Tampereen teatterin Anastasia musikaali

Olipahan muuten show! Kannatti käydä katsomassa. Esityksen jälkeen vessoille jonottaessa käytävässä istui mies, joka kysyi oltiinko äskeisessä näytöksessä ja mitä siitä pidimme. Selvisi, että hän oli muusikko. 

Teatteri seurueeseemme kuului jälleen mummu sekä Tampereelta lapsuuden ystäväperhe. Eli mummoa ja siskoani lukuunottamatta sama porukka, kuin tammikuussa oli Jyväskylässä katsomassa Lumikuningatarta. 

Joskus käytiin tällä porukalla useamminkin (lue: säännöllisemmin) teatterissa, mutta nyt oli ainakin kymmenen vuoden tauko. Kun Nuppu sitten pääsi vuosi sitten koulun kanssa teatteriin ja oli tykännytkin tajusin, että mehän voitaisiin alkaa miettiä teatterireissuja enemmänkin. Nyt meillä on saldona enemmän teatteria kuin elokuvia elokuvateatterissa. 

Instagram tarjoili minulle Anastasian mainosta jo joskus loppuvuodesta ja laitoin heti äidille viestin. Samaan aikaan törmäsin myös Isyyspakkaus blogin postaukseen musikaalista ja kävinkin sieltä kysymässä mitä mieltä lapsi oli ollut, kun halusin ottaa 8 vuotiaan Nupun mukaan. 

Valmistauduttiin musikaalin niinkin perusteellisesti, että katsottiin elokuva ja sen jälkeen kysyin haluaisiko Nuppu nähdä tämän myös teatterissa. Tampereen teatterin musikaali siis mukailee yhtä minun kaikkien aikojen lempielokuvaa, josta pidän edelleen. Pienenä lauloin elokuvan lauluja serkulleni, jota ei ehkä olisi kiinnostanut olla esitykseni ainoa yleisö. 

Musikaalin lauluja en laulanut mukana, en olisi osannutkaan. Mutta sen enempää en halua kertoa juonesta tai lauluista. Isyyspakkauksen postauksessa on kaikki oleellinen kerrottu ja itse en osaa olla jaarittelematta. Juonipaljastusten kannalta siis parempi etten sano enempää. Laulut kyllä paljastivat myös yhden näyttelijän! Minä en tunnista näyttelijöitä juuri lainkaan, mutta nyt Dimitrin laulaessa yhdistin lauluäänen Frozeniin ja kyllä vaan, pienen googlauksen kautta vahvistui, että ääni oli tuttu Frozen 2 elokuvasta.

Meillä oli paikat parven takarivissä, saatin naulakoilta Nupulle istuintyyny ja sen kanssa oltiin jo tosi korkealla, mutta näkymät oli hyvät! Väliaikatarjoilut pöytiin oli myyty loppuun ennakkoon, mutta saatiinkin sitten paikanpäällä ostettua, kun pöytiin oli tullut peruutuksia. 

Musikaalin toteutus oli aivan upea. Lavasteet, puvustus, se miten valoja ja kuvia käytettiin lavastuksissa. Yksi elokuvan lempikohtauksista on kun Anja kävelee linnassa, puhaltaa pölyjä hopealautaselta ja alkaa laulaa "....haamut menneisyydestään kun tanssii muistoissain...." ja tauluista lennähtää haamut tanssimaan suureen saliin. Kyllä tämäkin kohtaus on onnistuttu tuomaan teatterin lavalle ja se oli kyllä mun lemppari hetkiä myös musikaalissa.

Vessajonossa totesin, että musta olisi pitänyt tulla näyttelijä. Olen jo pidempään haaveillut lastenohjelmien duppaamisesta ja äänikirjojen lukemisesta. Mutta olisko se mun juttu sittenkin teatterissa? 

Sen enempää miettimättä vastasin muusikolle, että jos ei asuttaisi niin kaukana, niin tulisin katsomaan uudestaan. Oli tosi hyvä! Tiedän myös, että toiselle kierrokselle haluaisin mukaani isoäidin, koska isoäiti on Anastasian minulle esitellyt. Harmi että musikaali näytti olevan aikalailla loppuunmyyty koko keväältä. En tosin ihmettele lainkaan, että miksi. Tykkäsin kovasti! 

Helmikuu 2023

Helmikuu uudessa kodissa! Ai että. Huomattavasti lämpöisemmässä uudessa kodissa. Lumitöitä sai tehdä muutaman kerran. Saunaa lämmitettiin kalenterin perusteella vain kolme kertaa, mutta sähkölaskun tultua en taida luottaa kalenteriini. Mummu oli meillä helmikuun ensimmäisellä viikolla. Tavarat etsivät paikkojaan oikeastaan koko kuukauden ja no, osa etsii paikkaansa vieläkin. Tuo harmaassa ruukussa oleva kasvi tosin tuli elmänsä päähän aivan liian aikaisin ja pelastusyrityksistä huolimatta sitä ei enää ole. 

Ostettiin uusi sohva! Jah noh. Mie tykkään siitä, se on pienempi ja erikätisempi, kuin vanha valtava sohva. Se valtava jouluna 2013 ostettu sohva oli oikea löhösohva. Kaikkiin muihin koteihin se on sopinut mukaan, koska se on ollut niihin asuntoihin oikean kätinen, sohvalla istuessasi divaani oli siis vasemmalla puolella. Mutta nyt uuteen kotiin se oli ihan liian iso ollakseen vielä väärän kätinenkin. Koon kanssa olisi siis pärjätty.

Uusi sohva on vihreä ja pienempi. Se on tosi kiva! Ja sen alta mahtuu imuroimaan ilman, että sitä nostaa! Mutta ehkä juuri sen takia tai sitten koska meillä ei ole vielä verhoja olohuoneessa, ensisilmäyksellä sohvasta sai toimisto tai odotusaula vibat. Nyt siihen on kyllä jo tottunut ja ongelmahan ratkeaa parilla sisustustyynyllä ja niillä verhoilla. 

Ystävänpäivää vietettiin vähäsen. Käytiin lounaalla kaupungissa, ja saatiin parkkisakko, koska toisella puolen katua olisi ollut 1h parkit, mutta me oltiin väärällä puolella jossa olikin 30min pysäköintiaika. Niin että hyvää ystävänpäivää. Ylitettiin aikamme about 10minuutilla.... Päätettiin hakea pojat eskarista ja päiväkodista vähän aikaisemmin ja mentiin luistelemaan. Se oli tälle talvelle ensimmäinen kerta koko perheen kesken. Ja totta kai, sauna ajastukselle odottamaan ja luistelun jälkeen suoraan saunaan. Aah, ihanaa kun saa mennä saunaan milloin haluaa!

Kävin myös tekemässä yhden päivän sijaisuuden. Päivän kohokohta oli puukässän tunti. Sain rehtorilta luvan viedä oppilaat vaikka kuvisluokkaan tekemään jotain aivan muuta. Puukässäluokan ovella kerroin oppilaille, että nyt on tämmönen tilanne, olen teidän ope tänään ja meillä on vaihtoehto olla ensimmäinen tunti kuvisluokassa ja toinen omassa luokassa tekemässä jotain, koska mä en tiedä mitä ootte tehneet kässätunneilla enkä tiedä saadaanko me niitä eteenpäin.

Noh, oppilaat halusivat kuitenkin jatkaa käsitöitään. Onneksi tunnille tuli mukaan myös ohjaaja, joka osasi kertoa minullekin missä ollaan menossa ja tunnin lopputulos oli, että kaikki saivat työnsä valmiiksi ja ainoastaan kaksi ei lähtenyt toimimaan kuten piti. Noilla oppilailla olikin aivan mahtavat ryhmätyötaidot! Siellä autettiin kaveria pyytämättä, neuvottiin ja saatettiin tehdä kaverin puolestakin vähän matkaa, että kaveri pääsi sitten itse jatkamaan. Olipa mahtava onnistumisprosentti ja kaikille jäi hyvä fiilis tunnista! 

Ennen hiihtolomaa ehdittiin tehdä myös yhdenyön reissu helsinkiin, kun Nupulla oli allergiakontrolli Meilahdessa. Meillä on nyt ollut allergia-asioissa hoitosuhde Meilahteen 5 vuotta. Reissuun mahtui iltapala kummityttöni luona, sieltä mentiin yöksi isotädille. Ja aamupuuron jälkeen otettiin isotäti ja Kirppu mukaan ja lähdettiin kohti sairaalaa. Isotäti oli Kirpun kanssa sillä aikaa, kun minä olin tutkimukissa ja lääkärillä Nupun mukana. 

Sittenpä tulikin hiihtoloma ja maaliskuu. Ja edelleen vain mietin, että olispa mulla sukset! 

Pyykkihuolto järjestyksessä

Syyskuussa 2018 muutettiin 76-neliön kotiin jossa olin niin onnellinen meidän vessan pyykkiseinästä ja kuivausrummustani, että kirjoitin pyykkäämisestä oman postauksenkin: Toimiva pyykkihuolto pikkuvessaan. En tiedä muistatko sinä, tai kukaan muukaan tuota postausta. Tunnustan kuitenkin että minulle se oli tosi tärkeä postaus, en kylläkään ole varma miksi. Nyt esittelen meidän edellisen kodin pyykkijärjestelyt.

Edellisen kerran muuttaessamme kesällä 2020 oli nimittäin kaksi kysymystä: 

1. Mihin ihmeeseen työnnetään pyykkikopat?

ja 

2. Tuleeko kylppäriin pesutorni vai ei?

Alkuun pyykkikone ja kuivuri odottelivat melkein viikon eteisessä, koska kylppärin ovi on kapeampaa mallia eikä pyykkikone mahtunut sinne ilman pientä purku- ja uudelleen kokoamis -operaatiota. Kun pyykkikone oli kylppärissä todettiin, ettei kuivuria saada pesutorniksi, koska suihkuseinässä on hassu kahva sivussa ja pyykinpesukoneelle tarkoitettu vesihana on myös hassulla korkeudella.

Onneksi kuivaushuoneeseen on ihan tavallinen leveämpi ovi, joten toiselta purkuoperaatiolta vältyttiin. Kyllä. Minulla oli ihan oma k u i v a u s h u o n e ! Pieni, keltainen lattia ja kuivausteline seinässä. Ja kenkien kuivauspatteri. Siispä kuivuri sijoitettiin sinne ja nyt minulla oli ihan ikioma huone viikkausta odottaville ja viikatuille pyykeille!

En olisi arvannut, että tuo pieni koppi helpottaisi meidän arkea niin paljon mitä se on helpottanut. Pysyin yllättävän usein jopa tavoitteessani viikata kuivurista heti vaatteet jokaisen omaan kestokassiin. -Ja jos en niin tehnyt se on ollut tietoinen valinta. Kassien täytyttyä yritin saada Nuppua ja Jekkua osallistumaan vaatteiden kaappiin viemiseen, välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä.

Kuivaushuoneen lisäksi edellisessä kodissa oli huomattavasti enemmän kaappitilaa, (kuin sitä edellisessä, tai täällä uudessa) joten likapyykit piilotin yhteen kaappiin. Ajattelin ensin laittavani pyykkikopat piiloon poikien huoneen oven taakse. Mutta sitten aloin miettiä että olispa kätevää laittaa ne kaapin oveen, niin pyykit olisivat kokoajan piilossa ja sitten tulikin jo seuraava ajatus, että eihän niitä tarvitse kenenkään kaapin oveen laittaa, kun voin valloittaa kokonaisen kaapin pelkästään likapyykille.

Sijaintikaan ei oikeasti ollut hullumpi. Lastenhuoneista sai kerättyä lattialla lojuvat vaatteet suoraan pyykkikaappiin. Kylppäri oli vieressä, että pyykkejä ei tarvinnut pitkiä matkoja raahata edestakas. Likapyykit kaadoin pyykkikoneen eteen ja pesun jälkeen heivasin korilla märät pyykit kuivaushuoneeseen ja kuivuriin. 

Sellaiset vaatteet mitkä ei mene kuivuriin mahtuivat hyvin kuivaustasolle kuivurin päälle tai lattiatelineelle jonka nostin eteiseen. Mieluiten laitoin eteiseen paksuja college vaatteita joita ei saa rummuttaa. Kuivaushuoneen ainoa miinus oli nimittäin se, että paksummat vaatteet eivät kuivuneet telineellä tarpeeksi nopeasti. Lasten kasvaessa meille ilmeistyi enemmän vaatteita joita ei saa rummuttaa, joten otettiin myös hengarit käyttöön ja lattiateline sekä hengareihin ripustetut vaatteet kuivuivat lopulta usein olohuoneen ja ruokailutilan välissä. 

Minulla oli yksi meidän vanha lelukoppa (jonka mummu ja vaari ystävällisesti unohtivat muuton yhteydessä tänne.) sinne kasasin kuivurista kuivat vaatteet viikattavaksi. Kenkä patterilla taas odotti hyvässä järjestyksessä jokaisen oma muumikassi, johon viikkasin vaatteet. Ja kassit on värikoodattu tottakai. 

Homma pysyi suunnilleen ergonomisena, kun nostin viikkauslaatikon kuivurin päälle ja viikkasin suoraan kestokasseihin. Välillä tosin piti vaihtaa viikattujen ja odottavien vaatteiden paikkaa. Meillä kun ollut näitä apureita, ensin Ässä joka oli 1v, kun tuonne muutettiin ja nyt sitten Kirppu joka oli 10kk, kun muutettiin pois. Molemmat oikein eteviä apureita varsinkin pyykin levittämisessä. Kävin viemässä viikatut vaatteet kaappeihin sitä mukaan kun kassit olivat täynnä tai kopat tyhjiä. - Tosiaan yritin tätä nakittaa lapsille, mutta usein hoidin pyykit silloin kun he eivät edes olleet kotona tai olivat jo nukkumassa... Joten hyvä yritys. :D

Lähtökohtaisesti joka päivä on pyykkipäivä, mutta tällä systeemillä minulle tuli jopa muutamia pyykkivapaita päiviä. Kun pyykkikopassa odottaa vain pari hassua sukkaa ja kaikki on puhtaina ja viikattuina menneet kaappeihinsa. Ja parasta oli se, että oven sai laittaa kiinni ja viikkauksen antaa unohtua, jos tuli jotakin tärkeämpää tekemistä juuri siihen hetkeen ja jatkaa sitten siitä mihin jäi - ilman että valmiit pinot on levitetty pitkin ja poikin ja koko homma pitäisi aloittaa alusta!

Toinen mikä tekee viikkaamisesta hieman mielekkäämän kotityön on podcastien kuunteleminen. Ässän vauvavuonna tein usein "yövuoroja", en osannut nukkua puoliskoni ollessa yövuorossa, joten viikkasin pyykit olohuoneessa piirrettyjä katsoen. :D Podcastien ja kuulokkeiden kanssa viikkaaminen on ihan kivaa omaa aikaa, jota en liian usein osaa itselleni ottaa tai antaa.

Äiti kysyi ennen tammikuista muuttoa, että mikä nyt on tuossa vanhassa kodissa niin kivaa tai niin hyvin, etten halua muuttaa... Kyllä se oli varmasti tuo pyykkihuolto. Suurin kysymykseni taas muuton keskellä nimmittäin oli: mihin työnnetään likapyykki uudessa kodissa? Jah noh se on nyt ainakin toistaiseksi ratkaistu "kakkos vaihtoehdolla".

Miten sulla sujuu pyykkihuolto? :)