Ihan pian isosisko


Heti plussattua alkoi mielessä pyöriä ajatuksia miten valmistaa esikoista tulevaan isosiskon rooliin. Muutaman kerran kirjakaupan ohi kulkiessa pyörähdin etsimään aiheesta kirjoja. Jotenkin valikoimasta ei ikinä löytynyt sellaista kirjaa jonka olisin halunnut ostaa ja ajattelin, että käydään porukalla hakemassa kirjastosta sitten kaikki mitä aiheesta löydetään.

Eipä käyty kirjastossa. Eikä otettu niitä "minusta tulee isosisko"-kuvia Tuhinasta ja vauvan ultrakuvista. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö oltaisi kotona puhuttu vauvasta ja uudesta isosiskon roolista ja niin yritetty parhaamme mukaan valmistaa häntä tulevaan.

Plussasta saakka iltaisin Tuhinan peiteltyäni olen tapani mukaan toivottanut hyvää yötä, kertonut hänen olevan äidin ja isin aarre ja lisännyt vielä "sinusta tulee maailman paras isosisko." Tottahan se on, tulevalle pikkusisarukselleen hän tulee olemaan maailman paras isosisko.

Omistan kotidoplerin ja pari kertaa yritin saada Tuhinan kuulemaan sykkeet. Se ei aivan onnistunut ja aika pitkään tuntui ettei kasvava mahakaan voisi häntä vähempää kiinnostaa. Neuvolassa Tuhina oli mukanani ainakin kolmesti. Siellä hän kuuli sykkeet ja tarkkaili kuinka äiti kävi puntarilla ja verenpaineet mitattiin.

Tuhinasta on tullut ahkera puntarilla kävijä aina kun sellaisen jossain näkee, erityisesti täällä mummun ja vaarin luona. Ja pakko myöntää, kyllä minäkin olen joka toinen päivä vähintään puntarilla raskaus appsini kanssa katsomassa joko 20kg menee rikki. - nyt puuttuu 200g!


Vuoden vaihteessa meidän muskariryhmäläiselle syntyi vauva ja Tuhina oli hurjan utelias tätä pienintä muskarilaista kohtaan. Aiemmin häntä kiinnosti vain tyhjät turvakaukalot ja niihin keinumaan kiipeäminen, mutta pikku hiljaa häntä alkoi kiinnostaa myös se vauva siellä kaukalossa.

Itkevää vauvaa mentiin ihastelemaan ja yritti hän tuttiakin antaa. Erään ystävän luona Tuhina ihmetteli vauvan vaipan vaihtoa. Pyysin Tuhinaa kertomaan missä ovat vauvan napa, korvat ja nenä ja hän osoitti kaikkia todella varovasti.

Joka tapauksessa nyt Tuhina tietää kyllä mikä vauva on ja hän sanookin ihan selkeästi "vauva" aina pienen ihmisen nähdessään ja itkua kuulleessaan. Hän tietää että vauva asuu vielä äidin vatsassa ja pussaa mahaa kun pyydän antamaan vauvalle pusun. Ja ihan viime viikkoina hän on alkanut itse ottaa kontaktia mahaan - nojaillen ja tönien ja sanoen vauva.

Rakennen ultran jälkeen laitoin kolme kuvaa vauvasta meidän jääkaapin oveen ja kyllä niitäkin on katsottu useat kerrat ja kerrottu että siinä on sinun pikkusisarus, joka asuu nyt äidin mahassa. Tuhina osaa myös itse osoittaa kuvia ja kertoa että niissä on vauva.


Tänään puhuttiin kaupan kassalla vauvasta kun Tuhina oli sylissäni ja hän alkoi taputtamaan mun mahaa toistellen "vauva, vaaauva", aivan kuin kertoakseen kaupan henkilökunnalle, että vauva on äidin mahassa.

Vaikka me ei nyt kirjojen kautta valmisteltu Tuhinaa isosiskon rooliin, uskon että vauvan vaatteiden (joita myös on kokeiltu ja pieniksi todettu, myös koon 1 vaippa...), tuttien ja tuttipullojen ilmestyminen, pinnasängyn pidempi läsnäolo ovat konkretisoineet tulevaa hänelle siinä missä kasvava vatsakin.

Hän tietää että mummin ja papan autotallissa odottava pinnasänky on vauvalle. Ja että olohuoneessa paikkaansa pitävät pienet vaatteet ja äitiyspakkauslaatikko liittyvät vauvaan. Toki Tuhina oli meidän kanssa heti penkomassa ja ihmettelemässä äitiyspakkauksen sisältöä silloin kun puoliskoni sen haki.

Turvakaukalo telakallaan asennettiin autoon lauantaina synttäreiden jälkeen ja heti Tuhina osoitti taas että se on vauvan. Nyt hän on matkustellut takapenkillä tyhjä kaukalo seuranaan. Vauvapeilikin hankittiin uusi, nyt on molemmille omat. Eilen ostettiin meille tuplarattaat ja niihin pehmeä vauvan kantokoppa. Tuhina osoitti heti viereistä paikkaa ja sanoi taas vauva.

En todellakaan osaa kuvitella millaisen vastaanoton vauva tulee saamaan, kun tuleva isosisko tajuaa, että vauva todella tulee meidän perheeseen jäädäkseen. Vaihtoehdot tuntuvat olevan joko todella mustasukkainen tai oudonkin sopeutuva. Siitä kirjoitan varmasti sitten kun vauva on saapunut ja arki nelihenkisenä perheenä alkanut.

4 kommenttia

  1. Vielä vaan täällä kirjoitellaan! Olen nyt joka aamu kurkistanut, että vieläkö tulee tekstiä, ja nyt olin ihan varma, että eiköhän se vauva ole jo syntynyt, mutta ei näemmä ihan vielä. Tänään oli se kielletty päivä, mutta ehkä huomenna sitten! :)

    Ihanasti tuntuu teillä isosisko roolinsa ottavan ainakin näin etukäteen! Mekin ollaan yritetty asiasta puhua, mutta tuntuu kyllä siltä, ettei se ole oikein mennyt tuolle meidän tulevalle isosiskolle ihan jakeluun. Ainakaan vielä. Onhan se pienelle aika vaikea asia ymmärtää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha tää vauva taitaa olla vähemmän hätähousu kun isosiskonsa, vielä ootellaan :)

      Onhan teillä vielä aikaa jutella ja selittää mikä äidin mahaa kasvattaa :) aika hitaasti syttyi mahakiinnostus täälläkin, mutta syttyi kuitenkin :)

      Poista
  2. Hihii, kivaa että löysin nyt sun blogin! Itsellä tilanne se, että raskaudesta eka kolmannes ohi, ja esikoinen puolitoistavuotias. Saan blogistas syksyn aikana varmasti hieman näkökulmaa siihen, millanen yhdistelmä on 2v+vauva. 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiva kun löysit ja kommentoit! Hih kunhan tämä vauva nyt syntyisi niin pääsisi kirjoittamaan siitä vauva+taapero arjesta :D Onnea odotukseen ja tervetuloa seuraamaan :)

      Poista

Ihana yllätys, kiitos kommentista !