Terveisiä uudesta kodista

Ihanaa alkanutta heinäkuuta! Meidän muutosta on nyt viikko ja eilen kannettiin kaikki tyhjät pahvilaatikot ullakolle. Varastoitujen laatikoiden osalta olen muuttoon supertyytyväinen. Meidän varastossa ei nimittäin ole yhtään mitään vanhankodin varastosta uuteen varastoon kannettua. Vaan onnistuttiin hävittämään melkein kaikki kierrättämällä. 

Vielä viime viikolla, avaimet juuri saatuamme ajattelin että ehdin pyyhkiä kaikki kaapit uudesta kodista ennen muuttoa ja vanhasta sitä mukaan kun ne tyhjenee. Ja että jokaisessa laatikossa olisi vain samaan huoneeseen sijoitettavia tavaroita. Todellisuudessa muutto ei ollut ihan niin järjestelmällinen ja hallittu kuin kuvittelin.

Osaltaan uudessa kodissa pitikin jynssätä keittiön kaappeja aika lailla kauemmin mitä olin  ajallisesti suunnitellut. Ja siihen vielä tylsyyttään ja väsymystään huutoitkevä taapero seuraksi, niin huh hei. Menipähän hermot - kaikilla, mutta selvittiin. Onneksi saatiin mummu ja vaari pakettiautolla auttamaan ja mummu sitten jynssäsi keittiöstä kaikki ne rasvaiset, pölyttyneet ja tahmeat hyllyt ja kaapit joihin en itse ehtinyt. Ja mummusta oli vielä valtava apu seuraavanakin päivänä.

Nyt voi jo sanoa että alkaa olla valmista. Muutamia pikkuprojekteja on vielä tekemättä, mutta niiden kanssa ei ole mikään kiire.

Elpun huone kaipaa vielä seinämaalauksen viimeistelyä ja jonkun ihanan prinsessaisen kattolampun, yöpöydän ja työtuolin pulpetin eteen. Sain vihdoin mummon ja papan varastosta kauan kaipaamani vanhan vaaleanpunaisen pulpettini ja tarkoitus oli tehdä siitä minulle työpiste. Pulpetti päätyi nyt kuitenkin Elpulle ja minä sain uuden työpöydän. Me kyllä lähdettiin ostamaan pöytää Elpulle, mutta hän kysyi kaupassa varsin surullisema että "missä ne pulpetit on?" ja kertoi haluavansa pulpetin joten luovutin omani hänelle.

Poikien huoneessa on vielä aika lailla laittamista. Yksi seinäprojekti tehdään sinnekin ja heille pitää vielä kasata leluhylly. Ässän vaatteet on vielä pahvilaatikoissa ja mekkokaapeissa on vähän mitä sattuu, mitkä pitää järjestää vielä. Mutta eipähän pyöri laatikoita enää muualla kuin poikien huoneessa ja meidän huoneessa. 

Olohuone onkin niin valtava, että täytyy etsiä myöskin valtava matto. Ja ajallaan löydetään toivottavasti kaksi yhteen sopivaa kattolamppua. Meidän huoneesta ei nyt vielä kannata edes puhua. Mutta on tämä jo sen verran koti, että voidaan tässä kuussa viettää Elpun ja Jekun synttäreitä. Molemmille pienet kaverisynttärit ja sukulaisille sitten isommat kaikkien kolmen synttärit, kun jäi ne Ässän 1v juhlatkin huhtikuussa isommin juhlimatta.

Mitä sitten muuton lisäksi tulee heinäkuuhun, minulla on eräs tavoite jonka saavuttamiseen on aikaa enää heinäkuu, joten tässä kuussa täytyy laittaa kaikki "ylimääräinen" aikani tuohon tavoitteeseen ja  muutoin keskityn uuteen kotiin sekä lasten syntymäpäiviin. Viimeiset kaksi viikkoa on nyt menneet ihan täysin muuttohommissa, joten nyt on tehtävä isosti töitä tavoitteeni eteen jos sen meinaan saavuttaa.

Intoa blogiinkin olisi tällä hetkellä enemmän kuin pitkään aikaan, mutta nyt täytyy priorisoida uni blogin edelle. En minä silti mitään koko heinäkuun pituista blogihiljaisuutta suunnittele. 

Iloista kesää sinne ruudun toiselle puolelle! :)  

Ai miksi taas muutetaan?

Taas mennään! Kuten vessa postausta julkaistessa totesin, että kotiesittelyjen kanssa uhkaa taas tulla kiire, niin jo seuraavan viikon lauantaina käytiinkin katsomassa tulevaa kotiamme ensimmäisen kerran lasten ollessa yökylässä mummin ja papan luona - ensimmäistä kertaa!

Viikko siitä ja kävimme katsomassa uudestaan lasten kanssa ja allekirjoitettiin uusi vuokrasopimus. Kyllähän siinä viikon aikana hetki pohdittiin, että mitäs nyt taas. Uusi asunto on ihanan avara ja tilaa on useampi kymmenen neliötä lisää. Mutta joo, onhan se tavaroiden pakkaaminen ja kantaminen... Jaaa meillä ei ole hissiä nyt eikä ole muuten uudessakaan kodissa, jotta että, ollaanko hulluja? Joo ja ei. Tai ehkä vähäsen ainakin.

Virallinen muuttopäivä on tämän viikon lauantaina, kun mummu ja vaari tulevat auttamaan vaarin pakettiautolla. Avaimet hain asuntoon maanantaina ja tiistaina vietiin jo ensimmäisiä säkkejä pois tieltä. Onneksi tuli otettua rätti mukaan, pelkkä kostealla pyyhkiminen ei nimittäin ihan joka paikkaan edes riitä. Keskiviikkona asunnolla käydessämme puoliskoni kysyi ääneen tuliko tehtyä hätiköity päätös? Johon todettiin että ei. 

Ai miksi me sitten muutetaan taas?

Noooo. Tähän on monta syytä jotka puoltavat muuttamista. Tällä kertaa syrjäinen sijainta, tai no ei edes syrjäinen, vaan uusi koti on ihan eripuolella kotikaupunkiamme... Tällä kertaa sijainti ei tunnu pahalta. Vaikka matka mummilaan kyllä tuplaantuu muuton myötä. Ja siinä missä edellisen muuton aikaan pohdin rivitalon helppoutta ja hissitöntä kerrostaloa vastakkain, ei tällä kertaa hissittömän talon KOLMASkaan kerros tunnu esteeltä.

Tällä hetkellä ei ole vauvaa tai vauvakuumetta, eikä kauhukuvia rattaiden ja ostosten ja vauvan kantamisesta. Sitäpaitsi juuri nyt meillä on kolme kävelevää lasta. Toki rappusia pitää taaperon kanssa harjoitella vielä paljon. Mutta kyllä te nappaatte pointin. - häntä ei ole pakko kantaa.

Mutta eipä sillä, meidän tämän hetkinen yhden asunnon asuttamisennätys on 2 vuotta. Ja tässä  76neliön asunnossa päästiin myös melko lähelle tuota - syyskuussa olisi tullut 2v täyteen. Joten kerran vuodessa muuttaviksi mehän ollaan asuttu täällä jo tosi kauan, että eikö se jo ole aikakin muuttaa! 

ps. ootteko koskaan kuulleet sellaista sanontaa että miehen pitää vaihtaa kolmen vuoden välein joko taloa, autoa tai naista... Musta on ihan kiva jos vaan autot ja talot vaihtuu :D Mutta siis on tässä taustalla ihan oikeitakin pohdintoja huoneluvusta kakkosauton hankintaan.

Muutetaan päiväkodin perässä

Päiväkodista oli tulossa ongelma. Kyllä, meidän lasten vanha päiväkoti on edelleen aivan ihana enkä ikimaailmassa olisi kuvittelutkaan laittavani taaperoa näin pienenä päiväkotiin, ellen olisi saanut tutustua näihin meidän päiväkodin pientenryhmänhoitajiin. Mutta, meidän päiväkotiin ei tule ensi syksylle eskariryhmää. Ja se on ongelma. Tai ei sekään vielä yksin.

Elpun tulevasta eskarista soitettiin jo ennen koronalomaa, että heiltä löytyisi kyllä paikka myös Jekulle, jos halutaan molemmat samaan paikkaan. Mutta heillä ei ole ollenkaan alle kolmevuotiaiden ryhmää. Ja siitä tulisi ongelma. Koska jos taaperokin menisi hoitoon meidän pitäisi päättää A)  viedäänkö eskarin päiväkotiin pelkästään Elpu ja pojat ihanaan päiväkotiin vai B) viedäänkö molemmat isot eskarin päiväkotiin ja pelkästään taapero ihanaan päiväkotiin. Kuka jaksaa kulkea kodin ja kahden päiväkodin väliä joka päivä kaksi kertaa?

Ja sitten se kolmasvaihtoehto: Jos ja kun minä saan työn ja laitamme kaikki kolme tuohon lähimpään vuoropäiväkotiin. Tiedän sen vuoropäiväkodin nimeltä, siellä on muutaman kaverin lapset hoidossakin. Enkä ole ikinä kuullut siitä mitään pahaa. Mutta jostain syystä minä en millään haluaisi meidän lapsia sinne. En varsinkaan tuota pienintä, mutta se oli myös eskarivaihtoehdoista se viimeinen vaihtoehtto jonka taisin jättää valitsematta eskari-ilmoittautumisessa.

Kun kuulin Jekun kummitädiltä, että mahdollisen uuden kotimme lähipäiväkoti olisi vuoropäiväkoti - oli siinä koko päiväkotihärdellin ja eskarin ja kaiken ratkaisu! JOO MUUTETAAN VAAN!

Muutetaan isomman asunnon perässä

Ja sitten se kaikkein tärkein syy on totta kai itse asunto. Tämä nykyinen kotimme on liian pieni. Neliöitä on ihan hyvin, me sovitaan tänne ihan hyvin. Ollaan itse saatu tästä kodista eteisen, vessan ja vaatehuoneen kohdalta toimiva. Mutta täällä on muunmuassa liian vähän kaappitilaan. Elpu ja Jekku jakavat yhden vaatekaapin ja minä jaan oman vaatekaappini taaperon vaatteiden kanssa. Toisena tulee huoneluku. Todennäköisesti viimeistään vuoden päästä tämä asunto olisi meille liian pieni ja pitäisi saada koululaiselle oma huone.

Uudessa kodissa Elpu saa oman huoneen ja taapero siirtyy Jekun kanssa yhteiseen huoneeseen.  Saas nähdä kuinka monta yötä minäkin tulen nukkumaan sitten poikien huoneessa.

Ja sitten viimeisenä mutta ei todellakaan vähäisinpänä! 

Uudessa kodissa on arkkupakastin! Kokeilkaapa hei itse elää ilman minkäänlaista pakastinta lähes kaksi vuotta... Ai että. Odotan jo miten pääsen täyttämään pakastimen jäätelöllä, marjoilla ja pakastekasviksilla! Ja bataattiranskalaisilla. Meidän perheen ruokavaliosta tulee taas paljon monipuolisempi ja ruokahävikki tulee pienentymään todella paljon, kun saadaan pakastin! 

Eikö siinä nyt ole jo aika monta hyvää syytä muuttaa?

Tästä tulee nyt meidän seitsemäs yhteinen koti, Elpun viides, Jekun kolmas ja Oshawottin toinen. Kyllä, me kutsutaan meidän taaperoa aika usein pokemonin nimellä. En ole vieläkään keksinyt hänelle bloginimeä... Ehkä hänestä tulee Ässä vaikka siitä puuttuu E. 

Mikä on sinun paras muuttomuisto? :)

76neliötä - part 6

Tervetuloa meille, vielä viimeisen kerran tähän 76 neliön kotiin! Viimeisenä vuorossa on lasten unelma ja siivoajan painajainen: Lastenhuone. Nämä kuvat on otettu heti sen jälkeen kun moppasin lastnhuoneen lattian, toivottavasti viimeistä kertaa ennen muuttoa.

Normaalisti tuolit, pöytä ja boblesit siis eivät ole nätissä rivissä seinää vasten, vaan yleensä ne ovat osa jos minkälaista majarakennelmaa. Samoin kuin liukumäkeä käytettään nykyään enemmän juoksumattona tai tikapuina vaatekaapille. Ja tavallisesti järjestäisin kirjat selän pituuden mukaan korkeimmasta matalimpaan - vasemmalta oikealle. Mutta nyt halusin vaan nopeasti kaikki hyllyyn.

Elpu ja Jekku vaihtoivat keväällä sänkyjä, niin että Jekku pääsi yläsänkyyn. Uudessa kodissa alasänkyyn pääseekin jo taapero! Saapas nähdä mitä siitä tulee. Tavoitteena olisi tehdä lapsille myös uusi rutiini omien huoneiden järjestyksen ylläpitämiseen. Elpu ainakin nyt kertoo että hänen huoneensa on sitten siisti, koska siellä ei sotke kukaan muu. Jekulle taas olemme löytäneet viikkorahaakin paremman motivaattorin. Toivottavasti se motivoi myös poikien  huoneen jäsjestyksen kanssa.

Vaatekaappiseinä nyt puuttuu näistä kuvista, mutta eipä sillä seinustalla ole mitään  muuta kuin kaapit ja ovi. Eniten uudessa kodissa odotankin kaikkien omia vaatekaappeja! Nyt sekä minä että taapero jaamme yhden kaapin ja Elpu ja Jekku toisen.

Yksi huone kodistamme löytyy vielä, nimittäin vaatehuone/työhuone. Pieni koppi jossa rekin alla on puoliskoni tietokonepöytä. Mutta sitä huonetta on turha nyt kuvata blogiin. Uudessa kodissa tietokoneen sijoittaminen on vielä mysteeri, siellä ei nimittäin ole vaatehuonetta.

Mitkä ovat lastenhuoneen järjestämisen kulmakivet teillä? 

Tunteiden ja tavoitteiden toukokuu

Tavoitteet.

Unelmat. 

Itsensäkehittäminen. 

Siinä kolme isoa sanaa, joita olen viimeisen puolivuotta ja varsinkin menneen toukokuun aikana saanut taas pohtia useamman kerran. Toukokuussa olen ärsyyntynyt. Olen ollut epätoivoinen. Olen sättinyt itseäni. Vaikka olen saavuttanut tavoitteen, olen silti vähätellyt onnistumistani ja melkein kieltänyt itseltäni ansaitsemani palkinnot. Tämä postaus liittyy vahvasti "koronataitooni".

Vuosi sitten pääsiäisen aikaan puhelimeeni kilahti viesti eräältä äitikaveriltani. Viestissä oli kutsu Villa Polinissa järjestettäviin avoimiin oviin, joissa esillä olisi koko Mary Kay tuotekattaus ja kevään uutuudet. Mary Kay oli minulle ennestään tuttu, juurikin tämä äitikaveri on minut tutustuttanut niin tuotteisiin kuin konstultin uraankin. Mary Kay ei kuitenkaan ole se juttu, miksi päätän mennä.

Kyllä te tiedätte sellaiset kaverit, joiden kanssa olette lähes täydellisesti samalla aaltopituudella ja juttu ei katkea ennen kuin on pakko. Ja silti nähdään ihan liian harvoin. Kun hän kerran kertoi missä on ja milloin, niin lähdin vaihtamaan kuulumisia. Ja ehkä ripaus uteliaisuutta oli matkassa, eihän sitä ihan joka päivä pääse tutustumaan jonkun toiseen kotiin joka on vieläpä kartano!

Elpun vauva vuonna tilasin Mary Kay starter kitin. Ihastuin koko konseptiin Flipchartista alkaen. Suoramyyntiala on herättänyt kiinnostukseni jo aiemmin, useammankin kerran. Mm. Tupperware, Amway ja Forever Living Products ovat käyneet tosi lähellä. Ja Foreverin kanssa yritin aloittaa, mutta päätin unohtaa sen.

Tuon keväisen avointenovienpäivän jälkeen lähdin ystäväni kanssa kahville ja päätin tilata Starterin uudelleen. Nyt ihan tosi tarkoituksella. Vauvan laskettuun oli vielä hyvin aikaa ja laskeskeltiin, että ehtisin suorittaa jo ensimmäisen pinssinikin ennen vauvan syntymää. MUTTA. no arki. Kyllä te tiedätte, ei ehditty sopia uutta ajankohtaa starterin tilaamiseksi ja sitten koko homma vähän pääsi unohtumaan. Ja sitten syntyikin vauva. 10 päivää ennen laskettua.

Vauvan ollessa pari kuukautta sovittiin treffit meille ja luulen, että yllätin puoliskoni lisäksi myös ystäväni halutessani tilata starterin juuri sillä hetkellä. Ja syksyllä pääsinkin mielestäni yllättävän hyvään alkuun. Tai ainakin ylitin omat odotukseni.

Mutta sitten tuli ihan sairastalvi joka jatkui ihan sairaana hiihtolomana joka jatkui taas korona keväänä.

Toiset ihonhoitokonsultit aloittivat heti maaliskuussa digitaalisten ihonhoitohetkien pitämisen asiakkailleen. Testereitä postiin ympäri Suomea ja ohjeet kerrotaan videopuhelussa, kun tuotteet on päässeet perille. Toiset kuvasivat heti jos minkänäköistä videota instagramin ja facebookin kautta asiakkailleen ja minä mietin että jaaaaaaha tähänkö mä jäin.

Toukokuussa alkoi uusien konsulttien valmennusryhmä sekä oma ryhmä erään haasteen saavuttamiseksi. Minä halusin molempiin. Ja varsinkin tämän haasteen saavuttaminen on kyllä ollut melkoisen itsetutkiskelun paikka. Toukokuun viimeinen viikko alkoi itkien. Niin että puoliskonikin kysyi mitä itken. Vähän alkoi jo hävettääkin. En kertonut heti.

Kouluttajamme käytti viikon tehtävävideossa sanaa KILPAILLAAN! Eikä edes toisiamme vastaan. Vaan itseämme. Ja minähän vollotin. Ensimmäinen viikko oli helppo, toinen viikko vaati jo hieman luovuutta ja meinasi iskeä epätoivo, tavoitteeseen kuitenkin päästiin. Kolmas viikko alkoi sysäyksellä ja itkulla. Pääsin siitä tunteesta kuitenkin yli ja toukokuun sain päättää innoissani tuotetilausta tehdessä ja tavoitteet saavutettuina!

Spagaatitavoitteen kanssa kävi vähän eritavalla. Sen piti olla minun ja Elpun juttu. Mutta lasten unirytmit meinasivat vähän kärsiä näin pitkän kotoilun aikana ja oli pakko lopettaa iltavenyttelyt lasten kanssa, että uniaika ei veny liikaa. Ei se mitään. Kyllä minä sen spagaatinkin vielä tänä kesänä venytän pohjaan! Viimeksi se onnistui ainakin vielä syksyllä 2012.

KESÄ ON TÄÄLLÄ!
Iloista juhannusta kaikille :)


ps. ensi viikolla muutetaan ! :O pitäs varmaan alottaa pakkaaminen 

Koronakevät muutti kaiken

Ai että, niin se vain koronakevät on mennyt menojaan. Korona ei juuri päässyt horjuttamaan meidän arkea, lapsethan vain jäivät kotiin ja puoliskoni piti kokonaisen isyysloman nyt ensimmäistä kertaa ikinä. Itse olen laittanut viestiä muutaman työpaikan perään ja laitoin pari uutta hakemusta myös niiden jälkeen. Ja siinäpä se, ihan tavallista meille kuuluu.

No ei ihan.

Ensin lapset jäivät päiväkodista kotiin. Lapsia se ei haitannut. Eikä ole kavereitakaan sen suuremmin ollut ikävä. Alkuun Elpu kaipasi balettia, mutta toisen viikon jälkeen siihenkin jo totuttiin. Sähköpostiin tuli balettiohjeita ja ensimmäisen korvaavan kotibaletin pidinkin ihan yhtä innoissani kuin Elpu. Into kotiharjoitteluun hiipui, kun ohjeet eivät puhuneet kanssamme samaa kieltä. Ennen koronalomaa meillä oli jo muutama sairaspoissaolo baletista, joten Elpukaan ei muistanut enää kaikkea mitä koitin hänelle ohjeista lukea.

Noh, baletti jatkuu elokuussa korvaavilla tunneilla ja syyskuussa alkaa uusi kausi. Siitä tuleva eskarilainen on innoissaan.

Naapurissa asuvasta serkusta on riittänyt seuraa koko porukalle tämän eristyksen ajan. Ollaan käyty useammallakin pyöräretkellä lasten kanssa ja Jekku oppi jo maaliskuussa pyöräilemään ilman apupyöriä. Siihen riitti se yksi kerta, kun ne irroitettiin. Ensimmäisellä kerralla hän harjoitteli pihalla isin kanssa ja seuraavan kerran lähdettiin käymään apteekissa. Sen reissun jälkeen vaihdoin myös omat lenkkarit rulliin, jotta pysyisin porukan vauhdissa mukana.

Meidän perhe palaa hiljalleen kohti tuttua arkea. Puoliskoni palasi töihin jo. Ja lapsetkin menevät vielä kesäkuuksi päiväkotiin. Päiväkotiin paluuta mietittiin useampaan kertaan. Nyt miettittiin jo sitäkin onko näin parin kuukauden tauon jälkeen kiusaamista viedä lapset takaisin vain pariksi viikoksi. Mutta toukokuun viimeisenä perjantaina, palauttaessani päiväkotiin hoidonirtisanomisilmoitukset, sovin lasten palaavan päiväkotiin vielä 8.-30.6. tällä kertaa maanantaista perjantaihin.

Koko lasten päiväkotiuran, eli melkein kolmevuotta, meidän lapset ovat pitäneet perjantain vapaana. Se on ollut meidän muskaripäivä. Mutta nyt ajattelin, että ehkä nämä viimeiset pari viikkoa tutussa ja niin ihanassa päiväkodissa, voitaisiin sitten pitää ihan täytenä viikkona. Näin hoitopäiviä tulee tosiaan tuo 12.

Heinäkuusta oltaisiin joka tapauksessa lomailtu 3vk, kun päiväkodissa on kesäsulku, joten nyt ollaankin lomalla koko heinäkuu. Tässä samassa hötäkässä päiväkodin ja palveluseteleiden irtisanomisten kanssa ilmoitin Elpun uudestaan eskariin aivan toiselle puolelle kaupunkia ja hain kaikille kolmelle päivähoitopaikkoja vuoropäiväkodista ensimmäinen elokuuta alkaen.

Elpulla alkaa sitten elokuussa eskari, paikasta pitäisi tulla puhelu ennen juhannusta ja pojat ovat neljän kuukauden järjestely jonossa. Eli paikat on odotettavissa lokakuulle. Vaikka haenkin samalla kertaa kaikille paikkoja samasta päiväkodista, ainakin tällä hetkellä ollaan vielä sen kannalla, että taapero on kotona kunnes hänet on pakko laittaa päiväkotiin - eli minä saan työpaikan.

Ehkä arvasit jo mihin tämä päivähoitopaikkojen irtisanominen pohjaa, varsinkin kun minulla ei vielä ole sitä työpaikkaa miksi vuorohoitoa tarvittaisiin..... Ennen kuin ilmoitettiin päiväkotiin hoitopaikkojen irtisanomisesta, allekirjoitettiin uusi vuokrasopimus ja irtisanottiin myös asuntomme vuokrasuhde.

Jep, Me muutetaan! 

YLLÄTYS :D 

Kaksiviikkoa aikaa päästää teidät kurkistamaan vielä nykyiseen lastenhuoneeseen. Sitten aloitetaan taas kotikierros alusta ihan uudessa paikassa. Sellaisessa, missä lastenhuoneita onkin kaksi ja neliöitä ihan reilusti lisää!