"Ihanaa, kun alkaa tulla sanoja!"

Meidän taaperomme on puhellut jo pitkään yksittäisillä sanoilla. Kesänlopulla jo hän osasi kertoa mitä haluaa tai tarvitsee. Ja kun päiväkoti alkoi myös sanavarasto kasvoi hurjan nopeasti. Kuitenkin marraskuussa vasukeskustelussa ja vielä joulun jälkeenkin ohimennenkin päiväkodista kyseltiin, että puhuuko Kirppu kotona vielä mitään?

Kirppu on ollut päiväkodissa ihan hiljaa. Nyökkäillyt ja pyörittänyt päätään "joo"n ja "ei"n merkiksi, vaikka kotona kyllä molemmat sanat tulevat varsin selkeästi ja tunteellakin samoin kuin "älä!" Välipalan jälkeen hän on katsonut ikkunaa tai ovea kohti ja sanonut "äiti", aivan kuin kertoakseen, että äiti tulee kohta hakemaan. Mutta siinäpä se, mitä hän vielä ennen joulua päiväkodissa puhui.

Muutaman kerran kuulin hänen juttelleen toiselle lapselle leikissä. Mutta noin niinkuin lähtökohtaisesti meidän vauhdikas pikkuneiti on ollut päiväkodissa maailman rauhallisin lapsi, joka ei turhia valita ja viihtyy hoitajien sylissä, muiden touhuja katsellen. 

Kerroin päiväkodilla etukäteen lasten viikonlopusta mummun ja vaarin luona. Sehän oli meidän ensimmäinen lapsivapaa viikonloppu ikinä. Lapset lähtivät perjantaina ja palasivat sunnuntai-iltana ja maanantaina alkoi tietenkin ihan tavallinen koulu- ja päiväkotiarki. Tuon viikon perjantaina eräs Kirpun hoitajista kertoi, että Kirppu on ollut aivan erilapsi reissun jälkeen.

Lähes kaikki ryhmän kasvattajat ovatkin ehtineet ohimennessään huikata "ihanaa kun alkaa tulla sanoja!"

Kotona meidän melkein kaksivuotias puhuu kyllä kolmenkin sanan lauseita, jotka ovat muotoa "toi on Jekku" "toi on potta" siinä on kolme sanaa. Itseasiassa juuri nyt hän sanoi neljä sanaa! "toi on isin limsa" Ja apua, nyt tajusin, että meidän melkein kaksivuotias täyttää kaksi jo ensi tiistaina! Siis, että hänhän on kaksi vuotias, eikä melkein kaksi vuotias!

Sanavarastosta löytyy kaikki perheenjäsenet. Hän juoksee ovelle vastaan ja huutaa "isi" tai kuka nyt sieltä onkaan tulossa. Jekun oikea nimi on vähän hankala ja olen kokeillut kutsua häntä Kirpun kuulleen Jekuksi, jos se tarttuisi helpommin. Sitten taas Jekun kavereilla on niin helppt nimet, että Kirppu huutaa heitä  heti, kun näkee aamulla tai koulun jälkeen. Poikia myös tervehditään huutamalla "Moro!". Helmikuisen reissun jälkeen myös mummu ja vaari on tullut sanavarastoon.

Tällä hetkellä suosituin lause on varmaan "isi nukkuu". Meillä on ollut lemmikki syyslomasta saakka ja vielä pari viikkoa sitten se on ollut ainoastaan Pupu, mutta nyt Kirppu on alkanut kutsua myös pupua sen nimellä: Pamppu. Oikeasti pupun nimi on Pampula, mutta kaikki kutsuu sitä Pampuksi. Myös pupun tekemisistä Kirppu osaa raportoida useammalla sanalla kuten "Pamppu syö ruokaa" ja "toi on Pampun ruoka."

Hän osaa nimetä vaatteita aika hienosti ja se on varmasti tullut päiväkodista. Aikaisemmin oli kenkä ja sukka. Nyt on "housut", ja "paita" ja "kaappi", siellä on vaatteiden paikka. "Pukee sukka jalkaan". Pipo oli pitkään "pupa päähän" nyt se on jo pupo, välillä pipokin. "Haluun hanskat, peukku" sanotaan ja puetaan, ennen kuin mennään ovelle. "Tule" tai "mennään" hän sanoo ja kertoo "tänne, tonne, suihkuun". "Nuppu pukee sukkaa" sanoi hän eilen, kun lahjoin Nupun viemään pikkusiskonsa pihalle. 

Tottakai kaksivuotias puhuu vielä huomattavasti enemmän kieltä, jota kukaan ei ymmärrä ja osa äänteistä puuttuu, kuten r ja s. Minustakin on ihanaa, kun hän puhuu oikeilla sanoilla ja ymmärrän mitä hän tarkoittaa. Viimeksi päiväkodille mennessämme kaveri tuli samaan aikaan ja Kirppu kertoi minulle "toi on (kaverin nimi)". Samoin eteisessä luetellaan mitkä kengät on kenenkin.

Eläimet oli syksyllä kaikki pupuja. Nyt niitäkin tunnistetaan jo enemmän, apuna on ollut kummitädiltä joululahjaksi saatu palapeli ja lastenohjelmat. Koira, kissa, lintu ja heppa ainakin tunnistetaan. "Auto" huomataan aina ulkona, tietenkin. Joku voisi tehdä tilaston, keskiarvo, kuinka mones opittu sana auto on sumalaisilla lapsilla. Musta tuntuu, että meidän lapsilla auto on ollut kaikilla 10 ensimmäisen sanan joukossa. 

Kirppu on myös löytänyt esiintymisen ilon ja hihkuu monta kertaa päivässä "kato äiti! kato isi!" Ja jos häneltä kysyy missä joku on, hän saattaa vastata iloisesti hymyillen "ei tiiä!" Ja tietenkin pottaileva taapero osaa myös pottasanastoa ja ihan aiheellisesti kertoo, kun on aika mennä vessaan.

Illalla hän sanoo "syliin" ja "saanko?" pyytäessään maitoa. Siihen hän nukahtaa syliini, niin iso jo, mutta niin pieni, ihan pian kaksivuotias.