Kävin itkemässä Stam1nan keikalla

Minä en ole koskaan ennen kuunnellut yhden ainoata Stam1nan kappaletta, en mistään. Mutta kävin nyt sitten kuitenkin heidän keikalla itkemässä ja voin lähteä uudestaan! En ehkä itkemään, mutta kuuntelemaan kuitenkin. Tai mistäs sitä tietää, mun mielestä musiikin kuuluu tuntua ja jos se tuntuu niin syvällä että se nostaa kyyneleet, niin sillon musiikki tekee sen mitä sen kuuluukin tehdä. Jos laulut, elokuvat tai kirjat ei saisi mua itkemään, olisin huolissani itsestäni. 

Kysyin mun lemppari-ihmistä mukaan Iltan Sibelius-talon konserttiin ja samalla, kun sovittiin siitä, hän kutsui mut mukaansa Stam1nan keikalle. On ollut melkoisen tunteikas ja musiikin täyteinen maaliskuu.

Mua valmisteltiin keikalle sanoilla tarvit korvatulpat ja muuten ei asulla mitään väliä, mutta musta. Ja näinhän mie sitten valmistauduin. Kävin hakemassa apteekista korvatulppapaketin. Sanoin apteekkarille suoraan, että tarvitsisin korvatulpat keikalle. Lopulta valitsin paketin tulppien värin perusteella. Ja onneksi otin monipakkauksen. Meidän punaiset korvatulpat hehkui valoissa.

Mitä tulee vaatteisiin, mie suorastaan välttelen mustia vaatteita, mutta omistan yhdet mustat farkut ja yhden mustan tpaidan sekä viime kesänä kirpparilta löytyi musta hupparikin. Hupparin jätin tosin kotiin.

Mie miellän tän kaltaisen musiikin vihaiseksi, ja se ei silleen jokseenkaan sovi mun soittolistalle. Tällä hetkellä ollaan päästy pisteeseen, kun poistan listaltani kaikkia sydänsärkybiisejä (paitsi jos ne on Iltan, Viivin tai Benjaminin) ja listaa täyttää lähes ainoastaan rakkauslaulut. 

Sainkin yllättyä keikalla, kun "vihaisen musiikin" välissä lavalla olikin hupaisa ukkoporukka, keski-ikäisiksi itseään väittivät. Nehän oli siellä selvästi pitämässä hauskaa. Viimeisimmillä keikoilla missä olen käynyt, yleisö ei varsinaisesti ole kommunikoinut artistien kanssa, vaikka artisti onkin ottanut yleisöön kontaktia. Stam1nan keikalla keskusteltiin lyhyesti yleisön kanssa.

Kun kaikki biisit oli mulle ennestään vieraita sai ihan oikeasti keskittyä siihen mitä kuulee. Mun mieleen jäi erityisesti Golem, Lahja, Anna minun olla heikoin lenkki ja Apnea. Lahja ja heikoin lenkki oli jo sellaset jotka alkoi nousta pintaa. Apnea taas laulettiin nyt jostain tosi syvältä, niin syvältä että se välittyi korvatulppien läpi ihon alle, eikä kyyneleitä kannata estellä.

Mun soittolistallani on periaatteessa yksi kriteeri: kuuntelen vain sellaista musiikkia, jota voi laulaa mukana. Sen takia raskaampi "örinä"musiikki ei kuulu mun soittolistalle. Apnea levy kyllä päätyi sinne nyt suoriltaan. Täytyy kuunnella enemmänkin, että seuraavalla keikalla voin laulaa mukana. 

Aamun eka juna vai pikakihlat?

Nyt on jännä juttu, miten tässä näin pääsi käymään 🙈

Tänä viikonloppuna on mun kolmas lapsivapaa, toisin sanoen lapsilla on kolmas isiviikonloppu. Ja aiemmista yrityksistä huolimatta ja niiden epäonnistuttua pääsin vihdoin yöhön asti ensimmäistä kertaa! Ensimmäisellä yrityksellä mulla olikin joku rengasrikko. Tapanina meinasin mutten mennytkään. Nyt oltiin sovittu jo aikasemmin ystävän kanssa, että tänä viikonloppuna mennään ja se toteutui! 

Lasten lähdettyä laitoin ystävälle viestiä aikataulusta ja katsoin sekä juna- että bussiaikatauluja. Nopeasti oli selvää, että 19.50 bussilla keskustaan ja aamulla ei olisi pakko kävellä kotiin vaan tunti baarin sulkemisen jälkeen pääsisi jo junallakin kotiin 05.53. Pakkasin reppuun toppahousut ja värityskirjan.

Nyt kello on 03.48 ja juon kuumaa kaakaota pillillä sängyssäni. Ilta lähti ihan käsistä. Käytiin ravintolassa juttelemassa ennen tanssimaan siirtymistä ja saatiin avata aivan tyhjä tanssilattia. Kävin myös laulamassa yhden biisin karaokessa ja totesin etten muistanut itsekään koko biisistä muuta kuin kertosäkeen, vaikka itse sen valitsin.😅 No ei se mitään. Ja siis meidän ajatus oli nimenomaan käydä vain tanssimassa kahdestaan. 

Illan edetessä meidän seuraan lyöttäytyi kaksi miestä. Sen lopputulos on, että mulla on nyt pihassa melkein yhtä iso pakettiauto kuin vaarilla ja olen yksin kotona kello 03.48.

Toinen näistä kaveruksista tarvitsisi avecin, mieluiten valekihlatun ystävänsä 50 v juhliin. Ja tietenkään en suostunut tähän suinpäin. Mutta lopulta oli mun idea lähteä ostamaan sormuksia, häntä kun harmitti ettei muistanut ottaa omaansa mukaan, mut jos hänellä on sormus, niin pitäähän mullakin olla ja hopeakihlat ei paljoa maksa. Ja hän innostui. What. Ja seuraavaksi kysyin onko hänellä auto ja saanko lainata sitä. 

Ja niin nyt minä tulin siis tanssimasta kotiin jonkun hepun autolla, jonka tapasin tänään baarissa ja jota ystävänikään ei tunne. Ja huomenna menen sitten jonkun random henkilön synttäreille.... melkoinen seikkailu etten sanoisi. 

Toki, lain edessä olen vielä naimisissa muutaman kuukauden, joten tämän yhden illan näytelmän jälkeen ihan tosissaan uutta ihmistä ei ole elämääni ennen kesää tulossa. Ja tähänkin näytelmään sain itse sopia säännöt, jotka kunnioittaa mun rajoja. Hän lupasi ettei pure ja sovittiin ettei saa pussata, eikä muutakaan.

 *   *   *   *   *   *   *   * 

Jälkeenpäin mainitsin illasta kaverille, joka tuumasi, että tuo on jo aika kova, edes hän ei pystyisi puhumaan baarista autoa lainaan. No sitä varten pitäisi lähtökohtaisesti olla selvinpäin siellä baarissa, kuten minä. Enkä mä mitään puhunut, kunhan kysyin suoraan. :D 

Saanko lainata sun autoa?

Kun oot tottunut olemaan lasten kanssa 24/7 ja kaikilla reissullakin on vähintään jompikumpi, yleensä molemmat pienet mukana, yksin kotona oleminen on vähintäänkin outoa. Ja varsinkin yksin nukkumaan meneminen. Kun me tultiin reissusta kotiin mun pikkusiskon autolla, mulla alkoi heti elämäni ensimmäinen lapsivapaa viikonloppu. Onneksi mulla on ihania ihmisiä ympärillä, eikä tarvinnut viettää iltaa yksin. 

Lauantaina ajelin paketointitalkoisiin. Jo mennessä tunsin miten ajoin yhden mutkan vähän leveäksi ja rengas otti osumaa. Mitään ei kuitenkaan näyttänyt eikä tuntunut menneen rikki. Kotiakin pääsin niin että auto oli ihan normaali. Puolenyön aikaan, kun olisin lähtenyt uudestaan liikkeelle, rengas oli tyhjä. No eipä siinä. Pyysin kaveria ajamaan aamulla meidän kautta, että pääsen kirkkoon. Auto hinattiin rengaspajalle ja uusi rengas vanteelle ja alle asennettuna 150 €. Hyvää joulua siskolle! 

Viikon päästä meidän oli tarkoitus lähteä Jyväskylään viettämään joulua. Lauantai-iltana otin pienimmät mukaan, käydään pikaseen Prismassa ennen iltapalaa. No ei käyty Prismassa. Sama tie, eri rengas, ehkä jopa eri mutka. Tolla tiellä riittää noita paikkoja, en varmasti ole ainoa jolta mennyt renkaita rikki noissa montuissa. Ei se mitään. Hinaajan tilaus, kaverilta kyyti kotia ja kauppareissu peruttu. Ja siirtyi se joulun viettoon lähtö sunnuntailta sitten maanantaille, että saatiin taas uusi rengas alle. Oikein hyvää joulua siskolle! 

Näin pistin viikon sisällä uusiksi molemmat oikean puolen renkaat ja ostin pikkusiskolleni elämäni kalleimman joululahjan.  Harmi että unohdin ostaa ne rusetit renkaisiin. :D Nyt on kiva mennä Jyväskylään ja sanoa äitille et saadaanko tulla kotiin hänen autollaan, nauroin jo rengaspajalla. No saatiin kuitenkin, ja äitin auto on sen verran kapeampi, etten ollut lähelläkään ajaa mutkia leveäksi. 

Ehkä epäonninen autoilu on nyt päättynyt, vaikka se Möhköfantin tapaus on edelleen kesken. Kunhan se nyt selviää, niin jospa pikkuhiljaa saisin omaankin arkeen auton käyttöön. Sitten voin sanoa, ettei multa puutu mitään. :D Perusarki - koulu, päiväkoti ja ruokakauppa kyllä hoituu ilman autoakin. Tärkein mihin autoa tarvitsen on Nupun treenimatkoihin ja Prismassa käymiseen. Onneksi meillä on ihania ihmisiä ympärillä, jotka on auttaneet kyytien kanssa paljon! 

Pärjäätkö sie ilman autoa arjessa?