ässän repun ensin ja valitsin samalla Kirpulle jo talutusrepun sekä kerhorepun. Mutta en vielä silloin ostanut Kirpun reppuja, koska ei oltu vielä käyty rakenneultrassa. Kirpun talutusreppu tuli pari päivää ennen kuin hän syntyi, ehdin pakata hänen kotiutumisvaatteet siihen. Iso reppu pitäisi tulla tänään. 

Vaikka eihän tuo pienokainen ole vielä kantanut tuota pienempääkään reppua! En ehkä edes uskalla ajatella, kuinka isolta Jekun syntymäpäivälahjaksi saama reppu näyttääkään hänen selässään keskiviikkona. 

Olen varannut elokuun päiväkotipäivät tavoitteeni mukaisesti ma-ke klo 7.40-15.30. Kamalan pitkä päivä! Mutta niitä päiviä on vain kolme. Toisaalta, me ei vielä tiedetä millaiset lukujärjestykset meidän koululaiset saa, joten totesin perjantaina päiväkotiin tutustumassa käydessämme, että vähän voi riippua heidän aikataulustaa myös. Jos perheen koululaisilla on 10 aamuja, voi olla että pienet päiväkotilaiset syövät aamupalan heidän kanssaan, ja menevät vasta sitten päiväkotiin.

En ole lainkaan valmis aikataulutettuun heräämiseen, vaikka tiedän, että rutiinit tekevät minulle itsellenikin todella hyvää.  Ja nyt vihdoin minulla on suunnitelma jonka tahdon toteuttaa, joka inspiroi ja motivoi. Jotain minkä takia luoda niitä rutiineja. Ja jotain mitä voisin tehdä eläköitymiseen asti. Mutta silti. Päiväkodin alku on ristiriitaista.

Havahdun aamulla, etsin puhelimen, kello on vähän vailla kahdeksan. Lähetän päiväkotiin viestin, että "Lapset nukkuvat vielä, syödään aamupala kotona ja tullaan vähän myöhemmin." Yhdeksän jälkeen Ässä ja Kirppu ovat valmiina, vaatteet nimettynä, Ässä uusi kypärä päässään. Reput mukaan ja vaippapaketti rattaisiin ja Kirppu kyytiin. Ensin Ässän reppu lokeroon ja juomapullon täyttö. Ässä häviää kavereidensa kanssa pihalle, Kirpun tepsutellessa tomerana pienten pihalle. Tavarat lokeroon ja sinne hän jäi. Minulle tutun, ihanan hoitajan syliin vilkuttamaan. 

Kaikista kamalinta tässä päivähoidon alkamisessa on tietenkin se, että mitäs sitten kun lapsella onkin siellä niin kivaa, ettei äitiä edes muista!

Unohdettu postaus: Päiväkotiin tutustumassa

Huhtikuu 2019

Juuri kun lauantaina kerroin ajatuksiani päiväkodista ja siitä että olen itse kuitenkin vauvan kanssa kotona (TÄÄLLÄ klik), niin maanantaina Nuppua hakiessa päiväkodin johtaja kertoi nyt olevan se hetki, että koska tultaisiin tutustumaan Jekun kanssa.

Niinpä heti tiistaina vein ensin Nupun aamupalalle päiväkotiin, tulin kotiin syömään aamupalaa Jekun kanssa ja sitten lähdettiinkin yhdessä päiväkodille. Nuppu oli sattumalta tulossa vessaan juuri samaan aikaan, kun me tultiin eteisestä käsipesulle ja näiden kahden kohtaamisista on tullut viime aikoina hellyyttäviä vaikka aika rajuja. Tämä halaus nimittäin päättyi kikattavaan kasaan lattialla.

Tutustuminen meni mielestäni ihan kivasti. Selvästi oli vähän kumma juttu, ettei mentykään samaan tilaan Nupun ryhmän kanssa ja pihalla Jekku olisi halunnut isoon liukumäkeen. Taaperoiden ryhmässä on myös aivan ihanat hoitajat ja lopulta Jekku leikki jo kaikessa rauhassa itsekseen ja toistenkin kanssa sisällä sekä ulkona.

Ennen uloslähtöä Nuppu kävi moikkaamassa Jekkua ja ulkona hän tuli pienten luokse tekemään hiekkakakkuja Jekulle. Kyselin Jekulta tuleeko hän ensiviikolla tänne ilman äitiä ja hän vastasi koko ajan iloisesti  joo o joo o.

Tämä lyhyt unohdettu postaus, oli otsikoitu "Aamupäivät vain minulle" ja tämän enempää en aiheesta ole ehtinyt tuolloin kirjoittaa. Eipä niissä varmaan olisi juuri kerrottavaakaan ollut. Noita minun omia aamupäiviä kun taisi olla peräti yhden viikon verran, ennen kuin Ässä syntyi ja meillä alkoi vauva-arki. Päiväkotiin tutustuminen ja päiväkodin alkaminen on taas ajankohtaista, niin meidän perheessä Kirpun kanssa, kuin myös varmasti monille muillekin perheille. Siksi tämä muisto ainsaitsee tulla julkaistuksi.

Ihanaa arjen alkua kaikille lomaltapalaajille ja uusille päiväkoti- ja koululaisille 💖

Vauvan kuudestoista kuukausi

Tämän postauksen piti olla Vauvan kahdestoista kuukausi, viimeinen postaus vauvavuodesta, se jossa vauvasta tulee virallisesti taapero ja juhlitaan hänen ensimmäistä syntymäpäiväänsä. Mutta nyt vauva on tarkalleen yhden vuoden ja neljän kuukauden, eli toisin sanoen kuudentoista kuukauden ikäinen, ihana taapero! (tai siis oli silloin kun tämä on kirjoitettu)

Palataan kuitenkin vielä ihan hetkeksi maaliskuuhun ja siihen, kun vauvan kahdestoista kuukausi tuli täyteen.

Rakas pikku Kirppu. Mun on ollut jotenkin vaikea tarttua tähän tekstiin. Kuvia on paljon, ja olet aivan valtavan hurmaava, kuten olet ollut syntymästäsi saakka. Mutta minusta tuntui, että vauvavuotesi viimeisestä kuukaudesta ei ole 1v neuvolaa kummempaa kerrottavaa.

Tai olihan siinä myös sinun ensimmäinen hammastarkastus. Videopuhelun välityksellä ja sinun päiväuniaikaasi, tottakai. Joten äiti oli Nupun huoneessa puhumassa videolla hammashoitajan kanssa ja sinä nukuit isin kainalossa alakerrassa. 

Hampaita sinulla on kahdeksan ja ne on tosi terävät. Silti olet edelleen äidin maitolapsi. Nyt sinulla on ikää jo vuosi ja neljä kuukautta. Ja näiden viimeisten neljän kuukauden aikana onkin tapahtunut sitten paljon kaikkea mahtavaa osittain ne kyllä liittyvät myös kesään ja vapauteen lähteä tutkimusmatkoille, kunhan vain ovi aukeaa. Toisin kuin vielä kahdentenatoista kuukautena, jolloin, vaatetta tarvittiin aika paljon enemmän. 

Kahdennentoista kuukauden kuvia on otettu 13.2-11.3. ja 1vuotis kuvia otettiinkin sitten useammassa osassa. Ilmapallon kanssa heti syntymäpäivänäsi, vaikka juhlat jouduttiinkin perumaan sairastelun takia. Juhlittiin kuitenkin kotona, olit vähän hämilläsi donitsissa nököttävästä kynttilästä, mutta onneksi sinulla oli kolme apulaista puhaltamassa sitä.

Mummu kävi pyörähtämässä viikkoa myöhemmin ja toi syntymäpäivälahjasi, joten silloin otettiin tietenkin lisää kuvia. Vihdoin huhtikuussa vietettiin sinun 1v ja Ässän 4v yhteissyntymäpäiviä ja niiden jälkeen otettiin lisää ilmapallokuvia trampoliinilla, tottakai.

Vauvan kuudestoista kuukausi

Sinusta on tullut ihan oikea taapero, pieni lapsi, et ole mikään vauva enää. Paitsi nukkuessasi olet ihanan söpö vaikka täydessä piitudessasi pötkötellessäsi et kyllä enää ole vauva edes nukkuessasi. Joka ilta yllätyn, kuinka pitkä jo olet.

Huutelet sisarustesi perään äänteillä, joista meidän perhe tunnistaa, kenen nimeä sinä sillä tarkoitat. Nupun nimi on sinulle helpoin, mutta mihin se "Äiti" unohtui? Kukka ja kuka on suuri ihmetyksen aihe. Kaakao kuuluu myös sanavarastoosi ja mummu vitsaili, että ehkä sinut vieroitetaan tissistä kaakaolla.

Sinulla on paljon asiaa vaikka  sanoja onkin vain muutama. Olet hurmaavan taitava. Olet oppinut laskeutumaan rappuset itse alas niin hyvin, etten muista milloin olen viimeksi laittanut portaiden edestä portin kiinni. Toisaalta, ollaan vietetty kesällä niin paljon aikaa alakerrassa, ettei sinulla oikeastaan ole ollut syytäkään kiivetä kenenkään perässä ylös.

Ehkä kävelystä juoksuun siirtyminen ja kaikki uudet reitit varsinkin omasta pihasta naapurin pihaan, ja portaiden kiipeäminen, ovat kaikki nyt niin hienoja juttuja, että alat puhumaan kunnolla vähän myöhemmin.

Parhaat päiväunet nukut edelleen ulkona. Meillä oli kesän alussa vaihe, jonka epäilin johtuvan lämmöstä tai mahdollisesti uusista hampaista. Et meinannut nukkua totuttuja kolmen-neljän tunnin päiväunia vauinuissa. Olit opetellut syömään meidän muiden kanssa samaa ruokaa ja totesin, että pitkät päiväunet taataan, kun syöt sosepurkin klo11. Niinpä nykyään päivärytmiisi kuuluu yksi sose ruoka ennen päiväunia, ja muuten syöt hienosti ihan itsekin.

Ja vihdoin tulihan ne ensimmäiset alaposkihampaatkin! Kauan niitä odotettiinkin ja puhkesivat molemmille puolille yhtäaikaa.

Rakastan tätä vaihetta, kun olet pieni tutkimusmatkailija. Vaikka pyykkiä ripustaessa välillä turhauttaakin hakea sinua takaisin omalle pihalle monta kertaa. Samaan aikaan nyt eletään vaihetta, jossa ihmettelet aivan kaikkea ja osoittelet asioita, joita saan sinulle nimetä. Tämä vaihe on aivan yhtä lyhyt, kuin kaikki muutkin vaiheet, joten yritän muistaa sen myös pyykkinarulta taas perääsi lähtiessäni.

Välillä taas jätän tahallaan kotityöt seisomaan, jotta voisin vain seurata pihalla, minne sinä vaellat. Aika usein lähdet naapuriin sisaruksiesi perässä. Mutta välillä lähdet tietäpitkin ja seurataan ojan vieressä kasvavia kukkia, tai lehteä joka liikkuu tuulen vietävänä tai oravia ja lintuja.

Kotipihalla ulkoilun lisäksi ollaan käyty uimarannoilla ja sinä viihtyisit vedessä kauemmin kuin äiti antaa. Vaikka alahuulesi jo väpättäisi, sinä kahlaisit ja leikkisit vedessä. Et pelkää vaikka kaatuisit ja pääset hienosti omin avuin pystyyn kun jalkasi yltävät pohjaan. Saunassa et enää pelkästään seuraa kylvystäsi muita, vaan haluat myös osallistua löylyn heittoon ja kiipeät välillä ihan itse ylälauteelle istumaan muiden viereen.

Taaperon kanssa elämä ja asuminen on todellakin, kuin olisi blenderi päällä ilman kantta. Mutta tulee vielä sekin aika, kun kotona ei ole ketään sotkemassa. Ja nyt vasta tajuan, että sinulle on sovittu päiväkodin aloitus kolmen viikon päähän.

ps. se kolmeviikkoa meni nopeasti ja tänään, kun tämän julkaisen, käytiin tutustumassa päiväkotiin!

"Ootko sä raskaana?"

Heinäkuun vaihtuessa, nuha on tullut vieraaksemme siinä määrin, ettei se kenenkään elämää haittaa, mutta se estää lapsia pääsemästä päiväkotiin. Pikkusiskoni on Jyväskylässä, joten mitä mie yksin lasten kanssa kotona möllötän puoliskoni ollessa töissä. Mummu tuli hakemaan meidät Jyväskylään, koska kaasulla ajellessa se on edullisempaa ja helpompaa kuin junalla matkustaminen. Kävin eilen lääkärissä laitattamassa kierukan ja odotan kuukautisten alkavan.

Ässän 2v synttäreiden jälkeen kierto alkoi heti toukokuun alkuun ja toisen kerran täsmällisesti 1.6. joten laskeskelen kalenterista päiviä ja näyttäisi siltä, että kierto voisi taas alkaa juuri kierukanlaittopäivänä. Ennen kierukan laittoa lääkäri kysyi imetänkö vielä? Koska kohdussani näkyi pientä rappeumaa. Kuulostaa pahalta, mutta ihan tavallista jos pitkään imettää.

Olen ollut rehellisesti laiska vierottamaan Ässää rinnasta, varsinkin, kun hän proteistoi isosti niitä muutamia yrityksiä vastaan. Reissussa ihmettelen alkaako ne nyt vai ei, ainakaan nämä eivät yhtään tottele "uhkausta", että kuparikierukka lisää kuukautisvuotoa sekä -kipua. No jaa, en kiinnitä sen enempää huomiota koko asiaan. Alkaa kun alkaa ja kierukan laitto saattoi sotkeakin kiertoa, vaikka onkin kuparikierukka, pikkusen muuten turvottaakin. 

Ihmettelen ääneen kummalista oloa rannalla, vähän etovaa ja juilivaa, äiti kysyy oletko raskaana. No en, kun eilenhän vasta tämä kierukkakin laitettiin. Heinäkuu jatkuu, Jyväskylästä kotiuduttuamme suunnittelemme lasten synttäreitä ja sovimme telttailusta mummin ja papsun luona. Ässä nukahtaa päiväunille autoon ja yökyläily alkaa mummin kysymyksellä: syöttekö te nakkikeittoa? Ruokaa odotellessa menen sohvalle nukkuvan Ässän viereen puhelimeni kanssa ja nukahdan ihan yks kaks.

Seuraavana iltana käymme nukutusajelulla ja mietin autossa, että nyt on kyllä tosi paha olo. Matkapahoinvointia. Se on jo hälyttävän tuttu merkki. Niin tuttu, että apteekkiasioita hoitaessani juuri ennen sen sulkeutumista huikkaan farmaseutille ostokseni "...ja raskaustesi, kiitos". Tosin halvin raskaustesti oli reilut 6€, joten jätin sen sinne. Minulle riittää ne parin euron markettitestit vallan mainiosti. Kotiin ajaessa rohkenen sanoa ääneen, että mietin jos ostettiinkin kierukka turhaan, eniten harmittaa sen hinta.... Olisin kyllä keksinyt sille 100€:lle parempaakin käyttöä - jos se nyt onkin turha.

Ostan markettitestin sitten aamulla, kun olen vienyt lapset päiväkotiin ja käyn ostamassa muutenkin maitoa ja kaakaota. Testiviiva piirtyy tummanpunaisena samaan aikaan, kun näen kosteuden vielä siirtyvän tikussa kontrolliviivan kohdalle. Plussa. VAUVA! Arvasin. Lähetän kuvan testistä puoliskolleni ja tekisi mieli lähettää se myös anopille ja poikien kummitädille, mutta pidän salaisuuden itselläni.

Meidän perheen resursseja, omaa jaksamistani ja kaikkea muutakin taloudellisesta henkiseen hyvinvointiin miettiessäni olen toivonut, että jos meidän perheessämme on vielä tilaa yhdelle lapselle, puoliskoni tarvitsee vauvakuumeen. Ja mieluummin nyt, koska itse en lämpene ajatukselle iltatähdestä sitten joskus viiden vuoden päästä. Mutta se aloite pitää tulla häneltä. Ja kumma kyllä, olen onnistunut piilottamaan kaikki omat vauvakuumeeseen edes viittaavat tunteet, voisin väittää ettei minulla ole ollut vauvakuumetta Ässän jälkeen.

Positiivisen testin ja kierukan poiston väliset kaksi päivää ovat elämäni pisimmät. Puoliskoni tuli mukaani lääkäriin, kierukka poistetaan tarkalleen kolme viikkoa sen asentamisesta. Neuvolasta suunnattiin suoraan mummin ja papsun luo, tuskin olimme päässeet ovesta sisään, kun anoppini hyvän tahtoisesti naurahtaa heidän odottaneen tätä uutista jo pari kuukautta.

Kotiinpäin lähdettyämme autossa istuu kaksi innostunutta tulevaa neljän lapsen vanhempaa. Haetaan lapset naapurista ja puoliskoni kertoo samantien, että meille tulee vauva. Yllättäen sekä Nuppu & Jekku olivat heti innoissaan. Nuppuhan se on puhunut pikkusiskota varmaan siitä saakka kun Ässä syntyi. Ässästä nyt on vaikea vielä sanoa, mutta jopa hän osaa kertoa, että äidin mahassa on vauva ja saattaa välillä töniä mahaani kysyen "onko tässä jalka?" tai antaa ykskaks mahalle pusun.

ps. Mietin vaan, että olikohan se "rappeuma" sittenkin koko ajan "raskausmateriaalia"...... mene ja tiedä.

2+5+7 = Lasten synttärijuhlat!

Heinäkuun kuvia karsiessa ja kohokohtia uudelleen lukiessani, päätin leikata erilleen yhden 

• kohokohdan, jolle kirjoitin useamman 
• alapalleron,
• koska olikin paljon kerrottavaa

Meillä oli heinäkuussa ensimmäistä kertaa aivan oikeat lastenjuhlat ja kaikki meni tosi hyvin! 

Vieraslistalla oli tottakai puoliskoni sisarukset, lasten serkut ja isovanhemmat. Koska oltiin juuri heinäkuun alussa oltu viikko Jyväskylässä ja heinäkuun viimeiseksi viikoksi oltiin menossa Raumalle vanhempieni kanssa, he skippasivat tällä kertaa yhden reissun meille ja juhlittiin sitten pölläkarissa.

Onneksi kerkesin parin äidin kanssa vaihtaa numeroita kesän alussa, niin Jekkukin sai kutsuttua kavereita synttäreille. Eskarilla oli oma suljettu IG heinäkuun loppuun asti, minkä seuraajista etsin Nupun kanssa tuttuja äitejä ja sitä kautta saatiin kutsuttua eskarikavereita ja heidän pikkusisaruksia, jos olivat poikien ryhmistä. Reilusta 10 kutsutusta kaverista osa oli sen verran pieniä, että toivotettiin myös kaikki vanhemmat tervetulleiksi, ei heitä kuitenkaan ollut kuin 3. Oletetuista reilusta 10 meidän perheen aikuisesta paikalla oli myös vain 3. 

Juhlat alkoivat klo 16 ja lapset ehtivät toivottaa vieraat tervetulleiksi ja availla lahjat samalla, kun me nostettiin tarjottavia esiin. Pikaisen uudelleen arvioinnin jälkeen vaihdettiin kakut takaisin kylmään, otettiin esille jälleen luotettavat mäkkärin juustot (ja parit tavis hampparit pelkällä ketsupilla) ja aloitettiin syömällä "ruoka".

Aikuisille oli muutakin suolaista kuin hamppareita - haluaisin väittää, että tarjoilu oli about sama kuin Ässän ristiäisissä: savulohta ja perunasalaattia, mutta niistä ei ole kuvaa muistini tueksi. Joten en ole lainkaan varma. Muistan kyllä itse syöneeni hyvin synttäreillä. Hampparit tilattiin taas etukäteen ja puoliskoni haki ne töistä kotiin tullessaan.

Syötyään lapset keksivät itsenäisesti hyvät leikit ja vaihdettiin kattausta. Synttärilaulut laulettiin kakkujonossa ja unohtuneet kynttilät perusteltiin koronalla - "ettei kukaan sylje kakkuun puhaltaessaan". Meni kaikille läpi. Tänä vuonna kakutkin onnistuivat tosi hyvin! Myös se maidoton ja munaton kakku oli ensimmäistä kertaa nätti!

Meille on muodostunut selkeä työnjako synttärikakkuihin: minä teen munattoman ja maidottoman kakun Nupulle ja puoliskoni etsii sitten kivoja reseptejä isoa kakkua varten. Nyt tosin oikeasti munaton ja maidoton kakku onnistui niin hyvin, että Nupun kakkupalan jälkeen kysyttiin lapsilta kumpaa kakkua haluavat. Aikaisemminhan Nupun kakkua ei ole oikein edes kehdannut tarjota muille.

Edelleen käytin jo ehkä kolmatta kertaa Suklaapossun kakkupohjareseptiä ja samoin Annin uunissa suklaamoussereseptiä. Ainoa muutos oli kaakaojauheen lisäys kakkupohjaan ja tuoreet mansikat kakun väliin ja pinnalle. Eli toisin sanoen ladoin mansikat kelmutetun irtopohjavuoan pohjalle ja aloin kerrostaa moussea ja kakkupohjia niiden päälle.

Nyt en enää muista mistä puoliskoni löysi reseptinsä, mutta pääsin tekemään elämäni ensimmäistä kertaa hilloa sitä varten! Tein hillon valmiiksi puoliskoni ollessa töissä, jotta hän pääsi sitten heti kotiin tultuaan tekemään pohjan ja muut vaiheet ja hillo ehti jäähtyä kunnolla. Täytteeksi tuli siis mansikka-raparperihillo ja jotakin raikkaan sitruunaista, jos oikein muistan. 

Kakkujen syönnin jälkeen täytettiin ilmapallot vedellä ja mentiin ulos leikkimään siihen saakka, että viimeisetkin vieraat oli haettu kotiin. Ässälläkin oli oma kaveri päiväkodista vieraana ja heidän kanssa puhalleltiin saippuakuplia ja yritettiin pysyä poissa isompien jaloista ja vesi-ilmapallojen tieltä.

Saas nähdä joko ensi keväänä päästäisiin viettäämään Ässän synttärit jo huhtikuussa, nyt koronarajoitukset oli keväällä (sekä 2020 että 2021) juuri sen verran tiukemmat, että huhtikuussa kutsuttiin ainoastaan Ässän kummi ja isotätini käymään 2v kakulla. Ja nähtäväksi jää myös haluaako Nuppu nyt koululaisena juhlia omat synttärit erikseen, vai vieläkö päästään yksillä juhlilla kesässä...