Wc- & toimistokalusteet vaatekaappissa

Muistaako joku, että meidän edellisessä kodissa meillä oli aika vähän kaappitilaa? Siellä oli kyllä vaatehuone, josta tehtiin puoliskoni tietokonehuone, joten se oli myös hänen vaatteiden valtakunta. Toki ihan oikeutetusti, koska hänen vaatteensa vievät eniten tilaa, jo ihan vaan koon puolesta, mutta varmaan myös määrällisesti.

Vaatehuoneen lisäksi meillä oli siis kaksiovinen mekkokaappi ja kaksi hyllykaappia: minun ja Ässän kaappi sekä Nupun ja Jekun kaappi. Liinavaatekaapin tein keittiön ainoaan korkeaan kaappiin. Selvittiin itseasiassa yllättävän hyvin. :D Etsin kuvaa minun ja Ässän yhteisestä vaatekaapista ja näköjään minulla on jäänyt kesken yksi Operaatio vaatekaappi, Sen yhteisen kaapin kuva löytyy täältä: Operaatio vaatekaappi: tilannekatsaus.

Tänne uuteen kotiin muuttaessamme (puolitoista vuotta sitten) tuijoteltiin kaappeja. Poikien huoneessa on kaksi hyllykaappia, kaksi hengarikaappia ja neljä yläkaappia. Nupun huoneessa on kaksi hengarikaappia, yksi hyllykaappi ja 5 tai 6 yläkaappia (en jaksa nyt kömpiä täältä läppärin alta tuonne laskemaan niitä kaappeja, mutta monta niitä kuitenkin on!).


Myös eteisestä löytyy siivouskaappi, hyllykaappi, hengarikaappi ja kolme yläkaappia. Ruokailutilassa on hengarikaappi ja hyllykaappi ja kaksi yläkaappia. Keittiön kaapit jätetään tältäerää laskematta ja meidän makkarissa on hyllykaappi ja hengarikaappi ja 6 yläkaappia. 

Tosin tavaroita purkaessani ei sitten tullut mieleen katsoa meidän makkarin kaappeihin etukäteen. Tehtyäni ruokailutilan kaapeista juhlavaatekaapin ja askartelukaapin totesin jälkikäteen, että taisin uhrata juuri oman kaappini tajuttuani, että olin valinnut itselleni meidän huoneesta sen hengarikaapin. Olin jotenkin omituisesti olettanut, että sängyn molemmilla puolilla olevat kaapit olisivat olleet samanlaisia. 

No jaa mitäpä tuosta, etsin ylimääräisen hyllylevyn keittiön kaapista, jätin sukkakopalle tilan kaapin pohjalta ja naulasin "jollain muulla kuin vasaralla" hakaten viikattaville vaatteilleni yhden hyllyn polven korkeudelle. Minulla on kuitenkin muutama hame ja Mary Kay työssä käyttämäni jakku, jonka halusin ripustaa omaan kaappiini, joten ajattelin että hylly housuille ja huppareille riittää ja puolikkaalle ylähyllylle saan sitten kaikki ohuet paidat. Yllättävää kyllä, pärjäsin tällä järjestelyllä vuoden.

Mitä nyt hyllyni putosi pari kertaa, kun ei "ne jollain muulla kuin vasaralla" hakatut hyllynkannattimet ja naulat oikein pysyneet. Välillä hylly tipahti, jos kasasin painavammat farkut väärään laitaan hyllyä tai jos suurin osa hyllyn täytteistä sattui viipymään pyykissä ja hylly meni epätasapainoon. Tai sitten ihan vaan satuin koskemaan siihen jotenkin väärässä kulmassa ja humps vaan, kun hylly putosi. Kaikki meidän hyllykaapit on siis varattu ja päättäessäni mistä hengarikaapista tulee vauvan kaappi, päätin haluta myös itselleni sellaisen lankakorihyllysysteemin.


Kävin jo useamman kerran prismassa vertaamassa lankakorijärjestelmien hintoja, mutten koskaan muistanut mitata meidän kaappeja, joten hintakin jäi mysteeriksi. Nyt eräs tammikuinen päivä hyllyni taas putosi ja päätin katsoa saisinko tilattua ne jostain kätevästi. Jysk, Prisma ja Ikea - päädyin Ikeaan. Vauvan kaappiin tuli tuo ihan tavallinen lankakorihylly kuudella korilla. Vauvan vaatteita mahtuu myös hengarilla korien päälle.

Itselleni olisin halunnut korihyllyn joka olisi voinut olla vaikka koko kaapin korkuinen tankoon saakka, mutta puolet kapeampi. Näin olisin saanut juhlavaatekaapissa roikkuvat neuleet siirrettyä omaan kaappiini. En edes ehtinyt etsiä, kun Ikea tarjoili minulle jotain kamppanjatuotteita siihen alareunaan ja katsoin että jaa, tuollainen pieni lokerikko sopisi hyvin mun kaappiin. Yhteen koriin tulisi housut, toiseen hupparit ja kolmanteen t-paidat ja ohuet paidat. Sukkakopan piti mahtua lokerikon alle ja sitten tuohon korkeaan hyllyyn, mitä kaavailin jo edellisen kodin vessaan, olisis tullut tunikat ja alusvaatteet ja mitä nyt sitten olisi vielä tarvinnut jonnekin mahduttaa. 

Todetaanko nyt vielä tässä kohtaa, että minähän en sitten ymmärrä mittasuhteista yhtään mitään. Enkä tosiaan myöskään koskaan mitannut kumpaakaan vaatekaappia. Lankakorihyllykkö on ihan täydellinen vauvan kaappiin, sen kokosin tosin vasta oman kaappini jälkeen. Haluaisitteko muuten kurkata myös meidän perheen muihin kaappeihin... esim. liinavaatekaappiin tai lasten kaappeihin ?

Lokerikon pieni koko pääsi yllättämään siinä vaiheessa kun taittelin laatikoita kasaan. Tajusin heti, ettei minun housuni tule mahtumaan pystyviikattuina noihin laatikoihin, eikä kyllä pinottuinakaan. Lokerikon kasaamisen jälkeen kokosin hyllyn ja se taas olikin isompi mitä olin kuvitellut. Ne mahtuvat kaappiin juuri niinkuin olin ajatellutkin vaikka sisältö menikin nyt toisinpäin. 


Hyllyssä on tunikat, farkut ym siistimmät housut, hupparit ja urheiluvaatteet & kollarit. Lokerikossa on t-paidat, alusvaatteet ja sukat & sukkahousut. Ohuet pitkähihaiset ovat edelleen tuolla ylähyllyllä, mutta niillä on siellä huomattavasti parempi olla, kun tpaidat pääsitvät uuteen paikkaan. Pitkä vaaleanpunainen neuleeni on edelleen liian pitkä laittaa hengariin omaan kaappiini, hameet ja jakku sopivat kuitenkin kaappiin - juuri kuten suunnittelin.

Valitettavasti minulla ei nyt ole ennen kuvaa ajalta kun hylly oli paikoillaan, mutta ehkä tästä saa nyt käsityksen kuitenkin mikä muutos kaapissa on tapahtunut. :D Joskus kun me rakennetaan tai rempataan sitä meidän unelmakotia, niin haluan suunnitella sinne sellasen kivan walk in closetin. Vaikka se varmaan täytetään sitten puoliskoni vaatteilla, koska niitä on enemmän kun omiani :D

Nyt kun oma kaappi on järjestyksessä ja muutenkin tarkoitus karsia tavaraa pois täältä pyörimästä niin voisi jopa yrittää jatkaa tätä Operaatio vaatekaappia uudella tilannekatsauksella. Ainakin laitan sen muistiin!

Oletteko te joutuneet tai päässeet tekemään luovia ratkaisuja vaatesäiltyksen kanssa?  

Joulukuun joutuisat

No nyt kun ollaan päästy luonnoksista eteenpäin sekä loka & marraskuun kuulumisista, että marraskuun sairasteluista, voidaan viimein paketoida joulukuu ja siinä samalla koko vuosi 2021! 

  • Joulukuu piti aloittaa Me & I kutsuilla, mutta nekään eivät toteutuneet. Saatin kuitenkin kaverit illaksi leikkimään ja tilasin lapsille asut jouluksi. Nupulle mustat legginssit ja viininpunaisen tunikan - minulla on samanlainen tunika ja mustat äitiyslegginsit, joten suunnittelin että ollaan sitten jouluaattona samikset. Ja pojille tilasin samisteluun punaiset collegehousut ja kumpikin sai itse valita millaisen paidan haluaa. Ässälle otin vielä lisäksi siniset paplarna(?) housut, joissa on silmien kuvat polvissa. 

  • Käytiin syömässä puoliskoni syntymäpäivän kunniaksi ja lasten riemuksi samalle päivälle sattui kauppakeskuksen joulukauden avajaiset. Lapset laskivat liukumäkeä, Nuppu haki jouluisen maalauksen kämmenselkään ja ahtauduttiinpas me koko perheen voimin myös kauppakeskuksessa pientä lenkkiä heittävän pienoisjunan kyytiin. Se juna oli lapsista aivan huikea.


  • Ostin uuden puhelimen! Koska lahjaakkaasti hajotin omani. Yritin pärjätä Nupun superhitaalla "ensipuhelimella" suunnilleen viikon verran, kun puoliskoni totesi että tilaapas uusi. 

  • Pääsin töissä askartelemaan tonttuoven tonttupolulle. En tiedä mihin olen oikein yrittänyt tarkentaa siellä metsässä tonttupolkua kuvatessani, ei nimittäin ole yhtään onnistunutta kuvaa. Mutta koulussa valmistauduttiin jouluntuloon. Kaikkien luokkien oppilaat tekivät tontut jotka tuotiin aulaan, minä sain tehtäväkseni somistaa aulaan kankailla ja laatikoilla paikat tontuille.

Tuossa kyltissä lukee Tervetuloa! Ja sekä ovi että kyltti on laminoitu, jotta ovat säänkestäviä, toivottavasti pääsevät uudelleen käyttöön! 

  • Ostettiin lastenhuoneisiin vähän sisustushyllyjä ja vaihdettiin eteisen eripari peilit samanlaisiksi.

  • Yksi koulunkäynninohjaaja oli leiponut kaikille ohjaajille aivan ihanat isot nimikoidut piparit! Se oli aivan ihana yllätys! Ässä yritti kovasti saada minua syömään omaani, kauan maltoin, mutta viikko sitten se kuitenkin syötiin. 

  • Toinen ihana yllätys oli, kun kävin pikaisesti hakemassa kaapistani töihin unohtamani käsivoiteen, huomasin että muutama opettaja ja ohjaaja olivat jättäneet minulle yllätyksiä myös! Sain mm. suklaata ja glögiä. Enkä edes ehtinyt kiittää näitä opettajia! Pitääkin laittaa viestiä...

  • Paistettiin ja syötiin yksi joulukinkku jo viikkoa ennen joulua. 


  • Ei niin mukava yllätys oli toiselle kierrokselle saapunut vatsatauti, joka tällä kertaa sitten laittoi myös minut vuorokaudeksi sänkyyn ja lopulta määritteli meidän perheen joulunvieton. Sen kerran, kun olen ensimmäistä kertaa suunnitellut koko perheelle samistelu asut jouluksi, niin sitten ollaan kipeänä... Tosin okei, puoliskollani ei enää olisi ollut mitään punaista, koska kutistin syksyllä hänen punaisen neuletakin pesemällä sen 40 asteen ohjelmalla. Ei käynyt mielessäkään tarkistaa pesulapusta, että se olikin aitoa villaa.... 

  • Sairastellessa sain neulottua puoliskolleni lapaset joululahjaksi! Ja koska omat lapaseni, jotka olen saanut mummoltani ehkä seiska- tai kasiluokalla, ja joita olen rakkaudella parsinut, eivät tykänneet puoliskoni kuusenhakureissusta (toinen löysi tiensä kotiin vasta tammikuun puolella) aloin neuloa kolmansia lapasia! Katsotaan valmistuuko ne ennen kuin vauva syntyy :D  

  • Nupun korvakorusta katkesi piikki ja kun menin ostamaan hänelle uusia korvakoruja, ne vaihdettiinkin reklamaationa. Ostin samalla reissulla hänelle toiset korvakorut ja kaulakorun. Korvakorut mätsäävät kaulakoruun, jonka Nuppu sai kummitädiltään ristiäislahjaksi ja koska se alkuperäinen kaulakoru on kärsinyt kovasti ostin nyt uuden samanlaisen.


  • Keksin mihin käyttää töistä saamani 100€ e-passin! Välipäivinä töissä ollessani meidän keittiön kokit muistuttivat, että käytä nyt ettei vaan jää käyttämättä. Olin miettinyt 10korttia paikalliselle joogasalille, mutta sähköpostiini ei koskaan vastattu joten unohdin koko passin. Nyt mietin kahta vaihtoehtoa: joko hemmottelua itselleni sointukylvyssä äänimaljojen soidessa vai sittenkin jotain yhteistä tekemistä perheen kanssa. Sitten näin yritysten listalla tutun nimen ja tiesin mitä tehdään 8v hääpäivämme kunniaksi! Ei ollakaan aikaisemmin käyty varsinaisilla hääpäivätreffeillä, mutta nyt hoitui viestittely sekä lastenhoidon järjestäminen kuin taikaiskusta, joten varasin meille treffiohjelmana jotain sellaista mitä ei olla koskaan tehty yhdessä, mutta mistä on ollut aina silloin tällöin puhetta. Tämä on yllätys puoliskolleni, ja seuraavaksi on sitten hänen vuoro keksiä parempi yllätys. :D (spoiler: Treffit eivät toteutuneet 13.1. koska ensimmäisen tammikuisen työpäivän jälkeen en pystynyt kävelemään ilman kipua ja neuvolalääkäri laittoi minut saikulle äitiysloman alkuun asti.... joten.... treffit siirtyvät sitten aikaan, kun se on varmasti turvallista.)

  • Nuppu pääsi uudenvuoden aattona viettämään päivää serkkujen kanssa kummitädin luokse, pojathan olivat päiväkodissa minun ollessa töissä, ja päivän päätteeksi lähdettiin päiväkodilta ystävämme parturiin leikkaamaan poikien hiukset.


    • Vuodenvaihdetta vietettiin puoliskoni sisarusten kanssa. Vietiin tuliaisiksi yksi ilotulituspata ja joulukinkku. Suurin murhe nimittäin tänä jouluna oli sitten se, ettei päästy syömään papsun paistamaa kinkkua!

    • Lähdettiin kotiin ennen puoltayötä, matkalla mietin onko missään meidän seudulla sellaista isoa ilotulitusta keskiyöllä, sen sorttista mihin Jyväskylän kasvattina olen kaupungin ilotulikseen tottunut. Ei mitään hajua ja puoliskoni totesi että ei kyllä jaksa lähteä edes etsimään. Eipä muuten tarvinnut, vuoden vaihtuessa katsottiin aikamoinen joka suunnasta tuleva valoshow ihan omassa olohuoneessa Nupun ja Jekun kanssa. Herätettiin raukat kävelemään autosta kotiin ja keskiyön jälkeen annettiin heille lupa jäädä nukkumaan sohvalle netflixin kanssa, kun itsekin suunnattiin nukkumaan. 

    Sellainen oli joulukuu! 


    Meinasi taas alkaa joulukuun kuvat kyllästyttää, joten sain tässä välissä useammankin tekstin kirjoitettua. Seuraavaksi katselen luonnoksista mitä olen kerennyt kirjoittaa tästä raskaudesta ja siitä miltä tuntuikin olla yks kaks työntekijä eikä kotiäiti. Olen saanut pari pakettiakin joiden sisällöistä myös olen jo kirjoittanut ja löysin keskenjääneen postaussarjan, jota meinasin jatkaa myös... Ihanaa kun kirjoitusinto on palannut! :)

    Mikä oli parasta viimevuodessa tai ihan vaan joulukuussa? Ja mitä odotat eniten tältä vuodelta? :)

    Ikinä ei olla oltu näin kipeitä!

    Tai no nyt ehkä huijaan, kyllä me ollaan. Ihan varmasti. Ehkä. Mutta aikaisemmin en ole kokenut ristivetoa kodin ja työpaikan välillä olessani kotona lasten sairasteluiden takia. Kyllähän mie omasta nuhastani olen ollut saikulla. Olen aina ajatellut, että mulla on korkea työmoraali. Edellisessä työssäni (aikaa ennen äitiyttä) ennemmin luulin olevani korvaamaton, kuin hakisin saikkua. Vaikka tarvittaessa osasin kyllä hakeutua työterveyteen hakemaan edes lääkkeellistä helpotusta ja yleensä silloin napsahti parin päivän saikku vaikkei sitä olisi pyytänyt.

    Muistan muutama vuosi sitten kirjoittaneeni "aina vähän kipeä" postauksen, koska ymrpärivuotisen nuhani kanssa syksyllä alkoi ahdistaa perhekerhoissa käyminen. Ei minua se haitannut, jos jonkunn muun lapsi vähän aivasteli tai niisti. Vaan se, että oma nenäni on täysin tukossa ja silti vuotaa. Joten hävetti mennä "puolikuntoisena" kerhoihin, ettei muut ajattele minun olevan siellä puolikuntoisena tai kipeänä.

    No nyt päästiin kotiäidistä työssäkäyvään äitiin ja tämä minun työurani alkoi elokuussa niinkin ihanasti, että heti ensimmäisen työviikkoni keskiviikkona puhelimeni soi 20 vailla 10. No puoliskoni oli tietenkin saanut the puhelun päiväkodista: lapsi aivastelee liikaa ja häneltä valuu vihreää räkää. Ja koska puoliskoni oli aamuvuorossa myös, oli tietenkin kätevämpää, että minä joka olen töissä päiväkodin lähellä käyn hakemassa pikkupotilaan kotiin. Ei muuta kuin välitunnin jälkeen huikkaus seuraavan tunnin opettajalle ja rehtoria etsimään, että mites nyt kun pitää hakea kipeä lapsi. Ja siitä kahden päivän tilapäinen hoitovapaa sairaan lapsen kanssa.

    Sattuneesta syystä kaikki tämän postauksen kuvat on "kuvitus kuvia" arkistoistani.

    Eipä mennyt kahtakaan viikkoa, kun jälleen iltavuoroon lähtevä puoliskoni soitti minulle, että taas pitää hakea samainen pieni potilas kotiin. Koska minä jo olin töissä ja hän vielä kotona ähdössä iltavuoroon, ehdittiin heti sopia, että minä pyydän päästä lähteä töistä paria tuntia aikaisemmin, jotta hän pääsee lähtemään ajoissa omaan työhönsä, mutta minäkin sain olla kaikilla sen päivän oppitunneilla, vaikka kotona sitten odottikin pikkupotilas.

    Onnekseni voin siis sanoa, että puoliskoni vuorotyöstä on se ilo, että ajoittain myös hän voi olla sairaan lapsen kanssa kotona, eikä kaikki saikut jää vain minun huoleksi. "Sairas lapsi = äiti pois töistä" tuntuu median mukaan olevan se tavallisempi vaihtoehto, mikä vaikuttaa myös "naisen euro on pienempi kuin miehen euro" ja muihin tulokeskusteluihin. No minä en niistä sen enempää tiedä mutta Mamma betalar podissa oli aiheesta hyvä jakso, jonka myös kuuntelin ollessani pienen potilaan kanssa kotona. 

    Syyslomallahan koulussa ei ole oppilaita, mutta minä sain onnekseni tekemistä opettajilta ja rehtorilta, että sain viettää syysloman töissä. Toinen vaihtoehto olisi ollut pitää palkattomana vaikka koko loma. Mietin jo tuolloin, että onneksi ei ole oppilaita koulussa, muuten olisi omat nuhaoireet (jotka muuten eivät helpota raskausaikana) olleet sitä luokkaa, että olisin harkinnut keskustelua rehtorin kanssa työssäolemisestani. 

    Syysloman viimeisenä päivänä kävikin sitten niin onnettomasti, että meille rantautui vatsatauti, ja kahta oireetonta päivää odotellessa meni koko viikko. Lauantaina oma pääni tuntui räjähtävältä ja sunnuntaina sitten nöyrryin ja soitin rehtorille, voisinko käydä tarkistamassa poskionteloni työterveydessä.

    Oletin saavani jotakin reseptihelpotusta oireisiini, mutta eihän niitä tietenkään ollut tarjolla nenäsumutteissa ja onneksi ei ollut tarvetta antibioottikuurille. Niinpä sain viikon sairasloman ja tarkoitus oli yrittää saada sarvikuonolla suolavesi kulkemaan nenästä läpi. En ole vielä koskaan aiemmin onnistunut siinä. Nyt onnistuin melkein kerran! 

    Pidettiin pojat vielä varuiksi pois päiväkodista maanantaina, mikä osoittautui viisaaksi päätökseksi, koska työterveydestä kotiin tullesani meillä oli toinen vatsatautipotilas. Että niin, Nuppu oli ainut joka säästyi minkäänlaisilta oireilta (tässä vaiheessa), vaikka muuten meillä sairastettiin kaksi viikkoa. Ihan uskomatonta.

    Ja vihdoin, kun saatiin toisellekin vatsatautipotilaistamme kaksi oireetonta päivää, mitattiin toisella sitten korkea kuume. Muutaman kerran tuli käytyä koronatesteissä, sekä itse että lasten kanssa, mutta negatiivisia ollaan oltu koko porukka.

    Niin että kolmatta viikkoa putkeen sairaiden lasten kanssa kotona ollessani mietin vain, koska minä pääsen takaisin töihin? Ei muuten, mutta olisi ollut ihan kiva olla siellä töissä, kun sellainen nyt kerta oli. Toisaalta olisi ollut myös kiva viedä näitä meidän sankareita tuonne päiväkotiin, kun heillä sellaiset paikat on. Kolmatta viikkoa neljän seinän sisällä sairastupaa pitäneenä, heillä alkoi olla vuorotellen ihan kiitettävästi jo virtaa. Mutta kun ei sairaslomalla voi viedä lapsia edes ulkoilemaan. (Tai ehkä saisi, mutta itse en uskaltanut, ettei kukaan ajattele että lusmuan töistä huvikseni.)

    Marraskuussa saikkua lasten kanssa kesti yhteensä 3 viikkoa. Kolmannella viikolla pääsin töihin maanantaina ja torstaina. Neljännellä eli marraskuun viimeisellä viikolla olin töistä pois vain tiistaina, vaikka koululaisemme olikin loppuviikon pois koulusta. Onnea on vuorotyötä tekevä mies, joten koululainen oli yksin vain pari tuntia, kun puoliskoni lähtee iltavuoroonsa kahdelta ja minä tulen poikien kanssa kotiin suunnilleen neljältä.

    Mutta eihän se meidän sairastelu siihen marraskuuhun sitten jäänytkään. Vaan kyllä joulukuullekin riitti sitten sairastelua tai siis jouluksi. Mutta eihän näille minkään voi.... Ei sentään tullut 100% minulle hoitovastuu lasten saikuista, mikä taas kotiäitinä olisi ollut itsestään selvää. 

    Mutta mitäs näitä nyt oli millä saisi vastustuskykyä ylöspäin ja silleen....? Kaikki vinkit on tervetulleita, jos vaikka tämä uusivuosi olisi vähän vähemmän nuhainen ja paljon vähemmän vatsatautinen, kiitos!

    Ja onnistuuko teidän perheessä lasten saikkupäivien jakaminen vai kaatuuko ne aina äidin niskaan?