Nyt on kulunut kuukausi siitä, kun päätin laittaa herätyskellon soimaan klo 6.15. Ensimmäsen aamupostauksen kirjoitin 19.2. ja tänään on 20.3.. Hiihtoloman sairasteluita lukuunottamatta herätyskelloni on oikeasti soinut 6.15.. Se taas on sitten toinen tarina, että olenko joka aamu herännyt 6.15 ja alkanut kirjoittaa heti silloin.
Kuten huomaatte, en ole kirjoittanut joka arkipäivä viimeisen kuukauden aikana. Toisina aamuina olen painanut torkkua, toisina sammuttanut koko herätyskellon. Yksi juttu tässä kuitenkin on muuttunut. En tiedä johtuuko se kevään tulosta, vai siitä että olen itse alkanut kuitenkin heräämään aikaisemmin, myös meidän päiväkotilaiset ovat alkaneet heräämään ennen seitsemää.
Näin siis leppoisat päiväkotiaamut ovat tulleet toivottavasti jäädäkseen, vaikka en heräisikään 6.15.
Toisaalta olen taas alkanut pohtia sitä, miten oikeasti haluan aloittaa aamuni. Ehkä sittenkin aamusivut olisi järkevämpää kirjoittaa käsin. En ehkä haluakaan aloittaa aamuani ruudulta. Aamurutiinit vaativat siis vielä hiomista ja kokeilua. Minua on alkanut ärsyttää jopa se, että ensimmäinen asia mitä aamulla teen, on sään tarkistus puhelimesta. Ja vaikka parina aamuna oli hauskaa, että lapset kömpivät viereeni sohvalle katsomaan ohjelmaa, kun minä kirjoitin, en ehkä kuitenkaan halua, että aamutelevisiosta tulee rutiini.
Ehkä täydellinen aamu voisi alkaa lukemalla kirjaa ja aamupesulla, siitä lasten kanssa pukemaan ja päiväkodille ja päiväkodilta kotiin kävellessä voisin kävellä ehkä vähän pidempää reittiä. Sitten kotiin tullessa voisin avata läppärin ja kirjoittaa sen puolituntia ennen työpäivän alkua.
Maanantaina vein lapset autolla päiväkotiin, oli vähän surkeiden sattumusten aamu. Huomasin kotiin tullessa peiliin katsoessa näyttäväni vielä ihan uniselta. Vein meidän auton huoltoon ja kävelin sieltä vajaat 4km takaisin kotiin. Maanantaina sattui vielä aivan mahtava sää ja aurinko paistoi jo silloin päiväkodille lähtiessämme. Olen selvästi laiminlyönyt myös liikkumisen tarvetta ja sen haluan myös muuttaa aamurutiineihin.
Olen hyvä tekemään lukujärjestyksiä itselleni, joten katsotaan millaiseksi nämä aamut tästä muodostuu lopulta. Ja kuinka monta kertaa vielä muutan ja hienosäädän ruutineitani.
Miten sinä haluat aloittaa aamusi? :)
Mä herään 5:30, jotta mulla on 2 tuntia aikaa herätä ennen kuin pitää lähteä liikkeelle kotoa.
VastaaPoistaTämä on ollut mulla jo aikana ennen lasta. Herään vaan iltavirkkuna ihmisenä tosi hitaasti ja sellaiset 30 minuutin pikalähdöt, joita jotkut harrastavat on mulle aivan käsittämätön juttu.
Mulla menee pelkästään aamupalan tekemiseen ja syömiseen vähintään se 30 min. Sitten kaikki muu... En oikein tiedä, mihin se aika menee. :D Mitään hienoa en yleensä saa aikaan. Useimmiten en joogaa tai kirjoita aamuisin. Uutisia ja internettiä luen kyllä. Tänä aamuna tein sijoituksia, kun ansiosidonnainen oli tullut tilille. Rauhalliset aamut on best.
Lapsi tuntuu olevan samaa maata, joten herätän hänet tunnin ennen lähtöä, jotta saa rauhassa heräillä.
Meidän pika lähdöt on onnistunu sen takia, ettei kukaan syö aamupalaa ennen lähtöä, lapset on menneet aamupalaksi päiväkotiin ja sitten kotia tullessa syön vasta itse :D mie en pysty mennä nukkumaan niin aikaisin että voisin herätä 5.30, mutta kyllä ihan selvästi paras aika tehdä omia juttuja, olisi ennen kuin kukaan muu herää, joten ymmärrän hyvin, miksi tykkäät herätä noin aikaisin! :)
PoistaRauhallinen ja omaa aikaa sisältävä aamu on parasta. Ihan noin aikaisin ei onneksi enää tarvitse herätä :) Lasten ollessa pieniä ja kiihkeimpään työaikaan toki tuli aamuheräämisiä yli tarpeen. Itse huomaan että oma paras elämänrytmini on aina toiminut hieman myöhemmin käynnistyvänä :D
VastaaPoistamulla toimi joskus hyvin 6.50 herätys kymmenessä minuutissa aamupesu ja sitten oli puoli tuntia aikaa lukea ja syödä aamupalaa, ennen kuin 7.30 lähdin kävelemään kouluun. Mutta lapset kasvaa ja arki muuttuu, joten keskitytään nyt tähän hetkeen, vaikka vielä etsinkin sitä miten saan itseni toimimaan parhaiten :D
Poista