Ammattilainen vai harrastebloggaaja?

Tein juuri itselleni mediakortin. Se on tiedosto, jonka voin lähettää yrityksille ja he näkevät siitä lukuni joiden perusteella päättävät kannattaako kanssani tehdä yhteistyötä vai ei. Siitä tuli aika hieno, vaikka itse sanonkin! Kiitos vielä Colour outside the lines blogin Susannalle avusta. Kirjoitin mediakorttiini, että salainen haaveeni olisi päästä tekemään äänirooli johonkin lasten ohjelmaan tai elokuvaan. Jos sen sanoo ääneen, se ei ole niin salainen, mutta ehkä se voisi toteutua! 


Ollaan puhuttu lasten kanssa toiveista ja monesti he sanovat toisilleen, ettei niitä saa kertoa ääneen tai ne ei toteudu. Olen yrittänyt sanoa lapsille toisin. Jos haaveen tai toiveen sanoo ääneen, joku saattaa vanhingossa kuullu sen ja voit saada yllättävistä paikoista apua tai löytää jonkun toisen kautta keinoja toteuttaa tuo toive ihan itse!

Sängyn alla blogi täyttää kesäkuussa 10 vuotta. Tiesitkös sitä? Et varmaan, kun en ole moneen vuoteen juhlinut blogin synttäreitä. Sängyn alla blogi aloitti itsenäisenä ja ensin ajattelin, että toivottavasti kukaan tuttu ei edes lue tätä.

Jossain vaiheessa blogille piti tehdä oma facebooksivu, niin minäkin tein. Olin liittynyt instagramiin jo aikaisemmin ja hetken päästä blogeissa mainostettiin omaa instaa, niin minäkin vaihdoin ig tilini nimen yhteensopivaksi blogin kanssa. Silloin ei edes ollut vielä insta tarinoita eikä reelssejä ja video sai olla neliön muitoinen 15 sekuntia pitkä. Aktiivinen en ole silti ollut instagramissa ikinä.

Kirjoitin alkuun paljon. Aina kun Nuppuvauva nukkui, aina jos en saanut itse unta. Kirjoitin. Vaikka tavallaan toivoin ettei kukaan tuttu löytäisi blogiini, oli kuitenkin kiva kuulla, jos joku luki. Itse luin muiden blogeja ja kommentoin niitä ahkerasti. He vastasivat kommentteihini ja kävivät kommentoimassa minun postauksiini.


Muistatko vielä kommentoinnin kulta-aikaa? Saatoimme käydä kahta keskustelua yhtäaikaa, toista minun postauksen alla ja toista hänen postauksen alla ja sitten vaihdettiin keskutelu seuraavien postausten alle. Sain kavereita, joita en ollut koskaan nähnyt.

Seuraavaksi löysin uuden blogikodin. Hain kahteen paikkaan, pääsin molempiin. Valitsin Kaksplussan blogiverkoston vuoden vaihteessa 2016. Blogini oli puolitoistavuotias ja odotin toista lasta. 2016 onkin aktiivisin vuoteni. Kaksplussan verkostossa meillä oli mahdollisuus laskuttaa tiettyjen ehtojen täyttyessä. Minä en koskaan saavuttanut niitä ehtoja. Se söi motivaatiota. Saimme myös joitakin mainoskampanjoita Kaksplussan kautta, joista saimme myös rahallisen korvauksen. Minä pääsin mukaan yhteen ja tavallaan mokasin senkin.

Olin hankala äiti. Meidän lapset olivat silloin vähän päälle 1,5v ja 3,5v. Pääsin kamppanjaan, jossa mainostin lasten puuroja ja minua harmitti, että ne sisältävät maitoa, koska Nuppu ei saanut syödä niitä ollenkaan ja Jekullakin tuli pienempänä oireita maidosta. Kirjoitin että maito harmittaa ja sain postauksen bumerangina takaisin. Lisäsin siihen perustelut, miksi puurossa on maitoa.

Verkostossa tapahtui jonkin verran vaihtelua, toisten blogit vain hiljenivät, toiset lopettivat ja toiset muuttivat uusiin blogiyhteisöihin. Niin minäkin. Löysin Starboxin. Heidän ehtonsa rahallisen korvauksen saamiseen oli mielestäni paremmat. Pääsin portaaliin. Odotin kolmatta lasta. Päätin saada ensimmäisen laskutukseni, kolmessa kuukaudessa. Pääsin tavoitteeseeni luvuissa, mutta tuo portaali lopettiin kuukautta aikaisemmin. Voisi sanoa, että minulla on ollut vähän huono tuuri joissain asioissa.


Sängyn alla oli taas yksinäistä. Ei vaan blogi oli itsenäinen. Mutta kaipasin yhteisöä. Kaksplussan verkostossa meillä oli aktiivinen whatsapp ryhmä, järjestimme tapaamisia itse. Syysjuhlissa olin minäkin järjestäjän roolissa mukana. Silloin goodiebagit suorastaan eskaloituivat. Minä kyselin yhteistyökumppaneita, joita en uskonut meidän saavan ja kas kummaa, ei ollut montaa jotka olisivat kieltäytyneet. Kaksplus järjesti meille pari tapahtumaa Otavamedian tiloissa ja 2021 etänä, kun Koronan vuoksi ei voitu kokoontua. 

Niinpä puolisen vuotta itsenäisyyden jälkeen, hain uudestaan Kaksplussan verkostoon. Tällä kertaa tiesin, etten tulisi koskaan edes tavoittelemaan sitä rahallista korvausta. Ajattelin päätöksen suojelevan motivaatiotani. Minua kun ei raha motivoi, mutta sen tavoittelu ja tavoitteen saavuttamattomuus masentaa.

Poissaollessani, eli noin vuoden aikana joulukuusta 2018 - marraskuuhun 2019, monet ystävistäni olivat vaihtaneet blogit kokonaan instagramiin. Verkostossa oli enää vain muutama niistä blogeista, jotka olivat aloittaneet kanssani samaan aikaan tai olleet siellä ennen minua. No  ei mennyt kauaa siitä, kun tuli takaisin, kun Otavamedia ilmoitti lopettavansa Kaksplussan blogiverkoston kokonaan. Portaaliblogit jäivät, mutta sellaisia lukuja ei minun blogissani oltu silloin koskaan nähtykään. 

Olin taas tahtomattani itsenäinen bloggaaja, mutta blogi on silti ollut olemassa koko ajan. Postaustahti on heitellyt miten sattuu oman jaksamisen ja arjen mukana. En välttämättä olisi halunnut olla itsenäinen kuitenkaan. Kaipasin ja kaipaa yhteisöä, jossa kannustettaisiin, kommentoitaisiin ja ideoitaisiin postauksia yhdessä. Päätin hakea yhteen nykyään suureen blogiyhteisöön. En päässyt. Minun lukuni eivät riittääneet.


Sain vaustauksen, että minun pitäisi julkaista postauksia 7 kertaa viikossa, ja sitten voisin hakea puolenvuoden päästä uudelleen. Ja totesin, että kiitos mutta ei kiitos. En uskonut, että minun arjessani olisi mitenkään mahdollista julkaista 7 kertaa viikossa. Ei ainakaan tuolloin. En nyt jaksa etsiä ikivanhoja sähköposteja, mutta tästä saattaa olla aikaa sen kolmekin vuotta. Ehkä huomaatte, että minulla on blogikavereiden kaipuu, kun muistelen näinkin vanhoja asioita.

Ja nyt huomaan julkaisevani kahdeksannen postauksen, kun eletään maaliskuun 11. päivää. Olen ehkä ymmärtänyt poduttoo rimaa. Palauttaa blogin sinne mistä kaikki alkoi. Kirjoitan, koska haluan kirjoittaa. Ei minun google analytics luvut edelleenkään mitään kovin kummoisia ole. Enkä tiedä voisinko koskaan elää 100% blogista saatavilla tuloilla. Mutta ehkä Sängyn alla voisi olla kuitenkin vähän kaupallinenkin?

Olen herännyt ajatukseen, että Sängyn alla blogi voisi olla osa Unelmalaatikko kokonaisuutta, jossa rahaa kassaan tulee vauvahieronnasta, jumpan ohjaamisesta ja kirjoittamisesta. Ja kuka tietää jos tähän lisäksi tulisi vielä jokin muukin hyvinvointiin liittyvä palvelukokonaisuus. Tykkään vauvoista, tykkään liikunnan ohjaamisesta ja tykkään kirjoittamisesta ja valokuvaamisesta - kuvan käsittelystä en niinkään. 

Haluan, että mitä tahansa työkseni teenkin, olen äitien kaveri ja lempeän arjen puolustaja. Olkapää kun tarvitaan ja nauran hassuille vauva ja taaperoarjen jutuille yhdessä. Vaikka äitiys on joskus tosi vaikeaa ja omat voimat loppuu, haluan kuitenkin välitttää arjesta niitä iloisia puolia. Oikeasti Äitiys antaa enemmän kuin ottaa, vanhemmuudesta saa tykätä omista lapsista saa olla ylpeä ja onnellinen ja sen saa sanoa ääneen! Ja haluan kannustaa kaikkia näkemään niitä hetkiä joissa se taika on.


Ja jos olisin rohkea sanoisin myös että tykkään laulaa ja oikeasti jos saisin valita itselleni ääniroolin, se olisi jossakin lasten animaatiossa, jossa myös laulaisin. 

Mutta se oikea kysymys blogin kaupallistamisen takana on, voinko olla ammattibloggaaja jos en tykkää instagramista, enkä tuota sinne sisältöä? Kulutan kyllä senkin edestä muiden sisältöä. Vai pitääkö minun opetella tykkäämään somettamisesta, jotta voisin olla ammattibloggaaja?

Yrittäjähän minä nyt kuitenkin joka tapauksessa olen. 

4 kommenttia

  1. 7 kerta viikossa olisi aivan järkyttävä tappotahti. Lukijallekin pitää antaa tilaa hengittää ja taukoa itsestään.
    Bloggaamisella eläminen on aika harhaanjohtava käsite. Suurin osa bloggaajia elää mainostuloista, oheistoiminnoilla ja rinnakkaisilla tuloilla, joita voi hädin tuskin bloggaamiseen sitoa. Bloggaamisella eläminen olisi oikeasti juuri selviytymisestä pelkällä kirjoittamisella. Yhteistöidenkin pitää pyöriä kirjoittamisen ympärillä.
    Joten ei auta muu kuin rakentaa yrityksen monesta eri palikasta, niin kuin sinulla on suunnitelmissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei toi on hyvä pointti! Miksi mie en ole tajunnut, että lukijallekin ehkä kannattaa antaa taukoa! :D Ja joo totta, sehän on juuri noin, jos haluaisi elää pelkällä blogilla, niin blogi pitäisi olla jonkun lehtitalon alla - joka saa mainostuloja blogin mainoksista, joille sa maksaisi mulle palkan ......... Eli niin, mainostuloistahan bloggaamisessa oikeasti on kyse. Jos mie kirjoitan puolituntia joka aamu, niin pääsen tuohon 7 postaukseen, mutta ehkä se ei ole edes tavoiteltavaa. :D

      Poista
  2. En ole ollenkaan perehtynyt näihin blogiverkostoihin. Omat blogini ovat aina olleet bloggerissa.

    Itse olen opiskellut bloggaamista kursseillakin, mutta en ole vienyt oppeja käytäntöön kuin pieneltä osin. Esimerkiksi näkyvyyttä saisi sosiaalisen median kautta, mutta anonyymin blogin kanssa sen toteuttaminen vaikuttaa aika hankalalta. Lisäksi minulla on joku allergia Instagramia kohtaan. Varmaankin siksi, että preferoin niin sisällön kuluttajana kuin tuottajana pitkiä tekstejä kuvien sijaan.

    Youtube kiinnostaisi itseäni sen vuoksi, että hakutoiminnon ja "aloitussivun" kautta voisi saada kenties helpommin liikennettä. Mutta edelleen tykkään eniten kirjoittaa, joten videoiden tekeminen ei ehkä sittenkään ole oma juttuni. Plus Youtubessa usein kuitenkin esiinnytään omalla naamalla.

    Blogilla tienaamisessa kun se riittävän suuri liikenne on aika olennainen juttu. Jos keskimäärin internetissä konversio (eli kuinka moni mainoksen nähneistä ostaa) on jotain muutaman prosentin luokkaa, ei vielä esimerkiksi yksittäisen tekstin 1000 lukijalla kuukaudessa pääse tienaamisessa kovin pitkälle. Esim. affiliate-tuotteesta jos saisi vaikka 15 e/ osto ja konversio olisi 2 % olisi se kuukaudessa 300 e. Toisaalta, jos tällaisia tekstejä on useampia, niin tuleehan niistä jo kivasti tuloa. Tuollaisista lukijamääristä vaan itse olen vielä kaukana, joten en ole jaksanut ajatella affiliate-palveluihin liittymistä vielä. En kyllä tiedä edes, miten helposti niihin pääsee.

    Tässä on yksi mielenkiintoinen teksti blogilla tienaamisesta: https://www.omavaraisuushaaste.com/nain-tienasin-blogillani-15236-euroa/

    Blogimaailma on kyllä kuihtunut viime aikoina. Toisaalta ajattelen, että nyt jos koskaan bloggaamalla on helpompi nousta esiin, kun niin moni ei enää tee sitä. En jaksa uskoa, että kaikki ihmiset kaihtaisivat blogitekstien lukemista videoiden katselun sijaan. Toisaalta toki itsekin käytän aika paljon aikaa Youtubessa, mutta osittain kyse on varmasti vain siitä, etten löydä enää helposti mielenkiintoisia blogeja, jotka päivittyisivät riittävän usein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. varsinaisia blogivekostoja ei taida juuri enää ollakaan. Indiedays ja vaikuttajamedia nyt ensimmäisenä tulee mieleen, mutta en tiedä kuinka aktiivista indiellä on nykyään. Tuntuu että niin monet isot blogit on siirtyneet kokonaan instaan ja videoihin. Videot on ihan kivoja tehdä, mutta myös tosi työläitä, en ole varma haluanko käyttää aikaa videoiden editoimiseen, kun ei se oo mikään 10miinutin juttu minulle. Kirjoittaminen on vaivatonta. :) Ja toi insta-allergia oli hyvä termi! mulla on kanssa se!

      Mie en ole niin perehtynyt affiliate markkinointiin. Muutamaan paikkaan olen rekisteröitynyt mutta mun mielestä ne oli jotenkin tosi epäselviä, etten ole koskaan käyttänyt niitä sitten kuitenkaan.

      Poista

Ihana yllätys, kiitos kommentista !