Niinhän sitä sanotaan että vauvalla pitäisi olla säännöllinen päivärytmi viikosta toiseen, se helpottaisi yö nukkumista ja syömistä ja toisi turvallisuuden tuntua lapselle. Rytmit on rakkautta, nyt kun ei vielä rajoja niin tarvitse asettaa. Mutta kuka asettaa rajat ja rytmit ja rutiinit sille nuorelle äidille? Laittaa ajoissa nukkumaan, ilmoittaa ruoka-ajoista ja muistuttaa myös hiusten harjaamisesta edes kerran viikossa?
Niinpä, se rajojen, rytmien ja rutiinien määrääjä on se äiti itse.
Tuhinan päivärutiinit on nyt taas selkeät vaikka mitään kellon tarkkaa rytmiä ei noudateta kuin iltapuuhien aloituksessa ja aamuihin Tuhina herää itse kahdeksan aikaan. Päikkäreiden liukuma aika on tunti suuntaan tai toiseen ja unien pituus 2-3tuntia, tässäkin mennään vauvantahtisesti.
Rovaniemellä opiskeluaikana kehitin itselleni kellon tarkan aikataulun. Heräsin joka aamu 10 vailla 7 vartin yli seitsemän söin aamupalan ja puoli kahdeksalta lähdin kävelemään kouluun ja lounaan söin aina koulussa. Mun kaverit ja koulu oli keskustassa mutta itse asuin opiskelija alueella vähän kauempana, niinpä muutaman kukkumis viikon jälkeen päätin että mulla on kotiinlähtöaika kello kahdeksan, kun salkkarit loppuu.
Mulla oli myös selvä iltarytmi. Ilta kymmeneltä sammutan tietokoneen ja puoli yhdeltätoista sammuu valot. Varasin lauantaisin pyykkituvankin aina samaan aikaan 9-12 ja silloin siivosin myös koko asunnon (jossa oli hurjat 26 neliötä jos oikein muistan).
Sittemmin aloin tehdä yötöitä viikonloppuisin ja hotellin kolmivuoroa ja no niin uuvuin silloin, mutta se ei nyt liity tähän, vaan se että meni kello sekaisin. Samoin meni silloinkin kun muutin tänne puoliskoni perässä ja tein monivuorotyötä.
Työpäivä saattoi alkaa mihin tahansa aikaan klo 6 - 20 välillä ja päättyä kello 12-05 välille riippuen oliko neljän, kuuden vai kahdeksan tunnin vuoro ja yövourot oli yhdeksän tuntia ja sunnuntaille saattoi saada kymmentuntisen (mulle sattui vain kerran). Rytmittömyyttä ei helpottanut se että vuorot saattoi alkaa tasalta, vartin yli, puolelta tai varttia vailla. Säännöllisen epäsäännöllistä, tosin olihan sentään kaksi taukoa ja ruokis että ruoka ja välipala ajat oli selkeät vaikka niidenkin välit saattoi heittää 1,5 tunnista kahteen tuntiin.
Työpäivä saattoi alkaa mihin tahansa aikaan klo 6 - 20 välillä ja päättyä kello 12-05 välille riippuen oliko neljän, kuuden vai kahdeksan tunnin vuoro ja yövourot oli yhdeksän tuntia ja sunnuntaille saattoi saada kymmentuntisen (mulle sattui vain kerran). Rytmittömyyttä ei helpottanut se että vuorot saattoi alkaa tasalta, vartin yli, puolelta tai varttia vailla. Säännöllisen epäsäännöllistä, tosin olihan sentään kaksi taukoa ja ruokis että ruoka ja välipala ajat oli selkeät vaikka niidenkin välit saattoi heittää 1,5 tunnista kahteen tuntiin.
No entäs kun mun työt loppui huhtikuussa, sittenhän se kello vasta heittikin härän pyllyä.
Oltiin puoliskoni kanssa molemmat kotona kokoajan yhtäaikaa. Saatettiin valvoa yöt läpi ja herätä seuraavaan päivään ilta kuuden jälkeen ja jos ei ehditty ruokakauppaan niin haettiin pitsat naapuritalon ravintolasta.
Sitten syntyi Tuhina ja alkoi vauvantahtinen elämä. Tuhinan syötöt, Tuhinan päiväunet, Tuhinan yölliset syötöt. Ja äitiä väsyttää ja äiti laihtuu. Tällä hetkellä puntarin osoittimen suunta on taas ylöspäin, mutta lukemat on silti olleet näin pienet viimeksi yläasteella.
Huolehdin kyllä Tuhinasta, mutta kaikki muu, niin minä itse kuin puoliskoni ja kotikin on jääneet heitteille ihan niin jotta välillä hävettää. Nyt on taas sellainen viikko että hävettää.
Nämä Tuhinan päiväunien varjolla kerhottomiksi jääneet päivät ovat olleet täysin toimettomia. Vaikka olisihan mulla täällä hiihtolomareissun pyykitkin pyykkäämättä ja vaatteet on levinneet pitkin vaatehuonetta ja makkaria. Puoliskoni sukkakoppa on tyhjä ja miekin olen hengaillut lähes koko viikon yöpuku päällä, hiukset pystyssä. Tiskialtaassa on yksi lelu odottanut puhdistusta siitä saakka kun mummu lähti ja muutenkin keittiössä on taidettu viimeaikoina vain sotkea. Silti mitään en ole tehnyt. En pyykännyt en siivonnut en kokannut en sen puoleen syönytkään oikeaa ruokaa päivällä.
Ja nälkäinen puoliskoni on todennut meidän saavan nopeammin ruokaa kun tilataan kotiinkuljetuksella, sellainen viikko siis.... Normaalistikin tekisin lämpimän ruoan vasta sitten kun puoliskoni on tullut koulusta tai rehellisesti vasta ilta kahdeksan jälkeen, parhaillaan vasta sen jälkeen kun Tuhina on jo yöunilla. Ja niin vain 700g jauhelihasta tehty spagettikastike katoaa kahteen osaan yhdessä illassa, vaikka minä toivoisin että siitä olisi jäänyt seuraavan päivän lounas mulle, puoliskoni saa lounaan kuitenkin koulussa.
Ei tässä vauvantahtisessa muuten mitään vikaa, paitsi se että kun pitäis vissiin huolehtia itestäänkin, niin ja olisi myös kiva että koti pysyisi siistinä vaikka sen viikon kerrallaan kun eihän meillä ole täällä edes vielä sellaista lasta joka levittelisi kaikki tavarat ympäriinsä heti kun ollaan ne paikoilleen saatu. Niin siis vielä, että jos saataisiin nauttia siitä siististä kodista nyt kun se on vielä oikeasti mahdollista ilman tunnin välein siivoamista.
Ja nälkäinen puoliskoni on todennut meidän saavan nopeammin ruokaa kun tilataan kotiinkuljetuksella, sellainen viikko siis.... Normaalistikin tekisin lämpimän ruoan vasta sitten kun puoliskoni on tullut koulusta tai rehellisesti vasta ilta kahdeksan jälkeen, parhaillaan vasta sen jälkeen kun Tuhina on jo yöunilla. Ja niin vain 700g jauhelihasta tehty spagettikastike katoaa kahteen osaan yhdessä illassa, vaikka minä toivoisin että siitä olisi jäänyt seuraavan päivän lounas mulle, puoliskoni saa lounaan kuitenkin koulussa.
Ei tässä vauvantahtisessa muuten mitään vikaa, paitsi se että kun pitäis vissiin huolehtia itestäänkin, niin ja olisi myös kiva että koti pysyisi siistinä vaikka sen viikon kerrallaan kun eihän meillä ole täällä edes vielä sellaista lasta joka levittelisi kaikki tavarat ympäriinsä heti kun ollaan ne paikoilleen saatu. Niin siis vielä, että jos saataisiin nauttia siitä siististä kodista nyt kun se on vielä oikeasti mahdollista ilman tunnin välein siivoamista.
Nyt sanon ei tälle saamattomuudelle ja rehelliselle laiskuudelle. Huomenna meillä on siivouspäivä ja ensiviikolla me mennään kerhoihin ja muskariin, katsotaan miten se sopii päikkäreihin.
Mun on pakko olla itselleni yhtä kurinalainen kuin olin tuon jakson Rovaniemellä. Se vaatii työtä nyt kun mun täytyy satuttaa omat tarpeeni Tuhinan rytmiin, mutta sehän on vain positiivista kun järjestän aikaa a syömiseen b kokkamiiseen c pyykkäämiseen d tiskaamiseen e siivoamiseen. Koska pakko. Johan tätä on melkein kahdeksan kuukautta eletty tätä vauvantahtista laiskottelua.
Mun on pakko olla itselleni yhtä kurinalainen kuin olin tuon jakson Rovaniemellä. Se vaatii työtä nyt kun mun täytyy satuttaa omat tarpeeni Tuhinan rytmiin, mutta sehän on vain positiivista kun järjestän aikaa a syömiseen b kokkamiiseen c pyykkäämiseen d tiskaamiseen e siivoamiseen. Koska pakko. Johan tätä on melkein kahdeksan kuukautta eletty tätä vauvantahtista laiskottelua.
Täten lupaan itselleni suunnitella oman lukujärjestyksen joka sisältää ruoka-ajat ja nukkumaanmenoajat niin omat kuin Tuhinan suunnilleen päikkäriajat, pyykkäyksen ja yhden huoneen siivouksen per päivä ja sopivasti luppoaikaa Tuhinan päiväunien aikaan. Luppoajalla on lupa nukkua, lukea, kirjoittaa, virkata, ihan mitä vaan omaa mihin ei välttämättä pystyisi keskittymään Tuhinan hereilllä ollessa.
Ja ihan rehellisesti jos nyt muistelen tuota oikeasti säntillisen rutinoitunutta arkeani, niin silloin olin reipas ja energinen. Jaksoin kävellä 25min kouluun ja kotiin kelissä kuin kelissä ja vieläpä tyytyväisenä. Ja mulla oli aikaa kaikkeen mitä täytyi (eli läksyt) ja kaikkeen mitä halusin tehdä (eli soittaa pianoa, lukea, katsoa leffoja jne.). Nyt laitetaan äidin elämä järjestykseen niin eiköhän tämä kotikin ala kohta näyttää siltä ja tuntuakin, että täällä on koko perheen hyvä olla! Paitsi huonekalujen kun ne on liian isoja.
Ps. vauvantahtisesta tällä hetkellä täällä valvoo koko perhe koska Tuhina ähisi ja söi ja heräsi, siis kello kolme yöllä. Mitä tapahtui Tuhinan kellolle?
Ja ihan rehellisesti jos nyt muistelen tuota oikeasti säntillisen rutinoitunutta arkeani, niin silloin olin reipas ja energinen. Jaksoin kävellä 25min kouluun ja kotiin kelissä kuin kelissä ja vieläpä tyytyväisenä. Ja mulla oli aikaa kaikkeen mitä täytyi (eli läksyt) ja kaikkeen mitä halusin tehdä (eli soittaa pianoa, lukea, katsoa leffoja jne.). Nyt laitetaan äidin elämä järjestykseen niin eiköhän tämä kotikin ala kohta näyttää siltä ja tuntuakin, että täällä on koko perheen hyvä olla! Paitsi huonekalujen kun ne on liian isoja.
Ps. vauvantahtisesta tällä hetkellä täällä valvoo koko perhe koska Tuhina ähisi ja söi ja heräsi, siis kello kolme yöllä. Mitä tapahtui Tuhinan kellolle?
Lähetä kommentti
Ihana yllätys, kiitos kommentista !