Oman elämäni Cheerleader

Olen nyt Perhevapaalta työelämään valmennukseen puolivälissä. Ryhmävalmennukset alkoivat viime viikolla  ja niiden lisäksi kalenterissa odottaa myös neljä yksilövalmennusta. Kirjoitin "viimeinen" yhden tapaamisen perään ja kyllä se tuntuu aika haikealta. Nopeasti meni, tosin onneksi siihen on vielä aikaa.

Törmäsin Perhevaapalta työelämään valmennukseen instagramissa loppukeväästä tai kesän alussa. Ilmoittautumisen jälkeen odotin haastattelupuhelua. Olin ajamassa ruohoa ja Kirppu nukkui vaunuissa. Vastasin puheluun ja tottakai, Kirppu heräsi samantien, kun ruohonleikkuri sammui. Niinpä tuon puhelun ajan kävin kävelyllä vaunujen kanssa. Vaunukävelytkin on jotain mitä mulla on ikävä. Ihan kuin ei oltaisi harrastettu vaunuilua ollenkaan vauvavuonna.

Noh joka tapauksessa. Valmennukseen hakiessani minulla ei ollut mitään hajua mitä haluan. Mutta tiesin aika tarkkaan mitä en halua. Kolmipäiväisestä työviikosta olen täälläkin haaveillut. Haluan kyllä työllistyä, mutta en halua myydä omaa hyvinvointiani. Enkä halua vaihtaa lapsiani töihin. Haluan olla lasteni kanssa vaikka olisinkin myös töissä.  Näillä alkutiedoilla ei ole työnhakuvelvollisuudesta huolimatta töitä löytynyt. Niinpä ajattelin että valmennuksesta voisi olla minulle apua.

Valmennus alkoi elokuussa ja elokuun koittaessa myös unelmayritykseni alkoi olla selkeä. Joten CV:n ja työnhakutaitojen sijaan ollaan valmentajani kanssa keskitytty tunnistamaan mun eri osaamisaloja. Ei ehkä kuulosta mitenkäänpäin hyödylliseltä, mutta tästä on ollut ihan valtavasti iloa minulle!

Minähän olen juuri se, joka uuteen ihmiseen tutustuessaan kertoo ensimmäisenä nimensä ja lapsilukunsa. Ei sillä, että siinä olisi mitään väärää, mutta valitettavasti kun kotiäitiydestä ei saa palkkaa niin olisi pakko löytää myös se työidentiteetti sieltä jostain. Joku kadonnut palanen sitä Petraa joka olin ennen lapsia. Ja juuri tätä me ollaan nyt tehty paljonkin valmennuksen aikana. 

Ollaan tehty Voimakehä® harjoituksia ja viimeisintä yksilövalmennusta varten mulla oli läksynä tehdä myös 16persoonallisuutta testi. Testistä saa kattavat vastaukset omaa personallisuutta koskien joita sitten käytiin läpi, mutta niiden lisäksi valmentajalla oli vielä lisää työkaluja joilla testitulosta hyödynnetään juurikin työelämää varten. 

Minun persoonallisuustyypille työyhteisön rooli oli Kannusjata. Tunnistin itseni heti kuvauksesta ja totestinkin, että todellakin. Mie olen aina ollut kannustaja - oman elämäni cheerleader, enkä vain itselleni vain aivan kaikessa. Urheilussa ja kaverisuhteissakin ja jopa siinä miksi halusin aikoinaan opiskella liikunnanopettajaksi ja haaveilin yläasteen liikkaopen työstä.

Tunnistan olevani työyhteisössä se joka haluaa, että kaikilla on hyvä olla, ja iloitsee toisten onnistumisista ja tsemppaa eteenpäin. Väitän olevani kannustajan roolissa myös äitinä. Ja ainakin toivoin, että kasvaessaan lapsetkin kokevat, että heitä on kannustettu ja autettu.

En tiedä toimiiko näin päiväkirjamainen blogi kannustavana teille lukijoille, ehkä ei ole tarvekaan. Mutta tietyllä tapaa tulevaisuuden suunnitelmissani olen kannustaja, vaikka yrittäjänä toiminkin yksin. En ehkä kannusta työtovereita, mutta olen sitten asiakkaideni olkapäänä ja tsempparina.

Ja futiskentän laidalla todellinen cheerleader ja kannustaja Petra onkin herännyt ja tykkään siitä! Hetkittäin saatan miettiä mitä muut musta ajattelee, mutta se unohtuu nopeasti kun tulee tilanne päälle ja huomaan huutavani täysiä kentän laidalta että "Oot nopeempi! Sun on! Vielä vaan! Seuraavaa menee! Ei pääse sun ohi! Tilaa on!"

 Millainen työyhteisön jäsen sie olet?

Vesilasku ja pettymys

 Jee nyt se tuli! Uusi kahden kuukauden vesilasku, jota odotin uteliaana.

Nyt siis vuorossa heinä-elokuun vesilasku ja kylpyläkassan tilanne. Petyin heinäkuun vedenkulutukseen. Se oli 12 kuutiota ja elokuussa 17 kuutiota, eli joo heinäkuu oli pienempi, mutta odotin ehkä vielä pienempää.

Nimittäin minä ja lapset lähdettiin 16.7. sunnuntaina aamuvarhain siskoni kanssa reissuun. Minä ja lapset oltiin reissussa kaksi viikkoa. Oltiin siis kaksi viikkoa kotona normaalisti, yhden viikon puoliskoni oli yksin kotona = ei pyykkäystä ja lasten pesuja ja yhteen viikkoon vettä ei pitäisi olla kulunut pisaraakaan. 

Matikka ei ole mun vahvuus, mutta tehdään silti pari laskutoimitusta. Huomaan, että tässä laskutoimituksessa tulee heti virhe siitä, että 4vk on 28 päivää eikä 30 tai 31 päivää. Joten mie lasken tämän nyt niin että kuukaudessa olisi 28päivää. 

Meille on tämän reilun puolen vuoden aikana tullut useampi 17 kuution kulutus joten pidän sitä myös ihan hyvänä vertailuarvona.

17 kuution kuukausikukutuksella saadaan meidän perheen viikkokulutukseksi 4.25 kuutiota.

Heinäkuun kulutus oli vain 5 kuutiota vähemmän. Joo onhan siinä sen yhden viikon kulutus ollut nollissa. Mutta jotenkin odotin vielä vähän isompaa säästöä. Tavallaan odotin jopa puolet pienempää vesilaskua. Kokonaisuutena säästö on kuitenkin aika iso, koska kylpyläkassa kasvaa 67€, mikä on muistaakseni isoin potti tällä erää. Kylpyläkassa elokuun jälkeen 174€.

Täytyy kyllä todeta, että veden säästäminen on tainnut nyt kesällä unohtua vähän itse kultakin. Ja sitä kun luulisi että kesällä tulisi pyykkiä ja lasten pesun tarvetta vähemmän, niin tilanne onkin kyllä päin vastoin. Hiekkaisia lapsia on pesty melkeinpä joka päivä

Veden kulutus vuodenalusta: Helmikuu 17 kuutiota Maalikuu 17 kuutiota Huhtikuu 15 kuutiota Toukokuu 18 kuutiota Kesäkuu 19 kuutiota Heinäkuu 12 kuutiota Elokuu 17 kuutiota

Kesäkuu 2023

Kesäkuun alkaessa ostin uuden muistikortin kameraan, jotta sain kuvattua yhden tapahtuman. Arvokas oppikoulu ja kiitollinen mahdollisuudesta. Myöskin siitä, että vietettiin lapsivapaata melkein yhdessä tämän takia. 

Eskarin päättäjäisiä juhlittiin tietenkin myös. Tosin tälle eskarilaiselle ei ostettu ruusukimppua. Eikä kyllä ehditty muistaa opettajiakaan yhtään mitenkään. 

Maailmanmatkaaja siskoni kävi myös meillä heti Suomeen tultuaan ja käytiin uimassa ja tehtiin raparperipiirakkaa ja hän teki myös kiisselin. Saatoin ehkä liioitella piirakkaan tarvittavaa määrää. Ja kiisseliä laittaessaan siskoni kysyi onko meillä pakastimessa mansikoita. Mut eihän meillä ole täällä edes pakastinta. Ollaan kyllä mietitty jos ostettaisi pieni pakastin, mutta en tiedä vielä mistä sille löytyisi oikeasti hyvä paikka.

Jekku pääsi yökylään mummille ja papsulle ja me käytiin keräämässä kukkia terassille. Ja aika puska kerättiinkin! Siitä oli iloa reilun viikon. Reissusta otettiin myös paljon kuvia. Nuppu kulki sähköskootilla, siskollani oli skeitti, Ässä pyöräili ja minä rullaluistelin rattaiden kanssa. Tajusinkin olevani oikein reilu, kun lähdetään keräämään ojasta ja pientareelta kukkia, niin minä laitan jalkineet joilla ei edes voi mennä sinne ojaan.

Meidän pihalla kasvaa raparperi ja tehtiin parikin kertaa piirakkaa. Vieläköhän nuo loput varret voi käyttää?  Katkaisin kyllä sen kukkasen silloin heti.

Mun kummityttö tuli meille kolmeksi yöksi ihan itsekseen. Käytiin rannalla, Nupun futisreeneissä ja lapset leikkivät pihalla.

Mutta kesäkuun ja kesäloman alun yksi hauskimpia muistoja on iltaiset hammaspesut terassilla. Mökillä pestän hampaat aina rappusilla. Nyt pestiin pariin otteeseen kotonakin terassilla auringosta nauttien. Toki intoa lisäsi tottakai se, että saatiin puoliskoni veli tänne apuun ja he suoristivat ja lisäsivät tukiharkkoja meidän terasille. Se kun oli romahtanut lumen painosta ja silloin, kun käytiin tätä taloa tammikuussa katsomassa. Toivottavasti se nyt ensitalven kestää. 

Oli kiva että siskoni pääsi myös käymään mummin ja papsun luona. Paikasta on puhuttu paljon, kun vietetään siellä kuitenkin aika paljon aikaa. Kirpun ristiäiset juhlittiin siellä viime kesänä, joten oli kiva että nyt sisko tietää myös mistä paikasta puhutaan. Ihan samalla tavalla musta olisi kiva viettää jotkut juhlat myös pöllässä, että puoliskoni perhe näkisi millainen paikka se on. Kuitenkin peruskouluikäisestä asti Pöllä on ollut osa mun kesämuistoja. 

Olin varannut pojille hoitopäivät koko kesäkuulle. Pelkäsin että meillä leviää unirytmit ja ruutuajat niin pahasti että sekoan, niin päiväkodin piti turvata poikien päivärytmi. Lopulta Ässä halusi mennä päiväkotiin ainoastaan kolmena päivänä juhannusviikolla. Jekku taas ei käynyt kertaakaan. Eikä kukaan myöskään seonnut vaikka ruutuaikaa oli ehkä tavallista enemmän. Toisaalta taas ulkoiltuakin tuli päivittäin ja välillä oli päiviä kun ruutu ei auennut ollenkaan. 

Juhannusta vietettiin tietenkin mummin ja papsun luona, kuten viimeiset neljä vuotta.

Koulutulokkaalla oli terveydenhoitajan tarkastus ja sillä aikaa Nuppu ja Ässä leikkivät koulunpihalla. Kirppukin oli mukana, nukkui rattaissa.

Juhannuksen jälkeen saatiin sisko uudestaan meille kylään. Hän oli reissussa kolme vuotta, joten ehkä kuulostaa siltä, että hän ravasi meillä koko ajan, mutta kun ei aina voi tietää koska nähdään taas, niin piti ottaa iloirti joka mahdollisuudesta.

Vietettiin rantapäivää, mentiin meidän paikalliseen "yyteriin" ja siellä alkoi sataa vettä. Kotona olisi ollut lämpöisempää ja aurinkoisempaa eikä lapsetkaan jaksaneet rantaa jossa saa kahlata 100m ennen kuin on vettä napaan asti. Niinpä sadetta pakoon lähdettiin toiselle rannalle. Siellä oli ihan uusi laituri, ja hyppytornikin oli nyt valmis. Hyppytornista tuli Nupun ja Jekun kanssa hitti.

Jätkä hyppäsi tosta vaan pääedellä ja seuraavaksi heitti voltinkin "neljästä metristä". (mie kyllä luulin et se on 3m) Isommat lapset olivat ihmetelleet, että "eihän ton kokoinen osaa ees uida" kun Jekku kiipesi torniin ja pääedellä hypyn jälkeiset nimenhuudot kuului rannalle asti, voltin jälkeen kaikki hyppytornilla olevat tiesi kuka on Jekku.

Meidän rantapäivä oli kesän aktiivisin. Uimarannalta rynnättiin kotiin hakemaan futiskamat, siitä toiselle puolelle kaupunkia Jekun turnaukseen. Pelien jälkeen jäätiin vielä katsomaan toisella puolella ollutta pesäpallo-ottelua ja haettiin kiskalta makkarat ja limpparit. Ja kotiin ajettiin vielä uudelleen rannan kautta.

Oli jotenkin sympaattinen hetki ennen keskialoitusta, kun tuomari solmi pelaajalle nappuloiden nauhat uudestaan.

Kesäkuussa rannalla oli vielä hauska liukumäki. Tai oikeasti se oli kyllä ihan surkea, kun se oli pieniä lapsia varten matalassa rantavedessä. Iltauinnille mennessä joku oli kantanut sen laiturille ja se oli paras idea ikinä! Spoiler Alert, aamulla se oli taas siirtynyt rantaan ja kesän lopussa liukumäki oli kadonnut kokonaan.

Kesäkuun vika päivä alkoi aikaisin. Lähdettiin tyttöjen kesken viemään siskoani juna-asemalla ja käytiin hyppytornin kautta, tottakai. Kaiken uimisen perusteella aloin myös aktiivisesti puhua ääneen sekä lapsille että aikuisille, että tänä kesänä Ässä sitten oppii uimaan. Viime kesänä hän pystyi jo hyppäämään Pöllän laiturilta, nousta pintaan ja siitä sukeltaa tikkaille. Kesäkuun vahvan sukeltelun lisäksi ei paljoa vaadittaisi, että hänestä tulisi myös uimari, joten tavoite asetettu! 

Mikä oli parasta kesäkuussa?