Sateisena lauantaiaamuna

Herään aamu seitsemältä. Puoliskoni tulee töistä kotiin laittaa lapset suihkuun ja rullaa märän lakanan pois omalta puoleltaan sänkyä. Meillä on taas nukkunut 4/6 perheestämme meidän sängyssä. Jännä homma, että puoliskoni yövuorojen aikana nukutaan kaikki oikein hyvin, vaikka 5/6 nukkuisi meidän sängyssä - kunhan mä saan pitää oman peittoni. Mutta taas kun ollaan kaikki kotona, mua ahdistaa yksikin ylimääräinen neljäs pyörä - varsinkin jos se tunkeutuu mun peittoni alle. Kirppuhan nukkuu edelleen meidän kanssa ja nukutaan hyvin.

Onneksi ostin myös sen ison pissalakanan, on nimittäin ollut käyttöä. Revin loputkin lakanasta pois sängystä viikkausta odottavien pyyhkeiden kasan ja päiväpeiton alta. Oma peitto menee pesuun, jopa mun tyyny, jossa on kuitenkin tyynyliinan alla myös tyynynkosteussuoja lähtee pesuun.

Nyt kahta tuntia myöhemmin en vain ole vieläkään jaksanut kantaa kasaa pyykkikoneeseen. Ei kai sen niin kiirettä. Paitsi ehkä sillä peitolla ja tyynyllä. Mutta se jättimäinen pissalakana ei edes kuivu tänään. Ulkona sataa, sillä kestää sisällä ikuisuus. Se kyllä väittää, että sen voi laittaa kuivausrumpuun, mutta meidän rumpu on sen verran iäkäs vanha rouva jo, etten ihmettelisi jos sieltä tulisi ulos täysin sulanut pissalakana. Joten ulkona kuivaus on ollut nopeaa ja tehokasta, tai sitten osittainen kuivaus rummussa ja lopuksi oven päälle unohtaminen pariksi päiväksi. Siinä on toki sitten pari kriittistä päivää joiden aikana saattaa patja kastua.

Peiton ja tyynyn kannalta olisi kiva myös, jos mun kuivausrummussa asuvat kolme tennispaloa oikeasti olisivat siellä rummussa. Nyt niitä on kylpyhuoneessa yksi, mutta missä ne sen kaverit ovat? Enkä edes epäile lapsia. Luultavasti ne on jonkun viikkaamista odottavan vaatteen hihassa tai lahkeessa. Pussilakanat olen jo viikannut, sieltä se yksi ainokainenkin löytyi.

Olen käynyt läpi kesäkuun kuvia. Niitä on omassa kamerassa melkein 1500 ja lisäksi, kerrankin voin sanoa näin! Lisäksi mulla on muutamia kuvia ja enemmän videoita kesä-heinäkuulta, jotka mun sisko on ottanut! Kiva, että minäkin näyn välillä kameran etupuolella lasten kanssa. Voi olla, että kesä- ja heinäkuun kuvamuistoissa menee niin kauan, että ihastelen niitä vielä, kun lunta sataa vaakatasossa.

Nyt se sade on tainnut loppua kuten myös taaperon kaakao. Isommat ovat syöneet illalta jääneitä leffaherkkuja aamupalaksi. Ehkä me syödään tunnin päästä sitten lihapiirakka brunssi. Ja ehkä, jos tuolta alkaisi aurinko paistaa, nuo pihalle eilen kuivumaan laitetut pyykit jotka ehkä kastuivat sateessa, kuivuisivat myös. Sitten voisin tuoda ne sisälle ja saisin sen pissalakanan levitettyä aurinkoon kuivaustelineelle. Pitää toki ensin käydä kokeilemassa mikä on niiden kosteustuomio.

Kuivatan pyykit edelleen hengareissa ja telineellä meidän grillikatoksessa. Ei sinne vielä ole grilliä ilmestynyt ja oikeastaan se on tosi hyvä paikka pyykeille. Olen myös yrittänyt rikkoa pyykkikoodiani ja se on tosi vaikeaa!

Unohdin käydä yksin kirjastossa. Mutta kävin torstaina pienten kanssa. Lainasin ehkä jotain sinnepäin, mitä ajattelin lainaavani. Lapsille ei lainattu mitään ja unohdettiin myös hankkia Ässälle oma kirjastokortti. Salmela & Hamid Raha. Missä se kasvaa ja mihin se katoaa ei ollut saatavilla, sen eräpäivä oli kuulema eilen, joten hyvässä lykyssä se voisi tänään olla hyllyssä. Jos kirjasto on auki. En ole tarkastanut.

Tiistaina oli jännittävä Teams. Hain ja pääsin Perhevapaalta työelämään valmennukseen. Ja siinä kun kerroin mitä kaikkea olen tehnyt ja mitä kaikkea haluaisin tehdä ja mihin päin työelämässä mennä, innostuin ihan vaan siitä, miten ihailevasti valmentaja kuunteli ja ihmetteli mitä kaikkea olenkaan jo ehtinyt kokeilla. Sitä ei jotenkin itse ymmärrä arvostaa omaa tekemistään.

Blogista jutellessa sanoin että oonhan mie aina ollut kirjoittaja. Ala-asteen tarinavihkoista saakka olen ollut kirjoittaja. Vaikka kirjahaaveita mulla ei ole. Joskus ehkä olikin. Silloin, kun musta piti tulla myös kotiäiti ja liikkaope. Liikkaopehaaveenkin olen haudannut. En jotenkin näe yhtään ajankohtaiseksi pakata meidän perhettä, muuttaa Jyväskylään ja alkaa yliopisto-opiskelijaksi. Enkä toisaalta jaksa myöskään olla niin oma-alotteinen, että tekisin opintoja avoimen yliopiston kautta.

Hän kysyi olenko yrittäjä perheestä. En ole ajatellut että olisin. Mutta toisaalta, muistan peruskoulun ajalta ainoastaan yhden jakson, jolloin isi oli palkkatöissä. Muutoin isillä on aina ollut oma firma. On ollut maahantuontia, mainostoimistoja vissiin useampikin. Isi on tehnyt tarraleikkurilla mainos- ja ikkunateippejä kotona ja on isillä ollut myös oma toimistotila.

Mainostoimistoaika oli muuten hienoa aikaa myös meille lapsille. Isillä ja oli tarvikkeet tehdä isosiskoni luokalle hieno onnenpyörä joulumyyjäisiin ja mun luokalle aivan mahtava onginta! Olen varmaan kertonut siitä onginnasta ennenkin, se on ehkä parhaita muistoja ala-asteelta.

Ja raksahommissa ollaan oltu isin apureina kalustamassa kouluja, tapettia poistamassa, listoja maalaamassa. Joten joo taidan olla yrittäjäperheestä. Ja onhan noita ideoita ollut ja mennyt useampiakin. Vaikka koskaan ei ole vielä ollut rohkeutta ryhtyä oikeasti yrittäjäksi.

Aurinko ehkä vähän yrittää pyrkiä esiin tuolta pilvimaton läpi. Taaperon vein päivän suihkuun numero kaksi. Säädin vedepainetta pienemmälle ja laitoin kolme tyynyä pesukoneeseen. Mun Young Livingin lantrattu pyykinpesuaine vetelee viimeisiään, säästän viimeiset pisarat seuraavaan koneelliseen mun peitolle, toivottavasti sitä ei tarvitse pestä ihan heti uudestaan.

    *               *               *               *               *               *               *               *   

Ihanaa käydä nukkumaan kuivurin lämmittämän peiton ja tyynyn kanssa. 

Aurinkoisempaa tai vähemmän sateista sunnuntaita sinulle! :)