Koronaähkyä ja kuulumisia eristyksestä

Koronaa tulee nyt joka tuutista, uutisista ja somesta. Ihan ymmärrettävää, mutta minulle tuli jo ensimmäisen eristysviikon aikana koronaähky. En selvästikään jaksa keskittyä lukemaan enää mitään koronaan liittyvää, vaikka otsikko olisi ollut kiinnostava ja olisin halunnut lukea sen jutun. Mutta ähkyssä ei kykene. Ajattelin nyt kuitenkin kertoa, että mitkä vaikutukset koronalla on meidän perheeseen tällä hetkellä. Getting it out of the system ja silleen....


Lapset, päiväkoti ja korona


Normaalisti Elpu ja Jekku ovat päiväkodissa periaatteessa ma-to klo 8-12. Lapsilla on ollut tätä meidän perusräkää ja kuumetta ynnä muuta mukavaa pitkin talvea, että tänä talvena ollaan oltu ennemminkin joka toinen viikko kipeinä kotona. Ja juurikin tuolla viikolla jonka perjantai oli kolmastoista päivä, Elpulle nousi tiistaina kuume.

Siispä keskiviikkona soitin aamulla päiväkotiin ja kysyin saanko tuoda Jekun, vaikka Elpu jää kotiin lepäämään. Sain luvan. Illalla Jekku alkoi yskimään, joten torstaina 12.3. vietettiin vapaapäivää sekä päiväkodista että baletista. 

Perjantaina laitoin viestiä balettikouluun edelispäivän poissaolosta ja myöhemmin tulikin tieto myös balettikoulun koronatauosta. Laitettiin fillarit kesäkuntoon ja lapset avasit fillarikauden. Olin innoissani lasten puolesta, että ensiviikolla päästään pyörillä päiväkotiin. Joo lapset ovat pyöräilivät ensimmäisellä eristysviikolla melkeinpä joka päivä, mutta ei päiväkotiin.

Maanantaiaamuna ilmoitin päiväkotiin, että lapsemme ovat perusräkäisiä ja päiväuniaikaan soitin onko vielä mitään ohjeistusta. Iltapäivällä laitoin sitten viestin, että meidän lapset ovat kotona ainakin tämän suositellun ajan 13.4. asti. Nyt ollaan oltu päiväkodin kanssa kerran yhteyksissä vauvan päiväkodin aloittamiseen ja Elpun eskariin liittyen.

Balettikoulusta tuli tänään sähköpostiini tanssitehtäviä. Saas nähdä miten me niistä pikkuballerinamme kanssa selviämme. Sen tiedän että kahden viikon balettitauko on saanut neidin ikävöimään tanssitunteja. Tanssimista itseään ei ole ikävä, kun meillä on ilmeisesti jonkin sortin tanssiaiset melkein joka päivä.


Korona ja työnhaku


Tästähän tulikin mielenkiintoista. Nyt kun kaikki välttelevät, tai siis ainakin kuuluisi vältellä, julkisia paikkoja ja suuria ihmismassoja. Hotelleita ja ravintoloita suljetaan. Ja juuri niitä töitä olen hakemassa. Tällä hetkellä olen jo lähettyänyt kuusi hakemusta. Yksi oli sellainen mihin ei ollut tarkoitus hakea, mutta se nyt sattui silmiini juuri viimeisenä hakupäivänä joten ajattelin että miksi ei.

Kahdesta paikasta tuli tieto, että rekrytointia siirretään koronatilanteen takia. Kolmannesta tuli kiitos, mutta palataan tarvittaessa myöhemmin. Hieman siis jännittää, sen puolesta, että vaikka paikat ovat edelleen mollissa tarjolla ja haku päällä, niin onko niitä töitä sitten kuitenkaan tarjolla. Onko työllistyminen edes viisasta nyt kun meillä kuitenkin on mahdollisuus pitää lapset tarvittaessa kotona?

Toinen mitä työnhaun kannalta jännitän on tietysti meidän päiväkodin tilanne. Pienten ryhmä kun on tällä hetkellä täynnä. Mutta päiväkodin johtajan tiistaisen puhelun jälkeen mietityttää, että sitten jos ja kun tilanne on päiväkotiin meno, niin mihinköhän päiväkotiin sitten mennään. Toivoin todella, että meille tulee eskariryhmä tuonne ja kaikki kolme saavat olla tässä ihanassa päiväkodissa! Mutta nyt vaikuttaa siltä, että eskari ryhmää ei tule.

Johtaja otti itse puheeksi myös Jekun siirtymisen Elpun mukana. Se nyt olisi vain arjen kannalta järkevintä, että kaikki kolme olisivat samassa päiväkodissa. Mutta en osannut edes ajatella, että tuo meidän eskarin kakkosvaihtoehto voisi olla ongelma. Se kuitenkin on, siellä ei nimittäin ole lainkaan pienten ryhmää. Joten pliiiiiis, voisivatko viisi lähistön lasta haluta eskariin meidän ihanaan pieneen päiväkotiin? 

Korona ja työt


Ja niin, tähän saakka puoliskoni on ollut normaalisti töissä. Ollaan valmistauduttu mahdolliseen poikkeavuuteen. Meillä on kaikki ihan hyvin, paitsi pakastin. Oi kuinka nyt toivoisinkaan, että meillä olisi pakastin. Mahdollisen kahden viikon karanteenin ruokavaroja ainakaan lihojen suhteen, on turha edes yrittää hankkia ilman pakastinta.

Ja nyt tämän postauksen jälkeen tämä asia on tässä blogissa tältä erää käsitelty. Seurataan uutisia ja pysytään turvassa ja terveenä.

Mitä teille kuuluu? 

Sekosin kuukaudessa työttömyyteen

"Kolmastoista perjantai. Onko se sitten epäonnenpäivä vai onnenpäivä, se voi olla oma päätös.

Minun tunnetila vaikuttaa paljonkin siihen mitä ja kuinka usein blogissa julkaisen. Koko talven sairastelukierre ja tämä pitkä syksy, joka nyt auringon valosta päätellen on vihdoin väistymässä kevään tieltä, ovat omalta osaltaan vaikuttaneet paljon.

Tunnen olleeni jumissa. En pelkästään päässäni tai blogin ja someminäni kanssa. Vaan tunnen olleeni jumissa kotona, kirjaimellisesti rään keskellä. Mutta joo, myös eritoten jumissa päässäni. Kuka minä olen, mitä minä haluan, mistä minä unelmoin. Kuten monesti aiemminkin olen keskittynyt täysillä äitiyteen, enkä tiedä tai muista mitä muuta olen. Ja nyt äitiysloma on virallisesti loppu.


Helmi-maaliskuu on ollut erityisen vaikea. En ole saanut arjesta kiinni. Päiväni pyörivät samaa harmaata ympyrää. Aamulla herään väsyneenä, vien lapset päiväkotiin, syön aamupalaa vauvan kanssa, nukun päiväunet vauvan kanssa. Herään hakeakseni lapset päiväkodista. Syön lounaan ja lapset ehkä haluavat jo välipalaa tai sitten syön itse vasta päivällisaikaan. Päivällistä seuraa iltapala, iltapesut ja lasten nukkumaan laitto. Sitten hetki aikuisten aikaa, kunnes nukahdan.

Mitä sitten tapahtui tässä helmi-maaliskuussa? Flunssista, lasten sairastelusta ja harmaudesta huolimatta marras-joulukuu oli kuitenkin kivaa, koti pysyi järjestyksessä ja vaikka pyykkivuori on pahin viholliseni, ei sekään ollut ongelma. Nyt se tuntuu voittamattomalta. Ei edes kiinnostanut vaikka kulutin enemmän aikaa nukkumiseen päivällä, kuin johonkin mihin sitä pitäisi käyttää. En jaksanut tehdä niitä "pitäisi" asioita, joten en voinut tehdä "haluaisin" asioita. En ole sitten tehnyt mitään, nukkuminen oli helpompaa.

Lieviä masennusoireita, alakuloisuutta? Ehkä jotain sen suuntaista. Mutta mistä se nyt yks kaks kumpuaa? Kaikki on kuitenkin hyvin.


Työtön työnhakija.

Niinpä. Se minä nyt virallisesti olen. Ja se on ainoa muutos mitä tässä helmi-maaliskuussa on toisin aeimpiin kuukausiin verrattuna. Ja se on muutos, mitä en ole muiden lasten vauvavuonna tehnyt. Aiemmin Elpun ja Jekun kanssa, pidin itsestään selvänä, että olisin hoitovapaalla kunnes nuorin on 3 vuotias. No kaupunkimme lopetti kotihoidontuen kuntalisän kahteen vuoteen. Että, jos vauva menisi hoitoon sitten kaksi vuotiaana, Jekku oli 2v9kk ja päiväkodin aloitus meni hyvin. Ja siihen se ajatus sitten päättyi.

Työkkäriin ja liittoon olin molempiin yhteydessä jo ennen äitiysloman loppua ja ennen kuin laitoin itseni aktiiviseksi työnhakijaksi. Työllistymiseenikin on ollut idea jo miltei vuoden. Työkkäristä soitettiin myös minulle ja kävin sielläkin jo juttelemassa asiantuntijan kanssa. Mutta joo aina se ensimmäinen päivärahahakemus on tönkkö ja päätösten ja rahojen odottelu alkaa ahdistaa. Varinskin kun kuulet että käsittelyssä kestää 20päivää, etkä muista milloin laitoit asian vireille.

Nyt olen ollut työtön työnhakija tarkalleen kuukauden. Eilen selasin mollin läpi ja tällä hetkellä työstän sekä CV:tä, että kuutta työhakemusta. Kaupungilta tuli tänään viesti päiväkodin palvelusetelihakemuksen vastaanottamisesta. Joskin meidän päiväkodin pientenryhmä on tällä hetkellä täynnä. Että millainen seikkailu tästä sitten seuraavaksi alkaa, kuka tietää.

Heti kun aloin selaamaan avoimia työpaikkoja ja huomasin siellä muutaman oikeasti minua kiinnostavan työpaikan olo tuntuu paljon kevyemmältä ja hymyily on taas helppoa.

Tänään on kolmastoista perjantai ja tänään on ollut hyvä päivä. Lähdin kahdeksi käyttämään vauvaa labrassa ja sen jälkeen oltiin pihalla kuuteen saakka. Elpun fillari on nyt valmiina ja seuraavaksi säädetään Jekun fillari. Tällä hetkellä päiväkoti jatkuu normaalisti vaikka baletti ja muskari on peruttu. Kadut ja meidän piha on harjattu hiekasta, joten eiköhän ensi viikolla päästä pyörillä päiväkotiin."

Teksti kirjoitettu kokonaisuudessaan perjantaina 13.3.2020 ennen tietoa hallituksen linjauksista.

Kymmenkuinen


Meillä on kohta taapero! Eikä pelkästään sen puolesta, että vauvavuotta on vain puolitoista kuukautta jäljellä. Ensiaskeleet on otettu jo aikaa sitten, helmikuun loppupuolella. Ensimmäisellä kerralla hän otti kolme askelta eli oikea vasen oikea, sittemin hän on hakenut yhtä tai kahta askelta. Vähän rokeutta lisää niin meillä kävellään.


Hampaita on nyt seitsemän, oikea ylä kakkonen tuli läpi perjantaina (28.2.) ja vasen ala kakkonen lauantaina (29.2. tasan 10kk iässä). Johan niitä on jo monta viikkoa odotettukin. Nyt nämä hampaiden puhkeamista edeltäneet yöt olivatkin ihan tosi huonoja, täynnä "ei ei ei" huudahduksia ja kiljumista.

Mitä tulee höpöttämiseen, "ka" ja "ei" ovat yksiä selkeimpiä ja pisimpään kuultuja. Mutta kaikenlaiset muutkin tavut ja äännähtelyt ovat tuttuja. Mummu ja puoliskoni ovat sitä mieltä että "Äiti" tulee myös selvästi.

Hän on oppinut avaamaan eteisen kenkälaatikon ja tyhjentämään Elpun kenkiä lattialle. Myös kaikkien muidenkin käteen sopivien tavaroiden ja lelujen heittäminen ja pudottaminen on ihan parasta tällä hetkellä.


Kymmenkuisen synttärit menivät ihan hujauksessa. Helmikuun loppu ja maaliskuun vaihtuminen pääsi yllättämään ihan täysin, kun meillä oltiin taas kipeinä koko viikko. Lastenpolikäynnin jälkeen piti käydä uudestaan verikokeissa, mutta nekin jäivät väliin ja siirrettiin parilla viikolla eteenpäin.

Ajattelin jo, etten ehkä jaksakaan alkaa soittelemaan neuvolaan 10kk mittojen perään, mutta juuri näin ajateltuani puhelimeeni kilahti muistutus viesti jo varatusta ajasta. Pituutta oli nyt yli 70cm ja paino on kääntynyt laskuun. Sairastelut, lapsen yleisvoinnin sekä ulkoisen olemuksen perusteella painosta ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan. Lapsesta kun näkee, että hän ei ole nälissään ja ruoka maistuu. Pituuskasvua lukuunottamatta kaikki on hienosti.


Varattiin vielä huhtikuun alkuun mitat 11kuiselle, sitten onkin jo 1v neuvola ja sen jälkeen taas katsotaan pituutta lastenpolin lääkärin kanssa.

Mitä teidän vauvoille kuuluu? :)

Ihan sairas hiihtoloma

No jep, että loppuiko ne meidän perheen sairastelut siihen vauvan keuhkoputkentulehdukseen? Juu ei. Mutta nyt ne loppui, kiitos. Tervehdyttiinhän me lasten kanssa sen verran, että päästiin kuin päästiinkin lähtemään Rovaniemelle siskoni häihin. Olisi ollut aika kurja juttu, jos ei olisi päästykään, koska meidän koko perheen häälahja oli minulla. Ja vielä kurjempaa olisi ollut auton kannalta. 

Koska puoliskoni jäi jatkamaan työputkeaan kotiin, me tarvittiin auto jolla mennä häihin. Äiti ja pappa sitten ihanasti ratkaisivat meidän matkustusongelman ja toivat jo keskiviikkona meille papan auton lainaan. Niinpä sitten Elpun baletin jälkeen torstaina pakattiin auto ja lähdettiin ensin Jyväskylään nukkumaan ja sieltä jatkettiin perjantaina aamupäivällä Rovaniemelle. Matkat meni kaikenkaikkiaan hyvin vaikka olinkin yksin lasten kanssa. Ja näin alkoi meidän hiihtoloma!


Perjantaina siis mentiin käytännössä iltapalan kautta nukkumaan, kun perille päästiin ilta kymmenen aikaan. Lauantai meni kivasti häähulinassa. Meillä oli pieni yllätysnumero kaasojen kanssa, joten kävin aamupäivällä jo hääpaikalla vähän auttamassa ja harjoittelemassa kaasojen kanssa. Ehdittiin myös vaarin ja lasten kanssa Hesburgeriin syömään ja myöhästyttiin häistä. Mutta ne ei alkaneet ilman vaaria, koska vaarilla oli sormukset ja vaari myös johti sormusseremonian. 

Sunnuntaina aloitettiin kotimatka aikaisin aamupäivällä. Ensin ajattelin että olisin voinut jäädä lasten kanssa vähän pidempään vielä moikkailemaan kavereita, mutta lähdettiin sitten kuitenkin mummun ja vaarin ja mummon ja papan kanssa samaa matkaa. Tehtiin yhteinen ruokapysähdys Tupoksella. Ja siellä ensimmäiselle nousi kuume. 

Lapset kyllä nukkuivat kivasti lähes koko matkat taas, sen puoleen matka meni hyvin. Mutta yksi varsin ärsyttävä pakettiauto mahtui matkaan. Sellainen, joka jarrutti kaikki alamäet, koska ei tuntenut turvaväliä ja sellainen jonka ollessa takanani suuntasin sivupeilini pitkin peltoja, koska sen valot häiritsivät keskittymistäni. Niin lähellä se ajoi. Suututti niin paljon, että piti soittaa isille toiseen autoon. 

Nukuttiin taas Jyvväskylässä ja maanantaina mummu toi meidät kotiin. Silloin mittasin potilaaltamme kuumetta 39.7. Onneksi se laski särkylääkkeillä ja tiistaina oli enää lämpöä. Kunnes vauvalle nousi kuume. Raukka parka oli aivan nuupahtanut ja väsynyt, hänellä kuume pysyi onneksi alle 39. Keskiviikkona oli sitten minun vuoro, eikä lauantainakaan ollut vielä ihan terve olo. 


Ja kaiken kukkuraksi sitten kun vauvan kuume heltisi perjantaiksi, hän kuitenkin kiljui ja vääntyili koko yön, että nukuttu ei siltikään. Perjantaina tuli uusi ylähammas ja lauantaina uusi alahammas! Lauantaina tuli muuten myös 10kk täyteen, mutta siitä kirjoittelen lisää myöhemmin. Meillä oli eilen neuvola. Neuvola jota en muistanut. Harkitsin jo maanantaina, että jätetäänkö 10kk mitat välistä, kun en ehkä jaksaisi soittaa neuvolaan, mutta näin ajateltuani puhelimeen kilahti tekstiviestimuistutus keskiviikkoisesta neuvola-ajasta. 

Loman päätteeksi muistin sunnuntaina ilmoittaa Elpun eskariin ja nyt sitten jännitetään kuinka käy. Onko lähialueella lisää eskareita meidän päiväkotiin, vai joutuuko Elpu vaihtamaan päiväkotia eskarin takia. Toivon kovasti, että muitakin eskareita aloittaisi meidän päiväkodissa. Muuten joudun siirtämään myös Jekun päiväkodin, koska matkojen kannalta kahteen eri osoitteeseen kuskaamisessa ei vain ole mitään järkeä. Mutta toisaalta haluaisin kovasti pitää lapset tuolla nykyisessä, se on niin ihana!

Ja siellä koko pienten ryhmä on niin ihana ja erityisesti yksi hoitaja, että jos nyt on aivan pakko, voisin laittaa vauvankin sinne vaikka heti! En oikeasti laittaisi vielä, en alle 1v, mutta ehkä jopa lähemmäs 2v jo. Ja mistä sitä tietää, kun äitiyslomani loppui ystävän päivään ja olen nyt ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen taas työkkärin listoilla... Ajatuksia siitä on kyllä, mitä tässä seuraavaksi nyt sitten tapahtuu, mutta ihan varma en vielä ole itsekään.

Meidän vaunut: Chipolino Etro matkarattaat

*Kaupallinen yhteistyö: MiniSkidi


"Meille ei sitten hankita uusia vaunuja tai rattaita," tuumasi puoliskoni syksyllä 2018 tajutessaan, että meille oli tulossa vauva. Vaan niin siinä kuitenkin kävi, että pari viikkoa sairaalasta kotiutumisen jälkeen lähikaupan myyjä auttoi minua tunkemaan ensimmäisen valtavan paketin automme etupenkille, koska takakontti oli jumissa. Valtavassa paketissa oli meidän uudet vaunut: Chipolino Etro 3 in 1. Rattaat ja vaunut, joista haaveilin jo ennen Jekun syntymää.


Chipolino, minun merkki-ihastukseni


Törmäsin Chipolinoon ensimmäistä kertaa kevät-talvella 2015 etsiessäni Elpulle kaukalosta seuraavaa istuinta. Ostettiin hänelle Chipolino Giro turvaistuin, joka on edelleen Jekulla käytössä. Ostaessamme tuplarattaita keväällä 2016 olisin halunnut Chipolino Twix tuplarattaat, mutta niitä ei enää ollut, sitten kun olisin ne voinut ostaa. Googletellessani noita Twixejä päädyin ensimmäistä kertaa Chipolinon valmistajan nettisivuille ja ihastuin Etro rattaisiin.

Ennen vauvan syntymää ajateltiin pärjätä tuplarattaiden kantopussilla ja Jekun rattailla, mutta heti ensimmäisen ulkoilun jälkeen aloin etsimään matkarattaita, joissa olisi vaunukoppa. Vaunut oli saatava ja mielelään kevyet. Meidän pitää kantaa niitä yhdet rappuset kotiin ja sohvan yli, jos mielimme saada vauvan parvekepäikkäreille. Ja helposti säilytettettävät eteisen koko huomioiden. Siinä olivat kriteerini ja huvikseni googletin kolmen vuoden tauon jälkeen "Chipolino Etro".



Yllätyksekseni sain eteeni Kempeleläisen lastentarvikeliike MiniSkidin, joka on tuonut Chipolinoa Suomeen vuodesta 2017. Otin MiniSkidiin heti yhteyttä ja sain vastauksen jo samana päivänä. Täytyy sanoa, että yhteydenpito MiniSkidin kanssa on ollut koko ajan nopeaa ja vaivatonta. Myös hieman ikävämmän yllätyksen sattuessa, kun toisessa paketissa ollut turvakaukalo katosi kuljetuksessa, viestit kulki sujuvasti molemmin puolin. Lopulta turvakaukalo löytyi ja pääsi perille viisi viikkoa myöhemmin.


Mikä Chipolino Etro 3 in 1 rattaissa on parasta?


Valkoinen runko ja renkaat, kopan harmaat kankaat yhdistettynä valkoiseen kuomuun ja raikkaat korostusvärit kuomun lipassa ja tekstiileissä. Meidän rattaiden väri on Burgundy ja värivaihtoehtoja on yhteensä neljä. Lime ja varsinkin se limen turvakaukalo on ihana, siihen mie silloin kolme vuotta sitten ihastuin! Keltaisen & harmaan sekä turkoosin & harmaan yhdistelmät ovat myös tosi söpöjä. Mutta ulkonäön ja värien lisäksi se 3 in 1 juttu!



Pakettiin kuuluu runko ja vaunukoppa, joka muuttuu klipseillä ratasistuimeksi eli 2 in 1 sekä turvakaukalo ja adapterit rattaisiin eli koko setti 3 in 1. Ja jalkapeite, tärkeä lisäosa, jota minulla ei ole missään aikaisemmissa vaunuissa ollut. Itseasiassa mie olen käyttänyt tuota vaunujen jalkapeitettä myös turvakaukalon kanssa, en tiedä onko se suunniteltu niin vai ei, mutta se toimii!

Rungon ominaisuuksista pitää nyt heti mainita kolmeen asentoon säädettävä työntökorkeus. Itse työnnän kävellen keskikorkeudella ja rullaluistellen korkeimmalla. Jarru on luotettava ja kääntyvien etupyörien lukitseminen ja vapauttaminen on helppoa. Renkaiden irrotus käy myös kätevästi. Itse irrottelen niitä hyvin satunnaisesti pesun ajaksi tai autoon pakatessa, jos lainataan jonkun muun autoa ja rattaat on mukana.



Runko on tosi nopea ja yksinkertainen kasata ja avata uudelleen. Koko setin voi laittaa kasaan, kun koppa on istuimena yläasennossa kasvot menosuuntaan päin. Me ei vielä käytetä rattaita kasvot menosuuntaan päin, tai oikeastaan rattaita ollenkaan, joten irrotan kopan aina kasatessani rattaat autoon tai eteiseen.

Vaunukopan muuttaminen rattaiksi käy kolmen klipsin avulla. Ohjekirjassa suositellaan rattaisiin vaihtamista noin puolenvuoden iässä, kun vauva osaa kääntyä ja nousta istumaan tai konttaamaan. Me ollaan kokeiltu rattaita ihan muutamia kertoja vain. Kesällä autettiin pölyisissä ulkoremonttihommissa eikä vauvaa voinut ihan koko ajan pitää sylissä, joten kokeiltiin miten parikuinen viihtyisi sitterimäisessä asennossa rattaissa. Ja nyt olen laittanut pari kertaa vauvan rattaisiin hereillä ja ulos päästyämme avannut klipsit ja laskenut vauvan nukkumaan mukavammin vaunuihin.


Me käytämme siis edelleen yhdeksänkuisen kanssa vaunuja, koska hän nukkuu suurimman osan siitä ajasta mitä vaunutellaan. Rattaisiin siirrytään varmasti keväämmällä, kun aletaan ihmetellä ympäristöä enemmän. Meillä ei ole aikasemmin ollut travelsystemiä, joten sitä on tullut nyt hyödynnettyä sitten kahden aikaisemman vauvavuoden edestä. Rattaat tulevat syrjäyttämään travelsystemin, kun vauva siirtyy kaukalosta istuimeen. Ensin tosin pitää hankkia se istuin. Chipolinon istuimet ovat jälleen suurennuslasini alla.

Me ollaan vaunuteltu rullaluistellen, juosten, kävellen, asfaltilla, hiekalla, metsässä ja no lumessa sen mitä nyt on tälle talvelle lunta saatu. Vaunuja on ollut mukava työntää joka vauhdissa, paitsi metsässä. Ongelma ei niinkään ollut vaunuissa, vaan kannoissa ja kivenmurikoissa, joita sattui olemaan turhan tiheästi rengasväliin nähden, mutta pysytellään jatkossa vähintään maisemapolun levyisessä maastossa pienten mustikkametsäpolkujen sijaan. Loskaa en kuitenkaan suosittele, mutta tuskin kukaan muukaan täyskumipyörillä kärryttelevä.




Chipolino Etron plussat ja miinukset ominaisuuksista:


+ 5 pistevaljaat rattaissa
+ kolme asentoa rattaille ja helppo säätönappi kuomun alla
+ säädettävä kuomu
+ kuomun kurkistusikkuna
+ pestävät pehmusteet
+ jalkapeite
+ aukeava & irrotettava turvakaari
+ helppo kopan irrotusmekanismi
+ travelsystem ja turvakaukalon selkeät punaiset ompeleet nappien pakoista

- pehmusteiden tiukka irrottaminen
- renkaat, ilmakumeilla olisi täydelliset
? kuomun jatko-osan tuuletusverkko joka on yhdistetty muovikalvoon

- turvakaukalon kuomu on ehdoton plussa ja sen nappikiinnitys on helppo, mutta miinus tulee siitä ettei se ole säädettävä/ syrjään työnnettävä.



Mikä tekee näistä 3 in 1 yhdistelmävaunuista myös matkarattaat?


Ehkäpä se on travelsystem, tai nopea kasaaminen ja avaaminen, tai täyskumirenkaat ilmakumien sijasta. Chipolinon kehittelijöille voisi vinkata ilmakumirenkaista, jospa sillä saisivat vallattua lisää pohjoisen markkinoita.

Niin taikka näin, kaikkein parasta näissä rattaissa on kuitenkin se, että ne ovat minun ensimmäiset jotka olen todella halunnut. Ei kenenkään vanhat, tai olosuhteiden pakon sanelemat, vaan minun vaunuihastus. Uskallan väittää, että tässä tapahtui jo jotain todella hyvää tuuria tai kohtaloa suurempaa. Varsinkin turvakaukalon kanssa, mutta sen seikkailu onkin jo oma tarina.


Onko Chipolino teille tuttu merkki? Mitkä on teidän vaunuissa ne ihan must ominaisuudet?