Kuvataidekoulun kasvatti

Mulla on ollut lapsena kivoja harrastuksia, mutta nyt aikuisena ei oikeastaan mitään - paitsi jos blogi lasketaan ja sen myötä kirjoittaminen ja kuvaaminen. 

Mun ja mun siskojen ensimmäinen harrastus, jonka muistan on kuvataide koulu. Mutta tiedän, että ihan pienenä me harrastettiin sirkuskoulua ja mulla on joku muisti kuva jättipallon päällä kävelemisestä. Kuvateidekoulussa aloitin eskarissa. Mun ryhmä oli MUSKU, eli meillä oli ensin muskarihetki ja sen jälkeen piirrettiin ja tehtiin milloin mitäkin. Mulla on myös sellainen muistikuva että ollaan oltu Muskuryhmän kanssa esiintymässä jonkun museon näyttelyn avajaisissa.

Mulla ei ole mitään hajua montako vuotta olin musku ryhmässä ja minkä ikäisenä alkoi periodi-opetus. En nyt jaksa tarkistaa äidiltä, mutta muistelen että periodissa olisi oltu jopa kaksi vuotta. Silloin siis tehtiin jonkun jakson ajan tiettyä juttua. Kuvattiin mustavalkofilmille ja teetettiin omat kuvat ihan itse pimiössä. Oli savitöitä, piirrustusta, maalaamista ja keväällä rakennettiin taidenäyttely tietenkin, aika usein Jyväskylän kaupungin kirjaston aulaan.

Yläasteikäisenä valittiin se oma taiteenala ja minä valitsin piirrustuksen ja maalaamisen. En ole koskaan pitänyt itseäni hyvänä piirtäjänä. Mutta rakastin öljeväreillä maalaamista. Kaikki muut tekeleet menikin vähän kapinoidessa ja ohjeista nuristessa. Mutta meillä oli tosi kiva ryhmä. Meitä oli erikouluista, ja vaikka kaikilla oli ne omat kaverinsa, oltiin silti kaikki samaa ryhmää ja juteltiin koko ryhmän kesken paljon. Mulla on tosi hyvät muistot Jyväskylän Kaupungin kuvataidekoulusta. Vaikka nyt opettajan nimikin menee ihan arvailuksi. Muistelen että hän olisi ollut Auli.

Meidän ryhmässä oli sarjakuvia piirtävät goottikaksoset, yksi tyttö joka leikkasi puolikaljun, koska piilokalju oli muotia. Kaksi kova äänisiä tyttöä joiden jutuille sai nauraa kaikki. Korteliliigasta tutut tytöt. Meidän ryhmässä kaikki sai olla sellaisia kun oli.  Ja nyt kun tätä aloin kirjoittaa mietin, niin ehkä mun teinikapinani olikin eniten näkyvillä tuolla kuviksessa. Äiti toki saattaa olla erimieltä. Mutta mä olin ihan kiltti koululainen. Olin myöhässä ja läksyt oli vaikeita, mutta ei mulla monesti ollut läksyt tekemättä.

Kuviksessa mä en tehnyt ohjeen mukaan jos en tykännyt ohjeesta. Eräs hiilipiirros on jäänyt mieleen erittäin vahvasti, tämä on ehkä tapahtunut kasiluokalla. Me saatiin valtavat alustat ja niihin piti repiä ja liimata paloja sanomalehdestä taustaksi. Sitten niihin piti piirtää hiilellä jalat. Siis about puolesta reidestä varpaisiin. Seisomaa - istumaan, ristii, miten nyt ikinä keksisi. No mä en halunnut piirtää hiilellä ja vielä vähemmän jalkoja. Joten mun taideteoksessani komeili akryylimaalein keltaiset jalanjälet jotka oli upeasti kehystetty ja varjostettu hiilellä. Siitä tuli oikeasti lopulta mun mielestä hieno. Mutta se ei todellakaan ollut sitä mitä ohjeessa sanottiin. 

Toisen kerran meidän piti maalata pilviä öljyväreillä kankaalle. Mä en tykännyt pilvistä. Maalasin kauniin oranssin appelsiinikuun täysin tumman siniselle taustalle. Noh seuraavalla kerralla siihen piti kuitenkin alkaa lisätä niitä pilviä ja tunnin loputtua mun tauluni oli vihreä. En tykännyt siitä yhtään. Se oli ihan kauhea. En muista enää alkoiko mua itkettää vai suututtaa, muistan olleeni kyllä tosi tyytymätön ja turhautunut. Opettajakin huomasin sen. Hän toi mulle rätin ja tärpättiä. Taulu pestiin ja välineet pestiin ja nyt meidän eteisessä komeilee kaunis vaalean sinisen säväyinen pilvimaalaus, jossa on hempeän värinen kuu. 

Yläasteen jälkeen lähdin Tampereelle Varalan Urheiluopistoon ja asuin siellä asuntolassa. Julteltiin harrastusten jatkamisesta. En jatkanut enää liikuntaharrastuksia, mutta äiti sai mut sisään Sara Hildén akatemiaan. Kuvataidekoulu oli kivaa vastapainoa liikunnan täyteisten koulupäivien jatkoksi. Mutta muistan kyllä kapinoineeni paljon sielläkin.

Meidän piti piirtää apina. Voitte kuvitella mitä mieltä minä, joka en koe olevani hyvä piirtämään olin tästä. Mun mielestä me tehtiin tämä työ liiduilla. Ja tämäkin oli tosi iso. Kaikki työt Tampereella oli isoja. Noh sain minä apinan piirrettyä, apinan sinisellä taustalla ja sillä oli jaloissaan kumisaappaat jä käsissään lapaset. 

Vaikka vähän kriiseilinkin kuvataidekoulussa sieltä jäi seinälle mun lemppari työ, vaikka se onkin akryyleillä maalattu eikä öljyillä. Piirsin kaksi kuvaa joista en osannut päättää kumpaa alkaisin maalata. Opettaja laittoi lyijykynä piirrokseni päällekkäin ja ehdotti jos tekisinkin näin. Ja niin minä maalasin taustan ja sen päälle koko siihen astisen elämäni. Siitä tuli hieno.

Voisin maalata lapsille samanlaiset ja puoliskostani ja meistä yhdessä.

Arki alkoi ja auto hajosi

Marraskuu toi tullessaan ensilumen ja sitä tulikin ihan kunnolla. Niin paljon, että jos auto olisi pihassa, voisi harkita lumitöiden tekemistä. Mutta ei ole autoa pihassa ja lasten lumiukon jälkiä seuratessa pääsee kävelemään kuivin jaloin.  Joten lumitöiden sijaan julkaisen tämän postauksen, joka on alun perin kirjoitettu kaksi viikkoa koulujen alun jälkeen. Sen jälkeen olen päivittänyt tätä, viimeksi 20.10. ja nyt vihdoin kun tässä on kaunis kuvitus kuva, on aika todeta että nyt taitaa olla olla jo talvi eikä enää syksy, mutta pidetään tuo aloitus nyt aurinkoisen syksyisenä ja lisätään tähän vain se kuva jota on odotettu yli kaksi kuukautta, samoin kuin sitä autoa. 

Nyt se on varmasti kaikilla mittapuilla jo virallisesti syksy. Arki on alkanut ja arvatkaa mitä. Meidän auto hajosi heti samalla viikolla, kun koulut alkoi. Me lomailtiin vielä pienempien kanssa torstaina ja perjantaina, kun koululaiset aloittivat syyslukukautta. Lauantaina ajettiin Loviisaan, kun Jekulla oli pelipäivä. Sunnuntaina Jekku pääsi aluejoukkueessa pelaamaan vuotta vanhempia vastaan ja nuo pelit olisi olleet Kotkassa. Mutta me ei päästy edes seuraavan huoltoaseman kohdalle.

Auto vaan alkoi hyytyä, ei nostanut kierroksia eikä kaasusta tapahtunut mitään. Sittenpä ajettiin sivuun ja auto jäi siihen. Puoliskoni veli tuli hakemaan Jekun ja valmentajan ja minä jäin Kirpun ja Ässän kanssa soittelemaan vakuutukseen ja tilaamaan taksia. 

Kotona oli kyllä tekemistä, kuten aina ja mulla alkoi seuraavana päivänä Unelmalaatikon jumppakausi, joten vaikka olisi ollut huikeeta päästä katsomaan Jekun pelejä, niin oli toisaalta hyvä olla kotona.

Olin varannut pienille päiväkodin joululomaan saakka ma-ke, mutta jo ensimmäisellä viikolla Ässä oli lähdössä kavereille aamupalan jälkeen puoli kymmeneltä - harmi että kaikki naapurin kaverit ovat eskarissa. Joten aika nopeasti laskin tuloksen, että unelmani kolmepäiväisestä päiväkotiviikosta ei enää palvele viisivuotiasta. Mie en selvästikään ole tarpeeksi hyvää seuraa hänelle. Ja tottahan se on.

Ja sitten kävi sellainenkin pikku juttu, mitä en tosiaan osannut ottaa huomioon kesäkuussa koko syyskauden hoitoaikoja varatessa. Nimittäin etätyöt. Jep. Nyt kun se auto on monettako viikkoa huollossa, niin puoliskoni on ollut etätöissä. Ja koska hän tekee asiakaspalvelua puhelimitse, tarvitsee hän oikeasti työrauhan. 

Ensimmäisen päiväkotiviikon torstai ja perjantai oltiin hissukseen kotona ja sunnuntaina varasin heti elokuun viimeiselle viikolle ma-pe päiväkoti päivät. Toisella viikolla pienet olivat vain maanantaina ja tiistaina päiväkodissa, kun tiistai-iltana mummu tuli hakemaan meitä Espooseen. Oltiin kaksi yötä Espoossa ja kaksi yötä mun siskolla ja tultiin lauantaina kotiin niin, että käytiin hakemassa vähän lisää vaatteita ja ajettiin suoraan futiskentälle katsomaan Jekun pelejä. 

Kyllä meidän kesä ja arki ylipäätään on ollut aika jalkapallon täyteistä ja mä tykkään siitä! Nupun yleisurheilu alkoi syyskuussa, mutta ensimmäiset treenit jäi välistä - koska meillä ei ole sitä autoa. No nyttemin olemme kyllä uskollisesti kulkeneet bussilla ja junallakin Nupun treeneihin ja meillä on tavoitteena, että hän pääse vähintään kerran viikossa treeneihin. Normaalisti olisi siis kahdesti viikossa. 

Ja sen auton takia Unelmalaatikon kalenterissa ei tällä hetkellä ole myöskään kotikäyntiaikoja valmiina, vaan ne varataan yhteydenoton kautta. Olen muuten kulkenut bussilla myös jumppapäivät ja ensimmäisenä jumppapäivänä menin väärään bussiin. Onneksi matkakeskukselta lähti sopivasti bussi takaisin päin, eikä tullut edes kiire. 

Syksy näkyy jo nyt myös mun kasvoissa ja kutisevissa silmissä, että jos näät mut silmät turvoksissa futiskentällä, niin se on vaan syksy mun kasvoilla. Vaikka kieltämättä Nupun 600m juoksu koulun yleisurheilukisoissa sai mut herkistymään, oli jännittävä kisa ja neiti oli aivan huikea! Ah oon niin ylpeä ja iloinen ja iloa lisää vielä se, että tiedän miten tärkeä tuo juoksu oli hänelle itelleen. Mittallien jakoa odotellessa. 

Futiskentälläkin on tunteet pinnassa, mutta ei oo herkistäviä suorituksia näkynyt. Sen sijaan olin tavattoman ylpeä Jekusta, joka käytti omia synttärirahojaan ihan extempore vain ostaakseen Ässällekin futiskorttikansion ja lisäksi hän toi herkkuja koko perheelle. Ihan uskomatonta, miten ajattelevaisia nämä osaa olla toisilleen. Se aina välillä unohtuu arjessa. 

Tänään mä kuitenkin sanon täydestä sydemestäni et meillä on aivan mahtavat lapset! Oon super onnellinen ja ylpeä heistä! 

Mitä sulle kuuluu, miten arki on alkanut? 🤩

Kaikki raskauskiloni x 4

Innostuin operaatiovaatekaapin taulukoista, joten tein sitten samanlaisen raskauskiloista!

Olen aikaisemmin verrannut Nupun ja Jekun odotuksia puoleen  väliin saakka. Tässä olisi nyt sitten täysi sarja raskauskiloja kaikista neljästä raskaudestani! Tai siis niin täysi sarja, kuin vain äitiyskorteista löytyy.

Mitä järkeä tässä nyt sitten oli? Ei siis niin yhtään mitään. Mutta minusta tämä oli hauska vertailu. Neljännessä raskaudessa painoa tuli eniten ja osa syy varmasti on töiden alkaminen - en valehdellut kun sanoin oppilaille kasvattaneeni vatsaa kouluruoalla. :D

Nupun ja Jekun odotukset ovat menneet aika samaa kaavaa tuonne rv36 asti. 

Jännä huomata esimerkiksi, että painoa on selvästi tullut enemmän lisää tyttöjen raskauksissa.

Toisaalta myös tämä selittää sen miksi tuntui, että jouduin luopumaan pyöräilystä tosi aikaisin. Koitin olla vertaamatta neljättä raskautta aikaisempiin sen mukaan miten nopeasti esimerkiksi toppahousut jäi pieniksi, koska  Nuppu ja Jekku ovat syntyneet heinäkuussa, joten ihan luonnollisesti noissa raskauksissa maha oli pienempi talvella, kun taas Kirpulla joka syntyi maaliskuussa tai Ässällä jonka laskettuaika oli toukokuussa.

Neljännen synnytyksen jälkeen palautuessa jälkitarkastuksessa vaaka näytti 53,9kg mikä on siis melkein 9kg enemmän lähtöpainooni verraten. Totesinkin terveydenhoitajalle, että raskauskiloja näköjään on edelleen, mutta ei yhtään ylimääräistä kiloa. Lähtöpainoni ei todellakaan ole tavoitepainoni! Jos paino pysyisi tässä viidenkympin hujakoilla olisin onnellinen. Se jää kuitenkin nähtäväksi paljonko imetys tällä kertaa kuluttaa.

Marraskuussa 2022 minulle tuli tilaisuus käydä sairaalassa vaa'alla. T-paidassa ja kollareissa vaakanäytti edelleen 53kg. Kun imetystä oli takana vuosi ja melkein 2kk, painoni oli edelleen sielä viidenkympin tienoolla, meillä ei edelleenkään ole vaakaa, joten en ole ihan varma. Mutta Kirpun täyttäessä vuoden, huomasin että kasvot alkoi kaventua taas.

Minun kuukautiset ovat ottaneet jokaisesta synnytyksestä vähän pidemmän palautumisajan. Ensimmäisen jälkeen meni lähes päivälleen vuosi, imetys kesti 1v1kk. Toisesta meni n. vuosi ja 2kk, mutta imetys jatkui 1v11kk. Kolmannesta taas meni lähes päivälleen kaksi vuotta. Muistan sen siitä, että Ässän synttäreitä juhlittiin 30.4.2021 ja 1.5. alkoi ensimmäiset kuukautiset, 1.6. tuli täsmällisesti toiset ja 1.7. oli kierukan laitto, josta ajattelin seuraavien alkavan, vaan eipä alkanutkaan, kun Kirppu oli jo kyydissä. Tässä vaiheessa edelleen imetin Ässää. Häntä ehdin imettää 2v3kk.  

Raskaudet ja palautuminen ovat siis joka kerta aivan erilaisia prosesseja myös samalla ihmisellä, vaikka ne noudattaisivatkin suunnilleen samaa kaavaa. Silti ne ovat erilaisia, eikä kehon muotokaan välttämättä ole enää sama mitä ennen. Minäkin sain kyllä heti viikko synnytyksestä vanhat farkut jalkaan ja nappikin meni kiinni, mutta kyllä ne vaan niin paljon puristivat, etten vielä kahteen kuukauteen ottanut niitä käyttöön. :D

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Päivitys 17.8.2024

Neljännen lapsen jälkeen kuukautiset alkoi 1v8kk synnytyksestä. Imetin kirppua 2v 4kk. Kävin kälyni luona vaa'alla elokuussa ja noin kuukausi imetyksen lopettamisen jälkeen painan 49,3kg. Ei ne kilot sitten vieläkään tarttuneet, lihakset kyllä katosivat. Onneksi nyt tulee treenattua kerran viikossa Unelmalaatikon jumpalla itsekin.