Jos olisin tiennyt

Elpun synnytys alkoi suoraan kipeillä supistuksilla joita kellotin tunnin. Supistuksen kesto keskimäärin 74 sekuntia ja supistusten väli keskimäärin kaksi minuuttia, kertoi sama sovellus jonka myös nyt latasin puhelimeeni. Ja näillä mentiin siihen saakka, kun ponnistuksen tarve ja matka sairaalaan alkoivat. 

Synnytystä edeltänyt viikko oltiin mökillä, uitiin, saunottiin ja nukuttiin päikkäreitä auringossa. Viikonloppuna jatkettiin iltauinneilla käyntiä ja revittiin tapetit meidän uuden kodin makuuhuoneesta. Maanantai-iltana tapetin repimisten jälkeen kävin kylvyssä, katsottiin leffaa ja nukuttiin sohvalla. Elpu syntyi tiistaina, kaksi päivää ennen laskettua.

Np-ultrassa uuden vauvan koko vastasi neljä päivää nuorempaa. Rakenne ultrassa oltiin enää yksi päivä ikäistään pienempi, jos niin voi sanoa. Aavistelin kyllä, että tämä vauva saattaisi viihtyä mahassa vähän pidempään. Jostain syystä romantisoin mielessäni, kuinka hauskaa olisi jos vauva syntyisi Elpun laskettuna päivänä, olihan vauvan laskettuaika Elpun syntymäpäivänä.

Mutta nyt tämä odotus on kieltämättä venähtänyt yllättävän paljon! Tiedän, että vielä ei olla edes paljoa lasketun ajan yli, mutta meidät tämä viikon venähdys yllätti todella. Ei tässä edelleenkään itse mahan puolesta ole mitään ongelmaa ja siitä olen kyllä iloinen. Ja jos oltaisiin ihan vaan kotona niin ei olisi näitäkään ongelmia mitä nyt ollaan huomattu.


Oletus oli, että ollaan maksimissaan viikko tai puolitoista reissussa ja siitäkin ajasta minä viettäisin sen kolme päivää vauvan kanssa sairaalassa. Jos olisin tiennyt, että hengaillaan mun vanhemmilla muutaman päivän - maksimissaan viikon sijasta toista viikkoa, olisin:
  • ottanut muutamat housut lisää. Mulla on nyt mukana farkut ja kollarit käyttöön, sekä toiset farkut sairaalasta kotiutumiseen. Eilen kaivoin sairaalakassista farkut jalkaani, koska toiset farkut ja kollarit pääsivät pyykkikoppaan. Samaan aikaan tottakai. 
  • pyytänyt puoliskoani tuomaan tullessaan mun sortsit jotka unohdin kotiin.
  • ottanut enemmän paitoja mukaan. Nyt mulla on kolme t-paitaa sekä yöpaita. Yksi puolipitkähihainen äitiyspaita ja neule. Otin yhden neuleen, joka mahtuu mulle vasta synnytyksen jälkeen, samoin se kotiutumispaita mahtuu vasta sitten, kun maha vähän sairaalassa kutistuu. Frisbeegolffaamaan ja eilen iltakävelylle lähdin puoliskoni paidassa.
Sama ongelma on puoliskollani. Vaatteita liian vähän. Elpulle sentään pakkasin ihan reilusti mukaan. Dödökin multa on aika vähissä, mutta uutta en halua ostaa kaupasta. Mulle tuli eilen tekstari, että uusi odottaisi mua postissa - niin kotona postissa. Jos olisin tiennyt, että ollaan vielä täällä olisin vaihtanut postitusosoitteen tänne Jyväskylään, kun viime viikolla tuon Foreverin tilauksen tein. 

Soitin tänään äitipolille rv 41+0 verenpaineen mittauksesta ja pissanäytteestä - joka siis on huommenna. Kun juteltiin mun terkkarin kanssa tämä koko sairaalan vaihto piti olla ihan helppo juttu. Me tullaan Jyväskylään ja käydään synnyttämässä. Ja tullaan kotiin. Piste. Näin asia oli kerrottu mun terkkarille.


Nyt sihteeri oli ihan ulapalla, otti mun tiedot ja sanoi, palaavansa asiaan hetken päästä. Kätilö soitti takaisin ja kysyi ensimmäisenä miksi soitin ja seuraavaksi miksi me tänne tultiin - ei jäänyt hyvä maku siitä puhelusta, tilannetta piti selvittää vähän lisää. Kohta kätilö soitti uudestaan.

Tuli puhetta maksusitoumuksesta - ahaa luulisi että sellaisesta pikku jutusta olisi mainittu mun terkkarille. Hän oli kuitenkin tänne yhteydessä useamman kerran. Mittaukset pitäisi käydä tekemässä jonkun terveyskeskuksen itsemittauspisteessä, jos haluan. Jos nyt menee ensikeskiviikkoon saakka niin silloin menisin ihan normaalina päivystysasiakkaana äitipolille.

Ei ollut kiva puhelu. Ehdin jo ajatella, että nyt en ainakaan synnytä ikinä. Ja joo puhelun jälkeen piti vähän aikaa mököttää ja itkeä. Onneksi tuo kätilö totesi loppuun, että katsotaan sitä sitten kun tulette tänne, toivottavasti ennen keskiviikkoa. On niitä vauvoja ennenkin syntynyt kesälomareissuilla. Että joo. Ei tämä nyt ollutkaan niin yksinkertaista kun mulle kerrottiin, mutta onneksi ei tarvitse ressata kuitenkaan.

Tänään mun isosisko otti vielä viimeisiä masukuvia. Niin niissä sairaalalaukkuun pakatuissa farkuissa. Kollarit mulla on nyt puhtaana, ja heitin nämäkin farkut pyykkiin. Jos lähtö nyt tulisikin ensi yönä, niin puoliskoni voi tuoda ne mulle sitten sairaalaan. Maha on ihana ja edelleen nautin jokaisesta päivästä raskaana, mutta yöt menee enemmän ja vähemmän lähtöä odotellessa. Tänään havahduin aamulla, että tämäkin viikko on kohta ohi, eikä vauvaa kuulu.

10 kommenttia

  1. Tiedän niin miltä tuntuu! odottaminen. Keskimmäinen yllätti syntymällä 39+3 mutta tytöt syntyivät 41+2 ja 42+0...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. heh katsotaan koska tää haluaa nähdä päivänvalon :D mutta joo kieltämättä jotenkin odotti että kai siinä ihan lähellä laskettua tulee, niin on tää toinene viikko ollut vähän odottelua, vaikka päivisin ollaankin keksitty tekemistä.

      Poista
  2. Voi miten inhottava tuo kätilö! Kai soitit vielä omalle th:lle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mie eilen enää jaksanu. Tänään pitää soittaa, ei kyllä yhtään huvittais :(

      Poista
    2. Sä oot muuten nyt sitten 11. kuulla raskaana! 😂

      Poista
    3. Raskauskuukaudet - suurin huijaus ikinä :D

      Poista
  3. Voi kun sulla on nyt jännät paikat! :) Meillä on esikoinen syntynyt sektiolla viikolla 39 ja kuopus syntyi 39+4 niin ei ole kokemusta yliajalle menosta, mutta varmasti jännä tilanne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, vähän menee kaikkien suunnitelmat nyt uusiksi ku ei vauvaa kuulukaan. mut mistä tätäki vois etukäteen tietää... :D

      Poista
  4. Meillä esikoinen meni 2 viikkoa yli lasketun... Ja viel pahimpaan helle aikaan... Ihana tuo sun maha :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos miekin tykkään tästä mahasta! :D heh saas nähdä kauanko me vielä ootellaan...

      Poista

Ihana yllätys, kiitos kommentista !