Piilosilla

Sydän hakkaa. Syke kiihtyy. Vatsassa pyörii perhosia. Koko kehon läpi kulkee jännityksen väristykset. Pakko ravistella vähän käsivarsia ja karistaa hiipivää ahdistusta. Laita ikkuna kiinni - pyydän puoliskoani. Piilopaikkakin on jo aavemainen ja karmiva itsessään. Varmuuden vuoksi napsautetaan ovet lukkoon. Puhelimiakaan ei saa käyttää tai saa mutta hyvin varovaisesti. Puhelimen valon takia ne paljastui äsken meille, kun tuttuja vanteita ei vielä nähty, mutta puhelimen valo paljasti että parkeeratussa autossa on joku sisällä. Kaikesta tietämätön Tuhina nukkuu turvaistuimessaan takapenkillä. Tuijotetaan ohiajavia autoja. Ei. Ei. Ei. Huh. Pikkuhiljaa jo turrutaan odottamiseen.

Hei ne meni tossa!

Näkikö ne? Huomasiko ne? Arvasiko ne?

Nyt jännittää taas. Auto täyttyy jännityksestä ja arvailuista joko meidät löydetään. Ei, ei vielä. Taas ne ajoi ohi nauretaan hieman hermostuneina. Voi ei nyt ne tulee tänne! Pitkät valot välähtää löytymisen merkiksi, ikkunat aukeaa, samoilla säännöillä uusi kierros. Löytäjät lähtee ja me lasketaan kahteenkymmeneen. Nyt on niiden vuoro jännittää ja me kyllä löydetään.

Miten te vietätte aikaa kavereiden kanssa?

Me pelattiin pitkästä aikaa autopiilosta, meidän perhe vastaan lanko+kihlattunsa. Jännityksen täyteiset pari tuntia hurahti nopeasti. Ja mielikuvitus pääsi valloilleen aution talon takana piilotellessa.

Nyt

Nyt olen onnellinen koska....


... mulla on hauska, iloinen, terve, touhukas, kekseliäs ja kaiken kaikkiaan suloinen pieni tytär - ja se nukahti äsken itsekseen päikkäreille! (Juuri kun mie luovutin etten jaksa enää lukea satua kun ei se nukahda).

... mulla on ihana aviomies, jonka kainaloon aion käydä nukkumaan itsekin, kunhan saan tän listan kirjotettua.

... meillä on meitä miellyttävä kaunis koti, jossa on kohta myös siivottu vaatehuone - nyt pieni päikkäritauko ja sitten jatkuu siivous. Ja sitten ehkä otan kuvia tämän kodin esittelyä varten ja kutsun teidät kylään niinkuin entiseen kotiin.

... mun parveke puskassa on yksi punastunut tomaatti! Olin ihan varma, että tätä päivää ei koskaan tule ainakaan tänä vuonna. Ja tästä on itseasiassa aikalailla kuvia vailla valmis postaus.

... vaikka mun oma perhe asuu ympäri Suomea nykyään niin oon saanut itselleni toisen perheen mun appivanhemmista, kälyistä ja langosta jonka kihlattuunkin oon viimeaikoina päässyt tutustumaan enemmän.

... anoppi jaksaa huolehtia myös musta ja meidän perheestä.

... anopin anoppi, eli puoliskoni mummo, on halukas viettämään aikaa Tuhinan kanssa, että me saadaan nukkua ja levätä ja koska hän on useammin itse ilmoittanut että voisi ottaa lapsukaisen hoiviinsa!

...  voin vastata puhelimeen kun se soi ja jutella siskojeni tai mummon kanssa (näin koska he mulle eniten soittelevat :D) tai soitella äidille ja puoliskolleni.

... Tuhinan sängystä tuli hieno, vaikka itse sanonkin.

... jääkaapissa on vähän muutakin kuin valo.

... ulkona paistaa aurinko ja on kaunis syyskeli, vaikka tykkään myös kumpparikeleistä ja vesisateesta niin aurinko on silti aina aurinko.

... mun nenä ei oo nyt tukossa vaikka se on vuotanu koko päivän.

... meidän uudet naapurit on mukavia.

... Anni tulee meille huomenna ja puoliskoni menee ensimmäistä kertaa Tuhinan kanssa muskariin!

... meidän takapihalla on metsä jossa ollaan käyty tosi monesti jo syömässä mustikoita ja kävelyllä Tuhinan kanssa ja myös kolmestaan, koko perheen voimin.

... mun sisko asuu nyt puolen tunnin junamatkan päässä, jos me nyt saatais aikaiseksi vaikka käydä kyläilemässä.

... mulle tuli postista viesti "lähetys noudettavissa" eikä mulla oo mitään hajua mikä se on :D (paitsi nyt tajusin että se on kaasukahva eikä se oo mulle :'D)

... nyt mä kömmin tonne kainaloon.

Viimeinen

"Meillä oli kiireinen aamupäivä takana. Ensinkin aamu alkoi hurjan aikaisin, puoli seitsemältä jo. Oltiin kuitenkin ahkeria ja aloitettiin pyykkiralli heti, pesin samalla kylpyhuoneen ja katselin pienen tyttäreni touhuja uima-altaassa. Oli tarkoitus pakata mummolalaukku ja hoitaa vielä muutamia asioita ennen kuin isi tulee kotiin. Lounaskin syötiin yhdessä, pikkuinenkin oikein reippaasti ja malttoi hereillä että saatiin kaupassa käytyä. Annoin hänen nukahtaa autoon ja päiväunien aikana ehdin viimeistellä projektiani vaikken vielä valmiiksi saanutkaan. Vietiin auto isille ja tultiin kotiin pakkaamaan. Jostain syystä pikkuneiti ei enää viihtynyt ollenkaa, liekö kaksituntia ollut liian vähäiset unet, hereillä hän oli kuitenkin seitsemän tuntia yhtäkyytiä. En meinannut saada lainkaan pakattua kun pieni roikkui lahkeessani.

En enää tiennyt millä helpottaa pienen oloa. Otin hänet syliini ja istahdin sohvalle. Hän köllötteli tyytyväisenä ja rauhassa siinä, ihan lähellä. Tuijoteltiin tovi toisiamme ja sain häneltä hymynkin. Kutittelin varpaita ja silitin hiuksia. Hymyilin ja irvistin ja sain hymyn ja irvistyksen takaisin. Kutitin poskea ja sain naurun lahjaksi. Silitin hiuksia ja hän otti minua sormesta kiinni. Siinä me pitkän tovin istuskelimme, ihan lähekkäin. Tyttöni pieni rauhoittui ja reipastui, suorastaan voimistui ja antoi minulle palkinnoksi hymyjä ja naurua, näin sain minäkin osani tuosta läheisyydestä. Onnelisena ja ilmeisen kylläisenä, niin läheisyydestä kuin maidostakin hän nousi istumaan ja lähti leikkimään.

Haluan muistaa tuon hetken, tuon katseen ja tuon hymyn sekä naurun, kuivaan silmiäni ja tiedän että minun tulee tätä ikävä. Minä pakkasin repun ja me lähdimme ulos, isi jo odotteli että lähdemme mummolaan."

Tähän muistoon, tähän tunteeseen, ristiriitaisen haikeana mutta kuitenkin onnellisena, muutaman hormonipommi-kyynelen saattelemana, maitobaari sulki ovensa.

Isossa sängyssä


Jej tätä tekstiä oon pyöritellyt mun päässäni jo kuukauden ainakin! Ja nyt vihdoin pääsen kirjoittamaan siitä kuvien kera! ( Ja nyt viikko kirjoittamisesta sen voi hyvin julkaista :p ) Me siirrettiin Tuhina isoon sänkyyn viikko synttärijuhlien jälkeen. Puoliskoni löysi edullisen lasten -jatkettavan- sängyn ja haettiin se itsellemme, kun jossain vaiheessa kuitenkin pitäisi siirtää Tuhina pois pinnasängystä. Sitä en arvannut että siirto tehtäisiin jo samana iltana ja pinnasänky löytäisi uuden omistajan paria päivää myöhemmin.

Ensimmäiset yöt siinä oli pinnasängyn patja, joka luonnollisesti oli liian pieni, mutta pinnasängyn laitapehmuste pehmoleluilla tiivistettynä rajasi sängyn sopivaksi. Pinnasängyn lähtiessä kiertoon sahattiin anopilta saadusta isosta patjasta sopiva pätkä Tuhinalle ja loput on tallessa sängyn kasvattamista varten. Sänky ehti vaihtaa paikkaa useamman kerran ja siinä samalla koko makkarin järjestys vaihtui. Sänky oli viikon poissa kun vihdoin pääsin maalaamaan sitä! Innostuin maalaus ideasta jo elokuun alussa kun anoppi maalasi terassilleen pirtin pöytää. Ja viime keskiviikkona se tuli takaisin kotiin.

Maalit hain Clas Ohlsonilta ja sävyt on Pure White ja Candy. Meinasin kyllä maalihyllyllä jo vaihtaa tuon vaalean punaisen keltaiseen tai violettiin, mutta kun puoliskoni ei vastannut puhelimeensa niin pysyin sitten suunnitelmassa ja ollaan lopputulokseen tosi tyytyväisiä.




 


Itsestään selvää on se että sänky pitää olla kiinni meidän sängyssä, emmehän halua meidän luokse kurkottelevan lapsukaisen putoavan sängystään. Ja pienemmät levottomuudet ylttää tästä silittämään nousematta. Selvää oli myös se että laita pitää olla vapaana niin että Tuhina pääsee itse kiipeämään sänkyynsä ja pois, meidänkin sängystä hän pääsee pois turvallisesti itse ja nyt omasta sängystään meidän sänkyyn.

Tavallaan meillä siirryttiin helpommin ja luonnollisemmin perhepedistä taaperosänkyyn, kuin pinnasänkyyn. Nyt kun miettii niin tuntuu etten muista yhtään yötä jonka Tuhina olisi nukkunut kokonaan pinniksessä vaan aina ensimmäisen tai viimeistään toisen yöimetyksen jälkeen tai ajaksi olen ottanut meidän viereen ja siihen ollaan nukahdettu molemmat. Ja pinnasängyssä aina ne öiset heräämiset oli itkuntäyteisiä kun Tuhina nousi laitaa vasten seisomaan.

Ennen imetyksen lopettamista kävin Tuhinan vieressä nukkumassa sen aikaa kun hän rintaa huoli, useammin näin päin kuin että Tuhina olisi otettu meidän sänkyyn. Toisaalta taas, Tuhina pääsee itse meidän väliin ja usein nukahtaa samantien uudelleen heti kun on kosketus etäisyydellä, yksi syy lisää miksi sängyt on kiinni toisissaan. Enää meidän ei tarvitse erikseen nousta ja hakea itkuista taaperoa lähelle. Musta on todella vapauttavaa kun aamullakin Tuhina saattaa herätä ja lähteä tyytyväisenä leikkimään tai tulla herättämään meitä, sen sijaan että itkisi kun ei pääse pinnasängystä pois.

Sen verran kolhuja ja matalan laidan yli kierähdystä varotaan että tuunasin meidän pinnasängyn pehmuksesta tällaisen kulkuaukollisen taaperosänky version. Uun muotoinen pätkä pään puolella ja oma pätkä jalkopäätyyn. Patjan repsottaminen paljastaa että sen yli on muutaman kerran kuljettu...



Moi kuka sie oot?

Mulla ei ole oikein koskaan ollut lempinimeä. Tai ei ainakaan sellaista että mua olisi jatkuvasti sillä kutsuttu. Tai tiedättekö kun joistain ei edes tiedä onko se lempinimi vai etunimi, koska kaikki kutsuvat henkilöä sillä lempinimellä. Meidän perheessä, tai siis lapsuuden perheessäni, isi on ainut jolla on oikeasti lempinimi. Ja sitäkään ei kotona ole käytetty koska mulle ja siskoilleni hän on aina ollut isi.

Joskus äiti kutsui mua Peetuksi. Se oli kiva, mutta ei sellainen jota myös kaverit ja isovanhemmat saatika muut sukulaiset olisi oppineet käyttämään. Joskus muistan että mua on kutsuttu Petruskaksi mutta sitä en arvostanut varsinkaan nuorempana. Mitä taas tulee ensimmäiseen sähköpostiin tai aikanaan irc-gallerian nickeihin ei mulla ollut mitään ideoita niihinkään. Ensimmäisen sähköpostin keksi isosiskoni: fatiti. Muita käyttäjätunnuksia, nickejä keksin jopa niinkin erikoisia kuin kukkakaali ja parsakaali. Teinivuosina isosiskoni minuun turhautuessaan lausahti voihan pöllöiivari viidessadaskuudeskymmenestuhannes. Ja sieltä jäi iivari elämään, niin kuin olen aiemminkin kertonut. 


Nyt on vain sellainen pikku juttu, että musta tuntuu että olen kasvanut ohi iivarista. Puoli anonyymisti nimimerkin taakse piiloutuminen ja tutuille hassun nimimerkin takaa kirjoittaminen oli hyvä idea silloin kun aloitin blogin. Kun en tiennyt vielä mihin tämä tie minut veisi ja minkäänlaisia blogihaaveita ei ollut. Nyt on mutta mitä, miten ja milloin ne toteutuu on mysteeri, sen tiedän että blogi on mun juttu.

Joten ajattelin että tän pitää olla vielä enemmän mun ja mua. Halusin pisteen iin päälle. Ja sitten sen tein. Ensin kirjoitin sen instagramiin, jota käytän blogini nimellä. Sitten sanomatta mitään, paitsi puoliskolleni, vaihdoin bloggerin käyttäjätunnuksen. En edes tiedä huomasiko kukaan allekirjoituksen vaihtuneen, tuntui muuten hassulta katsoa omaa, oikeaa nimeään, vaikka itse sen sinne kirjoitinkin. Mutta jo riittää jaarittelu.

Moi mie oon Petra. Ketäs te ootte? :)

Kokonainen yö - 3

Tämä olkoon väliaika tiedote nyt kun meillä on yövieroitusta takana kaksi viikkoa, toisinsanoen 14 yötä. Yörytmi alkaa olla selvillä ja kieltämättä yöt ovat helpottaneet pikkuhiljaa. Edelleen metsästetään sitä kokonaista yötä, kun se ei nyt vielä ole tullut kylään. Nämä rytmit ovat selkeytyneet öiden 5-14 aikana ja yöt alkavat toistaa samaa kaavaa.

Nykyään Tuhina nukahtaa yleensä yhdeksän aikaan, mutta viimeistään kymmeneltä. (Aiemmin saattoi nukahtaa vasta yhdentoista aikoihin). Nukahtaminen tai nukuttaminen vähän vaihtelee. On ollut iltoja kun olen imettänyt uneen ja on ollut iltoja kun ei rintaa ole edes huolittu ja sänkyyn mennessä on samantien nukahdettu, on myös ollut niitä iltoja kun Tuhina on nukahtanut autoon ja jatkanut uniaan. Yöllisiä heräämisiä on  edelleen yksi tai kaksi, tuttuihin aikoihin, mutta parasta on että isikin kelpaa. Vesimukistakin ollaan luovuttu, tai oikeastaan se vain unohtui, eikä sitä ole tarvittu vähään aikaan. 

Uudelleen nukahtamiseen toimii parhaiten syli ja silitys ja soittorasia. Useinmiten Tuhina nukahtaa samantien kun saa nojata päänsä isin tai äidin olkapäähän. Jos taas hän ei ole ehtinyt nousta istumaan silittäminenkin riittää. Muutamana yönä ollaan itse otettu hänet meidän väliin, mutta oon ihan varma että Tuhina on muutaman kerran kiivennyt itse meidän viereen. Ei tuossa kiipeilyssä olisi mitään uutta muuten, mutta kun Tuhina on nyt nukkunut viikon lattialla patjalla kun sänky on maalattavana.

Tähän menessä meidän aamut on alkaneet pääsääntöisesti seitsemän ja kahdeksan välillä ja aamupotan jälkeen, ennen aamupuuroa olen imettänyt vielä lähes joka aamu. Niinä aamuina kun ollaan jostain syystä herätty jo kuuden jälkeen ollaan potan ja imetyksen jälkeen saatettu nukahtaa uudelleen ja herätä yhdeksän aikaan jopa. Mutta tähän on tulossa nyt suuri muutos.



Saunatonttu


Niinkuin varmasti kaikki, olen minäkin joissain asioissa joskus itsekäs, mutta itseni hemmottelu ei ole yksi niistä. Parturissa käyn ehkä kerran vuodessa, kasvohoidossa olen käynyt koko elämäni aikana tasan kerran - saatiin parhaan kaverini kanssa lahjakortit synttärilahjaksi meidän luokkalaisilta, manikyyri mulle on tehty kahdesti - viimeksi puoliskoni veljenpojan äiti kaksi vuotta sitten ja ensimmäisen kerran taisin olla 12 kun me päästiin kaverin synttäreillä kaikki 5 tyttöä käsihoitoon, kalajalkahoidossa olen käynyt kahdesti - niistäkin toinen oli työpaikan virkistystoimintaan kuulunut lahjakortti. 

Mutta kyllä minäkin rentoudun ja huolehdin edes joskus kauneudesta, jos niin voi sanoa. Vieläpä enenevissä määrin iltojen pimetessä ja öiden viilentyessä. Minä nimittäin rakastan saunomista. Meidän toisessa kodissa taloyhtiön saunavuoro maksoi 5 euroa kuussa, ihan käsittämättömän edullinen! Mun oli siis pakko saada saunavuoro. Edellisessä asunnossa se olisi maksanut 2,5e/hlö/h, joten ei jaksettu edes harkita saunavuoroa, mutta nyt meillä on oma sauna!

Mun saunahemmotteluun kuuluu kirpeiden ja superkuumien löylyjen lisäksi kasvonaamio, vartalokuorinta ja hiusten tehohoitoaine. Vaikkei mulla olisi käytössä mitään päivittäistä kasvojenpuhdistus sarjaa niin lähestulkoon aina mulla on kuitenkin ollut kaapissa jokin kasvojen kuorinta&naamio kombo.


Tällä hetkellä mulla on kasvojen puhdistukseen Mary Kayn tuotteet jotka ostin keväällä. Settiin kuuluu puhdistus/kuorinta/kasvovesi-aine, kuorinta/naamio, ilta ja päivä seerumit ja kosteusvoide sekä suojavoide eli värivoide ja on mulla myös puuteri. Naamion teen säännöllisen epäsäännöllisesti kun pääsen saunomaan yksin.

Vartalon kuorinta-aine mulla on aina kausittain. Ostan, käytän loppuun ja sitten taas mietin pitkään kunnes ostan jostain tarjouksesta. Kesällä sain parhaalta ystävältäni The Bodyshopin Mango-Sokeri kuorinta-aineen ja se on kyllä aivan ihana! Aiempia kokemuksia The Bodyshopin tuotteista mulla on jalkakuorinnasta ja hamppurasvoista.

Yhteen väliin mulla oli ihan oikea hiusnaamio, mutta tällä hetkellä käytän hiusväripaketin mukana tullutta hoitoainetta, naamion tavoin. Ajoittain haaveilen ostavani Kookosöljyä hiusten- ja ihonhoito tarkoitukseen. Sampoo ja hoitoaine mulla on tällä hetkellä halvinta mitä löysin, mutta nää Timotein tuotteet on yllättävän hyviä! Oon testannut kaikki, Repair, Pure ja nyt Color.

Tällaisen hemmottelun teen siis jos saunon yksin. Silloin asteita täytyy olla vähintään 80 ja kiukaalle kauhotaan puolikulhollista (meillä ei kiulua ole mutta pullakulho ajaa asian aivan mainiosti) alta aika yksikön. Puoliskoni ei ole mikään suuri saunafani joten useinmiten saunon yksin. Tuhinakin kelpaa mulle saunakaveriksi, mutta silloin saunassa on maksimissaan 60 astetta lämmintä ja yhtä puolikasta löylykauhallista kohden häviää löylykiposta kolme kauhallista vettä Tuhinan niskaan.

Ravitsemusterapeutti

Ravitsemusterapeutilla käynnin todellinen syy selvisi mulle oikeastaan vasta kun saatiin maitoaltistuskäynnin selonteko kirjeenä. Tuhinan paino on noussut puolessavuodessa vain reilun kilon, siksi lääkäri laittoi meidät terapeutille. Vastaanotolla Tuhina leikki saman hoitajaopiskelijan kanssa, joka oli maitoaltistuksessakin, kun minä kuuntelin ruoka-asiaa. 

Mulle tärkein tieto ja ainut kysymys oli, että tarvitseeko meidän oikeasti hankkia apteekista maidotonta äidinmaidonvastiketta, kun Tuhina kuitenkin on jo yli yksivuotias. Terapeutti totesi ihan samaa ja katsoi paljonko kalsiumia on Oatlyn tuotteissa. Todettiin että on järkevämpää käyttää kaurajuomaa, kuin hankkia enää korviketta, kalsiumin tarpeen täyttämiseksi Tuhinan tulisi saada juomaa 5dl päivässä. Tuon saa annettua kyllä helposti jos vaihtaa puuroveden kaurajuomaan ja antaa ruokajuomaksi myös. 



Ravitsemusterapeutti painotti rasvan ja proteiiniin saantia, eli käytännössä puuroon rasvasilmä, keittoihin ja kastikkeisiin lientä sakeuttamaan  kerman kaltaiset kauravalmisteet ja rypsiöljyä vähän joka paikkaan. Saatiin maitoallergisen ruokavihkonen jossa proteiinien suositus kaksi vuotiaalle on 60-90g per ateria, eli Tuhinalle 50-60g kaksi kertaa päivässä. Lisäksi sain ohjelappusen kananmunan korvaamisesta leivonnaisissa.

Varattiin marraskuulle kasvukontrolli käynti neuvolaan. Siihen on pari kuukautta aikaa, niin että ruokavalion muutokset pitäisi näkyä kasvussa. Ja sen jälkeen ravitsemusterapeutti ilmoittaa tarvitaanko uusi käynti. Onneksi käynti ei ollut mitenkään mullistava, eikä tarvitse miettiä mistä löydetään sopivasti rasvaa, protskua ja sitä kalsiumia ynnämuita. 100% ruisleipää meillä jo on käytössä pitkään ollutkin ja 100% kauraleipääkin löytyy kaupasta, ettei tarvitse itse leipoa. (Onneksi koska pari viikkoa sitten yritin tehdä speltti-tattari sämpylöitä ja yritykseksi jäi. Toisaalta ei haittaa koska Tuhina sai Speltistäkin oireita vaikka sitä ei ollut risteytetty vehnään, sukulaisia ovat kuitenkin.) Suurimmaksi osaksi meillä syödään sellaista ruokaa joka sopii myös Tuhinalle, nuo leivät ja rasva pitää olla kaurajuoman lisäksi. Omakin syömiseni helpottuu pian, nyt valmistaudun henkisesti lopettamaan imettämisen kokonaan.