Minäkin sain joululahjoja!

Meidän joulu oli ihanan tavallinen ja perinteinen. Myöskin siinä mielessä, että omat lahjani paljastuivat taas ennen aattoa. Muistan erään joulun, kun puoliskoni oli ostanut minulle The Body Shopin kasvojenhoito setin ja suorastaan vaati minua avaamaan sen heti kotiin tultuaan. Lahja oli mieleinen, vaikka hän oli sitä vähän epäillyt.

Tänä jouluna en odottanut kuin yhtä lahjaa. Se tai nekin käytiin ostamassa yhdessä, kun oltiin etsimässä lasten joululahjoja. Ostettiin minulle korkokengät! Eikä mitkä tahansi korkkarit, vaan palkintokorkkarit! Laitoin elokuussa alkaneelle Mary Kay seminaarivuodelle aika ison tavoitteen ja kävin jo syksyllä sovittamassa näitä kenkiä. Niiden piti olla palkinto itselleni, kun minusta tulisi Senior Konsultti.

No ei minusta vielä ole tullut Senioria ja oikeastaan minulla vähän niinkuin loppui usko itseeni, joten vaihdoin palkintooni tehtävän työn. Meidän kouluttuja järjesti meille konsulteille joulukalenterin ja ensimmäisen luukun tehtävänä oli tehdä joulukalenterin suhteen tavoite ja päättää palkinto. Päätin että nämä korkkarit olisi mun palkinto suoritetuista 24 luukusta. Ostettiin kengät jo jouluviikon maanantaina, kun olin suorittanut kaikki hurjat 21 tehtäväluukkua. Loputkin kolme tehtävää tuli täyteen onneksi. 

Sain puoliskoltani myös täysin yllätyksenä toisen lahjan. Valitettavasti, tutkin uteliaisuuttani mitä hän oli saanut työpaikaltaan perinteisestä joulukassista ja sieltä löytyi myös aika iso kauniisti paketoitu lahja. Hän siinä ihmetteli miksi kaivelen hänen lahjakassia paketti käsissäni. Se olikin minulle ja puoliskoni halusi minun avaavan sen taas heti, enkä minä tietenkään uteliaana kieltäytynyt.

Paketista löytyi ihana kaulakoru ja kun luin vielä korun kuvauksen se oli aika täydellinen. Puoliskoni ei ollut itse lukenut sitä tuotekorttia lainkaan, mikä on aika hauska sattuma. Miten hän olikin valinnut juuri tämän korun ja sitten sen kuvaus oli juuri tuo. Hän sanoi tämän olevan myös hääpäivälahja, koska hänellä oli työvuoro sille päivälle. 

Korun saatekortissa lukee:

Kuljetaan käsikkäinen yhteinen tie

Riemulla eteenpäin elämä vie

suunnittelija: Eelis Aleksi

Lisäksi minulla oli yksi paketti kuusen alla melkein aattoon saakka. Sitä en avannut itse, koska tiesin mitä siellä oli. Mutta Ässä kokeili avata sitä vähän - useamman kerran. Sieltä paljastui minun toivomani seinäkalenteri, 4 suklaa levyä ja uudet puuvärit.

Me ollaan nyt useampana vuonna saatu äidiltä ja isiltä joululahjaksi kalenterit ja muistan miten äiti ja isi paketoivat myös toisilleen kalenterin uudet lehdet. Siksi on aika hauskaa, että nyt aikuisina he ovat ostaneet meillekin kalenterit joululahjaksi. Mutta kalentereista olikin jo puhetta vuoden ensimmäisessä postauksessa.

Lahjat on varmaan yksi minun rakkaudenkielistä. En yleensä osaa ostaa itselleni mitään, jos en oikeasti tarvitse ja sittenkin vasta kun on ihan pakko. Mutta osaan kyllä kertoa toiveitani ääneen.

Mikä on sun mielestä paras lahja antaa tai saada? :) 

Mitä taapero höpöttää?

Olen kuullut jonkin verran pohdintaa, että päiväkodissa varhain aloittaneet lapset puhuvat enemmän ja sujuvammin nopeammin, kuin ikäisensä kotihoidossa olleet. Puheen oppiminen on kuitenkin yksilöllistä, ja uskon tässä asiassa löytyvän monta sääntöä vahvistaa tai säännön kumoavaa poikkeutta. Meidänkin lapsilla on keskenään erilaiset lapsuudet, joten ei voi, eikä kannatakaan verrata, tässäkään asiassa.

Elpu osasi puhua mennessään kolmevuotiaana päiväkotiin ja ymmärtääkseni hän oli ensimmäiseksi lapseksi ja kolmevuotiaaksi ihan tavallinen puhuja. Seuraavana vuorossa tullut Jekku tuntui taas koko elämänsä kotona olleena 2 vuotiaana puhuvan jo vähintään yhtä selvästi, kuin kaksi vuotta vanhempi siskonsa. 

Siksipä minua vähän jännitti mitä nyt Ässän kanssa käy. Jääkö minulta ensimmäisiä sanoja kuulematta ja kuinka paljon, kun hän aloitti päiväkodin 1v5kk ikäisenä. 

Päiväkodin alkaessa hän sanoi puhtaasti "Äiti" ja "vettä" ja "kakka" . Isi tulee ilman ässää ja "maite" oli maito. "Kakkaaa!" on kukkuu. "Ä-ää" tai siis se sellainen hmä ää kurkku äänne on ei ja erittäin ponteva nyökkäys ja helpottunut nauru on "joo". Ai niin ja nenä on "Tööt". Mitäs muuta hauskaa ollaan saatu hänet oppimaan.... No ylävitonen ja jokaisesta onnistumisesta taputetaan. Niin ja saatetaan huutaa "jee!".

Puhetta siis tuli vähän, ilmankin pärjättiin, kun kotona voi näyttää ja osoittaa myös muuten mitä haluaa ja mistä. Marraskuussa meillä oli Ässän vasu ja tottakai silloin puolitoistavuotta täyttäneellee, ei niin paljon puhuvalle laitetaan oppimistavoitteisiin sekä puhe että pottailu. 

Toisella päiväkotiviikollaan hän sanoi ensimmäisen kerran auto. Sittemmin olenkin mennyt laskuissa sekaisin jo aikaa sitten. Ja nykyään muuten junat, lentokoneet ja helikopterit on kaikki kulkuneuvot ovat autoja. Siinäpä sitten seuraava tarkan kuuntelun kohde, koska nämä sanat vaihtuvat oikeisiin.

Joululoman alkaessa taaperomme oli ollut päiväkodissa hiukan vajaa kolme kuukautta ja kyllähän puhetta tulee nyt paljon enemmän. En ole varma kuinka paljon on opittu ihan vaan iän myötä ja kuinka paljon puhetta on opittu päiväkodissa. Ja nyt pitkällä joululomalla kotona, puheeseen tuli taas lisää uusia sanoja.

Ei on nykyään hyvin tiukka EI, eikä kieltävää hyminää.

Ensimmäinen kolmen sanan lause oli "mm haluun vettä" eli mä haluun vettä ja kaikki juotava oli vettä olipa se sitten oikeasti maitoa tai mehua tai vettä. Nyttemin hän sanoo "mä haluun ....." Nyt lomalla tuli uusi kolmen sanan lause: "toi löi mua". Tämä nyt ei välttämättä tarkoita sitä, että joku oikeasti löisi, vaan esimerkiksi kaatuessaan hän saattaa osoittaa lattiaa sanoessaa "toi löi mua" tai jos törmäsi pöytään niin pöytä löi. 

Maito on nykyään maitO ja juotavan lisäksi hän osaa pyytää peiton, pyyhkeen ja syliin ja pesulle. Vaikka näitä kolmea viimeistä sanaa ei vielä ennen joulualomaa tullut. Syliin hän pyytää sanomalla "nosta". Pitkään hän sanoi painokkaasti NAA kun halusi jotain, varsinkin Jekun kädestä, mutta nykyään hän osaa sanoa "anna!".

Nyt joululoman uusimmat puheen aiheet on selvästi leluihin liittyviä. 

Robotti on bobo tai boboti ja jos siitä loppuu patterit se on "ikki" myös ensimmäinen imperfekti on löytynyt kun hän huusi veljelleen että "ikkoi". (tämä tuli ennen lömistä) Ja nyt hän osaa myös pyytää avaamaan tavaroita sanomalla "auki". Ai niin ja uusin opittu sana taitaa olla pieru eli "piua", täsmälleen samanlailla Elpukin sen sanoi tässä iässä. 

Aikasemmin syksyllä hän toivotti muutaman kerran myös hyvää yötä sanomalla äää yöötäää. Mutta nyt se on väistynyt jonnekin ilmeisesti tärkeämpien termien taakse. Taaperomme osaa myös pyytää anteeksi halaamalla ja sanomalla "an tee kiii" Se on ehkä söpöintä ikinä!

Loman jälkeen on nyt ollut kaksi päiväkoti päivää. Ja mie kyllä kaipasin lomalla sitä säännöllisyyttä mitä päiväkoti tuo lasten päiviin ja meidän koko perheen arkirytmiin. 

EDIT! 

ja PUPU! osaahan meidän Ässä sanoa myös Pupu! Samalla tavalla kuin kaikki liikkuvat on autoja, niin myös duplokissa ja muut pehmoeläimet ovat pupuja, mutta tärkein kaikista on ihana kummitädin virkkaama unipupu. - Sillä on kiva mm läiskiä äitiä naamaan samalla kun äiti luulee nukuttavansa taaperoa..... :D Hän osaa myös komentaa "pois!" tämä on tosi kivaa varsinkin silloin kun olen laittanut taaperon edeltä suihkuun, kun hän sitten tahtoo olla siellä yksin. Muistin myös jonkun toisen sanan minkä unohdin tästä postauksesta mutta mikähän se mahtoi olla ..... 

TÄTÄ - joo hän osaa pyytää "tätä" ja sitten oli vielä jokin, mitä hän tässä illalla juuri nukkumaan mennessä minulle höpötti, mutta se ei nyt enää tule mieleen. 

edit: 10.1.2021 klo 23.24

Mitä teidän taaperoille kuuluu? Vieläko saavat olla kotona vai ovatko pääseet päiväkotiin? 

Uudet kalenterit uuteen vuoteen

Hei iloista, onnellisten hetkien täyttämää, eteenpäin vievää uutta vuotta teille kaikille!

Me vietettiin vuoden vaihdetta puoliskoni siskon perheen luona, nuorimmaisten nukkuessa isompien kanssa uutta Cluedo lies:ia pelaten. Puoliskoni oli töissä, joten me mentiin lasten kanssa serkkujen luo yökylään ja katsomaan raketteja.

Joululomalla en ole oikeastaan ehtinyt ottaa aikaa suunnitellakseni uuden vuoden tavoitteiden toteuttamista. Mitään lupauksia en ole tainnut tehdä ikinä, mutta muutamia toiveita minulla on tulevalle vuodelle. Tai no, oikeastaan minulla on muutama meidän perhettä ja parisuhdetta koskeva toive, jotka nyt vaan sopivasti ovat nostaneet päätään juuri vuoden vaihteen alla. Tavoitteet taas liittyvät omaan hyvinvointiin ja sitä kautta koko perheeseen, blogiin ja Mary Kayhin.

Tavoitteiden saavuttamiseksi, toiveiden toteuttaiseksi ja ihan vaan ajan tajun hallintaan mulla on nyt taas käytössä perinteinen kalenteri ja seinäkalenterikin. Kerkesin olla työelämän jälkeen ainakin kolme vuotta kotona lasten kanssa, ennen kuin totesin tarvitsevani taas kalenteria. Ja nimenomaan tätä perinteisestä kalenteria, koska se toimii samalla myös päiväkirjana.

Viime vuonna meillä oli ensimmäistä kertaa myös perhekalenteri, mutta tälle vuodelle sen tilalle sain joululahjaksi tavallisen seinäkalenterin, aika hienon sellaisen. - Sen, jota en vuosi sitten uskaltanut ostaa.

Tälle vuodelle ostin Burden Scrible 2021

Puhuin mun isosiskon kanssa ennen joulua kalentereista ja mietin, etten oikein tiedä millainen kalenteri mua palvelisi parhaiten ja samalla nettiä selatessa löysin tämän ja pohdin miten tämä saattaisi toimia. En vaan meinannut löytää tätä, kun ei ollut meidän Prismassa. Samaa sarjaa, melkein samannäköinen vaakapäiväinen Scrible II kyllä olisi ollut. Mutta mie tykkään pysty päivistä.

Kävin ohimennen kirjakaupassa ja sieltä vihdoin löysin viime vuoden toive kalenterin, joka jäi saamatta sekä tämän pystyviikkoisen Scriblen. Tämä voitti edellisen toivekalenterin, joten ostin nyt testiin tämän tälle vuodelle. Tämä alkoi heti viikosta 51 ja on nyt siit ollut pari viikkoa käytössä. Näyttäisi toimivan mulle aika kivasti!

Muistiinpanoille on toistaiseksi liikaakin tilaa, mutta eiköhän se korjaannu kun vuotta päästään eteenpäin ja saan hiottua oman kalenterin koodaustyylin juuri tähän kalenteriin sopivaksi. Hauska, että nyt saan tehtyä saman "koodin" sekä omaan kalenteriin että seinäkalenteriin. Huomasin nimittäin vasta Prismasta kalentereita etsiessäni, että tämä jo viimevuonna haaveilemani seinäkalenteri on tätä samaa Scrible sarjaa. Vuosi sitten jänistin ja nyt mulla on sitten kaksi Scribleä. :D

Itseä jäi muuten hieman harmittamaan tämän postauksen kuvien valotus, mutta tavoitteena oli julkaista tämä postaus heti vuoden alkuun, eikä huomisen valosta ole sen parempaa ennustetta, joten mieluummin laitan rastin ruutuun: julkaistu! kun jätän taas yhden tavoitteen tekemättä.

Joko sulla on kalenteri tai useampi valmiina tämän vuoden seikkailuhin?

Kiinnostaisiko muuten nähdä myös miten mie koodaan mun kalenteria?

Vanhoista kalentereistani kerkesin jo myös kirjottaa pari postausta, kun kerrankin oli aikaa kirjoittaa, niin sormet lähtikin lentoon näppäimillä. :D 

Huippua uutta vuotta! Olkoon tämä vuosi parempi kuin edellinen, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan juuri sulle! 💖

Tunnelmavalaistusta lampuilla

*Kaupallinen Yhteistyö: Buzzador & Wiz

Me aloitettiin lasten "10päivää jouluun" joulukalenteri vasta tänä maanantaina ja nyt on kilpaa laskettu päiväkotiaamuja joululoman alkuun. Aika pienesti ja hiljalleen ollaan laitettu joulua kotiinkaan. Aloitettiin hankkimalla jouluvalot. Elpunen valitsi omaan huoneeseensa violetit, Jekku siniset poikien huoneeseen ja ostettiin myös yhdet punaiset. En ole ihan varma mihin niiden oli tarkoitus mennä, koska joulukuuseen ne on aivan liian lyhyet.

Kokeilin ripustaa niitä parvekkeen ikkunaan, keittiön ikkunaan ja kellon ympärille. Ne päätyivät kuitenkin olohuoneen ikkunaan johon toivoisin kylläkin jotakin valokranssia, sellaiset laittaisin myös parvekkeen ikkunaan ja keittiön molempiin ikkunoihin, sitten olisi samanlainen jouluvalo neljässä ikkunassa. Se olisi hieno näky! 

Punaisten, sinisten ja violettien jouluvalojen lisäksi tottakai kynttilät kuuluvat joulun valaistukseen. Meillä on avotakka, mutta siellä ei saa polttaa puita. Hormeja ei ole puhdistettu, joten poltan takassakin kynttilää. Haaveilen tulisijan kokoisesta kynttilämerestä, mutta toistaiseksi taaperomme on hyvin innokas kynttilöiden sammuttaja, joten tyydyn pariin pienempään.

Tämä on minun ja puoliskoni kahdeksas joulu ja nyt ostettiin ensimmäistä kertaa aito joulukuusi! Siitä tosiaan puuttuu vielä valot, mutta se on täydellinen! Ennen kuin kuuseen ripustetaan valot olohuoneeseen tulee kynttilöiden ja jouluvalojen lisäksi tunnelmaa minun synttärilahjaksi ostetutusta lyhtydiffuuserista ja työpöydän valosta.

Ihastuin tähän lamppuun heti, kun nähtiin se kaupassa ja kävin useamman kuukauden ajan kurkkimassa joko lamppua löytyy hyllystä. Se sopii ihan täydellisesti työpöytääni. Alkuun siinä oli myös ihan tavallinen tämmöinen pallo lamppu. Nyt siinä on isompi Wiz lamppu jota voi säätää puhelimella!

Saatin Buzzadorin kautta kolme erikokoista Wiz lamppua testiin. Aluksi laitoin tähän sen keskikokoisen, joka oli samankokoinen kuin se alunperin ostamani lamppu. Arvoin olisiko tämä isoin liian iso, mutta tää iso on oikeastaan hienompi kuin se keskikokoinen.

Wiz lamppujen kirkkautta ja väriä voi säätää sovelluksen kautta puhelimella. Yövalo asetuksella saa ihanasti tunnelmaa myös meidän netflixtreffeille lasten uniajan jälkeen. Nyt kaikki kolme lamppua on käytössä, kun päätettiin kokeilla auttaisiko yövalotoiminto lapsia nukkumaan omissa huoneissaan.

Lamppujen kytkeminen wi-fiin on ihan yksinkertainen operaatio, mutta meidän netti on ilmeisesti niin surkea, että se vähän tuotti päänvaivaa. Elpusen puhelin antoi yrittää yhdistää useamman lampun kerrallaan, mitä minun puhelin taas ei suostunut tekemään. Elpun huoneen pörröisen lampunvarjostimen kanssa laitoin pienimmän Wiz lampun. Vaihdoin itselleni isoimman ja keskikokoisen laitoin poikien huoneeseen.

Elpun Wiz on hänen omassa puhelimessa ja työpöydän valo minun puhelimessa. Meidän modeemi on ilmeisesti liian kaukana poikien huoneesta, koska en saanut keskikokoista valoa yhdistettyä uudestaan kumpaakaan puhelimeen, joten pojat ei nyt ole päässeet kokeilemaan yövaloa. Olohuoneessa ollessaan keskimmäinen valo kuitenkin yhdistyi sovellukseen ja toimi.

Nyt nämä älyvalot on olleet meillä kuukauden käytössä ja toivon että ne kestää pitkään. Välillä tämän työpöydän valon kohtalo pelottaa, koska taapero on keksinyt miten ylettää sitä koskemaan ja laittamaan napista päälle ja pois.

Meidän huone onkin sitten ainoa, missä ei vielä ole mitään jouluista tai tunnelmallistakaan. Ei nyt huijasin. Parvekkeellakaan ei ole. Mutta ehkä ensi jouluksi sitten laitetaan parvekkeelllekin jotain valoja ja kynttilälyhtyjä.

Mikä on sinun lempielementti talven ja joulun tunnelmassa? Mie vastaan valot ja glögi. :)

Unelma isommasta kodista

Olen suunnitellut omaa työaikarutiinia ja samalla lasten säännöllistä viikkorutiinia ja muutenkin koittanut järjestää omaa ajankäyttöäni järkeväksi, nyt kun minulla on mahdollisuus toteuttaa myös omia unelmiani. Näistä aikatauluista teen vielä erikseen postauksen, koska aikataulun visualisointi lukujärjestyksen tavoin on mulle kaikista helpointa ja muutenkin kalenteriaiheinen postausidea on muhinut päässäni jo viime tammikuusta, kun otin käyttöön ison kalenterin.

Tähän ajankäytönsuunnitteluun olen käyttänyt vanhoja luentolehtisiä, mitä löysin useamman nipun piirrustuskaapeista ja yhdestä näistä löysin pohjapiirrustuksen meidän vanhasta kodista! Tämä oli sen verran hauska löytö, että haluan jakaa sen myös tänne. 

Meidän edellisessä kodissa oli 76neliötä ja kaksi makuuhuonetta. Luonnollisesti asunto olisi jäänyt meille tulevan vuoden aikana pieneksi ja muutto olisi ollut edessä, viimeistään Elpun aloittaessa koulun.

Puhuttiin aiheesta vain haaveillen. Katsottiin myös muutamia alueen myynnissä olleita omakotitaloja vähän harmitellen ettei vielä ole meidän aika ostaa. Kävin jopa tutkimassa lähistöllämme olevia tyhjennettyjä rivitaloja, miettien mikä niiden tilanne on mahtanut olla ja miksi ne on hylätty. Kevättalvella ei kuitenkaan ollut vielä mitään muuttoaikeita.

Haaveilu on kuitenkin aina hauskaa. Koska tiesin meidän asunnon molempien seinänaapuriasuntojen olevan tyhjillään, päätin kaataa pari seinää paperilla. Samassa rapussa olevaa asuntoa en ole koskaan nähnyt sisältä, joten olohuoneen seinän kaataminen jätti liikaa tilaa mielikuvitekselle, mutta toisen rapun peilikuva-asunnon yhdistäminen oli varsin helppoa ruokailutilan seinän kaatuessa ruokapöydän tieltä. 

Tuossa piirroksessa siis oikeanpuoleiset huoneet kuuluivat oikeasti asuntoomme ja vasen puoli, jossa lukee makkari, vierashuone ja siniset sohvat olohuoneessa, oli oikeasti naapurirapun asunto. Olisi kätevää kulkea lasten kanssa toisesta eteisestä ja vieraiden kanssa toisesta, eikös. 

Paperilla aikuisten ja lasten makkareita yhdistävä reitti keittiön kautta näyttää aika pitkältä, mutta loppupeleissä asunto oli niin kompakti, että ei se kovin pitkä matka olisi ollut. Tuskin sen pidempi mitä nyt tässä uudessa kodissa on poikien huoneesta jääkapille. Ja toisaalta olisihan tohon vessaankin voinut laittaa välioven. Silloin lasten puolella olisi ollut vessa/kodinhoitohuone ja naapurin vessa olisi jäänyt wc/kylpuhuoneeksi. 

Kaikkea sitä ehtikin ajatella. Sitten tuli toukokuu ja tultiin katsomaan tätä uutta kotiamme ja olkoon tässä nyt sneek peak omatekoisen pohjapiirroksen muodossa vähän vertailuksi miltä meidän 126neliöisessä kodissa näyttää. Yhdestä huoneesta on jo kotiesittelyyn kuvat. Hiljalleen alan saada niitäkin julkaisukuntoon.

Nyt kun miettii, niin aika äkkiä toteutui tämä meidän unelma isommasta kodista. Täällä on ollut hyvä elellä eskariarkea ja täällä on varmasti hyvä aloittaa kouluarki ensi syksynä. 

Mikä sun viimeaikainen unelma on toteutunut? 😊