Niin mitäs mun pitikään nyt tehdä?

Mun viimeisin oma viikonloppu oli ensimmäinen, kun mulla ei ollut jo maanantaina tiedossa mitä viikonloppuna tekisin. Ystävä joka oli yhtä yllättynyt kun minäkin totesi, että tee nyt niitä asioita joita sun piti nyt tehdä "kun ei tarvi kysellä lupaa keltään". Mutta hei en mä enää muista mitä ne oli! Paitsi käydä kaverin kanssa tanssimassa ja kyllä mä kertaalleen lähdin myös yksin tanssimaan.

Mun kalenterin takana on lista henkilöistä joille on tulossa lapaset tai villatakki. Mulla on ostoslista, josta näyttää puuttuvan enää ainoastaan blenderi. Toki olen kyllä keksinyt nyt muutaman hankinnan lisää siihen listaan. 

Lisäksi mulla on lista siitä, mitä mun unelmaduunin pitäisi sisältää. Ja neljän kohdan unelmatreffi lista: Haluan seinäkiipeilemään, Repovedelle, Tanssitunnille ja Roadtripille niin että nukutaan autossa. Toki jokaisen noista treffilistan kohdista voin toteuttaa ihan itsekin tai tyttöjen kanssa. Mutta missä se on se lista mitä mun pitikään nyt tehdä? Taisin unohtaa tehdä sen.

Jos siihen lasketaan vaan asiat joista oikeasti tykkään ja joita haluan, niin tavallaan mähän aloitin sen tekemisen jo viime kesänä, kun otin itselleni pitkästä aikaa tavoitteita ja pidin liikuntapäiväkirjaa. Ja marraskuussa, kun aloin taas neulomaan urakalla. Nyt odotan vaan milloin lakaisijat tulee hoitamaan hommat loppuun, että pääsen taas tavoittelemaan mun 10 km puoleentuntiin rullaluistelulenkkiä. 

Tässä odotellessa ostin elämäni ensimmäisen salikortin. Valitsin salin sijainnin ja ryhmäliikuntatuntien perusteella. Viime viikolla mulla oli äitin auto lainassa, mutta kyllä mä kovasti noita pyöräteitä jo vilkuilin, et koskahan pääsen rullaluistelemaan jumpalle. Samaa reittiä pääsen myös Lempi-ihmisen luokse ja oli se lakaistu puolimatkaa kuitenkin jo!

Tuntikuvausten perusteella en valitsisi aamujumpista kuin Spinningin ja Coren, mutta kun nyt päätin maksaa jäsenyydestä, niin minähän käyn sitten niillä kaikilla tunneilla joille vaan ajan puolesta pääsen. Pumppi - onko se sitä mitä tehdään niillä tangoilla ja levypainoilla? Ei todellakaan mun juttu. Mutta ei se haittaa jos saan vähän kehitettyä lihasvoimaa. RVP no luulen että reisi ja peppu saa ihan riittävästi rullaluistelusta, mutta toki sinnekin menen.

Oli muuten pitkästä aikaa ihan mahtava olo, kun tietää että lihaksia on käytetty. Menee muuten just näppärästi, ettei yksikään jumppa ole tiistaina tai torstaina, niin lepopäivinä osallistun Tiia Sandbergin valmennukseen. Tai ei ne mitään lepopäiviä ole, koska spagaatia treenaan kuitenkin kotona. Periaatteessa joka toinen viikko pääsen myös lauantaina jumpalle - ainakin jos olen kotona. :D En vielä ole vakuuttunut miten paljon haluan olla kotona yksin lasten isiviikonloppuina.

Oliko tässä nyt jotakin muuta mitä mun piti nyt tehdä?

Kävin itkemässä Stam1nan keikalla

Minä en ole koskaan ennen kuunnellut yhden ainoata Stam1nan kappaletta, en mistään. Mutta kävin nyt sitten kuitenkin heidän keikalla itkemässä ja voin lähteä uudestaan! En ehkä itkemään, mutta kuuntelemaan kuitenkin. Tai mistäs sitä tietää, mun mielestä musiikin kuuluu tuntua ja jos se tuntuu niin syvällä että se nostaa kyyneleet, niin sillon musiikki tekee sen mitä sen kuuluukin tehdä. Jos laulut, elokuvat tai kirjat ei saisi mua itkemään, olisin huolissani itsestäni. 

Kysyin mun lemppari-ihmistä mukaan Iltan Sibelius-talon konserttiin ja samalla, kun sovittiin siitä, hän kutsui mut mukaansa Stam1nan keikalle. On ollut melkoisen tunteikas ja musiikin täyteinen maaliskuu.

Mua valmisteltiin keikalle sanoilla tarvit korvatulpat ja muuten ei asulla mitään väliä, mutta musta. Ja näinhän mie sitten valmistauduin. Kävin hakemassa apteekista korvatulppapaketin. Sanoin apteekkarille suoraan, että tarvitsisin korvatulpat keikalle. Lopulta valitsin paketin tulppien värin perusteella. Ja onneksi otin monipakkauksen. Meidän punaiset korvatulpat hehkui valoissa.

Mitä tulee vaatteisiin, mie suorastaan välttelen mustia vaatteita, mutta omistan yhdet mustat farkut ja yhden mustan tpaidan sekä viime kesänä kirpparilta löytyi musta hupparikin. Hupparin jätin tosin kotiin.

Mie miellän tän kaltaisen musiikin vihaiseksi, ja se ei silleen jokseenkaan sovi mun soittolistalle. Tällä hetkellä ollaan päästy pisteeseen, kun poistan listaltani kaikkia sydänsärkybiisejä (paitsi jos ne on Iltan, Viivin tai Benjaminin) ja listaa täyttää lähes ainoastaan rakkauslaulut. 

Sainkin yllättyä keikalla, kun "vihaisen musiikin" välissä lavalla olikin hupaisa ukkoporukka, keski-ikäisiksi itseään väittivät. Nehän oli siellä selvästi pitämässä hauskaa. Viimeisimmillä keikoilla missä olen käynyt, yleisö ei varsinaisesti ole kommunikoinut artistien kanssa, vaikka artisti onkin ottanut yleisöön kontaktia. Stam1nan keikalla keskusteltiin lyhyesti yleisön kanssa.

Kun kaikki biisit oli mulle ennestään vieraita sai ihan oikeasti keskittyä siihen mitä kuulee. Mun mieleen jäi erityisesti Golem, Lahja, Anna minun olla heikoin lenkki ja Apnea. Lahja ja heikoin lenkki oli jo sellaset jotka alkoi nousta pintaa. Apnea taas laulettiin nyt jostain tosi syvältä, niin syvältä että se välittyi korvatulppien läpi ihon alle, eikä kyyneleitä kannata estellä.

Mun soittolistallani on periaatteessa yksi kriteeri: kuuntelen vain sellaista musiikkia, jota voi laulaa mukana. Sen takia raskaampi "örinä"musiikki ei kuulu mun soittolistalle. Apnea levy kyllä päätyi sinne nyt suoriltaan. Täytyy kuunnella enemmänkin, että seuraavalla keikalla voin laulaa mukana. 

Aamun eka juna vai pikakihlat?

Nyt on jännä juttu, miten tässä näin pääsi käymään 🙈

Tänä viikonloppuna on mun kolmas lapsivapaa, toisin sanoen lapsilla on kolmas isiviikonloppu. Ja aiemmista yrityksistä huolimatta ja niiden epäonnistuttua pääsin vihdoin yöhön asti ensimmäistä kertaa! Ensimmäisellä yrityksellä mulla olikin joku rengasrikko. Tapanina meinasin mutten mennytkään. Nyt oltiin sovittu jo aikasemmin ystävän kanssa, että tänä viikonloppuna mennään ja se toteutui! 

Lasten lähdettyä laitoin ystävälle viestiä aikataulusta ja katsoin sekä juna- että bussiaikatauluja. Nopeasti oli selvää, että 19.50 bussilla keskustaan ja aamulla ei olisi pakko kävellä kotiin vaan tunti baarin sulkemisen jälkeen pääsisi jo junallakin kotiin 05.53. Pakkasin reppuun toppahousut ja värityskirjan.

Nyt kello on 03.48 ja juon kuumaa kaakaota pillillä sängyssäni. Ilta lähti ihan käsistä. Käytiin ravintolassa juttelemassa ennen tanssimaan siirtymistä ja saatiin avata aivan tyhjä tanssilattia. Kävin myös laulamassa yhden biisin karaokessa ja totesin etten muistanut itsekään koko biisistä muuta kuin kertosäkeen, vaikka itse sen valitsin.😅 No ei se mitään. Ja siis meidän ajatus oli nimenomaan käydä vain tanssimassa kahdestaan. 

Illan edetessä meidän seuraan lyöttäytyi kaksi miestä. Sen lopputulos on, että mulla on nyt pihassa melkein yhtä iso pakettiauto kuin vaarilla ja olen yksin kotona kello 03.48.

Toinen näistä kaveruksista tarvitsisi avecin, mieluiten valekihlatun ystävänsä 50 v juhliin. Ja tietenkään en suostunut tähän suinpäin. Mutta lopulta oli mun idea lähteä ostamaan sormuksia, häntä kun harmitti ettei muistanut ottaa omaansa mukaan, mut jos hänellä on sormus, niin pitäähän mullakin olla ja hopeakihlat ei paljoa maksa. Ja hän innostui. What. Ja seuraavaksi kysyin onko hänellä auto ja saanko lainata sitä. 

Ja niin nyt minä tulin siis tanssimasta kotiin jonkun hepun autolla, jonka tapasin tänään baarissa ja jota ystävänikään ei tunne. Ja huomenna menen sitten jonkun random henkilön synttäreille.... melkoinen seikkailu etten sanoisi. 

Toki, lain edessä olen vielä naimisissa muutaman kuukauden, joten tämän yhden illan näytelmän jälkeen ihan tosissaan uutta ihmistä ei ole elämääni ennen kesää tulossa. Ja tähänkin näytelmään sain itse sopia säännöt, jotka kunnioittaa mun rajoja. Hän lupasi ettei pure ja sovittiin ettei saa pussata, eikä muutakaan.

 *   *   *   *   *   *   *   * 

Jälkeenpäin mainitsin illasta kaverille, joka tuumasi, että tuo on jo aika kova, edes hän ei pystyisi puhumaan baarista autoa lainaan. No sitä varten pitäisi lähtökohtaisesti olla selvinpäin siellä baarissa, kuten minä. Enkä mä mitään puhunut, kunhan kysyin suoraan. :D