Mustan pilven alla

Pala kurkussa on niin iso, että siihen voisi tukehtua. Se ei liiku vaikka kuinka nielee. Kyyneleet kohoaa silmiin. Yksinäisyys on niin riipivää. Ei kukaan voi häntä haluta. Ei kukaan voi rakastaa. Eikä ainakaan arvostaa. Kaikki menee pilalle, rikki tai epäonnistuu.

Arki ympärillä on ihan tavallista. Naurua, juoksua, ääniä, valoja. Vesisadetta, kevään kukkasia. Kaikki tapahtuu nyt. Muisti pätkii. En tiedä mitä sanoin äsken, en tiedä miksi reagoin sanomaasi suuttumalla. Se vain oli se äänensävy. En halua olla yksin. Mutten osaa tulla lähelle. Minulla on salaisuus. En halua sanoa sitä ääneen. Pelkään. 

Olen irrallaan. Kaukana kaikesta vaikka kaikki tapahtuu tässä. Tuomittu epäonnistumaan. Luulen tehneeni kaikkeni. Milloin se mun oma osuus on tehty ja tullaan vastaan? Mikä oon riittävästi?

Miten puen sanoiksi sisälläni olevan mustan pilven, joka tulee ulos ja se kastelee kaiken. Mikään ei kuitenkaan riitä. Kaikki on tehty, kaikkeni olen yrittänyt. Mutta se ei vaan riitä. Minä vain en riitä, mihinkään. 

Teen niin paljon että ahdistaa, ja ahdistaa tieto etten ole tehnyt tarpeeksi. Poukkoilen joka suuntaan saamatta mitään järkevää aikaiseksi. En ole siellä vielä. En halua mennä sinne vielä. Tämän on pakko toimia. Anna mulle vielä vähän aikaa, mä haluan yrittää vielä.

Minä epäonnistuin, mutten ole vielä valmis lopettamaan.  

Nämä on niitä hetkiä, kun vihkirukouksessa sanotaan myöten ja vastoin käymisissä. Mutta en osaa olla tässä yhdessä. En osaa pukea tätä kuristavaa tunnetta sanoiksi. En ilman riitaa. Ja siksi minä jään mustan pilveni alle yksin.

Nyt kun olet siinä, myrskyät vapaasti pääni päällä, voitko kastella kaiken? Kastele kaikki minkä olen istuttanut ja laita kaikki vihdoin itämään. Ehkä tästä sittenkin selvitään. Ehkä sittenkin loin jotain kaunista.

Suuret poskille vierineet kyyneleet jättävät jälkeensä kuivan suolavanan. Nyt on uusi päivä, uusi viikko, uudet mahdollisuudet. Jos nyt vielä nousen. Jos nyt vielä teen uuden suunnitelman, olkoonkin että se toimisi vain kolme päivää. Ja sitten kompastun taas. Jos sittenkin vielä kerran nousen. 

Ehkä sittenkin vielä onnistun.