Jääkaapin kätköissä - haaste

Siitä on jo hetki aikaa, kun Pirita - Pandamama haastoi koko kaksplussan blogiverkoston paljastamaan jääkaappinsa just nyt. Täytyy myöntää, että tämä ei ole mikään kahden päivän postaus - "kuvat tänään, teksti huomenna", vaan olen saanut käsiteltyä yhden kuvan illassa juuri ja juuri silmät ristissä hereillä. Joten meidän jääkaappi ei näytä just nyt tältä. Vaikka myöhässä olenkin, niin totuuden mukainen tämä on silti. Suunnilleen tältä meillä näyttää aina silloin, kun jääkaapissa on muutakin kuin valo ja kastikepullot.

Yritän pitää jääkaapin loogisessa järjestyksessä, mutta ilmeisesti se on looginen vain minun mielestäni, sen verran usein tavarat löytää tiensä kaikille muille hyllyille. Ylähyllylle nostan aina saalaattitarpeet ja muut kasvikset. Nyt siellä oli pussi suippoja paprikoita ja yksinäinen tomaatti, sekä purkki jotain tulista johon minä en koske. 

Toisiksi ylinhylly on sekalainen hylly. Pussillinen lihapiirakoita, Jekun jämäannos, raejuustoa ja pienet jämät paistettua jauhelihaa joltakin aterialta. 

Kuvan alin hylly on jääkaapin keskellä, joten siitä löytyy voileipätarpeet. Leikkeleet, metvurstit, juustot, Oivariinia aikuisille ja Keijua lapsille, melkein loppunut purkki päällä ja avaamaton alla. Nuo kiinalaisen take awayn kastike- ja salaattipurkit ovat eksyneet yhden hyllyn liian alas.  

Alimmalta hyllyltä löytyy kaikki lihat. Kuvaus hetkellä siellä oli kolme pakettia jauhelihaa, kanan jotkut maustamattomat paistifileet (joita en osaa kokata, testasin eilen) ja marinoidut suikaleet. Pari pakettia pekonia ja kiinalaisen jämät. Alimmissa lokeroissa on pussi perunoita ja pillimehuja. 

Ovessa säilyy alimpana kaikki juomat, pitkällä hyllyllä on ketsuppi, mustikkakeitto,  valkosipulilla maustettu rypsiöljy, sitruunamehu, ja mustikka- ja puolukkahillot. Hillojen päällä on melko sekalainen sakki erilaisia majoneeseja ja salaatinkastikkeita. Kuvassa ei näy kolme ylintä lokeroa, mutta ne on yleensä tyhjiä. Tai yhdessä on DuoCort-rasva. 

Kuvasin tätä postausta varten eräänä aamupäivänä juuri, kun edellisenä iltana oltiin käyty kaupassa. En ollut ihan varma onko se nyt huijaamista vai ei, joten otin uudet kuvat noin viikon päästä ensimmäisistä kuvista. Kuvien välissä olin lasten kanssa viisi päivää mummun ja vaarin luona. Tietysti me ostettiin jääkaappi täyteen juuri ennen reissua ja koska kiinalaisesta riittää vähintään kahdeksi jopa kolmeksi ateriaksi, niin kotona ollut puoliskoni pelasti osan lihoista pakastimeen reissun aikana.

Paprikat ja lihapiirakat on vähentyneet. Yksinäinen tomaatti on vaihtanut hyllyä, raejuusto loppu ja nuo samat ruoan jämät ovat edelleen tuolla hyllyillä. (siivosin ne kyllä heti kuvien oton jälkeen pois - HYI!) Lasten  vajaa Keiju on loppunut ja metvurstia on ostettu lisää, yllättäen Elpu tykkääkin siitä enemmän kuin kinkuista. Jonkun kiinalaisen jämät, riisit ja kanapallot, on edelleen tuolla nurkassa ja syötyjen ja pakastettujen lihojen tilalle on ilmestynyt lisää pekonia. Pillimehujen viereen on ilmestynyt limsapullo.

Ovesta huomaa, että ketsuppia ja kastikkeita on käytetty. Limsat ja maidot on juotu ja vaihtuneet jo uusiin pullopihin ja purkkeihin. Tajusin juuri että 2 litraa kaurajuomaa riittää lapsille juuri ja juuri kolmeksi päiväksi. Ylimmäisestä lokerosta on kadonneet punakääröiset suklaat. Tuo Lidlin tummasuklaa on muuten hyvää ja sopii ainakin meidän perheen maitoallergiselle. Ja nyt kun kirjoitin suklaasta, mun tekee mieli suklaata.

Meillä siis syödään aika usein erilaisia versioita kanasta tai jauhelista lisukkeineen. Joko olette kurkistaneet muiden haasteeseen vastanneiden jääkaappeihin? Meistä verkostolaisista jääkaapin on avannut ainakin Pirita - Pandama, Jenni - Hutimeni, Klara - Snow one like you ja Julia - Sininen norsu ja samettikarhu

Miltä teidän jääkaapeissa näyttää? Mitä teillä syödään tänään? :) 

Pääsiäispäivä - viikko 13

Jos avaa kalenterini viikon 13 kohdalta se on aivan tyhjä viikonloppua lukuunottamatta. Kuumeessa oli sekä minä että lapset ja kun oma kuumeeni hellitti, niin räkää sitten riitti pitkäksi aikaa. En muista koska olisin itse viimeksi ollut noin kipeä ja koska Elpu olisi viimeksi nukkunut noin paljon. Mutta ymmärtäähän sen, kipeänä on vaan pakko levätä, eikä sitä muuta oikein jaksaisikaan.

Kuumeet laski loppuviikkoa kohti ja viikonloppu oli jo kuumeeton. Myös energiatasoista pystyi päättelemään, että lasten tauti alkoi olla ohi ja uskaltauduttiin ensimmäistä kertaa ulos omasta kodista viikkoon. Käytiin mummilassa ja lapset saivat isot pahviset pääsiäismunat, mitkä oli täytetty heille sopivilla herkuilla ja pienellä yllätyksellä.

Arvaappa mistä tietää, että minä olin oikeasti tosi kipeä? - Koskin kameraan vasta tuona sunnuntaina. :D

Yökyläilyä arjen keskellä - viikko 12

Muutama viikko taaksepäin maanantai oli meidän perheessä jopa hieman historiallinen päivä parillakin tapaa. Ensinnäkin minä ja lapset lähdettiin yökylään kavereille. Keskellä arkiviikkoa yökyläily on epätavallista sekin, mutta historiallista tapauksesta teki sen, ettei olla koskaan aiemmin oltu kavereilla yötä, vaan aina sukulaisilla.

Ja se syy meidän evakon takia on ehkäpä jopa vielä historiallisempi, kuin meidän yökyläily, nimittäin puoliskolleni tuli kavereita yökylään. Niinpä kun poika porukka suuntasi autonsa kohti Jokereiden peliä, minä ja lapset laitettiin (lue minä laitoin kun lapset hyppivät sängyillä ja katsoivat lastenohjelmia) olohuoneeseen kolme petiä valmiiksi ja lähdettiin omien yöpymiskamojemme kanssa kartanolle.

Olipa muuten aivan mahtavaa vaihtaa kunnolla kuulumisia ystävän kanssa iltapalapöydän ääressä ihan hiljaisessa keittiössä kaikkien neljän lapsen jo nukkuessa. Lapsetkin söivät omat iltapalansa tosi reippaasti porukalla, eikä nukuttamisessa ollut kummempia ongelmia. Meillä oli niin kivaa, että kutsuin meidät yökylään uudelleen, tosin ensi kerralla voitaisiin ajoittaa yökyläily vapaapäivälle, niin että lapset saavat syödä myös aamupalan yhdessä ja jatkaa leikkejä päiväkotiin lähdön sijaan.

Meidän matka päiväkodille kesti nyt autolla sen saman vajaan 10 minuuttia, mitä kotoa olisi kestänyt kävellen. Hieman jännitin miten ehditään, mutta Elpu ehti aivan ajoissa päiväkotiin. Käytiin kotona kääntymässä sen verran, että napattiin Jekulle rattaat ja lähdettiin kävellen takaisin päiväkodin pihapiiriin ulkoilemaan. Meidän oli tarkoitus pysyä poissa kotoa aamusta, mutta en keksinyt missä oltaisiin lounastettu, joten syötiin lastenhuoneessa ennen Jekun päiväunia. 

Elpun tultua päiväkodista kotiin valmistauduttiin seuraavan yön yökyläilyyn. Toiseksi evakkoyöksi mentiin Elpun kummitädille ja aamusta seuraamme liittyi myös lasten serkku. Tiistaina satoi lunta aivan valtavasti, eikä autommekaan ollut yöllä piuhan päässä, joten ilmoitin päiväkotiin Elpulle keskiviikoksi vapaapäivän. Kuvittelin, etten mitenkään ehdi aamulla kolmen lapsen kanssa päiväkotiin ajoissa, koska auton putsaamiseen menisi oma aikansa ja olihan toki sekin riski olemassa, ettei kylmä auto käynnistyisi.

Keskiviikko aamu valkeni kuitenkin kirpakkana ja upean aurinkoisena pakkaspäivänä. Auton kansa tuskin olisi ollut ongelmia sittenkään. Mutta käytiin nyt ensimmäistä kertaa tälle vuodelle seurakunnan perhekerhossa ja takaisin tullessa pysähdyttiin jok'ikiseen lumikasaan kiipeilemään. Vietettiin päivää kummin luona siihen saakka, että puoliskoni kaverit jatkoivat matkaansa kotia kohti. 

Torstaina serkku tuli taas aamusta meille hoitoon. Elpun päiväkotipäivän ja Jekun päiväunien jälkeen vein lapset uimaan. Oltiin altaalla muistaakseni puoli kolmen aikoihin ja silloin meidän kanssa altaassa oli hetken aikaa yksi nelihenkin perhe. Yritin kerrankin pitää kiinni uimahallin 2h tuintiajasta ja hetki ennen kuin vaihdettiin porealtaaseen ennen pois lähtöä, yksi lapsi tuli isovanhempansa kanssa uimaan. Voitte uskoa kuinka mielekästä viisi- ja  kolmevuotiaille oli, kun meillä oli koko allas omassa käytössämme suunnilleen koko sen ajan mitä uimassa oltiin.

Perjantaina ei ollut muskaria ja serkku oli meillä yökylässä, joten suunnittelin mielessäni aamupäivälle pajunkissojen keräämistä ja virpomisvitsojen askartelua Jekun päiväunien ajalle. Aamupalaa laittaessani tunsin miten kuume alkaa nousta ja oli aivan kamala työ ja tuska selviytyä aamupalasta, Jekun päiväunille laitosta puhumattakaan. Lapset joutuivat tyytymään sisäleikkeihin ja Netflixiin, kun tämä äiti/lastenvahti makasi silmät ristissä peittoon kääriytyneenä sohvan nurkassa.

Ja kun se tauti tulee, niin sehän kiertää tietenkin koko perheen. Lauantai-iltana nukkumaan mennessä Elpu alkoi selvästi kuumeilemaan ja sunnuntaina päiväunien jälkeen Jekku oli myös aivan selvästi kuumeesta kuuma. Eipä käyty virpossa ei ja arvaatte varmaan mitä meillä tehtiin viikolla 13. - Ei yhtään mitään. 

Synnytysdemo + 7 tehtävää Babyshoweriin

Meidän matka Rovaniemelle mummun kanssa, oli toki hupimatka pikkusiskoni luo, mutta tärkein syy reissulle oli pikkusiskoni babyshowerjuhla. Alunperin kuvittelin meneväni vain juhlavieraaksi, mutta kuullessani parin vieraan estymisestä, valmistauduin äidin kanssa muutamalla ohjelmanumerolla. Lopulta olinkin päävastuussa siskoni juhlan ohjelmasta.

Muutama idea oli ihan suoraan omista babyshowerjuhlistani, joita varten nappasin vain tuttipullot ja rintapumpun mukaani. Illan ensimmäinen ja samalla hauskin ja omasta mielestäni paras tehtävä oli Synnytysdemontstraatio. Postauksen kuvat ovat siskoni juhlista, tunnelmia minun juhlista voi käydä kurkkimassa aiemmista postauksista, jotka linkitän tämän postauksen loppuun. Ja nyt niihin tehtäviin:

TOIVELAPUT LAPSELLE

Ensimmäisille vauvakutsuilleni isosiskoni oli askarrellut bodyn muotoisia pieniä paperilappuja, joihin vieraat saivat kirjoittaa toiveitaan lapselle, vähän kuin haltijakummit prinsessa Ruususelle. Mulla oli ajatus päällystää nuo bodyt kontaktimuovilla ja tehdä niistä viiri Elpun sängyn päälle. Noh, enpä ole muistanut, mutta kaikki laput on kyllä tallessa. Niissä toivotettiin mm. elämän iloa ja ymmärtävää mieltä äitiä ja isiä kohtaan. 

MAHAN YMPÄRYSMITAN ARVAILU

Minun ensimmäisissä babyshowereissa vieraat mittasivat lahjanarulla niin pitkän pätkän, kuin ajattelivat mahani ympärysmitan olevan. Minä mittasin mittanauhalla mahan ja sitten kaikki vieraat mittasivat narunsa ja katsottiin kuka arvasin lähimmäksi. Unohdin ottaa Rovaniemelle sekä mitan että lahjanarun, mutta pikkusisko oli itse mitannut mahansa, joten kaikki heittivät jonkun luvun ilmaan ja sitten pikkusisko kertoi oikean mitan.

VALOKUVA ARVAILU

Ensimmäisiin vauvakutsuihini kaikki olivat tuoneet mukanaan vauvakuvan ja äiti oli huolehtinut myös minun kuvan siihen joukkoon. Kuvat oli numeroitu ja kaikki saivat arvata kuka mistäkin kuvasta löytyi. Vanhimpien kuvien takaa löytyi myös ihania ja hauskoja muistoja.

TUTTIPULLON KOKOAMISKISA

Tähän rastiin paras vaihtoehto taitaa olla minunkin juhlissa käytetty Ainu MAM anti colic pullo, koska pullossa on peräti kuusi osaa. Minun juhlissa kaikki kilpailivat omaa paria vastaan. Pikkusiskoni juhlissa sisko valitsi itselleen vastustajan ja he kokosivat kilpaa toisiaan ja aikaa vastaan.

VAUVAN SYÖTTÄMINEN

Tästä oli omat versionsa minun molemmissa juhlissa. Ensimmäisissä kilpailijoita oli 4 paria: toinen oli vauva, joka istui tuolilla ja tuolin takana seisoi äiti. Vauva sai pelleillä ja päristellä samalla kun äiti yrittää syöttää tuolin takana seisten. Toinen versio oli, että pareille jaettiin pahvikupeista tehdyt vauvat, joiden suut olivat aika pikkuiset ja sitten vauvoille syötettiin puuroa kilpaa mahdollisimman siististi, ensimmäinen kupin tyhjentänyt pari voitti.

RINTAPUMPUN KOKOAMINEN SOKKONA

Jekun babyshowerissa eräs äiti kertoi osallistuneensa vauvakutsuille, joissa oli kisattu kuka kasaa nopeiten rintapumpun. Heidän voittaja oli ollut muistaakseni itse tuleva isä. Minulla on Philips Avent natural käsikäyttöinen rintapumppu, ja ettei homma olisi liian helppoa pikkusiskoni sai kasata sen silmät sidottuina. Me ei otettu pikkusiskolta aikaa ja hän sai kysellä vinkkejä, mutta vastasin vain "kyllä" tai "ei".

SOSEIDEN TUNNISTUS

Minun toisissa babyshowereissa maisteltiin ja haisteltiin neljää sosetta "sokkona". Eli kaikki saivat omat lusikat ja pöydällä kiersi neljä lautasta, jotka oli numeroitu. Kaikilla oli myös laput joissa oli numerot 1-4 ja niihin kirjattiin värin, koostumuksen sekä maun perusteella mielestämme oikean soseen tai pääraaka-aineen nimen. Tämä paljastui yllättävän haastavaksi, kun lopuksi tietenkin luettiin kaikkien soseiden etiketit. Ja ihan vaan kuinka paljon haasteita haluaa niin soseitahan voi valita useampia ja ruokasoseet olivat hedelmäsoseita haasteellisempia.

SYNNYTYSDEMONSTRAATIO

"Viimeisin mut ei vähäisin." Aloitettiin pikkusiskoni juhlat tällä ilma- ja pingispallolla toteutettavalla synnytysdemonstraatiolla. Tämän idea on suoraan videosta joka oli jaettu Facebookissa aktiivisen synnytyksen keskusteluryhmässä. Tämä oli muuten ihan paras juttu ikinä, todellinen jäänmurtaja heti alkuun. Meillä oli kuusi pingispalloa joten jaettiin saman verran ilmapalloja ja tehtiin tämä tavallaan paritehtävänä. Toinen parista sai olla synnyttäjä ja toinen doula tai kätilö, joka kannusti ja jännitti vieressä puhkeaako ilmapallo vai synnytetäänkö pingispallo. Todellisuudessa kaikki huoneessa olijat jännittivät kaikkien pallojen kohtaloa yhdessä.

Ensimmäinen ja ehkä haastavin tehtävä oli saada pingispallo ilmapallon sisään. Sitten ilmapallo, jonka sisällä oli pingispallo, puhallettiin sopivan kokoiseksi. Pingispallo jäi tukkimaan täyden ilmapallon suuta, joten ilma pysyy pallossa ilman solmua. Tämän demonstraation tarkka idea oli näyttää mistä suunnasta harjoitussupistukset  ja oikeat synnytyssupistukset tulevat ja mitä supistukset tekevät kohdunkaulalle. Harjoitussupistukset puristeltiin pallon sivulta - kohdunkaualalle ei tapahdu juuri mitään. Mutta kun palloa alettiin puristella päältä, niin johan alkaa kaula lyhentyä. Ja palloa puristellaan niin paljon ja kauan, että pingispallo pullahtaa pihalle.

Näistä kuvista näette mikä pitäisi olla kohdunkaulan lähtötilanne ja hetken ennen pingispallon syntymää. Ylemmissä kuvissa synnyttämässä olivat päivänsankari sekä tuleva triplamummu. En tajua miten tuo ilmapallo ei puhjennut pikkusiskoni käsittelyssä. Äidin synnytys taas kesti kaikkien muidenkin aktiviteettien ajan, joten pyysin saada kokeilla itsekin tätä ensimmäistä kertaa. Kyllä muuten jännitti puristella ilmapalloa!

Mitä tulee ilmapallojen hajoamiseen, niin lasten "lemppariohjelmanumero" oli puhkoa koristeiksi tuodut värikkäät ilmapallot jo ennen kuin juhlat edes alkoivat. Onneksi ehdittiin pelastaa muutama pallo pianon päälle.

Onko teille järjestetty tai oletko itse järjestänyt babyshowereita? Millaisia aktiviteetteja teillä on ollut juhlissa? 

Elpun babyshowerista voi lukea lisää TÄÄLTÄ 

ja Jekun babyshowerista TÄÄLTÄ. 

Testissä Semperin valmispuurot perheen pienimmille

Kaupallinen yhteistyö Semper

Meidän perheessä eleltiin kevättalvella puurotaukoa. Taisi alkaa aamu- ja iltapalapuuro tulla lapsilta korvista ulos, koska Elpu pyytää nykyään aina paahtoleipää, vaikka vaihtoehdot olisivat paahtoleipä tai suklaapuuro. Siksi avasin uteliaana Semperin lähettämän laatikon, josta paljastui neljä pakettia puuroa lapsille. Me saimme puuroja, joiden ikäsuositukset ovat 8kk ja 1v, joista molemmista saatiin maustamaton versio sekä 8kk Hedelmäpuuro päärynä & banaani ja 1v täysjyväpuuro hedelmäinen. Uppoaisivatkohan nämä paremmin, kuin tavan keitetty kaurapuuro?

Valmiin puurojauheen idea on helppous ja ravintoaineiden monipuolisuus. Jauhot kulhoon, kuumaa vettä päälle, sekoitus ja syömään. Tämän nopeampaa ja helpompaa puuron tekeminen ei oikein voisi ollakaan. Sen kertoo ohjeet pakkauksessakin, joita en ensin edes meinannut huomata. Ja muuten tämä paketti itsessään on kyllä hurjan kätevä. Ei pölise puurojauheet pitkin kaappia, kun paketti on uudelleen suljettava! Kaikki pisteet pakkauksen suunnittelijoille ulkonäöstä sekä käytännöllisyydestä.

Pakkauksia tutkiessani luin myös kaikki printit paketin kyljestä. Yhden moniallergisen ja toisen kanamuna-allergisen äitinä silmäni on harjaantunut poimimaan tuoteselosteista kaiken, mikä liittyy maitoon ja kananmuniin. Yllätyinkin, kun kaikissa neljässä puurossa oli ensimmäisenä maito. Seuraavaksi ihmettelin, että miksi ihmeessä olen yllättynyt tästä maidosta. Tiesinhän minä, että suurin osa lasten puuroista on maitopohjaisia. Ehkä yllätyin, koska aikanaan Elpulle puuroa etsiessäni ainoat allergisellemme sopivat puurot olivat juuri Semperin pussipuurot ja ne ovat olleet perheessämme kovassa suosiossa jo useamman vuoden.

Allergioiden takia olemme jättäneet maitoa sisältävät lastenruoat automaattisesti kauppaan, joten kaikki maitoon liittyvä ikäsuosituksista alkaen on minulle hieman vierasta. Kysyin nyt uteliaisuuttani maidon taustasta, erityisesti alle vuoden ikäisten puuroista. Maitopohja lisää puuron ravintoarvoa ja valmispuuroissa on helposti kaikki tarvittavat ravintoaineet: hiilihydraatit, proteiinit, rasva, vitamiinit ja kivennäisaineet, mitä lapsi tarvitsee monipuoliselta aterialta. Semperin puuroihin maito on käsitelty pakkaukseen merkitylle ikätasolle sopivaksi.

Kuinka uutuuspuurot sitten upposivat meidän 1v8kk testaajalle? Tarjosin puuroa Jekulle testijakson aikana aamupaloiksi ja välipaloiksi heti päiväunien jälkeen.

Minulla on tapana keittää aika paksua puuroa, joten siihen verrattuna kaikki puurot olivat kovin samettisia ja sosemaisia suutuntumaltaan. Kyllä, maistoin tietysti itsekin. Omaan makuuni kaikki puurot olivat hyviä. Hedelmistä erottui hedelmien maku ja maustamaton maistui puurolta.  Ensimaistelujen jälkeen tuunasin maustamattomia puuroja samoin kuin tavallistakin kaurapuuroa eli omenahillolla, pakastemustikoilla tai kaakaojauheella. Jekulla kesti kuitenkin oma aikansa tutustua puuroihin. Uskallan väittää, että tähän on syynä kaikkien puurojen pehmeä ja maitoinen jälkimaku.

Pitkän maitoallergiaepäilyn takia Jekku on alkanut vasta tammikuussa saada pieniä määriä maitotuotteita, mikä tarkoittaa käytännössä tavallista levitettä leivän päälle tai äidiltä varastettua suklaata, jota ei ollakaan heti kaivettu suusta pois. Eli ihan puhdas maito maitona on Jekulle vielä aivan vieras tuote. Luulen, että selvästi maitoinen jälkimaku taisi olla pojallemme liian vieras, vielä näin lyhyellä testijaksolla.

Nyt testijakson lopulla, meidän testailut taitavat vasta alkaa kunnolla, kun sekä hedelmäistä puuroa että päärynä & banaanipuuroa upposi jo kokonaisen annoksen verran. Jos yhtään kiinnostuit näistä Semperin uutuuspuuroista, niin ehdottomasti suosittelen testaamaan. Ehkä ne tuovatkin näppärästi hieman lisäminuutteja juuri teidän aamuihin tai iltoihin. Eikä näitä voi polttaa pohjaan, niinkuin meidän kaurapuuroille joskus käy.

Onko Semperin tuotteet tuttuja teille? 

Osallistu kilpailuun ja voita 150 € arvoinen hemmottelupalkinto! 

Kerro mikä Semper tuotteista on sinusta mieluisin ja voita 150 € arvoinen lahjakortti Holiday Club-kylpylään. Osallistu kilpailuun alla olevasta linkistä 5.5. mennessä ! 

Osallistu kilpailuun! 

Ilmoitamme voittajalle henkilökohtaisesti.

Vastanneiden nimi- ja osoitetietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin henkilötietolain mukaisesti. Lisätietoja Otavamedia Oy:n rekisteriselosteesta.

Reissusta kotiin päin - kuvia viikolta 11

Rovaniemeltä suunnattiin Jyväskylään maanantaina, hyvin nukutun yön jälkeen. Vaikka päästiinkin lähtemään ajoissa valoisan aikaan, ehti aurinko laskea ennen kuin Oulusta päästiin eteenpäin. Pysähdyttiin Prismaan vessaan ja ostamaan vaippoja Jekulle, kurkattiin samalla myös alelaarit. Äiti olisi ostanut mulle ehjät sukkahousut vähän reissussa revenneiden tilalle, mutta löydettiinkin Elpulle uudet rukkaset. Ei edes oltu kaupassa kauaa, mutta  ruokailtiin samalla pysähdyksellä ja se jäi sitten matkamme ainoaksi pysähdykseksi.

Jekku nukkui suurimman osan matkasta ja Elpu katsoi lastenohjelmia, ennen Oulua läppäriltäni ja Oulusta etelään taas puhelimestani, kun oli minun vuoro olla kuskina. Matkan potentiaaliset pysähdykset olisivat olleet Vaskikello - olisin voinut haluta sieltä kuvia valoisaan aikaan, mutta sinne tuli pimeä ennen meitä. Toinen pysähdys olisi voitu tehdä iltapala-aikaan Viitasaarelle mummon ja papan luokse, mutta oltiin sielläkin kohdilla vasta reilusti iltapala-ajan jälkeen, joten ajettiin ohi. Yöunille neiti kävi sopivasti vähän ennen Jyväskylää. En tosin ole ihan varma kumpi sammui ensin - tyttö vai puhelin.

Tiistaina huomasi kaikkien vireystilasta, että takana on jo aika pitkä reissu. Isosiskoni ehdotti, että vietäisiin lapset Hoploppiin. Niinpä pakattiin kaikki meidän reissutavarat autoon valmiiksi ja lähdettiin viihdyttämään lapsia. Lopulta meille jäi aikaa pari tuntia ennen junan lähtöä, mutta uskallettiin olla Hoplopissa vain puolitoistatuntia. Varattiin hoplopista matkakeskukselle siirtymiseen reilu tunti, selvästi vähempi olisi riittänyt, mutta parempi näin päin. 

Junamatka Jyväskylästä Pieksämäelle meni puhelimesta Ryhmä Hauta katsoen ja eväitä syöden. Pieksämäeltä eteenpäin intercityn leikkivaunussa oli meidän lisäksi ainoastaan yksi matkustaja. Toivottavasti tuo opiskelijalta vaikuttava kaveri, joka oli paikkansa uskaltanut iltajunassa ottaa leikkivaunusta, sai olla tarpeeksi rauhassa. Itse istuin suurimman osan junamatkasta keskellä käytävän lattiaa esteenä, ettei lapset juoksisi junan käytävää ees taas. 

Keskiviikkona oli pitkään odotettu otavamedian koulutus meille Kaksplus Blogiverkostolaisille, johon nyt en kuitenkaan päässyt lähtemään vaikka tarkoitus oli. Vein Elpun tavalliseen tapaan päiväkotiin ja sen jälkeen tarkistin matkavaihtoehdot, joista omalla autolla lähtö olisi ollut halvin ja helpoin. Päätin pelata oman ajoväsymyksen kanssa varman päälle ja pysytellä tällä kertaa kotona. Vähän kyllä harmittaa etten nyt nähnytkään verkostontyttöjä pitkästä aikaa. Meillä on aivan huippu porukka, onneksi on whatsappryhmä.

Reissunjälkeisen pyykkirumban selvityksen ja lasten vaatehuoneen järjestämisen ohella, loppuviikon kohokohdat olivat lapsille uusien hammasharjojen ostaminen sekä viikonloppuna koko perheen yhteinen retki lumiveistoksille. Niin ja teippasin ja liimasin vihdoin ehjäksi tuolta kaapin perältä lapsilta piilottamiani kirjoja. Joskin suurin osa taisi hajota viikon sisällä uudestaan. Muskarissa lapset saivat paljon huomiota, kun paikalla oli meidän kolmepäisen porukkamme lisäksi toinen samanmoinen porukka ystäviä ja kanttori meitä laulattamassa.

Sunnuntaina lapset söivät kirkossa taas eväitä kokousten välissä ja eräs varttuneempi veli ihmetteli miksi mulla on kamera matkassa. Vastasin, että ikinä ei voi tietää missä ja mistä saa hyvän kuvan. Selitin myös, että mulla ei ole puhelimessa toimivaa kameraa, niin siksi kaulassa roikkuu oikea kamera. Mutta ajatukseni sai mahtavan todistuksen ja tämä veli makoisat naurut, kun Jekku osoitti ketsupinsyöntitaitonsa. 

Elpun vanhat rukkaset muuten hukkuivat siskoni kaksioon, niitä ei yksinkertaisesti löytynyt yhtään mistään vaikka minä, äiti ja sisko niitä etsimme vielä kun kaikki muut tavarat oli jo käytävässä valmiina autoon. Ei vaan niin mistään löytynyt, vaikka muisteltiin missä niitä on viimeksi käytetty. Seuraavana päivänä pikkusisko laittoi kuvan rukkasista, jotka olivat patterin päällä kuivumassa. - ei muuten olleet minun jäljiltäni siellä, mutta syyllinen taisi jo hyvittää kadonneet rukkaset :D