Pyöreä vauva

Viimeviikolla Tuhina täytti pyöreitä, kymmenen kuukautta on nyt ikää ja meno sen mukaista. Neuvolassa käytiin taas mittaamassa ja juttelemassa muutenkin ihan vaan arjesta. Pituutta oli tullut 1,5cm ja painoakin 300g. Ei se nyt mikään hurja kasvupyrähdys ole, mutta selvää kasvua ylöspäin kuitenkin. Ja hampaita on kaksi, molemmat alaetuhampaat.

Otin mukaan mun vauva-ajan neuvolakortin, jonka äiti antoi mulle babyshowerissa. Verrattiin meidän kymmenen kuukauden mittoja ja Tuhina on 1,5cm lyhyempi ja 730g painavampi kuin minä samanikäisenä. Päänympärystä Tuhinalla on hurjat 1mm enemmän kuin minulla on ollut. Tätikin tuumasi että huoli pois nyt kun kasvua taas tapahtuu.


Meidän täti ei puhunut mitään rasvalisästä, mutta ollaan nyt jatkettu rypsiöljyn lorauttelua aamu- ja iltapuuroon. Ei lisäenergiasta varmasti haittaakaan ole noin vauhdikkaalle lapselle. Kasvis-kinkkuherkku on kyllä ehdottomasti lemppari ruoka, tänään Tuhina söi sekä lounaaksi että päivälliseksi koko purkillisen ja vielä puolipurkkia hedelmää päälle!

Rintamaito on edelleen ainut maito ja öisin tankataan kahdesta kolmeen kertaan. Päivällä rinnalla käynnit ovat harvenneet, yleensä vaunupäikkäreille mennessä kyllä, mutta aamu- ja iltapäivän tissitorkut on selvästi vähentyneet ja muutamana päivänä on koko päivä menty pelkällä soseruoalla ja vasta iltapesun jälkeen tissitelty. Neuvolan täti tuumasi että kaura- ja soijajuomia voi antaa sitten vuoden iästä eteenpäin, ettei maidottomiin maitoallergisen korvikkeisiin tarvitsisi tutustua ollenkaan.


Tuhina opettelee kovasti kävelemään. Yhdestä kädestä kiinnipitäen päästään jo ihan reippaita askeleita ja ilman tukea otetaan yleensä kaksi askelta ennen kuin matka jatkuu kontaten. Käveleminen on lähinnä viitseliäisyydestä ja uskalluksesta enää kiinni. Äitienpäivänä Tuhina otti ainakin neljä (ehkä jopa viisi) askelta kun lähti kävelemään papan jalkoja kohti, mutta pappa väistikin jalat pois edestä. Kerhon taaperokärryä ja vauvakaverin mopoa Tuhina työntää oikein sujuvasti ja vauhdilla kävellen.

Väitän Tuhinan olevan motorisesti lahjakas lapsi. Hän vilkuttaa, taputtaa, rummuttaa (tai paukuttaa ja hakkaa mm. tvtasoa ja pöytiä) ja vie käsiä ja esineitä pään yli. Hän osaa kiivetä rappusia ja tikkaita ylös. Kävelytuoli ja sitteri on edelleen oivallisia kiipeilytelineitä, sohvallekin kiivetään tuosta vain kunhan siellä on jokin muukin houkutin kuin löhöilevät vanhemmat. Houkuttimeksi kelpaa ainakin mummun piikkipallo ja isin herkut. Laatikoiden päälle kiipeäminen onnistuu.


Tuolit kierretään ja alitetaan, imurin yli kiivetään ja pöydille kurkotellaan lattialla tai laatikon päällä seisten. Uusinpana villityksenä syöttötuolissa on mahtavaa seisoa ihan ilman tukea, äiti ei tykkää tästä. Syöttötuolista on myös kiva kiivetä konttaamaan pöydälle, ihan parasta kesken ruokailun, äiti ei tykkää tästä. Silloin kun Tuhina sattuu viihtymään selällään hän pelleilee jaloillaa, ihmettelee ja pompauttaa niitä vatsan päältä koukusta suoriksi ja venyttelee varpaita kohti päätä ja kattoa.

Äitienpäivänä opeteltiin sanomaan äiti ja nyt jotain sen suuntaista hoetaankin aika paljon. Ihan paras äitienpäivälahja oli kun Tuhina kölli puoliskoni kainalossa ja puoliskoni kuiskasi "äiti" ja Tuhina vastasi, kerran oikein huudahti. Kova höpöttämään ja pärisemään Tuhina on muutenkin, vielä kun vain ymmärtäisiä mitä kaikkia nuo äänteet ja murinat tarkoittavat. Kyllä, meitä vanhempia on alettu komentaa murisemalla ja ärjymällä.

Kyllä mekin joudutaan komentamaan Tuhinaa pois kukkasten kimpusta mutta toistaiseksi se on ainut mitä ei saa tehdä mitä Tuhina tekee. Ai niin, paitsi hän tuhosi meidän teippipuun alaoksat!


Ihan niinkuin koko tämän kymmenkuisen elämänsä, Tuhina on edelleen varsin tyytyväinen tapaus. Hän on utelias ja viihtyy hyvin myös itsekseen tutkien milloin tvtason hyllyjä kuin keittiön kaappeja ja laatikoita, lattioiden yllätyksiä unohtamatta. Hän itkee jos on tosi tosi tosi kova nälkä tai väsyttää hirmuisesti tai jos sattuu pikku vahinko. Eipä juuri muuten, välillä tietysti harmittaa jos laskee sylistä lattialle ja sylihetki jäi liian lyhyeksi tai jos jää jumiin johonkin koloon tai joku lelu on jumissa.

Ihan niinkuin alusta asti Tuhina on edelleen melkoinen vesipeto, suihkussa ja kylvyssä viihdytään hyvin konttaillen ja leluja tutkien mutta kuinka riemuissaan lapsi onkaan kun hänet laittaa selin makuulle kylpyyn, niin että kannattelee vain päätä ja peppua irti pohjasta. Jos jostain Tuhina nauttii niin tuolla tavalla kellumisesta!

Lähetä kommentti

Ihana yllätys, kiitos kommentista !