Vanhat kalenterini 2019 & 2020

2020 poikkeusvuosi näkyi eniten täällä blogissa, koska tässä oli alunperin sellainen postauksen alku, jolla oli kaksi otsikkovaihtoehtoa: "Olisiko aikaa bujoiluun?" tai "Kalenteri kaipaus". Ja luonnos on päivätty alun perin 10.1.2020, päivää ennen meidän hääpäivää. Mutta tämä postaus ei kaikesta huolimatta kuulu unohdettuihin, koska tätä ja tämän jatko-osia olen työstänyt täällä taustalla samalla kun blogi on ulospäin ollut hiljaisempi. 

Viime vuonna tuskailin aika paljonkin millaisen kalenterin haluaisin ja siitä se ajatus kalenteripostaukseenkin kirposi. En vaan koskaan ehtinyt sitä kirjoittamaan, joten nyt voinkin sitten esitellä teille kaksi edellistä kalenteriani!

Tätä postausta kirjoittaessa tämä homma lähti ihan laukalle ja tästä yhdestä tulikin nyt sitten aika monta postausta. Vuoden 2021 kalenterit kerkesinkin jo esitellä heti vuoden vaihteessa. Tässä tulee 2019 ja 2020 kalenterit ja kolmas postaus tulee sitten vielä vanhemmista kalentereista, kun multa nyt sattuu löytymään aika monta vanhaa kalenteria tuolta säästettyjen päiväkirjojen välistä. Ja neljännessä postauksessa kurkistetaan trackereita. Mutta nyt hypätään kaksi vuotta taaksepäin!

Polku 2019, Ajasto

Seurasin tiivisti erästä bloggaajaa ja kiinnostuin tästä kalenterista, kun huomasin hänen suunnitelleen kalenterin opinnäytetyönä. Sain mun Polku kalenterin joululahjaksi ja tässä olisi ollut potentiaalia vaikka mihin. Hinta ja vaakapäivät kuitenkin oli se yhdistelmä miksi tämä ei päässyt mulla jatkoon. Annoin vaakapäiville mahdollisuuden, mutta ne ei ole mua varten. Minusta yli 40€ kalenterin pitää olla jo sellainen, jolle ei tarvitse antaa anteeksi - edes vaaka päiviä. Jos joskus polkuun tulee pysty viikot niin saatan kokeilla sitä uudestaan! 

Parasta Polku kalenterissa oli pistesivut ja kansiomalli, eli sivuja pystyi heittelemään niihin väleihin missä niitä kaipasi. Ja tykkäsin kalenterin kysymyksistä, jotka auttaa seuraamaan omia tavoitteita ja fiiliksiä. Minusta myös kansio oli kaunis ja juuri hyvän kokoinen. Seuraavien vuosien Polkujen kansiot ovat saaneet käsittääkseni uusia värejä.

Vaakapäivistä huolimatta Polku kalenteri nosti kuitenkin riman aika korkealle ja Kalenterimania ryhmä tuli tutuksi. Trackerointi ja bujoilu alkoi myös kiinnostaa. 

Päivämuistio 2020, Ajasto

Vuodelle 2020 etsin pinkkiä life planneria, koska sinisessä oli vaakaviikot. En kuitenkaan löytänyt niitä enää tammikuussa, joten ostin kalenterin sitten ihan vain värin perusteella. Mie harkitsin olisiko mulla ollut aikaa tehdä oma bujo ja olin kerännyt paljon hienoja trackereitä instagramista ja pinterestistä. Kalenterimanian facebook ryhmässä on aivan upeita bujoja joita ihailin.

Yhdistin tämän kalenterin kanssa löytämäni luentolehtiset, joihin tein alkuvuoden aikana niitä trackereita tarkoituksena seurata blogi- ja someaktiivisuuttani, töitä, sekä itsestäni huolehtimista: "blogi, ig, hammaspesu, Mary Kay ig, Mary Kay työ, ulkoilu, jotain kivaa lasten kanssa......" Totesin kuitenkin ettei nyt vielä ole aikaa bujoiluun ja lopetin trackeröinnin myös toukokuussa. Koska unohdin yksinkertaisesti tehdä trackerit valmiiksi ennen kuun vaihdetta.

Ainoastaan yksi tracker on kulkenut mun mukanani koko vuoden 2020, sillekin lienee aika selkeä syy miten se onnistui ja tämän tein uudestaan alkaneelle vuodelle. Nimittäin pyykkivuoren valloitus tracker! 2020 pyykkitracker katosi pienten käsien mukana kalenterin välistä aika monta kertaa, joten uudessa kodissa se pääsi kuivaushuoneen seinään. Mutta trackereistä lisää sitten omassa postauksessaan. 

Tällainen keskeneräinen aarre löytyi Polku kalenterin takataskusta. Väritin aikoinaan Nupulle unipöllön, Jekulla unikalan ja tästä oli tulossa Ässän unikuva.

Millaisia ominaisuuksia sun kalenterissa pitää olla? Entäs ei missään nimessä? Kuten mulle vaakaviikot. Vai pärjäätkö kenties ilman perinteistä paperikalenteria? 

Maaliskuun mahtavat & Huhtikuun huikeat

Näitä kuukauden parhaiden palojen postauksia varten mulla on tapana ottaa muistikortilta kaikki kyseisen kuukauden kuvat. Nyt kyllä ihan yllätyin että tosiaan meidän hiihtolomareissun kuvat on suurimmaksi vasta maaliskuun puolelta! Jotenkin oon ajastanut itseni niin että loma oli helmikuussa ja sen jälkeen vasta alkoi maaliskuu, vaikka me lomailtiin myös kaksi extra päivää...

• Yksi maaliskuun, tai kaksi oikeastaan mahtavaa juttua oli, että selviydyin yksin kolmen lapsen kanssa junamatkoista ja meillä - myös minulla, oli hauskaa junassa! Tämä oli Ässän ensimmäinen junamatka. Meille tuli aika pitkä tauko junalla matkustamiseen, koska tunnetusti yli 4 hengen junalippuja ei kannata maksaa, koska bensat maksaa vähemmän. Nyt oli kuitenkin vaihtoehtona juna tai jäädä kotiin. Joten ei muuta kuin lasten kanssa suhaamaan! Erityisen mahtavaa näissä junamatkoissa oli myös se että edes takas matka maksoi alle 100€ yhdeltä aikuiselta ja kahdelta maksavalta lapselta. 

• Toinen mahtava asia junamatkoissa oli se, että me käveltiin juna-asemalle! Ja oltiin ajoissa! Ja selvittiin myös junan vaihdoista pieksämäellä - jossa aikaa toki oli vajaa 45minuuttia ja kouvolassa jossa aikaa oli alle 10min! 

• Hiihtolomareissun suurin syy oli pikkusiskoni BabyShower! Ja niitähän me juhlistettiin vielä silloisen 10hengen rajoituksen puitteissa. Paras babyshower leikki ikinä on supistusdemonstraatio ilmapallolla ja pingispallolla. Yksi pingispallo syntyi ja yksi kohtu(ilmapallo) räjähti. Mutta hauskaa oli silti, vaikka unohdin hankkia ilmapalloja. Mulla on aika kivoja serkkuja ja mun serkuilla on aika kivoja vaimoja myös! Ja nyt mulla on myös uusi siskonpoika! 

• Nyt jos puhutaan vielä hetki lomasta, niin loman kohokohta oli tietenkin Laajavuoren kylpylä. Siellä ei tarvinnut paljoa turvaväleistä välittää, oli nimittäin varsin hiljaista, siihenkin nähden että oltiin jo aamulla yhdeltätoista altaassa, siellä oli paljon hiljaisempaa kuin ikinä. Joten uskalsin hakea kameran pukkarin kaapista allasosastolle. Mun on melkein joka kerta tehnyt mieli hakea kamera ja pitkällä putkella ei muut ihmiset ole ongelma kun rajautuvat hieman automaattisesti pois, mutta en ole uskaltanut. Allasosastolla ei ole mitään kamerakieltoa, mutta en ehkä itsekään katsoisi kovin hyvällä jos joku heiluisi siellä koko ajan kameran kanssa. Mutta nyt siellä oli muistaakseni kaksi tai kolme vesijuoksijaa toisessa altaassa, joten päätin toteuttaa tämän pienen unelmani ja ikuistaa meidän kylpyläreissun ja lasten riemua. 

• Yksi pieni suuri juttu oli kun kotiin palatessa puoliskoni tuli meitä vastaan asemalle pulkkien kanssa!

• Pääsin vihdoin kouluttajani Anni Lapaton kirjan kimppuun. Kun tästä vuosi sitten kerrottiin, ajattelin että en uskalla ilmoittautua ennakko tilaajaksi (vaikka kirja ei maksanut edes kolmeakymppiä!) - että  mie ostan sen sitten kaupasta. Mutta sitten mulle valkeni, että tämä on omakustanne kirja, eikä sitä saa mistään muualta kuin suoraan Annilta. Onneksi ensimmäistä painosta oli vielä muutama jäljellä ja sain omani. Nyt se on luettu jo kolmeen kertaan ja omia tavoitteitani uskalsin täyttää jo kuulakärkikynällä!

• Sain ystävän kirjahyllystä myös kaksi kirjaa. Aloitin ensin rikastamon rahataitoja käsittelevän kirjan lukemisen ja kolmannen luvun kohdalla totesin, että myös puoliskoni pitäisi lukea tämä kirja. Sinnekin olen tehnyt vihreitä alleviivauksia, koska vihreähän on rahan väri.

• Pääsin hemmottelemaan kahta ihanaa naista Mary Kay tuotteilla! Toisen heistä sain myös meikkiportfoliooni malliksi! Ja tunsin itseni todella rohkeaksi ja voitin ainakin kaksi pelkoa! 

• Ja miten se maaliskuu sitten loppuikaan.... Käytiin ensimmäistä kertaa tälle vuodelle keskustan puistossa ja käytiin myös kesän ensimmäisellä pyöräretkellä - eli pyöräiltiin lähimmälle huoltoasemalle täyttämään kaikkien fillareiden renkaat ja juomaan pillimehut. 

MAALISKUUN TOTAL FAIL

Unohdin ensimmäisen siskonpoikani syntymäpäivän.... luulin että se on 26, mutta olin myöhässä joten unohdettiin sitten soittaa kokonaan se videopuhelu. Mutta ei se mitään. Maanantaina muistin kyllä isosiskoni syntymäpäivän, mutta en osannut ajoittaa puheluani Uuden-Seelannin aikaan, joten soitinko sitten ollenkaan - no en. Laitoinko viestin? NIIIIIIIIIIN. Anteeksi! Hauskaa synttäriä, molemmille! 

Mitäs huikeaa minä sitten odotan huhtikuulta? 

• No Ässä täyttää 2v loppu kuusta. Joten pitäisi alkaa suunnitella imetyksen lopettamista. Se ei ehkä ole kovin huikeaa tosin. Mutta Ässä täyttää kaksi! Miten se on mahdollista? Joten se on huikeaa. 

• Meillä starttasi Mary Kay konsulttien Kevät kalenteri - vähän kuin joulukalenteri, mutta kevät kalenterilla kohti kesää! Joulukalenterissa onnistuin 24/24 joten kyllä nyttenkin tavoitellaan sitä 30/30!

• Odotan että hiekoitushiekat lakaistaan ja päästään rullaluistelemaan Jekun kummitädin kanssa. Ja päästään pyöräillen päiväkotiin. 

• Opettelen tavoitteiden pilkkomista, jotta vihdoin onnistun vähän ja sitten vähän lisää ja taas vähän lisää........ jotta pääsisin isoinpiin tavoitteisiini alkuperäisessä aikataulussa, jonka viime elokuussa päätin. 

Sellaista minulle kuuluu nyt. Mitä sulle kuuluu? Mitä sie odotat eniten huhtikuussa?

Joogaa kotona Minnan kanssa

 *Kaupallinen yhteistyö: Tmi Minna Tammisto

Parasta mitä tämä blogi on mun elämääni tuonut, on ystävät. Ensin niitä löytyi sattumalta muista samoihin aikoihin kirjoittamisen aloittaneista ja sitten Kaksplussan verkoston naisista, mutta eräs on löytynyt täältä mun blogin kommenttiboksista! 

Hän on Minna - ihana viiden lapsen yrittäjä äiti. Minnan palveluihin kuuluu erilaisia rentouttavia hoitoja esimerkiksi Chi Kung -päähoito sekä lymfahieronta kuulostavat molemmat mielenkiintoisilta. Minnalla on tietotaitoa myös eteerisistä öljyistä mikä mahdollistaa kokonaisvaltaiset aromahieronnat. Näiden ja muiden rentouttavien hyvinvointipalveluiden lisäksi Minna ohjaa joogaa. 

Meillä on välimatkaa sen verran paljon, etten ole vielä päässyt Minnan rentouttaviin hoitoihin. Mutta kiitos koronalle, Minna ohjaa joogatuntinsa nykyään etänä ja sain joulukuussa osallistua testimielessä Minnan Joogatunneille Zoomin välityksellä! Oli muuten myös hauska "sattuma", että teiniaikojen ystäväni Emiilia sattui tekemään Minnan kanssa joogayhteistyön samaan aikaan, joten oltiin sitten kaverin kanssa yhdessä joogaamassa, vaikka etänä. Emiilian postauksen löytää Unelma5 blogista: Miten pienten lasten äidin etäjooga onnistuu?

Minnan lempeään ohjaukseen pääsee joogaamaan keskiviikkoiltaisin klo 19 rentoutuen ja lauantaiaamuisin klo 9.30 lataamaan energiaa. Tykkään Minnan tyylistä ohjata. Oikeaoppisen tarkan joogasanaston lisäksi Minna käyttää ihan tavallistakin jumppasanastoa, jota on helppo ymmärtää vaikka omista joogailuista tai ylipäätän ohjatusta liikunnasta, onkin jo aikaa (öhöm) yli kymmenen vuotta. 

Pientä haastetta osallistumiseeni tuo meidän arjen rytmi. Ajat nimittäin sattuvat meidän iltasiivouksen ja lauantaina aamupalan aikoihin. Joten en päässyt ihan täysillä keskittymään vain joogaan ja rentoutumaan. Lapset halusivat oman osansa huomiostani tai oikeastaan mieluummin sen 100% jokainen, juuri silloin, kun itse olisin kaivannut puolituntia omaa rauhaa ja oloni oli sähellyksestä johtuen lievästi sanottuna kireä. Joogahetkeni hinta oli usein kaatunut kasvi ja ympäriinsä levitellyt mullat sekä räjäytetty sohva.

Sähellyksestä huolimatta loppurentoutus meni jokaisella kerralla perille asti. Ehdin vaipua uneen saakka vaikka rentoutus ei kestä muutamaa minuuttia kauemmin. Paras sana kuvailemaan Minnaa, niin hänen ohjaustaan, ääntään, puhetapaansa ja yleisestikin on lempeys. Ja väittäisin, että hän on löytänyt oman elementtinsä hyvinvoinnin ammattilaisena. 

Jos minulle luvattaisiin, että saan lauantaiaamuna ja keskiviikkoiltana osallistua rauhassa yksin, ilman selkään hyppiviä tai jaloissa roikkuvia irtopainoja (joita joogassa ei muutenkaan tarvittaisi),  olisin jo ostanut "pääsylippuni" online joogaan. 15€/kk omaan hyvinvointiin ei nimittäin ole suuri panostus, mutta varmasti sen arvoinen. Puolituntinen kuluu nopeasti ihan vain someakin ihmetellessä - sen verran löytyy varmasti myös itsestä huolehtimiseen päivittäinkin, eikä vain kaksi kertaa viikossa.

Minä tarvitsen nyt alkuun kuitenkin vähän parempia yöunia ja rauhassa itsestäni huolehtimista, ettei lasten osallistuminen aiheuta samanlaista hampaiden kiristyksiä, mitä joulukuussa. Minusta olisi ihanaa jumpata lasten kanssa yhdessä, en vain ole tällä hetkellä ihan siinä pisteessä, että se olisi kaikista (minustakin) hauskaa. Samassa tilassa oleminen estäisi ehkä kuitenkin ne suurimmat katastrofit.

Onneksi Minna on jo tämänkin kotiäideille tutun haasteen kimpussa, nimittäin Joogan 48h tallenteet on tulossa jo huhtikuussa! Silloin jooga hetken voi toteuttaa omassa aikataulussa. Minä tietenkin säästäisin joogan siihen hetkeen kun lapset nukkuvat tai olisivat päiväkodissa. 

Instagramissaan @ilonpisarat Minna jakaa tietoa eteerisistä öljyistä ja positiivista energiaa sekä IG-Livejä!

 Facebookista hänet löytää: Tmi Minna Tammisto, rentouttavat hoidot

Ollaan suunniteltu Minnan kanssa hyvänolon päivää täällä meillä teille! Muistan kun eräät bloggaajat kutsuivat lukijansa Nosh kutsuille ja se oli hauskaa! Tällaisen "kiitos kun olet ja luet" tapahtuman pitäminen oli minusta hyvä idea! Ajatuksena siis on, että Minna tulisi meille, ja juteltaisiin hyvinvointia tukevista eteerisistä öljyistä ja Minna pitäisi meille joogatunnin ja muutakin ohjelmaa (ainakin pientä syömistä) voitaisiin keksiä.

Ensimmäinen sovittu päivämäärä oli jo joulukuussa. Joouduin perumaan, koska korona kävi vähän turhan lähellä ja meillä oli yksi altistunut karanteenissa. Toinen päivä sovittiin maaliskuulle, mutten ehtinyt ennakkoon kysyä ja sitten kokoontumisia taas rajoitettiin. 

Joten kysynpä nyt! Tulisitko sie mukaan meille rentouttavaan hyvinvointipäivään? Näistä rajoituksista nyt ei tiedä, että kannattaako päivä toteuttaa vasta toukokuun jälkeen vai syksylle, vai sittenkin heti etänä.... Mutta kerrothan kommentteihin, missä välissä huolehdit itsestäsi ja haluaisitko osallistua hyvinvointipäivään? Hymiökin riittää, niin tiedetään sitten paljonko osallistujia mahdollisesti olisi ja millaisten rajoitusten puitteissa voidaan päivää suunnitella.  

Helmikuun helmet & Maaliskuun haaveet

Helmikuu loppui aivan mahtavaan lumimyräkkään ja sen jälkeisiin upesiin aurinkoisiin päiviin. Aamulla rappukäytävästä ulos astuessani tunsin Skotlantilaisen tuulen ihollani. Kevät tuoksuu minulle näköjään Skotlannilta, missä olin öhöm, reilu kymmenen vuotta sitten helmi-huhtikuun. Olen seurannut serkkuni hehkuttavan turussa alkavaa kevättä ja kesän tuloa, minulle kelpaisi vielä pari pakkasviikkoa. Niin vain silti varsin uhkaavasti täälläkin siltä, että hiihtoloman jälkeen me päästäisiin taas pyöräillen päiväkotiin. Noh ei sentään, hiihtoloma toi pakkasen takaisin, ainakin hetkeksi.

Helmikuu oli lyhyt ja ytimekäs täsmällisesti neljä viikkoinen ajanjakso, joka vilahti sormistani ja mietin miten en taaskaan saanut kirjoitettua säännöllisesti blogiin ja mitä tässä tapahtui, kun olin mukamas niin  kauhean kiireinen koko kuun.. Mutta tosiaan, minullahan oli tuo 5 askelta yrittäjäksi valmennus, joka loppui 19.2. eli siinähän se helmikuu menikin, tiiviisti tehtäviä tehden ja teams päiville osallistuen. 

Mutta ne Helmikuun helmet:

• HIIHTOKELIT! Helmikuu tarjoili niin paljon kevyen aurinkoisia pakkaspäiviä, että jos maailman sulkeminen aiheuttaa tämmöisiä talvia myös tänne kaakonpaan niin ei haittaa yhtään! Toki hiihtokelit huomattiin myös päiväkodissa ja mehän ollaan panostettu luistimiin, mutta ei suksiin..... Nyt ollaan seurattu Nupun suurta riemua omista suksista ja hiihtämisestä ja ehtipäs hän myös hiihtää eskariin parinakin päivänä.

• Pidin elämäni ensimmäisen Mary Kay meikkihetken! sen lisäksi pääsin pitkästä aikaa pitämään ihonhoitohetken minulle täysin tuntemattomalle asiakkaalle ja lisäksi vielä sain kokeiluttaa Naturally sarjan tuotteet naapurilleni. Meillä oli myös 4 digitaalista Guest Event tapahtumaa, jotka katsoin kaikki ja minullakin oli niissä vieraita! Ja kyllä olen iloinen, että olen valinnut Mary Kayn minun suoramyynti yrityksekseni. Vaihtoehtojahan olisi paljon, ja muutamaakin olen miettinyt, mutta aina Mary Kay jäi kummittelemaan ja nyt taas muistan ja ymmärrän paremmin miksi. 

• Mun Mary Kay power partner kävi meillä lasten kanssa ensimmäistä kertaa. Musta on aina ihanaa, kun meille tulee ihmisiä. Olen niin kauan ollut aina se joka tulee kylään, mielelläni siis kyllä tottakai, mutta nykyään arvostan ihmisiä jotka ovat halukkaita tulemaan myös meille. Yhteen aikaan tuli jo vähän ähky, että minä ole aina se joka tulee toisen luo. Ihanaa kun olen saanut ystävän joka haluaa tulla myös mun luo!

• Aurinko, tätä tuli vähän sivuttua tuossa hiihtokelissäkin, mutta vuorokauden valoisa-aika on selvästi pidentynyt ja me ollaan taas ulkoiltu vähän enemmän lasten kanssa, ja kyllä se tekee hyvää! Ulkoilu on asia johon haluan panostaa arjessa paremmin. Nyt ollaan kuljettu paljon autolla päiväkotiin, mutta jos pyöräkelit on tulossa niin sittenhän se hoituu sillä.

• Ostin itselleni uuden vaatteen! Tai oikeastaan kaksi, koska valitsin emännänlahjaksi housut ja ostin uuden tunikan! Mulla on luonnosjonossa mun viime keväänä alkanut vaatekaapin läpikäynti, joten ehkä olisi aika jatkaa sitä... Mutta meillä oli siis Me & I kutsut, meillä kotona oli maltillisesti ihana Tiina ja naapuri ja loput katselivat sitten liveä FB tapahtumassa, jossa tosin meidän lapset yrittivät varastaa koko shown. 

• Myös uskollisesti mukana keikkunut kamerani pääsi myös oikeasti käyttöön! Mulla on ollut pientä kuvaus taukoa tässä ja nyt on taas ollut kiva vain räpsiä kuvia lapsista. Joskin kuvien laatu ei nyt ehkä ole aina sitä parasta, koska olen päättänyt pitää kamerani manuaali asetuksilla ja niiden kanssa kuvaaminen on vielä vähän vaihtelevaa. Aikaisemmin kikkailin ainoastaan suljinnopeuden ja valotuksen kanssa, mutta nyt olen opetellut säätäämään myös kameran ISO arvoa se on vielä aika moista kikkailua ja kokeilua.

• Mummu kävi yökylässä! Tarvitseeko tätä sen enempää selittää. Ässä puhuu edelleen mummusta ja Ässän puheen kehitys on muuten harpannut tässä ihan älyttömästi, täytyneekin hänen kuulumisia jakaa vähäsen omaan postaukseen. (tämä pätkä on muuten kirjoitettu 1.3. ja hiihtolomalla sanarimpsuja tuli vaan lisää ja lisää!)

Mitäs sitten maaliskuussa haaveillaan?

• Meillähän alkoi myös hiihtoloma viikonloppuna ja tottakai hiihtolomalla ulkoillaan. Lasten loman jälkeen alkaa ravintola-alan pakkoloma, joten sitten meillä onkin loppu maaliskuu koko perheen aikaan.

• Haaveilen siis ainakin koko perheen kanssa ulkoilemisesta ja kunnon yöunista.

• Ja tavoitteiden toteutumista tietenkin, vaikka haaveilu on nyt vähän huono sana, koska tavoitteet ei toteudu haaveilemalla ja nämä maaliskuun tavoitteet ovat pieniä askeleita kohti kesän ja syksyn ja toivottavasti isompia loppuelämän tavoitteita. 

Mikä susta oli parasta helmikuussa? :) 

Unohdettu postaus: Hyvä äiti kaiken hoitaa

Luonnoksista löytyy paljon postauksia, jotka olen syystä tai toisesta unohtanut tai päättänyt unohtaa, mutten kuitenkaan ole niitä poistanut. Tämä ei suinkaan ole niistä  vanhin, mutta olkoon tämä aloitus uudelle postaussaurjalle! 

Kirjoitettu 26.11.2019

Hyvänä äitinä huolehdin kellon tarkasti ruoka-ajoista ja uniajoista.

Hyvänä äitinä ulkoilen ja leikin lasten kanssa ja kyselen heidän kuulumisiaan ja vastaan kysymyksiin. Siihenkin, joka kysytään viidettäkymmenettämiljoonatta kertaa, johon minulla ei oikeasti ole mitään vastausta.

Hyvänä vaimona huolehdin, että koti on siisti koko ajan. Sänky pedattu, keittiössä ei loju astioita odottamassa, kun tiskikoneessa on vielä puhtaat.

Hyvänä vaimona olen tietenkin heti tyhjentänyt puhtaat astiat paikoilleen kaappeihin. Ruokapöydän alla ei koskaan ole muruakaan, koska olenhan ne imuroinut tai vähintään lakaissut heti lasten poistuttua pyödästä.

Hyvänä vaimona ja äitinä huolehdin, että koko perheellä on puhtaita vaatteita päällensä puettavaksi ja pyykkihuolto rullaa kuin unelma tietenkin.

Koska olenhan hyvä äiti ja hyvä vaimo.

VÄÄRIN!

Hyvänä äitinä olen juossut kesken oman ruokailuni vessassa auttamassa jo ruokailunsa päättäneitä lapsia.

Hyvänä vaimona olen etsinyt puoliskolleni puhtaat työvaatteet jostain viikkaamattomien vaatteiden kasan syövereistä, edelleen sen oman ruokani odottaessa lautasella.

Ja siis hyvänä äitinä ja vaimona minä en ole sitä ruokaa tehnyt, vaan sen on tehnyt puoliskoni.

Ja kun ollaan huomattu, että tämä oli viimeinen puhdas työpaita, käyn tietenkin heti laittamassa pyykit pyörimään.

Kun saan pyykkikoneen päälle, lapset tahtovat lähteä ulos, autan heitä pukemaan. Pääsen takaisin syömään, joku koputtaa ja soittaa ovikelloa, vauva herää ääniin, nappaan vauvan syliin, avaan oven, lohdutan vauvaa, autan lasta vessassa, menen tyhjentämään tiskikonetta, jotta saan sinne likaiset astiani. Siivoan keittiötä, pyykkikone pysähtyy, lapset tulee sisälle, nyt on iltapala aika, äkkiä jotain pöytään ja samaan aikaan keittiön siivousta. Ai niin ne pyykit piti laittaa vielä kuivumaan ja oho täällä kuivurissa onkin vielä edelliset viikkaamatta.

Ei muuta kuin kasa kasvamaan, ja uutta pyykkiä pyörimään. Lapset tappelee ruokapöydässä ja iltapala on pitkin seiniä ja lattioita. No sitten niitä siivoamaan ja ai eteinenkin pitäisi imuroida ja nyt vielä unilaulu ja vauva haluaa seurustella ennen nukkumaan menoa ja oikeastaan olisin halunnut nukkua päiväunet.

Eilenhän minä nukuinkin vauvan kanssa, koska vauva ei nukkunut aamupäivällä hyvin, hän nukkui sitten iltapäivällä sylissäni ja minäkin torkahdin ja sillä aikaa lapset tietenkin kantoivat puolet lastenhuoneesta olohuoneeseen ja kukahan se tämänkin kaaoksen sitten siivoaa, kun minuakin väsyttää. Hyvänä äitinä pistin lapset jo nukkumaan kellon tarkasti, tietenkin.

Torkun sohvalla puolituntia muuten vaan, iltapalani on jäänyt syömättä, puoliskoni tulee kotiin, katsotaan yhdessä jakso tai pari samalla iltapalaa syöden ja sitten minä käyn vihdoin yöunille, herätäkseni aamulla seitsemältä väsyneenä.

Kuulostaako tutultua?

Tulipa hiki varsinkin tuosta pyykkirumbasta lukiessa.... Ja sitten se tärkein: Reilua vuotta myöhemmin onko mikään muuttunut? 

Noh ainakin lapset ovat kasvaneet, kaikki ovat päiväkodissa, en pese pyykkiä jatkuvalla syötöllä ja viikattavien vuori tyhjenee myös pari kertaa viikossa kokonaan! Enkä enää valvo aina puoleen yöhön, vaan meillä on melkein joka ilta treffit klo 21-23.

Yöt ovat kyllä edelleen enemmän ja vähemmän katkonaisia, taaperon nukkuessa edelleen meidän välissä ja nyt aika ajoin sängystämme löytyy aamulla kaikki kolme lasta. Joten joskus saatta olla peittovarkaita ja potkijoita keskellä yötä.....

Puoliskoni kokkaa edelleen useammin ja parempaa ruokaa - siis sellaista mitä lapset viitsii syödä. Ja ei hyvän äidin ei todellakaan tarvitse hoitaa kaikkea itse ja yksin.

Mitä sulle kuului reilu vuosi sitten?