Aamun eka juna vai pikakihlat?

Nyt on jännä juttu, miten tässä näin pääsi käymään 🙈

Tänä viikonloppuna on mun kolmas lapsivapaa, toisin sanoen lapsilla on kolmas isiviikonloppu. Ja aiemmista yrityksistä huolimatta ja niiden epäonnistuttua pääsin vihdoin yöhön asti ensimmäistä kertaa! Ensimmäisellä yrityksellä mulla olikin joku rengasrikko. Tapanina meinasin mutten mennytkään. Nyt oltiin sovittu jo aikasemmin ystävän kanssa, että tänä viikonloppuna mennään ja se toteutui! 

Lasten lähdettyä laitoin ystävälle viestiä aikataulusta ja katsoin sekä juna- että bussiaikatauluja. Nopeasti oli selvää, että 19.50 bussilla keskustaan ja aamulla ei olisi pakko kävellä kotiin vaan tunti baarin sulkemisen jälkeen pääsisi jo junallakin kotiin 05.53. Pakkasin reppuun toppahousut ja värityskirjan.

Nyt kello on 03.48 ja juon kuumaa kaakaota pillillä sängyssäni. Ilta lähti ihan käsistä. Käytiin ravintolassa juttelemassa ennen tanssimaan siirtymistä ja saatiin avata aivan tyhjä tanssilattia. Kävin myös laulamassa yhden biisin karaokessa ja totesin etten muistanut itsekään koko biisistä muuta kuin kertosäkeen, vaikka itse sen valitsin.😅 No ei se mitään. Ja siis meidän ajatus oli nimenomaan käydä vain tanssimassa kahdestaan. 

Illan edetessä meidän seuraan lyöttäytyi kaksi miestä. Sen lopputulos on, että mulla on nyt pihassa melkein yhtä iso pakettiauto kuin vaarilla ja olen yksin kotona kello 03.48.

Toinen näistä kaveruksista tarvitsisi avecin, mieluiten valekihlatun ystävänsä 50 v juhliin. Ja tietenkään en suostunut tähän suinpäin. Mutta lopulta oli mun idea lähteä ostamaan sormuksia, häntä kun harmitti ettei muistanut ottaa omaansa mukaan, mut jos hänellä on sormus, niin pitäähän mullakin olla ja hopeakihlat ei paljoa maksa. Ja hän innostui. What. Ja seuraavaksi kysyin onko hänellä auto ja saanko lainata sitä. 

Ja niin nyt minä tulin siis tanssimasta kotiin jonkun hepun autolla, jonka tapasin tänään baarissa ja jota ystävänikään ei tunne. Ja huomenna menen sitten jonkun random henkilön synttäreille.... melkoinen seikkailu etten sanoisi. 

Toki, lain edessä olen vielä naimisissa muutaman kuukauden, joten tämän yhden illan näytelmän jälkeen ihan tosissaan uutta ihmistä ei ole elämääni ennen kesää tulossa. Ja tähänkin näytelmään sain itse sopia säännöt, jotka kunnioittaa mun rajoja. Hän lupasi ettei pure ja sovittiin ettei saa pussata, eikä muutakaan.

 *   *   *   *   *   *   *   * 

Jälkeenpäin mainitsin illasta kaverille, joka tuumasi, että tuo on jo aika kova, edes hän ei pystyisi puhumaan baarista autoa lainaan. No sitä varten pitäisi lähtökohtaisesti olla selvinpäin siellä baarissa, kuten minä. Enkä mä mitään puhunut, kunhan kysyin suoraan. :D 

Saanko lainata sun autoa?

Kun oot tottunut olemaan lasten kanssa 24/7 ja kaikilla reissullakin on vähintään jompikumpi, yleensä molemmat pienet mukana, yksin kotona oleminen on vähintäänkin outoa. Ja varsinkin yksin nukkumaan meneminen. Kun me tultiin reissusta kotiin mun pikkusiskon autolla, mulla alkoi heti elämäni ensimmäinen lapsivapaa viikonloppu. Onneksi mulla on ihania ihmisiä ympärillä, eikä tarvinnut viettää iltaa yksin. 

Lauantaina ajelin paketointitalkoisiin. Jo mennessä tunsin miten ajoin yhden mutkan vähän leveäksi ja rengas otti osumaa. Mitään ei kuitenkaan näyttänyt eikä tuntunut menneen rikki. Kotiakin pääsin niin että auto oli ihan normaali. Puolenyön aikaan, kun olisin lähtenyt uudestaan liikkeelle, rengas oli tyhjä. No eipä siinä. Pyysin kaveria ajamaan aamulla meidän kautta, että pääsen kirkkoon. Auto hinattiin rengaspajalle ja uusi rengas vanteelle ja alle asennettuna 150 €. Hyvää joulua siskolle! 

Viikon päästä meidän oli tarkoitus lähteä Jyväskylään viettämään joulua. Lauantai-iltana otin pienimmät mukaan, käydään pikaseen Prismassa ennen iltapalaa. No ei käyty Prismassa. Sama tie, eri rengas, ehkä jopa eri mutka. Tolla tiellä riittää noita paikkoja, en varmasti ole ainoa jolta mennyt renkaita rikki noissa montuissa. Ei se mitään. Hinaajan tilaus, kaverilta kyyti kotia ja kauppareissu peruttu. Ja siirtyi se joulun viettoon lähtö sunnuntailta sitten maanantaille, että saatiin taas uusi rengas alle. Oikein hyvää joulua siskolle! 

Näin pistin viikon sisällä uusiksi molemmat oikean puolen renkaat ja ostin pikkusiskolleni elämäni kalleimman joululahjan.  Harmi että unohdin ostaa ne rusetit renkaisiin. :D Nyt on kiva mennä Jyväskylään ja sanoa äitille et saadaanko tulla kotiin hänen autollaan, nauroin jo rengaspajalla. No saatiin kuitenkin, ja äitin auto on sen verran kapeampi, etten ollut lähelläkään ajaa mutkia leveäksi. 

Ehkä epäonninen autoilu on nyt päättynyt, vaikka se Möhköfantin tapaus on edelleen kesken. Kunhan se nyt selviää, niin jospa pikkuhiljaa saisin omaankin arkeen auton käyttöön. Sitten voin sanoa, ettei multa puutu mitään. :D Perusarki - koulu, päiväkoti ja ruokakauppa kyllä hoituu ilman autoakin. Tärkein mihin autoa tarvitsen on Nupun treenimatkoihin ja Prismassa käymiseen. Onneksi meillä on ihania ihmisiä ympärillä, jotka on auttaneet kyytien kanssa paljon! 

Pärjäätkö sie ilman autoa arjessa?

Holtittomat ero-ostokset

Olin lasten kanssa reissussa aika tarkalleen kuukauden ja ensimmäisenä kotiin palattua vaihdoin meidän makuuhuoneen lampun. Olisin halunnut meidän edellisen olohuoneen lampun makkariin jo muutossa, marraskuussa 2024. Olin itse vanhalla talolla, kun "väärä" lamppu oli ilmestynyt kattoon, eikä sitä sitten tullut vaihdettua. Paitsi nyt. Ja tiedänpä tulevani oikein hyvin toimeen myös sokeripalojen kanssa näköjään.

Seuraavana päivänä kannettiin ystävän kanssa meidän iso ruokapöytä askarteluhuoneeseen ja tuotiin sieltä pienempi pöytä keittiöön. Ei me enää tarvita isoa kuuden hengen ruokapöytää noin pieneen keittiöön. 

Vaatehuoneen tyhjenneille hyllyille siirsin Ässän vaatteet, koska Ässä ja Nuppu jakoivat huoneen lisäksi myös vaatekaapin. Ei kovin toimiva ratkaisu...

Makkarissa käänsin sängyn kiinni toiseen seinään niin, että sain siirrettyä Kirpun sängyn pois kulkuväylältä. Ja ostin itselleni kaksi pussilakanasettiä. Kirppu valitsi niistä toisen suoraan näytesängystä. Se oli viimeinen, joten meidän piti pedata se pois siitä myyjän kanssa. Sängyn vaihtaessa paikkaa nappasin myös yöpöytähyllyt irti seinästä. Toinen vielä odottaa paikkaansa, mutta toisesta tein puhelinparkin ja päätin, että keittiö on nykyään puhelinvapaa vyöhyke. Lapsetkin ovat ottaneet puhelinparkin hyvin vastaan.

Huhtikuussa 2025 vilautin teille meidän olohuonetta, jonka järjestelyssä auttoi Sisustus Seitin Emma. Kuvat muuton keskeltä ja jälkeen näet täällä: Voitin Sisustus Seitin pikakonsultaation. Olihan tuo toimiva järjestys tässä olohuoneessa. Nyt halusin pyöritellä huonekaluja ja ideoita, koska sain meidän äitin pikkupianon taas! Ja halusin myös siirtää mun työpöydän ikkunan eteen. En mä ikinä tehnyt mitään hommia työpöydän ääressä, koska en tykkää tuijottaa seinää. :D

Pianon tieltä heivasin toisen työpöydän pois - ensin terassille odottamaan jatkohävitystä, mutta löytyi sille tarkoitus sittenkin pukkarista. Koska nyt mulla on mustan kuivurin lisäksi myös musta pyykkikone, niin vaihdoin pukkarin valkoisen pöydän mustaan, yhtenäisyyttä tiedättehän, vaikka pyykkikone onkin kylppärin puolella. Pyykkikonetta ei lasketa ero-ostokseksi, koska se lakkasi linkoamasta kunnolla jo viime keväänä, mutta se on oma tarinansa.

Pianon tullessa pyöräytettiin isosiskoni kanssa sohva ja tv-taso päikseen. Ja sain myös ison jalkalampun siskolta. Seuraavaksi vaihdoin sen lampun makkarista olkkariin, koska päätin pyöräyttää myös huonejärjestyksen uusiksi. Ajatus oli, että minä muutan olkkariin, Ässä muuttaa Kirpun seuraksi makkariin, Jekku saa pitää oman huoneensa ja Ässän ja Nupun huoneesta tulee vain Nupun huone.

Mihin minä tarvitsen omaa makuuhuonetta, jossa on ovi, kun se ovi on aina auki? Nuppu on jo pitkään kaivannut omaa huonetta askarteluhuoneeseen. Askarteluhuoneessa on vain yksi sähköpatteri, jota ei näillä sähköillä pidetä päällä. Eikä se mun mielestä sovellu aivan makuuhuoneeksi muutenkaan. Sitä paitsi pikku taiteilijalla on ihan oikeasti tarvetta askarteluhuoneelle. Se taiteen määrä mikä tapahtuu siellä, ei mitenkään mahtuisi tapahtumaan hänen huoneessaan.

Hetken mietin miten saisin mahdutettua oman sänkyni olkkariin sohvan kanssa. Jakaisinko sohvalla tilan puoliksi "mun huoneeksi" ja olohuoneeksi vai tarvitseeko tilaa välttämättä jakaa mitenkään? Sittenpäs päätin hankkiutua kokonaan eroon siitä isosta sohvasta! 

Se oli siis roskalavalta noudettu sohva, jonka piti mennä alunperin kellariin. Mutta se oli niin iso, ettei se mahtunut rappusista. Siksi se jäi yläkertaan. Lapset rakasti sitä sohvaa. Mutta olihan se oikeasti ihan syystä roskalavan kautta annettu. Olen sitä vuoden aikana aika monta kertaa pessyt tekstiilipesurilla ja sen kankaat tuntui joka kerta vain ohuemmilta ja hauraammilta. En tiedä montako pesua se enää kestäisi ennen kuin kankaat menee rikki. Joten se palveli meitä hyvin ja nyt se pääsi eläkkeelle. 

Ja nyt kun tuo sohva vaihtui sänkyyn voin todeta, että tämä järjestys palvelee meitä aivan täydellisesti. Ihan yliarvostettua koko sohva! :D 

Joten mun ainoat holtittomat ero-ostokset oli ne pussilakanat. Ne oli todellakin heräteostos, kun kävin ihan muilla asioilla kauppakeskuksessa, mutta pop-up myymälän ohi kävellessä päätin käydä kiertämässä ja löysin heti sellaiset lakanat jotka oli aivan mun väriset.

Ostosten sijaan myönnän kyllä hakeneeni aika paljon kaikenlaista pikkumuutosta järjestelemällä täällä ihan vähän vaan ja sitten pikkuisen isommin. :D

Kuinka usein sun tulee vaihdettua järjestystä kotona? :)