Siekin tarttet oman Möllykän!

Tämä postaus on tyytyväisen asiakkaan mainos, itse ostetuista tuotteista.

Möllykkä oli rakkautta ensisilmäyksellä, kun ekan kerran tutustuin Talisa Designiin liki kaksi vuotta sitten. Ja pitkään odotinkin ennen kuin Möllykkä meille kotiutui. Ja nyt meillä on kaksi omaa Möllykkää!

Mietin Möllykän hankkimista jo vuonna 2024, kun asuttiin vielä edellisessä kodissa. Viime vuonna uudessa tai siis nykyisessä kodissa löytyi Möllykälle myös todellinen tarve. Mulla on jo pitkään ollut tiedossa missä tulee olemaan Möllykän pesän paikka, heti kun sellaisen kotiutan.

Meillä on yksi ovi, joka toden totta tarvitsee Möllykän kaverikseen. Toinenkin ovi olisi, mutta nämä ovat melkein vierekkäin, että ehkä pärjäisimme ainakin alkuun yhdellä Möllykällä. Mutta toisaalta, enhän minäkään tykkää olla yksin ja monet kasvit ja lemmikitkin tarvitsevat kaverin ollakseen onnellisia. 

Ai mikä on Möllykkä? 

Talisa Design on Jyväskylästä käsin toimiva käsityöyritys, joka tekee kierrätysmateriaaleista söpöjä ovistoppereita, niitä ovat Möllykät. Niillä jokaisella on nimi ja jokainen on uniikki käsin tehty. Omani ostin nyt keväällä Talisa Designin verkkokaupasta, valitsin noudon Palokasta ja soitin äidille.

Äiti lähetti mulle kuvat Möllyköistä heti, kun oli ne hakenut. Näytin lapsille, että katsokaa, mitä meille muuttaa! Tämä sininen on Vili ovistopperi, se on painavampi ja ihan vähän kovempi. Lapset päättivät yhteisesti nimetä vihreän pehmomöllykän Possuksi.

Meidän kotona Möllykän omaksi huoneeksi tulisi arkieteinen tai pukkari, kuvittelin. Pukkarin ja arkieteisen välinen ovi on vanha ja puinen ja painava ja tiukka, ja se ovi ei halua pysyä kiinni - paitsi jos sen oikeasti laittaa kiinni, mutta silloin olen sitten täysin piilossa ja eristyksissä. Enkä minä tykkää suljetuista ovista nähtävästi. Vielä vähemmän tykkään ovista, jotka valuvat minun selkään, kun luulen lajittelevani pyykkiä kaikessa rauhassa oven takana. Möllykästä tulee minulle pyykkikaveri.

Ja toinen ovi, joka kaipaa Möllykkää on meidän ulko-ovi. Sen toki voisi sitoa kaiteeseen kiinni siksi aikaa kun ovea tarvitsee auki pitää. Toisaalta taas oveen kohdistuu välillä koviakin tuulenpuuskia, ja se paiskautuu kaiteeseen. Kertaalleen on Kirppukin roikkunut ovenkahvassa, kun tuuli nappasi oven auki ja pikkuneidillä ei ylettänyt jalat seuraavalle rappuselle. Joten Möllykkä pitämään ovea sepposen selällään ja rautakoukku pitämään ovea raollaan voisi olla sittenkin pätevä yhdistelmä - tai Möllykät oven molemmin puolin, jotta se pysyy raollaan, muttei paiskaudu kaiteeseen. 

Minulla on ollut ilo tutustua vähän Talisa Designin taitavaan yrittäjään Tanjaan Tuottavana Salaisuuden valmennuksessa. Talisa Designin toimitilat löytyvät Jyväskylän seudulta, äiti kävi noutamassa meidän Möllykät suoraan Tanjalta. Olen kyllä jo kysynyt, voisiko siellä käydä ihan moikkaamassakin Tanjaa, se reissu on vaan vielä tekemättä.

Talisa Designin kissateemaisia tuotteita saa onneksi nopeasti verkkokaupasta. Ja hypistelemään koruja ja laukkuja pääsee markkinoilla ja messuilla ja muissa tapahtumissa, joista Tanja kertoo aina Instagramissa (KLIK) ja Facebookissa (KLIK). Jos taas messuja tai myyjäisiä ei jaksa odotella, niin Talisa Designin verkkokaupassa on lista jälleenmyyjistä (KLIK), joiden luona voi myös käydä hypistelemässä ennen ostoksia. 

Niin ja hei, arvaa asuuko Vili yksin tuolla pukkarissa.... Eip. Vili käy siellä töissä, muuten se asuu Possun kanssa sängyllä olohuoneessa ja saa aivan yhtä paljon haleja ja rakkautta kuin pehmoisempi ja kevyempi Possukin. :D 

Sitten kuului RÄTS niinku trikoosta

Tiedäthän. Sellainen räts kun tiukat trikoolegginsit repeää, sauma ratkeaa. Ääni on tavallaan pehmeä mutta kuitenkin särmä, ompeleet katkeavat. Joo. Sellainen räts kuului. Mutta mun housut on edelleen ehjät. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa vai miten se meni. Paitsi etten ole tyhmä, innostuin vain vähän liikaa.

Tavallaan olen ylpeästi vähän hullu liikunnan suhteen. Nautin siitä tunteesta kun luistelen kelloa vastaan ja vaikka ylämäessä potku lyhenee, tahti ei hidastu. Nautin siitä kun ensimmäistä kertaa vuosiin spinningtunnilla hiki virtaa samaa tahtia polkimien pyöriessä. Kun vähän jo hapottaa, mutta hei sehän lähtee sillä millä on tullutkin, poljetaan loppuun asti. 

Kun rullaluistelee ensin 10 km salille ja on aivan litimärkä sinne päästyään, jalat vähän tutisee, mutta vaatteiden vähennyksen ja kenkien vaihtamisen jälkeen oon taas ihan valmis tekemään parhaani Pumpissa. Toki mun painot on vielä aivan minimaaliset, eikä lisäpainojen kanssa pelaaminen ole muutenkaan koskaan ollut mulle mielekkäin tapa liikkua.

Sen lisäksi että ensin on vähän hullua luistella jumppaan. Jumpata täysillä. Ja siihen vielä pystyy ohjatun jumpan jälkeen tekemään oman spagaatijumpan ja venyttelemään. Muistetaan, että edelleen on se 10 km takaisin kotiinkin vielä luisteltava.

Ajattelin kyllä että kotimatka pitää mennä rauhallisemmin, mutta en onnistunut. Itse asiassa taisin ensimmäisenä jumppaperjantaina luistella nopeammin kotiin kuin jumpalle. HUPS. Laitoin äidille viestin, että multa vissiin puuttuu se peruskestävyysvaihde, kun varmasti mennään vauhtikestävyyden puolella koko ajan. Vaikka yritin hidastaa.

Noh. Nyt oli toinen jumppaperjantai, ja onnistuin hidastamaan kotimatkalla reilulla kymmenellä minuutilla. - Koska oli pakko. Luistelin lasten koululta jumpalle 11 km 38 min ai että mikä fiilis! Olin niin ajoissa, että kerkesin popsia mun eväsbanskun ja vaihtaa kuivat vaatteet ja silti oli vielä reilusti aikaa jumpan alkuun.

Totesin pari päivää sitten mun ylävartalon olevan aika pehmoinen. Huomaa että oon luistellut, mutta vissiin unohtanut punnertaa tai tehdä mitään muutakaan. 2,5 kg levypainot ja 1 kg käsipainot on mulle pumpissa oikein riittävät. Ja levytangon sijaan käytän painotankoa, jonka painoa en kylläkään tiedä, kevyt kuitenkin. Silti tuntuu seuraavana päivänä että jotain on tehty, parasta! 

Ja niin kuin joka jumpan jälkeen oon jäänyt venyttelemään, niin tein nytkin. Oli sivuspagu päivä, joten sovelluksen reenin jälkeen venyttelin vielä pakaroita ja lantiota vähän auki ja meinasin kokeilla ihan vähän vaan dynaamisia spaguja. Eli kyykystä jalkojen ojennus spagaatiin ja saman tien takaisin kyykkyyn ja toisin päin ojennus.

Tammi-maaliskuun edistyminen näytti tältä. Jaaa paluu lähtöruutuun tai jotain sinne päin...

Ja arvaa mitä! Se oli jo tosi lähellä! Ihan oikeasti ihan tosi tosi lähellä! Ja mitä mie teen. Otan vähän kovemmat vauhdit et jos menis vielä vähän alemmas. Ja menihän se. Olis varmaan mennyt pohjaan asti, jos olis tosissaan vähän painanut. Mutta en kokeillut. En voinut. Koska se ylimääräinen vauhti oli jo vähän liikaa ja sitten kuului RÄTS. Ja se ei tullu mun housuista. Ei menny pöksyt rikki. Vaan takareisi. Vasen takareisi. Innostuin liikaa ja heti se kostautui. 

Ei ole muuten ennen käynyt näin. Jännä tunne. Kun ei satu, muttet kuitenkaan pysty kävelemään kunnolla ja oikeasti pelästyin sitä ääntä aika paljon. Mutta kyllä mä kotia vielä pääsin luistellen 10 km 49 min. Mulla oli kyllä backup, oisin voinut soittaa ystävälle, että nyt en muuten pääse kotiin tällä jalalla. Mutta halusin kokeilla. 

Siinäkin mielessä oon vähän hullu, etten usko täyslepoon - paitsi murtuman kanssa. Sillä se lähtee millä on tullutkin - toki venytellä en nyt voi vähään aikaan, mutta liike on lääke.

Kotiin päästyä vaihdoin taas luistimet kenkiin ja lähdin hakemaan Ässää eskarista. Matkalla totesin, että luisteluliike ei tuntunut lainkaan niin epämiellyttävältä kuin kävely. Toki, kun kävelyssä liike on täsmälleen saman suuntainen kuin lihasta vaurioittanutkin liike. Luistelussa potku ohjautuu aukikiertoon sivulle taakse, eikä kohti suoraa taakse.

Kokeillaan riittäisikö viikon leputtelu, että perjantaina uskaltaisi taas luistellen pumppiin. Ja venyttelyn suhteen odotan kyllä epämukavuuden häipyvän.

Sellainen ihan itse aiheutettu liikuntavamma sitten tähän väliin. Hups. 

Mitä sulle kuuluu? :)

Niin mitäs mun pitikään nyt tehdä?

Mun viimeisin oma viikonloppu oli ensimmäinen, kun mulla ei ollut jo maanantaina tiedossa mitä viikonloppuna tekisin. Ystävä joka oli yhtä yllättynyt kun minäkin totesi, että tee nyt niitä asioita joita sun piti nyt tehdä "kun ei tarvi kysellä lupaa keltään". Mutta hei en mä enää muista mitä ne oli! Paitsi käydä kaverin kanssa tanssimassa ja kyllä mä kertaalleen lähdin myös yksin tanssimaan.

Mun kalenterin takana on lista henkilöistä joille on tulossa lapaset tai villatakki. Mulla on ostoslista, josta näyttää puuttuvan enää ainoastaan blenderi. Toki olen kyllä keksinyt nyt muutaman hankinnan lisää siihen listaan. 

Lisäksi mulla on lista siitä, mitä mun unelmaduunin pitäisi sisältää. Ja neljän kohdan unelmatreffi lista: Haluan seinäkiipeilemään, Repovedelle, Tanssitunnille ja Roadtripille niin että nukutaan autossa. Toki jokaisen noista treffilistan kohdista voin toteuttaa ihan itsekin tai tyttöjen kanssa. Mutta missä se on se lista mitä mun pitikään nyt tehdä? Taisin unohtaa tehdä sen.

Jos siihen lasketaan vaan asiat joista oikeasti tykkään ja joita haluan, niin tavallaan mähän aloitin sen tekemisen jo viime kesänä, kun otin itselleni pitkästä aikaa tavoitteita ja pidin liikuntapäiväkirjaa. Ja marraskuussa, kun aloin taas neulomaan urakalla. Nyt odotan vaan milloin lakaisijat tulee hoitamaan hommat loppuun, että pääsen taas tavoittelemaan mun 10 km puoleentuntiin rullaluistelulenkkiä. 

Tässä odotellessa ostin elämäni ensimmäisen salikortin. Valitsin salin sijainnin ja ryhmäliikuntatuntien perusteella. Viime viikolla mulla oli äitin auto lainassa, mutta kyllä mä kovasti noita pyöräteitä jo vilkuilin, et koskahan pääsen rullaluistelemaan jumpalle. Samaa reittiä pääsen myös Lempi-ihmisen luokse ja oli se lakaistu puolimatkaa kuitenkin jo!

Tuntikuvausten perusteella en valitsisi aamujumpista kuin Spinningin ja Coren, mutta kun nyt päätin maksaa jäsenyydestä, niin minähän käyn sitten niillä kaikilla tunneilla joille vaan ajan puolesta pääsen. Pumppi - onko se sitä mitä tehdään niillä tangoilla ja levypainoilla? Ei todellakaan mun juttu. Mutta ei se haittaa jos saan vähän kehitettyä lihasvoimaa. RVP no luulen että reisi ja peppu saa ihan riittävästi rullaluistelusta, mutta toki sinnekin menen.

Oli muuten pitkästä aikaa ihan mahtava olo, kun tietää että lihaksia on käytetty. Menee muuten just näppärästi, ettei yksikään jumppa ole tiistaina tai torstaina, niin lepopäivinä osallistun Tiia Sandbergin valmennukseen. Tai ei ne mitään lepopäiviä ole, koska spagaatia treenaan kuitenkin kotona. Periaatteessa joka toinen viikko pääsen myös lauantaina jumpalle - ainakin jos olen kotona. :D En vielä ole vakuuttunut miten paljon haluan olla kotona yksin lasten isiviikonloppuina.

Oliko tässä nyt jotakin muuta mitä mun piti nyt tehdä?