No jep, että loppuiko ne meidän perheen sairastelut siihen vauvan keuhkoputkentulehdukseen? Juu ei. Mutta nyt ne loppui, kiitos. Tervehdyttiinhän me lasten kanssa sen verran, että päästiin kuin päästiinkin lähtemään Rovaniemelle siskoni häihin. Olisi ollut aika kurja juttu, jos ei olisi päästykään, koska meidän koko perheen häälahja oli minulla. Ja vielä kurjempaa olisi ollut auton kannalta.
Koska puoliskoni jäi jatkamaan työputkeaan kotiin, me tarvittiin auto jolla mennä häihin. Äiti ja pappa sitten ihanasti ratkaisivat meidän matkustusongelman ja toivat jo keskiviikkona meille papan auton lainaan. Niinpä sitten Nupun baletin jälkeen torstaina pakattiin auto ja lähdettiin ensin Jyväskylään nukkumaan ja sieltä jatkettiin perjantaina aamupäivällä Rovaniemelle. Matkat meni kaikenkaikkiaan hyvin vaikka olinkin yksin lasten kanssa. Ja näin alkoi meidän hiihtoloma!
Perjantaina siis mentiin käytännössä iltapalan kautta nukkumaan, kun perille päästiin ilta kymmenen aikaan. Lauantai meni kivasti häähulinassa. Meillä oli pieni yllätysnumero kaasojen kanssa, joten kävin aamupäivällä jo hääpaikalla vähän auttamassa ja harjoittelemassa kaasojen kanssa. Ehdittiin myös vaarin ja lasten kanssa Hesburgeriin syömään ja myöhästyttiin häistä. Mutta ne ei alkaneet ilman vaaria, koska vaarilla oli sormukset ja vaari myös johti sormusseremonian.
Sunnuntaina aloitettiin kotimatka aikaisin aamupäivällä. Ensin ajattelin että olisin voinut jäädä lasten kanssa vähän pidempään vielä moikkailemaan kavereita, mutta lähdettiin sitten kuitenkin mummun ja vaarin ja mummon ja papan kanssa samaa matkaa. Tehtiin yhteinen ruokapysähdys Tupoksella. Ja siellä ensimmäiselle nousi kuume.
Lapset kyllä nukkuivat kivasti lähes koko matkat taas, sen puoleen matka meni hyvin. Mutta yksi varsin ärsyttävä pakettiauto mahtui matkaan. Sellainen, joka jarrutti kaikki alamäet, koska ei tuntenut turvaväliä ja sellainen jonka ollessa takanani suuntasin sivupeilini pitkin peltoja, koska sen valot häiritsivät keskittymistäni. Niin lähellä se ajoi. Suututti niin paljon, että piti soittaa isille toiseen autoon.
Nukuttiin taas Jyvväskylässä ja maanantaina mummu toi meidät kotiin. Silloin mittasin potilaaltamme kuumetta 39.7. Onneksi se laski särkylääkkeillä ja tiistaina oli enää lämpöä. Kunnes vauvalle nousi kuume. Raukka parka oli aivan nuupahtanut ja väsynyt, hänellä kuume pysyi onneksi alle 39. Keskiviikkona oli sitten minun vuoro, eikä lauantainakaan ollut vielä ihan terve olo.
Ja kaiken kukkuraksi sitten kun vauvan kuume heltisi perjantaiksi, hän kuitenkin kiljui ja vääntyili koko yön, että nukuttu ei siltikään. Perjantaina tuli uusi ylähammas ja lauantaina uusi alahammas! Lauantaina tuli muuten myös 10kk täyteen, mutta siitä kirjoittelen lisää myöhemmin. Meillä oli eilen neuvola. Neuvola jota en muistanut. Harkitsin jo maanantaina, että jätetäänkö 10kk mitat välistä, kun en ehkä jaksaisi soittaa neuvolaan, mutta näin ajateltuani puhelimeen kilahti tekstiviestimuistutus keskiviikkoisesta neuvola-ajasta.
Loman päätteeksi muistin sunnuntaina ilmoittaa Nupun eskariin ja nyt sitten jännitetään kuinka käy. Onko lähialueella lisää eskareita meidän päiväkotiin, vai joutuuko Nuppu vaihtamaan päiväkotia eskarin takia. Toivon kovasti, että muitakin eskareita aloittaisi meidän päiväkodissa. Muuten joudun siirtämään myös Jekun päiväkodin, koska matkojen kannalta kahteen eri osoitteeseen kuskaamisessa ei vain ole mitään järkeä. Mutta toisaalta haluaisin kovasti pitää lapset tuolla nykyisessä, se on niin ihana!
Ja siellä koko pienten ryhmä on niin ihana ja erityisesti yksi hoitaja, että jos nyt on aivan pakko, voisin laittaa vauvankin sinne vaikka heti! En oikeasti laittaisi vielä, en alle 1v, mutta ehkä jopa lähemmäs 2v jo. Ja mistä sitä tietää, kun äitiyslomani loppui ystävän päivään ja olen nyt ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen taas työkkärin listoilla... Ajatuksia siitä on kyllä, mitä tässä seuraavaksi nyt sitten tapahtuu, mutta ihan varma en vielä ole itsekään.
Lähetä kommentti
Ihana yllätys, kiitos kommentista !