Imetysikävä

Kävin luonnoskansiota taas läpi ja tällä kertaa löysin hassun otsikon takaa tekstin imetyksen lopettamisen jälkeen. Imetin Tuhinaa vuoden ja pari kuukautta päälle. Imetystaipaleeseen mahtui allergiadietin lisäksi paljon syliä ja rakkautta. Nyt kun imetyksen lopettamisesta on puolivuotta en osaa edes pukea sanoiksi sitä.

Tykkäsin imetyksestä. Se saattoi olla pitkään meidän öiden pelastus. Maito ryöpsähti kun lähdettiin sairaalasta kotiin, Tuhinan ollessa kolme päiväinen. Käytin ensimmäiset kolme kuukautta rintakumia, mutta muuten imetys sujui alusta asti hyvin. Sitten kun hampaat tuli ja Tuhina puri en tykännyt hetkeen, mutta silti olin aina valmiina - nukuttamaan, lohduttamaan, muuten vaan - mihin ikinä Tuhina sitä nyt sattui kaipaamaan.

Tekstin alkuperäinen päivämäärä ehti kadota ennen kuin sain sen muistiin, mutta oletan että tämä on kirjoitettu noin kuukausi imetyksen lopettamisen jälkeen, eli lokakuun alun tai puolivälin aikoihin. Otsikko oli Luuviulu, mutta noh, tekstin luettuani päätin vaihtaa sen.



"Ajateltiin että mummolareissun aikaiseen kahden yön eroon olisi helppo lopettaa imetys kokonaan, sitä kun oli mietitty jo pidempään ja yöimetys lopetettiin lopulta melko kivuttomasti.

Imetyksen lopettaminen oli yllättävän helppoa ainakin käytännössä. Välillä huomaan kyllä että Tuhina sitä kaipaa, mikä taas saa minut miettimään, että olisinhan minä periaatteessa voinut vielä jatkaakin imettämistä.

Ihanne tilanne mielestäni olisi ollut jos Tuhina olisi saanut päättää, koska lopetetaan (veikkaan ettei koskaan :D), mutta tehty mikä tehty. Palasin samantien ei-allergiseen ruokavalioon joten paluuta ei ole ja tein senkin tietoisesti juuri sen takia, että en voi perua päätöstä. 

Välillä päiväunille nukuttamisen jälkeen katson peilikuvaani toivoen että ratkaisu oli oikea. Että lommoposket, väsyneet ja laihoihin kasvoihin liian suuret silmät, ihosta törröttävät solisluut ja esiin paistavat kylkiluut olisivat kohta piilossa ja historiaa. 



Että kesällä ostetut housut olisivat taas sopivat ja istuvat, sen sijaan että housun vyötärön alle mahtuisi lisäkseni pari tennispalloa. Että kukaan ei pääsisi kysymään syötkö sinä tarpeeksi, vaikka syön enemmän kuin puoliskoni.

Minä oikeasti toivon että imetyksen lopettamisen vaikutukset näkyisivät pian myös minussa. Minä ihan tosissaan toivoin että niistä liki 20kg jotka raskausaikana sain olisi edes muutama jäänyt! Mutta sen sijaan vaaka näyttää vähemmän kuin yläasteella. 

Kirjoitin parikuukautta synnytyksen jälkeen ja silloin jo multa oli lähtenyt jos ei kaikki, niin hyvin lähelle kuitenkin. Tällähetkellä vaaka näyttää miinus viisi kiloa äitiysneuvolan ensimmäiseen punnitukseen joka sekin oli painoindeksin mukaan lievää alipainoa. 

Tiedättekö kun vaatekaapissa on sukkahousujen lisäksi yhdet housut jotka on sopivat. Kaikki muut on isoja. Mitä järkeä oli lopettaa imetys jos mun oma paino ei lähdekään nousuun? Tuossa samassa se on nyt junnannut jo kauan, parempi toki kuin että lasku olisi jatkunut. 



Olin tyytyväinen itseeni ennen raskautta ja raskaana, oi mie rakastin olla raskaana, ja olin tyytyväinen itseeni synnytyksen jälkeen, mutta nyt oon jo pitkään ollut omastakin mielestä liian pieni.

Anna anteeksi lapsi rakas. Äitin on pakko syödä ettei äiti kuihdu kuin rusina, eikä äiti voi imettää enää :( mutta silti mullakin on välillä ikävä sitä kun illalla nukahdit rinnalle tai kun mikään muu ei auttanut niin oli jokin varma lohdutus. 

Elämä imetyksen loputtua on jatkunut samanlailla kun mitä se oli imetyksen aikana. Silti jollain tapaa mulla on ikävä sitä imetyksen helppoutta, sitä kuinka se oli takuuvarma helpotus kaikkeen vaivaan.

Keinutin Tuhinaa kun huomasin väsymyksen ja hän oli siinä  sylissäni ihan rauhassa ja ihan hiljaa, painoi päänsä mun olkapäätä vasten ja näpräsi toisella kädellä mun paidan selkämystä. Keinutin ja silitin ja Tuhina nukahti. Minä itkin ja kannoin pienen lapseni sänkyynsä päiväunilleen."




Eniten ja pisimpään imetyksen lopettaminen mietitytti, jopa kadutti, meidän öiden kannalta. Vaikka meidän yöt on välillä tosi surkeita vieläkin niin tällä hetkellä kukaan ei taida enää kaivata imetystä. En tiedä miten oman painokäyräni kävi, ehtikö se nousta vai ei, kun meillä ei ole kotona vaakaa, mutta nyt se ainakin nousee. Yhdet farkut muuttuivat sopivasta tyköistuvaksi marraskuussa, mutta syytän kyllä vauvaa siitä. :D

Imetyksen lopettamisesta ei mennyt kuin kaksi kuukautta kun jo plussasin. Ja nyt olen taas onnellinen kasvavan vatsani kanssa ja itseasiassa odotan innolla kuinka suuri musta vielä kevään ja kesän aikana tulee! Ja uusi imetystaivalkin mua odottaa sitten heinäkuussa. Saa nähdä miten uuden vauvan kanssa kaikki lähtee sujumaan.

En ottanut mitään ressiä synnytyksestä tai imetyksestä viimeksi, enkä aio ottaa nytkään. Paitsi tietty sen verran että jos nyt päästäisi kuitenkin sairaalaan asti synnyttämään, mutta sekin on oikeastaan puoliskoni ressi koska hän on kuski.

6 kommenttia

  1. Voi mikä kirjoitus ♡ Ja onnea tulevasta pienestä :)
    Liityin lukijaksesi, käy vastavierailulla jos tahdot mun blogissa :) !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi kiitos ! kommentista ja onnittelusta ja liittymisestäkin! :) Pitää ehdottomasti tulla tutustumaan sun blogiin :)

      Poista
  2. Samaa kuin Nea :) onnittelut tulevasta.

    VastaaPoista
  3. Löysinpäs mäkin sun blogiin!
    Mullao n kyllä ollut niin haikea olo kaikkien imetyksien jälkeen,mutta kyllä se siitä on sitten helpottanut. Nyt on taas uusi imetys taival(toivottavasti) edessä kesäkuussa.
    Lämpöiset onnittelut ja ihana kuulla, että joku muukin nauttii masu kasvusta :D
    tuu visiitille tuonne mun blogin puolelle myös; unelmienelamista.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi kiva kun löysit! :D heti piti käydä kurkistamassa kun suht lähekkäin kerta vauvat tulossa, hitsit viides! vau :) Hurjasti onnea sinnekin!

      Poista

Ihana yllätys, kiitos kommentista !