Pihalla ja puistossa


Tässä mummun ja vaarin lähellä on koulu jonka piha on tullut tosi tutuksi viimeisen vuoden aikana. Vielä viime syksynä nuo ala-asteikäisille suunnatut kiipeilytelineet tuntuivat pelottavan korkeilta, mutta nyt Elpu menee niissä kuin vanha tekijä. Tälläkin vauvanodotusreissulla ollaan käyty kauniinpina päivinä siellä ulkoilemassa.

Elpu sai potkupyöränsä heti keskiviikkona, kun se ostettiin ja ollaan jo poistuttu tutulta pihalta pidemmille retkille. Potkuttelun idea on selvästi keksitty, vaikka alkuun vähän olikin opettelua. Onneksi vauhti ei vielä päätä hurmaa, kun kypärä on tietenkin mummin ja papan luona, sinne se jäi pyöräni kanssa, kun viimeisen kerran kesäkuussa pyöräiltiin.

Ensimmäinen pidempi pyörälenkki tehtiin ihan vaan lähimmän suojatien yli ja alikulkutunnelin kautta takaisin mummun ja vaarin luo. Tuonne koulun pihalle ollaan nyt kertaalleen mopoiltu plaston mopolla ja kahdesti pyöräilty pitkän kiertotien kautta - sunnuntaina oli rattaatkin matkassa, mutta eilen mentiin pelkällä pyörällä.


Eilen koin pienen sokin, kun eräs äiti istui keinussa lapsensa kanssa ja päästyämme siihen lähellä hän tervehti mua. Äidillä oli tummat aurinkolasit päässään, joten en nähnyt mihin hän katsoi. En ollut ihan varma puhuttiinko mulle, enkä edes osannut tervehtiä takaisin! Alkujärkytyksestä selvittyäni juteltiin enemmänkin - tästä seudusta, raskaudesta, kesästä -  mutta kyllä vaan hämmennyin! Ja lähtiessäänkin hän vielä erikseen tuli sanomaan moikat mulle ja Elpullekin.

Ei meillä päin vaan tervehditä, paitsi kavereita... Kerhoon mennessäkin kaikki katsoo, joku saattaa nyökätä, mutta ei sielläkään tervehtimällä tervehdi kuin ohjaajat. Käytiin meidän kaupungin hätäkahvit-ryhmän puistotaapamisessa alku kesästä, vähän myöhästyttiin. Mutta olin kuitenki ilmoittanut, että ollaan tulossa. Vaikka oli sovittu, että nähdään niin en muista, että mitenkään iloisesti oltaisiin toisiamme tervehditty. Yhden äidin kanssa juteltiin enemmän, paikalla oli kuitenkin neljä äitiä mun lisäksi. 

Itseasiassa ihan vasta vertailtiin ystävän kanssa Jyväskylää ja nykyistä kotikaupunkia. Nyt todellakin olen samaa mieltä, kotikaupungissani on pienet piirit, kaikki alkuperäiset tuntee toisensa ja silloinhan syntyy helposti kuppikuntia, joihin mun kaltaisten yks kaks ujostuneiden on vähän vaikea päästä mukaan. Onneksi mulla on entiset työkaverit ja meidän mammaporukka vaikka vähän harvemmin nyt ollaankin nähty.


Puistoilun ja rattaiden testauksen lisäksi ollaan kertaalleen käyty myös frisbeegolf-radalla. Mentiin kolmestaan meidän perheen kesken, mutta se ei ollutkaan niin hyvä idea mitä ajateltiin. Onneksi oli mustikoita metsä pullollaan, Elpukin viihtyi, mutta hankalassa maastossa eteneminen oli no hidasta. Heitettiin jopa yksi väylä ja lähdettiin takaisin, siihen meni 45 minuuttia. Tuolla metikössäkin ihan tuntemattomat auttoivat meitä kadonneen frisbeen löytämisessä.

Edelleen nautin mahastani. Ja ainakin yhdet masukuvat vielä haluaisin ehtiä ottamaan. Äidin puntarin mukaan suurempia painonmuutoksia ei ole. Vauva on ihan yhtä aktiivinen kuin ennenkin ja ilmeisesti tilaa riittää, kun ei vielä malta syntyä. Puoliskoni mielestä tämä raskaus hormoni myrskyineen voisi jo loppua. Ja joo myönnän hän on ihan oikeassa, sen verran typerä riita saatiin eilenkin aikaiseksi ja entäs ne itkut sen aventin tuttipullon takia. Ja tottakai, olisihan se kiva nähdä millainen ruttunaama tuolta oikein putkahtaa, onko hiuksia ja näyttääkö samalta kuin siskonsa vai onko hän ihan oman näköisensä.

Tänään meillä on tiedossa laatuaikaa kahdestaan, heti kun puoliskoni herää. Mun siskot lähtivät reissuun, vaari on töissä ja Elpu pääsi mummun kanssa päivämatkalle - hakevat mustikoita Viitasaarelta mummon ja papan luota. Meidän oli tarkoitus käydä uudestaan tuolla radalla, mutta saa nähdä mitä ehditään ja jaksetaan. Ainakin nyt sää näyttää ihanan aurinkoiselta, täydellinen rantakeli. Uimaan en enää taida uskaltaa pöpökammoisena, vaikka mieli kovin tekisi, koska nyt on viikon verran öisin tullut muutamia supistuksia.


Onko siellä muita odottajia jotka vielä jaksavat odottaa? :)

6 kommenttia

  1. Kyllä minäkin aina tervehdin ja juttelen puistossa. Sehän se koko puistojutun pointti on, että saa itselleen aikuista seuraa, ei kai sinne lasten takia mennä (haha)! :D Just aamukahvin ääressä mietiskelin, että kyllä siellä nyt varmaan on jo synnytetty, mutta eipä sitten vieläkään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. haha joo tällä vauvalla ei tosiaan taida kiire olla :D Ja niinpä! en sitten tiiä onko vika mussa itessä vai missä, mutta tämmösiä oikeita spontaaneja puistotuttavuuksia en oo kyllä kotipuistoissa saanut kertaakaa :/ ja niissä kerhoissakin se tutustuminen on jotenkin vaikeaa - pitäisi päästä porukkaan sisään....täytyy kyllä nyt ite reipastua ja alkaa moikkailemaan :)

      Poista
  2. Mäkin oon Jyväskylästä kotoisin ja mietin ihan samaa meidän keväisellä suomilomallamme, että kuinka avoimesti kaikki tuli juttelemaan! Iski melkein koti-ikävä kun oli nii avointa porukkaa leikkipuistoissa:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no niinpä! jos pitäisi vaihtaa kaupunkia ihan vaan vaihtamisen ilosta niin kyllä tää Jyväskylä on meillä varmaan aika kärkisijoilla. :)

      Poista
  3. Mä niin haluisin Hennille tollasen potkuttelu pyörän mutta en usko että tyttö osaisi sen kanssa mitään tehdä, ehkä siis ensi kesänä vasta tai sitten ihan pyörä. Ja siis mä oon aina moikkailemassa ja jututtamassa kaikkia leikkipuistossa näkemiä ihmisiä :D Tuntuisi hölmöltä seistä keinuttamassa lapsia jos vieressä olevalle äidille tai isille ei mitään sanoisi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin haaveilin jo tälle kesää ihan oikeasta polkupyörästä, mutta kun ei vaan pituus riitä pienimpäänkään pyörään... tää löytyi vahingossa 60% alessa niin oli pakko saada :D parissa päivässä Elpu ton tajusi :)
      Mä oon jutellu kerran yhden äidin kanssa sen vaunuista, mut sekin oli mun aloite, mut en kyllä muista että kukaan olis halunnu mulle jutella... pitäsköhän alkaa meikkaa tai jtn :'D

      Poista

Ihana yllätys, kiitos kommentista !