Täydellinen äitienpäivä

Ootko kokenut joskus äitienpäiväpettymyksen, vaikka et ehkä edes ole osannut kertoa millaisia järjestelyjä, lahjoja tai ajanvietettä toivoisit? Mullakin on ollut monta sellaista äitienpäivää, etten ole osannut edes kertoa mitä päivältä toivoisin, ja sitten pettynyt kun ei se vastannutkaan odotuksia - joita en edes itse tiennyt laittavani päivälle. Sitten tajusin lakata odottamasta mitään ja mulla on ollut jo monta täydellistä äitienpäivää! 


Tänä vuonna nukuttiin pitkään ja lähdettiin myöhässä lasten kanssa kirkkoon. Puoliskoni heräsi meidän tehdessä lähtöä ja mietti missä välissä avaan lahjat. Siihen totesin, että sitten kirkon jälkeen ennen kuin lähdetään syömään. Viimevuonna meillä oli ensimmäinen äitienpäivä, kun puoliskoni ei tehnyt enää viikonlopputöitä, joten aamupala sunnuntaina ei ole koskaan ollut osa mun äitienpäivää - eikä meidän isänpäivää. Isänpäivänä me herätettiin puoliskoni lauluilla ja lahjoilla vasta kirkon jälkeen ja hän sai nukkua yövuoron jälkeen puolenpäivän yli. 

Tiedän että olen joskus kokenut pahastikin äitienpäiväpettymyksiä, mutta nyt en edes osaa kuvailla sitä tunnetta, en enää muista sitä. 

Aikaisemmin ollaan vietetty äitenpäivä aina mummilassa, nyt kun lähes kaikilla on omat perheet, ollaan jo useamman kerran juhlittu mummin äitienpäivää lauantaina ja oma äitienpäivä sunnuntaina. Tänä vuonna tiesin, ettei me päästäisi lauantaina juhlimaan mummin kanssa, koska Jekulla oli pelipäivä Vuosaaressa. Niinpä sovittiin että vietetään äitienpäivää yhdessä sunnuntaina. Suunnitelma ehti vaihtua parikin kertaa, mutta päivä oli silti meidän näköinen.


Äitienpäivänä meillä oli sotkuinen koti ja myöhästyttiin kirkosta. Yleensä en ala kiistelemään lasten kanssa aamulla siitä kuka tulee mukaan ja kuka jää kotiin. Puoliskoni vuorotyövuosina oli helppoa vaan sanoa että kaikki lähtee niin isi saa nukkua. Äitienpäivänä herätin kaikki ja ilmoitin, että tänään on äitienpäivä minä saan päättää - kaikki tulee mukaan. Ja toisekseen, heidän helmipurkissa oli jo melkein kaikki helmet eli lastenluokan jälkeen olisi tiedossa jätskikestit ja Ässän synttäreiden muistaminen. 

Kotiin tullessa laulettiin lasten kanssa onnittelulaulu. Onko suomeksi mitään muuta kuin paljon onnea vaan? Avasin lasten kortit ja lahjat. Jekku oli tehnyt koulussa lahjan ja Ässä päiväkodissa. Tytöiltä sain kortit. Ässä on edelleen sitä mieltä, että hänen tekemät lahjat on hänen avaamisen jälkeen.

Kirppukin oli avannut oman korttinsa jo perjantaina. Melkein kysyin että haluaako hän viedä sen kaverilleen synttärikorttina, kunnes tajusin katsoa sinne missä kirjekuori oli ollut. Kirpun kortin mukana oli kirje johon lapsi oli vastannut faktoja äidistä. Minä olen muuten neljävuotias Kirpun mielestä. :D 


Lahjomisten jälkeen katsottiin elokuva ja herkuteltiin kevyesti leffaeväillä, oikeasti kevyesti. Jekun kaveri tuli meille hetkeksi leikkimään tai pelaamaan varmaan oikeasti. Ja kerkesin ottaa vielä päiväunet kuola poskella, ennen kuin lähdimme syömään. 

Oltiin niin ajoissa, että ei edes uskallettu mennä ravintolaan sisään. Käytiin sitten tien toisella puolella ostamassa kukka mummille. Tuosta kukkakauppareissusta voisi kirjoittaa melkein oman postauksen. Ässä sai myyjältä lempinimekseen Euro.

Mentiin yhtäaikaa ravintolaan Puoliskoni siskon kanssa mikä oli kovin  hämmentävää, että me oltiin yhdessä ensimmäiset paikalla. Syötiin hyvin ja käytiin kahvilla. Ja päivän päätteeksi sain jalkaani uudet kengät ja syliini ruusupuskan. Ei siis ei kimppua, vaan tuollaisen ruukkuruusun. Kestääköhän se, jos sen istuttaisi ulos? Saman kysymyksen esitti myös mummi, onko meidän antama kukka ulko- vai sisäkasvi, ja ei kyllä ole mitään hajua, ei taidettu edes kysyä. 


Kuvat äitienpäivä asusta otettiin Nupun kanssa eilen, kun äitienpäivän ryhmäselfien lisäksi kamerasta löytyi vaan pimeät peiliselfiet :D 

Epäreilut unenlahjat

Terveisiä erään huhtikuisen sunnuntain myöhäisillasta.

Meillä oli jalkapallon täyteinen viikonloppu, kun futiskausi lähti nyt isosti käyntiin Kevät Cupin myötä. Itse aloitin valmistautumisen viikonloppuun perjantai-iltana. 

Kirppu ja serkku pääsivät iltapalan ja hammaspesun jälkeen pedatulle sohvalle katsomaan Frozenia ja minä menin "siivoamaan" keittiötä. Eli aloitin elämäni ensimmäisten mokkapalojen leipomisen. Ensimmäisiksi mokkapaloiksi olin varsin tyytyväinen lopputulokseen ja nukkumaan mennessä yöllä ennen kahta, uni tuli helposti.

Jekun ensimmäinen peli alkoi klo 14, käytiin porukalla kentällä kannustamassa ja pelin jälkeen suunnattiin pienten kanssa bussipysäkille. Jekku ja valmentaja jäivät jatkamaan ja puoliskoni veli haki minut, Kirpun ja Ässän toiselle puolen kaupunkia hallille. Ässän ensimmäinen peli alkoi vasta 16.20.

Molemmilla oli lauantaina kolme peliä ja kotiin päästessä ohjelmassa oli vain torillat ja nukkumaan. Minä olin sängyssä jo kahdeksan jälkeen ja taisin nukahtaa ennen puolta kymmentä. Sunnuntaina Jekun turnaus jatkui jälleen kolmella pelillä.

Mokkapalat matkaan ja kentälle. Viimeinen peli alkoi 17.10 ja en ole aivan varma oltiinko me edes ennen seitsemää kotona. Seitsemältä olisi ollut kevään viimeinen jooga, mutta se ei käynyt mulla mielessäkään. Ruoan jälkeen 20 yli 8 sanoin puoliskolleni että tulisiko hän jo mun kanssa sänkyyn. Hän voi päivitellä pelituloksia sängystä ja minä voin lukea ja kommentoida muutamat postaukset ennen kuin nukahdan.

No voitte varmaan arvata mikä oli lopputulos.

Yritin nukahtaa ennen yhdeksää, 20 yli 9 kun vihdoin lapsetkin saivat itsensä suunnilleen unikuntoon puoliskoni päivitteli miksi hän on näin aikaisin sängyssä. 

No sittenhän nukkumaan menevät lapset keksivät jos minkälaista pikku puuhaa mitä yritin käydä hoitamassa ja sen kerran, kun nyt sängystä nousin niin kävin vielä pesemässä ripsarit ja aurinkovoiteen pois, vaikka ajattelin etten jaksa.

Kasvopesulta makkariin palatessani mitäs täällä olikaan, kaksi jotka nukkuu ja se toinen en ole minä! Minä halusin tulla petiin ja valmistautua nukkumaan jo ennen puoli yhdeksää, olin ilman puhelintakin jo ennen yhdeksää. 

Nyt kello on kohta puoli yksitoista ja kaikki muut nukkuu paitsi minä. 

Tässä kun nyt hereillä olin niin tiedän ettei se uni olisi kuitenkaan tulossa vielä hetkeen, niin käytin nyt aikani tähän postaukseen. 😅 jospa nyt kohta nukahtaisin minäkin. 

(Kirjoitettu 27.4.2025)

Heitin talviturkin maaliskuussa!

Jep ihan totta! Tätä ei varmaan ole tapahtunut ikinä!

Enkä ole koskaan ennen uinut Kymijoessakaan. Maaliskuun lopussa laitettiin meidän askarteluhuone järjestykseen ja juhlittiin isosiskoni synttäreitä. Sattui kaunis aurinkoinen ja lämmin kevätpäivä. Käytiin heittämässä frsibew golfia ja päätettiin, että käydään heittämässä myös talviturkit. Tai siis kuka heitti ja kuka ei, ja kuka on harrastanut talviuintia, niin ettei turkkia edes ole.

Mun avantokokemukset on hyvin harvassa. Meillä on täälläkin avantomahdollisuus, eikä jäsenyys koko kaudelle olisi edes kallis, mutta se on sen verran kaukana, että aamu-uinnille ennen töitä pitäisi mennä autolla. Olisi kiva asua niin, että avantoon pääsisi kävellen, niin kuin meidän äiti pääsee. Saisi kivat alkulämmöt, että sinne veteen uskaltaisi nopeammin mennä. Ja muutenkin tykkään kävellä.

Frisbee kieroksen jälkeen toinen auto meni kaupan kautta ja toinen auto suoraan kotiin. Laitettiin sauna päälle ja vaihdettiin uikkarit. Tosin päätettiin että lapset ei nyt heitäkään talviturkkia, koska maauimala oli vielä aivan jäässä ja joen virtauksen näkee pinnalta, ettei se ole mikään ihan kevyt.

Rannasta etsittiin sopiva kohta josta pääsisi helposti veteen ja helposti ylös. Virtauksen takia kaverin kanssa on turvallisempaa ja reitti ylös myös ihan fiksua katsoa etukäteen, ettei sitten kylmissään ala miettiä että mihinkäs täällä saa jalkansa pohjaan tai mistä saa käsillä otteen. Olen myös kuullut huhuja että vesi on uimakelvotonta. Mutta ei se täällä meidän päässä ole.

Olipahan raikasta. Pitää videolta tarkistaa kestikö tämä uinti kauemmin kuin eräs lokakuinen kylmäuinti yritykseni joka kesti videon mukaan nippa nappa 10 sekuntia. :D Toista kertaa ei vielä ole päästy tälle keväälle uimaan.

Nämä postauksen kuvat on muuten screenshotteja siltä videolta, ja siksi ne on myös väärän leveyisiä. 

Joko sie olet päässyt heittämään talviturkin?