Kuukauden Top 3 - 9/2022

Pikakelaus syyskuuhun ja kuvia löytyikin melkoisin paljon! Heti syyskuun lopussa olen otsikoinut kolmeksi parhaaksi: mökki, vauvakerho & jumppa,  apupyörät pois!

MÖKKI

Toden totta, syyskuun alussa tehtiin Unelma5 blogin porukan kanssa viikonloppuretki mummon ja papan mökille. Ja reissu olikin onnistunut ja tuli tarpeeseen. Siitä kirjoitin jo pitkästi postauksessani Mökillä lämmittelemässä ja Emiilia julkaisi blogissaan myös kuvagallerian reisusta postauksessaan Mökkireissu toisen bloggaajan & 6 lapsen kanssa.

Tänä vuonna haluan mökille myös kesällä. Mutta syksyreissun voisi ottaa uusiksi sellaisena äitien omana reissuna - ihan ilman lapsia. 

VAUVAKERHO & VOIMAA VAUVASTA

Syyskuussa  alkoi neuvolan vauvaryhmä, harmikseni unohdin totaalisesti ensimmäisen kerran. Kerho-ohjaaja soitti pariviikkoa ennen kerhon alkua kaikille ja siitä puhelusta jäi tosi ihana fiilis, sellainen että ohjaaja ihan todella odotti meitä kaikkia kerhoon tulijoita. Siksi harmitti vielä enemmän, kun puhelimeen kilahti viesti, että odotettiin teitä tänään kerhoon.... Mutta sen jälkeen kerhosta tulikin ihan meidän viikon kohokohta.

Syyskuussa alkoi taas jumppakausi ja tällä kertaa aloin kehonhuoltotunnin lisäksi ohjaamaan äiti-vauva-jumppaa Kirpun kanssa. Jumppahetkeksi valikoitui maanantaia aamupäivä. Kirppu oli niin tyytyväinen tapaus, ettei tullut mieleenkään, että oman vauvan kanssa ohjatesssa voisi olla jotakin haasteita ja että suurinosa äiti-vauvajumpista joita löysin, oli ohjattu nuken tai pehmolelun kanssa.

En vieläkään tikuttanut ainoatakaan jumppabiisiä, mutta oli kiva huomata, miten jumpan rakentaminen tietyille biiseille tuli tuolta jostain selkärangasta ja erityisen tyytyväinen olinkin siihen millaiseksi kyykybiisi rakentui.

APUPYÖRÄT POIS!

Tämähän tarkoittaa sitä, että tällä hetkellä perheessämme kaikki pyöräilevät ilman apupyöriä! Ässä otti ja lähti muutaman kannustuksen jälkeen ihan itse pyöräilemään. Ja olikin tosi kiva, että pyöräilykelejä oli vielä pitkälle syksyyn. Yksi päiväkodilta kotiin pyöräilyn kohokohtia oli myös erään talon edessä oleva ikean kassi, jossa oli lappu "Saa ottaa!" Pettymys olikin suuri, kun eräänä päivänä kassi olikin tyhjentynyt. Ei varmasti oltu ainoat jotka iloitsivat sen pihan omenasaaliista.

Kameranrulla paljastaa myös, että syyskuussa tuli kuvailtua aika paljon ja hiljalleen myös luontokuvat alkoivat täyttää muistikorttia. Seikkailtiin usein bussilla balettikouluun ja moikkaamaan isiä työpaikalle. Ja käytiinhän me harjoittelemassa myös koulun yleisurheilukilpailua varten. Ja kertaalleen tehtiin täydellisen ajoituksen kävely lähikauppaan ostamaan iltapalaa ja saunaeväät. Kotoa lähtiessä vietiin saunakassi valmiiksi pukkariin ja tultiin kaupasta bussilla kotiin, niin että oltiin täydellisen ajoissa saunassa. 

Nämä kuvat on napattu noista arjen parhaista hetkistä. Pieniä pysähdyksiä matkalla kotiin omenapussin ääreen, kiipeilytelineeseen tai lätäkköön.

Mikä on syyskuun paras muistosi?

126 neliötä - osa 1

Mun oli ajatus esitellä tämäkin koti huone kerrallaan, aloittaen järjestyksessä eteisestä eteenpäin. Olen lykännyt näitä postauksia osittain tekosyyllä, ettei ole ikinä tarpeeksi siistiä, tai sitten se aurinkoinen hetki ehti mennä ohi ja loppuviikko onkin ollut pimeää eikä voi kuvata. 

Aurinkoiset päivät ovat miltei aito syy kuvaamattomuuteen, koska luonnonvalo on yksi parhaita asioita tässä asunnossa. Varsinkin syksyllä ja talvella, kun auringonlasku maalaa olohuoneen ikkunoista ruokailutilan ja keittiönkin seinän kultaiseksi. Ihastun siihen valoon joka ilta uudestaan! Ja sadepäivinä taas vähän jopa kaipaan sitä. 

Toinen syy, miksi olen pantannut näitä postauksia on, että yleensä siinä vaiheessa, kun olen saanut suunnilleen puolet kodista esiteltyä, ollaan alettu muuttohommiin ja viimeinen huone on tullut esiteltyä jo uudessa kodissa asuessamme.

Kaksi vuotta olen jaksanut hokea, että seuraavan kerran kun muutetaan, se on sitten oma mihin muutetaan. Tällä hetkellä mulla on välilehdellä yksi talo auki koko ajan. Se on ollut pitkään myynnissä ja hintakin on laskenut. Mutta tässä on vielä muutama juttu, ennen kuin lähdetään tekemään pankkineuvotteluja ja selvittämään millaisella aikavälillä ja millaista lainaa aletaan hakemaan sitten jossain vaiheessa. 

Syksyn viiletessä, kun edelleen lokakuun loppupuolella ikävöin takaisin mökille lämmittelemään, kypsyin siihen ajatukseen, että meidän aika tässä kodissa alkaa tulla päätökseensä. Äitikin totesi, että minua on nyt valmisteltu siihen ajatukseen, että ehkä alkaa olla aika etsiä uusi koti. 

Kun kerrankin oli vessapaperivarasto täynnä ja vessaan ei muutenkaan paista aurinko, ei ole tekosyitä olla ottamatta kuvia ja aloittaa vihdoin kotiesittelyä, joten ensimmäisenä pääsette käsipesulle. Tervetuloa meidän pikkuvessaan!

Okei tämä on kuvaava ainoastaan sen takia, että vessa on pieni. Neliöihin nähden oikeasti TOSI pieni. Olisi kovin kätevää, jos meillä olisi sekä pikkuvessa että iso vessa, mutta valitettavasti meillä on vain pikkuvessa ja potta. Kaipaan vessaa, jossa olisi lattiakaivo, mutta muuten, vessa on vessa ei siitä sen enempää.

Paitsi sen verran, että en ole koskaan ennen tainnut asua missään, missä vessassa ei olisi pistorasiaa. Ja sen verran, että olen löytänyt maailman parhaan avun vessan pikapesuun. Kosteuspyyhkeet. Ollaan saatu kokeilla PR-lahjana Sini tuotteen kosteita pikasiivousliinoja sekä Sinin desinfioivia pikasiivousliinoja. Olen aidosti tykännyt käyttää kosteuspyyhkeitä muutoin nyrkkivoimin pestävässä vessassa ja siksi halusin linkata ne tähän. Linkit eivät ole mainoslinkkejä, enkä hyödy niiden klikailusta.

Lasten pyyhenaulakkokin on muuten Sini Ruuviton pyyhekoukkuteline sekin pr-lahja parin vuoden takaa. Meidän lähikaupasta ei löytynyt noita Sinin desinfioivia pyyhkeitä, mutta babyboxista tuttuja Sanytolin desinfiointipyyhkeitä löytyi. Niillä on kätevä tehdä pöntölle pikapesu ja pottaa en muilla pesekään.

Jos tämä asunto olisi meidän oma ja raha ei olisi este, remontoisin vessaan pyykkihuoneen. Pesutorni olisi pönttöseinustalla ja lavuaarin paikalla lattialla olisi kuraralli, huuhtelusuihku jäisi ja kurarallin päällä olisi kuivauspaikka märille ulkovaatteilla. En ole asiaa sen enempää ajatellut, etten tiedä olisiko tämä toive millään tapaa realistinen. Mutta kylpyhuoneesta tekisin wc & kylpyhuoneen ja nykyisestä kuivaushuoneesta tulisi sauna. Noh ne niistä haaveista. Helpompaa ja halvempaa on muuttaa. 

Tervetuloa meille! Mihin mennään seuraavaksi?  

Vuoden eka

Ensimmäinen tammikuuta 2023, aamu on aurinkoinen ja ikkunan läpi maisema on jo ihan keväinen. Myös koululainen ihmettelee sulaa parkkipaikkaa ja kysyy jotain lumesta ja keväästä. Toivottavasti pääsemme vielä pulkkamäkeen. Luistelemaankaan emme ole vielä perheen kesken päässeet.

Poikien kipsit poistettiin sopivasti ennen joululomaa ja ehdittiin suunnitella molempia, luistelua sekä pulkkamäkeä. Yks kaks se ei kuitenkaan tuntunut kovin viisaalta ja jälkimmäisen kipsin poistanut lääkäri vielä erikseen kielsi pulkkamäen kolmeksi viikoksi.

Aurinkoisesta tammikuun ensimmäisestä ei kuitenkaan ole aikomustakaan nauttia ulkona. Siitä pitää huolen koko perheen kaveriksi muuttanut nuhakuume. Edes uusia joulupapereista paljastuneita pelejä ei olla jaksettu yhdessä pelata, ei edes muoveja kuoria laatikoiden ympäriltä. 

Myös toiveet vanhan vuoden siivoamisesta ja uuden vuoden aloittamisesta puhtaassa kodissa voi heittää pyykkikoppaan kaikkien pyykkien kanssa. Ei jaksa. Sen verran intouduin, että ennen petien sohvalle uudelleen asettelua keräsin viikattavat pyykit, lika pyykit ja roskat ja sentään olohuoneessa robotti pääsi keräämään vanhan vuoden pois.

Puhelimeni piippaa kerran, toisen, kappas viestejä onkin tullut jo paljon. Tammikuun suunnitelmat alkaa rakentua. Eikä minulla ole vieläkään kalenteria tälle vuodelle. En tiedä vielä millaisen kalenterin haluan. En ehkä kuitenkaan enää tuota samaa, joka minulla nyt on ollut jo kaksi vuotta. Kalenteri saa kuitenkin odottaa. Ihan niinkuin pyykit. Ja tiskit.

 

Sairastelussa on sama ristiriita kuin nukkuvan lapsen ihailussa. Ainoana erona se, että jos aiot liikahtaa pois sairastavan vauvan alta, siitä seuraa raivarit ja kun niistä selvitään, et todellakaan halua kokeilla josko toinen tai kolmas kerta sujuisi paremmin..

Siksi tästä, minkä piti olla vuoden viimeinen postaus, tulikin vuoden ensimmäinen, enkä edes ehtinyt julkaista tätä ensimmäisen päivän puolella. Mutta viis siitä. 

Peukaloilla pystyy hyvin kirjoittamaan yhden postauksen puhelimella, kun sängyn alla odottavan läppärin kaivaminen olisi tähän hetkeen sula mahdottomuus. Olenhan tälläkin hetkellä varmasti maailman tärkein kokovartalotyyny.