Mun ja mun siskojen ensimmäinen harrastus, jonka muistan on kuvataide koulu. Mutta tiedän, että ihan pienenä me harrastettiin sirkuskoulua ja mulla on joku muisti kuva jättipallon päällä kävelemisestä. Kuvateidekoulussa aloitin eskarissa. Mun ryhmä oli MUSKU, eli meillä oli ensin muskarihetki ja sen jälkeen piirrettiin ja tehtiin milloin mitäkin. Mulla on myös sellainen muistikuva että ollaan oltu Muskuryhmän kanssa esiintymässä jonkun museon näyttelyn avajaisissa.
Mulla ei ole mitään hajua montako vuotta olin musku ryhmässä ja minkä ikäisenä alkoi periodi-opetus. En nyt jaksa tarkistaa äidiltä, mutta muistelen että periodissa olisi oltu jopa kaksi vuotta. Silloin siis tehtiin jonkun jakson ajan tiettyä juttua. Kuvattiin mustavalkofilmille ja teetettiin omat kuvat ihan itse pimiössä. Oli savitöitä, piirrustusta, maalaamista ja keväällä rakennettiin taidenäyttely tietenkin, aika usein Jyväskylän kaupungin kirjaston aulaan.
Yläasteikäisenä valittiin se oma taiteenala ja minä valitsin piirrustuksen ja maalaamisen. En ole koskaan pitänyt itseäni hyvänä piirtäjänä. Mutta rakastin öljeväreillä maalaamista. Kaikki muut tekeleet menikin vähän kapinoidessa ja ohjeista nuristessa. Mutta meillä oli tosi kiva ryhmä. Meitä oli erikouluista, ja vaikka kaikilla oli ne omat kaverinsa, oltiin silti kaikki samaa ryhmää ja juteltiin koko ryhmän kesken paljon. Mulla on tosi hyvät muistot Jyväskylän Kaupungin kuvataidekoulusta. Vaikka nyt opettajan nimikin menee ihan arvailuksi. Muistelen että hän olisi ollut Auli.
Meidän ryhmässä oli sarjakuvia piirtävät goottikaksoset, yksi tyttö joka leikkasi puolikaljun, koska piilokalju oli muotia. Kaksi kova äänisiä tyttöä joiden jutuille sai nauraa kaikki. Korteliliigasta tutut tytöt. Meidän ryhmässä kaikki sai olla sellaisia kun oli. Ja nyt kun tätä aloin kirjoittaa mietin, niin ehkä mun teinikapinani olikin eniten näkyvillä tuolla kuviksessa. Äiti toki saattaa olla erimieltä. Mutta mä olin ihan kiltti koululainen. Olin myöhässä ja läksyt oli vaikeita, mutta ei mulla monesti ollut läksyt tekemättä.
Kuviksessa mä en tehnyt ohjeen mukaan jos en tykännyt ohjeesta. Eräs hiilipiirros on jäänyt mieleen erittäin vahvasti, tämä on ehkä tapahtunut kasiluokalla. Me saatiin valtavat alustat ja niihin piti repiä ja liimata paloja sanomalehdestä taustaksi. Sitten niihin piti piirtää hiilellä jalat. Siis about puolesta reidestä varpaisiin. Seisomaa - istumaan, ristii, miten nyt ikinä keksisi. No mä en halunnut piirtää hiilellä ja vielä vähemmän jalkoja. Joten mun taideteoksessani komeili akryylimaalein keltaiset jalanjälet jotka oli upeasti kehystetty ja varjostettu hiilellä. Siitä tuli oikeasti lopulta mun mielestä hieno. Mutta se ei todellakaan ollut sitä mitä ohjeessa sanottiin.
Toisen kerran meidän piti maalata pilviä öljyväreillä kankaalle. Mä en tykännyt pilvistä. Maalasin kauniin oranssin appelsiinikuun täysin tumman siniselle taustalle. Noh seuraavalla kerralla siihen piti kuitenkin alkaa lisätä niitä pilviä ja tunnin loputtua mun tauluni oli vihreä. En tykännyt siitä yhtään. Se oli ihan kauhea. En muista enää alkoiko mua itkettää vai suututtaa, muistan olleeni kyllä tosi tyytymätön ja turhautunut. Opettajakin huomasin sen. Hän toi mulle rätin ja tärpättiä. Taulu pestiin ja välineet pestiin ja nyt meidän eteisessä komeilee kaunis vaalean sinisen säväyinen pilvimaalaus, jossa on hempeän värinen kuu.
Yläasteen jälkeen lähdin Tampereelle Varalan Urheiluopistoon ja asuin siellä asuntolassa. Julteltiin harrastusten jatkamisesta. En jatkanut enää liikuntaharrastuksia, mutta äiti sai mut sisään Sara Hildén akatemiaan. Kuvataidekoulu oli kivaa vastapainoa liikunnan täyteisten koulupäivien jatkoksi. Mutta muistan kyllä kapinoineeni paljon sielläkin.
Meidän piti piirtää apina. Voitte kuvitella mitä mieltä minä, joka en koe olevani hyvä piirtämään olin tästä. Mun mielestä me tehtiin tämä työ liiduilla. Ja tämäkin oli tosi iso. Kaikki työt Tampereella oli isoja. Noh sain minä apinan piirrettyä, apinan sinisellä taustalla ja sillä oli jaloissaan kumisaappaat jä käsissään lapaset.
Vaikka vähän kriiseilinkin kuvataidekoulussa sieltä jäi seinälle mun lemppari työ, vaikka se onkin akryyleillä maalattu eikä öljyillä. Piirsin kaksi kuvaa joista en osannut päättää kumpaa alkaisin maalata. Opettaja laittoi lyijykynä piirrokseni päällekkäin ja ehdotti jos tekisinkin näin. Ja niin minä maalasin taustan ja sen päälle koko siihen astisen elämäni. Siitä tuli hieno.
Voisin maalata lapsille samanlaiset ja puoliskostani ja meistä yhdessä.