2017 vuoden viimeinen postaus

Minulla oli tälle viikolle yksi tavoite blogin suhteen. Kirjoittaa vuoden viimeinen postaus meidän joulunvietosta. Tämä ei ole postaus meidän joulunvietosta, mutta tämä on vuoden 2017 viimeinen postaus. Ehkä jatketaan paremmalla tuurilla, onnella ja hermolla ensi vuonna. Toivottavasti.

Heinä- elokuun vaihteessa minun puhelin meni rikki. Löysin sen duplotiikerin seurasta vessanpöntöstä Jekun jäljiltä. Olin siis muutaman viikon ja lastensyntymäpäiväjuhlat ilman puhelinta. Tämä ei suinkaan vaikeuttanut bloggaamista syksyn osalta, olihan minulla läppäri. Ja uuden puhelimenkin sain parin viikon päästä. 


Bloggaamiseen tuli uutta intoa, joka ei vielä ole ehkä siirtynyt blogiin saakka, kun sain ensimmäisen järjestelmäkamerani syntymäpäivälahjaksi. Kuvia on tullut otettua kahdessa kuukaudessa monta tuhatta ja pikkuhiljaa sisälläkin alkaa onnistua muutkin kuin "auto" asetuksilla otetut kuvat. Mutta läppäriä mulla ei ole ollut nyt kuukauteen. Se on kuulemma Saksassa huollossa. 

Ja nyt sen oikean viimeisen postauksen kirjoittaminen ja kuvittaminen hankaloitui tänään. Jekku nimittäin päätti kylvettää puhelimeni. Kylvystä karannut pikkumies haki puhelimeni eteisestä ja heitti komealla kopsauksella kylpyammeen pohjaan. Onni oli, että olin tapahtumahetkellä itse suihkussa ammeen vieressä ja sain samantien puhelimen sammutettua, pikakuivattua sekä riisiin kuivumaan. 


Joten, ensi vuodelta odotan, että läppärini tulee ehjänä vihdoin huollosta, blogi päivittyisi useammin kuin 5 kertaa kuussa. Tuhotaapero kasvaisi pois tuhoiästä ja keskittäisi uteliaisuutensa johonkin muuhun kuin tuhoamiseen ja sotkemiseen. Nyt blogi hiljenee (taas) loppuvuodeksi, mutta tauko tuskin on pitkä. Tiistaina alkaa arki, vaikka Elpulla onkin vielä ensi viikko lomaa päiväkodista.

Vähän harmittaa etten pääse päivittämään edes instagramia. Mutta kiitos pikkusiskolle, että sain kirjoittaa tämän postauksen hänen läppärillään. :) Tämän postauksen kaikki kuvat on muuten Elpun ottamia.

Toiveikasta ja onnellista vuotta 2018 teille kaikille! 


Mihin maskoteilla on kiire?

Kauppakeskuksissa on paljon tapahtumia pitkin vuotta. Usein näissä tapahtumissa on ohjelmaa myös lapsille. Yksi tunnetuimpia lienee Riitta ja Ti-Ti Nalle kavereineen. Meidän kauppakeskuksessa oli tämän joulukauden avajaisissa Kikattava Kakkiainen, josta koitui lapsille pieni pettymys, joka jäi vähän ihmetyttämään minua.

Lasten serkku tuli meille perjantaina ja olin päättänyt viedä lapset lauantaina uimahalliin. Samaan aikaan huomattiin, että kauppakeskuksessa on joulunavaus ja siellä on Kikattavan Kakkiaisen disko sekä joulupukki muorinsa kanssa. Lapset katselivat tapahtumalehtistä ja ihmettelivät miksi siinä on Kakkiaisen kuva. Sitten Elpu ja serkku rallatttivat kilpaa kumpi tykkää Kakkiaisesta enemmän. 

Muutin lauantain suunnitelmaa ja suuntasin lasten kanssa lounaan jälkeen kauppakeskukseen. Paljastin autossa, että mennään katsomaan Kakkiaista ja Joulupukkia. Auto täyttyi heti iloisista rallatuksista ja odottavasta jännityksestä. Elpu uhosi koko matkan halaavansa ja antavansa pusun kakkiaiselle.

Oltiin paikalla kun disko alkoi, mentiin ylätasanteelle,  jotta lapset näkisivät jotain, koska luonnollisesti lavan edessä oli tungosta. Viimeisen laulun aikana Citykani ilmoitti,  että kun kaikki kuitenkin haluaa, niin nyt saa tulla lavan eteen halailemaan. Nappasin Jekun rattaisiin samantien ja kiiruhdettiin alas jonoon, johon tuli perheitä meidän jälkeenkin.


Pidin huolen ettei lapset etuile muita ja päästiin yllättävän nopeasti lähelle esiintyjiä. Tapahtuman juontaja ilmoitti mikrofoniin, ettei ole aikaa yksityiskuviin, vaan nyt halataan nopeasti ja vanhemmat voi ottaa kuvansa kauempaa. Tungos esiintyjien ympärillä hälveni, hoputin lapsia menemään reippaasti kohti Kakkiaista ja päästiin kosketus etäisyydelle. 

Kaikkiainen käänsi selkänsä ja poistui paikalta. 

Ihan oikeasti.

Elpu katsoi minua surkeasti, pettyneenä ja itku ihan tulossa. Meidän vieressä oli kaksi lasta ja takaani tuli tuttu äiti kahden lapsensa kanssa. Jonossa oli 7 lasta, jotka kaikki olisivat varmasti mahtuneet halaamaan Kakkiaista ja Citykania samalla kertaa, mutta ei. Maskotti käänsi lapsille selän.


Tiedättehän sen, että oman vuoron jonottaminen ei ole lapsille mikään itsestäänselvyys. Ja varmasti kaikki lasten kanssa aikaansa viettävät tietävät kuinka isosti lapset tuntevat. He innostuvat täysillä, he odottavat ja he muistavat. Lapset myös pettyvät isosti. Ja mielestäni tällaisessa tilanteessa pettymys oli turha. 

Että kertokaa minulle, mihin niillä oli niin kiire, että viimeiset lapset sai jäädä itku kurkussa vilkuttamaan maskottien poistuville selille?  Juuri ennen tätä kerrottiin että Joulupukki on ylhäällä ja keppihevoskisat on alkamaisillaan. Ja lavan ohjelmista tulee tunnin tauko. Että ei ainakaan roudareiden ja seuraavan esiintyjän takia ollut kiire. Vaan mihin? Älkää sanoko että tauolle, koska kaikki asiakaspalvelunammattilaiset hoitavat asiakastilanteen loppuun ennen kuin kääntävät selkänsä ja häipyvät tauolle.

Miksi pitää antaa ensimmäisten 35 perheen halata ja jättää viimeiset 3 halaamatta? Eikö tähänkin päde reilunpelin henki "kaikki halaa"? Vai eikö meitä nähty? Elpu nyt onkin niin pieni ja Kakkiaisella varmaan huono näkyvyys puvustaan, että en ihmettelisi jos häntä ei nähty. Mutta serkku on paljon pidempi ja siinä oli vielä muutama muukin, eikö heitäkään nähty? Olisiko minun pitänyt vaan sanoa lapsille, että juoskaa kiinni?

Meidän lasten harmin pelasti lasten mielikuvitus ja tilanne taju. Serkku päätti, että Kakkiaisella oli varmasti kova kiire vessaan, mille sitten naurettiin ja mentiin katsomaan Joulupukkia, joka ei karannut kesken jonotuksen. Lisäksi päivän kohokohta, eli uiminen, oli vasta edessäpäin.

Oletteko te pettyneet ostoskeskuksissa tai muualla julkisissa tapahtumissa vieraileviin maskotteihin? Mihin niillä on kiire? 

Kohti joulua: Joulun todellinen taika

Tervetuloa seuraamaan Kaksplus blogiverkoston tyttöjen omaa joulukalenteria. Päivittäin eri bloggaajat julkaisevat jouluaiheisia postauksia, joiden matkassa pääset fiilistelemään joulun tunnelmaa jokaisena päivänä aina jouluaattoon asti. Laita tonttulakki päähän, ota kuppi kuumaa glögiä ja inspiroidu siitä miten valmistella joulua yhdessä lapsen kanssa tai löydä ideoita omaperäisiin itsetehtyihin lahjoihin. Testaa jouluherkkuja maistuvilla resepteillä tai pongaa vinkit onnistuneisiin joulukorttikuviin.

Jouluaattoon on enää kolme yötä. Vielä on aikaa panikoida ja kerätä stressiä. Onko lahjat hankittu ja paketoitu? Muistitko joulusiivouksessa myös sen keittiön nurkkakaapin johon tuskin kukaan jouluna kurkistaa? Mitkä vaatteet aattona päälle? Onko joululomareissuun pakattavat vaatteet jo pyykätty?  Koekinkkuja on jo paisteltu ettei vaan juhlakinkku epäonnistu. Kiirettä riittää ja tekemistä on vaikka muille jakaa.

Kaiken tämän häsellyksen keskellä saattaa unohtua se mistä joulussa oikeasti on kyse. Mistä voit löytää joulun taian kaiken kiiren keskellä?


Pysähdy.

Katso ympärillesi.

Kynttilät ja jouluvalot tuovat ihanasti joulun tunnelmaa. 

Glögin, piparien ja muiden jouluherkkujen valmistelemisesta leijailee joulun tuoksu. 

Kuusen alla saattaa olla jo kasa lahjoja. Ne saa lasten silmät säihkymään. Sieltä sitä joulun taikaa kannattaa etsiä: lapsista.

Minä annan sinulle pienen kauniisti paketoiden lahjan. Et tiedä mitä sen sisällä on. Etkä voi ravistaa sitä tai koputtaa, et edes ottaa käteen arvataksesi mitä siellä on. Minä annan sinulle lahjaksi joulun taikaa kun 

hymyilen, ehkä tervehdinkin, kun kävelet vastaan kadulla. 

päästän sinut yhden kaakaopakettisi kanssa oman täyteen ahdatun ostoskärryn ohi kassajonossa.

kiitän bussikuskia ja kassaneitiä.

Arvaatko näistä esimerkeistä missä se joulun todellinen taika on? Se on sinussa itsessäsi. Ja sitä saa kun sitä antaa. Hymyllä pääsee jo hyvin alkuun.


Ja ihan vinkkinä vaan siltävaralta, että kuitenkin ennen jouluaattoa ja Joulupukin kuumaalinjaa lastenohjelmineen tarvitsette pienen lepo- taikka työrauhan, voi lapsia muistuttaa Joulupukin vaativasta työstä ainakin Netflixin välityksellä.

Arthur Christmas saa meidän perheen molemmilta aikuisilta vahvat suositukset. Uudenlainen tarina Joulupukista, jossa tärkeä opetuskin. Meidän kolmevuotiaan keskittyminen ei riittänyt aivan loppuun saakka, mutta todellakin suosittelen!

Netflixistä löytyy aito Joulupukki ja Noitarumpu. Frozen aiheisia lyhyt elokuvia on useampia mm. Frozen kuumnetta 8 min, Olafin jouluinen seikkailu 22 min.

Vähän isommille lapsille, mun lemppari elokuva Viisi Legendaa, joka ei nyt varsinaisesti ole jouluelokuva, mutta sielläkin Joulupukki seikkailee. Ja tietysti Anastasia, joka myös tulee jouluisin usein telkkarista.

Taianomaista joulunaikaa kaikille! 💝

Eilisen luukusta paljastui vinkkejä lasten kanssa askarteluun löydät ne Kiljusten blogista ja huomisen luukku paljastuu Snow One Like You - blogiin. 

Joulukalenterimme löydät myös instagramista #kakspluskohtijoulua

Pikkujouluissa kuokkimassa

Meillä on ollut muutamia blogiverkoston tapaamisia pitkin vuotta, keväällä nähtiin lasten kanssa Naurusaaressa ja syyskuussa olin itse järjestämässä tapaamista Helsingissä Radisson blussa. Pikkujouluista juteltiin silloin tällöin, mutta loppujen lopuksi meillä oli kymmenen päivää sitten pikkujoulut, jotka Yhtä kuin -blogin Jane meille järjesti ihan itsekseen.

Minä pitelin facebookilmoittautumistani "ehkä"ssä lähes viimeiseen saakka, kun en ollut aivan vakuuttunut pääsemisestäni. Yön pikkutunneille suunnitellut juhlat ja julkisen liikenteen hassut aikataulut eivät aivan kohdanneet ja haastetta lisäsi poika jonka yöt eivät oikein suju ilman äitiä. Mietittiin vaihtoehtoja "koko perheen reissun" ja "äidin oman reissun" välillä.


Sattumalta äitini oli Tampereella samaan aikaan, joten pääsin lähtemään, kun otin Jekun mukaani. Ajeltiin Tampereelle lauantaina valoisan aikaan ja ajettiin lähelle äitini hotellia, (ilmaiset parkkipaikat kunniaan!). Jane kertoi aamupäivällä Tampereen säästä ja varauduin juhliin sadetakilla ja kumisaappailla, tietysti otin toiset kengät mukaani. Kärräsin Jekun ja tavarani äidin luokse ja hotellille saavuttuani huomasin toisen vaihtokenkäni pudonneen matkalle. Onneksi matka hotellilta autolle oli vain pari korttelia ja kenkä löytyi, eikä edes mistään lätäköstä.

Käytiin mummun hotellihuoneessa sen verran, että vaihdoin vaatteet ja todettiin kaikki nälkäisiksi. Päätettiin kävellä subiin, mutta mentiinkin heseen. Vielä hamppareita odotellessa laitettiin tyttöjen kanssa viestiä ja minulle tulikin kiire Koskarin Vilaan stailaukseen. Tulipahan samalla muisteltua Tampereella vietettyjä kouluvuosia, kun söin ranskalaiset vauhdissa kiiruhtaessani kohti keskustaa.


Tunnistin Janen Vilan edessä ja seuraavaksi olinkin jo myyjän kanssa pukkarissa sovittelemassa nahkahuosuja jalkaani. Molemmat minulle ehdotetut tyylit olivat tosi nättejä, mutta jotenkin aika kaukana minusta (huppareista ja farkuista tai tirkoo paidoista). Kuitenkin se asu joka minulle jäi päälle, oli aivan täydellinen. Tällä kertaa pysyin vahvana enkä ostanut mitään, vaikka Private Shopping iltaamme kuului -15% alennus ja housut olivat ehkä maailman mukavimmat jalassa. Toinen stailattava oli Kiljusten blogin Minna.

Alennuksen lisäksi Private Shopping sisälsi pientä naposteltavaa ja kuohuvaa juomatarjoilua. Saatiin myös jälleen ihanat goodiebagit mukaan ja tässä kohtaa selvisi, etten ollutkaan ilmoittautunut pikkujouluihin. Olin kyllä ilmoittanut kumman Oppi&ilon pelin ja minkäkokoiset Papun sukat bagiini haluan. Facebook huijasi minua, enkä tajunnut että "ehkä"n jälkeen pitäisi vielä painaa harmaata tekstiä "osallistun", siinähän luki jo että osallistun.


Onneksi luuloilmoittautumiseni ei aiheuttanut sen suurempaa hämminkiä edes siirtyessämme syömään Inez tapas bariin. Vaikka aluksi vähän säikähdettiin, kun varaus oli kymmennelle eikä 11 hengelle. Meille oli varattu sohvapöytä, jonka ääreen mahduttiin kahden puolin pyötää hyvin. Alkumaljat olivat kuoharia ja alkoholitonta omenasiideriä ja sitten odoteltiinkin illan menua.

Tarjoilit kantoivat pöytäämme jokaiselle oman pienen lautasen ja erilaisissa posliinikulhoissa eritavoin marinoituja kasviksia ja lihoja. Punajuuret, herkkusienet, oliivit, juusto, bataattiranskalaiset ja lihat jäivät erityisesti mieleen. Kana, koska se oli niin tulista, että nenässä tuntui ja toinen liha taas oli aivan äärettömän hyvää. Se saattoi olla bbq-possua, vaikka varma en ole minkään meille tarjotun tapaksen nimestä.


Jokatapauksessa maku oli mahtava ja Inez oli elämys. Kaiken muun kuulumistenvaihdon lomassa puhuttiin myös ruoasta. Vähintäänkin sen verran, että huudeltiin toiselle puolen pöytää saisiko oliiveja tänne päin ja leipää tuonne päin. Mutta erityisesti siitä lihasta, koska se oli niin hyvää, että kaikkien piti maistaa sitä.

Kävin myös tarkistamassa ravintolan naistenhuoneen alakerrassa, jota en olisi ilman vessan etsimistä edes tiennyt olevan olemassa. Alakertaan vei leveät portaat joiden alapäässä oli pieni baaritiski sekä noutopöytä, ilmeisestikin alakerrassa oli viihtyisän oloinen kabinettitila isompia ryhmiä varten ja heille oma tilava narikkakin.


Suurimman osan pikkujouluilta jatkui vielä Gloriaan, mutta itse poistuin jälkiruoan jälkeen. Olihan kellokin jo  hieman yli kymmenen kun chilikakku ja jäätelöt oli syöty. Äiti ajoi nukkuvan Jekun kanssa hakemaan minua ravintolalta ja oli aika suunnata kohti kotia. Ja vasta kotona tutustuin kunnolla goodiebagin sisältöön.

Pari yhteistyökumppania oli tiedossa jo ennen pikkujouluja, kun Jane laittoi kyselyn kumman Oppi & ilon lautapelin haluamme ja jalkojen kokoja Papun sukkia varten. Peli vaihtoehdot olivat Hoksaa! (4-99 vuotiaille) ja Vauhtia ja vipinää (3-6 vuotiaille). Peleihin tutustuttuani ajattelin Vauhtia ja vipinää olevan meidän kolmevuotiaalle mielekkäämpi.


Äkkiseltään esittelyn perusteella hoksaa vaikutti vaativan hieman enemmän keskittymistä, kun taas Vauhtia ja vipinää soveltuu varmasti temppuineen ja sammakoineen hyvin meidän muutenkin liikuntaa rakastaville lapsille. Emme ole vielä testanneet peliä, sillä paketoin sen kuusen alle.  Yllätys oli vähällä mennä pillalle, kun Elpu ehti löytää sen väliaikaisesta piilosta. Sain muuten pari päivää ennen pikkujouluja äidiltäni kuvaviestin tästä kyseisestä pelistä. Äitikin ajatteli että se olisi Elpulle mieleen edellisen mummulavierailun Twister pelin testailun perusteella.

Martinex lahjoitti kaikille Muumi-leivontasetin josta löytyy kaulin, leivonta-alusta sekä muotteja. Minun kassissa oli näitä kaksin kappalein ja annoin toisen äidille mummulaan vietäväksi. Annoin Elpun avata paketin Jekun päiväunien aikana ja pikkuveljen herättyä alkoi kaduttaa. Enpä tullut ajatelleeksi, että tosiaan mulla on kaksi lasta jotka ehkä molemmat olisivat halunneet pikkukaulimen. Nyt ostettiin piparitaikina tarvikkeet, että päästään testaamaan piparinleivontaa vielä ennen jouluaattoa.


Herkkuisuita muistettiin Earth Controllin taateleilla ja manteleilla, omani odotavat vielä kaappiin piilotettuna. Säästän niitä matka evääksi, kun lähdetään joululomalla Jyväskylään. Mandragoralta saatiin Bailey's kermaliköörin aromilla maustettua kahvia. Pikkujouluista on alle kaksiviikkoa ja kahvi on loppunut. Eli taisi maistua meidän perheen ainoalle kahvinjuojalle erittäin hyvin. Tryffelit syötiin puoliksi.

Purkat ja xylitolpastillit tulivat myös kuin tilauksesta. Elpun päiväkotiin kaikki vievät oman pastillipurkkinsa, joten nyt on pastilleja sekä kotiin että odottamassa päiväkotiin pääsyä. Näistä purkkamauista kumpikaan ei ole minulle tuttu. Ostan yleensä aina niitä perusmarkuja vihreää tai sinistä minttupurkkaa. Piilotin purkkapussin myös puoliskoni koululaukkuun. Näitä voi tilata kätevästi kotiin tai suoraan kouluun ja päiväkotiinkin osoitteesta https://www.ksylitolikauppa.fi


Hemmottelua arkeen taas tuli XZ mustikka sampoon, mustikka hoitoaineen ja lasten muumi suihkusaippuan sekä Lushin Body conditionerin muodossa. XZ suklaa & vanilja sampoo ja hoitoaine olivat yhteen aikaan vakiotuotteita minun suihkuhyllyillä ja ostettiin siskojen kanssa XZ Tyrni sampoo ja hoitoaine äidin ja isin luokse, ettei aina reissatessa tarvitse raahata mukana. Mustikat pääsevät testiin heti, kun nykyinen sampoo loppuu. 

Täytyy myöntää, että minulle ei selvinnyt miten tätä vartalonhoitoainetta käytetään, ennen kuin luin Janen pikkujoulu postauksen. Vastaus on samaan tapaan kuin hiustenkin hoitoainetta. Nyt kun tiedän sen, pääsen testaamaan tätä joulusaunassa. 


Goodiebagin yksi olennainen osa on tietysti itse kassi. Tällä kertaa meillä oli Katokolta saadut Baggut. Hauskaa että kassilla on oma säilytys pussi. Näin se on helppo kuljettaa mukana vaikka laukussa kauppareissua varten. Design By Ilonan yksinkertaisen nätit joulukortit pääsevät meillä koristamaan omaa joulukorttinauhaa, kunhan saan sen ripustettua.

Lapin Marian Revontuli - mustikka vanilja - glögi ja inkivääri glögi tulivat matkahuollon paketista hieman pikkujoulujen jälkeen.Näitä ei olla vielä avattu, koska piti saada kuvat ensin. Elpu onkin kysellyt melkein joka päivä, että saako hän ottaa kuvia jotta saisi glögiä. No huomenna voidaan vihdoin avata. Inkivääriglögin saatan ottaa mukaan Jyväskylään. Uskallan veikata sen olevan mieleen minun vanhemmille.


Kiitos illan järjestelyistä Jane! Ja kiitos yhteistyökumppaneille.

Kiitos, että pelastitte unemme

Vuosi sitten lainasin äitikaverilta pinkin KonMari kirjan. Sen luettuani sain karsittua lasten pienet vaatteet, enkä enää säilönyt kaikkia äitiyspakkauslaatikoihin. Ja sen jälkeen pieneksi jäänet olen pakannut raa'asti eteenpäin, kun kaappiin on tullut uusia vaatteita. On kuitenkin muutama vaate, jotka kierrätyspussin sijaan piilotin omaan vaatekaappiini. Elpun pienet yöpuvut nimittäin.

Yöpuvut joiden varpaat ja kantapäät on puhkikuluneet. Joiden hihoissa ja rinnuksissa on värjäymiä ajalta, kun vanishia ei voinut käyttää, enkä ollut vielä tutustunut sappisaippuaan. Yöpukuja, joita ilman meillä tuskin olisi nukuttu sitäkään vähää mitä vuodenvaihteessa 2015-2016 ja sinä talvena nukuttiin.

Kun Elpu oli yksivuotias me etsimällä etsittiin unihaalareita joissa on sukkakärjet jaloissa ja vetoketjukiinnitys. Kaappini kätköissä on kaksi NameIt:n unihaalaria. Kolmas selvisi ehjänä Jekulle, joskin nyt siitä on kantapäät auki ja se odottaa pääsyään kierrätykseen pyykkikoneen kautta. Nämä koon 74cm yöpuvut osti äitini, kun unohdin pakata Elpulle yöpuvun Pölläkariin kesällä 2015.


Talvea kohti yöt pahenivat,  kun yöimetys vaihtui hysteeriseen itkuun ja raapimiseen sekä valvottuihin öihin. Etsin 86cm yöpukuja, mutta kaikki lastenvaatemyymälät myivät minulle "ei oo"ta. Sain vastauksen, että sen kokoiset lapset yleensä kävelevät jo, joten sukkakärjet ovat turvallisuusriski. Sitten äiti pelasti meidät jälleen.

Löydettiin Prismasta pehmeät, kotimaiset, luomupuuvillaiset Hilla clothing unihaalarit. Kaiken kaikkiaan vuoden aikana näitä 86cm Hillan haalareita tuli meille kolme. Lisäksi oli kaksi ohuempaa Ciraf yöpukua. Toisessa oli napit, joten se ei saanut kovin suurta suosiota kutisevan taaperon repiessä haalarin pois päältään.

Viime jouluna toivottiin Elpulle 92cm yöpukuja ja kummitäti olikin löytänyt H&M:stä sievät minnihiiri yöpuvut. Nyt niistäkin alkaa pituus loppua ja kantapäät vilkkua. Niitä ja yhtä raidallista saman kokoista käytetään nykyään vain päiväkodissa, vielä kun niitä kehtaa käyttää. Päiväkotikäyttöä lukuunottamatta unihaalarien aikakausi meidän perheessämme on nyt ohi.


Meillä ei enää asu kutisevaa taaperoa jonka nukkuminen vaatii vetoketjun, sukat, unihanskat ja vaipan. Meillä asuu pieni - omien sanojensa mukaan iso - tyttö, joka käy tarvittaessa myös öisin itsenäisesti vessassa, jonka nukahtamiseen ei enää aina vaadita unihanskoja taikka sukkia. Joten meillä on nyt siirrytty isojen tyttöjen kaksiosaisiin yöpukuihin.

KonMarin tavaroiden kiittäminen tuntuu vähän pöljältä, mutta näille 10 yöpuvulle se taitaa kuitenkin olla paikallaan, ennen kuin raaskin laittaa niitä kierrätykseen.

Kiitos että pelastitte meidän yöunet. En halua tietää kuinka vähän ja huonosti olisimme nukkuneet ilman teitä. Kiitos Hilla clothing joka valmistaa isompiakin kokoja sukkakärjellä ja vetoketjulla. Onneksi, enää ei tarvitse etsimällä etsiä uneen pelastusta. Kiitos palveluksestanne ja hyvää uutta elämää kierrätyksen myötä.

Joululahjoja netistä

Yhteistyössä Coolstuff.

Joulukuu alkaa parin yön päästä. Meidän perheen jouluvalmisteluihin kuuluu perinteisesti jouluvalot. Nyt olohuoneessa nököttää myös meidän ensimmäinen joulukuusi, jonka pallot ovat vähän siellä ja täällä lattialla, kaikkialla muualla paitsi kuusessa. Ollaan otettu vähän varaslähtö jouluun, ensimmäiset joulukinkut ja perunalaatikotkin on syöty. Torttutaikina pakkasessa ja luumumarmeladi jääkaapissa odottavat leipojiaan. Mutta joululahjat on hankkimatta, lastentoivekirjeet askartelematta, eikä kenelläkään ole joulukalenteriakaan. 

En ole miettinyt mitään erikoisempia lahjoja vain itselleni. Mutta jotain arkeen vaikuttavia joululahjatoiveitani olisi pyykinkuivausteline ja uudet yöpöydät. Yöpöydät on jo valittu. Meidän nykyisissä, anopilta lainatuissa yöpöydissä, on lasitasot, mikä on aika pelottavaa, kun Jekulla on tapana paukuttaa ja rummuttaa kaikkea mahdollista. Meidän ikean lasiset yövalot hajosivat jo. Toisen toki pudotin ihan itse, mutta toinen hajosi lasten sählätessä.


Sain valita Coolstuffilta muutamia tuotteita testiin ja koitin pitää mielessäni tulevan joulun, sekä sen mitä me todella tarvitaan ja mikä tulisi oikeasti käyttöön. Minulle iski valinnan vaikeus aika monta kertaa ja puntaroin eri tuotteiden haluamisen ja todellisen tarvitsemisen välillä. Eniten taisin selata ruoka & juomakategoriaa, mistä löytyi niin hauskoja mukeja ja tarjoilu astioita, kuin hattara-, jäätelö-, sorbettikonetta, vohvelirautaa ja erilaisia vihannesleikkureita ja twistereitä. En kuitenkaan uskonut, että kasvis kuivurille olisi tarpeeks käyttöä joten jatkoin tutkimista.

Toinen kovasti kuluttamani kategoriaosuus oli koti & puutarha. Olen jo pidempään halunnut kivat reppukoukut lapsille eteiseen. Huomasin hauskat kit - a - boo koukut ja ne olivat suosikkejani koko ajan. Nuppu valitsi ruskeat laatikot, joiden raosta kurkistaa valkoinen kissa, kun koukkuna toimivaan kissan häntään ripustaa jotain. Toinen vaihtoehto oli musta laatikko valkoisella kissalla. Jekulle on joulutoiveissa oma reppu, niin hänkin saa oman koukkunsa käyttöön.


Harkitsin myös minulle ja puoliskolleni hauskoja koirankoppiavaintelineitä. Avaimet kun on aika usein muualla kuin paikoillaan. Muitakin avainten etsimistä helpottavia tuotteita oli, muunmuassa  Bluetooth paikantimet. Niitäkin oli eriominaisuuksilla ja lompakkoon sopivia. Mutta kun törmäsin ilmapallolamppuihin, en voinut vastustaa niitä.

Puoliskoni vähän naureskeli, kun näytin niitä ensimmäisen kerran. Mutta hei, nämä vaihtavat väriä, sopivat yövaloiksi ja ovat muovia! Hauskan muotoinen lamppu on taaperomagneetti, eikä värit tietenkään helpota. Onneksi nämä ovat taaperon kestävät, testattu on.



Itse tykkään saada lahjaksi käyttötavaroita ja mieluiten sellasia mitä ei vielä ole. Yksi mikä meidän autosta puuttuu on puhelimen paikka. Keskipaneelin lokerosta puhelimet vain lentelevät ja tähänkin pulmaan löysin useamman erilaisen ratkaisun Coolstuffin valikoimasta. Me valittiin imukupilla tuulilasiin kiinnitettävä grip go teline. Innoikkaina ei luettu ohjeita ja lätkästiin teline kojelautaan, ensimmäinen testimatka Jyväksylään oli siis farssi.

Puhelimen kiinnityksessä ei ollut mitään ongelmaa, pikemminkin haasteita puhelimen irrottamisessa. Mutta koko teline irtosi aika äkkiä kojelaudasta. Virheestä viisastuneena kotiin tullessa odotin, että auto lämpenee (ajoin n.10km) ja lätkäisin telineen tuulilasiin,  eikä loppumatkalla ollut mitään ongelmia.  Varsinkin pidemmillä matkoilla tälle on todellakin käyttöä.



Viimeisen tuotteen valitsin ihan puhtaasti lasten joululahjoja ajatellen. Kuvittelin jopa, että me vähän testataan miten peli sujuu ja sitten piilotan ja paketoin sen kuusen alle odottamaan jouluaattoa. Taidan jättää paketoinnin välistä, koska Nuppu on penguin trap pelistä innoissaan ja halusi sen jopa sunnuntaina mukaan kirkkoon. 

Lasten alkeisyhdistysopettaja kuvasi peliä hyvin: taaperon kanssa se on kuin mäen laskua, äkkiä alas ja kiipeäminen on hidasta. Lyhykäisyydessään pelin idea on hakata jääpaloja tiputtamatta pigviiniä. Jekku ei vielä ymmärrä pelin säännöistä mitään, mutta Nuppu malttaa odottaa jo omaa vuoroaan. Jäälautan kasaaminen on meidän kolmevuotiaalle vielä haastavaa, mutta yhdessä pelaaminen onkin parasta. Haluaisin haastaa puoliskoni vielä joku ilta, sitten kun lapset ovat nukkumassa.


Tässä muutama esimerkki coolstuff.fi monipuolisen valikoiman tuotteista. Jokaiselle löytyy varmasti jotakin ja varsinkin star wars faneille! Nyt yhdellä teistä on mahdollisuus voittaa 30€ arvoinen lahjakortti Coolstuffille!




SÄÄNNÖT
Klikkaa itsesi ➠ coolstuff.fi  ja linkkaa blogin kommenttiin mielestäsi hauskin lahjaidea. Muista myös toimiva sähköpostiosoite ☑️ 1 arpa
+
seuraa @sangynalla instagramissa ☑️ 1 arpa
+
tykkää Sängyn alla sivusta facebookissa ☑️ 1 arpa
=
max. 3 arpaa

*BONUS* jos olet lukijana myös bloggerissa tuplaat arpasi, eli max 6 arpaa. Lukijaksi voi liittyä painamalla sinistä "lue" nappia blogin vasemmassa alalaidassa.

Osallistua voi perjantaihin 8.12.2017 klo 2359 saakka, onnea arvontaan! 

Yhteistyössä Coolstuff.fi | en hyödy linkkien klikkauksista. 

Mitä isi shoppailee? - part 1

Aika usein oletetaan naisen tai äidin tekevän tiettyjä asioita kodin ja lasten eteen. Tottakai monesti nuo stereotypiat pitävätkin paikkansa ja vaikkeivat pitäisikään, on niissä kuitenkin niin paljon totuutta,  että jokainen nainen varmasti pystyy samaistumaan tai kuvittelemaan tilanteen elävästi mieleensä. Tämä on postaussarja kärjistetyistä stereotypioista, jotka on murskattu meidän perheessä.


Kodin laittaminen, sisustaminen, astioiden ostelu ja huonekalujen järjestäminen on naisten homma. 

Tai sitten ei.


Uusia laseja ostettiin rikkoutuneiden tilalle joulukuusen haku reissulla. Oltiin kyllä mukana koko perhe, mutta nämä ovat puoliskoni valitsemat, enkä valita.

Minun alunperin 2010 keväällä ostamat astiat alkavat vedellä viimeisiään, kaikkia oli joskus 6 nyt mukeja on kaapissa kaksi, ja toisesta puuttuu korva. Niiden korvaajiksi puoliskoni osti kesällä isoja harmaita mukeja.


Meidän uusi ruokailuryhmä on myös puoliskoni hankkima. Hän kertoi minulle siitä lähtiessään hakemaan sitä. Myös kuvassa näkyvä syöttötuoli on hänen tori.fi löytö.

TVtaso kuuluu tähän samaan muuten myös. Ja paistinpannut ja paistolastat tulee nyt äkkiseltään mieleen. Lasisen uunivuoankin hän taisi ostaa omineen, kun kerroin että sellainen tarvitaan.

Mitäs keittiötarvikkeita teidän miehet shoppailee?

Ps. Tein tästä aluksi listan, mutta päätinkin jakaa tämän postaus sarjaksi, stay tuned 👀

Lupa torkuttaa

Olin lasten kanssa viimeviikonlopun Jyväskylässä mummun ja vaarin luona. Mentiin omalla autolla, Jekku nukkui melkein koko matkan, loppu matka kuunneltiin itkua, ja Elpu kurkki takapenkiltä mun puhelimeen päin, jotta näki Peppi Pitkätossun. Oltiin reissussa perjantai-illasta maanantaihin. Elpu sai antaa isänpäivälahjan vaarille. Ja tottakai perinne on käydä mummun ja vaarin kanssa aina uimassa. Nyt jouduttiin jättämään mummu töiden pariin, mutta mukaan pääsi isosiskoni.


Reissuun mahtui uimisen lisäksi pari leffaa, Rottatuille ja Vaiana, lasten vedellessä samalla päiväunia, ehdittiin tehdä myös kasvonaamiot siskon ja äidin kanssa. Sunnuntai-iltana päädyin venyttämään lähtöä maanantaihin, vaikka alkuun mietin, että yötävasten olisi hyvä ajaa. Maanantai menikin sitten rennosti pakatessa ja kotiin ajaessa valoisaan aikaan.

Kotona tietenkin odottaa arki ja kotityöt ja yleensä suurin murhe on pyykkivuori.  Vaikka pyykkäisi perillä, tulee silti pyykkiä kotiinkin, ajoväsymystä ja mahdollisia valvottujen öiden univelkoja unohtamatta. Pesuaan odottavia pyykkejä on luonnollisesti aina ja pussillinen ei hirveästi aiheuta sydämentykytyksiä vaikka pari huokausta pyykkikoneen suuntaan saattaakiin lentää.


Päätin kerrankin olla ahkera, kun kerta oltiin kotona jo aikaisin, ja aloittaa pyykkirumban heti. Yllärinä oli pari pussillista Jekun saamia vaatteita jotka myös kaipasivat huuhtelua. Pyykkejä lajitellessa likakasoihin ja ensimmäisen koneen valmistellessani tajusin, että olen ostanut Ecoverin Zero huuhteluaineen, pullosta on jäljellä alle puolet. Toivon että heillä on myös zero pyykinpesuaine, koska muuten olen pessyt pyykkimme huuhteluaineella jo heinäkuun alusta  saakka. Pyykkäysahkeruus loppui muutenkin lyhyeen, kun  tiistaiaamuna muistin koneessa makaavat pyykit.

Mutta jos tätä pyykkisekoilua ei lasketa, ei tämän viikon perusteella ole tarvinnut välittää reissuväsymyksestä, vaikka yöunet ovatkin katkonaisia. Puoliskoni on hoitanut tämän viikon aamut. Normaalisti minun herätyskello soi kymmentä vailla 8, koska sen pidempään en voi nukkua tai tulee kiire aamupalan ja päiväkotiin lähdön kanssa. Tällä viikolla olen herännyt silloin,  kun Elpulla on jo ulkovaatteet päällä, niin että olen vain vienyt hänet rattikelkalla päiväkotiin. Torstaina torkutin kokonaisen tunnin!

Tämä on se fazerin sinisen mainoksessa kaivattu "sininen hetki" -hetki ennen pimeää.  

Lisäksi olen joka aamu saanut herätä siistiin kotiin, kun puoliskoni on ehtinyt kerätä kaikki lasten vaatteet ja lelut takaisin lastenhuoneeseen ja kengätkin ovat olleet piilossa kaapeissaan, niin että eteisessä mahtuu kävelemään. Eilen hän totesi, että olisi aika hyvä koti-isä. Pelottavan hyvä, pakko myöntää. Liian usein tulee narsistia, että aina minä muka teen kaiken ja toinen vaan nukkuu, joten tämä viikko ei saa unohtua. Toivotaan myös, että nämä hieman pidempään nukutut aamut saisivat minut ensikerralla ostamaan pyykinpesuainetta huuhteluaineen sijaan.

Viikonlopun aktiviteetti taitaa olla nyt noiden pyykkien viikkaaminen kaappiin. Sen piti olla perjantain tavoite, mutta annoin unelle periksi ja nukuttiin kaikki aimopäikkärit. Jekku ruhtinaalliset 5h ja Elpukin nukkui poikkeuksellisesti kotipäivänä.  Muutenkin to do listalla on aika paljon kaikkea kivaa kotitöiden lisäksi, kuten vaikka lasten joulukalentereiden ja lahjojen miettiminen,  kaikkien kuvia odottavien postausten ohessa. Paistaisipa aurinko että olisi kiva kuvata.


Kiitos muru, että olen saanut torkuttaa ja laiskotella tällä viikolla 💖 kerron terveisiä Joulu-Ukille 😘

Hauskaa viikonloppua kaikille 😊

Kuvat on viime viikonlopun räpsysaldoa 

Lasten isänpäivälahjat

Facebookin vanhemmuusryhmät ovat paljastaneet, että isänpäivälahjojakin voi antaa tai olla antamatta erilaisin perustein. Esimerkiksi, jotkut muistavat lahjan kanssa vain omaa isäänsä, mutta eivät omaa puolisoaan, koska "eihän puoliso minun isä vaan omien lasteni isä", joten lapset muistakoot häntä. 

Meillä muistetaan kaikkia. En ole koskaan edes miettinyt sen suuremmin perusteluja sille, mutta jos nyt jotain pitäisi keksiä niin perustelisin sen varmaan näin: minähän se olen syypää siihen että puoliskoni on isä ylipäätään yhtään kenellekään, joten tottakai minä häntä muistan. Kieltämättä olisin myös hieman harmissani jos hän ei muistaisi minua äitienpäivänä, näin pienten lasten kanssa se korttien askartelukin kun on yleensä vanhemman vastuulla jos ei käy päiväkodissa tai kerhoissa.


Tänä vuonna puoliskoni sai minulta lapaset sekä kahvia. Lapset, tai lähinnä Elpu, sai askarrella isille, papalle ja vaarille kortit, sekä koristella heijastimet ja pienet lahjapussit. Nimet kirjoitettiin kortteihin tänävuonna kirjaintarroilla, jotka lapset sai liimata itse kortteihin, enemmän ja vähemmän avustettuina jotta saatiin kirjaimet edes oikeaan järjestykseen.

Idea heijastimiin tuli perjantaina kun käytiin Sinellissä etsimässä isänpäiväkorttitarvikkeita. Elpu iski silmänsä askartelu silmiin heti ensimmäisenä ja valittiin hänen mielestään sopivat hyllystä. Kierreltiin kaupassa ja koitin samalla miettiä mitä Elpu voisi askarrella, kun huomasin laatikollisen kuviottomia heijastimia.


Ostetiin heijastimet, askartelusilmiä, kuminauhaa sekä papukaijan nokat. Kassajonosta palattiin vielä kartonki hyllylle etsimään kivan värisiä ja kokoisia korttipohjia. Kortti-inspiraatio iski kotona, kun huomasin kimallepurkin käsityölaukussani ja muistin että meillä on erikeepperiäkin. 

Työjärjestys meni näin:

äiti: erikeeperkirjoitus x3
elpu: kimalteen levitys x3
äiti: kortit kuivumaan
elpu: heijastimien koristelu silmillä ja permanenttitusseilla
elpu: paperipussien koristelu

sunnuntaiaamuna:

äiti & Elpu & Jekku: korttien kirjaaminen
Elpu: korttien koristelu tarroilla

En tiedä silmien säänkestävyydestä, eli voi olla että niihin kannattaisi pistää pisara pikaliimaa varmuuden vuoksi. Tämäkin seikka tuli mieleen aavistuksen myöhässä.


Yritin kyllä sanoa että saa niihin kortteihinkin piirtää, mutta tarrat vei voiton. Tajusinpa samalla, että tämä on hyvä lahjaidea ja askartelu joihinkin pikkujouluihin tai vaikka päiväkodin hoitajille. Ainakin itse pidän käytännöllisistä (tai syötävistä) lahjoista.

Elpu oli askarrellut isänpäiväkortin myös päiväkodissa ja oli innoissaan antamassa sitä, ennen kuin ehdittiin laulaa tai saada yhteisiä kortteja valmiiksi. Isänpäivä vietettiin mummin ja papan luona. Elpu vei papalle lahjan ja Jekku olisi halunnut ojentaa kortin yksi tarra kerrallaan. Vaari saakin lahjansa vähän myöhässä, kun mennään seuraavan kerran Jyväskylään. 

Uimahallissa ei saa roiskia

Mulla on tapana lueskelle Kaksplussan verkostoblogeja iltaisin pimeässä, kun odotan että Jekku nukahtaa. Eilen luin Minnamanna-blogista heidän ensimmäisestä käynnistä Flamingon kylpylässä. Tottakai avasin postauksen jonka otsikossa lukee KYLPYLÄ, koska meidänkin lapset rakastavat uimista. Ja me käydäänkin lähes kerran viikossa uimahallissa.

"Istuin altaan reunalla huvittuneena siitä,
että melkein jokaisen vanhemman kulmat olivat kurtussa ja lauseet
ei saa roiskia, älä hypi ja älä juokse
kaikuivat joka suunnalta."

Tuon Minnan kirjoittaman lauseen sanoma on varmasti kaikille tuttu. Sitä kuuluu myös meidän uimahallissa ja huomaan toistelevani osaa noista kolmesta kiellosta itsekin. Lähtökohtaisesta uimahalliin mennään pitämään hauskaa, tuhlaamaan energiaa, ehkä jopa riehumaan siinä missä Hoploppiinkin. Miksi siitä  lapsen hauskasta uintihetkestä tuleekin yks kaks aikuisen stressi ja upeasta uima-altaasta kieltojen kaikukoppa?

Juokseminen on kiellettyä ja syystä. Uimahallin märät laattalattiat ovat todella liukkaat ja juokseminen on vaarallista. Tämä lienee kaikille itsestäänselvää. Samaten hyppiminen. Tottakai, altaan reunalta hyppiminen on myös kielletty syystä. Reunalta voi liukastua kaakelille ja jos kukaan ei valvo hyppääjää, mistä tietää hyppääkö uimataidoton lapsi liian syvään altaaseen tai jääkö pienempi alle jos isot hyppivät lasten altaassa. Joten tottakai uimahallin turvallisuus- ja hygieniasääntöjä täytyy noudattaa. Niiden pitäisi olla itsestään selvyyksiä.

Mutta "ei saa roiskia!" Oikeasti? Uimahallissa, lasten altaassa, veteen tutustumassa olevat pienet uimataidottamat lapset, ei saa roiskia? Vettähän roiskuu siitä, kun rummuttaa veden pintaan. Vettä roiskuu, kun sitä kaataa kastelukannulla tai ämpärillä altaaseen. Vettä roiskuu, kun yksivuotias kaatuu mahaplätsin altaaseen rappuselta. Että mitäs siellä sitten pitäisi tehdä? Istua vanhemman sylissä altaan laidalla leukaa myöten vedessä ja odottaa, että tulee kylmä ja lähdetään saunaan? Eihän niin uimaan opita! Olen minäkin joskus sortunut kieltämään roiskimasta, mutta en enää.


Roiskimista ei tarvitse kieltää, vaan roiskeet voi ohjata oikeaan suuntaan. Jos lapset nauttivat keskenäään vesisodasta, niin antaa nauttia. Mitä jos reunalla lillumisen ja kellon vahtimisen sijaan uiskentelisitkin käsipohjaa lasten vierellä ja olisit mukana vesisodassa? Samalla voit estää leikkiä menemästä liian syvälle tai estää törmäyksen muihin uimareihin. Ja mitä sitten jos saat päähäsi vettä, sehän oli jo märkä, sillä uimahallin hygieniasäännöthän käskevät sekä kastella että pestä hiukset ennen altaaseen menoa. Joten anna palaa, vesisodassa kosto on sallittu.

Unohtakaa ne otsarypyt. Unohtakaa kieltäminen. Muistakaa turvallisuus ja nauttikaa lasten ilosta! Ja kyllä, minäkin tiedän että uimahalli voi tuottaa melkoista stressiä, vienhän aika usein uimaan 1- 3- ja 5vuotiaat lapset. Ja kolmen eri suuntiin sinkoavan uimataidottoman vahtimen on kaikista helpointa sillon kun leikitään yhdessä.

Seuraavan kerran kun viet lapsesi uimaan, päätä jo kotona että tänään ei kielletä roiskimasta. Kuten niin moni muukin asia, myös uimahalli ja roiskeet ovat asenteesta kiinni. Anna roiskia ja roiski ja leiki mukana. Lapset ehkä innostuvat kahta enemmän jos äiti ja isi leikkivät mukana, mutta niin innostut sinäkin. 

Pahinta mitä voi sattua on, että joku sivullinen kastuu, mutta hei kastumaanhan sinne uimahalliin on tultukin. Joten anteeksi pyynnöt perään ja mistäs tiedät jos lapsesi saavat vaikka uusia kavereita. On muakin kastelleet Elpun lisäksi ihan vieraat lapset ja se nauru on täyttänyt koko altaan, kun minä uitan Jekkua karkuun ja Elpu ja kaverit yrittävät saada kiinni täytettyjen kastelukannujensa kanssa. Nykyään ainut asia mitä altaassa kiellän on Jekun naaman kastelu ja toisten painaminen veden alle. Turvallisuus edelläkin voi olla hauskaa.

Hauskoja uintikertoja! 😘

Slurp -kahvielämys isänpäivälahjaksi

Yhteistyössä Slurp

Muutamat instagramissa seuraamani nettikaupat ovat muistutelleet lähestyvästä isänpäivästä jo hyvän tovin. Niin hyvän, että luulin olevani myöhässä isänpäivän suhteen. Extempore neulomani lapaset kuitenkin tipahtivat puikoilta reilut kaksiviikkoa ennen isänäivää ja mietin millä muulla voisin lahjoa lasteni isää, joka kysyttäessä vastaa ettei tahdo taikka tarvitse mitään. Paitsi lapaset kyllä tulivat tarpeeseen.

Syysbileiden goodiebagista löytyi kahvia ja ainoana perheemme kahvinjuojana puoliskoni pääsi testaamaan tuon 200g pussillisen India Monsoon Malabar* kahvia, jota Slurpin ilmanpoistoventiilillä varustettu pussi sisälsi. Jokaisen kupillisen alkuun keittiöstä kuului samat kehut, eikä marketin kahvi kuulema enää maistu tarpeeksi hyvälle. Päätin hemmotella miestäni laadukkaalla kahvilla.


Selailin Slurpin valikoimaa, josta löytyy erilaisia suomalaisten pienpaahtimoiden artesaanikahveja melkein kuin karkkeja irtokarkkihyllystä - varmasti jokaiselle kahvinjuojalle omat suosikkinsa. Rajasin hakua paahtoasteen ja makuprofiilin mukaan tummapaahtoisiin ja suklaisiin & pähkinäisiin*. Lopulllisen valintani tein kuitenkin melko puhtaasti nimen perusteella: Lehmus Roasteryn Pusupuisto*.

"Pusupuisto – City Roast on kahvi intohimoiseen tangon taikaan ja romanttiseen yhdessäoloon. Kahvi täyttää aistit ja hurmaa suklaan maulla. Nautitaan taidokkaiden tanssiaskelten tahdissa lehmusten alla kaikilta katseilta suojassa. Kahvin aistit täyttävä, voimakas ja nautinnollinen suklaa hurmaa ja keinahtelee täyteläisesti kielelläsi. Ripaus raikkautta nostattaa tunnelmaa kuin reipas humppa tangojen välissä."

Pusupuisto, voi miten mahtava nimi puolison isänpäivähemmotteluun, toki sopisi varmasti myös hyvin ystävänpäivä- hääpäivä- tai vuosipäiväyllätykseksi. Pusupuiston tiedoista löytyy myös tarina kahvista ja totesinkin, että meidän pitää käydä kurkistamassa tuo kahville nimensä antanut Lappeenrannassa sijaitseva pusupuisto, joka alun alkujaan on ollut muuten kaalimaa ennen vuotta 1850.


Slurpin kautta saamasi kahvi on takuulla tuoretta, sillä ne valmistetaan tilauksesta ja lähetetään paahtimolta suoraan tilaajan postilaatikkoon/luukkuun. Voit ostaa yksittäisiä kahveja tai voit tehdä jatkuvan- tai määräaikaisen tilauksen esim. 9kk jaksoksi, jolloin saat kahvia postilaatikkoosi joko kahden tai neljän viikon välein, kummin itse valitset. Tämä kiteyttääkin Slurpin koko liikeidean: laadukkaita kahveja helposti kaikille.

Mulla on arvonta instagramissa, jossa voit voittaa saman meillekin kotiutuvan 400g pakkauksen pusupuisto kahvia! Osallistumisaika päättyy jo huomenna perjantaina klo 2300, jotta kahvi ehtii varmasti isänpäiväksi. :) Jos et halua luottaa tuuriin niin koodilla TUTUSTU saat 5€ alennuksen ensimmäisestä  tilauksesta. (Hox! ei koske yksittäisostoa.)

* en hyödy linkkien klikkauksista | Yhteistyössä Slurp

1v3kk neuvola & kuulumisia


Meillä oli eilen ylimääräinen neuvolakäynti, koska lykättiin 1v rokotuksista MPR rokotetta. Jekulle on todettu kananmuna-allergia ja MPR joka annetaan ensimmäistä kertaa 1v neuvolassa sisältää kananalkiota, joten halusin lykätä sitä, että osaamme sitten reagoida oikein oireisiin, jos jotain poikkeavaa (allergista) ilmestyisi.

Lykättiin rokotusta nyt vielä vähän lisää, koska Jekku on ollut kipeänä. Sovittiin myös, että varmistetaan lastenpolin lääkäriltä hänen mielipiteensä, kun Jekun allergia on testattu vuosi sitten ja kesän kontrollikäynnillä hänestä ei edes otettu mitään testejä.

Kolmessa kuukaudessa Jekku on kasvanut puolitoista senttiä ja 300g. Vaatteissa mennään 74 koolla ja ensimmäiset kengät, elokuun vaihteessa ostetut Reimatecit koko 21, alkavat käydä ahtaiksi. Kenkä on ehkä eniten haettu ja Jekku yrittää jo kovasti saada kenkiä itse jalkaansa. Muuten itse pukeminen ei kiinnosta, mutta eihän koskaan vaatteiden laittoa myöskään vastusta. Paitsi vaippaa hän juoksee karkuun ja ilman vaatteita hän saattaa sen vaipan myös heittää menemään ihan itse. Pari kertaa vaipan heiton jälkeen hän on mennyt itse potalle istuskelemaan, joten potatuksen aloitus on nyt ajankohtainen.


Jekku karistelee viimeisiäkin vauvan piirteitään, sillä listasin hänen käyttämiään sanoja ja niitä on jo yli 30! Ei hän niitä kaikki täydellisesti vielä äännä, mutta niin hyvin kuitenkin, että harvemminkin näkevät ystävät ja sukulaiset ymmärtävät suurimman osan. Esimerkiksi tässä on tättä ja apua on apu, pallo on paao ja kiitos on niin herttainen ja vilpitön, ettei siitä voi erehtyä. Kohtelias poika pakko sanoa. Jos pysyn laskuissa mukana niin "kiitos" kuului ensimmäisten viiden sanan joukkoon.

Jekku on energinen ja iloinen pieni taapero. Siinä missä hän on vauhdikas ja ilkikurinen, on hän myös hurjan utelias ja avulias.  Parasta näyttää olevan lähes kaikki mitä Elpu tekee. Väitän hänen mielipuuhien olevan ulkoilu, nukkekodin tutkiminen ja keinuminen. Hän ajaa myös usein rallia kummitädiltään joululahjaksi saamallaan poliisiautolla. Samaa ympyrää meillä vedetään myös moporallia ruohonleikkurilla ja sähkömopolla.

Erityismaininnan uteliasuudessa saa kaiken ja kaikkien elektroniikan tutkiminen. Puhelimet, tietokoneet telkkari, pleikkari & ohjaimet. Varsinkin pleikkari on joutunut kokemaan kovia, kun nopea taapero on ehtinyt vetämään sen alas tvtasolta. Samaten telkkari sekä vanhempien hermot ovat kovalla koetuksella, kun jostain syystä telkkaria olisi äärettömän kiva hakata.


Onneksi muskarissa saa sitten paukuttaa soittimia ihan niin paljon kuin vaan jaksaa. Söpöintä on kun soittimia vaihtaessa Jekku menee reippaasti muiden mukana palauttamaan soittimensa koppaan, mutta kun kaikki muut ovat palauttaneet soittimet, hän tekeekin täyskäännöksen juosten suoraan syliini saman soittimen kanssa. Soittaminen ja laulaminen jatkuu myös kotona.

Perjantai on yksi meidän lempparipäiviä, koska siitä on tullut muskari- & uimahallipäivä. Jekku on aivan mahtava vesipeto, joka mennä viipottaa lastenaltaassa ihan oman mielensä mukaan. Hän hyppää rappusilta mahaplätsejä ja kävelisi syvään päähän (80cm) jos vain annettaisiin. Ja tottakai hän sukeltelee mielellään.

Hän nukkuu yhdet päiväunet ja nekin parhaiten pihalla. Siinä missä sisällä nukutaan puolestatoistatunnista kahteen, menee rattaissa kahdesta neljään tuntia. Tosin viimeviikon neljän tunnin unet saattoivat olla poikkeus ja johtua uudesta hampaasta. Mutta päiväunien keston ja nukahtamisen helppouden suhteen ollaan oltu aina onnekkaita hänen kohdallaan.


Ensimmäisen yläposkihampaan huomasin lauantaina. Sen verran on kyllä  kiukkua ja harmeja ollutkin, että odottelin hammasta, tosin vasemmalle ja alas. Neuvolassa kesken pituuden mittaamisen huomasin myös juuri ja juuri ikenestä läpitulleet vasemman puolen poskihampaat, sekä ylhäällä että alhaalla. Taitavat tosiaan selittää vähän viikonlopun kuumeiluakin. Yritin tiirata suuhun, muttei niitä sunnuntaina vielä näkynyt ja kokeilemaan ei pässyt, kun pienet terävät hampaat kävivät sormeeni kiinni. Nyt hän on 12 hampainen. 

Illalla hän jää nukkumaan omaan sänkyynsä ja vaihtelevasti minä sitten heräilen sieltä keskellä yötä ja kömmin omaan sänkyyni tai sitten otan hänet mukaan ja toisinaan hän vaeltaa itsekseen meidän luokse yöllä. Pointti tässä varmaan on se, että edelleen Jekku saa maitoa öisin n. 2-5 kertaa. Niinhän minä uhosin, että lopetan imetyksen kun 1v tulee täyteen, mutta toisin kävi. Eipä tässä ole juuri käynyt lopettelu edes mielessä. Jos nyt kuitenkin sitten pikkuhiljaa. Ennen joulua. Ehkä.

Jekulla on maidoton ja munaton ruokavalio. Lempiruokaa en vielä osaa nimetä. Hän on kuitenkin tosi reipas syömään. Ja mielellään syö ihan itse. Minä vaan en kamalasti haluaisi antaa hänen syödä itse. Se kun tarkoittaa sitä, että saan sitten siivota ruokapöydän ympäriltä lattiasta kattoon. Heti kun suurin näläntunne on syöty pois, kääntyy lautaset ylösalaisin ja ruoat lentävät tarjottimelta lattialle ja kastikkeet ja puurot tietenkin lätisevät ympäriinsä.


Siististi syömistä odotellessa sanon tälle sankarille pusu ja vastaanotan kuolaisen O:n muotoisen pusun poskelleni.

Tässä on lista ukkelin sanoista. Lihavoidut ovat niitä joita kuulee joka päivä, ja ohuest sitten sellaisia jotka on kuulta ihan vasta kerran tai pari.

Aijaijajai Apua AAuki Ei Haloo Heippa Hei hei Kakka Kato Kenkä Kiinni Kiitos Koppi Kutiti Kuuma Kylmä Maito Miksi Moi Moi moi Mulle Mun Nam nam Napa Oho oioioi Pallo Piirtää Pois Poks Pomppia sammui Sattui telkkari tippui tuo tähti tämä tässä tööt (ja painaa nenää) vettä Äiti