Se siitä spagaatista sitten

Aloitin spagaatitreenit muistaakseni helmikuun lopussa ja tällä kertaa päätin että spagaati menee pohjaan ennen kesää. Oikeasti tein töitä tavoitteen eteen Splits Training sovelluksen ohjeiden mukaan päivittäin. Ja homma alkoi edetä. Kevät tuli lumi suli, hankin salikortin ja aloin käymään ryhmäliikuntatunneilla  rullaluistellen. Ja kuinka kävikään.

Kolmannen jumppaviikon perjantaina jäin vielä peilisaliin tunnin jälkeen tekemään spagaatitreenin. Ihan niin kuin kaikkina muinakin jumppapäivinä. Muistelinkin, etten mie kovin kauaa ehtinyt jumpalla käydä ennen kuin se räsähti. Piti nyt kuitenkin vielä tarkistaa kalenterista että ihan oikeasti. En edes kuukautta ehtinyt käydä jumpalla. HUPS.

Spagaatitavoite koki aika ison takaiskun.

Spagaatitreenit jätin. Liikkumista en.

Edelleen kaikki päiväkoti ja eskarimatkat kuljin kävellen. Joskin pari viikkoa varsin lyhyellä askeleella ja hitaasti. Jumpalle kuljin tietenkin luistellen. Aika nopeasti laitoin ystävälle viestiä, että reisi tuntui jo aika normaalilta luistellessa. Jatkoin jumppaan rullaluistelua ja kävin spinning tunnilla jo heti vammaperjantaita seuraavana keskiviikkona. Kuulostelin koko tunnin ajan miltä jalassa tuntuu ja säädin pyörän vastusta sellaiseksi mikä tuntui hyvältä. Ettei reisi joudu tekemään liian raskasta työtä eikä myöskään saanut tulla kipua.

Siskon poikaystävän vinkistä kävin ostamassa foamrollerin jonka avulla hieron takareittä ja kysyin nopeasti eteeristen öljyjen asiantuntija Minnalta vinkit lihasvammaa hellivän hierontaöljyn sekoittamiseen. Niin minä siis öljysin ja rullailin pari viikkoa ja kävelin hyvin hyvin hitaasti ja luistelin melko samaa vauhtia kun aikaisemminkin. Luisteluliike ohjautuu eri suuntaan kuin spagaatin aiheuttanut vamma, joten luistelu oli oikeasti kivutonta, vaikka kyllä mie alkuun tunsin, että reisi ei tunnu täysin normaalilta.

screenshot toukokuisesta videosta, kun kokeilin kuinka korkealle jalka nousee puolapuilla. :D

Sitten mulle kerrottiin, että takareisivamma on tosi kenkku. Koska lihassyyt haluaa arpeutua ristiin, eikä sillä lailla siloisesti niin kuin niiden kuuluisi haluta. Ja jos ne pääsee arpeutumaan ristiin niin ääriasennot on sen jälkeen aika mahdottomia. Siihen loppui sitten mun venyttelytauko! 

Spagaatitreenistä pidin edelleen taukoa, mutta aloin rullailun ja hieromisen ja öljyämisen lisäksi tekemään rauhallisia pitkiä liikelaajuutta avaavia venytyksiä, kivun sallimissa rajoissa. Viisi viikkoa pidin huoltotaukoa, ennen kuin kokeilin Spagaatitreenejä uudestaan toukokuussa.

Kesän treenit on olleet säännöllisen epäsäännöllisiä. Kun ollaan oltu kotona, olen käynyt jumpalla ja jumpan perään aina spagaatitreenit. Kun oltiin reissussa, oltiin reissussa ja tein spagaatitreenin ehkä kerran viikossa jos silloinkaan. Tuli aika paljon taukoja. Nyt taas kouluarjen alettua olen käynyt taas jumpassa melkein joka päivä ja aina jumppapäivän päätteeksi teen spagutreenin. Joskus kesällä venyttelin vasta kotona terassilla, mutta nyt ei enää venytellä ulkona. Parempi hoitaa homma salilla pois alta muuten unohtuu kokonaan.

Ehkä se lähti vähän käsistä

Ostin maaliskuun lopussa elämäni ensimmäisen salikortin. Sellaisen jäsenyyden, jolla saa osallistua kaikille ryhmäliikuntatunneille. Koska olen yksin neljän lapsen kanssa päätin käydä jokaisella arjen aamupäiväjumpalla. Keväällä aamupäiväjumppia oli maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin.

Maanantaisin 1h RVP eli reisi-vatsa-peppu-jumppa, se alkoi vasta kymmeneltä, joten oli helppo olla ajoissa. Keskiviikkoisin teki tiukkaa, piti lähteä eskarilaisen saattamiselta suoraan luistelemaan salia kohti, jotta olin heti 9.00 spinning pyörän selässä 40 min pyöräilyn perään oli 30 min core. Perjantaiaamuina oli vähän enemmän aikaa, mutta aika monesti lähdin suoraan eskarilta kohti 9.30 alkavaa tunnin perjantaipumppia, tai niin että eskarilta kotiin, luistimet jalkaan ja menoksi.

Jumppien jälkeen jään lähes aina peilisaliin vielä tekemään spagaatitreenin ennen kotiin lähtöä, siinäkin saa helposti menemään 45 minuuttia. Sään salliessa luistelen aina jumpalle. Vähän reitistä riippuen matka meiltä salille on 8,5-10 km ja luonnollisesti sama kotiin tietenkin. Mun ennätys kotoa salille luisteluun taitaa olla 26 minuuttia. Ja palauttavat ja kiireettömät kotimatkatkin luistavat yleensä 35 minuutissa.

Mulla on niin sanotusti kaiken kattava salijäsenyys, koska toinen vaihtoehto olisi vain salijäsenyys ilman ryhmäliikuntaa. Sellaista vaihtoehtoa en löytänyt jolla olisi voinut ostaa kuukausimaksulla pääsyn vain ryhmäliikuntatunneille. Sellainen olisi mulle oikeasti kaikkein paras jäsenyys, koska pelkkää kuntosalia olen hyödyntänyt vain kerran. Silloin aamun jumppa oli peruttu vähäisen osallistujamäärän takia, mutta lempi-ihmiseni oli salilla, joten minäkin menin. Ja kertaalleen olen tainnut mennä myös jumpalle ihan vaan treenaamaan spagaatia vaikka jumppa olikin peruuntunut. 

Kesäkalenterin kaikki jumpat alkoivat 9.30 ja päivät pysyivät samoina. Viikko alkoi maanantaina tunnin pumpilla. Keskiviikkona oli puolen tunnin spinning ja sen perään tunnin RVP, perjantaisin uutena Circuit, oli muuten tehokas kiertoharjoittelu se. Kovin montaa kertaa perjantain jumppaan en kesällä ehtinyt.

Kirppu ja Ässä olivat kesällä päiväkodissa niinä päivinä kun itse menin jumpalle. Isommat koululaiset nukkuivat melkeinpä siihen asti, että tulin jumpalta kotiin. Kesäloman aikana hain Ässän aina heti jumpalta tultuani ja Kirpun välipalan jälkeen. Varasin koko kesän päiväkodit jo toukokuussa, pidettiin vapaapäiviä reissujen mukaan, mutta ainoastaan Pölläviikot oli sellaiset lomat jotka pystyin ilmoittamaan toukokuussa päiväkotiin.

Mulla on myös muutamia säännöllisiä menoja, joita varataan aina käynnin yhteydessä seuraava eteenpäin ja lisäksi tein kesäkuussa terapianavigaattorin ja käyn nyt juttelemassa myös mielenterveys- ja päihdehoitajan luona parin viikon välein. Tiesin, että käyntejä tulee, joten oli helpompi vain varata koko kesän hoitoajat, ettei tarvitse stressata lainkaan lastenhoidon puolesta.

Ja oikeastaan sinne miepähoitajalle hakeutumisen syy lukee otsikossa. Joo, ehkä se lähti vähän käsistä, nimittäin liikkuminen.

Kesäloman alussa havahduin etten ole nukkunut kunnolla yhtäkään lasten isiviikonloppua. Huonosti nukkumiseen kun lisätään vielä kuinka paljon luistelukilometrejä ja jumppia tulee viikkoon. Siihen päälle se, etten mie nyt lastenkaan kanssa kotona vaan rötvää koko päivää. Vaan kyllähän me ollaan touhuttu koko kesä vaikka paljon enemmän oltiinkin kotona kuin reissussa. Nurmikon leikkuut, rannalle kävely, kaikki muu joka paikkaan kävely. Ja lisätään tähän vielä huonosti syöminenkin.

Jumpille lähtiessä saatoin napata jääkaapista keitetyn kananmunan tai sitten en syönyt mitään. Kaakaon ja/tai pelkän veden voimalla jumppaan ja sieltä kotiin ja söin vasta kotona samalla kun koululaiset heräilivät päiväänsä tai sitten söin ensimmäisen kerran vasta kun tein päivän lämpimän ruoan ennen lasten treenien alkua.

Olen tallentanut melkein kaikki luistelut puhelimeen googlefittiin tai mikä se nyt onkaan. Keväällä mulla oli kuukauden verran laina puhelin ja nyt on taas oma flipetiflop rikki ja mulla on Nupun iän vanha iphone käytössä, joten viime viikon lenkit puuttuu taas. Muistan vaan jo ihan alkuun keväällä toteavani, että multa puuttuu se sellainen mennään rennosti vaihde. Se muuten näyttäisi puuttuvan kaikessa muussakin eikä vain liikunnassa. All in tai ei mitään.

Nyt syksyn jumppakalenterissa on maanantaina tunnin kahvakuula, sen perään puolen tunnin vatsatabata, tiistaina tunnin RVP, torstaina 40 min spinning ja puolentunnin core ja perjantaisin tunnin pumppi. Kaikki aamun ekat jumpat alkaa edelleen 9.30. Ja aikakivasti on edelleen riittänyt rullaluistelukelejäkin.

Alkuun ajattelin, että todellakin edelleen jokaiselle jumpalle menen, kun sitä vartenhan mie tuota jäsenyyttä maksan. Mutta se tarkoittaa sitten sitä, että mun kaikki aamupäivät menee siellä. Ja se on ehkä sittenkin vähän liikaa.

Kesäkuussa terapianavigaattoria tehdessä ja miepäkäyntien alkaessa mulla oli vähän huolena, etten ajaisi itseäni ylikuntoon. Tavallaan ei se siltä tuntunut. Mutta jos jätän joka toisen viikonlopun nukkumatta ja liikun kaiken aikaa pysähtymättä, eikä mulla oikeastaan ollut edes nälkä, niin oli ihan hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään missä mennään.

Jollain tapaa tiedostin, että en voi ikuisesti jatkaa tätä tahtia mitä kevään ja kesän vedin, mutta samaan aikaan en kyllä edes yrittänyt pysähtyä. Nyt tuli syksy ja syksy teki pysähdyksen mun puolesta. Tällä kertaa ei tarvinnut rikkoa mitään innoissaan. Olen tässä ihan vaan tajunnut, että nyt mulla menee kaikki aamupäivät liikkuessa, mutta on myös muita asioita joille haluan antaa aikaa. Yksi niistä on tämä hiljaiselosta kärsinyt blogi.

Ehkä onkin ihan okei maksaa sitä salijäsenyyttä, mutta silti vähän valikoida mille jumpille menen. Esimerkiksi kahvakuula ei nyt tuntunut ihan omalta lajilta, joten ehkä  voinkin pitää maanantaisin vapaapäivän tai mennä vasta 10.20 vatsatabataan toisinaan. Samaten ajattelin pitää Kirpun kanssa vapaapäivän joka toinen perjantai, joten joka toinen perjantaipumppi jää tästedes väliin myös. Ja se tuntuu itse asiassa aika kivalta.

Siekin tarttet oman Möllykän!

Tämä postaus on tyytyväisen asiakkaan mainos, itse ostetuista tuotteista.

Möllykkä oli rakkautta ensisilmäyksellä, kun ekan kerran tutustuin Talisa Designiin liki kaksi vuotta sitten. Ja pitkään odotinkin ennen kuin Möllykkä meille kotiutui. Ja nyt meillä on kaksi omaa Möllykkää!

Mietin Möllykän hankkimista jo vuonna 2024, kun asuttiin vielä edellisessä kodissa. Viime vuonna uudessa tai siis nykyisessä kodissa löytyi Möllykälle myös todellinen tarve. Mulla on jo pitkään ollut tiedossa missä tulee olemaan Möllykän pesän paikka, heti kun sellaisen kotiutan.

Meillä on yksi ovi, joka toden totta tarvitsee Möllykän kaverikseen. Toinenkin ovi olisi, mutta nämä ovat melkein vierekkäin, että ehkä pärjäisimme ainakin alkuun yhdellä Möllykällä. Mutta toisaalta, enhän minäkään tykkää olla yksin ja monet kasvit ja lemmikitkin tarvitsevat kaverin ollakseen onnellisia. 

Ai mikä on Möllykkä? 

Talisa Design on Jyväskylästä käsin toimiva käsityöyritys, joka tekee kierrätysmateriaaleista söpöjä ovistoppereita, niitä ovat Möllykät. Niillä jokaisella on nimi ja jokainen on uniikki käsin tehty. Omani ostin nyt keväällä Talisa Designin verkkokaupasta, valitsin noudon Palokasta ja soitin äidille.

Äiti lähetti mulle kuvat Möllyköistä heti, kun oli ne hakenut. Näytin lapsille, että katsokaa, mitä meille muuttaa! Tämä sininen on Vili ovistopperi, se on painavampi ja ihan vähän kovempi. Lapset päättivät yhteisesti nimetä vihreän pehmomöllykän Possuksi.

Meidän kotona Möllykän omaksi huoneeksi tulisi arkieteinen tai pukkari, kuvittelin. Pukkarin ja arkieteisen välinen ovi on vanha ja puinen ja painava ja tiukka, ja se ovi ei halua pysyä kiinni - paitsi jos sen oikeasti laittaa kiinni, mutta silloin olen sitten täysin piilossa ja eristyksissä. Enkä minä tykkää suljetuista ovista nähtävästi. Vielä vähemmän tykkään ovista, jotka valuvat minun selkään, kun luulen lajittelevani pyykkiä kaikessa rauhassa oven takana. Möllykästä tulee minulle pyykkikaveri.

Ja toinen ovi, joka kaipaa Möllykkää on meidän ulko-ovi. Sen toki voisi sitoa kaiteeseen kiinni siksi aikaa kun ovea tarvitsee auki pitää. Toisaalta taas oveen kohdistuu välillä koviakin tuulenpuuskia, ja se paiskautuu kaiteeseen. Kertaalleen on Kirppukin roikkunut ovenkahvassa, kun tuuli nappasi oven auki ja pikkuneidillä ei ylettänyt jalat seuraavalle rappuselle. Joten Möllykkä pitämään ovea sepposen selällään ja rautakoukku pitämään ovea raollaan voisi olla sittenkin pätevä yhdistelmä - tai Möllykät oven molemmin puolin, jotta se pysyy raollaan, muttei paiskaudu kaiteeseen. 

Minulla on ollut ilo tutustua vähän Talisa Designin taitavaan yrittäjään Tanjaan Tuottavana Salaisuuden valmennuksessa. Talisa Designin toimitilat löytyvät Jyväskylän seudulta, äiti kävi noutamassa meidän Möllykät suoraan Tanjalta. Olen kyllä jo kysynyt, voisiko siellä käydä ihan moikkaamassakin Tanjaa, se reissu on vaan vielä tekemättä.

Talisa Designin kissateemaisia tuotteita saa onneksi nopeasti verkkokaupasta. Ja hypistelemään koruja ja laukkuja pääsee markkinoilla ja messuilla ja muissa tapahtumissa, joista Tanja kertoo aina Instagramissa (KLIK) ja Facebookissa (KLIK). Jos taas messuja tai myyjäisiä ei jaksa odotella, niin Talisa Designin verkkokaupassa on lista jälleenmyyjistä (KLIK), joiden luona voi myös käydä hypistelemässä ennen ostoksia. 

Niin ja hei, arvaa asuuko Vili yksin tuolla pukkarissa.... Eip. Vili käy siellä töissä, muuten se asuu Possun kanssa sängyllä olohuoneessa ja saa aivan yhtä paljon haleja ja rakkautta kuin pehmoisempi ja kevyempi Possukin. :D