Niin pieni jo päiväkotiin

Soitin isille, kun tarvitsin apua prosenttilaskuun. Prismassa oli kaikki lasten vaatteet alennuksessa ja minun piti tietää paljonko ovh 50€ kurahaalarille jäi hintaa. Liikaa. En tykännyt siitä niin paljon. Vaari kysyi, että sataako täällä, kun kerran kurahaalaria olen ostamassa Kirpulle. Ei, ehei. Mutta päiväkotia varten tarvitaan kunnon kuravehkeet. "Ai niin pieni jo päiväkotiin!" kuului puhelimesta. 

Niinpä. Niin pieni. Kirppu on meidän neljästä hän joka aloittaa päiväkodin nuorimpana. Ässä ei ollut paljoa vanhempi, aloittaessaan päiväkodin puolitoistavuotiaana. Kirppu on nyt vuosi ja viisi kuukautta, ei siis mitenkään tavattoman nuori edes. Varsinkin kun päiväkotipaikka on odottanut häntä jo helmikuussa. Mutta pieni hän on. Nimikoin vaatteita joiden kokolapuissa lukee 74cm. Hän matkustaa vielä turvallisesti turvakaukalossa. Ja päiväunensa hän nukkuu pääasiassa vaunuissa, eikä rattaissa. Tossujen kokoa arvoin 18-20 ja 21-23 kokojen välillä. Päädyin isompaan joka on ehkä vähän liian iso sitten kuitenkin. 

Vaikka tämä päivä on ollut tiedossa kauan, tuli se silti yllättäen. Veronpalautuksilla ostin Kirpulle päiväkotirepun, jonka olen valinnut muistaakseni jo samaan aikaan, kun ostin Ässälle päiväkotiin isomman repun. Muistaakseni ostin Ässän repun ensin ja valitsin samalla Kirpulle jo talutusrepun sekä kerhorepun. Mutta en vielä silloin ostanut Kirpun reppuja, koska ei oltu vielä käyty rakenneultrassa. Kirpun talutusreppu tuli pari päivää ennen kuin hän syntyi, ehdin pakata hänen kotiutumisvaatteet siihen. Iso reppu pitäisi tulla tänään. 

Vaikka eihän tuo pienokainen ole vielä kantanut tuota pienempääkään reppua! En ehkä edes uskalla ajatella, kuinka isolta Jekun syntymäpäivälahjaksi saama reppu näyttääkään hänen selässään keskiviikkona. 

Olen varannut elokuun päiväkotipäivät tavoitteeni mukaisesti ma-ke klo 7.40-15.30. Kamalan pitkä päivä! Mutta niitä päiviä on vain kolme. Toisaalta, me ei vielä tiedetä millaiset lukujärjestykset meidän koululaiset saa, joten totesin perjantaina päiväkotiin tutustumassa käydessämme, että vähän voi riippua heidän aikataulustaa myös. Jos perheen koululaisilla on 10 aamuja, voi olla että pienet päiväkotilaiset syövät aamupalan heidän kanssaan, ja menevät vasta sitten päiväkotiin.

En ole lainkaan valmis aikataulutettuun heräämiseen, vaikka tiedän, että rutiinit tekevät minulle itsellenikin todella hyvää.  Ja nyt vihdoin minulla on suunnitelma jonka tahdon toteuttaa, joka inspiroi ja motivoi. Jotain minkä takia luoda niitä rutiineja. Ja jotain mitä voisin tehdä eläköitymiseen asti. Mutta silti. Päiväkodin alku on ristiriitaista.

Havahdun aamulla, etsin puhelimen, kello on vähän vailla kahdeksan. Lähetän päiväkotiin viestin, että "Lapset nukkuvat vielä, syödään aamupala kotona ja tullaan vähän myöhemmin." Yhdeksän jälkeen Ässä ja Kirppu ovat valmiina, vaatteet nimettynä, Ässä uusi kypärä päässään. Reput mukaan ja vaippapaketti rattaisiin ja Kirppu kyytiin. Ensin Ässän reppu lokeroon ja juomapullon täyttö. Ässä häviää kavereidensa kanssa pihalle, Kirpun tepsutellessa tomerana pienten pihalle. Tavarat lokeroon ja sinne hän jäi. Minulle tutun, ihanan hoitajan syliin vilkuttamaan. 

Kaikista kamalinta tässä päivähoidon alkamisessa on tietenkin se, että mitäs sitten kun lapsella onkin siellä niin kivaa, ettei äitiä edes muista!