Operaatio vaatekaappi: tilannekatsaus

Muistaako joku keväisen postaukseni jonka otsikko sisälsi sanat "operaatio vaatekaappi" ja tämän saman aloituskuvan? Joo, ei haittaa, en minäkään muista. Tarkoitukseni on tehdä postaussarja vaatekaappini läpikäymisestä ja itseasiassa postauksia on kuvia vailla valmiina myös tähän postaussarjaan, samoin kuin kotiesittelyyn. Mitään järisyttäviä ennen ja jälkeen kuvia ei kuitenkaan valitettavasti ole tarjolla.

Keväällä suurin syy karsintaan oli taaperon kanssa yhteinen vaatekaappi, johon tyhjensin taaperolle kolmannen hyllyn, kun otettiin 74cm vaatteita käyttöön ja 68 & 74 kokojen vaatteita olikin sitten jo niin paljon että pinot kaatuivat päälle.



Ensimmäiseen "Operaatio vaatekaappi" postaukseen laskin paljonko mitäkin vaatteita kaapistani löytyy. Oletin toki määrän olevan vähäisempi mitä se sitten oli ja tarkoitus oli laittaa ainakin puolet kiertoon. Keväinen into vaatteiden läpikäyntiin tyssäsi kuitenkin aika nopeasti todetessani suurimman osan vaatteistani olevan jo siinä kunnossa, että parempi käyttää itse loppuun. Jopa lempipaitani saumoissa on jo reiän alkuja, sellaisen mitä ajattelin käyttää vielä pitkään.

Keksin kuitenkin monta osaa operaatio vaatekaappi postaussarjaan, kunhan pääsen kuvaamaan. Tästä tulee nyt vähän erilainen kuin suunnittelemani ennen ja jälkeen postaussarja. Mutta voinhan tehdä uuden vaatekaapin tilannekatsauksen taas ensi keväänä. 

Toki tässä välissä tapahtui myös yksi muutto jota en vaatekaappia räjäyttäessäni osannut ottaa huomioon ollenkaan. Ja nyt minulla ja taaperolla on omat vaatekaapit! Haluan silti pläjäyttää kuvan tuosta vanhasta yhteisestä vaatekaapista. Elpu ja Jekku jakoivat myös yhteisen vaatekaapin ja siitäkin ajattelin kirjoittaa. Heidän jaettu kaappinsa toimi nimittäin huomattavasti paremmin kuin äidin ja taaperon yhteinen kaappi. 


Kerkesin muuttopäivänä hetken miettiä, että uhrasinkohan juuri oman vaatekaappini täydelliseksi piirrustuskaapiksi ruokailutilaan. Meidän huoneessa kun olikin yksi hyllykaappi ja yksi mekkokaappi. Mutta sain mekkokaapista itselleni oikein toimivan vaatekaapin lisäämällä yhden hyllyn. Oikeastaan kaikki käy, kunhan ei ole jaettu kaappi. 

Joten tässä tämä meidän upeasti jaettu taaperon ja äidin yhteinen kaappi. Tästä sekasotkukaapista lähdettiin liikkeelle ja  kohta (Okei myöhemmin, ehkä tänä vuonna jo kuitenkin) selviää, mitä nuo minun sotkuiset hyllyni olivat syöneet. Äitiysvaatteita sain laitettua muutamat eteenpäin lasten tulevan serkun äidille ja rikkinäisiä vaatteita kerään tekstiilikierrätykseen edelleen. Mutta muutoin, että uskokaan kuinka paljon vaatetta tuohon yhdelle hyllylle (ja pyykkiin) mahtuikaan.

Kuinka usein sie käyt koko vaatekaapin läpi? 😊 

Unelma vai painajainen äitinä?

Tämä otsikko on ollut täällä luonnoksissa jo varsin kauan. Kuten moni muukin luonnos (mukaanlukien suurinosa kotiesittelyn osista) ajattelin tämän olevan vain otsikko ilman tekstiä. Mutta täältähän löytyi ihan kokonainen postaus, joka on päivätty 23.5.2020. Joskin otsikko nyt ei ehkä ihan ole se paras, mutta sekin on kirjoitettu tuolloin toukokuussa, niin mitäpä sitä muuttamaan. Kuvatkin löytyivät muistikortilta samalla päiväyksellä.


Olen pohtinut viime aikoina paljon minuutta. Millainen vaimo haluan olla, millaisessa kodissa haluan elää. Millainen sisko ja ystävä olen ja millainen äiti haluan olla? Mikä on minun roolini, missä olen hyvä ja missä haluan kehittyä.

Varsinkin äitiyden osalta olen puhunut aiheesta siskon ja parhaan ystäväni kanssa paljon. Tätä pohdiskelua ja minä kriisiä olen potenut varmaan yhtä kauan kuin olen ollut äiti. En nimittäin ole aivan varma mitä muuta olen.

Ennen kuin on omia lapsia, on helppo ajatella millainen äiti haluaa olla tai millainen ei ainakaan halua olla. Minäkin joskus päätin etten koskaan huuda lapsilleni. Ja aika monena aamuna joudun päättämään niin uudelleen ja uudelleen, koska en aina ole ihan niin hyvä äiti kuin haluaisin olla.

Toisinaan on myös tosi helppo keskittyä siihen mitä ei halua. Ja kun vain mietit miten et halua lasten hyppivän sohvalla tai et haluaisi tehdä ruokaa, niin kas kummaa saatat unohtaa kokonaan sen mitä haluat. Tai sen mitä joskus halusit ja nyt olet saanut.


Tänään, pidettyäni ensimmäisen Facebook liven Mary Kay asiakasryhmässäni, kello oli 1818 ja lapset päättivät mennä takaisin pihalle. Kielsin ensin toteamalla, että eihän nyt enää ehdi, kohta on iltapala-aika. Mutta kun katsoin kelloa sanoinkin että menkää vaan, mekin tullaan.

Ja niin minä puin itseni ja taaperon ja mentiin ensimmäistä kertaa pihalle ihan vaan olemaan ilman vaunuja ja retkisuunnitelmia. Aluksi mulla oli mukanani puhelin, kamera ja avaimet. Päivitin Instagramiin fiilikset livevideon tekemisestä ja vein puhelimeni takaisin sisälle.

Mentiin takapihan jyrkkä metsäpolku alas pyörätielle. Taapero kulki hienosti kädestäni kiinni pitäen, vaikka rinne muistuttaa enemmän liukumäkeä kuin kulkureittiä. Lapset juoksivat paljain jaloin. Poseerasivat kameralle, juoksivat kilpaa ja kiipeilivät kalliolla.

Taapero tutki kasveja ja ihaili sisaruksiaan. Ja minä muistin miksi minä haluan olla äiti.


Haluan olla äiti, jolla on aikaa lasten kanssa maailman ihmettelyyn. Haluan olla äiti, joka osallistaa lapset arjen kotitöihin. Haluan olla äiti joka iloitsee pyykkivuoresta, koska se kertoo vain siitä, että minulla on lapsia joilla on vaatteita. Haluan olla lempeä, kuunteleva ja lapset ykköseksi laittava äiti.

Haluan olla äiti, joka muistaa että huolehtimalla itsestään hän huolehtii koko perheen hyvinvoinnista. Haluan olla äiti, jolle lapset uskaltavat ja haluavat kertoa kaikki ilot ja surut, onnistumiset ja hölmöilyt. 

Haluan olla äiti jonka lapset tietävät, että äiti rakastaa heitä aina. Ja kyllä, haluan myös olla äiti joka puhuu lapsille aina kauniisti, kunnioittaen ja rakkaudella - myös suutuksissa.

1. Kiitollisuuspäiväkirja

Haluan aloittaa kiitollisuuspäiväkirjan kertomalla kuinka kiitollinen olen eräästä joka kodin palvelijasta. Tämä on taas yksi niitä joka on arkisen tylsä ja tavallinen ja jokapaikassa tiellä kun sitä ei tarvita. Mutta arvaappa vaan, kyllä muuten huomaat, jos sitä ei ole tai se on rikki.

Me ollaan eletty reilu vuosi ilman tätä perussiivousvälinettä - tai siis oli meillä, mutta se oli surkea. Ja ihan ehdottomasti olen nyt ja aina kiitollinen sille joka keksi IMURIN! Meidän vanhan imurin tarina oli aika surullinen ja täällä uudessa kodissa ehdittiin heinäkuussa imuroida kerran. Sitten ostettiin vihdoin uusi imuri!


Vanhan imurin tarina

Meillä oli alun perin Mielen tosi hyvä imuri, mutta aika pian vanhaan kotiin muuton jälkeen yksi pistorasia sylki kipinää ja sulatti imurin pistokkeesta toisen piikin irti. Sen jälkeen ollaan imuroitu jollakin halvimmalla pikkuimurilla, mikä oli ihan ok - mitä nyt varsi siitä katkesi jossain vaiheessa ja suulakkeet piti uusia pari kertaa. Lopulta meidän pikku-imurissa oli ilmastointiteipillä kiinnitetty Mielen varsi ja yleistarvikkeena ostettu suulake.

Toinen ongelma pikkuimurissa oli, ettei minulla ole mitään hajua vieläkään mikä olisi ollut siihen oikea pussi. Ei ikinä muistettu ostaa siihen uusia pusseja ja jos selvittiin pussihyllylle saakka jäätiin siihen ihmettelemään. Mielen imuriin oli helppo ostaa pussi, koska löytyi valmistajan oma värikoodattu paketti. Nyt meillä on ostettiin pussitonimuri ja ollaan tosi tyytyväisiä. Imuri on toiminut ihan niin kuin pitääkin. 


Joten IMURI! kannattaa olla kiitollinen imurista, helpottaa arkea kummasti! Mie olin pikkuimurin kanssa niin epätoivoinen, että ostin vanhaan kotiin sisustukseen sopivan harjan ja rikkakihvelinkin. Nyt niillä harjataan lähinnä vain Ässän syöttötuolin alta. Sekin on muuten aika luksusta kun on ihan kunnollinen rikkakihveli eikä sellainen pöytämallinen.

Kiitos imuri, että teet kotimme siistimisestä huomattavasti nopeampaa ja mielekkäämpää. 

Meidän kesän kulisseissa

Kuvittelen käyttäväni kameraa paljon ja puhelimen kameraa vain videointiin ja satunnaisiin tilannekuviin. Sellaisiin, joita lähetän ainoastaan puoliskolleni tai lasten kummeille ja perheryhmään. Tuo kuvien tuonti kamerasta puhelimeen Wi-Fillä on niin kätevä ominaisuus, ettei puhelimen kameraa tarvitse käyttää.

Vaan yllätys yllätys, noita tilannekuvia onkin maaliskuun jälkeen tullut nappailtua jonkin verran. Niinpä kurkistetaan meidän kesän kulisseihin puhelinkuvien kautta. Suurin osa kuvista saattaa liittyä jollain tapaa muuttoon ja uuteen kotiin. 


Huhtikuussa ihmettelin hiusten pituutta, käytiin Ässän 1v neuvolassa ja lapset pääsivät ensimmäistä kertaa ikinä paljuun.

Ihmeteltiin mitä meidän kuivausrumpu sekoili ja purettiin sen kuoret ja imuroitiin kaikki mikä pystyttiin. Ässä sai ensimmäistä kertaa omat karkit, kun mummin ja papan ovenraosta antamasta pääsiäismunasta paljastui pikkuisia vaahtokarkkeja. Korona kotoilu meni siihen pisteeseen, että työnsin sohvan kiinno televisioseinään ja kokeilin kuinka paljon vapaata tilaa olohuoneeseen olisi jäänyt jos tuo järjestys olisi ollut jotenkuten käytännöllinen. No ei se ollut, mutta muutto ei käynyt tuolloin vielä mielessäkään.

Elpu sai tuon ihanan nuken joululahjaksi kummitädiltään, joten lähetin kuvan nuken ruokailuhetkestä kummitädille tottakai. Samisteltiin meidän uusissa Me&I tunikoissa. Puoliskoni teki pienen tauon jälkeen super hyvää salaattia meille ruoaksi ja tarjoili mulle annoksen sohvalle, kun Ässä oli nukahtanut mun syliin.


Toukokuussa pyöräiltiin paljon, Jekun apurenkaat irroitettiin jo maaliskuussa ja tyyppi oli vauhdissa! Tapasin myös pitkästä aikaa asiakkaan kanssa Mary Kay ihonhoitohetken merkeissä, joten Jakku päällä sukkahousuja myöten! 

Ostin mun uuteen puhelimeen söpön silikonisen suojan, tuon kuvan lähetin poikien kummitädille. Ässä rakastui mummin ja papan tuomiin vappupalloihin ja otettiin myös 1v kuvat vappupallon kanssa. Tiskikoneeseen kiipeäminen on edelleenkin hitti juttu, josta äiti ei kauheasti tykkää..... Sain myös elämäni ensimmäiset geelikynnet, kun kävin Elpun kummitädillä harjoistusmallina. Mun kynnet kasvoivatkin yllättävän nopeasti, joten nyt olen miettinyt josko Elisa tekisi mulle seuraavaksi rakennekynnet, vaan ihan vielä en ole uskaltanut.... 

Jekun kummitäti vei pyöräretkellä meidät kesän ekoille jätskeille. Yritin ottaa tuotekuvia pikku assistentin kanssa. Ja käytiin ensimmäisen kerran rannalla. Mie ja Elpu heitettiin talviturkit, pojat kahlasivat ja puoliskoni saattoi kastella varpaansa.


Kävin lasten kanssa lähimetsässä maisemakävelyillä. Ässä oli melkoinen syliapina ja kokeiltiin kantoliinailua taas useamman kerran. Tykkäisin enemmän kantorepusta, mutta laisin reppuni siskolleni ja siellä 2v tykkää edelleen keikkua repussa. Käytiin useamman kerran rannalla, otettiin jopa isot uimalelutkin mukaan. Viime kesältä en muista yhtään sellaista rantapäivää.

Pöyräily ja jätskit on olleet selvästi meidän kesän teema. Ollaan myös käyty useamman kerran kirjastossa. Elpu otti kirjansa mukaan myös mummille ja papalle ja kiipesi puuhun lukemaan. Puoliskoni osti marketista kaikki Liberon 6 housut puoleen hintaan, koska valikoima vaihtui. Nuo vaipat loppuivat pariviikkoa sitten.

Kesäkuun viimeisellä viikolla saatiin uuden kodin avaimet. Koitin pakata mahdollisimman paljon puoliskoni ollessa töissä, jotta muuttopäivä olisi ollut helppo. Ässä ei ollut kanssani samaa mieltä, vaikka pieniä pätkiä sitterissä nukkuikin. Muun ajan hän halusi olla sylissä. Itse oloisin halunnut pyyhkiä mm kaikki keittiön kaapit.


Vaari ja vaarin pakettiauto! Mummu ja vaari tulivat muuttoavuksi kesäkuun viimeisenä lauantaina. Ensimmäiset pavekepäikkärit Ässä nukkui 1.7. joskin hän on meidän lapsista ainoa joka ei oikein ole oppinut nukkumaan parvekepäikkäreitä. Tutkittiin uusia reittejä lähikauppaan ja puistoihin ensin kävellen.

Oli pakko lähettää puoliskolleni töihin kuva, miten Ässä kävi innoissaan pesemään hampaita isompien kanssa. Tuo kuva on ihan ensimmäisiä uudessa kodissa otettuja. Täällä on vihdoin tilaa mun ihanalla pulpetille! Olen kaivannut omaa työpistettä ja vaaleanpunaisen tuolin valitsin kun oltiin ostamassa kaikkea muuta.

Pyöräiltiin kerran rannalle, ranta on ihana ja matka ihan sopiva, mutta ei ole pyöräilty toiste. Ja luovuin mun pulpetista. Tarkoitus oli ostaa Elpulle työpöytä, mutta hän halusi pulpetin. Ensimmäisenä maalattiin Elpun huoneessa, koska tuo kolo oli alunperin sellaine ehkä keskitumma harmaa. 


Rantakelejä oli heinäkuussa yllättävän vähän. Mutta uusi lähikirjasto on tullut jo tutuksi. Hommattiin neljävuotiaalle Jekulle oma kirjastokortti. Tämä näky odotti eräsilta, kun olin menossa peittelemään häntä. Lapset löysivät oman lempipaikkansa olohuoneesta aika nopsaa. Olen aika varma, että Elpun päänahassa on edelleen mustaläntti noesta.

Meistä tuli tuttu näky naapurissa olevalle urheilukentällä. Ensimmäisinä viikkoina meinasin mädättää mun äitienpäivä tomaatin, joten kuivatin sitä pari päivää ilman ruukkua ja sen jälkeen vaihdoin sen uuteen ruukkuun jonka pohjalle kerättiin Ässän kanssa kiviä. Ässä oli melkoinen reppana, kun ensimmäiset poskihampaat tulivat läpi. Elpu sai 6v synttärilahjaksi oman puhelimen ja liittymänkin.

Ostettiin ensimmäistä kertaa ikinä parvekekalusteet! Meillä on aikaisemmin ollut vuokranantajien asuntoon jättämiä pyötä &tuolisettejä. Mutta nyt ostettiin ihan matto ja pehmusteet ja kaikki meidän söpön värisille tuoleille. Kaikki mahdolliset sisustus- ja huonekalukaupat tulivat tutuiksi ja yhden kerran etsin pitkään kaupan käytävillä miettien mihin ihmeeseen Ässän vesipullo oikein on pudonnut. Löytyi, mutta ei se tainnutkaan olla vahingossa pudonnut ollenkaan.


Nyt on alkanut eskariarki. Illat ovat jo aika pimeitä ja kynttilät alkaa löytää omat paikkansa. Sen sijaan olohuoneen taulut olivat jo kertaalleen seinällä, mutta nyt yritän sommitella niitä uudelleen. Käytiin ostamassa Ässälle oma pyöräilykypärä, että voidaan kulkea eskarimatka pyörillä. Lähimetsä ja puisto on jo tuttuja paikkoja.

Yllättävän paljon näitä puhelinkuvia, kaikesta muustakin kuin muuttokasoista. Mökiltä taas ei ole yhtään kuvaa,  mutta videoita olisi ollut. Jatkan silti edelleen kameralla kuvaamista. Vaikka puhelimenkin kuvat on ihan laadukkaita.

Mikä on ollut parasta sun kesässä? :) 

Kiitollisuuspäiväkirja

Havahduin torstaina ajattelemaan kaikkia itsestäänselvyyksiä.

Yleensä aina ihmissuhteista ja varsinkin parisuhteesta monesti puhutaan, että parisuhde menee pieleen, kun ollaan alettu pitää toista ja varsinkin toisen läsnäoloa ja toisen tekemiä kotitöitä itsestäänselvyyksinä ja sitten taas niiden pientenkin juttujen huomioiminen lisää onnellisuutta.

Noh, voin ilokseni todeta, että meillä menee hyvin ja puoliskoni on edelleen parasystäväni. Lasten kanssakin on pääsääntöisesti hauskaa vaikka samaan aikaan turhaudun jatkuvasti. Siivouskasvatus on vielä aika alkumetreillä.... mutta hiljalleen.... 

Koska syksy on aina uuden alkua - uusi kouluvuosi alkaa: meidän perheessä tällä kertaa ensimmäisen lapsen eskarivuosi, ja Mary Kay:ssa alkoi uusi seminaarivuosi ja uudet tavoitteet.... Kiitollisuus ei koskaan ole satuttanut ketään ja haluaisin myös lasten oppivan kiitollisuutta enemmän. Joten nyt on hyvä aika aloittaa uusi postaussarja: Kiitollisuuspäiväkirja.

Mitään ihan kunnolla jatkuvaa postaussarjaa en ole vielä tehnytkään. "Mitä isi shoppailee?" sarjan aloitin, kun puoliskoni osti yllärinä rattaat, mutta jatko-osat unohtuivat. Nyt tosin "isi" on taas shoppaillut "tietämättäni", joten voisin herätellä tuon postaussarjan henkiin.

Toiseksi, tai ihan oikeasti sarjaksi voisi laskea meidän kotiesittelyt. Mulla on varmaan joku ennätys, koska olen esitellyt blogissa jo neljä asuntoa ja noissa kaikissa on 5-7 postausta. Ja kyllä, viidettä kotiesittelyä löytyy jo seitsemän osaa luonnoksista. Jos kovasti innostutaan, saatta tulla myös uusintoja. Puoliskoni haaveilee ainakin olohuoneen tapetoinnista. Ja meidän huone on jälleen se isoin työmaa. :D 

Mutta siis, nyt jos en mitään muuta ehdi tai jaksa kirjoittaa, niin yritän ainakin kerran viikossa julkaista yhden osan Kiitollisuuspäiväkirjaa. Tällä hetkellä isoin tavoitteeni on riittävä nukkuminen ja siihen tavoitteeseen yölliset bloginkirjoitushetket ei oikein sovi. Joten kunhan saan unen haltuun on seuraava askel hallita aikaa.

*   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *

Kiitos näistä kuudesta blogivuodesta. Kiitos jokaisesta kommentista.
Kiitos sinulle, joka jälleen olet siellä lukemassa.